Jumalamme pelastuksen arvostaminen

1, 2. Minkä suuren erehdyksen varsin monet ihmiset tekevät ja millaisin seurauksin?

ONKO Jumala meille mitään velkaa? Monet ihmiset menettelevät niin kuin hän olisi. He pitävät elämää käyttökelpoisena vain voiton ja itsekkään nautinnon hankkimiseen. Mutta he eivät saa elämästä tosi tyydytystä. Se johtuu siitä, että he rikkovat Jeesuksen Kristuksen esittämää ensimmäistä ja toista käskyä vastaan: ”Ensimmäinen on tämä: ’Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa; ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi’. Toinen on tämä: ’Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’.” – Mark. 12:29–31.

² Hyvin harvoja ihmiskunnasta kiinnostaa nykyään näiden käskyjen noudattaminen. He ovat sen rikkaan miehen kaltaisia, joka eräässä Jeesuksen vertauksessa sanoi: ”Sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moneksi vuodeksi; nauti lepoa, syö, juo ja iloitse.” Mutta se mies menetti sielunsa sinä samana yönä. (Luuk. 12:16–21) Niin on nytkin. Ne, joista ei tule rikkaita Jumalaan nähden, vaan jotka mieluummin tekevät oman materialistisen paratiisinsa tähän asiainjärjestelmään, joutuvat menettämään kaiken siinä ”suuressa ahdistuksessa”, joka on pyyhkäisemäisillään yli maan. Heidän kiinnostuksen kohteensa ovat materialistisia, aineellisia – eivät hengellisiä. – Matt. 24:21, 22; Jer. 25:31–36; Jaak. 5:1–5.

 3. Aseta ”aineellisen ihmisen” ja ”hengellisen ihmisen” elämänkatsomukset toistensa vastakohdiksi.

³ Miten lyhytnäköinen tämä ”aineellinen ihminen” (Um) onkaan! Jumalan hengen asiat ovat hullutusta hänelle, niin ettei hän voi nähdä kuin enintään yli 70 tai 80 ikävuoden. Mutta ”hengellinen ihminen” voi nähdä ikuisuuteen. ’Hengellisiäkin ihmisiä’, joilla on aineellista omaisuutta, kehotetaan, ”että tekevät hyvää, hyvissä töissä rikastuvat, ovat anteliaita ja omastansa jakelevat, kooten itsellensä aarteen, hyvän perustuksen tulevaisuuden varalle, että saisivat todellisen elämän”. ”Hyviä töitä” vaaditaan meiltä kaikilta, jotka etsimme ”todellista elämää”. Jumalan täydellisen lain peilistä me voimme nähdä, missä määrin täytämme iankaikkisen elämän saamiselle asetetut vaatimukset. ”Joka katsoo täydelliseen lakiin, vapauden lakiin, ja pysyy siinä, eikä ole muistamaton kuulija, vaan todellinen tekijä, hän on oleva autuas tekemisessään.” – 1. Kor. 2:14, 15; 1. Tim. 6:18, 19; Jaak. 1:25.

 4. Mikä on välttämätöntä, jos aiomme päästä perille Jumalan viisaudesta?

⁴ Puhuessaan pelastuksesta, joka tulee ensin juutalaisille ja sitten kansoille Paavali julistaa: ”Oi sitä Jumalan rikkauden ja viisauden ja tiedon syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä!” (Room. 11:33) Merkitseekö tämä sitä, että Jumalan viisaus on niin syvä, ettemme voi koskaan ymmärtää hänen teitään? Kaukana siitä! Mutta meidän täytyy lähestyä Jumalan sanaa oikeassa mielen- ja sydämentilassa. Emmehän odota, että Raamattua luettaisiin niin kuin maallista romaania, jonka tarkoituksena on pelkästään viihdyttää. Raamattua täytyy tutkia oikeista vaikuttimista. Jeesuksen aikana eräät tulivat hänen luokseen vääristä vaikuttimista ja etsivät jotakin itsekästä etua tai tekosyytä saadakseen hänet satimeen. (Joh. 6:26, 27; Luuk. 20:20–26) Mutta Jeesus antoi ainoastaan niiden ymmärtää Jumalan sanan syvempiä hengellisiä asioita, jotka etsivät häntä nöyrästi puhtaasta sydämestä. (Matt. 13:10–15; Luuk. 13:23, 24) On kiireellisen tärkeätä, että mekin arvostamme sydämestämme Raamatun opetuksia, jotka eroavat niin suuresti maailman filosofioista.

”SYNTI” JA ”LUNNAAT”

 5. a) Mikä on Raamatun näkökanta ”synnistä”? b) Miten vapautus synnistä on ansaitsematonta hyvyyttä?

⁵ Ottakaamme esimerkiksi ”syntiä” koskeva asia. Me saatamme asua suvaitsevassa tai muunlaisessa yhteiskunnassa, joka ei ymmärrä, mitä ”synti” merkitsee. Mutta ”syntiä” on ollut olemassa aina Eedenin kapinasta lähtien. Se on sitä, ettei täytä täydellisyyden mittaa eli että Jumalan vanhurskaus jää saavuttamatta. (Room. 3:23, 24, Um) Me olemme perineet synnin tottelemattomalta esi-isältämme Aadamilta, ja niin me kaikki olemme synnintekijöitä. Muinoin tarvittiin Jumalan Mooseksen välityksellä antamaa lakia osoittamaan selvästi, mitä synti on, vaikka synnistä johtuva kuolema olikin hallinnut kuninkaana ihmiskuntaa tuhansia vuosia. Se laki näytti myös selvästi, ettei ihminen itse voi saavuttaa vapautumista synnistä. Meidän pitäisi nytkin olla syvästi tietoisia synnistä ja sen seurauksista. (Room. 5:12–14; 7:7, 21–25) Miten arvottomia olemmekaan itsessämme saamaan vapautusta synnistä ja sen vaikutuksista! Mitä ansaitsematonta hyvyyttä Jumala näin ollen osoittaakaan tarjotessaan vapautuksen synnistä Poikansa täydellisen uhrin perusteella! – Ef. 2:4–8.

 6. a) Mikä on synnistä vapautumisen peruste? b) Keiden ei ole vaikea ymmärtää lunnaita?

⁶ Tämä johtaa edelleen Raamatun opetukseen ”lunnaista”. Vapautus synnistä tulee Jeesuksen lunastusuhrin perusteella. Onko tämä ”lunnaita” koskeva asia niin vaikea, että me emme voi päästä ymmärtämään sitä niinkin pitkälle, että kykenisimme selittämään sen selvästi toisille? Älköön sanottako koskaan näin! Kun Raamatun oppi lunnaista ymmärretään oikein, se on todella kiehtova, uskoa herättävä! Jos hyväksyisimme kristikunnan pappien opetukset, kun he kuvailevat Jeesuksen ”ruumiillistuneeksi Jumalaksi” ja siis eräänlaiseksi puoli-Jumalaksi ja puoli-ihmiseksi, tai jos syventyisimme siihen itämaiseen filosofiaan, että ihmisen päämäärä on oleva nirvanan unohdus, niin voisimme havaita lunnaitten käsittämisen vaikeaksi. Mutta jos me harrastamme ”vanhurskautta, uskoa, rakkautta, rauhaa niiden kanssa, jotka huutavat avuksensa Herraa puhtaasta sydämestä”, ei ole liian vaikeata ymmärtää ja iloita Jehovan ihmeellisestä lunastusvarauksesta. – 2. Tim. 2:22.

 7. Miten ”lunnaat” voidaan määritellä?

⁷ Täydellisenä ihmisenä – ei enempänä eikä vähempänä – ja aikoinaan täydellisen Aadamin täsmällisenä vastineena Jeesus saattoi antaa ”itsensä vastaaviksi lunnaiksi kaikkien puolesta”, ts. kaikkien synnintekijän Aadamin epätäydellisten jälkeläisten puolesta. (1. Tim. 2:5, 6, Um) Kreikkalainen sana antílytron, jota on käytetty Raamatussa ainoastaan tässä yhdessä paikassa, on määritelty näin: ”lunnaat, lunastushinta eli paremmin vastaavat lunnaat. ’Ne merkitsevät osuvasti hintaa, jolla vangit lunastetaan viholliselta; ja sellaista vaihtokauppaa, jossa toisen elämä lunastetaan toisen elämällä.’ Niinpä Aristoteles käyttää verbiä antilytróo elämän lunastamisesta elämällä.”a Niin, ylpeä Aristoteleskin ymmärsi ”lunastus”-ajatuksen. Mutta jos hän olisi elänyt neljäsataa vuotta myöhemmin, niin hänen filosofiansa – johon sisältyi kolmiyhteisiä jumalia, kehitysoppi ja sielun kuolemattomuus – olisi epäilemättä estänyt häntä ymmärtämästä Jeesuksen lunnaitten merkitystä.b

 8. Miten ja missä järjestyksessä ”kaikki tehdään eläviksi”?

⁸ Syntisen ihmisen sielu ei ole kuolematon! Sillä ei ole elämänoikeutta. Raamatun oppi on selvä: ”Se sielu, joka syntiä tekee – sen on kuoltava.” (Hes. 18:4, 19; Matt. 10:28) Niin, syntisen ihmisen sielu kuolee, mutta Raamattu esittää suurenmoisen toivon: ”Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan [läsnäolossaan, Um].” Yhtä varmasti kuin Kristus nousi kuolleista, hänen voideltujen seuraajiensa pieni joukko ”tehdään eläviksi” hänen kanssaan nyt hänen näkymättömän läsnäolonsa aikana. (1. Kor. 15:20–23) Asianmukaisessa järjestyksessä voivat muutkin ihmiset, jotka uskovat, odottaa tulevansa vapautetuiksi ”turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen”. – Room. 8:21.

KAKSI PERHETTÄ

 9. Millä tavalla Jeesuksen seuraajat ovat Aadamin perheen vastakohta?

⁹ Tämä lunastusoppi kiinnittää huomiomme kahteen perheeseen – Aadamin ja Jeesuksen Kristuksen perheeseen. Kummassakin perheessä kuvaillaan olevan ”monia”. (Room. 5:15) Aadamin syntiseen perheeseen tulemiselle ei ole mitään erityistä vaatimusta. Kaikki syntyvät siihen luonnollisen lisääntymisen mukaan. Mutta siitä, mitä Jeesus teki, on kirjoitettu: ”Sillä ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” (Mark. 10:45; Matt. 20:28) Kuinka ”monen”? Kuten olemme jo nähneet, niin hän antoi itsensä ”vastaaviksi lunnaiksi kaikkien puolesta”. Hän maistoi kuolemaa ”kaikkien edestä”. (1. Tim. 2:5, 6, Um; Hepr. 2:9) Aadamin perhe on kuluneitten kuudentuhannen vuoden kuluessa lisääntynyt miljardeihin. Kristus osti heidät kaikki. Mutta saadakseen hyväksytyn aseman Jumalan edessä heidän oli uskottava Jeesukseen Kristukseen sinä, jonka välityksellä Jumala on tehnyt heille mahdolliseksi ikuisen elämän saamisen. (Joh. 3:16, 36) Jeesuksen seuraajista on kirjoitettu: ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen [Jeesuksen] nimeensä, jotka eivät ole syntyneet verestä eikä lihan tahdosta eikä miehen tahdosta, vaan Jumalasta.” – Joh. 1:12, 13.

10. Miksi Jeesus ei kasvattanut lihallista perhettä?

¹⁰ Sama pitää paikkansa niistä, jotka Jeesuksen uhrin synnit sovittavan arvon välityksellä saavat ikuisen elämän Jeesuksen perheessä maan päällä. Heidänkin täytyy uskoa Jeesuksen vereen, joka on heidän synnistä ja kuolemasta lunastamisensa peruste. (Hepr. 9:12, 28; Room. 5:8–11) Jeesus olisi täydellisenä ihmisenä voinut mennä naimisiin ja kasvattaa oman perheensä; ja miten lahjakas ja huomattava perhe se olisikaan voinut olla! Mutta sitäkö Jeesus halusi? Sekö oli Jehovan tarkoitus, kun hän lähetti Jeesuksen maan päälle? Jeesus oli kiinnostunut Isänsä tahdon tekemisestä, johon kuului paljon tärkeämpiä asioita kuin uuden oman perheen muodostaminen. (Joh. 5:30; 6:37–40) Jeesus oli ennen kaikkea kiinnostunut näkemään Jehovan pyhän nimen ja tarkoituksen kunniaan saattamisen alkuperäisen ihmisperheen yhteydessä. Jumalahan oli levännyt luomistöistään luottaen siihen, että hänen suurenmoinen tarkoituksensa täyttää paratiisimaa Aadamin vanhurskailla jälkeläisillä olisi toteutuva hänen 7 000-vuotisen ’lepopäivänsä’ lopussa. – 1. Moos. 2:1–3; 1:27, 28.

11. a) Miten Jeesuksesta tulee ”Iankaikkinen isä”? b) Ketkä Jumala ottaa ensin hengellisiksi pojiksi?

¹¹ Ihminen oli Jumalan luomuksena ollut täydellinen, ja täydellisyyden ennalleen saattamiselle oli olemassa keino. Miksi olisi sitten pitänyt panna alulle uusi ihmisperhe? Tarvittiin päinvastoin täydellisen Jeesuksen uhria, jotta Jumalaa rakastavat tottelevaiset ihmiset Aadamin jälkeläisistä voitaisiin siirtää, ikään kuin ottolapsina, Jeesuksen perheeseen hänen ollessaan sen ”Iankaikkinen isä” lunnaiden nojalla. (Jes. 9:5) Mutta ensiksi piti Jumalan tarkoituksen mukaan ”esikoiset”, pieni määrä Aadamin perheestä, ottaa heidän Jeesuksen uhriin omaamansa uskon perusteella hengellisiksi pojiksi, osallistumaan Jeesuksen kanssa hengellisen ylösnousemuksen avulla hänen taivaalliseen valtakuntaansa hallitsemaan ihmisperhettä. – Room. 8:23; Jaak. 1:18.

12. a) Minkä lunnaat tekevät ihmiskunnalle mahdolliseksi? b) Miten meidän tulee suhtautua lunastusvaraukseen?

¹² Lunnaat avaavat ihmiskunnalle yleensä tien vertaansa vailla oleviin siunauksiin – maailmanlaajuiseksi ennallistettuun paratiisiin, monien vanhurskautta rakastavien varjeltumiseen siihen paratiisiin, miljardien kuolleitten ihmisten ylösnousemukseen ja sairauden, synnin ja kuoleman poistamiseen. Se tekee mahdolliseksi rauhan, tyytyväisyyden ja sopusoinnun kaikille Jehovan luomuksille. (Ps. 37:10, 11; 72:7, 8; Joh. 5:28, 29; Jes. 33:24) Kuinka näiden tulevien ihanuuksien miettiminen saakaan meidät uhkumaan arvostusta Jehovan ihmeellistä rakkautta ja ansaitsematonta hyvyyttä kohtaan, joka ilmenee hänen Poikansa kautta! Tämä on totisesti ”ansaitsematonta hyvyyttä ansaitsemattoman hyvyyden lisäksi”! (Joh. 1:14, 16, 17, Um) Ei ole ihme, että Jeesuksen opetuslapset kirjoittivat niin arvostavasti lunnaista! (Room. 3:21–26; 1. Piet. 1:18, 19; 1. Joh. 1:7; Juud. 20, 21) Eikö sinunkin sydämesi pulppua kiitollisuutta Jumalan suuren rakkauden johdosta, kun hän varasi lunnaat ja kaiken niistä johtuvan? – Room. 8:38, 39; Jes. 65:17, 18.

KIITOLLISUUTEMME OSOITTAMINEN

13, 14. a) Mitä uhkuviksi pitäisi lunnaitten arvostamisen tehdä meidät? b) Minkä pitäisi estää meitä harjoittamasta koskaan syntiä?

¹³ Apostoli Paavali kirjoitti uskoville tovereilleen: ”Ja sitä minä rukoilen, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi tiedossa ja kaikessa käsittämisessä, voidaksenne tutkia, mikä paras on, että te Kristuksen päivään saakka olisitte puhtaat ettekä kenellekään loukkaukseksi, täynnä vanhurskauden hedelmää, jonka Jeesus Kristus saa aikaan, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.” (Fil. 1:9–11) Jos lunnaitten arvostaminen saa meidät uhkumaan rakkautta yhä enemmän, niin sen pitäisi myös saada meidät uhkumaan pahan vihaamista.

¹⁴ Jumala huolehtii syntien anteeksi antamisesta Jeesuksen uhrin perusteella, mutta se ei anna meille lupaa tehdä syntiä. On totta, kuten 1. Joh. 2:1:ssä sanotaan, että jos perityn epätäydellisyyden vuoksi ”joku syntiä tekeekin [tekee synnin, Um], niin meillä on puolustaja Isän tykönä, Jeesus Kristus, joka on vanhurskas”. Mutta saammeko me hänen apunsa, jos otamme tahallamme vapauksia tehdä syntiä? Voimmeko odottaa Jeesuksen uhrin synnit sovittavaa arvoa sovellettavan meihin, jos paadutamme itsemme syntisillä tavoilla? 1. Joh. 3:2, 6, 8 sanoo: ”Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia . . . Kuka ikinä hänessä pysyy, hän ei tee [harjoita, Um] syntiä; kuka ikinä syntiä tekee, hän ei ole häntä nähnyt eikä häntä tuntenut. Joka [jatkuvasti, Um] syntiä tekee, se on perkeleestä, sillä perkele on tehnyt syntiä alusta asti. Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot.” Jumala tekee tämän varaamalla rakkaudellisesti lunnaat. Varmastikaan ei kukaan, joka arvostaa tätä suurenmoista huolenpitoa Kristuksen avulla, halua koskaan antautua harjoittamaan syntiä!

15. Miksi on epäviisasta antautua syntiin ajatellen, että Jeesuksen uhri aikaansaa anteeksiannon?

¹⁵ Joku saattaisi ajatella, että säädyllisyyden rajojen hipominen tai jonkinlaisen nautinnon saaminen syöksymättä täysin syntiin ei ole paha. Tai joku toinen saattaisi ajatella: ’Vain kerran eikä enemmän, niin Jeesuksen uhri aikaansaa minulle anteeksiannon.’ Mutta onko tällainen tervettä järkeilyä? Se on alku lihan tekojen maistamisen kehittämiseen, vastakohta hengen hedelmän kehittämiselle, ja Raamattu varoittaa selvästi, että ”ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa”. (Gal. 5:19–24) On kovin helppoa langeta vääriin menettelytapoihin! Vastusta houkutusta puhtaasta sydämestä. (Matt. 5:8) Kun meitä kohtaa kiusaus tehdä väärin, niin sen pitäisi saada meidät sanomaan: ’Ei, minä en osallistu siihen. Kuinka minä kaiken sen jälkeen, mitä Jumala ja Kristus ovat tehneet hyväksemme varatessaan lunnaat, voisin konsanaan tehdä sellaista, mikä osoittaisi niin suurta arvostuksen puutetta?’ Sanokaamme aina sydämestämme harkitessamme lunnaita: ”Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi.” – Hepr. 10:39, ks. myös jaetta 29.

16. Miten voimme välttää ’vetäytymisen pois’ syntiin?

¹⁶ Edistykäämme aina lähemmäksi Jumalaamme, sen sijaan että ’vetäytyisimme pois’ syntiin ja uskon puutteeseen. Tämä merkitsee edistymistä myös lähemmäksi veljiämme. Meidän tulee rakastaa veljiämme sydämestämme. ”Kuka ikinä ei tee vanhurskautta, hän ei ole Jumalasta, ei myöskään se, joka ei veljeänsä rakasta. Sillä tämä on se sanoma, jonka te olette alusta asti kuulleet, että meidän tulee rakastaa toinen toistamme.” (1. Joh. 3:10, 11) Miten me osoitamme tätä rakkautta toisiamme kohtaan? Viettämällä aikaa toistemme seurassa – ennen kokouksia, kokousten jälkeen ja muissa tilaisuuksissa (Ps. 133:1; Room. 12:9, 10); niin, olemalla kiinnostuneita toisistamme, rakentamalla toisiamme rakkaudessa, iloitsemalla osallistumisesta toistemme kanssa Jehovan Herran Jeesuksen Kristuksen välityksellä antamiin erinomaisiin hengellisiin siunauksiin. – 1. Tess. 5:11–13.

MYÖNTEINEN ARVOSTUS

17. a) Miten voimme ilmaista uskomme myönteisesti? b) Mitä siihen usein sisältyy?

¹⁷ Lunnaitten pitäisi saada meidät ryhtymään myönteisiin tekoihin, uskon tekoihin, jotka heijastavat sydämestä lähtevää kiitollisuuttamme kaikesta, mitä Jehova ja Kristus ovat tehneet hyväksemme. Siten voimme varmistautua kuulumisestamme niiden joukkoon, jotka mainitaan Psalmissa 11:7: ”Sillä Herra on vanhurskas ja rakastaa vanhurskautta; oikeamieliset saavat katsella hänen kasvojansa.” Nyt on kaikkialla maailmassa yli puolitoista miljoonaa Jehovan todistajaa, jotka suorittavat vanhurskaita tekoja toisten vilpitönsydämisten hyväksi. Heidän evankeliuminpalvelukseensa kuuluvat toisten kodeissa käyminen, Raamatun opettaminen heille ilmaiseksi ja tien osoittaminen heille iankaikkiseen elämään, joka voidaan saavuttaa ainoastaan tuntemalla täsmällisesti Jumala, Kristus ja lunastusvaraus. (Joh. 17:3; 14:6) Kaikkea tätä palvelusta suoritetaan vapaaehtoisesti ajattelematta lainkaan aineellista palkkaa. Siihen sisältyy usein myös nuhteettomuus keskellä epäystävällistä, jopa julmaakin vastustusta. – Matt. 10:28–39.

18. Miten eräs 5-vuotias osoitti arvostavansa Jehovan varausta?

¹⁸ Ottakaamme esimerkiksi eräs viisivuotias tyttö: Hänen äitinsä opetti häntä uskollisesti, niin että hänessä kehittyi syvä rakkaus Jehovaa ja hänen Poikaansa kohtaan. Mutta hänen epäuskoinen isänsä lähetti hänet buddhalaiseen lastentarhaan. Hänen kristilliset vakaumuksensa joutuivat siellä ankaralle koetukselle. Hän kieltäytyi palvomasta Buddhaa astuessaan sisään koulun portista. Luokassa hän kieltäytyi kumartamasta Buddhan patsasta. Hänen opettajansa torui häntä usein. Mutta olihan oikealaatuistakin palvontaa, jota hän saattoi suorittaa tuossa lastentarhassakin. Ennen keskipäiväateriaansa hän taivutti joka päivä pienen päänsä Jehovalle Kristuksen kautta esittämäänsä äänettömään rukoukseen. Opettaja oli vihainen tästäkin ja yritti saada hänet lopettamaan sen, mutta turhaan! Lopulta, kun opettaja ei saanut häntä osallistumaan buddhalaiseen juhlaan, hän kysyi tytöltä: ”Johtuuko tämä siitä, että äitisi on kieltänyt sinua osallistumasta?” Tyttönen vastasi: ”Ei, se johtuu siitä, että se ei miellyttäisi Jehova Jumalaa.” Totisesti erinomainen ilmaus uskosta, joka perustuu lunnaisiin!

19. a) Miten Jehova siunaa niitä, jotka etsivät häntä puhtaasta sydämestä? b) Miten muuan vanhahko henkilö osoitti arvostavansa tätä siunausta?

¹⁹ Jehovan lunastusvaraus tekee ikuisen elämän mahdolliseksi kaikenlaisille ihmisille. Hän kokoaa enkeliensä välityksellä niitä, jotka ilmaisevat vakavaa halua oppia tuntemaan ja tekemään hänen tahtonsa. (Ilm. 14:6, 7) Eräs Vartiotorni-seuran haaratoimisto sai seuraavan kirjeen: ”Olen 68-vuotias ja täysin sokea. Olen ollut monet vuodet eräässä sairaalassa, eikä minulla ollut ketään, johon olisin turvautunut. Viimein, marraskuussa vuonna 1970, menetin halun elää ja alistuin kuolemaan. Sitten pysähdyin eräänä aamuna portilla olevan šintoalttarin viereen ja lausuin tämän rukouksen: ’Sallittakoon minun vain kerran ennen kuolemaani päästä tapaamaan tosi Jumala, joka ei ole tässä alttarissa olevan jumalan kaltainen.’ Vielä rukoillessani hätkähdin kuullessani äänen ovelta. Hämmästyksekseni se henkilö sanoi: ’Minä julistan hyvää uutista tosi Jumalan Jehovan todistajana.’ Pyysin heti hänet sisään ja kuuntelin innokkaasti kaikkea, mitä hän sanoi. Sen päivän jälkeen en ole koskaan jäänyt pois yhdestäkään paikkakunnan Jehovan todistajien kokouksesta. Vuoden 1971 toukokuussa minusta itsestäni tuli talostataloon-saarnaaja, ja saman vuoden joulukuun 4. päivänä vertauskuvasin antautumiseni eräässä Jehovan todistajien kierroskonventissa. Saman kuun 25. päivästä lähdin tilapäiseen tienraivauspalvelukseen. Päiväni eivät koskaan olleet tällaisen toivon ja ilon täyttämät kaikkina elämäni menneinä 68 vuotena, ne 28 vuotta mukaan luettuina, jolloin voin käyttää silmiäni.” Ilonsa kouraantuntuvaksi ilmaukseksi tämä rakas kristitty sisar oheisti kirjeeseensä runsaan lahjoituksen maansa teokraattisen rakennustoiminnan laajennusohjelman hyväksi.

20. Miten Jehova ”tulee ja pelastaa” kansansa?

²⁰ Jehova on todella täyttänyt lupauksensa ’tulla ja pelastaa’ kansansa. Hän on pelastanut sen uskonnollisesta Suuresta Babylonista ja saattanut sen ystävällisiin suhteisiin kanssaan, niin, hengelliseen paratiisiin. Tässä hengellisessä paratiisissa oleminen merkitsee lukemattomia siunauksia lunastetuille uskoville. ”Silloin avautuvat [hengellisesti] sokeain silmät ja [hengellisesti] kuurojen korvat aukenevat. Silloin [hengellisesti] rampa hyppii niinkuin peura ja [hengellisesti] mykän kieli riemuun ratkeaa.” Jo meidän omana aikanamme on täyttynyt tämä ennustus: ”Ja siellä on oleva valtatie [ulos Suuresta Babylonista], ja sen nimi on ’pyhä tie’: sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy – eivät hullutkaan [eivätkä ketkään järjettömät harhaile sillä, Um].” Pääsy tälle valtatielle on avoinna kaikille, jotka osoittavat tosi viisautta opettelemalla nöyrästi tuntemaan Jehovan vaatimukset ja ottamalla vastaan hänen Kristuksen kautta varaamansa elämän. ”Niin Herran vapahdetut palajavat [Suuren Babylonin vankeudesta] ja tulevat Siioniin [Jumalan messiaaniseen valtakuntaan] riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat.” – Jes. 35:4–6, 8, 10.

21. Mikä toivo meillä on, ja miten sen tulisi vaikuttaa meihin?

²¹ Nämä hengelliset ihmeet kaksinkertaistuvat pian! Milloin? Jumalan Pojan Jeesuksen Kristuksen välityksellä tulevan Jumalan tuhatvuotisen valtakunnan alaisuudessa. Ollessaan maan päällä tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten Jeesus Kristus suoritti sellaisia kirjaimellisia ihmetöitä. Kuninkaana hän tekee niitä jälleen ennallistetussa kirjaimellisessa maallisessa paratiisissa. (Luuk. 23:43) Miten riemullinen toivo! Ja nyt täyttymässä oleva ennustus osoittaa meidän olevan tämän riemuitsemisen ajan kynnyksellä. Nyt on totisesti kaikkien aikojen aika ponnistella tarmokkaasti vaeltaaksemme pelastuksen Jumalan ystävyydessä – suoraan ”suuren ahdistuksen” läpi ja sen toisella puolella oleviin ikuisiin siunauksiin. – Luuk. 13:24.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 476]

Jumala on varannut vapautuksen synnistä Kristuksen uhrin perusteella