Jumalan lahjojen arvostaminen
KIINNITTÄEN huomion Jehovan hyvyyteen opetuslapsi Jaakob sanoo: ”Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, [taivaan] valkeuksien Isältä.” Niin, jokainen lahja, mistä me elämässämme iloitsemme, on lähtöisin taivaalliselta Isältämme. Ja hän antaa lahjojaan jatkuvasti ihmisluomuksilleen, vaikka nämä pitävätkin niitä kaikkia itsestään asiaankuuluvina eivätkä osoita lainkaan arvostusta eikä kiitollisuutta niiden johdosta. Heidän kiittämättömyytensä ei tee häntä katkeraksi eikä pane häntä pidättämään lahjojaan. Hän nauttii lahjojensa antamisesta ihmiskunnalle tarjoten siten ihmisille syyn onnellisuuteen ja sen tietämiseen, että hän on rakastava Luoja. Hän itse antaa meille parhaan osoituksen siitä, että ”autuaampi on antaa kuin ottaa”. – Matt. 5:45; Apt. 20:35; 1. Tim. 1:11; Jaak. 1:17.
Maa itsekin on eräs Jumalan lahja, ja niin on myös ihmisen elämä maan päällä. Vaikka elämä oli ihmisen alussa suoranainen lahja, niin Jumala teki tämän lahjan jatkuvan nauttimisen ihmiselle riippuvaiseksi hänen kuuliaisuudestaan, tämän lahjan arvostamisestaan ja siitä halukkuudesta, millä hän on yhteistoiminnassa Jumalan kanssa sitä tarkoitusta silmälläpitäen, mitä varten Jumala oli antanut hänelle tämän lahjan. – 1. Moos. 1:26–28; 2:7, 17; Ps. 115:16.
Ensimmäiset esivanhempamme eivät osoittaneet arvostusta elämän lahjaa kohtaan, kieltäytyivät yhteistoiminnasta Jumalan päätöksen toteuttamiseksi, olivat tottelemattomia ja tekivät syntiä. Tämän harha-askeleen johdosta menettivät kaikki heidän jälkeläisensä elämän lahjan. Mutta tietäen joidenkuiden näistä jälkeläisistä osoittavan arvostusta lahjojaan kohtaan Jumala avasi sellaisille tien elämän saamiseen jälleen uuden lahjan, ainokaisen Poikansa, kautta. Tämän lahjan kautta ei ole saavutettavissa ainoastaan elämä, vaan myös iankaikkinen elämä. ”Sillä se palkka, minkä synti maksaa, on kuolema, mutta se lahja, minkä Jumala antaa, on iankaikkinen elämä Kristuksen Jeesuksen, Herramme, kautta.” – Room. 6:23, Um.
Ketkään meistä eivät pysty ansaitsemaan Jumalan lahjoja, kaikkein vähimmän ansaitsemaan elämän lahjaa. Mutta me voimme osoittautua arvollisiksi saamaan iankaikkisen elämän lahjan näyttämällä nyt niiden lahjojen avulla, joita meillä on, että me haluamme käyttää oikein iankaikkisen elämän lahjan, kun Jumala antaa sen meille Kristuksen Jeesuksen kautta. Meidän täytyy sitä varten kehittää Jehovan ja hänen Poikansa ystävyyttä omistamalla kaiken aikamme, tarmomme ja kaikki keinomme tämän iankaikkisen elämän lahjan tekemiselle omaksemme. Se merkitsee antautumistamme Jehovalle ja sitten osoittautumista uskolliseksi tätä antautumista kohtaan. – Ps. 49:7–10; Matt. 19:21; Luuk. 16:9.
EVANKELIUMINPALVELUUN ANNETTUJA LAHJOJA
Ne, jotka ovat antautuneet Jehovan palvelukseen, joutuvat saamaan monia muitakin lahjoja, joista ensimmäinen on Jumalan tarmoa antava voima eli pyhä henki. Jumala antoi ensin tämän lahjan Kristuksen Jeesuksen kautta 120:lle palvelijalleen helluntaipäivänä. Hän lahjoitti sen kautta heille erikoisia voimia, kuten kielillä puhumisen, selittämisen, ennustamisen, opetuskyvyn sekä parantamis- ja asiainhoitamiskyvyn. Kaiken tämän hän antoi ”tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen”. – Apt. 2:18; Ef. 4:12; 2. Tim. 1:7.
Pyhä henki antoi täten yliluonnollisella tavalla lahjoja kristillisen seurakunnan lujittamiseksi sen lapsuudessa ja lähetystyön jouduttamiseksi. Täytettyään tarkoituksensa nämä lahjat hävisivät. Jumala antaa nykyään hengen lahjoja ottaen huomioon ne synnynnäiset eli luonnolliset kyvyt ja kehittämättömät luonnonlahjat, joita kristityillä saattaa olla, sekä sen innon ja halukkuuden mukaan, mikä heillä on tulla Jumalan käyttämiksi. – 1. Kor. 13:8.
Kaikille ei anneta luonnollisestikaan nykyään samoja lahjoja, enempää kuin varhaisseurakunnankaan kaikki jäsenet saivat samoja lahjoja. (1. Kor. 12:27–31) Jumala antaa pyhän henkensä kautta lahjojaan hyvin eri tavalla, jotta hänen näkyvästä järjestöstään, kristillisestä seurakunnasta, tulisi laajennettu, hyvässä tasapainossa oleva ja täysin valmistettu väline toteuttamaan hänen päätöksiään. Meidän ei tule sentähden valittaa, jos näemme toisilla olevan sellaisia lahjoja ja palvelustilaisuuksia, joita itsellämme ei ole. Päinvastoin meidän tulee koettaa saada hyötyä niiltä, joilla on sellaisia lahjoja, käyttämällä heitä oman palveluksemme parantamiseen, niinkuin toiset eivät kadehtineet apostolienkaan aikoina näitä apostoleita heidän erikoislahjojensa takia, vaan ottivat iloiten vastaan heidän apunsa. – 1. Kor. 12:4–11; Ef. 4:16.
LAHJOJEN KEHITTÄMINEN
Meillä kaikilla on joitakin luonnollisia kykyjä, eräitä kehittämättömiä taipumuksia, ja meillä kaikilla on varmoja tilaisuuksia niiden käyttämiseksi. Jumalan antama pyhä henki auttaa ja parantaa niitä, jotta me tulisimme käyttökelpoisemmiksi, kyvykkäämmiksi, tuotteliaammiksi palveluksessa. Mutta se ei tee sitä ilman meidän ponnistelujamme. Jokaisen täytyy olla valpas käyttämään tilaisuutensa parhaimmalla tavalla, täytyy kehittää ja harjaannuttaa piileviä voimiaan täysimmässä määrässä maanpäällisten Valtakunnan etujen edistämiseksi ja osoittaakseen Jehovalle olevansa arvollinen saamaan iankaikkisen elämän täydellisissä olosuhteissa, joissa voi käyttää yhä enemmän lahjoja. ”Sillä tätä tarkoitusta varten me työskentelemme ankarasti ja näemme vaivaa, koska olemme panneet toivomme elävään Jumalaan, joka on kaikenlaisten ihmisten Pelastaja, varsinkin uskollisten.” – 1. Tim. 4:10, Um.
Nooan ja Besalelin sekä apostoli Paavalin tapaukset valaisevat, miten Herra käyttää pyhää henkeään pannakseen palvelijansa toimimaan. Nooaa ei valittu siksi, että hän olisi ollut laivanrakentaja, vaan koska hän oli rehellinen mies ja vaelsi Jumalan kanssa. Siitä huolimatta Nooa kykeni rakentamaan sen arkin eli arkun olemalla kuuliainen Jumalan ohjeita kohtaan ja saamalla apua Jumalan toimivalta voimalta, ja siten hän antoi mitä merkittävimmän näytteen siitä, mitä Jumalan henki voi aikaansaada. Me voisimme vertailla sitä tässä Jehovan todistajain tänä aikana suorittamaan työhön. He kaikki saarnaavat hyvää uutista Valtakunnasta mennen talosta taloon, seisoen kaduilla ja tehden uusintakäyntejä ihmisten luo sekä johtaen Raamatun tutkisteluja heidän kodeissaan. Ja he tekevät tämän, vaikka heillä ei ole ollut mitään aikaisempaa valmennusta tällaisissa asioissa ennen todistajiksi tulemistaan, vaan he ovat toimineet maanviljelijöinä, puuseppinä, emäntinä jne. – 1. Moos. 6:9, 14; Sak. 4:6.
Toisaalta on täysin todennäköistä, että Besalelilla, jota käytettiin valvomaan tabernaakkelin ja sen kaluston valmistamisessa tarvittavaa hienoa ammattitaitoa, oli eräitä luonnollisia kykyjä, harjaantumusta ja kokemusta, samoin kuin apostoli Paavalikin oli saanut koulutusta lain tuntemuksessa ennen kristityksi tuloaan. Heidän luonnolliset kykynsä, valmennuksensa ja aikaisempi kokemuksensa sekä heidän halukkuutensa ja Jumalan pyhä henki tekivät heidät kykeneviksi palvelemaan aivan erityisissä asemissa. Niin nytkin, kun tarvitaan erikoiskykyjä omaavia palvelijoita, pyhä henki vaikuttaa niissä, joilla on mahdollisuuksia ja aikaisempaa kokemusta ja jotka ovat halukkaita käytettäviksi. – 2. Moos. 31:2–6; Apt. 22:3.
Jumala on luvannut varata meille tarpeelliset lahjat. Jos meillä on tosi uskoa hänen lupaukseensa, niin me emme tyydy pelkästään toivomaan tai rukoilemaan näitä lahjoja, vaan me antaudumme ponnekkaasti käsillä olevaan työhön, me ponnistelemme tarkoituksellisesti perin pohjin työmme tähden. Onko meille annettu jokin tehtävä tai määräys? Omistakaamme silloin sille parhaamme, vaatikoonpa se sitten ennakkotutkintaa, erikoisvalmentumista, harjoitusta, kertailua tai muuta valmistusta.
Osoittakaamme siis arvostusta niitä lahjoja kohtaan, joita meillä on, kehittämällä niitä vakavasti, käyttäen kaikkia keinoja, mitkä Herra on varannut valmennukseksemme: hänen Sanaansa, Vartiotornin raamatullisia apukeinoja, seurakunnan ja muita kokouksia sekä kristillisen palveluksen kaikkia toimintamuotoja. Niinkuin Paavali neuvoi Timoteusta: ”Harrasta jatkuvasti julkista lukemista, kehoittamista, opettamista. Älä laiminlyö . . . lahjaa, . . . Harkitse näitä asioita, syvenny niihin, jotta edistymisesi olisi ilmeinen kaikille ihmisille. Kiinnitä alituista huomiota itseesi ja opetukseesi. Pysy näissä asioissa, sillä näin tekemällä sinä pelastat sekä itsesi että ne, jotka kuuntelevat sinua.” (1. Tim. 4:13–16, Um) Ja, ennen kaikkea, me ilahdutamme siten suuren Hyväntekijämme sydäntä osoittamalla sillä tavalla arvostustamme hänen lahjojaan kohtaan. – Sananl. 27:11.