4. luku

Temppeli säilyy kun kansoja järkytetään

 1. Kuinka pitkä aika oli nyt kulunut siitä, kun juutalaiset olivat toimineet Haggain aikaisemman profetian mukaisesti, ja mikä juhla oli päättymässä Jerusalemissa?

SIITÄ KUN juutalaiset olivat toimineet Haggain edellisen profetian mukaisesti Persian kuninkaan Dareios I:n (Hystaspeen) toisen hallitusvuoden eli vuoden 520 eaa. kuudennen kuukauden (elulin) 24. päivänä, ei ollut kulunut täyttä kuukautta. Seitsenpäiväinen lehtimajanjuhla (eli tabernaakkelijuhla) oli alkanut seuraavan, seitsemännen kuukauden, tisrin, 15. päivänä, ja nyt oli sen seitsemäs päivä eli tisrin 21. päivä. Seuraavana päivänä, tisrin 22. päivänä, kaikilla juhlanviettäjillä oli juhlakokous Jerusalemissa. Aaronin suvun papiston kaikkien 24 osaston (eli vuoron) odotettiin olevan läsnä tässä lehtimajanjuhlassa pääkaupungissa. On kiinnostavaa, että Daavidin poika kuningas Salomo vihki rakentamansa Jehovan palvontatemppelin lehtimajanjuhlan aikana. – 1. Kun. 8:62–66; 6:37, 38; 2. Aikak. 7:7–10.

 2. Millä muulla nimellä lehtimajanjuhla tunnettiin, ja millaisia piirteitä siihen liittyi?

² Tätä seitsemännen kuukauden juhlaa, jota vietettiin viisi päivää sovituspäivän jälkeen, sanottiin myös korjuujuhlaksi. Maanviljelystuotteiden korjaamisen takia israelilaisia käskettiin: ”Pitäkää iloa seitsemän päivää Herran, Jumalanne, edessä. Ja viettäkää sitä juhlana Herran kunniaksi seitsemän päivää vuodessa. Se olkoon teille ikuinen säädös [sääntö määräämättömään aikaan asti, Um] sukupolvesta sukupolveen; viettäkää se seitsemännessä kuussa. Seitsemän päivää asukaa lehtimajoissa; kaikki Israelissa syntyneet asukoot lehtimajoissa, että teidän jälkeläisenne tietäisivät, kuinka minä annoin israelilaisten asua lehtimajoissa, kun vein heidät pois Egyptin maasta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne.” – 3. Moos. 23:33–43; 4. Moos. 29:12–38; 5. Moos. 16:13–17.

 3, 4. a) Mistä nuo juutalaiset saattoivat iloita korjuujuhlan aikana, ja millaisia heidän asumuksensa olivat verrattuna Jehovan huoneeseen? b) Miksi nyt oli sopiva aika saada rohkaiseva sanoma Jehovalta, ja miten tuo sanoma alkoi?

³ Sen perusteella, mitä profeetta Haggai sanoi ensimmäisessä profetiassaan, meillä ei ole syytä uskoa, että maahansa palanneilla israelilaisilla oli paljon korjattavaa vuonna 520 eaa. (Hagg. 1:5, 6, 9–11; 2:16, 17) Mutta sen, minkä he kokosivat aittoihinsa, he olivat saaneet Jehovan armosta ja pitkämielisyydestä. Tämän vuoksi heillä oli todella syytä iloita Jumalassaan Jehovassa korjuujuhlan seitsemän päivää. Ja koska he asuivat tapansa mukaan juhlan aikana tilapäisissä lehtimajoissa Jerusalemissa ja sen ympäristössä, heillä ei ollut silloin itsellään paneloituja, hyvin katettuja taloja sen enempää kuin Jehovalla oli Jerusalemissa rakennusta palvontaansa varten. He olivat tähän mennessä tehneet paljon valmistelutöitä aloittaakseen uudelleen temppelin jälleenrakentamisen. He tarvitsivat vielä rohkaisua. Koska tisrin 21. päivä oli vielä juhlapäivä, niin Jerusalem olisi silloin täynnä Jehovan palvojia, mukaan luettuina Juudan käskynhaltija ja koko papisto, ja se olisi sopiva aika henkeytetyn sanoman antamiseksi heille. Jehova huolehti siitä, että sellainen annettiin, kuten me nyt luemme:

⁴ ”Seitsemännessä [tisri- eli eetanim-] kuussa, kuukauden kahdentenakymmenentenä ensimmäisenä päivänä tuli profeetta Haggain kautta tämä Herran sana: ’Sano Juudan käskynhaltijalle Serubbaabelille, Sealtielin pojalle, ja ylimmäiselle papille Joosualle, Joosadakin pojalle, ja kansan jäännökselle näin: Kuka teidän joukossanne on jäljelle jäänyt, joka on nähnyt tämän temppelin sen entisessä kunniassa? Ja miltä näyttää se teistä nyt? Eikö se ole tyhjän veroinen teidän silmissänne?’” – Hagg. 2:1–3.

 5. a) Mitä Jehovan kysymysten sanamuoto ilmaisi niistä, jotka olivat tilaisuudessa läsnä? b) Mikä oli todella suuri kysymys tehdyn vertailun valossa?

⁵ Ne, joille nämä kysymykset esitettiin, saattoivat nähdä korkeintaan temppelin perustustyön, perustuksen, joka oli laskettu kuusitoista vuotta aikaisemmin vuonna 536 eaa. (Esra 3:8–13) Kysymysten sanamuoto osoittaa, että läsnä oli joitakuita varsin iäkkäitä henkilöitä, jotka oli karkotettu Babyloniin ja jotka olivat nähneet Salomon rakentaman temppelin ennen kuin babylonialaiset tuhosivat sen vuonna 607 eaa., yli 87 vuotta aikaisemmin. He saattoivat muistaa, miten upealta tuo Jumalan suunnittelema Salomon temppeli oli näyttänyt. Vain he saattoivat täysin verrata sitä siihen, mitä he nyt näkivät. Se, mikä nyt oli heidän silmiensä edessä temppelin entisellä sijaintipaikalla, ei ollut mitään siihen verrattuna. Mitä voitiin näin ollen odottaa temppeliltä, jolla oli näin vaatimaton, mitätön alku? Kannattaisiko noiden jumalaapelkääväisten israelilaisten edes jatkaa temppelin jälleenrakentamista? Mutta koska temppelistä oli tuleva Jehovan huone, niin suuri kysymys kuului: voisiko sotajoukkojen Jehova saada aikaan tyhjästä jotakin vaikuttavaa, jotakin tarkoitukseensa sopivaa?

 6. Kenestä temppelin rakennushanke todellisuudessa riippui, ja kuka siis oikeastaan rakensi sitä ja miten?

⁶ Hanke riippui oikeastaan siitä Jumalasta, jota piti palvoa tuossa suunnitellussa rakennuksessa. Oliko Hänen tahtonsa, että huone rakennettaisiin hänen kunniakseen ja edistämään Israelin kansan hengellisiä etuja? Koska se oli Hänen tahtonsa, niin rakentajat tulisivat tekemään Hänen tahtoaan ja Hänen työtään. Heillä olisi sen tähden hänen hyväksymyksensä ja tukensa ja kannatuksensa riippumatta siitä, ketkä ja miten monet olivat heitä vastaan. Itse asiassa hän rakentaisi tuon huoneen käyttäen israelilaisia rakentajia välikappaleinaan. Tämä olikin kaikkein tärkeintä, kuten Salomo toteaa Psalmissa 127:1, missä hän huomauttaa: ”Jos Herra [Jehova, Um] ei huonetta rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät. Jos Herra ei kaupunkia varjele, niin turhaan vartija valvoo.”

 7. a) Kuka oli eniten kiinnostunut tuon huoneen jälleenrakentamisesta ja miksi? b) Mitä Jehova nyt sanoi Haggain kautta, jotta heidän ei olisi tarvinnut olla peloissaan vihollisten vuoksi?

⁷ Koska asia koski ainoan elävän tosi Jumalan puhdasta palvontaa, niin Jehova itse liittyi siihen, koska hän oli tuo Jumala. Hän oli suorittava rakentamisen. Sen vuoksi heidän ei tarvinnut antaa periksi vihollisen lukumääräisen ylivoimaisuuden pelosta. Niinpä hän henkeyttikin profeettansa Haggain sanomaan: ”Mutta nyt ole luja, Serubbaabel, sanoo Herra, ja ole luja, Joosua, Joosadakin poika, ylimmäinen pappi, ja ole luja, maan koko kansa, sanoo Herra, ja tehkää työtä; sillä minä olen teidän kanssanne, sanoo Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova, Um]. Sen liiton sana, jonka minä tein teidän kanssanne, kun te läksitte Egyptistä, ja minun Henkeni pysyy teidän keskellänne. Älkää peljätkö.” – Hagg. 2:4, 5.

 8. Missä suhteessa temppelinrakentajien piti olla lujia, ja miten sama piti paikkansa apostoli Paavalista hänen ollessaan Korintossa?

⁸ Israelilaisten jäännöksen, joka velvoitettiin jälleenrakentamaan temppeli, tuli olla luja uskossa. He osoittaisivat uskonsa työskentelemällä temppelirakennuksella. Miksi eivät osoittaisikin? Olihan sotajoukkojen Jehova heidän kanssaan. Juutalainen kristitty apostoli Paavali sanoikin myöhemmin Roomassa olleelle seurakunnalle: ”Mitä me siis tähän sanomme? Jos jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” (Room. 8:31) Tällainen Jumalan antama vakuutus on hyvin vahvistava, kuten sama Paavali koki suorittaessaan Jumalan työtä kreikkalaisessa Korinton kaupungissa ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Apostolien tekojen kertomus sanoo siitä: ”Ja Herra sanoi yöllä näyssä Paavalille: ’Älä pelkää, vaan puhu, äläkä vaikene, sillä minä olen sinun kanssasi, eikä kukaan ole ryhtyvä sinuun tehdäkseen sinulle pahaa, sillä minulla on paljon kansaa tässä kaupungissa’.” Ilmaisiko Paavali uskoa tekemällä niin kuin häntä käskettiin? Kertomus jatkaa: ”Niin hän viipyi siellä vuoden ja kuusi kuukautta opettaen heidän keskuudessaan Jumalan sanaa.” – Apt. 18:9–11.

 9. a) Missä suhteessa temppelinrakentajien tuli samoin olla lujia ja keiden johdolla? b) Mitä sellaista Jumala oli tehnyt heidän esi-isiensä kanssa, joka heidän piti muistaa, ja miksi se tuli muistaa nyt?

⁹ Kotimaahansa palanneen israelilaisten jäännöksen tuli samalla tavalla olla luja luottamuksessaan Kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja tehdä Hänen työtään. Heidän huomattavimmat virkailijansa, käskynhaltija Serubbaabel ja ylimmäinen pappi Joosua, olivat vastuussa johdon ottamisesta, ja muu jäännös oli seuraava heitä ja työskentelevä heidän kanssaan. Heidän tuli muistaa se liitto, jonka Jehova oli tehnyt heidän esi-isiensä kanssa johtaessaan heidät pois Egyptistä. Oli erittäin sopivaa, että Haggai muistutti heitä tästä, sillä nelikymmenvuotisen vaelluksensa aikana Egyptistä Luvattuun maahan heidän esi-isänsä olivat eläneet teltoissa tai lehtimajoissa, ja nyt israelilaisten jäännös vietti Jerusalemissa lehtimajanjuhlaa esi-isiensä kokemusten muistoksi. Heidän esi-isänsä olivat kohdanneet vihollisia matkan varrella, mutta Jehova oli vapauttanut kansansa ja pitänyt liittonsa ja vienyt heidät Luvattuun maahan. Sama vapautusten Jumala oli israelilaisjäännöksen kanssa lehtimajanjuhlassa Jerusalemissa. Heidän ei tullut pelätä.

SUUREMPI KUNNIA NÄHDÄÄN ENNAKOLTA

10, 11. a) Miksi temppelinrakentajien ei pitänyt masentua vertailuja tehdessään? b) Mitä Jehova nyt sanoi Haggain kautta lisätäkseen heidän odotteitaan?

¹⁰ Israelilaisten jäännöksen ei pitänyt masentua sen tähden, että heidän nyt aloittamansa työ ei ollut mitään verrattuna loistavaan maailmankuuluun Salomon temppeliin. He eivät ehkä odottaneet mitään huomattavaa tai maininnanarvoista tulosta ponnistuksistaan temppelin rakentamiseksi. Mutta Jehova näki, että heidän uurastamisensa uskossa saisi aikaan aivan verrattoman tuloksen. Kannustaakseen heitä ja rohkaistakseen heitä suurimmilla odotteilla Jehova siis selitti nyt, miksi heidän ei tullut pelätä vaan olla lujia uskossa ja tehdä työtä, kun hän sanoi profeetta Haggain kautta:

¹¹ ”Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Vielä vähän aikaa [Vielä kerran – siihen on vähän aikaa, Um], ja minä liikutan [järkytän, Um] taivaat ja maan, meren ja kuivan. Ja minä liikutan kaikki pakanakansat, ja kaikkien pakanakansojen kalleudet tulevat, ja minä täytän tämän temppelin kunnialla, sanoo Herra Sebaot.” – Hagg. 2:6, 7.

12. Mikä jäisi pystyyn yleismaailmallisesta järkyttämisestä huolimatta, ja keiden osoitettiin kääntyvän Jehovan puoleen?

¹² Eikö tämä ollut sykähdyttävä odote israelilaisten jäännöksen vaalittavaksi sen palvontahuoneen suhteen, jota he olivat ryhtymässä rakentamaan? Itse sotajoukkojen Jehova asetti tuon odotteen heidän eteensä, ja siksi sen toteutuminen oli varmaa. Yleismaailmallinen järkyttäminen oli tuleva. Hän tulisi aiheuttamaan sen. Se, mikä oli heidän maahansa nähden ylhäistä ja alhaista, tultaisiin järkyttämään paikoiltaan, ellei samalla peräti tuhoonsa! Mutta kaiken tämän järkyttämisen keskellä jonkin oli määrä jäädä pystyyn – israelilaisten jäännöksen rakentaman huoneen! Se merkitsi sitä, että Jehovan puhdas palvonta tulisi kestämään samoin kuin Hänen huoneensa säilyisi. Hän tulisi täyttämään palvontahuoneensa kunnialla, sillä kaikkien kansojen kalleudet tulisivat sinne. Kaikki ne, jotka kaikista kansoista olivat kääntyneet palvomaan Häntä, veisivät nuo kalleudet sinne. Jumalan palvonnan huoneesta tulisi tärkein ja maineikkain huone maan päällä. Siellä eivät palvoisi Jehovaa ainoastaan luonnolliset israelilaiset vaan myös kaikista kansakunnista olevat ei-juutalaiset ihmiset!

13. Minkä varmuuden tämä antoi työntekijöille tällä kertaa temppelin rakentamisesta, ja mikä kannusti heitä työhön?

¹³ Tämä varmisti israelilaisten jäännökselle sen, että he tällä kerralla saattaisivat päätökseen Jehovan temppelin rakentamisen Jerusalemiin. Sattuisipa heidän ympärillään mitä tahansa maailmaa järkyttäviä tapahtumia, he saavuttaisivat loistavasti tämän päämäärän. Olkoon koko muu maailma levoton, peloissaan ja huolissaan siitä järkyttämisestä, joka on hämmentänyt sen, Jehovan palvontahuoneen rakentamisen täytyy jatkua kunniakkaaseen päätökseen saakka! Ja sitten seuraisi sen riemullinen vihkiminen! (5. Moos. 20:5) Sotajoukkojen Jehova on antanut siitä sanansa, ja siksi se tulee tapahtumaan! Siis työhön Hänen voimallaan! Kaikki työnteon kannustimet ovat olemassa!

14, 15. Mihin – missä ja milloin tapahtuneeseen – sanonta ”vielä kerran” liittyy?

¹⁴ Milloin se sitten tapahtuu? Sotajoukkojen Jehova sanoi: ”Vielä kerran – siihen on vähän aikaa – ja minä järkytän taivaat ja maan ja meren ja kuivan maan.” (Hagg. 2:6, Um) ”Vielä kerran” – mihin aikaisempaan verrattuna? Milloin hän tätä aikaisemmin suoritti järkyttämisen? Sen on täytynyt tapahtua kaukana etelässä, Siinainvuorella, kolmannessa kuussa (siivanissa) sinä vuonna, jolloin israelilaiset lähtivät Egyptistä, vuonna 1513 eaa. He leiriytyivät tuon kuukauden (siivanin) ensimmäisenä päivänä Siinainvuoren juurelle, jolla vuorella Jehova oli enkelinsä välityksellä ihmeellisesti ilmestynyt profeetta Moosekselle palavassa pensaassa, jota tuli ei kuluttanut. Mitä tapahtui heidän leiriytymisensä kolmantena päivänä? Lukekaamme, mitä 2. Moos. 19:16–19 kertoo:

¹⁵ ”Ja kolmantena päivänä, kun aamu oli tullut, alkoi jylistä ja salamoida, ja paksu pilvi laskeutui vuoren ylle, ja kuului ylen kova pasunan ääni, niin että koko kansa, joka oli leirissä, vapisi pelosta. Silloin Mooses vei kansan leiristä Jumalaa vastaan, ja he asettuivat vuoren juurelle. Ja koko Siinain vuori peittyi savuun, kun Herra astui sille alas tulessa, ja siitä nousi savu niinkuin pätsin savu, ja koko vuori vapisi kovasti. Ja pasunan ääni koveni kovenemistaan. Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylinällä.”

16, 17. a) Mikä varoitus silloin annettiin, ja mitä sen jälkeen annettiin? b) Mitä israelilaiset nyt pyysivät kuultuaan Jumalan puhuvan suoraan heille?

¹⁶ Annettuaan sitten ohjeita israelilaisille siitä, että he olisivat varovaisia ja säilyttäisivät kunnioittavan välimatkan vuoreen, niin etteivät koskisi siihen, Jehova julisti enkelinsä välityksellä kymmenen käskyä Siinainvuoren huipulta. (2. Moos. 19:20–20:17) Halusiko Israelin kansa tämän Jumalan julistuksen jälkeen vielä kuulla Jehovan ääntä suoranaisesti? Mooses kertoo siitä sanoen:

¹⁷ ”Ja kaikki kansa havaitsi jylinän, tulen leimaukset, pasuunan äänen ja vuoren suitsuamisen; ja kun he sen havaitsivat, vapisivat he ja pysyivät taampana. Ja he sanoivat Moosekselle: ’Puhu sinä meidän kanssamme, niin me kuulemme. Älköön Jumala puhuko meidän kanssamme, ettemme kuolisi.’ Mutta Mooses vastasi kansalle: ’Älkää peljätkö, sillä Jumala on tullut koettelemaan teitä, että Herran pelko olisi teidän silmäinne edessä ja ettette syntiä tekisi’. Ja kansa pysyi taampana, mutta Mooses lähestyi pimeyttä, jossa Jumala oli.” – 2. Moos. 20:18–21.

18. a) Milloin Mooses myöhemmin viittasi näihin Siinainvuoren luona saatuihin kokemuksiin, ja mitä Daavid sanoi siitä Psalmissa 68? b) Mikä suhde tällä järkyttämisellä oli pyhän tabernaakkelin rakentamiseen ja vihkimiseen?

¹⁸ Pitäessään lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin jäähyväispuhettaan israelilaisten nuoremmalle sukupolvelle profeetta Mooses viittasi uudelleen näihin Siinainvuoren kokemuksiin. (5. Moos. 4:9–14; 18:15–19) Myös psalmista Daavid henkeytettiin kertomaan soinnukkaassa laulussa: ”Jumala, kun sinä kävit kansasi edellä, kun sinä kuljit erämaassa, – . . . niin maa vapisi [järkkyi, Um; RS; JP] ja taivaat tiukkuivat Jumalan kasvojen edessä, Siinai vapisi [järkkyi, Um; RS; JP] Jumalan, Israelin Jumalan, kasvojen edessä.” (Ps. 68:8, 9) Tämä kokonaisen vuoren järkyttäminen ei voinut pian unohtua. On myös kiinnostavaa, että tämä Siinainvuoren järkyttäminen tapahtui yhdeksän kuukautta ennen kuin israelilaiset olivat saaneet valmiiksi pyhän kokousteltan, tabernaakkelin. Sen jälkeen pyhän tabernaakkelin vihkiminen tapahtui seuraavan vuoden, 1512 eaa., ensimmäisen kuukauden (niisanin) ensimmäisenä päivänä. Näin ollen järkyttäminen edelsi Jehovan palvonnan aloittamista tässä tabernaakkelissa, joka pystytettiin Siinain erämaahan. – 2. Moos. 39:42–40:37.

19. Hagg. 2:6:n mukaan Jehova oli suorittava vielä toisen järkyttämisen, mutta mitä se koskisi tällä kertaa?

¹⁹ Hagg. 2:6:ssa olevan julistuksensa mukaan Jehovan tarkoitus oli järkyttää maa vielä toisen kerran, ja tällä kerralla siihen piti liittyä myös taivaitten ja meren ja kuivan maan järkyttäminen. Milloin? ”Vielä kerran – siihen on vähän aikaa”, Hän sanoi.

20. Minä aikakautena tämän järkyttämisen täytyi tapahtua Jerusalemin kirjaimellisen, jälleenrakennetun temppelin ollessa kysymyksessä, jolloin Hagg. 2:6–9 oli täyttyvä ensimmäisen kerran?

²⁰ Hän sanoi tämän tisrikuun 21. päivänä vuonna 520 eaa. Temppelin jälleenrakentaminen päättyi vasta Persian Dareios I:n kuudennen hallitusvuoden (515 eaa.) kahdennentoista kuukauden kolmantena päivänä (adarin 3:ntena). Se tapahtui enemmän kuin neljä vuotta ja neljä kuukautta sen Jehovan antaman ennustuksen jälkeen, jonka Hagg. 2:6–9 esittää. Sen jälkeen oli seuraava jälleenrakennetun temppelin vihkiminen. Sitten Jehova oli sanansa mukaisesti täyttävä tuon pyhän huoneen kunnialla. (Esra 4:24; 6:14, 15) Näin ollen järkyttämisen täytyi tapahtua tänä aikana (520–515 eaa.), jotta hänen ennustuksensa täyttyisi Jerusalemin kirjaimellisen jälleenrakennetun temppelin yhteydessä, mikä täyttäisi ennustuksen ensimmäisen kerran. Historian pitäisi osoittaa, miten ennustus täyttyi tuon nimenomaisen ajan kansainvälisissä tapahtumissa. Se oli todella huomattavan levotonta aikaa Persian valtakunnalle.

21. Miksi meidän tulisi nykyään olla kiinnostuneita sen ennustuksen suuremmasta täyttymyksestä, jonka Hagg. 2:6–9 esittää?

²¹ Meidän on kuitenkin muistettava, että jälleenrakennettu Jerusalemin temppeli oli esikuvallinen. Se esitti pienoiskoossa Jehovan suurempaa temppeliä, hänen hengellistä temppeliään, missä hänen antautunut kansansa palvoo häntä nykyään. Siksi meidän tulisi nykyään olla kiinnostuneita sen ennustuksen suuremmasta ja lopullisesta täyttymyksestä, jonka Hagg. 2:6–9 esittää.

NYKYISEN TÄYTTYMYKSEN VARMUUS

22. Mistä vuodesta lähtien ovat nykyajan kansat olleet epävakaita, ja mikä kysymys herää?

²² Jokainen valistunut henkilö myöntää kernaasti, että tämän 20. vuosisadan 14. vuodesta lähtien on kansoille tapahtunut jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Ensimmäinen maailmansota, joka alkoi vuonna 1914, pani alulle tapahtumasarjan, joka on pannut kaikki kansat horjumaan tänä aikana. Kaikki niiden yritykset vakavuuden saavuttamiseksi ovat epäonnistuneet Yhdistyneiden Kansakuntien, maailman rauhan ja turvallisuuden järjestön, avusta huolimatta. Mitä tämä kaikki merkitsee? Mitä tästä lopulta seuraa? Poliittiset tapahtumain ennustajat ja maailman historioitsijat eivät voi antaa luotettavaa vastausta. Eikö sitten vastausta ole?

23. Mihin sanomaan, joka on peräisin kuudennelta vuosisadalta ennen ajanlaskumme alkua, vastaus sisältyy?

²³ Vastaus sisältyy niihin sanoihin, jotka kajahtavat meille kuudennen vuosisadan Jerusalemista ennen ajanlaskumme alkua: ”Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Vielä vähän aikaa [Vielä kerran – siihen on vähän aikaa, Um], ja minä liikutan [järkytän, Um] taivaat ja maan, meren ja kuivan. Ja minä liikutan kaikki pakanakansat, ja kaikkien pakanakansojen kalleudet tulevat, ja minä täytän tämän temppelin kunnialla, sanoo Herra Sebaot.” – Hagg. 2:6, 7.

24. Mitä kysymyksiä herää näiden profeetallisten sanojen sovellutuksesta?

²⁴ Mutta mistä me tiedämme, etteivät nämä sykähdyttävät sanat, jotka Jehovan profeetta Haggai on välittänyt meille, soveltuneet ainoastaan silloin tuon profeetan aikana tai ”vähän aikaa” sen jälkeen? Mistä me tiedämme, että noilla samoilla sanoilla on nykyaikainen sovellutus meidän päivinämme?

25. a) Missä lainauksessa, joka esitettiin myöhemmin samaan rotuun kuuluville ihmisille, vastaus ilmaistaan meille? b) Miksi noiden ihmisten tarvitsi olla varuillaan uhkaavan onnettomuuden takia?

²⁵ Me tiedämme sen, koska paljon Haggain ennustuksen jälkeen, noin 580 vuotta myöhemmin, noita profeetallisia sanoja lainattiin Jumalan henkeytyksestä ja niille annettiin tuleva sovellutus tämän kansainvälisen asiainjärjestelmän lopun aikaan. Samoin kuin Haggain profeetalliset sanat myös lainaus hänen sanoistaan esitettiin heprealaisille, heprealaisen patriarkan Aabrahamin jälkeläisille, vaikka näistä myöhäisemmistä heprealaisista oli tullut kristittyjä ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. (1. Moos. 14:13; Hepr. 1:1, 2; 2:16) Heille lainattiin näitä Haggain ennustuksen sanoja noin kymmenen vuotta ennen kuin roomalaiset tuhosivat Jerusalemin ja sen jälleenrakennetun temppelin vuonna 70. Suuri muutos oli siis uhkaamassa, ja kristillisyyden omaksuneiden heprealaisten piti nyt olla varovaisia, etteivät he olisi joutuneet kokemaan vahinkoa ja menetystä niiden epäuskoisten heprealaisten kanssa, jotka yhä riippuivat kiinni maallisessa Jerusalemissa ja sen aineellisessa temppelissä.

26. Mitä kirjoittaja Eesauhun viitaten sanoi kristityiksi tulleille heprealaisille auttaakseen heitä välttämään menetyksen?

²⁶ Ilmoittaen kristityiksi tulleille heprealaisille, miten he voivat välttää korjaamattoman menetyksen pyrkimällä oikeaan suuntaan ja ilmaisemalla oikeaa hengellisten arvojen arvostusta, henkeytetty kirjoittaja sanoi heille: ”Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta [ansaitsemattomasta hyvyydestä, Um], ’ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä’, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä [’pyhiä asioita arvostamaton’, Um] niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. Sillä te tiedätte, että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa [isänsä Iisakin] peruutukselle [mielenmuutokselle, Um], vaikka hän kyynelin sitä pyysi.” – Hepr. 12:14–17.

27. a) Miksi kristityiksi tulleitten heprealaisten tila oli vakavampi kuin heidän esi-isiensä Siinainvuoren luona? b) Miten he saattoivat olla tulematta Eesaun kaltaisiksi?

²⁷ Noiden kristityiksi tulleitten heprealaisten kohdalta tilanne oli muuttunut suunnattomasti sen jälkeen, kun heistä oli tullut Messiaan, Jeesuksen, seuraajia, hänen, joka oli kuningas Daavidin ja patriarkka Aabrahamin jälkeläinen. Noiden heprealaisten oli kohdattava suuremmat ja vakavammat olosuhteet kuin heidän esi-isiensä, silloin kun profeetta Mooses johti nämä Siinainvuoren luo vuonna 1513 eaa. Suuremmat asiat olivat kyseessä ja ne voitiin menettää lopullisesti, mikä olisi merkinnyt asianomaisille lopulta tuhoa. Samoin kuin Aabrahamin poika patriarkka Iisak ei katunut materialistisen poikansa Eesaun kyynelistä huolimatta, niin Jehova Jumalakaan ei katuisi, jos nämä kristityiksi tulleet heprealaiset lakkaisivat arvostamasta Hänen ansaitsematonta hyvyyttään, jota hän oli osoittanut heitä kohtaan Herran Jeesuksen Kristuksen kautta. Sen sijaan että he olisivat Eesaun kaltaisia, joka halveksi niitä hengellisiä tilaisuuksia, jotka olivat hänelle avoinna Aabrahamin pojanpoikana, heidän piti välttää pyhän halveksimista osoittamalla arvostavansa täysin pyhiä asioita ja pitämällä kiinni niistä. Siksi henkeytetty kirjoittaja sanoi edelleen näille kristityiksi tulleille heprealaisille, jotka oli nyt saatettu uuteen liittoon Jeesuksen Kristuksen välityksellä:

28. Mitä kristityiksi tulleet heprealaiset eivät olleet lähestyneet kirjoittajan mukaan?

²⁸ ”Sillä [ts. ottaen huomioon sen, mitä olen juuri sanonut edellä olevissa virkkeissä] te ette ole käyneet sen vuoren tykö, jota voidaan käsin koskea [niin kuin Siinainvuorta] ja joka tulessa palaa, ettekä synkeyden, ette pimeyden, ette myrskyn, ette pasunan kaiun ettekä äänen tykö, joka puhui niin, että ne, jotka sen kuulivat, pyysivät, ettei heille enää puhuttaisi; sillä he eivät voineet kestää tätä käskyä: ’Koskettakoon vuorta vaikka eläinkin, se kivitettäköön’; ja niin hirmuinen oli se näky, että Mooses [välittäjä] sanoi: ’Minä olen peljästynyt ja vapisen.’

29. Mitä kristityiksi tulleet heprealaiset sen sijaan olivat lähestyneet ja millaisissa olosuhteissa?

²⁹ ”Vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien [ei vain niiden enkelien, jotka olivat silloin Siinainvuoren luona] tykö, taivaissa [ei Iisakin maalliseen sukukirjaan] kirjoitettujen esikoisten [kristittyjen Jumalan esikoispoikien, jotka ovat suurempia kuin Iisakin esikoispoika Eesau] juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala [ei Jumalaa edustavan enkelin tykö, kuten Siinainvuorella], ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien [hengellisen elämän, Um] tykö [ei Siinainvuoren luona olleitten heprealaisten kaltaisten tuomittujen syntisten tykö] ja uuden liiton [joka on parempi kuin Mooseksen välittämä lakiliitto] välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri [koska se on Jeesuksen Kristuksen veri].” – Hepr. 12:18–24; Gal. 3:19; Apt. 7:37, 38.

30. Mitä me voimme siis nyt ymmärtää paremmin kristityiksi tulleitten heprealaisten asemasta?

³⁰ Kun ajattelemme kaikkia niitä suurempia asioita, joita kristityiksi tulleet heprealaiset olivat lähestyneet, niin voimme ymmärtää, että he olivat vakavammassa tilanteessa kuin heidän heprealaiset eli-isänsä Siinainvuoren juurella Arabiassa vuonna 1513 eaa. Heillä oli enemmän menetettävää. Iankaikkinen tuho saattoi tulla heidän kohtalokseen, jos he tulisivat Iisakin esikoispojan Eesaun kaltaisiksi ja menettäisivät arvostuksensa niitä pyhiä asioita kohtaan, jotka liittyivät taivaassa kirjoitettuihin Jumalan hengellisiin esikoispoikiin.

31. Keiden suhteen sama pitää paikkansa nykyään, ja mitä näiden siis pitäisi olla innokkaat tekemään?

³¹ Sama pitää paikkansa niistä nykyajan ihmisistä, jotka väittävät olevansa kristittyjä riippumatta siitä, ovatko he juutalaisuudesta tai pakanuudesta kääntyneitä. Meidän tulee käsittää, kuka meille puhuu – Jumala – henkeytetyn Sanansa, Pyhän Raamatun, välityksellä. Siksi meidän tulisi innokkaasti haluta kuunnella, mitä muuta hän on sanonut meille Välittäjän Jeesuksen Kristuksen ja tämän opetuslasten kautta, jotka henkeytettiin kirjoittamaan pyhiä kirjoituksia. Meidän ei pitäisi olla arvostamatta täysin näitä kaikkein tärkeimpiä asioita. Meidän ei pitäisi olla kuuntelematta niitä ja kiinnittämättä huomiota niihin. Siksi henkeytetty kirjoittaja sanoo edelleen kristityille heprealaisille:

32. Mitä kirjoittaja siksi sanoi edelleen vapautuksen pyytämisestä?

³² ”Katsokaa, ettette torju luotanne häntä [pyydä vapautusta häneltä, Um], joka puhuu; sillä jos nuo, jotka torjuivat luotaan hänet [pyysivät vapautusta häneltä, Um], joka ilmoitti Jumalan tahdon maan päällä, eivät voineet päästä pakoon, niin paljoa vähemmän me, jos käännymme pois hänestä, joka ilmoittaa sen taivaista. Silloin hänen äänensä järkytti maata [mutta ei järkyttänyt Siinainvuorta kappaleiksi], mutta nyt hän on luvannut sanoen: ’Vielä kerran minä liikutan maan, jopa taivaankin’.”

33. Missä Jumala esitti sellaisen lupauksen, ja miksi kirjoittaja lainasi sitä nyt tilanteeseen sopivana?

³³ Missä Jehova Jumala esitti sellaisen lupauksen? Haggain ennustuksessa, sen toisessa luvussa ja kuudennessa jakeessa, joka esitettiin muinaisessa Jerusalemissa näillä sanoilla: ”Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Vielä vähän aikaa [Vielä kerran – siihen on vähän aikaa, Um], ja minä liikutan taivaat ja maan, meren ja kuivan.” Tuo Jumalan lupaus ei kuitenkaan täyttynyt täydelleen ”vähän aikaa” sen jälkeen, kun profeetta Haggai oli lausunut sen. Siksi se, joka kirjoitti kristityiksi tulleille heprealaisille, esittää vielä seuraavan henkeytetyn selityksen Jumalan lupaukseen taivaitten ja maan järkyttämisestä:

34. Miten kirjoittaja selittää Hagg. 2:6:sta lainaamaansa kohtaa?

³⁴ ”Mutta tuo ’vielä kerran’ osoittaa, että ne, mitkä järkkyvät, koska ovat luotuja, tulevat muuttumaan [’ovat tehtyjä, tulevat poistumaan’, Um], että ne, jotka eivät järky, pysyisivät. Sentähden, koska me saamme valtakunnan, joka ei järky, olkaamme [toisin kuin Eesau] kiitolliset ja siten palvelkaamme Jumalaa, hänelle mielihyväksi, pyhällä arkuudella ja pelolla; sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli [yhtä tuhoisa kuin se tuli, jolla Siinainvuori sytytettiin liekkiin].” – Hepr. 12:25–29.

35. Mihin aikaan kirjoittaja soveltaa sanonnan ”vielä kerran”, ja minkä järkkyviä, tehtyjä koskevan täytyy olla lähellä?

³⁵ Olemmeko huomanneet? Kristityiksi tulleille heprealaisille kirjoittanut soveltaa Jumalan ilmauksen ”vielä kerran” tulevaisuuteen ja selittää, että ainoa järkkymätön on se valtakunta, jonka kristityt, jotka suorittavat Jumalalle pyhää palvelusta otollisella tavalla, saavat omakseen, ja että kaiken sen tehdyn poistaminen, mikä järkytetään, jättää tilaa tuolle valtakunnalle, hallitukselle, joka jää olemaan ja toimimaan. Ne, mitkä ovat järkkyviä, tehtyjä, ovat vielä poistamatta, vaikka niitä on voitu jo nyt liikuttaa ja ne voivat järkkyä. On siis ilmeistä, että henkeytetyn Pyhän Raamatun asioille antaman tulkinnan mukaan Hagg. 2:6, 7:n ennustuksella on nykyinen 20. vuosisadan sovellutus ja että ennustuksen lopullinen täyttymys on vielä meidän edessämme, joskin hyvin lähellä!

MITEN?

36. Mikä kysymys herää nyt Hagg. 2:6, 7:n nykyisestä, 20. vuosisadan täyttymyksestä?

³⁶ Kirjaimelliset taivaat, maa, meri ja kuiva maa eivät häviä tai tuhoudu. Niin ei varmastikaan tapahtunut missään tämän ennustuksen ensimmäisessä pienoistäyttymyksessä Haggain päivinä tai vähän sen jälkeen. Miten siis Jumalan lupaus toteutuu nykyisessä, 20. vuosisadan täyttymyksessään? ”Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Vielä vähän aikaa, ja minä liikutan [järkytän, Um] taivaat ja maan, meren ja kuivan. Ja minä liikutan kaikki pakanakansat, ja kaikkien pakanakansojen kalleudet tulevat, ja minä täytän tämän temppelin kunnialla, sanoo Herra Sebaot.” – Hagg. 2:6, 7.

37. Mihin kaiken mainitun järkyttäminen johtaa, ja mitä täytyy tapahtua sille, mikä vastustaa ja estää sitä?

³⁷ Kuka ei voisi nähdä, että kaiken edellä mainitun järkyttäminen johtaa Jehova Jumalan temppelin kirkastamiseen? Se merkitsee ainoan elävän tosi Jumalan puhtaan palvonnan kaunistamista ja korottamista, ei missään kirjaimellisessa palvontahuoneessa maan päällä, vaan hänen todellisessa temppelissään eli sillä alueella, missä Häntä palvotaan hengessä ja totuudessa, hänen erikoisjärjestelyjensä puitteissa. (Joh. 4:21–24) Jehovalle tulee antaa hänelle oikeutetusti kuuluva palvontapaikka koko elävässä kaikkeudessa. Kaikki, mikä on vastustanut ja estänyt tätä oikeaa ja puhdasta palvontaa, täytyy poistaa koko olemassaolosta. Hepr. 12:26, 27:n henkeytetyn kirjoittajan mukaan kaiken sellaisen järkyttäminen ja liikuttaminen merkitsee niiden poistamista, niiden järkyttämistä kappaleiksi.

38. Järkytetäänkö niitä seikkoja, joita voidellut kristityt ovat lähestyneet (Hepr. 12:22, 23)?

³⁸ ”Elävän Jumalan kaupunkia, taivaallista Jerusalemia” ei järkytetä eikä poisteta, eikä myöskään sen taivaallista sijaintipaikkaa, ”Siionin vuorta”. Niin ei myöskään tapahdu pyhille ”kymmenille tuhansille enkeleille” eikä ”taivaissa kirjoitettujen esikoisten . . . seurakunnalle” eikä ”täydellisiksi tehtyjen vanhurskaiden hengelliselle elämälle” (Um). (Hepr. 12:22, 23) Nämä seikat, joita antautuneet, kastetut, voidellut kristityt ovat lähestyneet, eivät ole katoavaisia. Ne eivät liity esikuvalliseen, aineelliseen maanpäälliseen temppeliin eivätkä ole riippuvaisia sellaisesta temppelistä, joka olisi niiden temppeleiden kaltainen, jotka kuningas Salomo ja käskynhaltija Serubbaabel ja ylimmäinen pappi Joosua, Joosadakin poika, rakensivat maalliseen Jerusalemiin. Nämä katoamattomat piirteet ovat yhteydessä Jehovan suurempaan temppeliin, hänen hengelliseen temppeliinsä, joka on ainoa temppeli, jonka kaikkeinpyhimpään (itse taivaaseen) hän mahtuu. (1. Kun. 8:27; Jes. 66:1; Apt. 7:48–50; 17:24, 25; Hepr. 9:23, 24) Lisäksi noilla katoamattomilla, poistamattomilla seikoilla on yhteys Jehovan ”valtakuntaan, joka ei järky”. – Hepr. 12:28.

39. Ovatko siis ne ”taivaat”, jotka järkytetään, kirjaimellisia vai vertauskuvallisia? Miksi?

³⁹ Mitkä sitten ovat ne ”taivaat”, jotka järkytetään ja poistetaan? Jehova, suuri Järkyttäjä ja Poistaja, ilmaisee meille vastauksen selvästi. Hämmästyttävässä ”tunnusmerkkien” kirjassa, Ilmestyskirjassa, jonka Hän antoi heprealaiselle kristitylle apostolille Johannekselle, Hän esittää meille vertauksellisen kuvan noiden taivaitten poistamisesta. Hän henkeytti apostoli Johanneksen kirjoittamaan Ilm. 20:11:een: ”Ja minä näin suuren, valkean valtaistuimen ja sillä istuvaisen, jonka kasvoja maa ja taivas pakenivat, eikä niille sijaa löytynyt.” Tuo pakeneva taivas korvattiin toisella, sillä Johannes selittää edelleen Ilm. 21:1, 2:ssa: ”Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen [entinen, Um] taivas ja ensimmäinen [entinen, Um] maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu.” Samoin kuin tässä mainittu ”pyhä kaupunki, uusi Jerusalem”, on tunnusmerkki, joka kuvaa ”morsianta, Karitsan vaimoa” (Ilm. 21:9), niin myös ”entiset taivaat” eli ”taivaat”, jotka pakenivat suurella, valkealla valtaistuimellaan istuvan Jumalan luota, ovat ”tunnusmerkki” eli vertauskuva.

40, 41. Mitä Ilm. 12:3–5, 7–12 sanoo antaakseen meille johtolangan siitä mitä ”taivaat” tarkoittavat?

⁴⁰ Minkä ”tunnusmerkki”? Ilmeisesti jonkin näkymättömän hengellisen taivaallisen järjestön, joka on hallinnut ihmiskuntaa. Ilmestyskirjan 12. luku antaa meille tätä tukevan johtolangan. Se kertoo meille: ”Ja näkyi toinen merkki [tunnusmerkki, Um] taivaassa, ja katso: suuri, tulipunainen lohikäärme, jolla oli seitsemän päätä ja kymmenen sarvea, ja sen päissä seitsemän kruunua; ja sen pyrstö pyyhkäisi pois kolmannen osan taivaan tähtiä ja heitti ne maan päälle. . . . Ja syttyi sota taivaassa: Miikael ja hänen enkelinsä sotivat lohikäärmettä vastaan; ja lohikäärme ja hänen enkelinsä sotivat, mutta eivät voittaneet, eikä heillä enää ollut sijaa taivaassa. Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä [joka johtaa harhaan koko asuttua maata, Um], heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa. Ja minä kuulin suuren äänen taivaassa sanovan:

⁴¹ ”’Nyt on tullut pelastus ja voima ja meidän Jumalamme valtakunta ja hänen Voideltunsa valta, sillä meidän veljiemme syyttäjä, joka yöt ja päivät syytti heitä meidän Jumalamme edessä, on heitetty ulos. Ja he ovat voittaneet hänet Karitsat veren kautta ja todistuksensa sanan kautta, eivätkä ole henkeänsä rakastaneet, vaan olleet alttiit kuolemaan asti. Sen tähden riemuitkaa, taivaat, ja te, jotka niissä asutte! Voi maata ja merta, sillä perkele on astunut alas teidän luoksenne pitäen suurta vihaa, koska hän tietää, että hänellä on vähän aikaa!’” – Ilm. 12:3–5, 7–12.

42. Mitä ”taivaitten” havaitaan kuvaavan tämän kertomuksen mukaan?

⁴² Tästä merkkikielellä esitetystä kertomuksesta voidaan nähdä selvästi, että vertauskuvalliset ”taivaat” kuvaavat Saatanan ja hänen alaisuudessaan olevien demonienkeleitten näkymätöntä henkijärjestöä. Noiden jumalattomien demonienkeleitten avulla Saatana on johtanut harhaan ”koko asutun maan”. Jeesus Kristus nimitti häntä ihmismaailman ”ruhtinaaksi” eli ”hallitsijaksi” (Um). (Joh. 12:31; 14:30; 16:11) Kristitty apostoli Paavali tunnistaa hänet ”tämän maailman [asiainjärjestelmän, Um] jumalaksi”, joka sokaisee epäuskoisten mielen. Paavali puhuu hänestä myös ”ilmavallan hallitsijana, sen hengen hallitsijana, . . . joka nyt tekee työtään tottelemattomuuden lapsissa”. (2. Kor. 4:4; Ef. 2:2) Apostoli Johannes kiinnittää huomion Saatanan vaikutukseen ihmismaailmaan sanomalla: ”Me [kristityt] tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan [paholaisen, Um] vallassa.” (1. Joh. 5:19) Saatana ja hänen demonienkelinsä ovat niitä, joista Ef. 6:12 (Um) puhuu ”taivaallisissa paikoissa olevina pahoina henkivoimina”. Ne muodostavat ne näkymättömät taivaat, jotka nyt hallitsevat pahaa ihmiskuntaa.

43. Mitä voidaan sanoa siitä, onko noiden ”taivaitten” järkyttäminen jo alkanut?

⁴³ Kiitos olkoon Kaikkivaltiaalle Jumalalle, että ne eivät ole ihmissuvun yllä olevat pysyvät ”taivaat”. Varsin pian, tulevan ”suuren ahdistuksen” kohdattua koko ihmiskuntaa, noiden ”taivaitten” täytyy paeta Jehova Jumalan kasvoja, hänen, joka istuu ’suurella, valkealla valtaistuimellaan’. (Ilm. 20:11) Ne ovat siis poistettavat ”taivaat”. Nuo taivaat voidaan järkyttää, kunnes ne tuhoutuvat täysin. Niiden järkyttäminen on jo alkanut. Milloin? Sen jälkeen, kun Jumalan messiaaninen valtakunta syntyi taivaissa ”pakanain aikojen” päättyessä varhaissyksyllä vuonna 1914. Silloin valtaistuimelle asetettu Jeesus Kristus, joka toimi taivaallisena Miikaelina, ”suurena enkeliruhtinaana”, joka seisoo Jumalan kansan suojana, aloitti sodan Saatanaa ja hänen demonijärjestöään vastaan. Seurauksena oli, että nuo pahat henkivoimat järkytettiin pois taivaallisesta asemastaan ja pudotettiin maapallomme läheisyyteen.

44. Mitä ”taivaitten” järkyttäminen irti ylhäällä olevista yhteyksistä on saanut aikaan, ja milloin järkyttäminen suoritetaan loppuun?

⁴⁴ Niiden suuttumus sen johdosta, että ne järkytettiin irti aikaisemmista taivaallisista yhteyksistään, on johtanut lisääntyvään ”voi”-huutoon ihmiskunnan keskuudessa ja myös Jehovan antautuneen, kastetun kansan, hengellisten israelilaisten, vainoamiseen täällä maan päällä. (Ilm. 12:5–13, 17; Dan. 12:1) Mutta niiden järkyttäminen ei pääty tähän alentamiseen. Lopullisen järkyttämisen, joka aiheuttaa niiden lopun, täytyy tulla ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodan”, Harmagedonin, jälkeen, ja sen täytyy aiheuttaa niiden putoaminen vankilan kaltaiseen syvyyteen, missä ne ovat pidätettyinä sen tuhannen vuoden ajan, jonka Kristus hallitsee keskeytymättä lunastettua ihmiskuntaa. Siten nuo nykyiset pahat ”taivaat” katoavat ja väistyvät ”uusien taivaitten” tieltä, joissa vanhurskaus asuu iankaikkisesti. – 2. Piet. 3:7–13; Ilm. 20:1–3.

45. Missä oleviin asioihin on alkajaisiksi tapahtunut ”taivaitten” järkyttäminen vaikuttanut, ja mitä on sanottava kirjaimellisen maapallomme järkyttämisestä ja poistamisesta?

⁴⁵ Tämä demonisten taivaitten alentaminen ja rajoittaminen maan läheisyyteen ”vähäksi aikaa”, kunnes ne pudotetaan ”syvyyteen”, on vaikuttanut suunnattomasti ihmiskunnan asioihin maan päällä vuodesta 1914 lähtien. Mutta millä tavalla Jehova Jumala täyttää lupauksensa, joka koskee ”maan” samoin kuin myös ”taivaitten” järkyttämistä ja liikuttamista? (Hagg. 2:6; Hepr. 12:26) Muistakaamme, että samoin kuin ”taivaat”, jotka järkytetään, eivät ole ihmiskunnan yläpuolella olevat kirjaimelliset näkyvät taivaat, samoin ei myöskään niiden vastakohdaksi asetettu ”maa” ole ihmisen jalkojen alla oleva kirjaimellinen maa. Puhuessaan Jumalan luomakunnasta Ps. 104:5 sanoo kirjaimellisesta maasta ja sen pysyvyydestä: ”Sinä asetit maan perustuksillensa, niin että se pysyy horjumatta iankaikkisesti.” Tämän mukaisesti meidän kirjaimellista maapalloamme ei tulla järkyttämään sen poistamista silmällä pitäen.

46. Mikä sitten on se ”maa”, joka järkytetään ja poistetaan, ja milloin se tuli olemassaoloon?

⁴⁶ On siis johdonmukaista, että se, minkä Jehova on luvannut järkyttää ja liikuttaa sen poistamista silmällä pitäen, on vertauskuvallinen ”maa”. Samoin kuin älylliset elävät luomukset (Saatanan alaiset henkidemonit) muodostavat ”maahan” liittyvät ”taivaat”, niin myös älylliset elävät luomukset eli paholaisen, Saatanan, vallassa oleva ihmisyhteiskunta muodostaa vertauskuvallisen ”maan”. Tämä jumalaton ihmisyhteiskunta muodostui jonkin aikaa Nooan päivien vedenpaisumuksen jälkeen, ja se käsittää nykyään käytännöllisesti katsoen koko ihmismaailman. (Ilm. 12:9; 1. Joh. 5:19) Tämä vertauskuvallinen ”maa” ja siihen liittyvät ja sen yllä olevat ”taivaat” muodostavat ”nykyiset taivaat ja maan”, jotka ovat Jumalan sanalla ”talletetut tulelle, säästetyt jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään”, kuten 2. Piet. 3:7 kertoo. Miten Suvereeni Herra Jehova järkyttää ja liikuttaa tämän vertauskuvallisen ”maan”, ennen kuin hän tuhoaa sen ikään kuin kuluttavalla tulella?

”MAAN” JÄRKYTTÄMINEN

47. Miten Jumala ryhtyi järkyttämään vertauskuvallista ”maata”?

⁴⁷ Hän ryhtyy tähän ulottamalla suvereenisuutta koskevan vaatimuksensa ihmisyhteiskunnan asuinpaikkaan eli kirjaimelliseen maahan. Hän tekee sen sellaisella tavalla kuin ei koskaan aiemmin. Itsekäs, itsekeskeinen ihmisyhteiskunta väittää omistavansa maan ja olevansa oikeutettu käyttämään maata ja sen meriä mielensä mukaan. Tämä merkitsee maan Luojan unohtamista, mikä on väärin ja lyhytnäköistä. Suvereeni Herra Jehova salli tämän näkemyksen ja sen sovellutuksen vallita keskeytyksittä ja kiistattomana siihen saakka, kun pakanain ajat päättyivät vuonna 1914. Silloin hän elvytti oman oikeutetun vaatimuksensa saattamalla messiaanisen valtakuntansa syntymään taivaissa. Tämä näkymätön taivaallinen hallitus, joka on Ilm. 12:5:ssä kuvattu ”lapseksi”, Jumalan ”vaimon” ”pojaksi” (Um), on määrätty ’kaitsemaan kaikkia pakanakansoja rautaisella valtikalla’. Se, että Jehova puolusti kaikkeudensuvereenisuuttaan tällä tavalla, järkytti vertauskuvallisen ”maan”, jumalattoman ihmisyhteiskunnan, hereille sen pitkäaikaisesta levollisuuden tilasta, mihin se oli tottunut, siitä, että Jehova Jumala oli sallinut sen kohdella kirjaimellista maata kuin omaansa ja väärinkäyttää sitä, ikään kuin se ei olisi siitä kenellekään vastuussa.

48. Miten Kaikkeuden Suvereenin Jehovan näkymätön taivaallinen toiminta voi järkyttää vertauskuvallista epähengellistä ”maata”?

⁴⁸ Mutta miten tämä Kaikkeuden Suvereenin näkymätön taivaallinen toiminta saattoi järkyttää maallista ihmisyhteiskuntaa, ellei se olisi tietoinen siitä? Miten epähengellinen ihmisyhteiskunta voisi tuntea sen, järkyttyä siitä? Se tapahtui siten, että hän ilmoitti sille, että pakanain ajat olivat päättyneet vuonna 1914, samana vuonna, jolloin ensimmäinen maailmansota alkoi. Niiden pitkäaikainen maailmanherruus oli nyt päättynyt, sillä nyt voitiin sanoa Suvereenille Herralle Jehovalle: ”Me kiitämme sinua, Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka olet ja joka olit, siitä, että olet ottanut suuren voimasi ja ottanut hallituksen [ruvennut hallitsemaan kuninkaana, Um]. Ja pakanakansat ovat vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut.” (Ilm. 11:17, 18) Nyt hallitsevan Suvereenin, Kaikkivaltiaan Jehova Jumalan maan päällä olevat lähettiläät ilmoittivat maalliselle ihmisyhteiskunnalle tästä vallitsevassa tilassa tapahtuneesta yleismaailmallisesta muutoksesta.

49. Keitä ovat ne ”lähettiläät”, jotka ilmoittavat tästä, ja miksi heidän tehtävänsä on nyt kiireellisempi kuin koskaan?

⁴⁹ Keitä nämä ”lähettiläät” ovat? He ovat niitä antautuneita, kastettuja, hengellä voideltuja kristittyjä, joita apostoli Paavali kuvailee toisen Korinttolaiskirjeensä 5. luvun jakeissa 19 ja 20: ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa eikä lukenut heille heidän rikkomuksiaan, ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” Nyt kun Kaikkivaltias Jehova Jumala oli ottanut suuren valtansa ja alkanut hallita vastasyntyneen messiaanisen valtakuntansa välityksellä taivaissa, maan päällä olevan ihmisyhteiskunnan oli kiireellisempää kuin koskaan tulla sovitetuksi Jumalan kanssa. Koko maailmanlaajuisen asiainjärjestelmän täydellinen poistaminen oli uhkaamassa, ja sen ”lopun aika” oli alkanut. (Dan. 12:4) Kysymys kuuluu: Kuka voi välttyä tuhoutumasta sen kanssa?

50. Miten vertauskuvallinen ”maa” suhtautui Valtakunnan lähettiläitten sille esittämään ilmoitukseen?

⁵⁰ Miten vertauskuvallinen ”maa”, sodan vaivaama ihmisyhteiskunta, suhtautui siihen ilmoitukseen, jonka Kristuksen käsiin perustetun Jumalan valtakunnan ”lähettiläät” esittivät? Hiljenikö maa kuuntelemaan rauhallisesti kutsua tulla sovitetuksi Kristuksen johtaman Jehovan vastasyntyneen valtakunnan kanssa? Ensimmäisen maailmansodan vuosien historia vastaa kieltävästi. Sellainen ilmoitus järkytti ja liikutti sodan runteleman ”maan”, kuten Ilm. 11:18 ennusti sen: ”Pakanakansat ovat vihastuneet”, nimittäin Valtakunnan lähettiläille. Ne koettivat käyttää hyväkseen maailmanlaajuista sotatilaa vaientaakseen nämä Valtakunnan lähettiläät. Turvautuivatpa ne väkivaltaiseen vainoonkin, joka johti joissakin tapauksissa lähettiläitten kuolemaan. Tällainen kokemus oli antautuneilla, kastetuilla, voidelluilla kristityillä, jotka silloin tunnettiin Kansainvälisinä Raamatuntutkijoina mutta jotka nykyään tunnetaan Jehovan kristittyinä todistajina.

51. a) Mitä muuta voidaan sanoa näiden Valtakunnan lähettiläiden suorittamasta ilmoituksen antamisesta ja sen vaikutuksista? b) Miten tämän syy on ollut juuri se, jonka Hepr. 12:26 mainitsee?

⁵¹ Aikakirjojen lehdillä on kirjoitettuna se häpeällinen historia, jonka vertauskuvallinen ”maa” teki itselleen, kun se järkkyi ja tuli täyteen väkivaltaista liikettä vihamielisyydessään Jehovan valtakunnan lähettiläitä kohtaan. Suvereenin Herran Jehovan uskollisten lähettiläitten suorittama ilmoittaminen on jatkunut tähän päivään saakka yhä laajenevassa mittakaavassa, ja tämä ilmoitus ja sen haastava merkitys järkyttää ja liikuttaa yhä vertauskuvallista ”maata”. Todistukseksi siitä, että tämä ilmoittaminen kertoo totuuden, me näemme niiden seikkojen täyttyvän, joiden Jeesus Kristus sanoi olevan tämän ”lopun ajan” merkkinä: ”Tulee suuria maanjäristyksiä, tulee ruttoa ja nälänhätää monin paikoin, ja taivaalla on oleva peljättäviä näkyjä ja suuria merkkejä.” (Luuk. 21:11) Vertauskuvallisella tavalla on ollut juuri siten, kuin Hepr. 12:26 sanoo Jehovan läsnäolosta Siinainvuorella hänen antaessaan kymmenen käskyä: ”Silloin hänen äänensä järkytti maata.” Tänä aikana hänen kirjoitetusta Sanastaan otettu sanoma, jota hänen Valtakunnan lähettiläänsä esittävät, on järkyttänyt vertauskuvallista ”maata”.

52. Mitä kuvataan ”merellä” ja ”kuivalla maalla”, jotka myös järkytetään?

⁵² Kaikki maallisen ihmisyhteiskunnan ainekset on pantu järkkymään, aivan kuten Suvereeni Herra Jehova on sanonut: ”Vielä kerran – siihen on vähän aikaa – ja minä järkytän taivaat ja maan ja meren ja kuivan maan.” (Hagg. 2:6, Um) Maapallomme ylimmissä kuorikerroksissa on meri ja kuiva maa, joista meri on jatkuvassa liikkeessä ja kuiva maa on varsin vakaa lukuun ottamatta paikallisia maanjäristyksiä. Koska Hagg. 2:6:n ennustuksella on vertauskuvallinen merkitys, kuten ”taivaitten ja maan” suhteen, niin vertauskuvallinen ”meri” voisi olla se osa ihmisyhteiskuntaa, joka on vakiintumaton, levoton, joka ikään kuin kuohuttaa ”muraa ja mutaa”, on rauhaton, radikaaleja muutoksia kaipaava ja joka jatkuvasti tyrskyää ”kuivaa maata” vastaan. (Jes. 57:20) Sen vastakohtana vertauskuvallinen ”kuiva maa” olisi se osa ihmisyhteiskunnasta, joka on vakiintunut, vakaa, vanhoillinen, joka koettaa säilyttää vallitsevan tilan ja joka vastustaa radikaaleja muutoksia.

53. Mikä osoittaa, onko näitä kahta ihmisyhteiskunnan ainesta järkytetty?

⁵³ Joka tapauksessa nämä ihmisyhteiskunnan molemmat ainekset haluavat ihmisten eivätkä Jumalan, Suvereenin Herran Jehovan, hallitsevan maapalloa. Siksi niitä on myös järkyttänyt hengellisten lähettiläiden esittämä ilmoitus, julistus siitä, että ”pakanain ajat” ovat päättyneet ja että Jehovan valtakunta Kristuksen toimesta hallitsee nyt taivaissa ja että lähestyy nopeasti aika, jolloin koko tämä maallinen asiainjärjestelmä poistetaan suuressa ahdistuksessa, jonka kaltaista ihmiskunta ei ole kokenut koskaan aikaisemmin. (Matt. 24:3–22; Mark. 13:4–20) Se, että nämä molemmat ihmisyhteiskunnan ainekset, sekä vanhoillinen että radikaali, ovat ”vihastuneet” Jumalan sanoman julistajille, Valtakunnan lähettiläille, osoittaa Jumalan sanasta otetun sanoman järkyttävän niitä.