Sen rakkaudellinen käyttö, mitä meille on annettu
1. Mitkä ovat 1. Korinttolaiskirjeen 12. luvussa mainitut hengen lahjat, ja mitä tarkoitusta varten ne annettiin?
KUN Paavali oli kirjoittanut korinttolaisille, kuinka tarpeellista on ottaa toiset huomioon ravinnon ollessa kyseessä, niin hän jatkoi monien muiden asioitten käsittelyä. Kahdennessatoista luvussa hän ottaa tarkasteltavaksi hengen eri lahjat, joita varattiin varhaisille kristillisille seurakunnille. Näitä lahjoja annettiin yksityisille kristityille, ei vain heidän omaksi ilokseen tai hyödykseen, vaan toisten hyödyttämiseksi. Paavali kirjoittaakin 12. luvussa jakeissa 7–11: ”Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi. Niinpä saa Hengen kautta toinen viisauden sanat, toinen tiedon sanat saman Hengen vaikutuksesta; toinen saa uskon samassa Hengessä, toinen taas terveeksitekemisen lahjat siinä yhdessä Hengessä; toinen lahjan tehdä voimallisia tekoja; toinen profetoimisen lahjan, toinen lahjan arvostella henkiä; toinen eri kielillä puhumisen lahjan, toinen taas lahjan selittää kieliä. Mutta kaiken tämän vaikuttaa yksi ja sama Henki, jakaen kullekin erikseen, niinkuin tahtoo.”
2. Miten Jehova vaati käyttämään näitä lahjoja?
2 Kaikki kristityt olivat saman ruumiin jäseniä, ja kaikki Jumalalta saadut lahjat olivat koko järjestön hyödyksi. Kullakin oli oma asemansa ruumiissa siten kuin Jumala hyväksi näki, mutta oli tärkeätä, miten he käyttivät sitä, mitä Jumala oli antanut heille työtoverina rakennusohjelmassa. Jumala on suuri rakentaja rakkaudessa, joten niilläkin, jotka työskentelevät yhdessä hänen kanssaan, täytyy olla rakkaus vaikuttavana voimanaan. Se, että joku oli saanut hengen lahjan, kuten kielilläpuhumis- tai ennustamislahjan, ei merkinnyt, että hän oli otollinen Jehovalle, jollei hän käyttänyt sitä lahjaa oikealla tavalla ja oikeista vaikuttimista. Paavali sanoi: ”Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä, mutta minulla ei olisi rakkautta, olisin minä vain helisevä vaski tai kilisevä kulkunen. Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi. Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi.” – 1. Kor. 13:1–3.
3. a) Miksi näiden lahjojen piti lakata? Milloin? b) Minkä ominaisuuden ei sitä vastoin pitänyt lakata, ja miten kristityt ilmaisevat tätä ominaisuutta?
3 Rakennusohjelmaa piti toteuttaa Kristuksen Jeesuksen kuoleman jälkeen. Erikoislahjoja varattiin Jumalan hengen toimesta, jotta Valtakunnan sanoma olisi vaikuttanut moniin ihmisiin. Nämä lahjat olivat vaikuttamassa varhaiskristillisessä seurakunnassa apostolien elinaikana, mutta apostolien kuollessa niiden antaminen loppui. Apostoli Paavali tiesi niiden loppuvan, ja siksi hän kirjoittikin 1. Korinttolaiskirjeen 13:8:nnessa: ”Profetoiminen, se katoaa, ja kielillä puhuminen lakkaa, ja tieto katoaa.” Mutta niin kauan kuin heillä oli nämä lahjat, heidän tuli käyttää niitä rakkaudessa toisten rakennukseksi. Rakkaus ilmenee toisia kohtaan ja on ominaisuus, minkä havaitaan jatkuvan kristittyjen keskuudessa ikuisesti. Hengen lahjat ovat saattaneet hävitä, mutta rakkaus ei. Rakkaus ei häviä koskaan, apostoli sanoo. Osoittaakseen, miten rakkaus ilmenee, Paavali kirjoitti: ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä; rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä, vaan iloitsee yhdessä totuuden kanssa; kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.” – 1. Kor. 13:4–7.
4. Jos hengen ihmelahjojen siirtyminen päättyi apostolien kuollessa, niin miksi niistä on säilytetty niin paljon tietoa Raamatussa meidän tarkasteltavaksemme nyt?
4 Kielilläpuhumisen, profetoimisen ja parantamisen lahjojen antaminen päättyi apostolien kuollessa, eikä näitä lahjoja käytetä nykyään. Kuitenkin niistä on kirjoitettu Raamattuun paljon tietoja. Miksi Jumala on säilyttänyt nämä kirjoitukset tarkasteltavaksemme? Vaikka hengen ihmelahjat loppuivatkin apostolien kuollessa, niin meille opetetaan läksy sen neuvon avulla, mikä annetaan näiden lahjojen käytön yhteydessä. Paavali yhdistää 14. luvussa rakkauden tavoittelun ja hengellisten lahjojen käytön ja tekee tavallaan vertailun osoittaen, että toiset lahjat olivat haluttavampia kuin toiset. Nuo lahjat olivat erittäin hyödyllisiä varhaiskristillisessä seurakunnassa, koska kun kristityt kokoontuivat yhteen rakentumaan, niin ei jokaisella ollut täysiä varusteita: Raamattua ja monia hakuteoksia ja lehtiä, mitkä auttavat tutkimaan Raamattua, niin kuin Vartiotorni tekee nyt. Mitä lahjaa tuli pitää etusijalla?
5. Mikä lahja asetettiin etusijalle ja miksi?
5 Ennustamislahjaa. Mutta miksi ennustamista tuli haluta enemmän kuin parantamis- tai kielilläpuhumislahjaa? ”Sillä kielillä puhuva ei puhu ihmisille, vaan Jumalalle; ei häntä näet kukaan ymmärrä, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä. Mutta profetoiva puhuu ihmisille rakennukseksi ja kehoitukseksi ja lohdutukseksi. Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa.” (1. Kor. 14:2–4) Tämä neuvo on hyvin käytännöllinen. Paavali osoitti, miten kielillä puhuva henkilö saattoi olla itselleen rakennukseksi, mutta jollei ollut toista, joka toimi selittäjänä eli kääntäjänä, niin seurakunta ei saanut mitään rakentavaa hyötyä. Hän vertaa kielilläpuhumista merkkitorviin, mitkä kaiuttavat epäselvän kutsun taisteluun. On parempi puhua helposti ymmärrettävällä kielellä, niin että kuuntelevat tietävät merkityksen ja hyötyvät. Jos jollakulla oli siis kielilläpuhumislahja, niin Paavali kehotti häntä 13. jakeessa: ”Sentähden rukoilkoon se, joka kielillä puhuu, että hän taitaisi selittää.” Hän painottaa näin ollen sen tarpeellisuutta, että ihmiset ymmärtävät, mitä sanotaan, ja varmastihan jokainen, joka on kiinnostunut toisista eikä vain itsestään, haluaa tehdä jotakin hyödyllistä toisille. Paavali kiinnittää 16. jakeessa hyvin voimakkaasti huomion kiittämiseen kielillä ja herättää kysymyksen: ”Kuinka oppimaton paikalla istuva saattaa sanoa ’amen’ sinun kiitokseesi? Eihän hän ymmärrä, mitä sanot.” Seurakunnassa on sen tähden parempi puhua viisi sanaa ymmärrystä käyttäen ja opettaen toisia suullisesti, kuin kymmenentuhatta sanaa kielellä, mitä toiset eivät ymmärrä.
6, 7. a) Miksi Jumala antoi kielilläpuhumislahjan varhaiskristityille? b) Miten ennustaminen hyödytti? c) Minkä Jumalan antamien lahjojen eli kykyjen rakkaudellisen käytön osoitetaan 1. Korinttolaiskirjeen 14. luvussa olevan kristillinen päämäärä?
6 Miksi Jumala antoi sitten kielten lahjan varhaiskristityille? Ilmeisesti sen osoittamiseksi, että nämä olivat Jumalan tosi palvelijoita. Paavali sanoi: ”Kielet eivät siis ole merkiksi uskoville, vaan niille, jotka eivät usko.” (1. Kor. 14:22) Esitettyään tämän todistelun Paavali selittää hyvät syyt, miksi ennustamista tuli pitää etusijalla. Sitä pidetään parempana huomaavaisuudesta kristittyjä tovereita eli veljiä kohtaan, niitä siis, jotka haluavat palvella Jehovaa. Ennustamisen käyttö eli hyvän uutisen saarnaaminen ymmärtäen ja opettaen toisia koituu hyödyksi seurakunnassa oleville ja epäuskoisillekin; ts. tavallisiakin ihmisiä, jotka saattavat tulla mukaan, voidaan opettaa, ja he voivat tulla tietämään, miten Jehova Jumalaa palvotaan. ”Mutta profetoiminen ei ole merkiksi uskottomille, vaan uskoville. Jos nyt koko seurakunta kokoontuisi yhteen ja kaikki siellä puhuisivat kielillä ja sinne tulisi opetuksesta tai uskosta osattomia, eivätkö he sanoisi teidän olevan järjiltänne? Mutta jos kaikki profetoisivat ja joku uskosta tai opetuksesta osaton tulisi sisään, niin kaikki paljastaisivat hänet ja kaikki langettaisivat hänestä tuomion, [kaikki oikaisevat häntä, kaikki tutkivat häntä tarkkaan, Um], hänen sydämensä salaisuudet tulisivat ilmi, ja niin hän kasvoilleen langeten rukoilisi Jumalaa ja julistaisi, että Jumala totisesti on teissä.” – 1. Kor. 14:22–25.
7 Vaikka jokaisella Jehovan varaamalla lahjalla oli käyttönsä ja hyötynsä, niin tämä ennustamislahja oli pidettävä etusijalla, koska se oli hyödyttävin veljien rakennukseksi ja ihmisten opettamiseksi Jehovan palvontaan. Siitä huolimatta, minkä hengen lahjan henkilö sai, rakkauden periaate on silmiinpistävä, ja se tapa, millä näitä lahjoja tuli käyttää, osoitti, että toiset oli otettava huomioon ja että sen tuli olla hyödyksi heille. Samoin on kaiken, mitä Jehova Jumala varaa niille, jotka palvelevat häntä. ”Kuinka siis on, veljet? Kun tulette yhteen, on jokaisella jotakin annettavaa: millä on virsi [psalmi, Um], millä opetus, millä ilmestys, mikä puhuu kielillä, mikä selittää; kaikki tapahtukoon rakennukseksi.” (1. Kor. 14:26) Tosi kristillinen asenne on ilmeisesti: olkoon kaikki toisten rakennukseksi!
NYKYINEN RAKENNUSOHJELMA
8. Koska nykyiset kristilliset seurakunnat eivät käytä hengen ihmelahjoja, niin mitä on varattu niiden rakentumiseksi?
8 Raamatusta näkyy selvästi, että hengen ihmelahjojen antaminen varhaiskristillisen seurakunnan rakentamiseksi loppui apostolien kuollessa. Tosi kristityt eivät käytä nykyään parantamis- eikä kielilläpuhumislahjoja. Nyt on käytettävissä muita keinoja kristillisen seurakunnan rakennukseksi. Jehova on antanut Sanansa, Raamatun, ja se on nyt saatavissa useammalla kuin tuhannella kielellä. Lisäksi on paljon teokraattisia julkaisuja, mitkä ovat oppaina opetus- ja rakennustyössä. Jehova huolehti tästä ajasta käskiessään: ”Pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” – Hepr. 10:23–25.
9. Miten säännöllinen läsnäolo seurakunnan kokouksissa on huomaavaisuutta toisia kohtaan?
9 On teroitettava mieleen säännöllistä kokoontumista seurakunnan kokouksiin. Yksilöiden on totuttauduttava olemaan seurakunnan kokouksissa ja kehotettava toisia, erityisesti näinä pahoina päivinä, kun me lähenemme Saatanan jumalattoman asiainjärjestelmän loppua. Joku omaan ymmärrykseensä nojautuva voisi ajatella, että hän voisi käyttää aikansa paljon hyödyllisemmin tutkimalla yksityisesti. Mutta mitä hän tekee menetellessään näin? Hän ei ilmeisestikään ota huomioon toisia, vaan ajattelee ainoastaan itseään. Säännöllinen läsnäolo seurakunnan kokouksissa osoittaa meidän olevan huomaavaisia toisia kohtaan, että toiset kiinnostavat meitä ja me rakastamme toisia. Me emme mene sinne pelkästään saadaksemme hyötyä kuulemalla, mitä sanottavaa toisilla on, tai hankkiaksemme opetusta, vaan myöskin osallistuaksemme toistemme rakentamiseen. Juuri näissä kokouksissa ilmaistaan meidän toivomme kuuluvasti, niin että toiset rakentuvat. Meidän julkisen selityksemme ei tule olla välittömästi eli ilman aikaisempaa ajattelua, ikään kuin henkeytyksestä syntyvää, vaan koska me olemme järjestyksellisessä teokraattisessa järjestössä, niin me tunnemme sen aiheen, mitä tulemme tarkastelemaan, ja valmistaudumme etukäteen esittäen rakentavia ajatuksia kaikkien hyödyksi. Tämä on Jehovan varaus kaikille palvelijoilleen nykyaikana.
10. Miten toisia kohtaan osoitettu kiinnostus ja sen rakkaudellinen käyttö, mitä meillä on, voi koitua seurakunnan rakentumiseksi?
10 Koska me tiedämme, että Jehovan palvelijoitten säännölliset kokoukset ovat hyödyllisiä rakennukseksi, niin meidän pitäisi haluta rakkaudesta lähimmäisiä ja perhettä ja hyväntahtoisia kohtaan kutsua heitä saapumaan kokouksiin kanssamme tai jopa poiketa tavallisesta ohjelmastamme, ajatella niiden hengellistä heikkoutta, jotka eivät arvosta kokousten tärkeyttä, ja yrittää löytää heidät ja tuoda heidät mukanamme. Jos meillä on auto, niin voimme käyttää sitä hyvin hyväntahtoisten ihmisten noutamiseen, vaikka se merkitsisikin hiukan ylimääräisen ajan kuluttamista, kun poikkeamme joitakin kilometrejä tieltämme auttamaan heitä. Jos meillä on puhelin, niin me voimme soittaa toisille ja muistuttaa heille rakkaudellisesti kokouksista. Toisten seurakuntalaisten tulee osoittaa arvostusta ponnistuksillemme, ja meidän tulee vuorostamme ilmaista arvostavamme toisten ponnisteluja, kun he tuovat hyväntahtoisia kokouksiin. Meidän on oltava nopeita ottamaan muukalaiset tervetulleina vastaan keskuuteemme ja olla kiinnostuneita toisista. – Fil. 2:1–4.
11. Vaikka kristityllä on hyvin kiire palvelusasioitten takia, niin miten rakkaus vaikuttaa häneen, kun muukalaisia tulee seurakunnan kokoukseen?
11 Sovelluttaessamme asian käytännölliseen elämään voisimme sanoa, että jokainen uskollinen Jehovan palvelija on hyvin ahkera nykyään. Kun hän menee säännöllisiin kokouksiinsa, niin hän ajattelee, mitä hänen täytyy tehdä: ottaa kirjallisuutta ja tarvikkeita tulevaa palvelustaan varten, antaa raportit palvelustoiminnastaan, jättää uudet tilaukset tai ottaa alue, millä hän suorittaa palvelustyötään. Kun hän saapuu Valtakunnansaliin, niin hän ryhtyy toteuttamaan suunnitelmaansa. Mutta jos hän on rakkaudellinen ja huomaavainen, niin asettaako hän nämä seikat niiden muukalaisten hyvinvoinnin edelle, jotka saattavat olla läsnä ensimmäistä kertaa? Jos hän ajattelee ainoastaan, miten nopeasti hän voi hoitaa henkilökohtaiset asiansa ja päästä pois kokouspaikasta kokouksen jälkeen, niin hän voi rynnätä suorittamaan velvollisuuksiaan ajattelematta lainkaan muukalaista. Mutta se ei ole järjestön rakentamista. Vieraitten lausuminen tervetulleiksi, heidän saamisensa tuntemaan, että heidän läsnäolonsa on toivottu, vie vain muutamia minuutteja. Rakkaus ilmaisee itsensä, näyttäytyy. Muukalaisten tervehtimistä ei ole jätetty valvojien tehtäväksi, vaan heidän tulee järjestää itselleen apua tässä vieraitten vastaanottamisessa. Tämä on eräs tapa sen ilon jakamiseksi, minkä me olemme saaneet Jehovalta. Ja vaikka joku tekeekin poikkeuksen tavallisissa toimissaan lausuakseen muukalaiset tervetulleiksi, niin hän voi olla varma siitä, että kun tutkistelukokous on päättynyt, hänellä on aikaa suorittaa välttämättömät tehtävänsä valmistautuakseen edessä olevien päivien palvelukseen. – 1. Tim. 3:2; 1. Piet. 4:8, 9.
12. Miksi vieraat ovat tosiaan tervetulleita rakentajien joukkoon?
12 Antautunut rakentaja ymmärtää, että jokainen vieras, joka saapuu seurakuntaan ja tulee seurakunnan jäseneksi, osallistuu myöhemmin rakennustoimintaan ja jakaa taakan, ja siten Jehova Jumala huolehtii lisäauttajien tuomisesta rakennusohjelmaan. Sitähän meidän tulee rukoilla ja työskennellä sen hyväksi joka päivä. Muukalaiset tulee siis tosiaan lausua tervetulleiksi rakentajien joukkoon. – Matt. 9:37, 38.
13. Mitä kiinnostusta tulee osoittaa jokaiseen, joka on ruumiillisesti tai hengellisesti sairas?
13 Niin kiire kuin kristityllä evankeliumin palvelijalla lieneekin, hänellä ei saa olla liian kiire huomatakseen jonkun poissaoloa. Jollei joku seurakunnan jäsen ole läsnä, niin missä on vika? Onko hän sairastunut? Tarvitseeko hän lohdutusta? Valvojalta voidaan kysyä, ja jos joku on tullut sairaaksi, niin voidaan seurakunnalle tehdä sopiva ilmoitus, jotta kuntonsa menettäneitä jäseniä voitaisiin auttaa rakentumaan ja rohkaistumaan. Toisaalta saattaa olla joku, joka on alkanut menettää hengellisten asioitten arvostustaan ja laimentua rakennusohjelmassa. Hän voi sekaantua muihin asioihin ja sallia niiden häiritä säännöllistä kokouksissakäyntiään. Näin voi tapahtua Heprealaiskirjeen 10:23–25:ssä olevasta käskystä huolimatta. Tässä on jälleen tilaisuus ahkeralla rakentajalla yrittää auttaa horjuvaa. Kun hänelle omistetaan aikaa ja huomiota, niin hänen arvostuksensa hengellisiä asioita kohtaan saattaa syttyä uudelleen, ja hänet voidaan kenties palauttaa palvelukseen. Me elämme monien hämmennysten ja ansojen aikaa. Materialismi on ovela vihollinen. Muutamat sopivan rakentavat sanat saattavat aikaansaada paljon hyötyä henkilölle, joka on sortunut jonkin väärän vaikutuksen alaisuuteen. Täten näemme, että Mestarirakentaja, Jehova, on varannut seurakuntajärjestön välityksellä keinot häntä rakastavien valistamiseksi. – Jaak. 5:19, 20.
HUOMION KIINNITTÄMINEN RAKENNETTAVAAN
14. a) Mikä osoittaa, että viisas rakentaja on kiinnostunut työstään? b) Miten keskustelun voi suunnata toisten rakentumiseksi?
14 Se, joka rakentaa hyvin, huolehtii rakennuksestaan, mutta ei ainoastaan kolme tai neljä tuntia viikossa, vaan hän ajattelee joka päivä sitä, mitä hän rakentaa. Se on tärkeätä, ja hän työskentelee sen hyväksi. Hän puhuu siitä. Hän on tehnyt jo suunnitelmansa, ennen kuin hän toimii. Hän tietää, millainen perustus on laskettu ja mitä sille perustukselle täytyy rakentaa, ja hän ajattelee rakentaessaan. (1. Kor. 3:10; 1. Tim. 4:15) Hän keskustelee toisten rakentajien kanssa siitä, mitä hän rakentaa. Näin täytyy olla hengellisen rakentajankin laita. Hänen kutsumuksenaan on hengellinen rakentaminen, ja hän ajattelee sitä ja työskentelee sen hyväksi jatkuvasti. Kun hän on yhteydessä toisten kanssa, niin hänen keskustelunsa on rakentavaa. Hän noudattaa Jehovan ja Kristuksen esimerkkiä ja valistaa aina sanoillaan. Joka päivä on paljon hyviä puhuttavia asioita. Meillä on raamatunkohta kutakin päivää varten sekä selitykset, mitkä antavat meille hiukan hengellistä ravintoa avuksemme palvellaksemme Jehovaa päivän kuluessa. Vaikka se saattaa olla luettu aikaisemmin, niin se on silti rakentavaa. Kun sinä luet nyt tämän, niin voitko sinä muistaa sen tekstin ja selityksen, minkä tarkastit juuri tänä aamuna? Vanhemmat ottavat eräissä perheissä tavakseen mainita illallisella tekstin, mistä aamulla keskusteltiin, nähdäkseen, muistaako perhe sinä päivänä opitun tärkeän läksyn. Kristittyjen keskuudessa on paljon keskusteltavaa. Palveluskouluun merkityillä on tehtäviä, ja kaikilla on kertauksia. Puhu hienoista kokemuksista käsiteltäessä kenttätoimintoja. On kysymyksiä, joita ne tekevät, jotka me tapaamme ovilla tai tutkisteluissa. Me luemme erittäin tärkeitä asioita Seuran julkaisuista. Kun toiset kertaavat niitä ja puhuvat uusista opituista kohdista, niin se tekee meihin vaikutuksensa. On virkistävää ajatella hengellisiä asioita ja puhua niistä. – Kol. 3:7, 8, 16, 17; Fil. 4:8, 9.
15. Miten kristilliset toiminnat rakentavat toisia?
15 Jos ajattelemme oikein ja panemme käytäntöön sen, mitä olemme oppineet Jehovan sanasta, niin voimme olla rakennukseksi päivittäisellä esimerkillämme ja toiminnoillamme. Näin on varsinkin valmennusohjelmassa, mikä on järjestetty kaikissa seurakunnissa. Tässä tulee jälleen rakkaus ja huomaavaisuus kysymykseen. Jos joku on määrätty osallistumaan valmennusohjelmaan saarnattaessa kentällä, auttamaan joitakuita vähemmän kokeneita parantamaan palvelustaan, niin hänen täytyy uhrata aikaa, ajatuksia, tarmoa ja huomiota sille, jonka kanssa hän työskentelee. Se saattaa merkitä poikkeamista huomattavan etäälle tapaamaan tuota toista henkilöä, mutta tämä on hyvä kristillisen järjestön yleiseksi rakentumiseksi. Jos joku ajattelee vain itseään, niin hän tyytyy täysin omaan alueeseensa tai yhdyskuntaansa, missä hän työskentelee, ja toimii itsekseen. Me kiinnitämme huomiota omaan opetukseemme, mutta me haluamme auttaa toisiakin, jotta he pelastuisivat. ”Valvo itseäsi ja opetustasi, ole siinä kestävä; sillä jos sen teet, olet pelastava sekä itsesi että ne, jotka sinua kuulevat.” – 1. Tim. 4:16.
16. a) Miksi on tyhmää antaa kaikki aikansa vanhan maailman pyrkimyksiin? b) Miten kristitty rakentaja toimii viisaasti?
16 Jos me pidämme itsemme ja toiset ahkerina Valtakunnan palvelustyössä mukanamme, niin se varjelee sekaantumasta tämän maailman toimiin, maailman, minkä Jehova on tuominnut. Mitä me ajattelisimme henkilöstä, joka saa kuulla, että se yhdyskunta, missä hän asuu, on tuominnut jonkin rakennuksen hävitettäväksi ja aikoo rakentaa valtatien sen purkamisen jälkeen, mutta tuo henkilö ostaakin rakennuksen, maalaa sen, koristaa sen, kaunistaa sen ja kuluttaa paljon aikaa sen korjaamistyöhön? Sitten kunta tulee ja hävittää rakennuksen. Sitä ihmistä, joka teki työtä tuon rakennuksen hyväksi, pidettäisiin hulluna. Mutta näin tekee se, joka alkaa uhrata kaiken aikansa maailmallisiin toimiin eikä huolehdi evankeliuminpalveluksestaan. Hän saattaa luulla tekevänsä jotain rakentavaa yhdyskunnassaan, rakentavansa jotakin hyvää, mutta mille hän rakentaa? Jos hän rakentaa vanhan maailman perustukselle, niin hän työskentelee sellaisen rakennelman hyväksi, mikä on tuomittu pian tuhottavaksi. Aika, mikä siihen pannaan, menetetään, ja tyhmä rakentaja voi menettää elämänsäkin. Näin käy, jos tavoittelemme maailmallisia toimintoja. Aikaa ja voimia kulutetaan eikä saavuteta mitään pysyvää. Mutta kristityn täytyy säilyttää tasapainonsa ja muistaa, että hänen kutsumuksensa on evankeliuminpalvelus. Paavali neuvoo Kolossalaiskirjeen 4:5, 6:nnessa: ”Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolella olevia kohtaan, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä [ostakaa sopivaa aikaa itsellenne, Um]. Olkoon puheenne aina suloista, suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata.” Mitä enemmän yhteyttä henkilöllä on maailman kanssa, sitä suuremmat mahdollisuudet on, että hän sotkeutuu maailmaan tai tulee moraalisesti saastaiseksi ulkopuolisen vaikutuksen takia. Hänen tulee viisaudessa ostaa aikaa niin paljon kuin voi parantaakseen ylentävää puhettaan ja osallistuakseen nyt toimeliaaseen rakennusohjelmaan, mitä johdetaan Kristuksen alaisuudessa.
17. Mitä aikaansaadaan maailmanlaajuisesti kristillisen yksimielisyyden takia, ja keiden tulee ottaa johto ykseyden ylläpitämisessä?
17 Yksimielisyydessä on voimaa. Kohdistamalla yhteisesti ponnistuksensa Jehovan tahdon täyttämiseen Jehovan todistajat osallistuvat Jehovan perustetun valtakunnan hyvän uutisen maailmanlaajuiseen julistamiseen. Tätä valtakuntaa hallitsee yksi Jumala, joka on sen suuri Mestarirakentaja. Hän on pannut Kristuksen Jeesuksen Kuninkaan asemaan ohjaamaan rakkaudellisesti niiden toimintoja, jotka saavat osansa Valtakunnassa. Paavali käskee Efesolaiskirjeen 4. luvussa kristittyjä tovereitaan vaeltamaan kutsunsa arvon mukaisesti, kestämään, pysymään rakkaudessa ja säilyttämään hengen ykseyden rauhan yhdistävässä siteessä. Hän kiinnittää huomion siihen seikkaan, että yksityisille palvelijoille on määrätty monia velvollisuuksia; on lähetystyöntekijöitä, paimenia ja opettajia, ja nämä kaikki on määrätty silmälläpitäen evankeliumin palvelijoitten valmentamista ja Kristuksen ruumiin rakentamista. Ei jää epäilystäkään siitä., että uuden maailman yhteiskunnassa nykyään olevilla valvojilla on suurin vastuu rakennusohjelmassa. Heidän täytyy olla valmentajia ja opettajia ja antaa hyvä esimerkki johtamisesta kentällä sekä olla jatkuvasti kiinnostuneita nuorista ja vanhoista, miehistä ja naisista, niin, kaikista yksilöistä, jotka muodostavat uuden maailman yhteiskunnan nykyään. Tällainen hengellinen antaminen johtaa onneen. (Apt. 20:35) Vaikka kristillistä rakennustyötä vastustetaankin eräissä maissa, niin sen täytyy jatkua, ja valvojilla on esimerkkinä Nehemia tässä suhteessa. (Neh. 4:8, 9, 21; Tiit. 2:1–15) Seurakuntien jäsenet katsovat aivan oikein valvojiin, että nämä opettaisivat heille, miten toisia valistetaan, ja valvojat ovat nyt Jehovan järjestön avulla hyvin varustettuja tähän palvelukseen. Antautukoot he halukkaasti tähän työhön! – Hepr. 13:7.
18. a) Miksi kaikkien uuden maailman yhteiskunnassa olevien täytyy olla yhteistoiminnassa voiman ja ykseyden säilyttämiseksi? b) Miten me voimme tässä yhteydessä käyttää rakkaudellisesti totuutta, minkä Jehova on antanut meille?
18 Olkoon kaikilla uuden maailman yhteiskunnassa olevilla nyt osansa hengellisen rakennustyön vastuusta. Hengellinen rakentaminen on nykyään pysyvää rakentamista. (Ef. 2:21, 22) Yksilöitä verrataan hengellisiin kiviin, mitkä rakennetaan Kristuksen ruumiiseen, ja heidät yhdessä pitävä side on rakkaus ja huomaavaisuus toisiaan kohtaan. Ilmeisestikään ei kivi tai kaksi, jotka ovat hajallaan kedolla, ole mikään rakennus, vaan rakennus on kiinteästi yhteen liitettyjen kivien järjestyksellinen sovitelma. Jehovan palvojat muodostavat nyt järjestön, uuden maailman rakennelman. Se on ykseydessä, mihin Jehova on koonnut heidät yhteen näinä Saatanan hallinnon viimeisinä päivinä, ja jokaisen yksilön täytyy suorittaa oma osansa hengellisesti lujan rakennuksen ylläpitämiseksi liittyen läheisesti yhteen toisten kanssa, jotka tulevat muodostamaan tämän rakennuksen. Kunkin kiven hengellinen vahvistaminen koituu hyödyksi toisille, sillä se pitää koko rakennuksen lujana. Tämä rakennus ei näin ollen kaadu Harmagedonin suuressa myrskyssä, vaikka tuo paha, Saatana, ja hänen joukkonsa ryntäisivätkin sitä vastaan. Uuden maailman yhteiskunnan – joka sisältää nekin, jotka kuuluvat Kristuksen ruumiiseen – ykseys ja lujuus voidaan huoletta säilyttää käyttämällä rakkaudellisesti totuutta, minkä Jehova on antanut meille toistemme rakentamiseksi: ”Että me, totuutta noudattaen rakkaudessa, kaikin tavoin kasvaisimme häneen, joka on pää, Kristus, josta koko ruumis, yhteen liitettynä ja koossa pysyen jokaisen jänteensä avulla, kasvaa rakentuakseen rakkaudessa sen voiman määrän mukaan, mikä kullakin osalla on.” – Ef. 4:15, 16.