Mikä on Raamatun kanta?
Miksi Jumala sallii palvelijoittensa vainoamisen?
JUMALAN palvelijoitten vainoamisella on ikivanha historia. Aabel, ensimmäisten ihmisten poika, kärsi väkivaltaisen kuoleman veljensä Kainin kädestä. (1. Moos. 4:8; 1. Joh. 3:11, 12) Siitä pitäen monet muut ovat kokeneet ankaraa vainoa. Miksi Jumala on sallinut sen?
Raamatun kertomus uskollista Jobia koskevasta keskustelusta valaisee hyvin tätä asiaa. Se kuuluu: ”Herra sanoi saatanalle: ’Oletko pannut merkille palvelijaani Jobia? Sillä ei ole maan päällä hänen vertaistansa; hän on nuhteeton ja rehellinen mies, pelkää Jumalaa ja karttaa pahaa.’ Saatana vastasi Herralle ja sanoi: ’Suottako Job pelkää Jumalaa? Olethan itse kaikilta puolin suojannut hänet, hänen talonsa ja kaiken, mitä hänellä on; olet siunannut hänen kättensä työn, ja hänen karjalaumansa ovat levinneet ympäri maata. Mutta ojennapa kätesi ja koske kaikkeen, mitä hänellä on: varmaan hän kiroaa sinua vasten kasvojasi.’” – Job 1:8–11.
Saatana siis väitti tässä, että Job palveli Korkeinta vain itsekkäistä syistä. Vastustaja väitti, että jos vain aineelliset edut poistettaisiin, Job osoittautuisi uskottomaksi. Tämä on todellisuudessa Saatanan kaikkia Jehovan uskollisia palvelijoita vastaan esittämä väite. Tämä väite tuotti myös häpeää Jumalan pyhälle nimelle. Miten niin? Se sai näyttämään siltä, että Jehovan hallitusvalta on laadultaan niin huono, ettei kukaan olisi sille alamainen, ellei siitä olisi saatavilla mitään henkilökohtaista hyötyä.
Siitä syystä, kuten Jobin tapauksessa ilmeni, Jehova Jumala ei ole varjellut palvelijoitaan vainolta. Tämä on antanut heille mahdollisuuden osoittaa epäitsekkään rakkautensa häntä kohtaan ja hartaan halunsa saada taivaallisen Isänsä hyvä nimi puhdistetuksi kaikesta häpeästä. Itse asiassa he ovat pitäneet etuna kärsiä vanhurskauden tähden ja siten myötävaikuttaa Jumalan pyhän nimen puhdistumiseen ja siihen, että Saatanan väite voidaan todistaa valheeksi.
Vainolla, jonka Kaikkivaltias on sallinut kohdata palvelijoitaan, on ollut myös muita yleviä tarkoituksia. Tämä käy selvästi ilmi tarkasteltaessa kristityiksi tulleille heprealaisille osoitettuja sanoja: ”Jatkaessanne kamppailuanne tätä syntiä vastaan ette ole vielä koskaan tehneet vastarintaa verille asti, mutta te olette kokonaan unohtaneet sen kehotuksen, joka puhuttelee teitä Jumalan poikina: ’Poikani, älä väheksy Jehovalta tulevaa kuria äläkä näänny, kun hän ojentaa sinua, sillä jota Jehova rakastaa, sitä hän kurittaa; oikeastaan hän ruoskii jokaista, jonka hän ottaa poikanaan vastaan.’ Se, mitä kestätte, on kuritukseksi. Jumala kohtelee teitä kuin poikiaan.” – Hepr. 12:4–7.
Tässä puhutellut kristityiksi tulleet heprealaiset eivät olleet vielä kohdanneet suurinta koetusta; sitä, että heidän elämänvertaan olisi vuodatettu. Silti vähäisempi vaino vei ilmeisesti joiltakuilta rohkeuden jatkaa taistelua uskon menettämisen ja luopumisen syntiä vastaan. Tästä syystä heitä tarvitsi muistuttaa siitä, että heidän vainoojien taholta kokemansa kovakourainen kohtelu oli itse asiassa Jehovalta tulevaa kuria eli valmennusta. Vaikka Kaikkivaltiaan sallima vaino oli hyvin tuskallista, se oli hänen hengellisille lapsilleen hyväksi. Kristityiksi tulleille heprealaisille sanottiin: ”Mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista, mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” – Hepr. 12:11.
Nuo kristityiksi tulleet heprealaiset oli valittu Herran Jeesuksen Kristuksen perijätovereiksi. Sellaisina he palvelisivat yhdessä hänen kanssaan ihmiskuntaa kuninkaina ja pappeina. (Ilm. 5:9, 10) Kärsimällä siis uskollisesti vainoa ja säilyttämällä nuhteettomuuden heidät täydellistettäisiin taivaallista asemaansa varten.
Tätä valaisee hyvin itse Jeesuksen Kristuksen tapaus. Hän oli aina ollut tottelevainen taivaalliselle Isälleen. Siitä huolimatta hän maan päällä ollessaan oppi tottelevaisuuden epäsuotuisissa olosuhteissa. Hän kärsi paljon, häpeällinen kuolema teloituspaalussa mukaan luettuna. Miksi? Eräänä syynä siihen oli se, että hänet täydellistettäisiin ylimmäisen papin virkaansa. Heprealaiskirjeen 4:15 sanoo: ”Ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi suhtautua myötätuntoisesti heikkouksiimme, vaan sellainen, joka on koeteltu kaikissa suhteissa samoin kuin mekin, mutta ilman syntiä.”
Samoin Jeesuksen kuningas-pappitoverit, jotka ovat joutuneet kärsimään, osaavat ’kohdella maltillisesti tietämättömiä ja erehtyviä’, kuten osasivat muinaisen Israelin Aaronin sukuun kuuluvat epätäydelliset papitkin. (Hepr. 5:2) Kärsimys itsessään ei tietysti anna heille pätevyyttä heidän virkaansa. Pikemminkin heidän uskollisuutensa paineen alaisena vaikuttaa ratkaisevasti siihen, ovatko he arvollisia saamaan taivaallisen elämän suurenmoista palkintoa Jeesuksen kuningas-pappitovereina.
Nämä Valtakunnan perilliset eivät ole ainoita, jotka kokevat vainoa. Itse asiassa jokainen, joka ei mukaudu maailman teihin, asenteisiin ja tekoihin, joutuu maailman vihan kohteeksi. (Joh. 17:14) Se koettelee kunkin todellisen sydämen antaumuksen ja auttaa ratkaisemaan, voiko Jehova Jumala käyttää häntä suorittamaan haluamaansa tehtävää. Näin ollen se, mitä Jehovan palvelijat kokevat vainon suhteen, kuuluu todellisuudessa osana heidän valmennukseensa tulevaisuutta varten. Jeesuksen Kristuksen hallinnassa olevalla Jumalan valtakunnalla tulee olemaan esimerkiksi maanpäällisiä edustajia, ”ruhtinaita”. Nämä ”ruhtinaat” ovat miehiä, jotka ovat osoittautuneet uskollisiksi koetuksissa, ja siksi heille voidaan luottavaisesti uskoa raskas vastuu. – Ps. 45:17.
Joutuessamme siis kokemaan kärsimystä vanhurskauden tähden meidän tulisi muistaa, että vaino ei ole osoitus Jumalan epäsuosiosta. Ei, se osoittaa, että olemme hänen palvelijoitaan, joita hän rakastaa syvästi ja joita hän kurittaa eli valmentaa hyvää tarkoitustaan varten. Apostoli Pietari tähdensi, että se antaa varmuuden siitä, että tosi kristityillä on Jumalan henki. Hän sanoo: ”Jos teitä soimataan Kristuksen nimen vuoksi, niin olette onnellisia, koska kirkkauden henki, niin, Jumalan henki, lepää teidän päällänne.” – 1. Piet. 4:14.
Raamattu osoittaa selvästi, että Jehovalla on järkevät syyt sallia palvelijoittensa vainoamista. Ensinnäkin siten tulee osoitetuksi kiistämättömästi, että Jehova ansaitsee sen, että häntä rakastetaan ja totellaan ja että Saatanan Korkeimman palvelijoista esittämä väite on valheellinen. Lisäksi vaino on kurittanut eli valmentanut Jumalan palvelijoita ja siten varustanut heidät tekemään sitä, mitä hänellä on mielessään heitä varten. Älkäämme siksi luopuko joutuessamme vainottaviksi, vaan osoittautukaamme uskollisiksi koetuksissa. Vain silloin me voimme olla ’astioita kunniallista tarkoitusta varten, taivaalliselle Isällemme hyödyllisiä, kaikkeen hyvään työhön valmistautuneita’. – 2. Tim. 2:21.