Mielihyvin kärsiminen

 1. Kehen Jesajan 53. luku soveltuu, ja miten tämä voidaan todistaa?

JESAJA henkeytettiin merkitsemään muistiin useita ennustuksia Jehovan palvelijasta, joka oli ja on Kristus Jeesus, Messias. Koko Jesajan kirjan 53. luku kertoo Messiaan kärsimisestä, kuolemasta ja hautaamisesta. Tämän tunnustetaan yleisesti olevan tämän luvun henkeytetty sovellutus niiden monien lainausten takia, jotka siitä on otettu Raamatun kreikkalaisiin kirjoituksiin. Johannes lainaa Jes. 53:1:n alkusanat Joh. 12:37, 38:ssa, ja kuten kerrotaan Luuk. 22:37:ssä, niin Jeesus sovellutti yhden Jes. 53:12:n loppuilmaisuista itseensä.

 2. a) Mikä väärä johtopäätös voitaisiin tehdä Jes. 53:10:n alkuosasta? b) Mitä sääntöä täytyy noudattaa yritettäessä ymmärtää oikein mitä tahansa raamatunkohtaa?

² Me luemme Jes. 53:10:stä (Um): ”Mutta Jehovaa itseään miellytti hänen murskaamisensa; hän teki hänet sairaaksi.” Jos tarkastellaan vain tätä ilmaisua yksikseen, niin kuin kristikunnan opettajat usein tekevät, niin joku kriitikko tai selittäjä voisi huudahtaa: ”Miten sadistinen Jumala, kun häntä miellyttää oman Poikansa murskaaminen!” Meidän tulee kuitenkin muistaa, että kun pyrimme ymmärtämään mitä osaa tahansa Jumalan sanasta, niin on mitä tärkeintä katsoa huolellisesti tekstiyhteyttä. Älä tarkastele ainoastaan välitöntä tekstiyhteyttä vaan myös kaikkia muita siihen liittyviä kohtia tietäen, että oikea ymmärtämys on sopusoinnussa kaikkien sellaisten mainintojen kanssa, ei koskaan ristiriidassa. Laajalle levinnyt laiminlyönti tämän johtavan periaatteen noudattamisessa aiheuttaa sen, että esitetään useita sellaisia tulkintoja, jotka saavat Raamatun näyttämään itsessään ristiriitaiselta.

 3. a) Mitä täytyy ensiksi tehdä, jotta se, mikä Jehovaa miellyttää, menestyisi? b) Miksi Jehovaa voi miellyttää palvelijansa murskaaminen?

³ Huomaa tässä tapauksessa se kiinnostava valaisu, jonka saamme, kun luemme koko jakeen: ”Mutta Jehovaa itseään miellytti hänen murskaamisensa; hän teki hänet sairaaksi. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, niin hän saa nähdä jälkeläisensä, hän jatkaa hänen päiviään, ja hänen kädessään se, mikä miellyttää Jehovaa, menestyy.” (Jes. 53:10, Um) Huomasitko yhteyden ”miellyttää”-sanan kahden käytön välillä? Sinä et voi erottaa niitä. ”Se, mikä miellyttää Jehovaa,” keskittyy hänen valtakuntaansa. Se saattaa hänen tahtonsa eli hyvän mielisuosionsa toteutumaan menestyksellisesti. Mutta aivan ensiksi täytyy kuitenkin perisynnistä johtuva ihmisen syyllisyys kumota tavalla, joka täyttäisi Jumalan oikeudenmukaisuuden vaatimukset. Näin avautuisi tie ennallistaa vanhurskas asema Jumalan edessä niille, jotka kiitollisina hyväksyisivät tämän armollisen varauksen. Yksikään Aadamin jälkeläisistä ei voinut tehdä tällaista varausta. Jehova järjesti sen tähden siten, että hänen palvelijansa, Poikansa, tuli maan päälle ja antoi itsensä ”[vastaaviksi, Um] lunnaiksi kaikkien edestä”. Niin, ”Kristuskin uhrattiin kerta kaikkiaan kantaakseen monien synnit”. Sitä paitsi oli Jehovan hyvää mielisuosiota varata koeteltu, uskollinen palvelija, joka oli täysin pätevä toteuttamaan kaikki Jumalan valtakunnan oivalliset tarkoitusperät. Siihen oli sisältyvä kuninkaan samoin kuin ylimmäisen papinkin työ ja velvollisuudet, sellaisen, joka voisi olla langenneen ihmisen puolestapuhuja eli välittäjä. Kuka olisi siihen parempi kuin hän, josta tuli ’koko maailman syntien sovitus’? ’Täydelliseksi tuleminen’ sellaiseen vaikeaan asemaan vaati, että hänet oli koeteltava loppuun asti. Hän ”oppi siitä, mitä hän kärsi, kuuliaisuuden”. Koska tähtäimessä oli loistava ja miellyttävä päämäärä, niin se auttaa meitä ymmärtämään, miksi Jehovaa ”miellytti” palvelijansa ’murskaaminen’. Kysymyksessä ei ollut tapaus, jolloin tarkoitus olisi pyhittänyt keinot. Vaikka keinot olivatkin itsessään niin tuskalliset, niin ne olivat arvokkaat keinot, kuten saamme täydellisemmin nähdä. – 1. Tim. 2:6; Hepr. 9:28, Um; 1. Joh. 2:2; Hepr. 5:8–10; Room. 3:25, 26.

 4. Miten tekstiyhteys tukee edelleen tätä näkemystä?

⁴ Katso kuitenkin välittömästi, miten tekstiyhteyden lisätarkastelu vahvistaa edellä mainitut raamatunkohdat ja selitykset ja osoittaa myös, että Jehovan palvelija oli oleva tyytyväinen lopputulokseen. ”Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi [tyydytetyksi, Um]. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet, sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa. . . . hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.” – Jes. 53:11, 12.

 5. Mitkä kysymykset heräävät Jeesuksen kärsimyksistään omaaman näkemyksen suhteen?

⁵ Vaikka myönnetäänkin, että Jehova henkeytti profeetallisen kertomuksen, joka koskee sitä, mikä häntä miellyttää, palvelijansa vaelluksen ja kärsimisen määräämisen suhteen, niin saattaa herätä kysymys, miten palvelija itse suhtautui asiaan. Määrättiinkö hänelle tuo kärsimys pakolla? Tiesikö Jeesus, Jumalan palvelija, palveluksensa alusta pitäen, millainen kärsimys häntä odotti? Tiesikö hän ennalta sen murskaavan tulikokeen, joka lopettaisi hänen elämänsä maan päällä? Jos hän tiesi, niin ilmaisiko hän sisäiset tunteensa, mielentilansa, tässä suhteessa?

 6. Mitä me opimme tarkastellessamme Jeesuksen taustaa?

⁶ Ennen kuin toteamme, mitä Jeesus itse sanoi tästä, me tiedämme, että hänelle oli samalla tavalla kuin Timoteuksellekin opetettu pyhiä kirjoituksia pienokaisesta alkaen, ja hän lisäksi säilytti ne täydellisessä muistissaan. Hänelle oli kerrottu, mitä enkeli Gabriel sanoi hänen äidilleen hänen sikiämisensä aikaan, samoin kuin Simeonin henkeytetyt sanat, että pitkä miekka lävistäisi äidin hänen poikansa tähden. Kun hän oli 12-vuotias, hänen sanansa osoittivat hänen mielensä ja sydämensä olleen keskittyneet hänen todelliseen Isäänsä ja hänen Isänsä huoneeseen. (2. Tim. 3:15; Luuk. 1:30–35; 2:34, 35, 49) Tullessaan Johanneksen luo kastettavaksi ja mahdollisesti jo kauan ennen sitä hän ymmärsi tulleensa maan päälle varaamaan täysin riittävän syntiuhrin lain alaisuudessa suoritettujen esikuvallisten eläinuhrien täyttymykseksi. Hän sanoi, kuten oli ennustettu: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni.” (Ps. 40:7–9; ks. myös Hepr. 10:5–9.) Hän ymmärsi Johannes Kastajan sanojen merkityksen, kun Johannes esitteli hänet sanoen: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” Palveluksensa alussa, kun hän puhdisti ensimmäisen kerran Isänsä huoneen, hän viittasi omaan väkivaltaiseen kuolemaansa ja myös ylösnousemukseensa. Lähellä palveluksensa loppua hän antoi hyvin selvät vastaukset edellä oleviin kysymyksiin, ja ne ansaitsevat meidän läheisen tarkastelumme. – Joh. 1:29; 2:18–22.

JEESUKSEN MIELENTILA

 7. Miten Jeesus suhtautui kreikkalaisten pyyntöön saada nähdä hänet ja miksi?

⁷ Tämä taustatieto mielessämme voimme ymmärtää, miten syvä merkitys on sillä, mitä Jeesus sanoi Andreaalle ja Filippukselle. Se tapahtui silloin, kun hän oli mennyt Jerusalemiin kuninkaana ja herättänyt suurta huomiota sekä suurta kiusaantumista fariseuksissa ja siellä oli eräitä kreikkalaisia, jotka olivat tulleet pääsiäisjuhlaan ja pyysivät nähdä Jeesusta. (Joh. 12:20–22) Mutta Jeesus tiesi, että hänen oli tänä pääsiäisenä, vain muutaman päivän päästä, kohdattava ja kestettävä kaiken sen kärsimisen hirvittävä paino, mikä hänestä oli ennustettu ja mikä oli päättyvä tuskaisaan kuolemaan kidutuspaalussa. Nyt ei ollut aika tavoitella yleistä suosiota eikä tyydyttää mitään satunnaista kiinnostusta. Sen sijaan hän paljasti muutamin sanoin Andreaalle ja Filippukselle täsmälleen, mikä häntä odotti, miten hän suhtautui siihen ja miltä se tuntui hänestä, sekä mainitsi ne pohjimmaiset periaatteet, jotka koskevat meitä kaikkia. Jeesus sanoin näin:

 8. Mitä Jeesus sanoi Andreaalle ja Filippukselle antamassaan selityksessä?

⁸ ”’Hetki on tullut, että Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää. Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään. Jos joku minua palvelee, seuratkoon hän minua; ja missä minä olen, siellä on myös minun palvelijani oleva. Ja jos joku minua palvelee, niin Isä on kunnioittava häntä. Nyt minun sieluni on järkytetty; ja mitä pitäisi minun sanoman? Isä, pelasta minut tästä hetkestä. Kuitenkin: sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut. Isä, kirkasta nimesi!’ Niin taivaasta tuli ääni: ’Minä olen sen kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava’.” – Joh. 12:23–28.

 9. Miten Jeesus osoitti olevansa täysin suostuvainen Jumalan häntä koskevaan tarkoitukseen?

⁹ Aivan epäilemättä Jeesus oli tarkkaan tietoinen siitä, mikä hänen edessään oli. Se antoi hänelle esimakua Ps. 116:3:n elävistä profeetallisista sanoista: ”Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua; minä jouduin hätään ja murheeseen.” Jospa se vain olisi vältettävissä! Mutta ei, kuten hän sanoi: ”Sitä varten minä olen tähän hetkeen tullut.” Hän oli täysin suostuvainen koko tapahtumainkulkuun, sen jokaiseen osaan. Hänen alku- ja loppusanansa todistavat tämän selvästi, kun ne mainitsevat ensin hänen oman kirkastumisensa ja johtavat siten hänen Isänsä nimen lopulliseen kirkastamiseen. Ja miten vahvistavaa ja lohduttavaa varmasti olikaan kuulla heti ja selvästi hänen Isänsä vahvistus tälle, pääkysymykselle: ”Minä olen sen [nimeni] kirkastanut, ja olen sen vielä kirkastava.” Palveluksensa alusta sen loppuun asti Jeesus oli päättäväinen hänelle määrätyn vaelluksen noudattamisessa. Alussa hän voitti Johanneksen vastustuksen hänen ’kastamisensa’ suhteen, ja kun hän lähestyi loppuaan, ”hän [käänsi] kasvonsa Jerusalemia kohti, vaeltaaksensa sinne”. Samoissa yhteyksissä hän sai jälleen suoranaisen ja suurenmoisen todisteen Isänsä hyväksynnästä. Hän todisti, että hänen mielentilansa oli täsmälleen sellainen kuin oli ennustettu tuossa Psalmissa 116: ”Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.” – Matt. 3:13–17; Luuk. 9:28–35, 51; Ps. 116:14, 18.

10. Miten Jeesus sovellutti itseensä nisun jyvää koskevan vertauksen?

¹⁰ Huomaa sitten se oivallinen perustelu ja osuva kuvaus, mikä osoittaa uhrikuoleman välttämättömyyden ja mikä mainitaan Joh. 12:24, 25:ssä. Nisun jyvä ei voi olla hedelmällinen useampien jyvien tuottamisessa, jollei sitä panna maahan ja jollei se kuole. Tämä soveltui erityisesti Jeesuksen tapaukseen. Jos hän olisi säilyttänyt itsekkäästi ihmiselämänsä vastoin Isänsä tahtoa, niin hän olisi joutunut häviölle. Sitä paitsi hän olisi voinut antaa ainoastaan tilapäisiä etuja toisille. Mutta jos hän oli halukas antamaan sielunsa, elämänsä, ”tässä maailmassa” niin kuin Suuri Kylväjä Jehova antoi ohjeen, niin hän ei ainoastaan ’säilyttänyt sitä iankaikkiseen elämään’ Jumalan uudessa järjestyksessä, vaan saattoi myös tulla ”Iankaikkiseksi isäksi” lukemattomille muille. Paavalihan sanoi: ”Sitä varten Kristus kuoli ja heräsi eloon, että hän olisi sekä kuolleitten että elävien Herra.” – Jes. 9:5; Room. 14:9.

11. Miten me tiedämme, ettei Jeesus ajatellut tässä vain itseään?

¹¹ On kuitenkin ilmeistä siitä päätellen, mitä Jeesus sanoi sitten Joh. 12:26:ssa niistä, jotka palvelisivat häntä, ettei hän ajatellut ainoastaan itseään. Hän tosin tiesi kuolevansa uhrikuoleman kidutuspaalussa ainoalaatuisen ansion liittyessä tähän uhriin. Mutta hän tiesi myös, että hänen Isänsä hyvä mielisuosio oli, että hänellä olisi läheisiä askeleissa kulkijoita eli opetuslapsia. Näitä kehotettaisiin noudattamaan samanlaista itsekieltäymyksen menettelyä, ottamaan kidutuspaalu ja seuraamaan häntä jatkuvasti. Tämän vahvistaa se, mitä Jeesus sanoi aikaisemmin, juuri ennen kirkastumistaan, ja minkä toiset evankeliuminkirjoittajat ovat kertoneet miltei samoin sanoin: ”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä [kidutuspaalunsa, Um] ja seuratkoon minua. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.” – Matt. 16:24–27; Mark. 8:34–38; Luuk. 9:23–26.

12. a) Miten Paavali kuvailee Jeesuksen mielentilan? b) Minkä oivallisen tuloksen Paavali sitten osoittaa?

¹² Pane merkille Paavalin oivallinen kuvaus Kristuksen Jeesuksen mielentilasta, kun hän esittää voimakkaan vetoomuksen näille seuraajille. Pane merkille myös, miten Paavali osoittaa, että ”hänen [Kristuksen] kädessään se, mikä miellyttää Jehovaa, menestyy” suoranaisena tuloksena Kristuksen kärsimisestä. (Jes. 53:10, Um) Paavali kirjoitti: ”Olkoon teillä se mieli, joka myös Kristuksella Jeesuksella oli, joka ei, vaikka hänellä olikin Jumalan muoto, katsonut saaliiksensa olla Jumalan kaltainen [vertainen, Um], vaan tyhjensi itsensä ja otti orjan muodon, tuli ihmisten kaltaiseksi, ja hänet havaittiin olennaltaan sellaiseksi kuin ihminen; hän nöyryytti itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, hamaan ristin kuolemaan asti. Sentähden onkin Jumala hänet korkealle korottanut ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, niin että kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman, sekä niitten, jotka taivaissa ovat, että niitten jotka maan päällä ovat, ja niitten, jotka maan alla ovat, ja jokaisen kielen pitää tunnustaman Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra.” – Fil. 2:5–11.

13. Mikä oli välttämätöntä sille, että Jeesus sai ja säilytti oikean asenteen?

¹³ Miten me voimme saada ja säilyttää saman mielentilan, mikä Jeesuksella oli ja minkä hän todisti koko vaelluksellaan? Miten Jeesus itse säilytti tällaisen erinomaisen mielen ja sydämen tilan? Vastaus on varmasti se, että hän huolehti tarkoin oikean näkemyksen saamisesta kaikesta siitä, mikä koski hänen elämäänsä ja palvelustaan. Hän sai tämän omaksumalla perusteellisesti Isänsä sanan, niin kuin hänestä oli ennustettu: ”Sinun lakisi on minun sydämessäni.” Tämä mahdollisti sen, että hän voi sanoa palveluksensa ja koettelevan vaelluksensa alussa: ”Sinun tahtosi, minun Jumalani, minä teen mielelläni.” – Ps. 40:9.

14. a) Soveltuuko sama meihin? b) Miten väärä näkemys annettiin Eevan tapauksessa, ja millaiseen väärään asenteeseen se johti?

¹⁴ Sama pitää paikkansa meistä. Oikea näkemys on välttämätön, jos aiomme muodostaa ja säilyttää oikean mielentilan. Päinvastoin taas väärä näkemys, vaikka se olisi vilpitönkin, johtaa todennäköisesti väärään asenteeseen. Näin kävi Eevalle. Huomaa alkusanat, jotka painottavat Jumalan runsaskätisyyttä ja anteliaisuutta, kun hän ”käski ihmistä sanoen: ’Syö vapaasti kaikista . . . paratiisin puista’.” Sitten seurasi yksi poikkeus: ”Mutta hyvän- ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä, jona sinä siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.” Pane nyt merkille Saatanan alkusanat, jotka hän puhui käärmeen välityksellä, kun ”se sanoi vaimolle: ’Onko Jumala todellakin sanonut: ”Älkää syökö kaikista paratiisin puista”?’” Tämähän oli aivan päinvastaista kuin Jumala oli sanonut! Voimme päätellä, että tämä oli todella kysymyksen muotoinen ensimmäinen valhe, joka esitti väärän näkemyksen ja aiheutti epäilyn ilmapiirin, mikä johti ensimmäiseen suoranaiseen valheeseen: ”Ette suinkaan kuole.” (1. Moos. 2:16, 17; 3:1–5) Kun Eeva salli ’perusteellisesti pettää’ (Um) itsensä, niin se johti nopeasti väärään asenteeseen, ja niin hän ”joutui rikkomukseen”. Meidän tulee pitää tätä selvänä varoituksena, joka saa meidät olemaan varuillamme, niin kuin Paavali sanoi: ”Minä pelkään, että niinkuin käärme kavaluudellaan petti Eevan, niin teidän mielenne ehkä turmeltuu pois vilpittömyydestä ja puhtaudesta, joka teissä on Kristusta kohtaan.” – 1. Tim. 2:14; 2. Kor. 11:3.

ILOITSE KRISTUKSEN KÄRSIMYKSIIN OSALLISTUMISESTA

15. Miten Jesajan 53. luku osoittaa Jumalan palvelijaa koskevan kahden näkökulman vastakkaisuuden?

¹⁵ Tämä varoitus on erityisesti välttämätön kärsimisen liittyessä asiaan, sillä sitä pidetään yleensä kartettavana hinnalla millä hyvänsä. Tämä on Jesajan 53. luvun pääsisällys. Kärsivä Messias? Ei kelvollinen juutalaisille silloin eikä nytkään. ”Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, . . . Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana.” (Jes. 53:3, 4) He katselivat Messiasta itsekkäästä, inhimillisestä näkökulmasta, mikä johti vihamieliseen, jopa murhanhimoiseen asenteeseen. Mikä siunaus sen sijaan onkaan, kun saamme Jehovan näkemyksen ja opimme tietämään, miksi hänen Poikansa halukas uhri ja kärsiminen miellytti häntä. Me voimme sanoa syvästi arvostaen ja kiitollisina: ”Totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. . . . hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden.” – Jes. 53:4–6.

16. a) Miksi kristillisen seurakunnan on välttämättä osallistuttava Kristuksen kärsimyksiin? b) Miksi meidän ei tule hellittää, kun meitä kuritetaan?

¹⁶ Mutta ne, jotka muodostavat kristillisen seurakunnan, eivät ainoastaan hyödy Kristuksen kärsimyksistä, vaan heitä kehotetaan osallistumaankin niihin. Se on heille olennaista, niin kuin Paavali selittää: ”Hänen . . . sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies [Pääedustaja, Um] täydelliseksi”, ja lisäksi ”piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi . . . Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.” (Hepr. 2:10, 17, 18) Kuinka sopivaa ja välttämätöntä onkaan, että kaikki, jotka ovat kuninkaita ja pappeja Pääedustajan kanssa hänen taivaallisella valtaistuimellaan, koeteltaisiin ja täydellistettäisiin samalla tavalla. (Ilm. 20:6) Tähän ankaraan koettelemiseen kuuluu ahdinkoa, kuritusta, kestävyyttä, puhdistusta ja jalostusta, joihin kaikkiin sisältyy kärsimystä. Paavalihan sanoo myöhemmin: ”Juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa, silmät luotuina uskon alkajaan [Pääedustajaan, Um] ja täyttäjään, Jeesukseen.” Sitten hän painottaa oikeaa näkökantaa: ”’Älä pidä halpana Herran kuritusta, äläkä menetä toivoasi, kun hän sinua nuhtelee; sillä jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa; ja hän ruoskii jokaista lasta, jonka hän ottaa huomaansa’. . . . Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.” – Hepr. 12:1–11.

17. Miten Jaakob ja Pietari vahvistavat tämän?

¹⁷ Toinen raamatunkirjoittaja, Jaakob, vahvistaa tämän sanoen: ”Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset.” (Jaak. 1:2–4) ’Pitäkää ilona’, ei itse koettelemusta vaan lopputulosta, jos siihen suhtaudutaan oikein. Pietarikin vahvistaa tämän ensimmäisessä kirjeessään ja varoitettuaan: ”Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin”, lopettaa: ”Uskokoot . . . ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on.” – 1. Piet. 1:6, 7; 4:15, 19.

18. Miten Paavali täytti sen, mitä puuttui Kristuksen kärsimyksistä?

¹⁸ On ilmeistä, että Jumala tiesi ja määräsi edeltä, miten paljon Kristuksen ja hänen seurakuntansa tarvitsi kärsiä ja kokea ahdistusta. Paavali puolestaan oli halukas alistumaan osaansa, kuten hän sanoi: ”Nyt minä iloitsen kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä vielä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta.” Hänen omat muistiinmerkintänsä todistavat, miten paljon hän kärsi. (Kol. 1:24; 2. Kor. 11:23–27) Eikä hän ollut yllättynyt, kuten tiedämme siitä, mitä Herra sanoi Ananiaalle: ”Minä tahdon näyttää hänelle [Paavalille], kuinka paljon hänen pitää kärsimän minun nimeni tähden.” – Apt. 9:16.

19. Osallistuuko ”muiden lampaitten” nykyinen ”suuri joukko” kärsimiseen ja mitä tarkoitusta varten?

¹⁹ Vaikka edellä olevat raamatunpaikat soveltuvat ensi sijassa kristilliseen seurakuntaan, niin niiden perusperiaatteet soveltuvat myös ”muiden lampaitten” nykyiseen ”suureen joukkoon”. Suuri osa kärsimisestä johtuu Saatanan maailman vastustuksesta. Vastustus lisääntyy sen lähestyessä loppuaan. Sanoihan Jeesus opetuslapsilleen: ”Te joudutte kaikkien kansojen vihattaviksi minun nimeni tähden” ja lisäsi: ”Mutta joka vahvana pysyy loppuun asti, se pelastuu.” Tämän jälkeen hän esitti vertauksen lampaista ja vuohista osoittaen, että ”lampaat” ovat niitä, jotka avoimesti liittyvät Kristuksen ”veljiin” ja palvelevat heitä heidän kärsiessään nälkää, sairautta ja vankeutta. – Matt. 24:9–13; 25:35–40.

20. Miten kristityn tulee suhtautua kärsimyksiin, jotka johtuvat sairauden jne. aiheuttamasta ahdingosta?

²⁰ Voimmeko sisällyttää tähän kärsimistä koskevaan raamatulliseen näkemykseen kaiken surun ja ahdingon, mikä johtuu sairaudesta ja kuolemasta ja muista ihmiskunnalle yleisistä seikoista? Kyllä, jos niitä pidetään tilaisuutena suuremman kestävyyden, uskon ja nuhteettomuuden kehittämiseen. Raamatun sääntö kristityille on: ”Tehkää kaikki Jumalan kunniaksi”, myös syöminen ja juominen, kaikki, mikä muodostaa jokapäiväisen elämän. (1. Kor. 10:31) Tällä perusteella kaikki tällainen kärsiminen tarjoaa siis hyvän tilaisuuden asennoitua Jumalan puolelle Saatanan herättämässä suuressa kiistakysymyksessä. – Job 1:8–11; 2:3–5.

21. Miten voimme kärsiä mielellämme yhteisesti ja yksilöinä?

²¹ Me voimme sen tähden oppia, miten voi kärsiä mielihyvin joko yhteisön tai yksilön kannalta katsottuna. Me iloitsemme yhteisesti siitä, että elämme sitä päivää, jona Jehova on ollut ”liiton enkelinsä” välityksellä ”niinkuin kultasepän tuli ja niinkuin pesijäin saippua” voidellulle jäännökselle ja on siten täyttänyt lupauksen, että ”heistä tulee totisesti Jehovalle kansa, joka esittää uhrilahjan vanhurskaudessa” (Um). Yksilönä sinä voit Jobin tavoin oppia ”vaivankestämisen ja kärsivällisyyden” kautta, etkä ainoastaan oppia vaan todella kokea, että ”Herra on laupias ja armahtavainen”. – Mal. 3:1–4; Jaak. 5:10, 11.