Lukijain kysymyksiä

● 2. Mooseksen kirjan 20:11:nnessä kerrottu neljäs käsky sanoo: ”Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi.” Eivätkö nämä ”kuusi päivää” sisällä 1. Mooseksen kirjan 1:1:senkin, koska ”kuusi päivää” sisältää ajan, jolloin ”Herra teki taivaan ja maan”? W. B., USA.

Emme voi päätellä näin. 1. Mooseksen kirjan 2:4:nnen päivä sekä 2. Mooseksen kirjan 20:11:nnen ”kuusi päivää”, mitkä käsittävät koko luomiskauden siitä lähtien, jolloin Jehova Jumala loi valon maan päälle, eivät sisällä aikaisempaa ajanjaksoa, jonka kuluessa maa oli jo olemassa ja jolloin se oli muodoton ja autio ja synkeydessä, mikä peitti sen kuohuvien vesien pinnan.

Älkäämme unohtako, että Jumala loi tämän luomisviikon kuluessa taivaan. Tämä taivas on se, mikä kuvaillaan toisen päivän kertomuksessa 1. Mooseksen kirjan 1:6–8:ssa. Tällä taivaalla 20. jae (Um) sanoo lentävien luomusten kulkevan tietään. Tälle taivaalle tulivat ulkopuolella olevat aurinko, kuu ja tähdet näkyviksi neljäntenä päivänä. Maa tehtiin eli luotiin tänä luomiskautena sitenkin, että se pantiin ilmestymään kuohuvien vesien yläpuolelle kolmantena päivänä. (1. Moos. 1:9, 10) Tämä on siis se ”taivas ja maa”, jota tarkoitetaan sekä 1. Mooseksen kirjan 2:4:nnessä että 2. Mooseksen kirjan 20:11:nnessä.

● Miten voidaan 1. Samuelin kirjan 31:4:nnen ja 2. Samuelin kirjan 1:10:nnen välinen näennäinen ristiriita saada sopusointuun? – L. G., Ranska.

1. Samuelin kirjan 31:4:nnen kertomus sanoo: ”Ja Saul sanoi aseenkantajallensa: ’Paljasta miekkasi ja lävistä sillä minut, etteivät nuo ympärileikkaamattomat tulisi lävistämään minua ja pitämään minua pilkkanaan’. Mutta hänen aseenkantajansa ei tahtonut, sillä hän pelkäsi kovin. Niin Saul itse otti miekan ja heittäytyi siihen.” 2. Samuelin kirjan 1:10:nnessä on erään amalekilaisen Daavidille puhumat sanat, joissa hän väittää tappaneensa kuningas Saulin tämän pyynnöstä: ”Niin minä astuin hänen luokseen ja surmasin hänet, sillä minä käsitin, ettei hän sortumisensa jälkeen jäisi henkiin.”

Pieni ajattelu selvittää tämän kaiken. Meillä on toisaalta henkeytetty kertomus, minkä ovat kirjoittaneet todennäköisimmin profeetat Naatan ja Gaad ja mikä kertoo, miten kuningas Saul kuoli. He ilmoittavat sen tosiasiana. Toisaalta meillä on erään pakanan, tuntemattoman amalekilaisen, väite, mikä on vastoin jumalallista kertomusta. Onko mitään syytä epäillä henkeytettyjen kirjoittajien kertomusta? Ei ole. Onko mitään syytä epäillä pakananuorukaisen sanoja? Kyllä on, sillä on järkevää päätellä, että hän yritti pyrkiä Daavidin suosioon sen tappajana, joka eläessään tavoitteli Daavidin henkeä. Se, mitä hän sanoi, oli sen tähden tahallista vääristelyä. Mutta sen sijaan että hän olisi päässyt Daavidin suosioon, se herätti siinä määrin Daavidin vihan, että hän määräsi nuorukaisen surmattavaksi siksi, että tämä oli tappanut Jehovan voidellun. – 2. Sam. 1:15, 16.

● Mitä ne ”alkeisvoimat” ovat, joista apostoli Paavali varoitti Kolossalaiskirjeen 2:8:nnessa? – B. F., USA.

Me luemme Kolossalaiskirjeen 2:8:nnesta: ”Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.”

Apostoli Paavalin tässä käyttämä sana stoikhei’on merkitsee ’sitä, mikä on pohja-, perus- eli alkuaines tai -osa’. Tämä sana on diminutiivimuoto kreikkalaisesta sanasta, mikä merkitsee ’suoraa sauvaa tai mittapuuta’. Stoikhei’on määritellään myöskin ”alkuaineeksi; luonnon alkuaineeksi . . . minkä tahansa henkisen tai uskonnollisen järjestelmän alkuainekseksi tai alkuperäksi”. – Greek Lexicon, Bagster.

Stoikhei’on esiintyy seitsemän kertaa Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa. Apostoli Pietari käyttää sitä kahdesti luonnon alkuaineen merkityksessä sanoen: ”Herran päivä on tuleva niinkuin varas, ja silloin taivaat katoavat pauhinalla, ja alkuaineet kuumuudesta hajoavat.” (2. Piet. 3:10, 12) Uuden maailman käännöksen alaviite sanan ”alkuaineet” kohdalla sanoo: ”taivaankappaleet”. Kirjaimellisissa taivaissa ovat alkuaineet eli perusosat yksityisiä taivaankappaleita. Mutta koska me tiedämme, että kirjaimelliset taivaat ja maa säilyvät ikuisesti, niin sen valossa, mitä tekstiyhteys osoittaa, on ilmeistä, että apostoli Pietari viittasi tässä jumalattomiin kuvaannollisiin taivaisiin, mitkä ovat Saatanan ja hänen kaikkien jumalattomien paholaistensa muodostamat. Nämä sulavat Jehovan päivänä siten, että ne pannaan pois toiminnasta Harmagedonissa, heitetään syvyyteen tuhanneksi vuodeksi. – Ilm. 20:1–3.

Apostoli Paavali käyttää heprealaiskristityille kirjoittamassaan kirjeessä samaa sanaa stoikhei’on tarkoittaessaan tosi kristillisyyden perusaineksia. Nämä kristityt tarvitsivat välinpitämättömyydessään jälleen jonkun opettamaan heitä alusta lähtien ”Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita [stoikhei’on], sellaisia kuin ”parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, . . . kuolleitten ylösnousemista ja iankaikkista tuomiota”. Tällaiset opit eli ”alkeet” ovat sekä pohja että alku, mistä syystä Paavali sanoi niitä ”ensimmäisiksi” alkeiksi kristillisyyden opetuksessa. – Hepr. 5:12; 6:1, 2.

Kun nyt palaamme Kolossalaiskirjeen 2:8:nnessa mainittuihin ”alkeisvoimiin”, niin ne ovat niitä perustavaa laatua olevia eli alkeisasioita eli -periaatteita, mitkä käsittävät Saatanan maailman eli asiainjärjestelmän, ohjaavat sitä ja ovat sen toimeenpanovoimana. Tämä sana sisältää sen tähden filosofian eli tämän maailman hyödyttömän viisauden; sen materialismin tyhjän petoksen, minkä Kokooja osoittaa Saarnaajan kirjassa toistamiseen niin onnettomaksi vaivannäöksi; väärän uskonnon perimätiedot jne. Siihen sisältyvät sen tähden myöskin apostoli Johanneksen mainitsemat asiat: ”Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta.” – 1. Joh. 2:16.

Jollei kristitty ole aina valveilla ja valppaana, niin tämän maailman ihmiset vievät hänet saaliinaan sen alkeisvoimien mukaan saattamalla hänet jälleen omien itsekkäitten tarkoitustensa orjuuteen. Niinpä eräät juutalaistajat, jotka kuuluivat maailmaan ja jotka yrittivät saada kristittyjä takaisin Mooseksen lain orjuuteen, saivat Paavalin kirjoittamaan: ”Jos te olette Kristuksen kanssa kuolleet pois maailman alkeisvoimista, miksi te, ikäänkuin eläisitte maailmassa, sallitte määrätä itsellenne säädöksiä: ’Älä tartu, älä maista, älä koske!’ – sehän on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta.” (Kol. 2:20–22) Kaksi samanlaista viittausta näihin ”alkeisvoimiin” tavataan Galatalaiskirjeen 4:3:nnesta ja 9:nnestä.

Koska nykyään on verraten harvoja kristittyjä tullut pois juutalaisuudesta, niin vaara joutua juutalaistajien saaliiksi ei ole niin suuri kuin se oli Galatian kristityillä Paavalin päivänä. Mutta on toisia vaaroja, kuten nuo jo mainitut – sivuuttamatta myöskään Raamatun kritiikkiä – joiden suhteen kristittyjen täytyy olla varuillaan, sillä ”huono seura hyvät tavat turmelee”. – 1. Kor. 15:33.