Ilon saaminen lastenkasvatuksesta
1, 2. a) Millainen kokemus kuningas Salomolla oli hänen langettaessaan tuomion kahden äidin välillä, ja mikä auttoi häntä tuomitsemaan oikein? b) Miten verisukulaisuus vaikuttaa siihen, mitä ihminen tekee?
VIISASTA kuningas Salomoa pyydettiin hallituksensa aikana langettamaan tuomio kahden samassa talossa asuvan naisen välillä, jotka olivat synnyttäneet pojat. Toinen lapsista kuoli yöllä, ja sen äiti vaihtoi sen hiljaa elävään lapseen. Kun oikea äiti aamulla havaitsi, ettei kuollut lapsi ollut hänen, niin hän syytti epärehellistä äitiä varkaudesta, ja juttu tuli Salomon eteen. Kun Salomo ei kyennyt ratkaisemaan, mikä oli totuus asiassa, niin hän määräsi, että elävä lapsi pitää halkaista, joten kumpikin vaatimuksentekijä saisi osansa. Kertomus sanoo: ”Silloin sanoi kuninkaalle se nainen, jonka oma elossa oleva poika oli, sillä hänen sydämensä tuli liikutetuksi hänen poikansa tähden – hän sanoi: ’Oi herrani, antakaa tuolle elossa oleva lapsi; älkää surmatko sitä’. . . . Niin kuningas vastasi ja sanoi: ’Antakaa tälle elossa oleva lapsi; älkää surmatko sitä. Hän on sen äiti.’” (1. Kun. 3:26, 27) Salomo ymmärsi vanhempien rakkauden lapsiin. Hän ei ollut oppinut sitä tietämään ainoastaan kokemuksesta, koska oli itse isä, vaan hän myös tunsi Jumalan mielipiteen perhejärjestelystä, niin kuin se oli ilmaistu Raamatussa.
2 Läheinen perheyhteys on siunaus. Kun Andreas Beetsaidasta tuli tuntemaan Messiaan, niin kenen luo hän meni ensiksi kertomaan tämän hyvän uutisen? ”Hän tapasi ensin veljensä Simonin ja sanoi hänelle: ’Me olemme löytäneet Messiaan’, se on käännettynä: Kristus.” (Joh. 1:41) Verisukulaisuus muodostaa siteen, jota ei voida kieltää. Andreaan reaktio oli luonnollinen.
3. Miksi kristillinen veljeys on vielä voimakkaammin yhdistävä side?
3 On vielä läheisempikin yhdistävä side, ja se on kristillinen veljeys. Room. 12:10:ssä sanoo Raamattu: ”Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne.” 1. Piet. 5:9:ssä (Um) mainitaan ”koko teidän veljesseuranne maailmassa”. Mark. 10:29, 30:ssä verrataan lihallisia suhteita niihin, jotka totuus aikaansaa, Jeesuksen sanoissa: ”Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista, ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.” Niin, kristityt ovat oppineet tietämään, että totuudessa olevilla veljillä on sellaista, mitä ei luonnollisilla lihallisilla veljilläkään ole. – Joh. 13:34, 35.
4. Miksi kristityt perheet voivat odottaa sellaista ykseyttä, mitä muilla perheillä ei voi olla?
4 Mutta kun perhettäsi yhdistävät molemmat suhteet, niin olet todella suositussa asemassa. Vanhemmilla, jotka ovat antautuneita ja kastettuja Jumalan palvelijoita, on se luonnollinen rakkaus jälkeläisiään kohtaan, jonka Jumala juurrutti ihmiskuntaan. Heillä on myös tilaisuus aikaansaada perhepiiriin sellainen ykseys, joka voi tuoda muilla keinoin saavuttamattomissa olevaa onnea ja tyydytystä. He voivat auttaa lapsiaan tulemaan uskollisiksi Jumalan palvelijoiksi, mikä ei ainoastaan vedä perhettä kiinteämmin yhteen, vaan on myös paras perintö, minkä he voivat antaa lapsilleen. Se ei ole kuitenkaan nykyään niin yksinkertaista kuin miltä se ehkä kuulostaa.
PULMIEN ENNALTA TÄHYILEMINEN
5, 6. a) Mikä auttaa vanhempia tähyilemään ennalta pulmia, jotka voivat tarvita huomiota? b) Miten yhteydenpitokanavat voidaan säilyttää avoimina vanhempien ja heidän lastensa välillä?
5 Perheen kasvattamisessa tulee pulmia. Ei ole hyvä kuvitella, ettei niitä tule, koska niitä tulee. Pidä siis silmäsi ja korvasi avoimina kaikille niiden oireille. Kun lapsesi tulee luoksesi pikku pulmineen, niin ei ole viisasta käännyttää häntä pois vastaamalla vain hätäisesti. Silloin on aika osoittaa syvää kiinnostusta sitä kohtaan, mitä lapsen mielessä on, ja saada kysymyksin hänet tulemaan kuorestaan esiin. Monet vanhemmat sanovat, että heidän on vaikea saada lapsiaan puhumaan, kertomaan heille, mitä heidän mielessään on. Mahtaisikohan se johtua siitä, että vanhemmat itse ovat tukahduttaneet keskustelun aikaisemmin, kun lapset halusivat puhua ja tarvitsivat apua? Miten tyhmää onkaan tukahduttaa keskustelu lapsesi kanssa vain siksi, että sinä et tunne oikein olevasi sillä tuulella sillä kertaa!
6 Vanhemmat, jotka tähyilevät asioita, joista he voivat puhua lastensa kanssa, ja osoittavat aitoa halukkuutta keskustella mistä aiheesta tahansa, eivät havaitse yhteydenpitokanavien sulkeutuvan, vaan havaitsevat, että ne ovat aina avoinna ja välittävät yhtenään viestejä, jotka kertovat heille, mitä heidän tarvitsee tietää, ja jotka myötävaikuttavat lämpimyyteen ja ymmärtämykseen perhesuhteissa. Vanhemmilla, jotka ovat halukkaita kuuntelemaan, on tavallisesti lapsia, jotka ovat halukkaita puhumaan. Mutta menevätkö lapset vanhempien luo suurine pulmineen, jos vanhemmat eivät kuuntele heidän pikku pulmiaan ja auta niiden ratkaisemisessa tavalla, joka heijastaa ystävällisyyttä ja ymmärtämystä? Onko sinulla juuri nyt ystävä, johon luotat, jolle voit mennä kertomaan jostakin vakavasta pulmasta tietäen, että hän varaa aikaa kuunnellakseen kaikkea, mitä sinulla on sanottavana, eikä halveksi sinua siksi, että sinulla on se pulma? Jokaisen lapsen pitäisi voida ajatella tällä tavalla vanhemmistaan. Ajattelevatko sinun lapsesi näin sinusta? Sananl. 17:17 sanoo: ”Ystävä rakastaa ainiaan ja veli syntyy varaksi hädässä.” On surullista, kun lapsen täytyy etsiä tällaista yhteyttä perhepiirin ulkopuolelta.
7. Mitä sisältyy huonekunnan johtamiseen oivallisella tavalla?
7 Apostoli Paavali kirjoitti, että valvojan tulee olla ”mies, joka oivallisella tavalla johtaa omaa huonekuntaansa, jolla lapset ovat alamaisuudessa kaikella vakavuudella (jos tosiaan joku ei tiedä, miten tulee johtaa omaa huonekuntaansa, niin kuinka hän pitää huolta Jumalan seurakunnasta?)”. (1. Tim. 3:4, 5, Um) Tässä ei sanota, että siitä huolimatta, miten paljon aikaa isä käyttää muihin harrastuksiin, kaikki on hyvin niin kauan kuin hän tarttuu asioihin ja käsittelee ne, kun hänen lapsensa joutuvat vaikeuteen. Ei, hänen on johdettava perhettään oivallisella tavalla valvoen huolellisesti, tähyillen ennakolta pulmia ja valmistautuen etukäteen sen varalta, mitä voisi kehittyä hänen huostassaan olevien keskuudessa. Ehkäisevä neuvo on paljon parempi kuin oikaiseva neuvo. Isä, joka ehtii ennen pulmia, on viisaampi kuin se, joka tyytyy yrittämään ratkaista ne niiden pulpahtaessa esiin. Lakimiehet saavuttavat tosin kuuluisuutta käymällä taisteluja oikeusistuimessa, mutta kristityt isät hankkivat hyvän maineen johtamalla niin, että pulmat vältetään.
OHJAUSTA ”KOKEMATTOMALLE”
8. Miten vanhemmat voivat auttaa lapsiaan saamaan oikean näkemyksen kokemuksesta?
8 Lapsilla ei ole vielä paljon kokemusta elämästä, mutta vanhempien ei ole hyvä muistuttaa heitä siitä jatkuvasti. Jos lasta toisaalta autetaan todella ymmärtämään, miten suuren arvon Raamattu antaa kokemukselle ja miten hänen henkilökohtaisesti pitäisi olla valpas oppimaan jokaisesta kokemuksesta, niin lapsi suhtautuu todennäköisesti oikealla tavalla vanhempien hänelle antamaan apuun ja hyötyy tosiaan niistä eri tapahtumista, jotka liittyvät hänen elämäänsä vuosien vieriessä. Meidän kaikkien pitäisi todella oppia jokaisesta saamastamme kokemuksesta. Ja jos lapsi huomaa vanhempiensa ymmärtävän, että heillä itselläänkin on paljon opittavaa eri tilanteista, niin hän ei kovin herkästi harmittele omaa kokemattomuuttaan ja on alttiimpi oppimaan.
9. Mitä Raamattu sanoo niistä, jotka kieltäytyvät ottamasta oppia kokemuksesta?
9 Mitä Raamattu sanoo kokemuksesta? Se moittii voimakkaasti niitä, jotka itsepintaisesti kieltäytyvät kuuntelemasta ja oppimasta kokemuksesta, sanoen: ”Kuinka kauan te, yksinkertaiset [kokemattomat, Um], rakastatte yksinkertaisuutta [kokemattomuutta, Um], kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan ja tyhmät vihaavat tietoa? Kääntykää minun nuhdeltavikseni.” (Sananl. 1:22, 23) ”Mielevä näkee vaaran ja kätkeytyy, mutta yksinkertaiset [kokemattomat, Um] käyvät kohti ja saavat vahingon.” – Sananl. 22:3.
10. Vaikka nuorilta puuttuu kokemusta, niin mm. millä tavoilla tämä voidaan korvata?
10 On olemassa keinoja, joiden avulla vanhemmat voivat melkoisessa määrin korvata nuoruuden kokemattomuuden. Huomaavaiset vanhemmat voivat ystävällisesti auttaa kokemattomat hankalien tilanteiden yli saattamatta lapsia hämilleen toisten edessä. Ja kun he opettavat heille Raamattua, niin he varustavat heidät tiedolla, joka voi tehdä viisaammaksi kuin koko elinikäinen kokemus. Ps. 19:8 sanoo: ”Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä [kokemattomasta, Um] viisaan.” Ja Ps. 119:130 lisää: ”Kun sinun sanasi avautuvat, niin ne valaisevat ja antavat yksinkertaiselle [kokemattomalle, Um] ymmärrystä.”
11. Onko se, että on nuori ja kokematon, hävettävää?
11 Se, että on nuori ja kokematon, ei ole itsessään hävettävää. Se kuuluu kasvamiseen, ja täytyy vain olla kärsivällinen. Mutta jos joku kieltäytyy tunnustamasta olevansa kokematon ja menee suin päin suorittamaan tyhmiä tai laittomia tekoja aiheuttaen häpeää perheelleen ja kristilliselle seurakunnalle, niin se on hävettävää. Vanhemmat, jotka ymmärtävät tämän ja auttavat taitavasti jälkeläistään huomaamaan sen, saavat runsaan palkan, kun heidän lapsensa edistyy kohti kypsyyttä.
12. Miten vanhemmat voivat auttaa lapsiaan oppimaan kunnioituksen osoittamisen tärkeyttä?
12 Kun ihminen saa kokemusta Jehovan teistä, niin hän ymmärtää yhä paremmin kunnioituksen osoittamisen tärkeyden. Vanhempien tulee antaa hyvä esimerkki lapsilleen tässä suhteessa. Isän tulee näyttää kunnioittavansa äitiä tunnustaen hänen olevan myös ’elämän armon perillinen’. (1. Piet. 3:7) Ja äidinkin tulee osoittaa ”syvää kunnioitusta miestään kohtaan”. (Ef. 5:33, Um) Heidän kumpaisenkin tulee osoittaa kunnioitusta seurakunnan vanhimpia kohtaan ja elää sopusoinnussa tämän Raamatun neuvon kanssa: ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili.” (Hepr. 13:17) Pitäen näin kiinni Jehovan teistä he osoittavat kunnioitusta Jehovaa ja hänen teokraattista järjestelyään kohtaan. – 1. Kor. 11:3.
13. a) Miten toveruudentunteen tulee vaikuttaa vanhempien ja lapsen suhteeseen? b) Millä tavalla televisiomainokset esittävät toisinaan vääristellyn näkemyksen tästä suhteesta?
13 Kun vanhemmat antavat näin hyvän esimerkin, ei lasten ole vaikea käsittää kunnioituksen periaatetta. He todennäköisesti pitävät vanhempiaan suuressa arvossa ja osoittavat heille kunnioitusta monin tavoin. Pitää paikkansa, kuten on sanottu, että vanhempien ja heidän lastensa tulee olla kuin toverukset. Mutta tämä tarkoittaa vain sitä, että heidän välillään tulee olla lämmin ja ystävällinen suhde, eikä sitä, että huonekunnassa vallitsisi muuten todellinen tasa-arvoisuus. Raamatun periaatteitten soveltaminen vaatii sen selvää ymmärtämistä, kuka on isä ja kuka lapsi. Oletko toisaalta joskus huomannut, että televisiomainoksissa lapset usein pannaan opettamaan vanhempiaan, paljastamaan heidät vanhanaikaisiksi tai oikaisua tai ajan tasalle saattamista tarvitseviksi? Sellainen mainostus kannustaa poikaa painostamaan isäänsä ostamaan sellaisen auton kuin poika haluaa. Tai se kannustaa tytärtä vaatimaan äidiltään lupaa ostaa ”uusia” ja ”erilaisia” vaatteita, hajuvesiä, deodorantteja, tukanpesuaineita ynnä muita tarvikkeita, jotka eivät todellisuudessa ole lainkaan uusia. Tämä on vain kauppamaailman juoni rahallisen voiton saamiseksi välittämättä sen huonosta vaikutuksesta kodissa. Mutta Raamattu osoittaa selvästi, että lapset ovat vähemmän kokeneita, ja heitä tulee kannustaa osoittamaan kunnioitusta niitä kohtaan, jotka ovat eläneet kauemmin ja nähneet enemmän elämää.
14, 15. a) Miksi lapsia tulee opettaa ajattelemaan jonkin verran itsenäisesti? b) Esitä ehdotuksia, jotka voisivat auttaa vanhempia heidän koettaessaan auttaa lapsiaan kehittämään ajattelukykyä.
14 Lapsia on luonnollisesti opetettava ajattelemaan jonkin verran itsenäisesti. Jonakin päivänä heidän on tehtävä omat ratkaisunsa, ja varhainen valmennus voi auttaa tässä. Raamattu suosittelee painokkaasti ajattelukyvyn kehittämistä, ja se on tärkeimpiä asioita, joissa vanhemmat voivat auttaa lapsiaan. He kehittävät jonkin ajattelutavan, joten miksei varmistautua siitä, että he oppivat ajattelemaan asioita loppuun saakka sen perusteella, mitä Raamattu sanoo Jehovasta ja hänen teistään. Sananl. 5:1, 2 (Um) sanoo: ”Poikani, kiinnitä huomiosi minun viisauteeni. Kallista korvasi minun arvostelukyvylleni varjellaksesi ajattelukykyäsi; ja suojelkoot huulesi tietoa.” Jos haluat auttaa jotakuta kehittämään ajattelukykyä, niin on tärkeätä olla tekemättä oppilaalle sitä, minkä hän voi itsekin tehdä. Kristityt ovat totuutta toisille esittäessään oppineet, miten tärkeätä on vetää kuulija mukaan keskusteluun, saada hänet osallistumaan, päästä tietämään, mitä hänen mielessään on, ja sitten saada hänet pohtimaan ja tulemaan oikeisiin johtopäätöksiin. Nämä ovat keinoja, joiden pitäisi olla vanhempien mielessä heidän auttaessaan lapsiaan kehittämään ajattelukykyä.
15 Tätä kykyä voidaan kehittää edistyvästi lapsen kasvaessa. Hänen itsensä voidaan antaa tehdä monia vähäisempiä ratkaisuja. Kysy häneltä: ”Mitä luulet olevan parasta tehdä tässä tapauksessa?” Ehkä hänen vastauksensa osoittaa hänen tarvitsevan hiukan enemmän apua. Pohdi hänen kanssaan ja saata hänet pääsemään oikeaan suuntaan. Älä ärsyynny äläkä tule kärsimättömäksi. Apostoli Paavali muisteli omaa lapsuuttaan esimerkkinä ja sanoi: ”Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on.” (1. Kor. 13:11) Hän kehitti ajattelukykyä sitä mukaa kuin hänelle tuli enemmän ikää.
16. Miten maailmallisetkin ihmiset yrittävät valmentaa lapsiaan tulevaisuutta varten?
16 Jotkut sellaisetkin vanhemmat, jotka eivät kuulu kristilliseen seurakuntaan, oivaltavat, miten tärkeätä on valmistaa lapsiaan tulevaisuutta varten. He eivät jätä lapsen tulevaisuutta sattuman varaan eivätkä anna hänen valita, mitä hän haluaa tehdä – jos mitään – myöhemmin, kun hän on kyllin vanha valitakseen. He voivat esimerkiksi alkaa varhain lapsen elämässä valmistaa häntä hoitamaan perheyritystä tai perheen maatilaa tai aloittamaan uuden ammatin. Kun on kysymys uskonnosta, asiasta, jota he pitävät vähämerkityksisenä tai aivan merkityksettömänä, he usein sanovat antavansa lapsen ratkaista myöhemmin, mutta niin he eivät sano, kun on kysymys taloudellisista asioista tulevaisuudessa. Älä siis ajattele, ettei maailma hyväksy valmennus- ja kasvatusperiaatetta. Se hyväksyy hyvinkin, mutta materialistisissa pyrkimyksissä, ei hengellisissä asioissa.
RAKENTAVIEN NEUVOJEN ANTAMINEN
17. Riittääkö pelkkä täsmällisen neuvon antaminen, vai tarvitaanko jotakin enemmän?
17 Toisinaan on joidenkuiden kuultu neuvonnan saatuaan sanovan: ”En pannut pahakseni sitä, mitä hän sanoi; se oli todellisuudessa totta ja ansaittua. Minä en vain pitänyt siitä tavasta, jolla hän sen sanoi.” Kristillisessä huonekunnassa pitäisi tietysti neuvo ottaa vastaan, vaikka sitä ei esitettäisikään sopivimmalla tavalla. Mutta onko asioita, jotka vanhemman tulisi pitää mielessä tehdäkseen neuvonnan helpommaksi lastensa ottaa vastaan? Epäilemättä on. Ei ole vain kysymys sen tietämisestä, mikä on väärin ja mitä tarvitaan parannukseksi, vaan myös sen tietämisestä, miten asiaan tartutaan ja miten sanoa se.
18, 19. a) Miten aika ja paikka liittyvät neuvojen antamiseen? b) Mikä muukin auttaa tekemään neuvonnan vastaan ottamisen helpommaksi?
18 Yksi harkittava seikka on neuvon antamisen aika. Heti vahingon tai väärinteon jälkeen voi usein olla sopiva aika, mutta ei aina. Voi olla parempi odottaa, kunnes sekä lapsi että hänen vanhempansa ovat tasaantuneemmassa mielentilassa. Paikka tulee myös ottaa huomioon. Jos jotakin väärää on tapahtunut seurakunnan kokouspaikassa, jonkun toisen kotona tai ostoksilla oltaessa, niin voisi olla parasta lykätä neuvominen, ainakin laajempien neuvojen antaminen, kunnes on saavuttu kotiin.
19 Neuvot tulee antaa ystävällisesti, tahdikkaasti, tyynesti ja järkevästi. Voisit antaa lapsesi lausua ajatuksensa joistakin kohdista ymmärtäen, että sinä et ehkä ole saanut täyttä käsitystä tapahtuneesta. Ja voisit tehdä kysymyksiä nähdäksesi, käsittääkö hän asian ytimen. Hymy voisi olla sopiva, jollei asia ole kovin vakava ja jos neuvonta otetaan auliisti vastaan. Mutta vakavammassa tapauksessa, kun tarvitaan lujaa neuvontaa, hymy voisi antaa väärän vaikutelman. Kaikissa tapauksissa tulee varmistautua siitä, että neuvonta ymmärretään selvästi.
20, 21. a) Miksi uhkaukset eivät tavallisesti tuota parhaita tuloksia lastenkasvatuksessa? b) Mikä on parempi menettelytapa?
20 Uhkaukset ja varoitukset eivät tavallisesti anna parhaita tuloksia. Miksi? Koska ne voivat johtaa vain pelkäämään uhattua rangaistusta eivätkä vihaamaan väärintekoa. (Ps. 97:10) Ef. 6:9:ssä neuvotaan isäntiä: ”Jättäkää pois uhkaileminen, sillä tiedättehän, että sekä heidän että teidän Herranne on taivaissa ja ettei hän katso henkilöön.”
21 Parempi on osoittaa, miten hyödyllistä on tehdä kaikki Jehovan tavalla ja, mikäli mahdollista, syyt siihen, miksi jokin on pahaa. Suosittele optimistisesti oikeaa menettelyä, mutta tee samalla rakkaudellisesti selväksi, millaiset seuraukset tottelemattomuudesta on. On toista uhkailla ja toista kuvailla, millaiset seuraukset jostakin menettelystä epäilemättä tulee olemaan. Pane merkille kehottava tapa, jolla Jehova suosittelee oikeaa menettelytapaa: ”Poikani, jos sinä otat minun sanani varteen ja kätket mieleesi minun käskyni, niin että herkistät korvasi viisaudelle ja taivutat sydämesi taitoon – . . . silloin pääset ymmärtämään Herran pelon ja löydät Jumalan tuntemisen.” (Sananl. 2:1–5) Myöhemmin tässä luvussa esitetään kuitenkin seuraukset ystävällisellä mutta lujalla tavalla: ”Niin sinä vaellat hyvien tietä ja noudatat vanhurskasten polkuja. Sillä oikeamieliset saavat asua maassa, ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle; mutta jumalattomat hävitetään maasta, ja uskottomat siitä reväistään pois.” – Sananl. 2:20–22.
SEURA
22, 23. Miten seura vaikuttaa lapseen, ja miten vanhempien tulee näin ollen suhtautua tähän?
22 Kristityt vanhemmat havaitsevat usein syntyvän pulmia, kun heidän lapsensa alkavat seurustella naapuriston toisten lasten tai koulutovereitten kanssa. Heillä täytyy tietysti olla jotakin yhteyttä ulkopuolisten kanssa. Täydellinen eristyneisyys nykyään on lähes mahdotonta eikä ole mielekästäkään. Maailmallisen seuran epäkristillinen vaikutus vaihtelee määrältään. Mutta vanhempien on tiedettävä, keiden kanssa heidän lapsensa puhuvat ja leikkivät. Vaikka joillakuilla maailman ihmisillä nykyään on eräitä ihailtavia ominaisuuksia, niin täytyy muistaa, ettei sen, joka ei ole Jehovan palvoja, voida sanoa olevan hyvää seuraa. – 1. Kor. 15:33.
23 Yleisesti voidaan sanoa, että on todellisuudessa ainoastaan kahdenlaista seuraa. Sananl. 13:20 sanoo: ”Vaella viisasten kanssa, niin viisastut; tyhmäin seuratoverin käy pahoin.” Tässä ei tietenkään ilmaista, ketkä oikein ovat viisaita, mutta Raamattu tekee toisaalla selväksi, millaista viisautta tarkoitetaan. Ps. 111:10 sanoo: ”Herran pelko on viisauden alku.” Siis Jehovan palvojat ovat niitä viisaita, joiden kanssa lastesi tulee seurustella. Se auttaa heitä tulemaan tosi viisaiksi. Ihannetilanne on, että vanhemmilla on järjestettynä lapsilleen niin erinomainen ohjelma, että ulkopuoliselle seuralle jää vain vähän tai ei lainkaan aikaa. Perheen tai toisten kristittyjen mukana oleminen tulee niin kiinnostavaksi ja kiehtovaksi, ettei muista yhteyksistä tule kiusausta. Mutta jos niistä tulee, niin vanhempien tulee käyttää aikaa tehdäkseen lapselle selväksi Raamatun kannan asiassa; samalla heidän tulee lujasti harjoittaa tarpeellista valvontaa.
24. Miksi lasten itsensä on ymmärrettävä, mitä Raamattu sanoo huonosta seurasta?
24 Pitäisikö kristittyjen vanhempien olla tosiaan näin avoimia ja suorasukaisia antaessaan lapsilleen opetusta maailmallisesta seurasta? Miksi ei? Lapset arvostavat yleensä sitä, että heille sanotaan totuus asiasta, jottei jäisi väärinymmärrystä. Ainakin useat heistä väittävät nykyään haluavansa vanhempien ihmisten ”sanovan niin kuin asia on”. Lapsille tulee luonnollisesti opettaa myös ystävällisyyttä ja tahdikkuutta, jotta he voisivat tulla toimeen toisten kanssa rakkaudellisella tavalla. Mutta ei riitä, että vanhemmat yksin ovat tietoisia väärän seuran vaaroista. Jos tahdotaan lasten suojeltuvan, niin heidänkin täytyy tietää vaarat, ja vanhemmilla on vastuu tehdä tämä asia selväksi.
25. Keneltä vanhempien on odotettava opastusta lastensa kasvattamisessa ja miksi?
25 Yrittäessään kehittää lapsissaan niitä kestäviä ominaisuuksia, joita he tarvitsevat selviytyäkseen vielä edessäpäin olevista kaikkia tosi kristittyjä kohtaavista koettelemuksista, vanhempien tulee odottaa voimaa ja opastusta Jehovalta. (1. Kor. 3:10–13) Lasten kasvattaminen niin, että he kasvavat iloksi vanhemmilleen ja kunniaksi Jumalalle, ei ole helppo asia. Se vaatii alituista valppautta. Mutta vaikka se on vastuu, joka aiheuttaa toisinaan huolestuneisuuden hetkiä, niin se on myös rakastavan Jumalan meille antama etu, joka ensi sijassa tuottaa iloa. Lasten kasvattamisessa voi tosiaan olla tyydytystä ja iloa.
[Kuva s. 207]
Aito halukkuus kuunnella lastesi pikku pulmia on tärkeätä yhteydenpitokanavien pitämiseksi avoimina