Kehitä kuuntelemisen taitoa

IHMISTEN välillä on nykyään kaikenlaisia ”kuiluja”. Vanhojen ja nuorten välillä on ”sukupolvien välinen kuilu”. Kuilu saattaa esiintyä vanhempien ja lasten, opettajien ja oppilaitten, työnantajien ja työntekijöitten sekä uskonnollisten johtajien ja heidän laumojensa välillä.

Mikä on aiheuttanut nämä kuilut? Syitä on epäilemättä monia, mutta tärkeimpiä on varmasti se, että kumpikin osapuoli on laiminlyönyt yhteydenpidon säilyttämisen. Tämä vuorostaan johtuu suuressa määrin siitä, että kumpikaan osapuoli ei kuuntele toista. Ihmiset ajattelevat usein jotakin muuta, kun heille puhutaan, sen sijaan että he kiinnittäisivät huomiota siihen mitä sanotaan. Aviomiehet ovat taipuvaisia tällaiseen menettelyyn, erityisesti jos heillä on puhelias vaimo.

Kuuntelemisen taidon hallitseminen on erityisen tärkeätä vanhemmille, opettajille, liike-elämän ja teollisuuden vastuunalaisissa viroissa oleville ja kaikille, jotka neuvovat niitä, joilla on tunneperäisiä pulmia.

Mitä kuunteleminen on?

Kuunteleminen merkitsee, että tosiaan kiinnitämme huomion asiaan sekä mielellämme että sydämellämme, molemmilla korvillamme ja ymmärryksellämme. Kuunteleminen vaatii sinulta jotakin. Mitä? Erityisesti aikaa mutta myös itsekkyydestä luopumista, sillä sinun täytyy panna toisen edut omiesi edelle. Tarvitset toisin sanoen jossakin määrin epäitsekkyyttä ja viisautta samoin kuin kärsivällisyyttä ja itsehillintää.

Voitaisiin sanoa olevan kolme kuuntelemisen peruslajia. 1) Tiedon, tosiasioitten ja lukumäärien sekä ajatussisällön kuunteleminen. 2) Myös tunnesisällön kuunteleminen, huomion kiinnittäminen äänensävyyn ja siihen, onko puhuja onnellinen tai masentunut, mielissään tai vihainen, ylpeä tai nöyrä. Jos puhujan ilmaisemat tunteet havaitaan, se luo runsaasti valoa siihen, mitä hän sanoo. Jotta osaisi kuunnella tällä tavoin, tarvitaan empatiaa. Lisäksi 3) on myös kuunneltava sitä, mitä ei sanota. Miten voit tehdä sen? Panemalla merkille sen, mihin viitataan epäsuorasti, mutta mitä ei nimenomaan mainita. Mikä näyttää olevan sanotun tarkoitus tai vaikutin? Henkilö ehkä pidättyy sanomasta suoraan, mitä hänen mielessään on, ylpeyden, häpeän tai asiaan liittyvien muiden tunteitten tähden tai siksi, että hän ei halua loukata ylempäänsä.

Lasten kuunteleminen

Sekä vanhemmilla että opettajilla on monia tilaisuuksia auttaa kuuntelemalla lapsiaan tai oppilaitaan. Niinpä opettajille on sanottu, että ”opettajan pätevyyteen kuuluvia hyödyllisimpiä peruskykyjä on kuuntelemisen taito”. Erään koulun johtajatar, joka on samalla neljän lapsen äiti, sanoi: ”Olen havainnut kuuntelemisen tehokkaimmaksi keinoksi lasteni ja oppilaitteni auttamiseksi voittamaan pulmansa. On hämmästyttävää, miten hienosti he selviytyvät, kun heille annetaan pieninkin mahdollisuus.”

Toisinaan vanhemmat ovat äärettömän pettyneitä väärän menettelyn suhteen, jonka yksi tai useampi heidän lapsistaan omaksuu. He eivät yksinkertaisesti voi ymmärtää sitä. Mutta jos he olisivat olleet hyviä kuuntelijoita, he olisivat saattaneet kuulla varoitusääniä siitä, että jokin oli vialla. He olisivat voineet kuulla, että heidän lastensa sanat eivät olleet yhtäpitävät heidän ilmaisemiensa tunteitten kanssa, että he täyttivät vanhempiensa toivomukset pelkästään huulillaan ja että he kätkivät riippumattomuuden ja kapinallisuuden henkensä.

Lasten kuunteleminen vaatii kärsivällisyyttä ja tahdikkuutta ja ennen kaikkea myötätuntoa, empatiaa ja ymmärtämystä. Onko viisasta moittia lasta heti, jos jotakin on mennyt vikaan tai jos hän ilmaisee jonkin väärän tunteen? Seurauksena voi olla, että hän kätkee tunteensa, ja kätketyt tunteet ovat vaarallisempia kuin avoimesti ilmaistut, sillä silloin yhteydenpito vaurioituu.

Kuuntele lapsen sanojen takana olevaa tunnetta, olipa se iloa tai vihastusta, ihastusta tai masennusta, ja vastaa siihen myötätuntoisella tavalla, niin että lapsi tajuaa sinun kuuntelevan. Se vaatii tosin aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta viisaat vanhemmat ymmärtävät, että he voivat sijoittaa aikaa tehokkaimmalla tavalla kuuntelemalla lapsiaan.

Sinun ei tule olla ainoastaan halukas kuuntelemaan, vaan sinun tulee tietää, miten voit kannustaa lasta puhumaan, vetää hänet ulos kuorestaan. Kumarru eteenpäin, kiinnitä tarkkaa huomiota, odota hänen puhuvan, kannusta häntä sanomalla esimerkiksi: ”Kerrohan minulle, mikä on vikana.” ”Niin?” ”Entä sitten?” Virittäydy hänen tunteittensa aallonpituudelle. Ja sen sijaan että sanoisit välittömästi, missä hän erehtyi tai teki virheen, mikset esittäisi hänelle kysymyksiä, jotka auttavat häntä näkemään virheensä, niin ettei sinun tarvitse kertoa niitä? Kun pyrit kuuntelemaan lastasi ymmärtäväisesti, tarkkaavaisesti, tahdikkaasti ja herkästi, luot hänelle oikeanlaisen ilmapiirin, jossa hän voi kasvaa tunneperäisesti luottavaiseksi ja toiveikkaaksi yksilöksi.

Alaisten kuunteleminen

Hyvän kuuntelemisen tärkeyttä pyritään tähdentämään yhä enemmän niille, joilla on valvonta-asemia liike-elämän ja teollisuuden piirissä. On sanottu, että keskitason johtohenkilö käyttää 40 prosenttia ajastaan kuuntelemiseen ja omaksuu ainoastaan 30 prosenttia kuulemastaan. Tämän tähden sellaisille henkilöille on järjestetty liike-elämän kursseja, missä heille opetetaan kuuntelemisen taitoa.

Sellaisilla kursseilla johtohenkilöitä opetetaan kiinnittämään mielensä siihen, mitä sanotaan; se on todellinen ongelma siksi, että mieli voi ajatella paljon nopeammin kuin suu voi puhua. Niinpä heitä neuvotaan 1) erittelemään jatkuvasti, mitä sanotaan; 2) seulomaan pois asiaankuulumaton aineisto; 3) lajittelemaan tärkeät kohdat; 4) punnitsemaan sanottua sen perusteella, mitä he itse tietävät; 5) ennakoimaan, mitä puhuja aikoo sanoa; 6) kuuntelemaan, mitä ei sanota.

Tarkkaavaisen kuuntelun lisäksi johtavan toimihenkilön tai muun valvojan täytyy kuunnella tunneperäisiä ilmaumia. Lisäksi näiden kahden, valvojan ja alaisen, välisen suhteen tähden valvojan tarvitsee kuunnella huolellisesti sitä, mihin viitataan, mutta mitä ei sanota. Hänen täytyy ymmärtää. että alainen saattaa epäröidä asioiden sanomista suoraan. Hän saattaa pelätä loukkaavansa, menettävänsä työpaikkansa, pahentavansa tilannetta sen sijaan että se paranisi, ja niin hän epäröi sanoa sitä, mitä hänen mielessään todellisuudessa on. Kun valvoja tässäkin tapauksessa on myötätuntoisen tarkkaavainen ja esittää sitten tahdikkaita kysymyksiä, hän voi päästä ongelman ytimeen ja löytää ratkaisun.

Häiriintyneitten kuunteleminen

Niistä, jotka neuvovat tunneperäisistä vaikeuksista kärsiviä ihmisiä, esitettiin kysymys: ”Mikä yksityinen ominaisuus auttaa neuvojaa parhaimmin auttamaan häiriintynyttä?” Entä mikä oli vastaus? ”Todellinen tarkkaavaisuus”, jossa tarvitaan sekä silmiä että korvia. Yhdysvaltain johtaviin psykiatreihin kuuluvan tri Carl Menningerin mukaan kuunteleminen auttaa sekä taudinmäärityksessä että hoitokeinona. Tarkkaavaisen myötätuntoinen kuuntelu auttaa neuvojaa ymmärtämään pulmaa paremmin, ja sillä on tervehdyttävä vaikutus apua tarvitsevaan.

Kuuntelemista painotetaan niin suuresti siksi, että ihminen on taipuvainen puhumaan alusta lähtien. Tämä saattaa johtua itseluottamuksesta, menestyksestä, asemasta, koulutuksesta tai kokemuksesta. Jaak. 1:19:ssä oleva Raamatun neuvo on hyvin sopiva sellaisissa tapauksissa: ”Olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan, hidas vihaan.”

Seuraava tosi elämän kokemus valottaa sitä, miten tärkeää neuvoja antavien on kuunnella puhumisen sijasta.

Eräänä varhaisena sunnuntaiaamuna eräs kristitty evankeliuminpalvelija viimeisteli raamatullista puhetta, joka hänen oli määrä esittää myöhemmin tuona päivänä. Hän hätkähti, kun eräs nuorukainen ryntäsi koputtamatta hänen työhuoneeseensa ja alkoi kertoa pettymyksistään. Nuori mies oli pyöritellyt niitä mielessään koko yön. Sen sijaan että evankeliuminpalvelija olisi kannustanut nuorukaista puhumaan edelleen ja auttanut häntä kysymysten kautta ymmärtämään pulmaansa, hän esitti heti mielestään sopivan neuvon, johon sisältyi suuressa määrin moitetta. Nuorukainen poistui, mutta palasi pian raivostuneena, kävi evankeliuminpalvelijan kimppuun ja yritti kuristaa hänet. Onneksi jotkut kerrosta alempana olleet ihmiset kuulivat hälinän, tulivat ottamaan selvää siitä, mitä oli tekeillä, ja onnistuivat pysäyttämään nuorukaisen aikeet.

Tosiaan, jos aiot auttaa jotakuta häiriintynyttä, sinun on tärkeätä kuunnella, eikä ainoastaan kuunnella vaan osoittaa häiriintyneelle, että kuuntelet häntä kiinnostuneena ja huolissasi. Vedä hänet ulos kuorestaan kysymyksin ja yritä saada selville yksityiskohtia sanomalla ”Esimerkiksi?” ja muita johdattelevia kysymyksiä ja kannusta häntä puhumaan sanomalla eri kohdissa ”Niin” ja ”Aivan”. Älä tule kärsimättömäksi äläkä missään tapauksessa kiirehdi moittimaan. Häiriintynyt ihminen tulee tietenkin hakemaan sinulta neuvoja ja apua, mutta hän tarvitsee aivan yhtä paljon ja jopa enemmän tilaisuutta puhua myötätuntoiselle kuulijalle. Tällainen suhtautuminen on auttanut jopa sellaisia tervehtymään, jotka ovat olleet mielisairaaloissa ja jotka lääkärit ovat tuominneet toivottoman mieIisairaiksi.

Seuraava henkeytetty neuvo on mitä sopivin: ”Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. . . . Aika on olla vaiti ja aika puhua.” (Saarn. 3:1–7) Kun lapsi pyytää huomiotasi, kun alaisesi tulee luoksesi pulmineen tai esittämään raporttia tai kun häiriintynyt ihminen tulee saamaan neuvoja, ole kärsivällinen, ilmaise empatiaa, asettaudu puhujan asemaan. Pidä mielessäsi Saarnaajan kirjan sanat ja ole ensin ”vaiti” ja kuuntele, ja sitten ’puhu’. Kuuntele esitettyjä tosiasioita. Kuuntele myös tunnesävyä, ja kuuntele sitä, mihin viitataan mutta mitä ei nimenomaan sanota. Kiinnitä huomiotasi ystävällisesti ja iloisesti, niin saat tyydytystä siitä, että olet tehnyt jotakin todella hyvää.

”Korva, joka kuuntelee elämän nuhdetta, saa majailla viisaitten keskellä.” – Sananl. 15:31.