Miksi ’olla alamainen’?

MONIIN Jumalan sanassa Raamatussa toistuviin käskyihin kuuluu tämä: ”Olkaa alamaiset.” Roomalaiskirjeen 13:1:ssä sanotaan: ”Olkoon jokainen sielu alamainen esivalloille”, ts. hallituksille. Nuorempia miehiä neuvotaan olemaan ”alamaiset vanhemmille miehille”. (1. Piet. 5:5) Lisäksi apostoli Paavali kehottaa: ”Olkoot vaimot alamaiset miehelleen.” -Ef. 5:22.

Alamaisuus on niin suuressa määrin vastoin monien epätäydellisten ihmisten luontoa, että on muodostettu kaikenlaisia yhteiskunnallisia liikkeitä, joiden tarkoituksena on kapinoida, usein väkivaltaisestikin, alamaisena olemista vastaan. Eräässäkin lehdessä mainittiin jonkin aikaa sitten seuraavat esimerkit väkivaltaisesta kapinoimisesta esivaltaa vastaan, ja ne olivat sattuneet ainoastaan yhden päivän aikana: ”Kaksi pommia räjähti Lontoon keskustassa varhain tänä aamuna.” ’Yhdeksän ihmistä loukkaantui viidessä maaseutukaupungissa, Manchesterissä, Liverpoolissa, Coventryssä, Bristolissa ja Southamptonissä.’ Samalla sivulla oli otsikko: ”21 henkeä loukkaantui pommin räjähtäessä täpötäydessä bussissa.” Lisäksi Iranin ilmoitettiin valmistautuvan surupäivän viettoon niiden mielenosoittajien muistoksi, jotka ”oli surmattu yhteenotoissa, joita tapahtui heidän ja turvallisuusjoukkojen kesken”. Kaikki nämä todellisuudessa kapinoivat sitä vastaan, että olisivat olleet alamaisia voimassa oleville valloille. – New York Times.

Miksi Raamattu käskee: ”Olkaa alamaiset”? Keiden tulee olla alamaisia, ja keille heidän tulee olla alamaisia? Miksi alamaisena oleminen on niin vastenmielistä?

Alamaisuus on niin vastenmielistä siksi, että ensimmäiset vanhempamme Aadam ja Eeva lähtivät kapinallisuuden tielle. He jättivät jälkeläisilleen perinnöksi taipumuksen kapinallisuuteen, itsekkään laittomuuden hengen, joka ei ole koskaan esiintynyt yleisempänä kuin nykyään, niin kuin Jeesus ennusti. (Matt. 24:12) Epäilemättä syytä on kuitenkin myös niissä, jotka ovat käyttäneet valtaansa väärin.

Siitä huolimatta alamaisuuteen kehottava neuvo perustuu terveille periaatteille. Pakostakin joidenkuiden täytyy hallita eli ottaa johto ja toisten täytyy olla alamaisia. Kuinka niin? Koska kukaan ei voi olla aivan yksinään. Jokainen tarvitsee sitä, mitä toiset voivat antaa aineellisina tavaroina ja palveluksina sen vastikkeeksi, mitä hän itse voi antaa tavalla tai toisella. Kaikki tämä vaatii organisaatiota. Organisaation toimivuuteen ei riitä vain yksimielisyys, vaan tarvitaan myös tunnustettu vallanpitäjä. Valtio, lääni, kaupunki tai kunta ovat kaikki poliittisia organisaatioita, joissa joidenkuiden on hallittava ja toisten oltava hallittavina eli alamaisina. Sama periaate pitää paikkansa melkein kaikilla inhimillisen toiminnan aloilla, olkoonpa kysymys maallisesta tai uskonnollisesta, julkisesta tai yksityisestä toiminnasta.

Mutta huomattakoon, että vallassaolijoidenkin tarvitsee olla joskus alamaisia. Kukaan ei esimerkiksi voi rikkoa liikennesääntöjä rangaistuksetta. Kun joku menee sairaalaan leikkausta varten, hän toteaa olevansa alamainen lääkäreille, sairaanhoitajille ja muulle sairaalahenkilökunnalle. Jollakulla liikemiehellä saattaa olla monia työntekijöitä alamaisinaan, mutta kun hän menee kristilliseen seurakuntaansa, hän saattaa hyvinkin olla alamainen vanhimmille, jotka johtavat häntä ja hänen palvojatovereitaan.

ALAMAISUUS HALLITUKSILLE

Nykyisessä ihmisyhteiskunnassa hallitukset ovat välttämättömiä, jotta ihmiset voivat elää sivistyneesti ja jotta heillä voi olla jossain määrin turvallisuutta, puhumattakaan niistä monista palveluksista, joita hallitus voi järjestää joko paikallisesti tai kansallisesti. Niinpä hallittavien täytyy ilmaista halukkuutta tai ainakin myöntyvyyttä, jotta sellaiset hallitukset voisivat toteuttaa tarkoituksensa. Sen tähden Jumalan sana käskee kristittyjen ’olla alamaisia’, ”sillä ei ole valtaa muutoin kuin Jumalalta”. Siksi kristittyjen tulee totella maan lakeja, maksaa tunnollisesti verot, noudattaa liikennesääntöjä ja täyttää muut velvollisuudet. Tämä kaikki koituu rauhan ja järjestyksen hyväksi. – Room. 13:1–7.

Raamattu osoittaa kuitenkin toisaalla, ettei tällainen alamaisuus poliittisille hallituksille ole ehdotonta. Sitä rajoittavat muut Raamatun määräykset, esimerkiksi: ”Maksakaa siis takaisin keisarille, mikä on keisarin, mutta Jumalalle, mikä on Jumalan.” Ja myös: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” Käsky ’olla alamainen’ tämän asiainjärjestelmän poliittisille hallituksille ei siis ole ehdoton, vaan se on suhteellinen; se soveltuu siinä määrin kuin se ei riko mitään Jumalan suoranaista käskyä vastaan. – Matt. 22:21; Apt. 5:29.

KRISTILLISESSÄ SEURAKUNNASSA

Kristillinen seurakunta on myös organisaatio, jolla on yksi pää, nimittäin Jeesus Kristus. Kaikkien sen jäsenten tulee olla alamaisia hänelle, mutta hän itsekin on alamainen. Kenelle? Taivaalliselle Isälleen, Jehova Jumalalle. Niin, kristillinen ”seurakunta on alamainen Kristukselle”. (Ef. 5:24) Todellisuudessa ”Kristus on jokaisen miehen pää”. – 1. Kor. 11:3.

Millä tavalla Jeesus Kristus, joka on näkymätön, jumalallinen olento taivaissa, on täällä maan päällä olevan näkyvän ihmisseurakunnan johdossa? Muun muassa henkeytetyn Raamatun välityksellä. Seurakuntaa voidaan pitää kristillisenä vain silloin, jos se on tottelevainen itsensä Jeesuksen käskyille ja niille käskyille, jotka hänen apostolinsa ja muut opetuslapset ovat henkeytyksestä antaneet. – Matt. 18:18; 28:19, 20.

Lisäksi Jeesus johtaa kristillistä seurakuntaa ”auttajan”, ”totuuden hengen”, Jumalan pyhän hengen eli toimivan voiman välityksellä. (Joh. 16:7, 13) Sitten hän käyttää myös enkeleitä seurakuntansa johtamisessa. (Matt. 18:10; 24:31; Ilm. 14:6) Jeesus Kristus käyttää johtoasemaansa täällä maan päällä olevaan kristilliseen seurakuntaan nähden myös uskollisten voideltujen kristittyjen joukon välityksellä, joista Jeesus sanoi: ”Kuka oikeastaan on se uskollinen ja ymmärtäväinen orja, jonka hänen isäntänsä on asettanut huolehtimaan palvelusväestään, antamaan näille ihmisille heidän ruokansa oikeaan aikaan? Onnellinen on tuo orja, jos hänen isäntänsä saapuessaan tapaa hänet näin tekemästä. Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi.” – Matt. 24:45–47.

Jotta Jeesus Kristus saisi sen työn suoritetuksi, jota hän käski seuraajiensa tehdä, nimittäin opetuslapsen tekemisen kaikkien kansojen ihmisistä, heidän täytyy työskennellä rauhassa ja sovussa. Heidän kaikkien täytyy puhua ”yhtäpitävästi”. Siksi kaikkien täytyy olla alamaisia sille välikappaleelle, jota hän näkee hyväksi käyttää. Me luemmekin: ”Ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala.” Sen tähden ”kaikki tapahtukoon säädyllisesti ja järjestelyn mukaan” kristillisessä seurakunnassa. – 1. Kor. 1:10; 14:33, 40.

Tämän lisäksi kristillisen seurakunnan jäseniä neuvotaan olemaan alamaisia toinen toiselleen. ”Olkaa alamaiset toinen toisellenne Kristuksen pelossa.” (Ef. 5:21) Varsinkin vuosiltaan nuorempien tulee olla alamaisia vanhemmille miehille tai vanhimmille: ”Samalla tavoin te nuoremmat miehet, olkaa alamaiset vanhemmille miehille. Mutta vyöttäytykää kaikki mielen vaatimattomuuteen toisianne kohtaan, koska Jumala vastustaa kopeita, mutta suo ansaitsematonta hyvyyttä nöyrille.” – 1. Piet. 5:5.

Myös jokaisen seurakunnan kaikkien yksityisten jäsenten tulee olla alamaisia nimitetyille kristityille vanhimmille, kuten luemme: ”Olkaa tottelevaisia niille, jotka ottavat johdon teidän keskuudessanne, ja olkaa alistuvaisia, sillä he valvovat teidän sielujanne sellaisina, jotka tulevat tekemään tilin, jotta he voisivat tehdä sitä iloiten eikä huokaillen, sillä tämä olisi teille vahingollista.” Kristityn alamaisuuteen on siis olemassa kaksi syytä. Hän on alamainen tehokkuuden vuoksi, rauhan tai sovun säilyttämiseksi ja siksi, että saataisiin tehdyksi mahdollisimman paljon työtä parhaalla tavalla. Toinen syy on se, että alistumattomuus olisi raskasta niille, jotka ottavat johdon, ja se puolestaan koituisi niiden vahingoksi, jotka eivät ole alamaisia. – Hepr. 13:17.

ANSIOTYÖSSÄ

Yksi alue, jolla alamaisuusperiaate soveltuu, on työnantajan ja työntekijän välinen suhde. Kun joku ottaa vastaan jonkinlaisen työpaikan, hänen velvollisuutensa on tunnustaa olevansa vastuussa työnantajalleen, toisin sanoen alamainen hänelle sillä edellytyksellä tietenkin, ettei häntä pyydetä tekemään mitään omantuntonsa vastaista. (Apt. 5:29) Alamaisuus työnantajalle merkitsee hänen asemansa asianmukaisia kunnioittamista ja rehellisen päivätyön tekemistä hänelle sekä sitä, ettei varasta häneltä mitään. Kuten apostoli Paavali neuvoi, työntekijän tulee työskennellä työpaikassaan ”kokosieluisesti niin kuin Jehovalle eikä ihmisille”. (Kol. 3:23) Se on samalla kertaa sekä oikea että viisas menettely. Ellei hän voi tehdä siten, hänen pitäisi vaihtaa työpaikkaa.

PERHEPIIRISSÄ

Koska perhe on pienoisorganisaatio, johtoasemaa ja alamaisuutta koskeva periaate soveltuu myös sen jäseniin. Jumalan sana asettaa vanhemmille vastuun huolehtia siitä, että heidän lapsensa kasvatetaan oikein ja että heistä joka tavalla pidetään hyvää huolta. Sen tähden lapsille sanotaan: ”Te lapset, olkaa tottelevaisia vanhemmillenne kaikessa, sillä se on hyvin mieluista Herrassa.” (Kol. 3:20) Lasten alamaisuus vanhemmilleen on järkevää ja johdonmukaista sekä raamatullista. He ovat kokemattomia eivätkä kykene elättämään itseään. Lisäksi viisas kuningas Salomo huomautti kerran: ”Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa.” – Sananl. 22:15.

Johtoasemaa ja alamaisuutta koskeva periaate soveltuu myös vanhempien välille, aviomiehen ja vaimon välille. Kumpi käyttää johtoasemaa, aviomies vai vaimo? Hän, joka ensiksi teki miehen ja naisen, sanoi että johtoasemaa käyttää mies. Apostoli Paavali muistuttaa kaikkia siitä, että ”miestä ei luotu naisen tähden, vaan nainen miehen tähden”. (1. Kor. 11:9) Jumalan sana sanoo meille myös: ”Niin kuin seurakunta on alamainen Kristukselle, niin olkoot vaimotkin miehelleen kaikessa alamaiset.” (Ef. 5:24) Epäilemättä jotkut nykyaikaiset naiset ovat eri mieltä tästä käskystä, mutta tarkastelkaamme tätä asiaa hetkinen.

On tosiaan huomionarvoista, että apostoli Paavali, joka kirjoitti nämä sanat, esittää heti vaimoille antamansa neuvon lisäksi aviomiehille neuvon siitä, että heidän tulee rakastaa vaimoaan niin kuin Jeesus rakasti seurakuntaa siinä määrin, että antoi elämänsä sen puolesta. Edelleen Paavali sanoo, että miesten, aviomiesten, tulee rakastaa vaimoaan niin kuin omaa ruumistaan raviten ja vaalien häntä niin kuin he ravitsevat ja vaalivat omaa ruumistaankin. Varmasti silloin, kun aviomies osoittaa tällaista rakkautta vaimoaan kohtaan, vaimo toteaa hänelle alamaisena olemisen hyvin miellyttäväksi. – Ef. 5:25–33.

Tämä järjestely on sekä viisas että oikeudenmukainen. Jo luonnostaan mies yleensä soveltuu paremmin johdon, aloitteen, ottamiseen. Jos hän ottaa johdon oikealla tavalla, niin on varsin todennäköistä, että hänen vaimonsa mielellään noudattaa sitä ja myöntyy siihen. On tosiaan kiinnostavaa panna merkille, mitä eräs psykiatri sanoi tästä asiasta. Hän esittää kirjassaan monia tositapauksia, jotka valaisevat sitä, miten naiset voisivat kokea täyttymyksen avioliittonsa intiimeimmissä piirteissä. Ja miten se tapahtuu? Siten, että he vain suostuvat mielessään ja sydämessään aviomiehensä johtoon.

Se auttaa vaimoa ottamaan huomioon toisen seikan aviomiehen ja vaimon välisessä suhteessa, kuten Raamattu neuvoo. Vaimon tunne-elämän jaksoittaisten vaihtelujen vuoksi hänen miehensä tulee osoittaa kärsivällisyyttä ja huomaavaisuutta. Tämä ilmenee, kun mies kerran toisensa jälkeen odottaa vaimonsa saavan itsensä lähtökuntoon tai huomaa, että hänen tarvitsee mukauttaa toivomuksensa tai mielitekonsa vaimonsa toivomuksiin, oikkuihin tai rajoituksiin. Syystä apostoli Pietari neuvoi: ”Miehet, eläkää te samoin vaimonne kanssa ymmärtäväisesti ja kunnioittakaa heikompaa sukupuolta. Ovathan vaimotkin osallisia siitä elämästä, jonka Jumala lahjoittaa. Eläkää näin, ettei mikään tulisi rukoustenne esteeksi.” – 1. Piet. 3:7, Uusi testamentti nykysuomeksi.

Eikä ole pahitteeksi ottaa huomioon, että useimpia vaimoja ei mikään tee niin onnelliseksi kuin se, että heidän aviomiehensä haluaa tehdä jotakin heidän hyväkseen. Todennäköisesti juuri sillä tavalla aviomies aluksi valloittikin vaimonsa olemalla huomaavainen häntä kohtaan ja haluamalla miellyttää häntä tekemällä jotakin hänen hyväkseen. Ja sama tilanne vallitsee kautta avioelämän. Vaimo on onnellinen, kun hänen aviomiehensä on halukas tekemään jotakin hänen hyväkseen, vaikka ne olisivatkin vain pieniä kohteliaisuuksia, kuten takin auttamista ylle, hääpäivän muistamista tai kukkien, hajuveden tai jonkin muun ostamista hänelle. Mutta miten vaimo voi saada hänet haluamaan tehdä sellaista? Ei komentelemalla häntä tai kilpailemalla hänen kanssaan, vaan tunnustamalla hänen johtoasemansa ja osoittamalla häntä kohtaan ”syvää kunnioitusta”, jonka Raamattu sanoo kuuluvan hänelle. – Ef. 5:33.

Edellä olevan perusteella voimme tosiaan ymmärtää, miksi Raamattu neuvoo kristittyjä ’olemaan alamaisia’ hallituksille, niille joilla on valvonta kristillisessä seurakunnassa, työnantajilla, vanhemmille ja aviomiehille. Alamaisena oleminen maksaa, mutta se on sen arvoista. Se voi maksaa ylpeytensä ja mielitekojensa uhraamisen. Se merkitsee myös vaatimattomuuden ja nöyryyden kehittämistä. Usein vaaditaan kestävyyttä, halukkuutta odottaa Jehova Jumalan oikaisevan asiat sen sijaan että turvauduttaisiin väkivaltaan esimerkiksi kansalaisoikeuksia loukattaessa. Alamaisuuden ilmaiseminen ei ole vain oikein ja viisasta, vaan se on myös rakkaudellista ja sen tähden erittäin palkitsevaa.

[Tekstiruutu/Kuva s. 5]

Suhteellisen tottelevaisuuden osoittaminen

Verojen maksaminen

Liikennesääntöjen noudattaminen

[Tekstiruutu/Kuva s. 6]

Kristuksen käskyjen totteleminen

Yhteistoiminta nimitettyjen vanhinten kanssa

[Tekstiruutu/Kuva s. 7]

Rehellisen päivätyön kunnioittava tekeminen

Ei varastamista

[Tekstiruutu/Kuva s. 8]

Aviomies osoittaa rakkaudellista huomaavaisuutta

Vaimo alistuu hänen johtoonsa

Lapset tottelevat vanhempiaan