Raamatun Jerusalemien tunnistaminen

JERUSALEMIEN? Niin, Raamattu puhuu useista eri Jerusalemeista. Tämän ei pitäisi hämmästyttää meitä, koska näin tapahtuu yli 800 kertaa Raamatun sivuilla Joosuan ajasta apostoli Johanneksen loppuvuosiin asti. Niinpä luemme ”Jerusalemista” (Joos. 10:1), ”ylhäällä olevasta Jerusalemista” (Gal. 4:26), ”taivaallisesta Jerusalemista” (Hepr. 12:22) ja ”Uudesta Jerusalemista”. – Ilm. 21:2.

Mutta Jerusalemia, joka mainitaan, ei tunnisteta useinkaan jostakin sitä määräävästä ilmaisusta. Sen tietäminen, mitä Jerusalemia tarkoitetaan, saattaa vaatia tekstiyhteyden tai toisten Raamatun osien tarkastelua. Tuo kaupunki tunnettiin Aabrahamin aikaan ”Saalemina”, mikä nimi merkitsee ’rauhaa’. Myöhempi nimi ”Jerusalem” merkitsee ’kaksinkertaisen rauhan omaamista (tai perustusta)’ tai mahdollisesti vain ’rauhan kaupunkia’. Jerusalemia pidetään tavallisesti israelilaisena kaupunkina, mutta Joosuan aikana siellä asuivat jebusilaiset. Kun israelilaiset valloittivat maan hänen johdollaan, niin he eivät onnistuneet karkottamaan kokonaan noita pakanoita kaupungistaan. (Joos. 15:63) Tällainen tilanne jatkui nähtävästi siihen asti kun Daavidista tuli kuningas. – 2. Sam. 5:4–10.

Kaupunki ei ollut suuri noina varhaisina aikoina, ainoastaan noin 194 hehtaaria. Se sijaitsi ja sijaitsee noin 56 kilometrin päässä sisämaahan Välimerestä ja noin 24 kilometriä länteen Kuolleenmeren pohjoiskärjestä Juudean erämaan laidalla. Se oli sopivasti keskellä Israelin kahdentoista sukukunnan valtakunnan pääkaupunkina. Siihen kuului pääasiassa useita kukkuloita: Moorianvuori, Siioninvuori ja Läntinen kukkula. Siihen liittyi myös useita laaksoja: Kidroninlaakso, Hinnominlaakso ja Tyropoioninlaakso. Vaikka Jerusalem ei kaukaa näyttänytkään olevan kovin korkealla ympärysmaaston kumpuilevan luonteen takia, niin se oli ja on yhä yksi maailman korkeimmista pääkaupungeista, sillä se sijaitsee 762 metrin korkeudessa.

Jerusalemin sijainti ei paljon vaikuttanut sen suuruuteen. Se tuli tärkeäksi ja kuuluisaksi siksi, että Jehova valitsi sen nimensä asuinsijaksi. (5. Moos. 26:2; 1. Kun. 11:36; 2. Aikak. 7:12) Kun kuningas Daavid toi sinne liiton arkin, niin oli ikään kuin Jehova Jumala olisi alkanut asua siellä, ja kun kuningas Salomo vihki upean temppelin Jehovalle Moorianvuorella, niin siitä tuli vieläkin enemmän Hänen ”ylhäinen asuinsijansa”. 1. Kun. 8:13, UM.

Muinaista Jerusalemia sanottiin sopivasti Jehovan ”leposijaksi”, paikaksi, jossa hän ’asui’. (Ps. 132:14; 135:21) Sitä nimitettiin myös ”pyhäksi kaupungiksi”, ”suuren kuninkaan kaupungiksi”, ”vanhurskauden linnaksi”, ”uskolliseksi kaupungiksi”, ”Siioniksi”, ”Herran kaupungiksi” ja ”Herran valtaistuimeksi”. – Neh. 11:1; Ps. 48:3; Jes. 1:26; 33:20; 60:14; Jer. 3:17.

JUMALAN KANSAN JA ”VAIMON” VERTAUSKUVA

Nimi ”Jerusalem” tarkoittaa Raamatun historiallisissa kirjoissa 1. Mooseksen kirjasta Esterin kirjan loppuun asti aina juuri kuvailtua kirjaimellista kaupunkia. Ja tämä pitää nähtävästi paikkansa myös Raamatun kreikkalaisten kirjoitusten historiallisista kirjoista Matteuksesta Apostolien tekojen loppuun asti. Mutta nimeä ”Jerusalem” käytetään usein vertauskuvallisessa merkityksessä Heprealaisten kirjoitusten runollisissa ja profeetallisissa kirjoissa ja Raamatun muissa kreikkalaisissa kirjoituksissa.

Koska Jerusalem oli Israelin pääkaupunki, niin sitä käytettiin täysin luonnollisesti toisinaan edustamassa itse kansaa. Niinpä Jehova sanoo Jesajan 52:1, 2, 9:ssä, että hän palauttaa Jerusalemin Babylonin vankeudesta, tarkoittamatta itse kirjaimellista kaupunkia tai sen asukkaitakaan, vaan sitä Juudan jäännöstä, joka meni vankeuteen Babyloniin. Apostoli Paavali tekee samanlaisen viittauksen Galatalaiskirjeen 4:25:ssä: ”Haagar tarkoittaa Siinaita, Arabiassa olevaa vuorta, ja hän vastaa nykyistä Jerusalemia, sillä se on orjuudessa lapsineen.”

Koska kirjaimellinen Jerusalem edusti Jumalan kansaa Israelia ja koska tämä kansa oli liittosuhteessa Jehovan kanssa, niin hän puhui kuvaannollisesti siitä vaimonaan ja itsestään sen aviomiehenä. ”Jerusalemin tähden en lepoa saa, . . . Ei sinua enää sanota ’hyljätyksi’, . . . vaan sinua kutsutaan ’minun rakkaakseni’ . . . niinkuin ylkä iloitsee morsiamesta, niin sinun Jumalasi iloitsee sinusta.” (Jes. 62:1–5) ”Sillä hän, joka sinut teki, on sinun aviomiehesi, Herra Sebaot on hänen nimensä.” (Jes. 54:5) Näillä profetioilla on luonnollisesti myös vastakuvallinen täyttymys.

Koska Jerusalemin kansa tunnusti olevansa Jumalan kansaa, vaikka olikin uskoton hänelle, niin se on tuollaisina luopioaikoina osuva esikuva kristikunnasta, joka sekin tunnustautuu Jumalan kansaksi ja kantaa jopa Jumalan Pojan nimeä. Mutta se on vain nimeltä kristitty, koska se on uskoton Jumalalle. Voimme sen tähden aivan oikein päätellä, että ne ennustukset, jotka kertovat Jehovan vihasta muinaista Jerusalemin kaupunkia kohtaan ja varoittavat sille toimeenpantavasta tuomiosta, soveltuvat lisäksi kristikuntaan. Esimerkki tästä on Hesekielin 9:4:ssä: ”Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään.”a Jeesuksen ennustus, joka kehottaa kristittyjä pakenemaan, kun he näkevät sotajoukkojen ympäröivän Jerusalemia, soveltuu samaten suoraan kirjaimelliseen Jerusalemiin ja laajemmassa merkityksessä kristikuntaan nykyään. – Luuk. 21:20–22.

”YLHÄÄLLÄ OLEVA JERUSALEM”

Uskollisena ollessaan Israelin kansa, jota Jerusalem edusti, oli kuvaus eli vertauskuva Jehovan hengellisestä Israelista, joka koostuu kuninkaan Jeesuksen Kristuksen 144 000 voittoisasta seuraajasta. (Dan. 7:13, 14, 27) Heidän hengellistä ’äitiään’ kuvasi orjatyttö Haagarin omistaja, nimittäin Aabrahamin todellinen vaimo Saara, Iisakin äiti. Tämän todistavat Galatalaiskirjeen 4:26:ssa Kristuksen seuraajille osoitetut sanat: ”Ylhäällä oleva Jerusalem [vastakuvallinen Saara] on vapaa, ja se on meidän äitimme.” Tähän taivaalliseen Jerusalemiin kansat virtaavat nykyään. – Miika 4:1.

Mutta ehkä kysyt, miten se voisi olla mahdollista, kun kansojen ihmiset ovat maan päällä ja ”ylhäällä oleva Jerusalem” on taivaissa. Se on mahdollista, koska tätä ”ylhäällä olevaa Jerusalemia” (vastakuvallista ”vapaata” vaimoa Saaraa) edustaa maan päällä Kristuksen voideltujen seuraajien ”jäännös”. Niinpä Jesajan ja muiden ennustuksissa samoin kuin Ilmestyskirjassa sanotaan jotakin tapahtuvan tälle taivaalliselle Jerusalemille, Jumalan vaimolle, kun se todellisuudessa tapahtuu vielä maan päällä oleville ”lapsille”.

Hyvä esimerkki tästä löytyy Ilmestyskirjan 12. luvusta. Siinä Jumalan ”vaimon”, hänen taivaallisen järjestönsä, jota ei kutsuta nimeltä, osoitetaan synnyttävän Jumalan messiaanisen valtakunnan, poikalapsen. Sitten luemme, että vaimo pakeni erämaahan, missä häntä ravittiin 1 260 päivää ”poissa käärmeen kasvojen luota”. Kuitenkin Saatana sen jälkeen vainosi tätä vaimoa ja yritti hukuttaa hänet vesivirtaan, jonka hän syöksi suustaan. Varmaankaan mitään tällaista ei olisi voinut tapahtua taivaassa olevalle Jumalan ”vaimolle” eli yleisjärjestölle! Mutta Raamatun ennustuksen täyttymys osoittaa, että kaikki tämä tapahtui hänen ”siemenelleen”, hänen maan päällä oleville lapsilleen. Tämän todistukseksi luemme: ”Lohikäärme vihastui vaimoon ja lähti käymään sotaa hänen siemenensä jäljellä olevia vastaan, jotka noudattavat Jumalan käskyjä.” (Ilm. 12:1–17) Samoin Jesajan ja muiden profeettojen ennallistusennustukset täyttyivät alun perin silloisessa maallisessa ”Jerusalemissa”, Juudan kahden sukukunnan valtakunnan väestössä, mutta suuremmassa mitassa ne täyttyvät Jumalan taivaallisessa ”vaimossa”, jota edustavat hänen hengestä siinneet lapsensa, Kristuksen voidellut seuraajat.

”UUSI JERUSALEM”

Yksi Raamatussa mainittu Jerusalem on ”Uusi Jerusalem”. Ilmestyskirjassa ei puhuta muusta Jerusalemista kuin Uudesta Jerusalemista. (Ilm. 3:12; 21:2, 10) Se on Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan, ”vaimo” hyvin samanlaisessa järjestömerkityksessä kuin pyhien henkiluomusten taivaallinen yleisjärjestö on Jehova Jumalan ”vaimo”. Siksi apostoli Paavali saattoi kirjoittaa: ”Kihlasin teidät [Kristuksen hengestä siinneet opetuslapset] henkilökohtaisesti yhdelle aviomiehelle esittääkseni teidät siveellisesti puhtaana neitsyenä Kristukselle.” (2. Kor. 11:2) Apostoli Johannes sanoo sopusoinnussa tämän kielikuvan kanssa: ”Minä näin myös pyhän kaupungin, Uuden Jerusalemin, tulevan alas taivaasta Jumalan luota ja valmistettuna niin kuin miehelleen kaunistettu morsian.” (Ilm. 21:2, 10) Edelleen meitä auttaa tunnistamaan tämän Uuden Jerusalemin se, että siinä on kaksitoista porttia, joihin on kirjoitettu Israelin kahdentoista sukukunnan nimet – ei kuitenkaan tarkoiteta muinaisen Israelin sukukuntia, vaan Ilmestyksen 7:4–8:ssa mainitun hengellisen Israelin kahtatoista sukukuntaa. Asian ratkaisee se, että tässä Uudessa Jerusalemissa on kaksitoista peruskiveä, joihin on kirjoitettu Karitsan kahdentoista apostolin nimet. – Ilm. 21:12–14.

Kirjaimellinen Siioninvuori yhdistetään Raamatussa kerran toisensa jälkeen kirjaimelliseen Jerusalemiin, ja me huomaamme saman myös hengellisestä Israelista. Se näyttää toisinaan myös tarkoittavan pikemmin sijaintia kuin kaupunkia tai järjestöä. Niinpä Johannes kirjoittaa: ”Minä näin, ja katso, Karitsa seisoi Siioninvuorella ja hänen kanssaan sataneljäkymmentäneljätuhatta, joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi.” Toisin sanoen Uuden Jerusalemin, 144 000 hengellisen israelilaisen, kuvataan seisovan Sulhasensa kanssa Siioninvuorella. – Ilm. 14:1.

Tärkeät tässä ovat sanat, jotka on puhuttu kristityiksi tulleille juutalaisille Heprealaiskirjeen 12:22, 23:ssa: ”Te olette . . . lähestyneet Siioninvuorta ja elävän Jumalan kaupunkia, taivaallista Jerusalemia, ja kymmeniätuhansia enkeleitä yleiskokouksessa ja taivaissa kirjattujen esikoisten seurakuntaa ja Jumalaa, kaikkien Tuomaria, ja täydellisiksi tehtyjen vanhurskaiden hengellistä elämää.”

Miten meidän on ymmärrettävä tämä raamatunkohta? Se ymmärretään näin: ”Elävän Jumalan kaupunki” ja ”taivaallinen Jerusalem” ’kymmeninetuhansine enkeleineen’ näyttää tarkoittavan ”ylhäällä olevaa Jerusalemia”, Jehovan yleisjärjestöä, vastakuvallista Saaraa. Kristuksen morsiamen 144 000 jäsentä ovat ne, joita tarkoitetaan ”taivaissa kirjattujen esikoisten seurakunnalla”. He kuuluvat ”elävän Jumalan kaupungin” asukkaisiin. Samoin sanat ”täydellisiksi tehtyjen vanhurskaiden hengellinen elämä” ovat yksi tapa puhua 144 000:sta, mukaan luettuina ne vielä maan päällä olevat jäännöksen jäsenet, jotka on julistettu vanhurskaiksi ja jotka ovat saavuttaneet hengellisen kypsyyden.

Luukkaan 21:24:ssä on kirjoitettu: ”Jerusalem on oleva kansojen tallattavana, kunnes kansain määräajat täyttyvät.” Tämä ennustus ei ole täyttynyt Jerusalemissa, Israelin tasavallan pääkaupungissa. Hesekielin 21:27 (UM) luo valoa tähän kohtaan. Siinä Jehova Jumala ennusti viimeisen Juudan kuninkaan kukistumisen ja että ’se ei varmasti ole tuleva kenenkään omaksi, ennen kuin tulee hän, jolla on laillinen oikeus, ja minun täytyy antaa se hänelle’. Tästä ennustuksesta käy ilmi, että Jerusalem, joka tallattiin jalkoihin pakanain eli kansain määräaikojen täyttymiseen asti, ei voi olla vain maallinen Jerusalemin kaupunki. Se edustaa sen sijaan sitä oikeutta messiaaniseen kuninkuuteen, joka oli Daavidin kuninkaallisella suvulla sen liiton mukaan, jonka Jehova teki hänen kanssaan. Tämä liitto takasi kuningas Daavidille, että hänen kuninkaallinen hallitsijasukunsa jatkuisi ikuisesti, josta syystä Jeesuksen täytyikin olla Daavidin suoranainen jälkeläinen. Tätä oikeutta messiaaniseen kuninkuuteen alettiin tallata vuonna 607 eaa. maallisen Jerusalemin kukistamisella ja sen kuninkaan Sidkian valtaistuimelta syöksemisellä. Mihin asti tämä kansojen suorittama tallaaminen jatkui? Siihen asti kun tuli hän, jonka oikeus se on, Jeesus Kristus. Sellaisten ennustusten kuin Ilmestyksen 11:15–12:10:ssä olevan täyttymys osoittaa, että Kristus alkoi taivaassa käyttää tätä oikeutta vuonna 1914. Jehova käski siihen aikaan häntä hallitsemaan vihollistensa keskellä. – Ps. 2:7, 8; 110:1, 2.

Edellä oleva on todella valaisevaa. Me näemme, että Jerusalem oli itse kirjaimellisen kaupungin nimi ja että se edusti toisinaan Israelin kansaa tai Juudan kahden sukukunnan kansaa. Se esikuvaa myös uskotonta kristikuntaa, samoin kuin muinainen Jerusalemkin tuli uskottomaksi. Tätä nimeä sovelletaan edelleen Jehovan yleisjärjestöön ja toisinaan Kristuksen ”morsiameen” Uutena Jerusalemina, ja ”Jerusalem” saattaa myös tarkoittaa messiaanisen kuninkuuden oikeutta.

Muistakaamme, että edellä oleva ei ole ainoastaan kiinnostavaa, vaan myös mitä tärkeintä meille. Jehova Jumala on antanut niiden Jerusalemin ennallistusta koskevien ennustustensa, jotka soveltuivat juutalaisten paluuseen kotimaahansa vuonna 537 eaa., saada suuremman ja suurenmoisemman täyttymyksen niiden ennallistamisessa nykyään, jotka edustavat ”taivaallista Jerusalemia”, vielä maan päällä olevaa Kristuksen ruumiin jäännöstä. Jäännökseen kuuluvat ja heidän toverinsa, ”muiden lampaitten” ”suuri joukko”, iloitsevat nykyään hengellisestä paratiisista. Kaikkien Luojan, Jehova Jumalan, vilpittömien palvojien etu ja velvollisuus on olla ”jäännöksen” – joka edustaa ”ylhäällä olevaa Jerusalemia” – seurassa ja sen kanssa yhteistoiminnassa pyhän palveluksen suorittamisessa Jumalalle. – Joh. 10:16; Ilm. 7:9, 15.

[Alaviitteet]