”Sinun sanasi on totuus”

Miksi katua ”kuolleita töitä”?

LÄHES 6000 vuotta sitten ihmiskunta vieraantui Jehova Jumalasta. Se tapahtui siihen aikaan, kun ensimmäinen ihminen Aadam teki syntiä. Totuus siitä on Jumalan sanassa, joka kertoo: ”Yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet.” – Room. 5:12.

Ihmiset eivät voi synnintekijöinä saada omasta ansiostaan Jehova Jumalan edessä hyväksyttyä asemaa. Vain Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin välityksellä voivat ihmiset, jotka kerran olivat ”vieraantuneina” Jumalasta ja Jumalan ”vihamiehinä”, tulla sovitetuiksi hänen kanssaan. Se johtuu siitä, että lunnailla on synnit sovittava arvo. – Kol. 1:19–22.

Sovitusta Jumalan kanssa ei kuitenkaan saada ilman yksilöiden omaa toimintaa. Yksi Jumalan kanssa sovitetuksi tulemisen vaatimuksista on, että henkilö katuu ”kuolleita töitä”. (Hepr. 6:1) Mutta mitä ovat nämä ”kuolleet työt”? Ovatko kaikki ihmiset tehneet niitä, jolloin olisi hyvin tärkeätä, että he katuisivat sellaisia ”kuolleita töitä”?

Koska kuolema on elämän vastakohta, ”kuolleet työt” ovat ilmeisesti töitä, jotka eivät johda elämään. Ne ovat hengellisesti kuolleita, turhia ja hedelmättömiä töitä.

Syntisen lihan työt ovat ilmeisesti kuolemaa aiheuttavia. Raamatun mukaan näihin töihin sisältyy ”haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, . . . jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa”. (Gal. 5:19–21) Jokaisen Jumalan hyväksymystä ja elämää tavoittelevan täytyy katua sellaisia ”lihan tekoja” ja lakata harjoittamasta niitä.

Mutta rajoittuvatko ”kuolleet työt” väärinteon ja moraalittomuuden tekoihin? Eivät rajoitu, sillä on olemassa muitakin turhia ja hedelmättömiä töitä.

Sellaisiin ”kuolleisiin töihin” kuuluvat omavanhurskauden teot. Kaikki ihmisten yritykset pystyttää omaa vanhurskauttaan erossa Kristuksesta Jeesuksesta ja hänen lunastusuhristaan ovat turhia. Siksi sellainen, joka yrittää pitää kiinni Mooseksen laista pystyttääkseen omaa vanhurskauttaan, suorittaa ”kuolleita töitä”. Tätä piirrettä valotetaan Room. 3:20–25:ssä: ”[Ei] mikään liha tule hänen [Jumalan] edessään vanhurskaaksi lain teoista; sillä lain kautta tulee synnin tunto. . . . [He] saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä.”

Myös sellaiset työt, jotka voisivat muuten olla hyviä, voivat tulla ”kuolleiksi töiksi”, jos niitä ei tehdä oikeista vaikuttimista. Apostoli Paavali osoitti painokkaasti: ”Vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.” – 1. Kor. 13:3.

Joku voi myös olla vakuuttunut siitä, että hän palvelee Jumalaa, vaikka hän todellisuudessa suorittaa ”kuolleita töitä”. Se johtuu siitä, että ellei hän suorita töitään sopusoinnussa täsmällisen tiedon kanssa, niin ne ovat turhia ja voivat jopa olla vastoin Jumalan tarkoitusta. Apostoli Paavali sanoi aikansa juutalaisista: ”Heillä on kiivaus Jumalan puolesta, mutta ei taidon [täsmällisen tiedon, Um] mukaan; sillä kun he eivät tunne Jumalan vanhurskautta, vaan koettavat pystyttää omaa vanhurskauttaan, eivät he ole alistuneet Jumalan vanhurskauden alle.” – Room. 10:2, 3.

Ottaen huomioon sen, että ”kuolleet työt” eivät sisällä ainoastaan alhaisia tapoja, on ilmeistä, että kaikkien ihmisten tarvitsee katua ”kuolleita töitä”. Kukaan nykyään elävä ihminen ei voi sanoa, ettei hän ole koskaan tehnyt mitään väärästä vaikuttimesta. Kukaan ei voi väittää, että hänen jokainen tekonsa on ollut täysin epäitsekäs, Jumalaan ja lähimmäiseen kohdistuvan rakkauden aito ilmaus. Missään ei ole miestä tai naista, joka voi väittää, että kaikki hänen tekonsa ovat olleet täysin sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. Iäkäs apostoli Johannes mainitsi henkeytettynä: ”Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.” – 1. Joh. 1:10.

Koska kaikki ihmiset ovat synnintekijöitä, niin kaikki ovat suorittaneet ”kuolleita töitä”. Siitä syystä niin kauan kuin he pysyvät katumattomina, heillä ei voi olla puhdasta omaatuntoa Jehova Jumalan edessä. Mutta katumalla ”kuolleita töitä” ja pyrkimällä elämään sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa ihminen voi Jeesuksen lunastusuhriin osoittamansa uskon perusteella saada kuolleista töistä puhdistetun omantunnon. – Hepr. 9:14.

Hänen vilpitön katumuksensa avaa hänelle mahdollisuuden lähestyä taivaallista Isäänsä uskalluksella. Hän ei sydämessään tunne olevansa syytetty. Hän ei pelkää, että Jehova Jumala ei kuulisi hänen avunhuutojaan. Apostoli Johannes kirjoitti: ”Jos sydämemme ei syytä meitä, niin meillä on uskallus Jumalaan, ja mitä ikinä anomme, sen me häneltä saamme, koska pidämme hänen käskynsa ja teemme sitä, mikä on hänelle otollista.” – 1. Joh. 3:21, 22.

Ihminen, joka ei kadu ”kuolleita töitä”, riistää siksi itseltään kalliin suhteen Luojaansa. Hän jää ilman Jumalan apua koetuksen ja ahdingon aikana. Toisaalta henkilöllä, joka tulee sovitetuksi Jumalan kanssa, on ehdoton varmuus siitä, että hän saa viisautta selviytyäkseen koetuksista. – Jaak. 1:5.

Ne, jotka ovat tulleet sovitetuiksi Jumalan kanssa, eivät voi pitää kallisarvoista suhdettaan itsestään selvänä. Jotta he voisivat jatkuvasti lähestyä Jumalaa uskalluksella, heidän täytyy säilyttää puhdas omatunto. Se vaatii ponnistelua, koska synnin laki eli synnynnäinen taipumus väärintekemiseen vaikuttaa jatkuvasti heidän lihallisissa jäsenissään. Tuo ”synnin laki” itse asiassa pyrkii valvomaan heidän elämäntapaansa ja saamaan heidät kulkemaan tietä, joka ei ole sopusoinnussa Jumalan kanssa. Apostoli Paavali mainitsi omasta taistelustaan tässä suhteessa: ”Sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on. Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?” – Room. 7:22–24.

Koska Paavalin sisässä riehui sellainen taistelu, niin saattaisi näyttää siltä, että vaikka hän oli katunut ”kuolleita töitä”, hän ei yksinkertaisesti voinut säilyttää puhdasta omaatuntoa Jumalan edessä. Mutta asia ei ollut niin. Vastauksessa edellä olevaan kysymykseen Paavali huudahtaa: ”Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!” (Room. 7:25) Niin, Jeesuksen Kristuksen sovitusuhri ’pelasti’ Paavalin tehden hänelle mahdolliseksi säilyttää suhteensa Jumalan kanssa ja säilyttää puhdas omatunto.

Pyytämällä jatkuvasti Jumalalta uskossa syntien anteeksisaamista Jeesuksen lunastusuhrin perusteella me voimme Paavalin tavoin säilyttää hyvän omantunnon, jonka saimme, kun alkujaan kaduimme ”kuolleita töitä” Siten voimme jatkuvasti iloita taivaallisen Isämme rakkaudellisesta avusta ja säilyttää edessämme iankaikkisen elämän odotteen.