Iloisuus kaiken päivää

”Katso, minun palvelijani iloitsevat . . . Katso, minun palvelijani riemuitsevat.” – Jes. 65:13, 14.

 1. Mitkä nykyiset onnettomat olosuhteet tekevät puheen iloisuudesta kyseenalaiseksi?

KUKA rohkenee puhua iloitsemisesta kaiken päivää, kun olosuhteet ovat sellaiset kuin ne ovat? Jokainen tietää, että tilanne missä elämme ei ole mitään onnellisessa tietämättömyydessä huvittelua eikä satukirjan keijukaismaassa vetelehtimistä. Sen sijaan että olisimme toimettomia uneksijoita, jotka asuvat Hollywoodin teeskennellyssä elokuvamaailmassa, meidän on katsottava suoraan silmiin tämän murheellisen maailman armotonta todellisuutta. Julmat ajat, joissa elämme, täyttävät jatkuvasti ihmisten sydämen ja mielen epäilyllä, pelolla, epäluottamuksella ja vihalla, ja nämä vuorostaan synnyttävät ilon tappavaa riitaa, väkivaltaa, mielisairautta ja itsemurhia tähän mennessä tuntemattomassa määrässä. Tämä asiainjärjestelmä on totisesti hyvin onnettomassa tilassa, ja mahtavat poliitikot, papit ja tiedemiehet liittyvät yhteisen kansan huutoon valittaen näitä masentavia olosuhteita.

 2. Miten poliittiset ja uskonnolliset johtajat katselevat nykyisiä maailman olosuhteita?

² Muutama vuosi sitten ilmoitti esim. The Observer (Lontoo, 11.9.1960) sir Anthony Edenin sanoneen: ”Vapaa maailma on hämillään ja huomattavassa vaarassa, uskoakseni suuremmassa vaarassa kuin milloinkaan muulloin vuoden 1939 jälkeen.” John Sutherland Bonnell, New Yorkin Viidennellä Avenuella olevan presbyteerisen kirkon kuuluisa pappi, sanoi puhuessaan yli 3 500 hengelle, jotka olivat saapuneet Kanadan yhdistyneen kirkon yleiseen kirkolliskokoukseen: ”Nykyinen maailma on tuuliajolla ja epätoivoinen, se on joutunut eksyksiin ja on vailla selviä päämääriä, elinsuunnitelmia, yksimielistä tarkoitusta ja Jumalan hengellistä keskusta. Sielu on tyhjä ja pettynyt tänä atomiaikana.” – Regina Leader-Post, 19.9.1960.

 3. Miltä olosuhteet näyttävät eräitten tiedemiesten silmillä katsoen?

³ Tiedemiesten kuullaan myös itkevän muiden mukana. Daily Telegraph and Morning Post (Lontoo, 31.8.1961) ilmoitti pelästyttävin otsikoin ”Ihmisen edessä on sukupuuttoon kuoleminen, sanoo professori”: ”Vakavan varoituksen, että ihmiskunnan edessä on sukupuuttoon kuolemisen vaara, antoi tänä iltana prof. sir Wilfrid Le Gros Clark puheessaan avatessaan Norwichissa Brittiläisen tieteenedistämisyhdistyksen 123. vuosikokouksen.” Tämä sanomalehti lainasi sitten sir Wilfridiä suoraan: ”Nyt alkaa ihmisiä askarruttaa se pelottava kysymys, voiko sivistys, minkä ihmiskunta on hitaasti ja työläästi kehittänyt monien vuosituhansien aikana, välttää tuhoisaa hajoamista, mikä johtuu sellaisista taisteluista poliittisen vallan tai taloudellisen ylivoiman saavuttamiseksi, joita ei voida hallita tai joita ei ainakaan ole hallittu. . . . Tätä ei tule pitää onton pateettisena lausuntona. Se ilmaisee totuuden, mikä on täysin ilmeinen jokaiselle, joka viitsii lukea aikain merkkejä. . . . Vaarat, jotka nyt uhkaavat ihmiskunnan ykseyttä, ovat todella kauhistavat. Ja aika käy hyvin lyhyeksi.” Totisesti aika on nyt vielä lyhyempi kuin silloin, kun nämä herrat esittivät edellä olevat pelkoa ja huolestumista ilmaisevat lausuntonsa.

 4, 5. Miksi meidän näistä olosuhteista huolimatta tulee tarkastella iloisuusaihetta?

⁴ Miksi tänä maailmanlaajuisen ahdistuksen ja murheen synkkänä yönä tulee sitten huomio kiinnittää iloisuuteen, aiheeseen, joka näyttää olevan tyystin aikaan sopimaton ja epäkäytännöllinen? Siksi, että suuri Jehova, ainoa totinen ja elävä Jumala, taivaan ja maan Luoja, ennusti, että juuri keskellä tätä tuhoisaa tilannetta kuuluisi suuri riemuhuuto. Tämä tarkka tulevaisuuden Ennustaja sanoi tosiaan, että tänä samana ihmiskunnan historian kautena oli elävä kaksi ihmisluokkaa. Toisen luokan muodostavat suuressa surussa ja ahdistuksessa olevat, toinen riemuitsee ylen määrin. Lue Jehovan omat ennustussanat, jotka hänen palvelijansa Jesaja kertoo 65. luvun jakeissa 13, 14:

⁵ ”Katso, minun palvelijani iloitsevat, mutta te joudutte häpeään. Katso, minun palvelijani riemuitsevat [huutavat riemuiten, Um] sydämen onnesta, mutta te huudatte sydämen tuskasta ja voivotatte mielimurteissanne.”

 6. Mikä ero on hilpeyden ja todellisen iloisuuden omaamisen välillä?

⁶ Tämä vanha järjestelmä on tosiaan täynnä viihdyttäjiä, huvittajia ja kaikenlaisia ilveilijöitä, puhumattakaan niin sanottujen ”onnen pillereitten” kaupustelijoista, jotka kaikki aikaansaavat paljon hilpeätä naurua niiden keskuudessa, jotka ovat ”hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia”. (2. Tim. 3:4) Mutta huomaa onnen ja tosi ilon välinen ero. Joku voi olla onnellinen, hilpeä, suruton ja nauraa paljon tiettyjen tovereitten seurassa tai senhetkisten olosuhteitten johdosta. Juopot naureskelevat usein remuisasti. Mutta ovatko sellaiset ihmiset todella iloisia? Eivät lainkaan. Ilon juuret ovat paljon syvemmällä kuin vain kevytmielisyyden puuskassa tai hetkellisessä hilpeyden tilassa ja naurunremakassa. Ilo on määritelty syvälle juurtuneeksi haltioituneeksi tunteeksi. (Webster) Se ei perustu välittömiin ja vaihteleviin olosuhteisiin, vaan totuuden perusperiaatteisiin, terveeseen järkkymättömään syyhyn. Tosi ilo antaa sisäisen tyyneyden, rauhan ja tyytyväisyyden, varmuuden tunteen ja niin vahvan voiman, että se vie läpi haitallisten olosuhteitten raivoavan myrskyn.

 7. Onko maailman kansoilla ja johtajilla todellista iloisuutta?

⁷ Ilmeisestikään ei tämän pahan saatanallisen asiainjärjestelmän poliitikoilla, papeilla ja tiedemiehillä eikä keillään, jotka kannattavat ja seuraavat heitä, ole tätä tosi iloisuutta, vaan, kuten edellä on mainittu, he kuuluvat niihin, jotka ’joutuvat häpeään’, jotka ’huutavat sydämen tuskasta’ ja ’voivottavat mielimurteissaan’. Jeesus kuvaili myös täsmälleen tämän ilottoman luokan meidän päiväämme koskevassa suuressa ennustuksessaan sanoen, että ”ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa”. – Luuk. 21:26.

 8. Ketkä ovat sitten ainoita, joilla on iloisuus kaiken päivää?

⁸ Ketkä kestävät sitten tässä surullisessa maailmassa silmiinpistävänä vastakohtana ilmaisemalla iloisuutta kaiken päivää? Jehova itse ilmaisee heidät ’palvelijoinaan’, so. Jehovan palvojina ja todistajina, jotka ovat antautuneet hänen palvelukseensa. Sinäkin, kuka lienetkin ja missä asunetkin, voit helposti tuntea nämä iloiset ihmiset, Jehovan voidellut todistajat ja heidän toverinsa, sillä he ovat hajallaan koko asutussa maailmassa useammassa kuin 194 maassa ja meren saarella ja puhuvat useampaa kuin 162 kieltä. Nämä Jehovan palvelijat ovat ainoita, jotka kykenevät näyttämään tämän tunnusmerkin, sillä tämä aito ilo kuuluu heidän Jehovalta saamaansa perintöön.

 9. Onko ilon ilmaiseminen valinnanvarainen asia Jehovan palvelijoilla?

⁹ Iloisuuden ilmentäminen kaiken päivää ei ole valinnanvarainen asia näille henkilöille. Se on päinvastoin kaikille Jehovan julkisille palvelijoille annettu ehdoton vaatimus. Kirjoittaen henkeytettynä apostoli Paavali käskee: ”Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa!” ”Olkaa aina iloiset.” (Fil. 4:4; 1. Tess. 5:16) Sinun täytyy muistaa, että ilo on yksi Jumalan hengen hedelmistä, jota kristittyä vaaditaan tuottamaan yhtä paljon kuin uskoa, rakkautta, ystävällisyyttä, rauhaa, pitkämielisyyttä, hyvyyttä, lempeyttä ja itsehillintää. ”Iloitse . . . Herran, sinun Jumalasi, edessä kaikesta, mitä kätesi on hankkinut.” – 5. Moos. 12:18; Gal. 5:22, 23.

ILOISUUDEN SYYT

10. Mikä on yksi syy, jonka vuoksi Jehovan kansa aina iloitsee?

¹⁰ Paitsi että Jehovan palvelijoita käsketään iloitsemaan ”aina”, ”kaikesta”, on ainakin kahdeksan eri syytä, miksi he ovat iloisia joka aika. Ensimmäinen näistä on Pyhän Raamatun sisältämän totuuden tuntemus. He tuntevat Jehovan pyhän nimen, hänen ominaisuutensa, päätöksensä, periaatteensa, lakinsa ja tahtonsa luomuksiinsa nähden. Tämä totuuden tuntemus tekee hänen kansansa vapaaksi kaikista pahoista aavistuksista ja epäilyksistä. Se vapauttaa heidät monista törkeistä valheista, taikauskosta ja pelosta, jotka vaivaavat yleensä ihmiskuntaa. Siinä on totisesti mitä pakottavin syy iloitsemiseen! – Joh. 8:32; 17:3, 17.

11. Esitä toinen syy, miksi Jehovan todistajilla on jatkuva ilo.

¹¹ Toinen painava syy, miksi Jehovan kansalla on jatkuva ilo, on se, että se voi saada syntinsä anteeksi. Tämä syntien anteeksi antaminen perustuu Jeesuksen kalliin lunastusuhrin ansioon ja tulee sen kautta, ja se on asetettu saatavaksi heidän uskonsa, antaumuksensa ja alituisten rukoustensa tähden. Miten heillä voisi olla ilo, jos he samalla turhaan ponnistelisivat syntiä vastaan ja jos syyllinen omatunto alituisesti ruoskisi heitä? He liittyvät päinvastoin iloisesti kiittäen Paavaliin sanoen: ”Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, . . . jossa [Jeesuksessa] meillä on lunastus hänen [Jeesuksen Kristuksen] verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” – Ef. 1:3, 7.

12. Mikä on kolmas syy tähän iloisuuteen?

¹² Kolmas syy, minkä vuoksi Jehovan todistajat ja heidän toverinsa ovat kaikkien muiden vastakohtana iloisia nykyisissä olosuhteissa, on se, että he pitävät viimeisten 50 vuoden historiallisia tapahtumia ylenpalttisena osoituksena ja sitovana todistuksena siitä, että kauan rukoiltu Jumalan valtakunta perustettiin taivaissa vuonna 1914. Nykyisistä kristityistä pitää vielä paremmin paikkansa kuin ensimmäisen vuosisadan kristityistä, mitä Jeesus sanoi heistä: ”Monet profeetat ja vanhurskaat ovat halunneet nähdä, mitä te näette, eivätkä ole nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, eivätkä ole kuulleet.” Ihmeellinen aika, jota elämme, on siis eräs ilon aihe. – Matt. 13:17.

13. Mikä on ”uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija”, ja kuinka se on saanut Herran kansan iloitsemaan?

¹³ Jehova on antanut palvelijoilleen näinä harmillisina aikoina neljännen iloitsemissyyn, sillä hänen Poikansa, Herra Jeesus Kristus, on herättänyt ”uskollisen ja ymmärtäväisen palvelijan” ja asettanut hänet kaiken omaisuutensa haltijaksi. (Matt. 24:45–47) Tämä ”palvelija”-luokka palvelee Jumalan kansan maallisena yhdyskanavana auttaen sitä ymmärtämään Jehovan päätöksiä ja neuvoen sitä tekemään hänen tahtonsa. Tällä ohjauksella sitä valistetaan, vahvistetaan ja yhdistetään ainoan totisen ja elävän Jumalan palvonnassa. Ilman tätä yhdyskanavaa se olisi hajallaan ja kadoksissa.

14. Mistä muusta Jumalan kansa löytää ilon lähteen?

¹⁴ Jälleen eräs, nimittäin viides syy iloisuuteen on se suloinen toveruus, mikä Jehovan kansan keskuudessa vallitsee, ei ainoastaan heidän paikallisseurakunnissaan, vaan myös suuremmissa kierros-, piiri-, kansallisissa ja kansainvälisissä konventeissaan. He muodostavat aidon kristillisen yhteiskunnan, sillä he ilmaisevat oikeaa rakkautta toisiaan kohtaan etsiessään veljiensä parasta ja hyvinvointia. Heistä on kirjoitettu: ”Katso, kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!” – Ps. 133:1; 1. Kor. 10:24.

15. Selitä, miten Jehovan kansan todistamistyö on eräs ilon lähde.

¹⁵ Jehovan todistajain tarmokas toiminta on kuudes ilon lähde, Jumalan valtakunnan hyvän uutisen ja sen koko ihmiskunnalle tarjoamien siunausten kertominen toisille. Tämän hyvän uutisen jakaminen toisille tuottaa suuren ilon sekä todistajille että kuulijoille. Maailmanlapsi Mark Twainkin tunnusti tämän periaatteen kirjoittaessaan: ”Murhe voi pitää huolen itsestään, mutta saadaksesi ilosta sen täyden sisällön sinulla täytyy olla joku, jonka kanssa sen jaat.”

16. Mistä kolminkertaisesta menestyksestä Jehovan todistajat iloitsevat?

¹⁶ Jehovan kristillisen yhteiskunnan todistajien suuri menestys, heidän jatkuvan ilolaulunsa seitsemäs syy, on todellisuudessa kolminkertainen. Siihen kuuluvat eivät ainoastaan kylve hengellisen paratiisin auringonpaisteessa, mikä johtuu alati kirkkaana loistavasta totuudenvalosta, eivät ainoastaan iloitse yli miljoonan kentällä toimivan evankeliuminpalvelijan lukumääräisestä menestyksestä, vaan ovat myös ylen iloisia siitä aineellisesta menestyksestä, minkä Jehova on antanut kansalleen uusien haaratoimistojen ja painokoneitten sekä kauniitten uusien Valtakunnansalien muodossa, joita nousee ympäri maailman.

17. a) Mikä on kahdeksas syy todistajien iloon kaiken päivää? b) Onko keitään estetty osallistumasta tähän etuun ja iloon?

¹⁷ Kahdeksas ja eräissä suhteissa kaikkein tärkein, mutta seitsemään muuhun perustuva ilon syy on se etu, että Jehovan todistajat ja heidän toverinsa saavat osallistua koko maailmankaikkeuden suurimman ja pyhimmän nimen, Jehova-nimen, kunniaan saattamiseen ja pyhittämiseen! Heidän etunsa tässä suhteessa on nuhteettomuuden säilyttäminen käytöksessä ja saarnaamis- ja opettamispalveluksessa. Mikä etu tämä onkaan! Ajattelehan: etu tehdä iloiseksi suuren Jehovan sydän valitsemalla viisaasti tottelevaisuuden tie ja todistamalla siten Perkele valehtelijaksi. Jos on kykenemätön tekemään mitään muuta korkean iän, heikkouden tai julman vankeuden vuoksi, niin silti Jehovan antautuneet palvelijat löytävät syvimmän ilonsa siitä suurenmoisesta edusta, että voivat säilyttää uskollisuuden kuolemaankin asti! – Sananl. 27:11.

18. a) Selitä, miksi todistajien huono kohtelu ei ole hävittänyt heidän iloaan. b) Mitä Jeesus, Paavali ja Jaakob sanoivat tästä?

¹⁸ Kuluneina vuosina on tuhansia Jehovan todistajia pirullisesti kidutettu kuoliaiksi diktatuurimaissa, koska he ovat kieltäytyneet sovittelemasta uskollisuudestaan Jehovaa kohtaan. Osoittautumalla siten nuhteettomiksi Saatanan painostuksen alaisuudessa he ovat ilahduttaneet Jehovan sydämen. Tämä on vuorostaan antanut Jehovan kansalle syvän sisäisen ilon, joka on todellisuudessa heidän väkevyytensä salaisuus. Heidän vihamiehensä eivät tietenkään voi ymmärtää, kuinka ”Jehovan ilo” voisi osoittautua sellaiseksi voiman torniksi ja valloittamattomaksi linnoitukseksi. (Neh. 8:10, Um) Raamattua rakastavat ovat siitä huolimatta hyvin selvillä tästä suuresta totuudesta. He tietävät, että tämä sama ilo asetettiin Uskollisen ja Totisen Todistajan, Jeesuksen, eteen ja että se auttoi häntä kestämään kidutuspaalussa kuolemisen häpeän ja kärsimyksen. (Hepr. 12:2) Tämä suuri nuhteettomuuden säilyttäjä lupasi vuorisaarnassaan, että hänen uskolliset seuraajansa saisivat samalla lailla osallistua hänen iloonsa. ”Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan, sillä heidän on taivasten valtakunta. Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä.” Tähän kirjoittaja Jaakob lisää: ”Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin. Autuas se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat.” – Matt. 5:10–12; Hepr. 10:34; Jaak. 1:2, 12.

KARTA ILON MENETTÄMISEN VAAROJA

19. Kerro, miten jotkut menettivät entisaikoina ilonsa.

¹⁹ Kun Kain näki pidettävän veljeään Aabelia itseään parempana, hän menetti ilonsa. Jumala varoitti Kainia, mutta tämä jätti varoituksen varteen ottamatta. Koorah, Mirjam ja toiset sallivat autiomaassa kateuden riistää itseltään ilon omaksi vahingokseen. Juudas Iskariot antoi niin ikään pahan sydämentilan takia ilonsa mennä itseltään ja päätyi lopulta itsemurhaan.

20. a) Miten usko voi estää meitä menettämästä iloa? b) Mistä usko riippuu suuressa määrin?

²⁰ Iloisuutemme säilyttäminen vaatii uskoa. Usko riippuu suuressa määrin henkilökohtaisesta Raamatun tutkimisesta sekä säännöllisestä Jehovan kansan seurakunnan kokouksissa käymisestä. Usko auttaa meitä voittamaan yhden ilon suurimmista esteistä, nimittäin huolen. Sen sijaan että huolestuisimme, tehkäämme voitavamme asiain oikaisemiseksi, ja ellemme voi tehdä mitään muuta, niin rukoilkaamme sen suhteen ja jättäkäämme sitten asia Jehovan kyvykkäisiin käsiin.

21. Miten sen arvostaminen, mitä Jumala on tehnyt meille, voi osoittautua suojaksi uskon menettämistä vastaan?

²¹ Meillä täytyy olla myös arvostusta sitä kohtaan, mitä Jumala on tehnyt hyväksemme, jos aiomme säilyttää ilomme. Sellaisen arvostuksen avulla emme salli minkäänlaisen epäoikeudenmukaisuuden, kuten syrjinnän tai puolueellisuuden, riistää itseltämme iloa. Sen sijaan että antaisimme pahan paaduttaa itseämme, annamme sen pehmittää itseämme. Syrjitäänkö meitä kansallisuuden, sivistyksen, koulutuksen tai ihonvärin takia? Muistakaamme tällöin, että me kaikesta tästä epäsuhtaisuudesta huolimatta olemme sittenkin paljon paremmassa asemassa kuin ne, joita ei syrjitä, mutta joilla ei ole totuutta eikä tietoa Jehovan päätöksistä; samoin kuin Jeesuksen aikana kristitty orja oli paljon siunatumpi kuin epäuskoinen vapaa. Jos olet sisäänpäin kääntynyt henkilö ja taipuvainen murehtimaan itsestäsi, koska sinua ymmärretään väärin, niin älä anna tällaisen luonteenlaadun hävittää iloasi. Yritä päinvastoin havaita syyt, miksi sinua ei ymmärretä, ja ellet voi, niin muista, että Jehova ymmärtää.

22. Miten voimme välttää sen, ettei ruumiillinen tai henkinen sairaus riistä meiltä iloa?

²² Tai onko ongelmasi sairaus, vai oletko ruumiillisesti tai henkisesti vammainen? Älä anna sellaisten asioitten varastaa iloasi. Kirjaimellisesti sokean asema on parempi kuin hengellisesti sokean! Oletko köyhä aineellisesta omaisuudesta? Palauta mieleesi, mitä Jeesus sanoi lesken rovosta. Paavalikin kirjoitti, että Jumalan asialle antamamme lahjoitukset ovat otolliset sen mukaan, mitä meillä on, eikä sen mukaan, mitä ei ole. Jos annamme 100 prosenttia, niin olkoonpa se miten vähän hyvänsä, me edistämme Jehovan nimen kunniaansaattamista ja saamme Jehovan hyväksynnän sekä iankaikkisen elämän hänen uudessa asiainjärjestyksessään. Älä anna siis ruumiillisten äläkä taloudellisten vaikeuksien riistää iloasi! ”Kaikessa me osoittaudumme Jumalan palvelijoiksi . . . murheellisina, mutta aina iloisina, köyhinä, mutta kuitenkin monia rikkaiksi tekevinä, mitään omistamatta, mutta kuitenkin omistaen kaiken.” Iloitse siis kiittäen, etteivät vaikeutesi ole hengellisiä! – 2. Kor. 6:4, 10; Luuk. 21:1, 2.

23. Minkä hyödyllisen rohkaisun apostoli Paavali antaa meille tässä suhteessa?

²³ Tai saattaa olla, että meillä on lihan heikkouksia, jotka pyrkivät riistämään ilomme. Mutta älä salli näiden seikkojen masentaa itseäsi. Muista, miten apostoli Paavalin oli taisteltava lihan heikkouksia vastaan. ”Sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen. . . . huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, . . . että paha riippuu minussa kiinni; . . . Minä viheliäinen ihminen.” Kuitenkaan tämä ei riistänyt Paavalin iloa, sillä hän jatkaa: ”Kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!” Ei pidä luopua taistelusta, vaan päinvastoin jatkaa ruumiin kurittamista ja masentamista orjana Jumalan tahdolle. – Room. 7:19, 21, 24, 25; 1. Kor. 9:27.

24. Mitä muita seikkoja esitetään nykyisessä ahdingossa ehkäisyksi ilon menettämistä vastaan?

²⁴ Edellä olevien ehdotusten lisäksi meitä auttaa myös pysymään iloisina kaiken päivää, jos meillä on hyvä arvostelukyky, jos teemme oikeita suunnitelmia ja harjoitamme itsehillintää niiden suunnitelmien toteuttamiseksi. Tee luettelo siitä, mitä sinulla on käytettävänäsi aikaa, voimia, rahaa ja henkilökohtaista vaikutusvaltaa. Harkitse rukoillen, mitä voit tehdä henkilökohtaisessa tutkimisessa sekä kenttäpalveluksessa. Laadi sitten arvio ja päätä sydämessäsi pysyä siinä. Älä samalla ole kiihkoilija äläkä äärimmäisyysmies. Ihmiset, jotka eivät voi koskaan tehdä kylliksi ja jotka ovat liian tunnontarkkoja, päätyvät usein hermoromahdukseen, eikä tämä kaiketi ole keino olla iloinen pitkin päivää. Käytä terveen järjen henkeä. Ole kohtuullinen tavoissasi. – 1. Tim. 3:2, 11; 2. Tim. 1:7.

25. Selitä, kuinka tyytyväisyys voi estää menettämästä iloa.

²⁵ Jotta ilomme kestäisi, meillä täytyy myös olla tyytyväisyyttä. Meidän ei ole ainoastaan arvostettava itsellämme jo olevaa, vaan meidän täytyy myös tyytyä olemaan ilman jotain. Paavali oppi tämän läksyn ja sanoi: ”Minä olen oppinut oloihini tyytymään.” ”Kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.” Jumalinen antaumus yhdessä omaansa tyytymisen ohella antaa huolettoman tyytyväisyyden mieluisan ilon. ”Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen.” – Fil. 4:11; 1. Tim. 6:6, 8; 1. Piet. 5:7.

26. Mikä muu on välttämätön, jos tahtoo pysyä iloisena?

²⁶ Vielä eräs tärkeä tekijä iloisuuden säilyttämisessä on nöyryys ja alistuvaisuus teokraattiseen hallintoon. Jos ajattelemme, että meidät on syrjäytetty tai jätetty huomioon ottamatta jossakin palvelusedussa, älkäämme antako pettymyksen riistää iloamme. Älä unohda koskaan, että Jehova hoitaa järjestöään, ja Hän asettaa jäsenet paikkoihinsa siten kuin Luojaa eikä luomusta miellyttää. Korotus ei tule mistään muusta lähteestä kuin Jehovalta. (1. Kor. 12:15–30; Ps. 75:7, 8) Varmistaudu siis siitä, ettei sinulla ole kapinahenkeä, sillä kapinalliset eivät ole koskaan iloisia. On parempi kiittää ja iloita niistä palveluseduista, joita on, näyttäköötpä ne miten vähäisiltä tahansa. Leeviläisen Koorahin nöyrät pojat sanoivat: ”Mieluummin minä olen vartijana Jumalani huoneen kynnyksellä, kuin asun jumalattomien majoissa.” – Ps. 84:11.

27. Mitä muita vaaroja vastaan meidän täytyy olla varuillamme, jos aiomme pysyä iloisina?

²⁷ Meidän täytyy myös olla varuillamme, ettemme anna pahan tahdon emmekä harmin päästä pesiytymään sydämeemme, sillä emme suoraan sanoen voi kantaa kaunaa tai pahoja tunteita ja samalla olla iloisia. Kehitä päinvastoin veljellistä kiintymystä. Älä anna kenenkään riistää itseltäsi iloa, sanokoonpa ja tehköönpä hän mitä tahansa. On kirjoitettu: ”Älköön mielesi olko pikainen vihaan, sillä viha majautuu tyhmäin poveen.” – Saarn. 7:10.

28. Mikä on Jehovan todistajain siunattu osa ihmismaailmaan verrattuna ja miksi?

²⁸ Nykyinen ihmismaailma on tosiaan iloa vailla siksi, että se on hylännyt Jehovan ja hänen vanhurskaat lakinsa. Toisaalta on Jehovan palvelijoitten ilo erittäin suuri, koska heillä on vahva usko, he osoittavat syvää arvostusta, käyttävät hyvää arvostelu- ja suunnittelukykyä toiminnassaan, he tyytyvät siihen, mitä heillä on, ja osaansa elämässä, ovat nöyriä ja alistuvia ja ilmaisevat veljellistä rakkautta ja hellää kiintymystä toista kohtaan.

29. Mitkä ovat – kerrataksemme edellä olevaa – eräitä pääseikkoja, joista Jumalan palvelijat iloitsevat?

²⁹ Jehova vuorostaan antaa palvelijoilleen kaikkea, mistä he iloitsevat kaiken päivää. Heillä on totuus, totuus Jehovasta ja hänen päätöksistään ja tahdostaan heihin nähden. He näkevät Raamatun ennustusten täyttymyksen, ja heillä on Valtakunnan kirkas toivo. Heillä on Kristuksen lunastusuhrin varaus. Heillä on uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija hallitsevana elimenään. He iloitsevat suuresta menestyksestä ja palveluseduista uuden maailman yhteiskunnan yhteydessä. Ennen kaikkea he osallistuvat siihen verrattomaan etuun, että tukevat Jehovan kallisarvoisen nimen pyhitystä ja kunniaan saattamista.

30. Mistä suurenmoisesta asiasta Jehovan todistajat iloitsevat, kuten kauan sitten ennustettiin?

³⁰ Lyhyesti sanoen Jehovan palvelijat iloitsevat ja ovat täynnä riemua kaiken päivää, koska Jehova on heidän kanssaan, heidän keskellään siunaten ja ylläpitäen heitä heidän uskollisuudessaan ja nuhteettomuudessaan. Juuri niin profeetta Sefanja sanoi olevankin Jehovan palvelijoitten keskuudessa tänä lopun aikana. ”Iloitse . . . ja ratkea riemuun kaikesta sydämestäsi”, sillä Jehova, ”Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, . . . Hän ilolla iloitsee sinusta, . . . hän sinusta riemulla riemuitsee.” – Sef. 3:14, 17.