Veren pyhyyden kunnioittaminen

”Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.” – 1. Moos. 9:4.

 1. a) Mikä maailman noudattama menettely vaatii kristittyjä osoittamaan uskoa Jumalaan ja hänen lakiinsa? b) Mikä on ollut maailman käytäntö veren suhteen?

ELÄMINEN maailmassa, jonka korvat ovat kuurot Jumalan sanalle, saattaa kristityt päivittäin tilanteisiin, mitkä koettelevat heidän uskoansa Jumalaan ja hänen lakinsa oikeudenmukaisuuteen. Jumala vaatii veren pyhyyden kunnioittamista. Mutta maailma on harhaantunut niin kauaksi hänen poluiltaan, että monet eivät tiedä, että on olemassa sellaisia asioita kuin veren käyttöä hallitseva Jumalan laki, ja nekin, jotka tuntevat lain, rikkovat usein sitä vastaan tuntematta tehneensä mitään väärää. He ovat vuodattaneet uskonnollisen papiston siunauksella lukemattomien ihmisten elämänveren taistelukentällä, ja samalla kun he tekevät siten, he rukoilevat, että Jumala olisi heidän kanssaan. Kun he kuulevat, että monissa osissa maailmaa käytetään säännöllisesti eläinten verta ravintona, ja kun he näkevät kaupoissa olevan myytävänä verestä valmistettuja tuotteita, he eivät näe siinä mitään epätavallista. Ja kun he kuulevat tiedonantoja verensiirtojen lukumäärän valtavasta lisääntymisestä – nykyään runsaasti yli viisi miljoonaa vuosittain – he pitävät sitä merkkinä lääketieteen edistymisestä.

 2. a) Mitä julkinen sanomalehdistö ja papisto on sanonut niistä, jotka kunnioittavat veren pyhyyttä? b) Minkälaisen asenteen tietämättömät ihmiset ovat ottaneet Jumalan lakia kohtaan tämän väärinesittämisen seurauksena, mutta miten meidän tulisi suhtautua asiaan?

² Jyrkkänä vastakohtana maailman välinpitämättömyydelle on kertomus lähes miljoonasta kaikissa osissa maailmaa elävästä ihmisestä, jotka tottelevat veren pyhyyttä koskevaa Jumalan lakia. Heidän uskonsa on joutunut koetukselle, mutta he ovat pysyneet lujina. Mutta julkinen sanomalehdistö on käyttänyt hyväkseen ihmisten tietämättömyyttä ja väärinesittänyt heidät uskonnollisina kiihkoilijoina, erikoisesti silloin kun he ovat kieltäytyneet verensiirroista. Kristikunnan ja juutalaisten uskonnollinen papisto on liittynyt kuoroon julistamaan, että Jumalan laki ei ole sovellettavissa tapauksiin, joissa yksilön henki on kyseessä. Sen seurauksena monet tietämättömät ihmiset ovat kääntyneet Jumalaa ja hänen Sanaansa vastaan pitäen häntä järjettömänä ja rakkaudettomana. Mutta miten kaiken viisauden Lähde itse voi olla järjetön? Miten Jumala, joka on rakkaus ja joka antoi ihmisellekin kyvyn rakastaa, voi itse olla rakkaudeton? Hän ei voi olla, eikä hän ole! Hänen tiensä on oikea, ja hänen Sanansa huolellinen harkitseminen auttaa meitä saamaan asioista oikean näkemyksen. Elämänantajana hän kertoo meille, mitä meidän on tehtävä voidaksemme jatkaa elämäämme. Laeillaan hän suojelee meitä rakkaudellisesti tekemästä tietämättöminä sellaista, mikä saattaisi johtaa itsemme vahingoittamiseen, jopa elämämme menettämiseen. Tosiasiat osoittavat, että se pitää paikkansa hänen verta koskevan lakinsa suhteen. – Sananl. 2:6; 1. Joh. 4:16; Ps. 25:4.

JUMALAN VERTA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ

 3. Milloin verta koskeva Jumalan laki ensin säädettiin, ja mitä se vaatii ihmiskunnalta?

³ Asia ei ole uusi; se ei koske vain tätä 20. vuosisataa ja sen veren lääketieteelliseen käyttöön liittyviä tieteellisiä tutkimuksia. Yli 4 300 vuotta sitten, kun Nooa ja hänen perhekuntansa, ainoat koko maanpiirin käsittäneen tulvan yli hengissä säilyneet ihmiset, tulivat ulos arkista, Jumala julisti heille verta koskevan lakinsa. Ennen sitä ihminen oli syönyt ainoastaan kasviksia ja hedelmiä, joissa ei ollut sielua, mutta nyt Jumala antoi ensimmäisen kerran ihmiselle luvan lisätä lihaa ruokavalioonsa sanomalla: ”Kaikki, mikä liikkuu ja elää, olkoon teille ravinnoksi; niinkuin minä olen antanut teille viheriäiset kasvit, niin minä annan teille myös tämän kaiken. Älkää vain syökö lihaa, jossa sen sielu, sen veri, vielä on.” (1. Moos. 9:3, 4) Laki on selvä. Lihaa voidaan syödä, mutta ei silloin kun siinä on vielä veri, koska veri edustaa sielua eli luomuksen elämää. Ihmisen täytyy osoittaa kunnioitusta veren pyhyyttä kohtaan ja siten myös Elämänantajaa, Jehova Jumalaa, kohtaan.

 4. Miten verta koskeva laki painettiin israelilaisten mieleen, ja mikä ilmoitettiin heille syyksi kieltoon?

⁴ Noin 800 vuotta myöhemmin, kun israelilaiset, jotka oli vähän aikaisemmin säästetty tuholta Egyptissä, olivat kokoontuneet Siinain vuoren juurelle, Jehova jälleen tähdensi verta koskevaa rajoitusta: ”Tämä olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen, missä asuttekin: mitään rasvaa tai verta älkää syökö.” (3. Moos. 3:17) Veren alkuperän suhteen ei tehty mitään eroa; olipa sitten kysymyksessä ihmisen tai eläimen veri, ihminen ei saanut ottaa sitä ruumiiseensa ravinnoksi. Sitä ei saanut edes säilyttää, kuten käy ilmi edelleen Jumalan sanoista: ”Kuka ikinä Israelin heimosta tai muukalaisista, jotka asuvat teidän keskellänne, saa pyydystetyksi syötävän metsäeläimen tai linnun, hän vuodattakoon sen veren maahan ja peittäköön multaan. Sillä kaiken lihan sielu on sen veri, jossa sen sielu on.” (3. Moos. 17:13, 14) Syykin ilmaistiin selvästi. Sielu eli lihan elämä on veressä, ja tottelevaisuus Jumalan verta koskevaa lakia kohtaan osoittaisi oikeaa kunnioitusta elämän pyhyyttä ja elämän Lähdettä kohtaan.

 5. Antaako hätätila, jossa on kysymys ihmishengestä, valtuuden veren käyttöä koskevan Jumalan lain syrjäyttämiseen ja miksi?

⁵ Hätätilakaan ei oikeuttanut syrjäyttämään veren pyhyyttä koskevaa Jumalan lakia. Sen osoittaa tapaus, mikä sattui Israelin armeijan taistellessa kuningas Saulin johdolla filistealaisia vastaan. Taistelu oli ollut ankara, ja miehet olivat menehtymäisillään. ”Väki syöksyi saaliin kimppuun ja otti lampaita, raavaita ja vasikoita ja teurasti niitä paljaan maan päällä; ja väki söi lihan verinensä.” Tämä ei ollut mikään vähäpätöinen asia, mikä olisi annettu anteeksi miesten fyysisen kunnon vuoksi. Saulille ilmoitettiin: ”Katso, väki tekee syntiä Herraa vastaan, kun syö lihaa verinensä.” (1. Sam. 14:32, 33) He eivät suhtautuneet asiaan niin kuin eräät rabbit nykyään, jotka esittävät, että mitkä tahansa lain vaatimukset voidaan syrjäyttää silloin, kun ihmishengen pelastaminen on kyseessä. Miehet tekivät syntiä Jumalaa vastaan, ja sen lopettamiseksi ryhdyttiin heti toimenpiteisiin.

KRISTILLINEN VELVOITUS

 6. Miksi verta koskeva laki koskee kristittyjä, jotka eivät ole lakiliiton alaisuudessa?

⁶ Kristityt eivät tietystikään ole Mooseksen välityksellä tehdyn lakiliiton alaisuudessa. Lakiliitto lakkasi täytettyään tarkoituksensa, kun tehtiin uusi liitto Jeesuksen Kristuksen veren perusteella. Merkitseekö tämä sitä, että veren käyttöä koskevat rajoitukset on myöskin poistettu? Ei ensinkään, sillä se, mitä lakiliitto sanoi veren syömisestä pidättymisestä, vain korosti sitä vaatimusta, mikä esitettiin Jumalan Nooalle antamassa laissa ja mikä sitoo koko ihmiskuntaa. Saadakseen kaikki kristityt, sekä juutalaiset että pakanat, jotka kummatkaan eivät olleet enää lain alaisia, ymmärtämään tämän asian Jerusalemissa oleva kristillinen hallitseva elin kiinnitti heidän huomionsa heille tässä asiassa kuuluviin velvoituksiin sanomalla: ”Pyhä Henki ja me olemme nähneet hyväksi, ettei teidän päällenne ole pantava enempää kuormaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja lihaa, josta ei veri ole laskettu, ja haureutta. Jos te näitä vältätte, niin teidän käy hyvin.” – Apt. 15:28, 29.

 7, 8. Mitä väitteitä teologit esittävät yrittäessään rajoittaa verta koskevan apostolisen säännöksen vaikutusta, ja mikä osoittaa, että nämä väitteet eivät kestä?

⁷ Useat tätä raamatunkohtaa selittävät teologit sanovat kuitenkin, ettei se koske meitä. ”Se oli vain väliaikainen järjestely”, he sanovat, ”jonka tarkoitus oli estää juutalaisten käännynnäisten loukkaaminen. Ja koska sellaisen kiellon tarve on lakannut, sen kumoaminen voidaan ymmärtää, vaikka sitä ei olekaan mainittu.” Mutta me kysymme: Mikä tarve on lakannut? Kristillisen seurakunnan keskuudessa on yhä luonnollisia juutalaisia, joten ei voida sanoa, että heidän poissaolonsa olisi lakkauttanut tarpeen. Kirjoitukset tekevät selväksi, että ihmisen oli pidätyttävä verestä siksi, että elämä on veressä. Onko nyt vähemmän totta kuin silloin, että elämä on veressä? Ja jos väitetään, että kristittyjen ei tarvitse enää kunnioittaa verta siksi, että sitä käytettiin uhraamisen yhteydessä, koska heitä ei vaadita uhraamaan eläinuhreja, niin huomattakoon, että eläinuhrien käyttö Kristuksen seuraajien keskuudessa päättyi kuusitoista vuotta ennen kuin apostolinen määräys julkaistiin. Edelleen ne, jotka sanovat, että Jeesuksen opetus: ”Ei saastuta ihmistä se, mikä menee suusta sisään; vaan mikä suusta käy ulos, se saastuttaa ihmisen” on tehnyt mitättömäksi verta koskevan määräyksen, ne väittävät todellisuudessa, että kristityille Jumalan pyhän hengen ohjauksessa annettu määräys olla syömättä verta kumottiin ennen sen antamista, koska Jeesus esitti mainitun lausuntonsa seitsemäntoista vuotta ennen kuin Jerusalemissa oleva neuvosto lähetti verta koskevan päätöksensä. – Matt. 15:11.

⁸ Hallitseva elin, joka lähetti verta koskevan päätöksen, ei pitänyt sitä ainoastaan silloisen tilanteen ratkaisuna, mihin olisi myöhemmin voitu tehdä muutoksia. Jos verta koskeva kielto oli väliaikainen, niin silloin muutkin päätöksessä mainitut asiat olisivat samanlaisia, ja se merkitsisi sitä, että epäjumalanpalveluksen ja haureuden karttaminenkin olisivat olleet vain väliaikaisia, joiden tarkoituksena olisi ollut välttää uusien käännynnäisten tunteitten loukkaamista. Mutta eivätkö nämä kiellot ole yhä tarpeellisia, vai onko kristittyjen nykyään luvallista harjoittaa haureutta ja epäjumalanpalvelusta? Ehdottomasti ei! Määräyksen sanamuoto ei ilmaise mitään aikarajoitusta; sen rajoitukset ovat nyt yhtä hyvin kuin silloinkin ”välttämättömät”. Clarke’s Commentary (Clarken raamatunselitysteos) huomauttaa käsitellessään 1. Mooseksen kirjan 9:4:ttä: ”Sitä, että tämä kielto on uudistettu kristillisen lain alaisuudessa, tuskin voi epäillä kukaan sellainen, joka lukee ennakkoluulottomasti Apostolien tekojen 15:20, 29; 21:25, missä kohdissa jopa pakanakäännynnäisiäkin vaaditaan karttamaan sitä, ei vain apostolien, vaan Pyhän Hengen valtuutuksella, . . . ei pelosta, että juutalaiskäännynnäiset kompastuisivat, mikä on teologien selitys, vaan koska se oli yksi . . . niistä välttämättömistä seikoista, mitkä sisältyivät . . . siihen tottelevaisuusvelvollisuuteen, mistä heitä ei voitu vapauttaa.”

 9, 10. a) Mitkä historialliset tosiasiat osoittavat, että varhaiskristityt pitivät veren karttamista vakavana asiana? b) Mitä sanottavaa oli kristityillä kirjoittajilla siitä kolmannella vuosisadalla? c) Mikä oli idän kirkon asenne verta koskevassa asiassa niin myöhään kuin vuonna 692?

⁹ Historialliset tosiseikat vahvistavat heidän ymmärtäneen asian tällä tavalla. Varhaiskristityt eivät pitäneet verta koskevaa kieltoa tärkeänä vain siksi, että he eivät olisi loukanneet juutalaisia käännynnäisiä. He eivät ajatelleet, että se voitaisiin syrjäyttää, jos sen noudattaminen vaarantaisi heidän henkensä. Heidän vainoojansakin tiesivät hyvin, että kristityt eivät syöneet verta, ja nähdäkseen, oliko joku todella kristitty, he koettelivat häntä, ei ainoastaan kehottamalla häntä uhraamaan suitsutusta Rooman pakanajumalille, vaan toisinaan myös kehottamalla häntä syömään verimakkaraa. Asia oli niin ratkaiseva, että veren syömistä pidettiin kristillisen uskon kieltämisenä. Tertullianus, joka eli kolmannen vuosisadan alussa, viittasi tähän kirjoittaessaan roomalaiselle maailmalle. Hän sanoi: ”Hävetkää erehdystänne kristittyjen edessä, sillä me emme sisällytä edes eläintenkään verta luonnolliseen ruokavalioomme. Siitä syystä me emme syö kuristamalla tapettua tai itsestään kuolleita, ettemme millään tavoin saastuisi verestä, edes lihaan hautautuneestakaan. Lopuksi, kun te koettelette kristittyjä, te tarjoatte heille makkaroita, jotka ovat täynnä verta; te tiedätte tietysti varsin hyvin, että se on heidän keskuudessaan kiellettyä, mutta te haluatte tehdä heistä rikkojia.”a Myös Origenes, eräs toinen kristitty kirjoittaja, selitti puolustaessaan kristillisiä opetuksia: ”Raamattu kieltää meitä syömästä kuristamalla tapettuja, koska niissä on yhä veri.”b

¹⁰ Niinkin myöhään kuin vuonna 692 Konstantinopolissa kokoontunut kirkolliskokous (Troulloksen synodi) julisti 67. säännöksessään: ”On sopivaa, että me nuhtelemme niitä, jotka valmistavat jollakin tavalla aterian käyttämällä jonkin eläimen verta ja sitten syövät sitä tyydyttääkseen ahnasta vatsaansa. Jos joku yrittää siis tästä lähtien syödä minkä eläimen verta hyvänsä millä tavalla tahansa, niin jos hän on pappi, hänet pannaan viralta, ja jos hän on maallikko, hänet julistetaan kirkonkiroukseen.”c Idän ortodoksinen kirkko uskoo yhä apostolisen verta koskevan määräyksen olevan tärkeä.

11. Mitkä tapahtumat osoittivat verta koskevien rajoitusten halveksumisen lisääntyneen Rooman kirkossa?

¹¹ Lännessä sitä vastoin välinpitämättömyys Jumalan verta koskevaa lakia kohtaan tuli yhä huomattavammaksi neljänneltä vuosisadalta eteenpäin. Augustinus, jonka kautta myös Platonin opetus sielun synnynnäisestä kuolemattomuudesta tuli yleisesti tunnetuksi, väitti, että määräys oli menettänyt merkityksensä, koska sen tarkoitus oli täytetty.d Vihdoin viidennellätoista vuosisadalla Rooman kirkko oli ajelehtinut niin kauaksi varhaiskristittyjen näkemyksestä, että ei eläinten, vaan kolmen nuoren pojan verta määrättiin käytettäväksi epäonnistuneessa yrityksessä sairaalloisen Rooman paavin, Innocentius VIII:n, terveyden palauttamiseksi, ja se tehtiin kolmen verenluovuttajan hengen kustannuksella. On siis ilmeistä, että meidän aikamme kristikunnan osoittama välinpitämättömyys veren pyhyyttä kohtaan ei heijasta kristillistä uskoa, vaan on tulos uskosta luopumisesta. – 1. Tim. 4:1.

VEREN VÄÄRINKÄYTTÖ RAVINTONA

12. Mainitse joitakin nykyisiä menettelytapoja, jotka rikkovat elämän pyhyyttä vastaan ja joita kristityt välttävät.

¹² On hyvin tärkeätä, että tosi kristityt ovat valveilla tänä lopun aikana voidakseen osoittaa oikeata kunnioitusta veren pyhyyttä kohtaan. Heidän täytyy välttää maailmassa tapahtuvaa veren väärinkäyttöä. Esimerkiksi Afrikassa jotkut alkuasukaskansat juovat aterioillaan verta nautaeläintensä kaulasuonesta. Useissa paikoissa ihmiset menevät teurastamoihin juomaan juuri teurastettujen nautaeläinten verta uskoen sen parantavan tiettyjä sairauksia. Monissa kaukoidän maissa käytetään verta perusaineksena eräitä keittoja ja kastikkeita valmistettaessa. Etelä-Amerikassa valmistetaan eräs aivan yleinen ruokalaji sian verestä, johon on sekoitettu riisiä tai perunoita ja mausteita, ja vieläpä verta myydään ja syödään makeisten muodossa. Verimakkaraa on eri nimisinä saatavissa melkein kaikkialla. Kaikki nämä veren käyttötavat osoittavat ilmeistä halveksintaa elämän pyhyyttä kohtaan, koska ne rikkovat Elämänantajan verta koskevan lain.

13. Miksi ravinnoksi käytettävien eläinten tappaminen täytyy suorittaa oikealla tavalla, ja mitä se saattaa vaatia kristittyä tekemään?

¹³ Verta koskeva laki kieltää myös kuristamalla tapetun eläimen lihan syömisen, koska verta ei ole silloin vuodatettu maahan. Niinpä jokainen tukehtuneena tai kuolleena pyydyksestä löydetty eläin ja eläimet, jotka on ammuttu, mutta joista ei ole vuodatettu välittömästi verta pois, ovat sopimattomia ravinnoksi. Kristittyjen on myös sopimatonta käyttää kananpoikia, jotka on tapettu monissa maissa käytetyn tavan mukaan kuristamalla, vääntämällä niskat nurin, mutta ei katkaisemalla kaulaa. Jotkut teurastajat, jotka eivät kunnioita Jumalan näistä asioista antamaa lakia, eivät poista verta kunnolla eläimistä, joiden lihasta he valmistavat ruoka-aineita; itse asiassa he saattavat tarkoituksellisesti estää veren vuotamista kunnollisesti lisätäkseen lihan painoa. Jos kristitty saa tietää, että teurastaja, jolta hän ostaa lihaa, ei pidä huolta veren vuodattamisesta oikealla tavalla, hän etsii toisen paikan, mistä hän tekee lihaostoksensa, tai hän on kokonaan syömättä lihaa, ellei kunnollista ole saatavissa. Tunnollinen henkilö ei syö lihaa myöskään ravintolassa, jos hän tietää, että paikallisen tavan mukaan ei oikeaan veren vuodattamiseen kiinnitetä huomiota. Sellaisten olosuhteiden vallitessa kristityn, joka haluaa syödä lihaa, täytyy kenties ostaa elävä lintu tai muu eläin ja järjestää sen tappaminen itse.

14. Millä muulla tavalla verta käytetään väärin ravintotuotteissa, ja missä suhteessa kristittyjen tulisi olla siksi varovaisia?

¹⁴ Jumalan lain halveksiminen on niin räikeää, että kokoverta, veriplasmaa eli -nestettä ja veren aineosia käytetään vapaasti lukuisissa ravinnoksi myytävissä tuotteissa. On esimerkiksi ilmoitettu, että jotkut lihanjalostajat sisällyttävät veren tarveaineisiinsa valmistaessaan eräitä makkaralaatuja ja muita kylmiä lihajalosteita. He eivät kenties kutsu sitä vereksi, mutta huolimatta siitä, mitä nimeä he siitä käyttävät, jos se on verta tai jokin veren osa, sen käyttäminen on väärin. Kaikki lihasäilykkeiden valmistajat eivät suinkaan menettele siten, mutta jotkut menettelevät. Joillakin paikkakunnilla on myös yleisesti tiedossa, että hampurilaiset valmistetaan rasvasta, johon on lisätty verta. Venäjällä perustettiin vuosia sitten verileipomoita, joissa leipää valmistettaessa sekoitettiin seitsemään osaan ruisjauhoja kolme osaa härän verta, mistä rihma-aine oli poistettu. Toisissa maissa jotkut leipurit käyttävät kuivattua veriplasmaa leivonnaisissa munanvalkuaisen korvikkeena. Ja lukuisien apteekeissa myytävien vahvistavien lääkkeiden ja tablettien nimilaput osoittavat niiden sisältävän veren aineosia, esimerkiksi hemoglobiinia. On siksi tarpeellista olla valpas, ottaa selvää paikkakuntansa tavoista, tehdä järkeviä tiedusteluja paikoissa, mistä ostaa lihaa, ja lukea ja ymmärtää nimilaput, mitkä ilmaisevat pakkauksien sisältämät aineet. Vanhan maailman suhtautuessa yhä huolimattomammin Jumalan verta koskevaan lakiin on kristittyjen tärkeätä olla yhä huolellisempia voidakseen elää niin, ”ettei maailma saastuta”. – Jaak. 1:27.

VERENSIIRTO

15. Millainen on ollut veren käytön kehitys lääketieteellisenä hoitokeinona?

¹⁵ Ihmiset ovat väärinkäyttäneet verta monin eri tavoin vuosisatoja. Muinaiset egyptiläiset prinssit käyttivät ihmisverta nuorentuakseen; toiset joivat vihollistensa veren. Mutta vasta sen jälkeen kun William Harvey oli tutkinut verenkiertoa 17. vuosisadalla, ryhdyttiin laajakantoisiin ponnisteluihin veren siirtämiseksi toisen luomuksen verisuoniin. Verensiirrot kärsivät aluksi ankaria takaiskuja niiden epäonnistuessa, ja vasta tämän vuosisadan alussa niihin alettiin suhtautua suopeammin, kun tieteellinen tutkimus teki mahdolliseksi tiettyjen veriryhmien määrittämisen. Kaksi maailmansotaa ja Korean sota antoivat lääkäreille oivallisen tilaisuuden kokeilla veren hoito-opillista käyttöä, ja nyt sen käyttö on muodostunut niin suureksi, että lääkärit eivät käytä pelkästään kokoverta ja veriplasmaa, mikä on melkein väritöntä nestettä, missä verisolut kulkevat, vaan myös punaisia verisoluja ilman veriplasmaa ja erilaisia veren valkuaisaineita, kun he ajattelevat niitä tarvittavan.

16. Onko veren käyttö lääketieteellisenä hoitokeinona elämän ylläpitämiseksi Jumalan lain rikkomista?

¹⁶ Onko tällainen veren lääkeopillinen käyttö Jumalan lain rikkomista? Onko väärin ylläpitää elämää panemalla ihmiseen verta tai veriplasmaa tai punaisia verisoluja tai erilaisia veren aineosia? On! Laki, jonka Jumala antoi Nooalle ja joka koskee kaikkia hänen jälkeläisiään, sanoo, että on väärin syödä verta, ts. käyttää toisen luomuksen verta ravintona eli ylläpitämään toisen elämää. Aivan kuten Tertullianus Apologyssaan osoitti varhaiskristittyjen ajattelevan asiasta, niin havaitaan nytkin, että jos tämä kielto soveltuu eläinten vereen, niin se soveltuu vielä paremmin ihmisvereen. ”Mitään . . . verta älkää syökö.” – 3. Moos. 3:17.

17. Miten historialliset tosiasiat todistavat, että ihmisverta käytettiin väärin muinaisina aikoina ja että se siksi sisältyi varhaiskristillisen hallitsevan elimen julkaisemaan kieltoon?

¹⁷ Väitökset, että varhainen kristillinen hallitseva elin kieltäessään veren käytön ei tarkoittanut ihmisverta, vaan eläinten verta, ilmaisevat vain tietämättömyyttä historiallisista tosiasioista. Muinaisessa Roomassa, mikä hallitsi Välimeren aluetta ensimmäisellä vuosisadalla, katselijat ryntäsivät gladiaattoritaisteluissa areenalle taistelun jälkeen ja imivät voitetun gladiaattorin kurkusta virtaavan veren. Tiedonantojen mukaan jotkut skyyttalaiset söivät kuolleet sukulaisensa. Joidenkin kansojen keskuudessa kumpikin osapuoli joi sopimuksia tehtäessä annoksen toisensa verta, ja ihmisveren juominen kädestä aloitti pakanajumalatar Bellonalle suoritetut menot. Kun siis apostolit pyhän hengen ohjauksessa sanoivat, että kristittyjen oli kartettava verta, he tarkoittivat myös ihmisverta.

18. Mikä osoittaa, että verensiirto on verellä ”ravitsemista”?

¹⁸ Se, joutuuko veri ruumiiseen suonien vai suun kautta, ei saa aikaan mitään eroa. Myöskään joidenkuiden tekemä väite, että se ei olisi samaa kuin laskimonsisäinen ruokinta, ei ole pätevä. Totuus on, että se ravitsee eli ylläpitää ruumiin elämää. Tämän kanssa sopusoinnussa on lääket. tri George W. Crilen, A. M., kirjoittamassa kirjassa Hemorrhage and Transfusion (Verenvuoto ja verensiirto) oleva lausunto, minkä hän on lainannut Denys’n, ranskalaisen lääkärin ja varhaisen verensiirtojen tutkijan, kirjeestä. Siinä sanotaan: ”Verensiirron suorittaminen ei ole mitään muuta kuin ravitsemista tavallista lyhyempää tietä – toisin sanoen, valmiin veren panemista suoniin sen sijaan että nautittaisiin ruokaa, mikä vasta useiden vaiheiden jälkeen muuttuu vereksi.”

19, 20. a) Kun otamme huomioon jatkuvan kehityksen lääketieteellisissä hoitomenetelmissä, niin miten joku voi ratkaista, onko veren käyttöä sisältävä hoitokeino hyväksyttävä vai hylättävä? b) Minkä oivallisen esimerkin Daavid antoi tässä suhteessa osoittaen kunnioitusta veren pyhyyttä kohtaan?

¹⁹ Koska lääkärit panevat suuren painon veren käytölle, he suosittelevat jatkuvasti sen käyttöä sisältäviä uusia hoitokeinoja. Mutta olkoonpa sitten kysymyksessä kokoveri tai jokin veren aineosa, jonkun omasta ruumiista tai jostakusta toisesta otettu veri, sen käyttäminen verensiirtona tai ruiskeena, Jumalan laki kieltää kaikkien niiden käytön. Jumala ei ole antanut ihmiselle verta käytettäväksi samalla tavalla kuin hän saattaisi käyttää muita aineita; hän vaatii veren pyhyyden kunnioittamista.

²⁰ Minkä oivallisen esimerkin tämän lain kunnioittamisesta Jumalaa pelkäävä kuningas Daavid antoikaan! Ennen kuin Jumalan kansan viholliset oli karkotettu maasta, filistealaisilla oli vartiosto Betlehemissä lähellä Jerusalemia, ja erään kerran ”Daavidin rupesi tekemään mieli vettä, ja hän sanoi: ’Jospa joku toisi minulle vettä juodakseni Beetlehemin kaivosta, joka on portin edustalla!’” Hän toivoi, että filistealaiset olisivat lähteneet pois, niin että hän olisi voinut mennä vapaasti kaivolle ja virkistäytyä sen vedellä. Nämä Daavidin sanat kuultuaan ”murtautuivat . . . kolme [rohkeaa miestä] filistealaisten leirin läpi ja ammensivat vettä Beetlehemin kaivosta portin edustalta, kantoivat ja toivat sen Daavidille”. He toivat vain vettä, mutta he tekivät sen henkensä uhalla, ja Daavid tiesi sen. ”Mutta Daavid ei tahtonut sitä juoda, vaan vuodatti sen juomauhriksi Herralle ja sanoi: ’Pois se! Jumala varjelkoon minut sitä tekemästä. Joisinko minä näiden miesten verta, heidän henkeänsä, sillä henkensä uhalla he toivat sen.’ Eikä hän tahtonut juoda sitä.” (1. Aikak. 11:16–19; 2. Sam. 23:15–17) Daavid kunnioitti Jumalan lakia. Hän ei karttanut ainoastaan eläinten verta; hän vältti paljon vakavamman väärinteon, ihmisveren nauttimisen. Niin, hän vältti tekemästä mitään, mikä olisi muistuttanutkin tämän lain rikkomista. Hän oli Jumalan oman mielen mukainen mies. Samanlainen sydämestä lähtevä tottelevaisuus saa kypsät kristityt nykyään karttamaan kaikkia menettelytapoja, joihin sisältyy veren väärinkäyttö. Rakkaus Jumalaan panee heidät kunnioittamaan veren pyhyyttä.

[Alaviitteet]