vuorella saamassa ohjeita Jehovan palvontatavasta ja siirrettävän temppelin eli tabernaakkelin rakentamisesta. (2. Moos. 25:1–31:18) Pitkästyneinä odottamaan hänen paluutaan israelilaiset tekevät kultaisen vasikan ja palvovat sitä. Kun Mooses tulee alas vuorelta ja näkee sen, hän suuttuu niin, että murskaa palasiksi ne kaksi taulua, jotka sisältävät kymmenen käskyä. Kun epäjumalanpalvojat ovat saaneet rangaistuksensa, Mooses nousee uudelleen vuorelle ja saa uudet kaksi taulua.

Tällä kertaa Mooses saa nähdä Jumalan kirkkauden ja kuulee äänen julistavan: ”Jehova, Jehova, armollinen ja suosiollinen Jumala, hidas vihaan ja yltäkylläinen rakkaudellisessa huomaavaisuudessa ja totuudessa, . . . antaa anteeksi erheen ja rikkomuksen ja synnin, mutta ei suinkaan suo vapautusta rangaistuksesta.” Tällä julistuksella Jehova auttoi jälleen Moosesta ja hänen kansaansa tuntemaan Jumalansa paremmin. – 2. Moos. 34:6, 7, UM.

Kun Mooses palaa jälleen israelilaisten luo, tabernaakkelin eli palvontateltan rakennustyö lähtee käyntiin. Kun ensimmäinen vuosi Egyptistä lähdön jälkeen alkaa olla lopullaan, israelilaiset ovat saaneet teltan ja kaikki siihen määrätyt kalusteet valmiiksi. Kun se on pystytetty ja täysin varustettu, Jehova Jumala tekee jälleen nimensä suureksi täyttämällä ja peittämällä tabernaakkelin kirkkaudellaan.

2. Mooseksen kirja kertoo tosiaankin ajasta, jolloin israelilaiset samoin kuin heidän vihollisensakin tulivat tuntemaan Jehovan paremmin kuin he olivat tunteneet häntä koskaan aikaisemmin, niin kuin hän oli luvannut. Mekin voimme oppia tuntemaan tosi Jumalan Jehovan paremmin ikuiseksi hyödyksemme, kun hankimme tietoa näistä asioista, panemme ne sydämellemme ja toimimme niiden mukaan.

Elia ”rukoili, ettei sataisi”

RUKOUKSELLA, jonka esittää vanhurskas ihminen, jolla on hyväksytty asema Jehova Jumalan edessä, on voimaa. Se saa aikaan tuloksia. (Jaak. 5:16) Opetuslapsi Jaakob valaisi tätä seikkaa kirjoittaessaan: ”Elia oli ihminen, jolla oli samanlaiset tunteet kuin meilläkin, ja kuitenkin hän rukoilemalla rukoili, ettei sataisi, eikä maan päälle satanut kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ja hän rukoili taas, ja taivas antoi sateen ja maa tuotti hedelmänsä.” – Jaak. 5:17, 18.

Vaikka Elia oli profeetta, niin hän ei ihmisenä eronnut kenestäkään muusta vanhurskaasta ihmisestä. Hänellä oli samat tunteet, heikkoudet ja epätäydellisyydet. Jehova Jumala vastasi kuitenkin hänen rukouksiinsa. Hän ei suinkaan suhtaudu väheksyvämmin palvelijoihinsa, kun he esittävät anomuksia sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa.

Pantakoon merkille, että Heprealaiset kirjoitukset eivät sano nimenomaan Elian ’rukoilleen’ Jaakobin mainitsemia asioita. On kuitenkin olemassa todisteita siitä, että Elian on täytynyt tehdä niin. Siitä, mitä Elia teki juuri ennen pitkän kuivuuden päättymistä, luemme: ”Elia nousi Karmelin huipulle, kumartui maahan ja painoi kasvonsa polviensa väliin.” (1. Kun. 18:42) Elia otti tosiaan asennon, joka oli omiaan ilmaisemaan, että hän lähestyi Jumalaa rukouksessa. On näin ollen johdonmukaista ajatella, että hän rukoili silloin ja että hänen on myös täytynyt esittää nöyrä anomus aiemmin Ahabille antamansa selityksen yhteydessä: ”Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, jonka edessä minä seison: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani kautta.” – 1. Kun. 17:1.

Opetuslapsi Jaakob kirjoitti luonnollisesti henkeytettynä, joten hän voi esittää sellaisia tosi seikkoja, joita ei ole nimenomaan mainittu Heprealaisissa kirjoituksissa, mutta jotka siitä huolimatta ovat täysin sopusoinnussa noiden kirjoitusten kanssa. Ja Elian rukoileminen on esimerkki tästä.

Sen, mitä Jaakob kirjoitti Eliasta, pitäisi kannustaa meitä olemaan kestäviä rukouksessa. Voimme olla vakuuttuneita siitä, että saamme mitä ikinä pyydämme, mikäli se on sopusoinnussa Jumalan tahdon kanssa. – Joh. 14:13, 14.