Katsotko sinä kiinteästi kohti perintöä?
”Silloin Kuningas sanoo oikealla puolellaan oleville: ’Tulkaa, minun Isäni siunatut, ja omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.” – Matt. 25:34.
1–3. a) Miksi perintö, jota meillä on mahdollisuus odottaa, on tärkeämpi kuin raha tai omaisuus? b) Minkä perintöjen Raamattu osoittaa olevan niiden edessä, jotka palvelevat Jumalaa?
TIEDÄTKÖ sinä, että sinulla voi olla perintö, jota voit odottaa? Ei pelkkä rahaperintö, joka voi tuoda huolta mukanaan. Ei sellainen perintö, joka usein saa sukulaisista vihamiehiä. Ei, vaan tämä perintö on sellainen, että kaikki mahdolliset perijät yrittävät auttaa toisiaan saavuttamaan sen täysin.
2 Jeesuksen Kristuksen apostolit puhuivat usein tämän Jumalan Pojan hengellisten veljien edessä olevasta perinnöstä – Kristuksen kanssa taivaissa saatavasta perinnöstä. He tulevat osallistumaan hänen valtakunnanhallitukseensa. Sellaisina heidän perintöönsä kuuluvat turmeltumattomuuden ja kuolemattomuuden lahjat. – 1. Kor. 6:9, 10; 15:50; Ef. 1:14; 1. Piet. 1:4.
3 Myös toisia odottaa perintö. Jeesus puhui eräässä vertauksessaan niistä, jotka osoittaisivat laupeutta hänen hengellisille veljilleen, taivaallisille perillisille. Hän sanoi näille hyväsydämisille ihmisille: ”Omistakaa se valtakunta, joka on ollut teille valmistettuna maailman perustamisesta asti.” Hän sanoi tämän merkitsevän iankaikkista elämää heille. Tämä perintö ei ole sellainen kuin taivaallisten perijäin, vaan sellainen kuin niiden, jotka saavat osansa maallisella alueella, jota Kristuksen valtakunta hallitsee hänen tuhatvuotisen hallituskautensa aikana. – Matt. 25:34, 46; Ilm. 20:4, 6.
4, 5. Mikä on sen kreikkalaisen sanan merkitys, joka on Raamatussa käännetty sanalla ”periä”?
4 Kreikkalainen sana, jota Raamattu käyttää ”perimisestä”, on kleronoméo. Se ei tarkoita edellä mainitussa käytössä mitään sellaista, mitä joku saa oikeutena pelkästään sukulaisuuden takia, niin kuin poika saa perinnön isältään. Se merkitsee päinvastoin sellaista, mikä annetaan palkkana, lahjana, joka suodaan sen johdosta, mitä on tehty uskossa Jehovan Jeesuksen Kristuksen kautta tekemään varaukseen.
5 Kaikki, jotka ovat lähestyneet Jehova Jumalaa Jeesuksen Kristuksen uhrin perusteella ja jotka elävät antautunutta elämää, ovat ehdolla saamaan tämän perinnön. Kuinka suurenmoinen odote! Se on perintö, johon ei voida verrata mitään vanhemmilta saatua maallista perintöä.
NE JOTKA KATSOIVAT SATOJEN VUOSIEN PÄÄHÄN
6–8. a) Kuvaile, miten entisaikain uskolliset miehet suhtautuivat perintöön. b) Missä ja milloin nämä miehet odottivat saavansa tämän perinnön?
6 Mitä sinä haluaisit kestää saadaksesi tämän perinnön, iankaikkisen elämän palkan? Apostoli Paavali kuvailee, miten entisaikain uskolliset miehet, jotka olivat vuosisatojen päässä perinnöstä, suhtautuivat siihen. Aabrahamista hän kirjoittaa: ”Uskon kautta oli Aabraham kuuliainen, kun hänet kutsuttiin lähtemään . . . tietämättä, minne oli saapuva. . . . sillä hän odotti sitä kaupunkia [Valtakuntaa], jolla on perustukset ja jonka rakentaja ja luoja on Jumala.” ”Uskon kautta [hän ikään kuin] uhrasi . . . Iisakin.” – Hepr. 11:8–10, 17.
7 Eräästä toisesta miehestä, joka arvosti jumalallista perintöä yli kaiken muun, Paavali sanoo: ”Uskon kautta kieltäytyi Mooses suureksi tultuaan kantamasta faraon tyttären pojan nimeä. Hän otti mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa kuin saadakseen synnistä lyhytaikaista nautintoa, . . . sillä hän käänsi katseensa palkintoa kohti [katsoi kiinteästi kohti palkanmaksua, Um].” – Hepr. 11:23–26.
8 Nämä miehet ja monet muut heidän tavallaan olivat innokkaita, eivät saadakseen maallisen perinnön tässä asiainjärjestelmässä, vaan saadakseen perinnön Jumalan uudessa järjestyksessä. Paavali sanoo: ”[He eivät] luvattua saavuttaneet, vaan kaukaa he olivat sen nähneet ja sitä tervehtineet . . . Sentähden Jumala ei heitä häpeä, vaan sallii kutsua itseään heidän Jumalaksensa; sillä hän on valmistanut heille kaupungin [Valtakunnan].” – Hepr. 11:13–16.
9. Vaikka Jehovan todistajat ovat lähempänä tämän palkan saamista kuin nuo muinaiset uskolliset miehet, niin ovatko he varmempia sen saamisesta?
9 Kaikki, jotka ovat Jehovan todistajia, tietävät, että edessä on suurenmoinen perintö, palkka, ja kaikki haluavat päästä siihen. Eikä meidän tosiaan tarvitsekaan katsoa kovin kauas eteenpäin – me olemme jo kynnyksellä. Mutta onko olemassa vaara, että joku halveksisi tätä perintöä, väheksyisi sitä ja menettäisi sen? Kyllä on. Perinnön rakastamisen pitäminen oikeassa asemassa vaatii alituista huolenpitoa, koska sen ei pidä olla ainoastaan mielessämme vaan myös sydämessämme. Jotta kukin meistä voisi tutkia itseään, meidän on hyvä tarkastella erästä Raamatun kertomusta, joka painottaa perinnön tärkeyttä. Se on kertomus kaksoisveljeksistä Jaakobista ja Eesausta.
10. Mikä suuriarvoinen perintö oli Iisakilla?
10 Me ryhdymme seuraamaan kertomusta, kun pojat olivat tulossa aikuisiksi. Heidän isänsä Iisak ja äitinsä Rebekka kasvattivat kummankin tietoiseksi luvatusta ”siemenestä”, joka oli siunaava kaikki maan sukukunnat. (1. Moos. 3:15) Kumpikin tiesi, että heidän isoisälleen Aabrahamille oli sanottu ”siemenen” tulevan hänen sukuhaarastaan Iisakin kautta ja että heidän isällään Iisakilla oli ollut Jumalan siunaus. (1. Moos. 21:12; 22:15–18; 25:11; 26:24) Tämä oli perintö, jolla oli suunnaton merkitys. Iisak oli myös aineellisesti rikas mies. Poikien piti periä tämäkin rikkaus esikoisen saadessa kaksinkertaisen osan. Mutta kumpi poika olisi sopiva saamaan perinnön, erityisesti lupauksen sukuhaaran kautta tulevasta ”siemenestä”? Eesau, esikoinen, oli suositussa asemassa inhimilliseltä kannalta katsoen. – 1. Moos. 25:25, 26.
11, 12. Kuvaile poikien Jaakobin ja Eesaun asenteita, kun he kasvoivat aikuisiksi.
11 Raamatun kertomus sanoo: ”Ja pojat kasvoivat suuriksi, ja Eesausta tuli taitava metsästäjä, aron mies; Jaakob sitä vastoin oli hiljainen mies, joka pysyi kotosalla.” – 1. Moos. 25:27.
12 Miten nämä sanat valottavat poikien asenteita? Ne ilmaisevat, mitä oli kummankin sydämessä. Eesau oli kyvykäs metsämies. Hän vietti aikansa ulkona arolla ja oppi metsästäjän taidon. Jaakob taas huolehti perheen taloudesta. Heprealainen sana, joka on tässä käännetty sanalla ”hiljainen”, merkitsee ’moitteetonta’, ’viatonta’, ’täydellistä’. Vaikkei Jaakob näytellytkään voimaansa eikä kykyään niin kuin Eesau todennäköisesti teki, niin hän ei ollut kuitenkaan heikko raukka, sillä Jehova puhui myöhemmin hänen ’miehuutensa voimasta’. (Hoos. 12:4) Tosiasia on, että Jaakob arvosti Aabrahamille annettua liittolupausta yli kaiken muun ja halusi kaikin keinoin saada isältään tietoa tuosta lupauksesta. Hän omistautui huolehtimaan tämän suvun eduista, jonka jäsenet Jumala oli määrännyt perillisiksi. Hän halusi pysyä niiden läheisyydessä, joita Jumala siunasi, vaikka hän pitikin Eesauta edellään olevana, koska Eesau oli esikoinen.
13. Miten pojat osoittivat myöhemmin hyvin voimakkaasti asenteensa perintöön?
13 Myöhemmin nämä kaksi poikaa ilmaisivat voimakkaammin asenteensa. Me luemme:
”Kerran, kun Jaakob oli keittänyt itselleen keiton, tuli Eesau kedolta nälästä nääntyneenä. Ja Eesau sanoi Jaakobille: ’Anna minun särpiä tuota ruskeata, tuota ruskeata keittoa, sillä minä olen nälästä nääntynyt’ . . . Mutta Jaakob sanoi: ’Myy minulle ensin esikoisuutesi’. Eesau vastasi: ’Katso, minä kuolen kuitenkin, mitä minä esikoisuudellani teen?’ Jaakob sanoi: ’Vanno minulle ensin’. Ja hän vannoi hänelle ja myi esikoisuutensa Jaakobille. Ja Jaakob antoi Eesaulle leipää ja hernekeittoa. Ja hän söi ja joi, nousi ja meni matkoihinsa.” – 1. Moos. 25:29–34.
KYSYMYS ARVOSTUKSESTA
14, 15. Käyttikö Jaakob Eesauta itsekkäästi hyväkseen ostaessaan esikoisoikeuden, ja miten tapahtunut vahvisti Jehovan arvostelukyvyn oikeaksi?
14 Oliko Jaakob itsekäs, ja käyttikö hän väärin Eesauta hyväkseen? Saattaisi näyttää siltä. Mutta harkitse tätä: arvostiko Eesau todella niitä suurenmoisia asioita, joita hänen esikoisuutensa edellytti? Hän ei ollut todellisuudessa lähellä kuolemaa, niin kuin hän sanoi. Tämän osoittaa se, että hän syötyään nousi ja meni matkoihinsa. Raamattu sanoo hänen olleen ”nälästä nääntynyt”. Mikä sai Eesaun tekemään niin kuin hän teki? Kertomus sanoo: ”Niin halpana Eesau piti esikoisuutensa.” Apostoli Paavali vahvisti tämän lausunnon sanomalla Eesaun olleen sellainen, joka ’ei arvostanut pyhiä asioita . . . joka yhden aterian korvaukseksi antoi pois esikoisoikeutensa’. – 1. Moos. 25:34; Hepr. 12:16, Um.
15 Kaikki tämä todisti Jumalan arvostelukyvyn oikeaksi, kun hän edeltä nähden poikien luonteenominaisuudet oli sanonut heidän äidilleen Rebekalle ennen heidän syntymäänsä: ”Vanhempi palvelee nuorempaa.” – 1. Moos. 25:23; Room. 9:12.
16. Miksi Jaakobilla oli oikeus saada esikoiselle kuuluva siunaus isältään, mutta ilmeisesti miksi hän ei tehnyt aloitetta sen pyytämiseksi?
16 Jaakobilla oli nyt esikoisoikeus kahdesta syystä: Jumalan lupauksen perusteella ja oston oikeudella. Mutta hänellä ei ollut vielä esikoiselle tulevaa Iisakin siunausta. Jaakob toimi silti ilmeisesti epäitsekkäästi, kun hän ei yrittänyt mennä Eesaun edelle tässä. Hän odotti epäilemättä Jehovaa. Iisak oli nyt sokea eikä täysin tietoinen siitä mitä tapahtui. Epäilemättä Jehovan toimeksiannosta Rebekka, joka muisti Jumalan hänelle ennen poikien syntymää lausumat sanat, neuvoi Jaakobia menettelemään niin, että hän saisi siunauksen itselleen.
17, 18. Osoita, että Rebekka ja Jaakob eivät olleet epärehellisiä ja että Jehovan käsi oli siinä asiassa, että Jaakob sai siunauksen.
17 Siitä, mitä seurasi, jotkut Raamatun lukijat syyttävät Rebekkaa ja Jaakobia petkutuksesta ja epärehellisyydestä. Mutta onko se sitä? Kenellä oli tässä vaiheessa todellisuudessa esikoisen asema täysin oikeutetusti? Kuka välitti perinnöstä? Miksi Eesau salasi Iisakilta tiedon siitä, että Jaakob oli ostanut esikoisoikeuden, ja yritti sen sijaan saada siunauksen itselleen? Iisak siunasi tosin Jaakobia ajatellen erheellisesti siunaavansa Eesauta. Mutta myöhemmin hän käsitti, että Jaakobin ja Rebekan menettely oli oikea. Hän näki Jehovan käden asiassa ja siunasi jälleen Jaakobia, tällä kertaa tietoisesti, ”siementä” (Um) koskevin ennustuksin. Sitten hän antoi Jaakobille ohjeita ja lähetti hänet turvaan hänen suuttuneelta veljeltään Eesaulta. Lisäksi Jumala itse siunasi Jaakobia luvaten ”siemenen” tulevan hänen sukuhaaransa kautta. – 1. Moos., 27. luku; 28:1–4.
18 Lisätodistuksena siitä, ettei Jaakob menetellyt itsekkään voiton saamiseksi, on se seikka, että hän lähti kotoa ottamatta huostaansa irtainta omaisuutta. Eikä ole mitään todistusta siitä, että hän olisi koskaan vaatinut kaksinkertaista osuutta. Tuleva perintö oli hänen silmissään verrattoman arvokas. Hän halusi Jumalan liiton pysyvän suvussa. Hänen arvostuksensa Jehovaa ja Hänen lupaustaan kohtaan jätti varjoon jokaisen muun näkökohdan.
19. a) Miltä Jaakobista tuntui, kun hänen piti kohdata jälleen Eesau? b) Mitä hyvin erikoista tapahtui ennen kuin Jaakob kohtasi Eesaun?
19 Sen arvostuksen puutteen vastakohtana, jota Eesau oli osoittanut, kävi Jaakobin Jumalan perintöä kohtaan tuntema suuri arvonanto jälleen ilmi siitä, mitä tapahtui, kun Jaakob palasi kotiin kaksikymmentä vuotta myöhemmin tapaamaan isäänsä. Jaakobilla oli syytä uskoa Eesaun tekevän hänelle pahaa, ja siitä syystä hän oli hiukan peloissaan ja varovainen. Hän lähetti lahjan Eesaulle muuttomatkalla olevan huonekuntansa edellä. Jos Eesau ottaisi sen vastaan, niin se merkitsisi sitä, että heidän välillään vallitsi rauha. Mutta ennen kohtausta tapahtui jotakin hyvin erikoista. Raamattu kertoo:
”Mutta yöllä [Jaakob] nousi, otti molemmat vaimonsa ja molemmat orjattarensa ja yksitoista lastansa ja meni kahlauspaikasta Jabbokin yli. Ja hän otti heidät ja vei heidät joen yli ja vei sen yli kaiken, mitä hänellä oli. Ja Jaakob jäi yksinänsä toiselle puolelle. Silloin painiskeli hänen kanssaan muuan mies päivän koittoon saakka. Ja kun mies huomasi, ettei hän häntä voittanut, iski hän häntä lonkkaluuhun, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen painiskellessaan hänen kanssaan. Ja mies sanoi: ’Päästä minut, sillä päivä koittaa’. Mutta hän vastasi: ’En päästä sinua, ellet siunaa minua’. Ja hän sanoi hänelle: ’Mikä sinun nimesi on?’ Hän vastasi: ’Jaakob’. Silloin hän sanoi: ’Sinun nimesi älköön enää olko Jaakob, vaan Israel, sillä sinä olet taistellut Jumalan ja ihmisten kanssa ja olet voittanut’. Ja Jaakob kysyi ja sanoi: ’Ilmoita nimesi’. Hän vastasi: ’Miksi kysyt minun nimeäni?’ Ja hän siunasi hänet siinä. Ja Jaakob antoi sille paikalle nimen Penuel, ’sillä’, sanoi hän, ’minä olen nähnyt Jumalan kasvoista kasvoihin, ja kuitenkin on minun henkeni pelastunut’. Ja kun hän oli kulkenut Penuelin ohitse, nousi aurinko; mutta hän ontui lonkkaansa.” – 1. Moos. 32:22–31.
20. Miksi Jaakob painiskeli enkelin kanssa koko yön?
20 Tässä ilmenee suuri ero Jaakobin ja Eesaun suhtautumisessa perintöön. Kun Eesau ei halunnut kärsiä vähäistä nälkääkään esikoisoikeuden takia, niin Jaakob paini koko yön Jumalan enkelin kanssa, joka oli aineellistunut mieheksi. Jaakob teki tämän saadakseen siunauksen sanan Jehovalta enkelin kautta. Jaakob tiesi epäilemättä enkelin ilmestyneen jotakin tarkoitusta varten, ja hän oli tietoinen siitä, että enkelit olivat aikaisemmin näyttäytyessään tuoneet jonkin siunauksen tai käskyn Aabrahamin kanssa tehdyn liiton vahvistukseksi. (1. Moos. 28:10–15; 31:11–13) Siksi hän halusi niin kovin Jumalan olevan jatkuvasti hänen kanssaan, niin kuin Jumala oli ollut hänen isänsä ja isoisänsäkin kanssa, että ponnisteli väkevässä, uuvuttavassa painissa enkelin kanssa pitäen lujasti kiinni hänestä. Jaakob osoitti siten sydämensä suuren halun Jumalan suosion saamiseen. – Vrt. 1. Moos. 28:20–22.
21. Mistä syystä enkeli pani Jaakobin lonkkanivelen nyrjähtämään?
21 Jaakob ei tietenkään todellisuudessa voittanut eli nujertanut Jumalan enkeliä. Tapaus koetteli Jaakobin koko sydämestä lähtevää halukkuutta tulla havaituksi sellaiseksi, joka miellyttää Jumalaa. Enkeli, jolla oli yli-inhimillinen voima, sai todellisuudessa yhdellä ainoalla kosketuksella Jaakobin lonkkanivelen nyrjähtämään, niin että hän ontui sen jälkeen. Tämä oli nöyryyttävää Jaakobille ja suojeli häntä. Se oli muistutin, joka opetti Jaakobille, että Jumala ei ollut siunannut eikä käyttänyt häntä hänen oman voimansa eikä ansionsa johdosta vaan ansaitsemattoman hyvyytensä takia. Vertaa apostoli Paavalin kokemusta, jonka 2. Kor. 12:6–10 kertoo.
22. Mitä siunauksia sitten tuli ja tulee Jaakobille siksi, että hän suuresti kunnioitti Jumalalta tulevaa perintöä?
22 Jaakobille ja Eesaulle koitunut seuraus antaa meille hyvin voimakkaan kannustimen olla uskollisia, pitää kiinni palkan toivosta. Jaakobia siunattiin siten, että hänestä tuli suuren kansan kantaisä. Mutta tärkeämpää oli, että se oli se kansa, jota Jehova käytti pelastuksen toimittamisessa ihmiskunnalle. ”Siemen”, Messias, tuli Jaakobin sukuhaarasta. Vahvan uskonsa takia Jaakob ’elää’ Jumalan katsantokannalta, ja hänen ylösnousemuksensa perintöön, osallisuuteen Jumalan valtakunnan maalliselle alueelle, on varma hänelle. Hänestä tulee epäilemättä yksi niistä ”ruhtinaista”, jotka Jeesus Kristus nimittää kansansa valvojiksi ja paimeniksi. – Luuk. 20:37, 38; Ps. 45:17.
MILTÄ PERINTÖ SINUSTA TUNTUU?
23, 24. Mitkä kysymykset voimme tehdä itsellemme, ja voimmeko me varmistaa perinnön itsellemme?
23 Katsellessaan Jaakobin ja Eesaun elämää kukin meistä voi kysyä: ’Mitä minä teen elämälläni? Kuinka paljon arvostan luvattua elämän perintöä Jumalan uudessa järjestyksessä? Olenko halukas kärsimään hankaluutta tuon perinnön takia? Haluanko pitää siitä kiinni koko voimallani?’
24 Me voimme samoin kuin Jaakob varmistaa tämän perinnön. Hänen mielensä ja sydämensä oli noissa lupauksissa hänen nuoruudestaan lähtien. Hän käytti ilmeisesti aikansa saadakseen tietää kaiken, minkä voi, Jumalan menettelyistä isänsä Iisakin ja isoisänsä Aabrahamin kanssa. Hän oli mies, joka rukoili Jumalaa. Hän työskenteli kovasti ja kesti monet koettelemukset, mutta säilytti koko ajan hengen lempeyden ja vahvan uskon.
25. Mitkä kysymykset voimme tehdä sen selville saamiseksi, arvostammeko me hengellisiä tarpeitamme?
25 Jehova on ollut erittäin huomaavainen huolehtiessaan hengellisistä tarpeistamme. Arvostatko sinä sitä Jaakobin tavalla? Luetko Raamattua säännöllisesti? Luetko Vartiotornia, et ainoastaan sen tutkittavia kirjoituksia, vaan myös siinä olevat toiset artikkelit? Niissä on paljon erinomaista tietoa, jota et muuten saa.
26, 27. Miten Jaakob oli esimerkki kärsivällisyydestä Jehovan odottamisessa perinnön saamiseksi?
26 Oletko kärsivällinen ja epäitsekäs niin kuin Jaakob oli? Oletko halukas palvelemaan kokosydämisesti odottaen Jehovan siunaavan sinua? Jaakob ei ärtynyt, vaikka hänen isänsä neuvoi häntä hänen ollessaan 77-vuotias lähtemään kotoa ottamatta mitään perinnöstään mukaansa. Hän oli suhtautumisessaan suora vastakohta Jeesuksen vertauksen tuhlaajapojalle, joka halusi lähteä kotoa ja tahtoi myös perintönsä kuluttaakseen sen omissa himoissaan. Jaakob oli 97-vuotias, kun hän lähti takaisin kotiin, ei halusta vaatia maallista perintöä, vaan Jumalan käskystä. – 1. Moos. 31:3.
27 Jeesus Kristus sanoi: ”Ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista, ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.” (Mark. 10:29, 30) Jaakob oli tätä mieltä.
28, 29. Miten Jaakobin esimerkki osoittaa kestävyyden, jolla meidän tulee katsoa kiinteästi kohti perintöä?
28 Kysymys ei ole siis palvelemisesta jokin aikaraja mielessä eikä aineellisten mukavuuksien ja etujen tähyilemisestä itsellemme eikä myöskään muutamien koetusten kestämisestä. Asia on elinikäinen, perinnön pitäminen alituisesti silmäimme edessä.
29 Kysymys on perinnöstä kiinni pitämisestä, sen tekemisestä tarmokkaasti ja itsensä loppuun kuluttaen, mitä saamme tehtäväksemme, niin kuin Jaakob paini koko yön enkelin kanssa. (Saarn. 9:10) Ja mitä Jaakob tekikin, hän teki sen hyvin, koko voimallaan. Hän pani myös toisten edut omiensa edelle. Katsohan, kuinka kovasti Jaakob työskenteli sukulaisensa ja työnantajansa Laabanin hyväksi. Hän sanoi:
”Jo kaksikymmentä vuotta minä olen ollut sinun luonasi, sinun uuhesi ja vuohesi eivät ole synnyttäneet keskoisia, enkä minä ole oinaita sinun laumastasi syönyt. Pedon haaskaamaa en ole sinulle tuonut, se oli minun itseni korvattava; minulta sinä sen vaadit, olipa se viety päivällä tai viety yöllä. Päivällä vaivasi minua helle, yöllä vilu, ja uni pakeni silmistäni.” – 1. Moos. 31:38–40.
30. Miksi Jaakob teki niin kovasti Laabanille työtä kaksikymmentä vuotta?
30 Jaakobhan ei tehnyt maallista työtä vain auttaakseen Laabania eikä kootakseen aineellista rikkautta. Jaakob kokosi laumaansa pitäen silmällä kotiin paluutaan aikanaan omine huonekuntineen. Miksi? Koska hän tiesi, että sekä Aabraham että Iisak olivat muukalaisina maassa ja että Jumala oli antava sen lopulta Aabrahamin jälkeläisille. Jaakob uskoi tähän lupaukseen. Koko hänen sielunsa oli uppoutunut siihen. Hän halusi saada vapaan huonekunnan, joka voisi kokonaisuudessaan palvella Jumalaa. Ja Jumala siunasi häntä, niin että hänen perheestään, hänen kahdestatoista pojastaan tuli todella suuren Israelin kansan perustus.
31. Mikä Jaakobin työtä muistuttava työ kristityillä on nykyään?
31 Kristityillä on nykyään tehtävänä työ, joka vaatii kokosydämistä huomiota. Se työ on Valtakunnan eduista huolehtimista. On julistettava hyvää uutista. Vaaditaan uskollisuutta. On suoritettava paimennustyötä yhtä innokkaasti ja tarmokkaasti kuin Jaakob käytti voimiaan omien laumojensa ja Laabanin laumojen hyväksi. Kuten oli Jaakobin laita, edessä oleva perintö on sellainen, että sitä kohti kannattaa katsoa kiinteästi. Kreikkalainen sana, joka on Hepr. 11:26:ssa (Um) käännetty ”katsoi kiinteästi”, merkitsee sitä, että katsoo pois kaikesta muusta ja katsoo yhteen kohteeseen.
32. Mitä merkitsee katsoa todella kiinteästi kohti perintöä eli palkkaa?
32 Kun katsomme näin kiinteästi perintöön, ei mikään saa meitä kompastumaan. Mikään ei käännä meitä syrjään. Me olemme varmat tuosta suurenmoisesta perinnöstä, olkoonpa se sitten taivaissa, kuten Jeesuksen Kristuksen hengestä siinneitten veljien ollessa kysymyksessä, tai Valtakunnan maallisella alueella. Tämä jälkimmäinen toivo on maan päällä olevien Jehovan todistajien suurella enemmistöllä. Kummallakin ryhmällä on sama asenne kuin apostoli Paavalilla, jolla oli ”taivaallisen” kutsun toivo. Hän kirjoitti: ”Veljet, minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: unhottaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumisella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.” Katsokoon koko Jumalan kansa jatkuvasti siihen yhtä kiinteästi. – Fil. 3:13, 14.
[Kuva s. 503]
Jaakob arvosti Aabrahamille annettua liittolupausta, mutta Eesau myi perintönsä yhdestä ateriasta. Arvostatko sinä pyhiä asioita Jaakobin tavalla? Katsotko sinä kiinteästi kohti Jumalan uudessa järjestyksessä saatavaa elämän perintöä ja osoitatko sen sillä, mitä teet elämälläsi?