Siunaukset kärsimyksissä opitusta tottelevaisuudesta
”Vaikka hän oli Poika, hän oppi tottelevaisuuden siitä, mitä hän kärsi, ja kun hänet oli tehty täydelliseksi, hän tuli vastuulliseksi kaikkien häntä tottelevien iankaikkisesta pelastuksesta.” – Hepr. 5:8, 9, Um.
1. Miksi kestävyys viehättää usein kovasti, ja mitä siihen sisältyy?
KESTÄVYYDEN yli-inhimillinen koetus! Tällainen otsikko sanomalehdessä herättäisi heti huomiota, ei ainoastaan siksi, että se lupaa jotain sensaatiomaista, vaan myös siksi, että monia kiinnostaa kestävyyden ominaisuus. He lukisivat, mitä otsikon alla sanottaisiin, ja tuntisivat asian koskevan heitä ja haluaisivat tietää, miten heille kävisi sellaisessa koetuksessa. Monet alistuvat todella halukkaasti ankariin kestävyyskokeisiin, kuten vuoristokiipeilyyn tai pitkän matkan juoksuun, uintiin jne. Nämä urotyöt eivät vaadi ainoastaan jonkin toiminnan jatkamista keskeyttämättä, vaan edellyttävät myös alituista lujuutta paineen, vastoinkäymisen tai kärsimysten alaisuudessa antamatta uupumuksen voittaa tai antamatta periksi. Sitä kestävyys merkitsee. Sitä pidetään hyvällä syyllä ensiluokkaisena ominaisuutena, joka vaatii kärsivällisyyttä, hellittämättömyyttä, antaumuksen voimaa, mielenlujuutta ja rohkeutta. Vaikka edellä mainituissa tapauksissa kannustavaan vaikuttimeen voi sisältyä kilpailua ja ylpeyttä maineen vuoksi, niin aina ei ole siten. Jonkun hoitaminen pitkällisen, tuskallisen sairauden ajan ilman että on toiveita hänen toipumisestaan tai asuminen vuosikausia sellaisen kanssa, joka on katkeroitunut tai tullut kevytmieliseksi – nämä ja muut samankaltaiset olosuhteet vaativat kaikki kestävyyttä, mutta siitä ei voi ajatellakaan saavansa suosionilmaisua ja sitä pidetään usein ilman muuta asiaankuuluvana ja se jätetään huomaamatta.
2. Mihin erikoiseen kestävyyden esimerkkiin Raamattu kiinnittää huomiomme?
2 Nyt herätämme sinun mielenkiintosi ainoalaatuiseen tapaukseen yli-inhimillisen kestävyyskokeen menestyksellisestä läpäisemisestä. Tämä ei ole liioittelua. Voimme myös sanoa Jumalan sanan valtuudella, että sinutkin on kutsuttu kokemaan se. Me kaikki koemme sen, joka ainoa meistä. Tämä tapaus on ainutlaatuinen, mikä ei johdu siitä, että sen periaatteet eroaisivat muiden koetusten periaatteista, vaan tiettyjen huomattavien piirteiden ja olosuhteiden takia, jotka ansaitsevat hyvin tulla huomioon otetuiksi. Kuten ehkä olet odottanut, tämä tapaus koskee Jumalan ainosyntyistä Poikaa Kristusta Jeesusta. Hänestä kerrotaan: ”Vaikka hän oli Poika, hän oppi tottelevaisuuden siitä, mitä hän kärsi, ja kun hänet oli tehty täydelliseksi, hän tuli vastuulliseksi kaikkien häntä tottelevien iankaikkisesta pelastuksesta.” (Hepr. 5:8, 9, Um) Mutta ennen kuin syvennymme yksityiskohtaisesti tarkastelemaan miten ja miksi hänet koeteltiin, niin pankaamme rohkaisuksemme lyhyesti merkille eräitä siunauksia, jotka hän sai suoranaisena seurauksena kaikesta siitä mitä hän kesti.
3. Mitkä Jeesuksen sen avulla saamat siunaukset voidaan lyhyesti mainita?
3 Ensiksikin Paavali mainitsee heti seuraavaksi kolme näistä siunauksista: 1) siten Jeesus ’tehtiin täydelliseksi’ erikoisessa merkityksessä, 2) hänet valtuutettiin tulemaan ”vastuulliseksi kaikkien häntä tottelevien iankaikkisesta pelastuksesta”, ja 3) hän pätevöityi ”ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin järjestyksen mukaan”. (Hepr. 5:9, 10) Tämä viimeinen merkitsee luonnollisesti sitä, että 4) Jeesus pätevöityi myös Melkisedekin kaltaiseksi ”kuninkaaksi”. Näihin voimme lisätä, että 5) Jeesus on virkaan määrätty ”uuden liiton välimies” ja että 6) hän on saanut korkeimman korotuksen ”Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle”. Lopuksi 7) hänet tehtiin ”Poikana” Jumalan lasten huoneen pääksi. Meidän tulee pitää nämä seikat mielessämme, kun katsomme sitä, mikä saattaisi näyttää kuvan synkältä puolelta. Jeesus teki niin, kuten luemme: ”Sen ilon tähden, mikä asetettiin hänen eteensä, hän kesti kidutuspaalun.” – Hepr. 7:1, 2; 9:15; 3:6; 12:2, Um.
4. Mitkä kysymykset heräävät Hepr. 5:8, 9:n esityksestä ottaen huomioon Hepr. 7:26:n?
4 Kun käännämme jälleen huomiomme Hepr. 5:8, 9:ssä olevaan apostolin henkeytettyyn lausuntoon, niin huomaamme hänen käyttävän ilmaisuja, jotka ensin näyttävät oudoilta ja vaikeasti ymmärrettäviltä. Koska Jeesus oli Jumalan täydellinen Poika, joka oli lähetetty taivaasta, ”pyhä, viaton, tahraton, syntisistä erotettu”, niin miten voidaan sanoa, että ”hän oppi tottelevaisuuden siitä, mitä hän kärsi”, ja miten hänet siten ”oli tehty täydelliseksi”? (Hepr. 7:26) Miksi se oli tarpeellista hänen tapauksessaan? Eikö hän ollut aina tottelevainen ja aina täydellinen? Saadaksemme oikean näkemyksen ja käsityksen näistä huomattavista kysymyksistä me haluamme katsella koko asiaa ikään kuin Paavalin silmin muistaen, että häntä oli erityisesti siunattu Jehovan hengellä.
5. Mikä on Paavalin pääteema Heprealaiskirjeen 1. luvussa, ja miten sitä on tuettu?
5 On mitä kiinnostavinta nähdä, miten Paavali kehittelee todisteluaan kirjoittaessaan heprealaiskristityille, ja myös panna merkille, kuinka hän mainitsee usein enkelit alkuosassa. Ensinnäkin hänen pääteemansa on Jumalan Pojan ainoalaatuinen korotus korkeampaan asemaan, jolloin hän on ”hänen [Jumalan] kirkkautensa säteily ja hänen olemuksensa kuva . . . toimitettuaan puhdistuksen synneistä [meidän syntiemme edestä, Um]” ja istuuduttuaan ”Majesteetin oikealle puolelle korkeuksissa, tullen enkeleitä . . . korkeammaksi”. (Hepr. 1:3, 4) Seuraavassa pitkässä luettelossa Heprealaisista kirjoituksista otettuja lainauksia, jotka osoittavat Kristuksen ylemmän aseman enkeleihin nähden, on perussyy selvästi esitetty, kun Paavali lainaa Psalmin 45:8: ”Sinä [Poika] rakastit vanhurskautta ja vihasit laittomuutta; sentähden on Jumala, sinun Jumalasi, voidellut sinua iloöljyllä, enemmän kuin sinun osaveljiäsi [Israelin kuninkaita].” (Hepr. 1:9) Meidän tulee painaa sydämeemme tämä perusperiaate. Jos noudatamme sitä, joudummepa mihin koetukseen tahansa, niin mekin voimme olla varmoja menestyksellisestä lopputuloksesta, koska meillä on Jehovan hyväksymys ja siunaus.
6. a) Miten Hepr. 2:1–4 jatkaa todistelua, ja minkä vastuun se osoittaa? b) Miten Hepr. 2:5–9 kehittelee suurenmoisesti asiaa edelleen?
6 Jeesuksen ylhäinen korotus mielessämme voimme paremmin ymmärtää Paavalin sanojen voiman, kun hän lausuu: ”Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari . . . tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti” eivätkä enkelit. Jos laiminlyömme Jeesuksen Kristuksen tarjoaman tilaisuuden pelastua hänen valtakuntansa taivaalliseen tai maalliseen toivoon, niin ”kuinka me voimme päästä pakoon” hirveää ’oikeudenmukaista palkkaa’ siitä, että torjumme tällaisen ansaitsemattoman hyvyyden ainoalaatuisen varauksen? (Hepr. 2:1–4) Sitten Paavali laajentaa aihetta lainaten Psalmia 8 ja osoittaa, että Jumalan päätös on valtakunnassaan ’asettaa kaikki valtansa alle’ poikkeuksetta, mutta ei ”enkelien alle” vaan ”ihmisen pojan”, Jeesuksen, jalkojen alle. On kumminkin kiinnostavaa, että Jeesus tehtiin tätä päätöstä toteutettaessa joksikin aikaa ”enkeleitä halvemmaksi”, kun hän tuli maan päälle. Mitä varten ja millaisin tuloksin? Pane merkille se suurenmoinen vastaus, että Jeesus on nyt tullut ”kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta [ansaitsemattomasta hyvyydestä, Um] olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa”. (Hepr. 2:5–9) Tämä osoittaa, että pelastusvaraus on niin laajakantoinen, ettei yhtään ihmisperheen jäsentä ole jätetty sen ulkopuolelle. Se ei tosin tule ihmisille automaattisesti eikä sitä pakoteta kenellekään, mutta jos joku ei saa sen hyötyä, niin se on hänen oma syynsä. Tämä varaus käsittää ”kaikki” ihmiset. Etkö sinä arvosta tätä varausta? Etkö tunne olevasi yksi heistä? Miten huolellisia meidän tulisikaan olla, jottemme vain koskaan ”kulkeutuisi sen ohitse” eikä meille kehittyisi ”paha, epäuskoinen sydän, niin että [luovumme] elävästä Jumalasta”! – Hepr. 2:1; 3:12.
7. Miten voimme tunnistaa Hepr. 2:10:ssä mainitut ’paljot lapset’?
7 Niin, tähän saakka on hyvä. Meidän ei ole lainkaan vaikea tunnustaa, että Jumalan rakas Poika oli arvollinen korotettavaksi niin ylhäiseen asemaan. Mutta entä Paavalin seuraava tärkeä lausunto, että ”hänen, . . . sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies [Pääedustaja, Um] täydelliseksi”? (Hepr. 2:10) ”Paljon lapsia” – keitä he ovat? Voisivatko he olla joitakin pyhiä enkeleitä, jotka ansaitsevat erikoiskunnian? Aivan toisin, johtolanka vastaukseen nähdään jakeesta 16, mistä luemme: ”Sillä ei hän [Jeesus] ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa.” Tosiaan, siinä se on: ”Aabrahamin siemen”. Tunnistaaksemme tämän luokan meidän tarvitsee vain viitata apostolin selitykseen, joka on Gal. 3:16, 26, 29:ssä, missä hän, lausuttuaan, että lupausta ei annettu monille siemenille vaan ainoastaan yhdelle: ”’Ja sinun siemenellesi’, joka on Kristus”, myöhemmin sanoo: ”Te olette kaikki uskon kautta Jumalan lapsia Kristuksessa Jeesuksessa. . . . Mutta jos te olette Kristuksen omat, niin te siis olette Aabrahamin siementä, perillisiä lupauksen mukaan.” Näin me saamme tietää, että vaikka Aabrahamin siemen on ensi sijassa Jeesus Kristus, niin siihen kuuluu laajemmassa täyttymyksessä kristillinen seurakunta, ”pieni lauma”, jolla on taivaallinen toivo. (Luuk. 12:32, Um) Nämä saavat Päänsä kanssa suuressa määrin kärsimyksissä opitun tottelevaisuuden luvattuja erikoissiunauksia. Vaikka sinä et ehkä kuulukaan tähän rajoitettuun lukumäärään, niin asia koskee silti sinuakin, jos olet lampaankaltainen ihminen, sillä, kuten tulemme näkemään, kaikki Jehovan lampaat menettelevät tänä ”lopun aikana” samalla tavalla samasta vaikuttimesta, ja kaikkia vaaditaan yhtäläisesti oppimaan tottelevaisuutta kärsimyksissä, varsinkin näinä ”vaikeina aikoina”. – 2. Tim. 3:1.
PÄÄEDUSTAJA TEHTY TÄYDELLISEKSI KÄRSIMYKSISSÄ
8. a) Mikä oli Jeesuksen tekemä ensimmäinen varaus ylimmäisenä pappina ja miksi? b) Tarvitaanko lisäapua, ja miten sitä on varattu?
8 Ymmärtääksemme, miksi oli sopivaa kärsimyksissä eli ”kärsimysten kautta tehdä . . . päämies [Pääedustaja, Um] täydelliseksi” ja miten se tapahtui, tarkoituksemme on liittää yhteen tämän raamatunkohdan yhteydessä tavattavat eri lausunnot, jotka koskevat suoranaisesti tätä kysymystä. Ensiksi tarkastelemme Hepr. 2:17, 18:aa. Tässä selitetään, että Jeesuksen ”piti . . . kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit”. Tämä sovittaminen piti tehdä ensin täysin riittävän perustan varaamiseksi, jonka nojalla nämä Jumalan ’paljot lapset’, nämä Jeesuksen ”veljet”, voisivat olla otollisia ja heille voitaisiin antaa vanhurskas asema Jumalan silmissä. Mutta ei tässä kaikki. Nämä samoin kuin kaikki Jehovan ”lampaat” on otettu ihmisperheestä, heissä on monia epätäydellisyyksiä ja vajavaisuuksia, ja he tarvitsevat edelleen apua armolliselta ylimmäiseltä papiltaan, kuten luemme: ”Sillä koska hän itse on kärsinyt, kun hänet pantiin koetukselle, niin hän kykenee tulemaan niiden avuksi, jotka [myös] pannaan koetukselle.” (Um) Nyt voimme alkaa nähdä yhden pääsyyn kaikkiin kärsimyksiin, jotka Jeesus kesti täällä maan päällä. Tämän takia hän ei voi ainoastaan antaa apua ikään kuin etäisestä paikasta, vaan hän myös ’kykenee tulemaan meidän avuksemme’, kun me sitä tarvitsemme. Vaikka hänet on korotettu korkealle Jumalan oikealle puolelle, niin hän ei ole etäinen, persoonaton. Miten läheinen suhde täten ilmaistaankaan ja miten lohdullinen se onkaan!
9. a) Millä tavalla ja missä määrin Jeesus voi tuntea myötätuntoa heikkouksiamme kohtaan? b) Mitä etuja me siten saamme?
9 Sitten tarkastelemme Hepr. 4:15, 16:ta, mistä löydämme lisää lohtua ja rohkaisua. Paavali sanoo meille, että ”ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu [koeteltu, Um] samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä”. Kuinka lähelle meitä tämä tuokaan ylimmäisen pappimme! Hän voi tuntea myötätuntoa paitsi rajoituksiamme kohtaan myös heikkouksiamme kohtaan. Hän tietää mitä merkitsee sen moninaisen painostuksen tunteminen, joka saa joko kompastumaan tai poikkeamaan täydellisen tottelevaisuuden tieltä painostuksen johtuessa joko pelkoa aiheuttavasta vastustuksesta tai väärän halun aiheuttavasta houkutuksesta. Hän ”on ollut kaikessa kiusattu [koeteltu, Um] samalla lailla kuin mekin”, vaikka hän ei koskaan kompastunutkaan eikä poikennut pois vähimmässäkään määrässä. Mikä lohtu tietää, että ”hän voi säälien kohdella tietämättömiä ja eksyviä” samoin kuin Israelin ylimmäinen pappi, vaikkei hänen tarvinnut koskaan esittää uhria omien syntiensä edestä niin kuin he tekivät. (Hepr. 5:2, 3) Tämä saa meidät ajattelemaan niin kuin Paavali sen jälkeen kirjoitti: ”Käykäämme sentähden uskalluksella armon [ansaitsemattoman hyvyyden, Um] istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.” Sekä Hepr. 2:18:ssa että 4:16:ssa olevat lausunnot ovat todet, kumpikin omasta näkökulmastaan katsoen. Toisaalta on ylimmäinen pappimme valmis tulemaan avuksemme ja antamaan apua, kun joudumme koetukseen. Toisaalta voimme aina tuntea voivamme vapaasti lähestyä Jumalan ansaitsemattoman hyvyyden valtaistuinta ehdottoman luottavaisina, vakuuttuneina siitä, että saamme ystävällistä apua juuri oikeaan aikaan.
10. a) Miten tiedämme Jeesuksen kärsimysten olleen ankaran todellisia? b) Mikä tavoite saavutettiin äärimmäisen koetuksen läpäisemisellä?
10 Kun olemme seuranneet Paavalin todistelun pääpiirteitä näin pitkälle ja ymmärrämme siitä joitakin erinomaisia kohtia, niin katsokaamme vielä kerran hänen sanojaan, jotka Hepr. 5:8–10 esittää. Juuri edellä hän muistuttaa meille, että Jeesuksen kärsimykset olivat ankaran todellisia, että ”hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille [Jumalalle], joka voi hänet kuolemasta pelastaa”. Se oli totisesti yli-inhimillinen koetus. Sitten tulee avainlausunto: ”Vaikka hän oli Poika, hän oppi tottelevaisuuden siitä, mitä hän kärsi, ja kun hänet oli tehty täydelliseksi, hän tuli vastuulliseksi kaikkien häntä tottelevien iankaikkisesta pelastuksesta.” (Um) Seuraavaksi esitetään ensimmäinen syy tähän koettelevaan tiehen: ”Koska Jumala on nimenomaan nimittänyt hänet ylimmäiseksi papiksi Melkisedekin tapaan.” (Um) Nyt hän oli täysin pätevä.
11. Miten tottelevaisuutta tähdennetään Hepr. 5:9:ssä, ja miten sitä tähdennettiin myös silloin, kun Jeesus antoi tehtävän seuraajilleen?
11 Huomaa, miten tottelevaisuutta tähdennetään. Jeesuksen ei tarvinnut ainoastaan itse oppia tottelevaisuutta ja todistaa se, vaan hän on vastuussa myös pelastuksesta, joka tulee ainoastaan ”kaikille häntä totteleville”, ei sellaisille, jotka vain luottavat häneen. Vain ne, jotka oppivat tottelevaisuuden koetuksessa, johon sisältyy kärsimystä, saavat tottelevaisuuden siunauksen, iankaikkisen pelastuksen. Huomaa edelleen, miten Jeesus voimakkaasti vahvisti tämän tultuaan täysin päteväksi ylösnousemuksensa jälkeen. Antaessaan tehtävän seuraajilleen hän aloitti sanoen: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä”, joten hänellä on oikeus vaatia tottelevaisuutta. Sitten hän sanoi: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia . . . opettaen heitä noudattamaan [pitämään ja tottelemaan] kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt.” Hän ei pyytänyt eikä ehdottanut, hän käski. Tottelevaisuutta häntä kohtaan ei voida sivuuttaa omalta kohdaltamme eikä niiden, joita meillä on etu opettaa, vaikka tämä täytyy tasapainottaa ylimmäisen pappimme esimerkin mukaan armolla ja muilla hengen hedelmillä. Tämän ei tule pelästyttää meitä, sillä todellisuudessa se osoittautuu suurenmoiseksi tueksi, koska Jeesus lisäsi: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne [tukien teitä kaikella valtuudella] joka päivä asiainjärjestelmän päättymiseen asti.” Mitä enempää voisimme toivoa? – Matt. 28:18–20, Um.
12. a) Mikä perusperiaate valaisee tottelevaisuuden tärkeyttä? b) Miten tutkiva on tottelevaisuuden koetus Jumalan sanan valossa?
12 Nyt tulemme seuraavien pääkysymysten tarkasteluun: Miten Jeesus oppi tottelevaisuuden? Miten hänet sillä tavalla tehtiin täydelliseksi? Tottelevaisuuskysymykseen sisältyy eräs perusperiaate eli -totuus, joka ei koske ainoastaan Jeesusta ja niitä, jotka muodostavat Aabrahamin siemenen, vaan myös kaikkia Jumalan älyllisiä luomuksia. Tämä suuri totuus piilee siinä tosiasiassa, että Jehovalla on laillinen ja vanhurskas kaikkeudensuvereenisuus kaikkiin luomuksiinsa nähden. Kaikkien täytyy todistaa tunnustavansa tämä täysin osoittautumalla tottelevaisiksi minkä koetuksen Jehova varaa tai salliikin. Ensimmäinen koetus pantiin toimeen Eedenissä. Loppukoetus tulee Kristuksen tuhatvuotishallituksen jälkeen. (Ilm. 20:7–10) Raamattu osoittaa jokaisessa tapauksessa, ettei tällaiseen koetukseen voi suhtautua kevyesti, ettei kukaan voi pitää itsestään selvänä onnistumistaan. Koetus on todellinen ja paljastaa sydämentilan, joka aikaansaa tottelevaisuuden tai tottelemattomuuden Jehovan nimenomaista tahtoa kohtaan. Oletko sinä halukas alistumaan Jehovan suvereenisuuteen varauksitta, sydämesi ja mielesi ja koko elämäsi mukaan luettuna?
13. Missä kahdessa merkityksessä täydellisyydestä puhutaan Raamatussa ja jokapäiväisessä käytössä?
13 Ennen kuin käsittelemme edelleen tottelevaisuutta, niin tarkastelkaamme täydellisyyskysymystä. Ymmärtääksemme tämän oikein meidän täytyy ensin ymmärtää, että täydellisyydestä puhutaan sekä Raamatussa että jokapäiväisessä keskustelussa kahdessa merkityksessä. 1) Kun sanomme jonkin olevan täydellinen, niin tarkoitamme toisinaan, että se on täysin virheetön eikä voi joutua epäkuntoon. Se on täysin kehitetty, viimeistelty. Se olisi täydellisyyttä ehdottomassa ja lopullisessa merkityksessä. Tämä on ensi sijassa totta Jehovasta. Raamattu sanoo hänestä: ”Hän on kallio; täydelliset ovat hänen tekonsa, sillä kaikki hänen tiensä ovat oikeat. Uskollinen Jumala ja ilman vääryyttä, vanhurskas ja vakaa hän on.” (5. Moos. 32:4) 2) Mutta täydellisyyttä käytetään ja siitä puhutaan usein suhteellisessa eli rajallisessa merkityksessä, tiettyyn alaan kuuluvana eikä sitä ylittävänä. Synteettisesti valmistettu teollisuustimantti esimerkiksi on täydellinen käytettäväksi sähköporassa, mutta huomaa, ei kihlasormuksessa.
14. a) Miten Eeva joutui menettämään täydellisyyden tunnuksen, ja mihin kysymykseen se johtaa? b) Mikä erikoisominaisuus ja -kyky, joka korostaa Jumalan tarkoitusta ihmisen suhteen, annettiin ihmiselle?
14 Ottakaamme tässä yhteydessä Raamatun esimerkki Aadamista ja Eevasta tottelevaisuuden tullessa myös kuvaan. Mies oli täydellinen suhteellisessa merkityksessä omassa vaikutuspiirissään, täysin sopiva käyttämään päämiehen asemaansa Luojan päätöksen toteuttamisessa maahan ja omaan perheeseensä nähden. Nainen oli omassa vaikutuspiirissään täysin sopiva äidiksi ja ihanteelliseksi toveriksi miehelleen. Mutta hän toimi aivan pian väärin. Hän teki syntiä, ts. hän menetti täydellisyyden tunnuksen. Miten? Hän ylitti Jumalan hänelle antaman tehtävän ja yritti anastaa Jumalan hänen miehelleen antaman aseman ja toimi omana päänään. Hän osoittautui tottelemattomaksi miehelleen ja Luojalleen. Kuitenkin sukeltaa esiin iänikuinen kysymys: Miten oli mahdollista, että he tekivät syntiä nähtävästi niin nopeasti ja helposti, jos he olivat todella täydellisiä? Älä unohda, että kummallakin oli myös toinen erinomainen ominaisuus täydellisenä, nimittäin täysin vapaa mieli ja tahto, kyky ajatella ja pohtia asiat kumpikin omalla tavallaan, jos he niin halusivat, päätyä omiin johtopäätöksiinsä ja tehdä omat ratkaisunsa. Heillä oli täydellinen valintavapaus. Jos heiltä olisi puuttunut kyky olla joko tottelevaisia tai tottelemattomia, jos heillä ei olisi ollut valintavapautta, niin he olisivat itse asiassa olleet epätäydellisiä Jumalan kannalta katsoen. Huomaa, ettei Jumalan tarkoitus ole täyttää tätä maata vain tottelevaisilla miehillä ja naisilla vaan miehillä ja naisilla, jotka ovat läpikäyneet koetuksen, joka koskee heidän vapaaehtoista ja syvälle juurtunutta antaumustaan ja uskollisuuttaan hänelle hänen laillisen suvereenisuutensa tunnustamisessa. Hän ei halua keneltäkään meistä automaattista, mekaanista, itsestään selvää eikä pakollista palvontaa ja palvelusta. Hän haluaa päinvastoin harkittua, halukasta palvelusta, joka lähtee vapaaehtoisesti rakastavasta sydämestä.
15. a) Miten Raamattu selittää synnin vaikutuksen sen alusta lähtien? b) Miten valintavapautta tulee katsella ja arvostaa?
15 Ihmisen lankeaminen täydellisyydestä johtui siis siitä, että hän päästi vääriä ajatuksia mieleensä. Ensin Eeva ja sitten Aadam mietti oman vapaan valintansa perusteella kyllin kauan sitä, mikä oli väärin, niin että se juurtui ja sai heidät pahoihin tekoihin. Raamattu sanoo juuri näin: ”Jokaista kiusaa hänen oma himonsa [ts. hän valitsee sen omaksi halukseen, vaikkei se, kuten Eevalla, ole ollutkaan alussa hänen omansa], joka häntä vetää ja houkuttelee; kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin.” (Jaak. 1:14, 15) Tämä periaate pitää paikkansa kaikista, niin täydellisistä kuin epätäydellisistäkin. Jos sanoisimme, ettei täydellinen ihminen voi joutua harhateille, niin meidän olisi sanottava, ettei epätäydellinen ihminen voi noudattaa oikeaa vaellusta varsinkaan painostuksen alaisena. Me näemme kuitenkin nykyään monien epätäydellisten luomusten pysyvän oikealla tiellä totellen Jumalaa, vaikka se merkitseekin kärsimystä; toiset sen sijaan tahallaan noudattavat väärää menettelyä eli antautuvat sellaiseen. On hyvä ymmärtää, että eteemme asetetaan valinta samoin kuin silloin, kun Jumala sanoi Israelin lapsille: ”Katso, . . . minä olen pannut sinun eteesi elämän ja kuoleman, . . . Niin valitse siis elämä.” (5. Moos. 30:15, 19) Ei suinkaan epätäydellisyys estänyt heitä valitsemasta? Kun saamme sen mielessämme selväksi täydellisyyden ja tottelevaisuuden ollessa kysymyksessä, niin se auttaa ja rohkaisee meitä omaksumaan oikean näkemyksen vastuustamme ja eduistamme, jotka ovat tarjolla jokaiselle meistä. On myönnettävä, että me olemme epätäydellisiä, mutta meillä on suuressa määrin vielä kuusituhatta vuotta kestäneen synnin ja epätäydellisyyden jälkeenkin valintavapaus siinä suhteessa, miten ajattelemme ja miten teemme ratkaisuja. Tämä mielen ja tahdon vapaus on kallis lahja ja tuo mukanaan suuren vastuun. Meidän tulee kiinnittää tavallista suurempaa huomiota siihen, miten käytämme sitä.
16. a) Miten Jeesus oli täydellinen suhteellisessa merkityksessä maan päällä ollessaan ja sitä ennen? b) Mikä korkea virka hänelle piti antaa, ja millaisia ominaisuuksia se vaati?
16 Nämä samat asiat soveltuvat Jeesukseenkin. Katsohan miten täydellisyys suhteellisessa eli rajallisessa merkityksessä piti paikkansa hänestä. Kun hän syntyi tänne maan päälle, hän oli täydellinen lapsi, muttei enempää kuin lapsi. Ollessaan 12-vuotias hän teki kysymyksiä temppelissä oleville opettajille, hän oli täydellinen poika, mutta vain poika. (Luuk. 2:41–52) Samalla tavalla hän oli ennen ihmiseksi tuloaankin täydellinen Jumalan ”mestarityöntekijänä” (Sananl. 8:30, Um), mutta Jumalalla oli mielessään paljon korkeampi asema häntä varten, asema, joka vaati varmoja ominaisuuksia koetellun täydellisyyden ja luotettavuuden ja kypsyyden korkeimmassa määrässä. Ennen kuin Jumalan Poika saavutti tämän korkean viran kuninkaana ja ylimmäisenä pappina, oli sopivaa, että hän läpikävi vaaditun kehityksen, välttämättömän valmennuksen ja kasvatuksen, tarpeellisen opetuksen ja koettelemisen tullakseen täydelliseksi korkeaan virkaansa ilman mahdollisuutta epäonnistua.
17. Miten Jeesuksen tottelevaisuus koeteltiin ratkaisevasti hänen maan päällä ollessaan?
17 Tottelevaisuuskysymys tulee myös kuvaan. Jeesus oli tosin aina ollut tottelevainen ennen maan päälle tuloaankin, mutta hänen tottelevaisuuttaan ei ollut pantu koskaan ankaralle koetukselle. Ollessaan kiistassa henkiluomusten kanssa, ’Persian ruhtinaan’ kanssa Danielin aikana ja myös varhemmin itsensä Saatanan kanssa Mooseksen ruumiista, hän ei ollut noiden vastustajien alapuolella. (Dan. 10:13; Juud. 9) Hänen ei tarvinnut maksaa korkeaa hintaa tottelevaisuudestaan. Mutta kun hän tuli maan päälle ja aloitti palveluksensa, kenttäpalveluksensa, eikö asia ollutkin aivan toinen. Jordanilta Golgatalle hän oli jatkuvasti koetuksella, johon sisältyi paljon kärsimystä. Välittömän yhteenoton jälkeen Saatanan kanssa erämaassa hänen kimpussaan ja perässään olivat jatkuvasti kaikki vihamieliset uskonnolliset painostusryhmät, kunnes ne lopulta saivat hänet käsiinsä. Niin, hän joutui ruuvipenkkiin, kuten sanomme, kärsien ”väkevällä huudolla ja kyynelillä”. Se oli hirvittävä kokemus. Lopulta hänet murskattiin kuoliaaksi ruuvipenkin leukojen, Rooman ja noiden painostusryhmien, välissä. Mutta hänen henkensä ja nuhteettomuutensa ja täydellinen tottelevaisuutensa taivaallista Isäänsä kohtaan ei murtunut. – Matt. 4:1–11; Hepr. 5:7.
18. Mitä siunauksia Jeesus sai itselleen kaikesta siitä, mitä hän kärsi ja kesti, ja mitä hyötyä siitä on toisille?
18 Jeesuksella oli aina usko, mutta nyt se oli laadultaan koeteltu. Hän oli aina luotettava kuin teräs, ja ilmaisi uskollisuutta ja kestävyyttä, mutta nyt teräs oli karkaistua, tulella karkaistua. Siten voimme täydellisemmin ymmärtää, miksi Jeesuksen piti oppia todellisen kokemuksen kautta mitä merkitsee olla tottelevainen äärimmäisen vastustuksen ja kärsimyksen alaisena. Tämä tapahtui ensi sijassa silmällä pitäen hänen edessään olevaa ainoalaatuista asemaa Jumalan oikealla puolella, jolloin kaikki on pantu hänen alaisuuteensa. Lisäksi käsitämme, että kun hän kesti tällaisen tapahtumien kulun uskollisesti, niin hän tuli siten täydelliseksi paljon laajemmassa ja syvemmässä merkityksessä kuin koskaan aikaisemmin. Hän oli nyt täysin pätevä ylimmäisenä pappina tulemaan avuksemme ja antamaan apua oikeaan aikaan ja tuli siten vastuulliseksi lopullisesta pelastuksesta, ensin niiden monien tottelevaisten lasten pelastuksesta, jotka tulevat olemaan hänen kanssaan hänen taivaallisella valtaistuimellaan, ja myös niiden monien muiden ihmiskunnan jäsenten pelastuksesta, joiden edestä hän maistoi kuolemaa. Näidenkin täytyy oppia, että ”kaikkien polvien pitää Jeesuksen nimeen notkistuman” alistuvaisina sen ’korkealle korotuksen’ tähden, minkä Jumala ystävällisesti soi uskolliselle Pojalleen. Kaikki tämä koituu luonnollisesti ”Isän Jumalan kunniaksi”. – Fil. 2:5–11.
19. Miten tiedämme, ettei koetuksia pakotettu Jeesukselle, ja miten tämä oli ennustettu?
19 On vielä yksi seikka, joka ansaitsee panna merkille Jeesuksesta. Koetuksia ei pakotettu hänelle. Hän halusi mielellään ja vapaaehtoisesti astua palvelukseen, johon sisältyi kaiken sen väärän uskonnon ja perimätiedon julkinen paljastaminen, mikä oli vallalla hänen aikanaan, vaikka hän tiesi täysin hyvin sen saavan vihollisen tulen kohdistumaan häneen. Hänen mielentilastaan ja päättäväisyydestään oli ennustettukin: ”Minä uskon, sentähden minä puhun, minä, joka olin kovin vaivattu.” Jeesus uskoi ennen kaikkea Jumalan valtakuntaan ja että hänet asetetaan sen kuninkaaksi. Tämän uskon perusteella hän ’puhui’ ja ’todisti totuuden puolesta’ kaikissa tilaisuuksissa. Seurauksena oli, että hän oli ”kovin vaivattu”. Kuitenkin hän voi sanoa vielä loppunsa edellä: ”Kuoleman paulat piirittivät minut, tuonelan ahdistukset kohtasivat minua”, ja hän sanoi myös samalla: ”Minä täytän lupaukseni Herralle kaiken hänen kansansa edessä.” Hän oli Jehovan huomattavin uskollinen, ja hänelle tuotti todennäköisesti suurta lohtua muistaa silloin, että oli kirjoitettu: ”Kallis on Herran silmissä hänen hurskaittensa [uskollistensa, Um] kuolema.” – Ps. 116:3, 10–15; 2:6; Joh. 18:37.
20. Paitsi että me arvostamme Jeesuksen palvelusta hyväksemme, mistä muusta näkökulmasta meidän tulee tarkastella häntä ja olla syvästi kiinnostuneita?
20 Kuten olemme jo osoittaneet, nämä Jeesuksen kokemukset hänen oppiessaan tottelevaisuutta noin vaikealla tavalla eivät hyödyttäneet ainoastaan häntä itseään tehden hänet myös kykeneväksi ylimmäisenä pappina palvelemaan meidän hyväksemme, vaan hän myös siten asetti meille mallin noudatettavaksi tietyissä suhteissa. Tämä pitää paikkansa niistä, jotka toivovat elämää ennallistetussa maallisessa paratiisissa, niiden lisäksi, joilla on toivo olla Jeesuksen kanssa hänen taivaallisella valtaistuimellaan. Me haluamme käsitellä tätä perusteellisemmin kanssasi ja kehotamme sinua kiinnostuneena seuraamaan mukana. Uskomme sinun tuntevan osallisuutta asiaan, mutta sinä saatat sanoa niin kuin monet sanovat: En voi olla kiinnostunut tästä näkökulmasta. Se sopi erinomaisesti Jeesukselle, hän kun oli täydellinen. Minä olen liiaksi tietoinen omista epätäydellisyyksistäni, jotka estävät minua menemästä pitemmälle kuin kiitollisena ottamaan vastaan Jeesuksen lunastusuhrin hyödyn. Onko tämä hyvää järkeilyä? Onko se oikeaa ajattelua?