Millaiset ihmiset hyväksytään Jumalan uuteen järjestykseen?
1. Miksi meidän ei tarvitse olla levottomia odottaessamme epämiellyttäviä tilanteita, vaikka tiedämme ennalta vanhan järjestyksen väkivaltaisen lopun tulevan?
IHMISTEN, jotka todella uskovat nykyisen vanhan järjestyksen häviävän lähitulevaisuudessa, pitäisi valmistautua Jumalan uuteen järjestykseen. He tietävät ennakolta nykyisten hallitus-”taivaitten” ja niiden alaisen nykyisen yhteiskunta-”maan” väkivaltaisen lopun: Mutta tämä odote ei pelota heitä. He ymmärtävät Pyhästä Raamatusta, mitä tämä ”loppu” oikein merkitsee, miten se tapahtuu ja mikä sen tarkoitus on. He kaipaavat hartaasti ja odottavat luottavaisesti ”uusia taivaita ja uutta maata”, niin kuin Jumalan lupaus takaa. Tämä on kaikkien niiden ajatusten vastapainona, joita herää vanhan järjestyksen lopun mukana maan päälle väistämättä tulevista epämiellyttävistä tilanteista. Heidän on täysin sopivaa palauttaa mieleensä Nooa ja hänen perheensä. Elinolot arkissa, johon oli lastattu maaeläimiä ja lintuja, eivät mahtaneet olla kaikkein miellyttävimmät Nooalle ja hänen perheelleen yli kokonaiseen kuuvuoteen vedenpaisumuksen aikaansaaman ”jumalattomien” ”muinaisen maailman” lopun aikana. Ja kuitenkin nuo kahdeksan ihmissielua säilyivät elossa. Siten he voivat antaa vanhurskaan uuden alun ihmisperheelle.
2. a) Miksi nyt ei ole yhtään liian aikaista meidän valmistautua Jumalan uuteen järjestykseen? b) Mitä tehdessämme meidän ei tarvitse pelätä Jehovan ”päivän” saapumista?
2 Jumalan uusi järjestys, jota edustavat ”uudet taivaat ja uusi maa”, joissa vanhurskaus on asuva, on odottamisen arvoinen, kunnes Jumalan määräaika sen perustamiselle tulee. (2. Piet. 3:13) Nyt ei ole yhtään liian aikaista meidän uskovien alkaa valmistautua siihen, jotta meidät katsottaisiin arvollisiksi pääsemään siihen ikuiseksi hyödyksemme ja iloksemme. Apostoli Pietari muistuttaa meille valmiina olon tarpeellisuudesta, varsinkin koska ”Jehovan päivä” tulee niin kuin varas yöllä aiheuttaen tuhon vanhalle asiainjärjestykselle. Pietari sanoo: ”Koska näiden kaikkien on määrä näin hajota, millaisia pitäisikään teidän olla pyhissä käytöstavoissa ja jumalisen antaumuksen teoissa odottaessanne ja pitäessänne läheisenä mielessä Jehovan päivän läsnäoloa.” (2. Piet. 3:10–12) Jos me pelkäisimme Jehovan päivän saapumista ja kaikkea sen mukana tulevaa, mikä aiheuttaa kunnioitusta herättävää pelkoa, niin me emme odottaisi sitä emmekä pitäisi sitä läheisenä mielessä, vaan haluaisimme lykätä sen epämääräiseen tulevaisuuteen oman elinaikamme jälkeen, ”tämän sukupolven” tuolle puolelle. Meidän ei tarvitse pelätä sen tulemista todellisuudeksi nyt, jos vilpittömästi pysymme ”pyhissä käytöstavoissa ja jumalisen antaumuksen teoissa”.
3. Mitä me olemme tehneet katuessamme uuden järjestyksen Jumalan edessä, ja mitä me haluamme vanhan järjestyksen epävanhurskauden sijasta?
3 Olemmeko me ’sellaisia’? Aidon katumuksen Jumalan edessä, joka on luvannut vanhurskaan uuden järjestyksen, olisi pitänyt johtaa siihen, että olisimme sellaisia ihmisiä ja että meillä olisi katumukseen sopivia tekoja. Me olemme katumuksessamme Jumalan edessä antautuneet hänelle Kristuksen kautta ja vertauskuvanneet tämän antaumuksen vesikasteella. Olemme tehneet näin, koska rakastamme todella Jehova Jumalaa ja sitä vanhurskautta, jota Hän edustaa. Me haluamme ansaita Hänen uuden asiainjärjestyksensä. Koska tämä erilainen asiainjärjestys edustaa ”uusien taivaitten ja uuden maan” yhdistelmää, niin me rakastamme sitä vanhurskautta, joka on asuva niissä uusissa olosuhteissa. Me haluamme koko sydämestämme päästä sellaiseen puhtaaseen uuteen järjestykseen. Me emme saa mitään mielihyvää emmekä tyydytystä epätäydellisen, turmeltuneen, tuomitun asiainjärjestyksen epävanhurskaudesta.
4. a) Miten maailma yrittää saada meidät pois ”pyhistä käytöstavoista ja jumalisen antaumuksen teoista”? b) Jopa millaisissa tulevissa olosuhteissa me kieltäydymme sovittelemasta maailman kanssa?
4 Me olemme niin omistautuneita ”uusien taivaitten” ja ”uuden maan” Luojalle, että me halveksimme kaikkea ”jumalattomien maailman” suosiota, ja tavoittelemme sitä, että Hän mielellään hyväksyy meidät. Maailma yrittää pilkalla tai uhkauksilla pelotella meidät pois ”pyhistä käytöstavoista ja jumalisen antaumuksen teoista”; kun se epäonnistuu, niin maailma yrittää houkutella meidät pois vanhurskaasta vaelluksestamme, joka tuomitsee sen Jumalan kanssa ristiriidassa olevana. Mutta kun olemme kiinnittäneet katseemme lujasti Jumalan uuteen järjestykseen, jonka elämäntapa on vanhurskas, niin emme anna sen vetää puoleensa, mitä tuomitulla asiainjärjestelmällä on tarjottavana. Me ponnistelemme suoraan eteenpäin sillä pyhällä tiellä, jonka Jumala on viitoittanut meille. Älkäämme asettuko hetkeksikään kristikunnan puolelle, joka on suosittu ”maailman ystävä”. (Jaak. 4:4) Ja kun nimikristillisyyden eli kristikunnan vieraantuneet poliittiset rakastajat ovat kääntyneet sitä vastaan ja se on hävitetty yhdessä muun uskonnollisen Suuren Babylonin kanssa, niin me emme harkitse silmänräpäystäkään sovittelevaa neuvottelua noiden väärän uskonnon poliittisten tuhoojien kanssa.
5. Ketkä yksin varjeltuvat siis elossa tulevassa ”suuressa ahdistuksessa” Jumalan kallisarvoiseen uuteen järjestykseen?
5 Me tiedämme, että ”suuri ahdistus”, joka on vertaistaan vailla ihmiskunnan historiassa, on aivan sekä Suuren Babylonin että sen poliittisten tuhoajien edessä. (Matt. 24:3–22, 37–39) Tämä maailmanlaajuinen ahdistus on tarkoitettu tuhoamaan ne, ei meitä, sillä se tulee sen Jumalan kädestä, jota me palvomme. Se hävittää vertauskuvalliset ”nykyiset taivaat ja maan”, tämän vanhan järjestyksen. (2. Piet. 3:7) Se saattaa kuitenkin suurimmalle koetukselle meidän uskomme Jumalaan ja antaumuksemme hänelle. Ainoastaan Jehovan kristityt todistajat, jotka menestyksellisesti läpäisevät tämän koetuksen, varjeltuvat elossa ja tulevat esiin kuin tulessa puhdistettu kulta Jumalan käyttöön hänen kallisarvoisessa uudessa järjestyksessään.
6. Mitä Jumalalla on yhä maan päällä ”suuren ahdistuksen” lopussa osoituksena hänen voitostaan?
6 Jumala ei halua, että ne, jotka kääntyvät hänen puoleensa katuen ja tulevat Jeesuksen Kristuksen kastetuiksi opetuslapsiksi, kärsisivät ikuisen tuhon hänen ’suuren päivänsä’, ”Jehovan . . . pelkoa herättävän päivän”, ”suuressa ahdistuksessa”. (Ilm. 16:14; Jooel 2:31, UM) Hänen mielessään on sen toistaminen, mitä hän teki Nooan päivinä, nimittäin uskollisten koeteltujen palvojiensa vieminen ”jumalattomien maailman” lopun läpi. (2. Piet. 2:5) Vertauskuvallisesta ’Maagogin maasta olevan Googin’ kauan sitten ennustettu hyökkäys ei pysty pyyhkäisemään pois maan päältä Jehovan uudelleen koottuja palvojia, vaan hän pettyy, murskautuu häpeällisessä tappiossa. (Hes. 38:1–39:26) Kun kauhistava ”suuri ahdistus” on kokonaan mennyt, niin Jumalalla Kaikkivaltiaalla on yhä maan päällä varjellut palvojansa kuin merkkinä hänen loistavasta voitostaan!
7. Millaisesta tilasta Jumalan täytyy tavata meidät lopulta Pietarin mukaan, jotta voisimme kuulua Hänen elävään voitonmerkkiinsä?
7 Kuinka suurenmoinen etu onkaan jokaisella kuulua osana tuohon elävään voitonmerkkiin, joka todistaa Jehovan riemuvoitosta ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Harmagedonissa! (Ilm. 16:14, 16) Mutta tämä Jumalan antama etu riippuu siitä, ”millaisia” hän havaitsee meidän olevan tuona maailman muuttavana ”Jehovan päivänä”. Tosi kristityille, jotka haluaisivat säilyä elossa tuomitun vanhan järjestyksen lopussa, apostoli Pietari tekee tämän tärkeän vaatimuksen selväksi seuraavin sanoin: ”Siksi, rakkaat, koska odotatte näitä, niin tehkää kaikkenne, jotta hän lopulta toteaisi teidän olevan tahrattomia ja virheettömiä ja rauhassa. Pitäkää lisäksi Herramme kärsivällisyyttä pelastuksena, kuten rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaisesti teille myös kirjoitti.” (2. Piet. 3:14, 15) Miten meidän voidaan sitten havaita olevan tällaisessa hyväksytyssä tilassa?
”TAHRATTOMIA JA VIRHEETTÖMIÄ”
8, 9. a) Milloin tahran havaitseminen jollakulla on hänelle häpeäksi? b) Miten jonkun uskonto voi Jaakobin 1:26, 27:n mukaan olla tahriintunut?
8 Näkyvä tahra jollakulla henkilöllä voi pilata hänen henkilökohtaisen ulkonäkönsä. Jos hän on saanut tuon tahran ahkerasti toimiessaan hyvässä työssä, niin se ei ole häpeällinen asia. Kuitenkin hän haluaisi puhdistaa pois tuon ruman tahran, ennen kuin näyttäytyisi siistinnäköiselle väkijoukolle. Mutta jos hän saa tahran häpeällisessä työssä, niin tahra on itsessään hänelle häpeäksi. On häpeällistä, haitallista, kun sellainen havaitaan. Jonkun uskonnossa, palvontamuodossa, saattaa olla jälkimmäisen kaltaisia tahroja. Onko meidän uskontomme eli palvontamuotomme tällä tavalla tahriintunut? Jos on, niin se ei miellytä Jumalaa eikä ole otollinen hänelle. Todistukseksi tästä luemme:
9 ”Jos joku mielestään noudattaa jotakin palvontamuotoa [eli uskontoa] eikä kuitenkaan pidä kieltään kurissa, vaan pettää edelleen omaa sydäntään, niin hänen palvontamuotonsa on turha. Palvontamuoto [eli uskonto], joka on Jumalamme ja Isämme näkökannalta puhdas ja saastumaton, on tämä: orvoista ja leskistä huolehtiminen heidän ahdistuksessaan ja itsensä suojeleminen maailman tahroilta.” – Jaak. 1:26, 27.
10. Miksi kristikunnan uskontoa ei voida koskaan pitää ”puhtaana ja saastumattomana” Jumalan kannalta katsoen?
10 Kristikunta ja sen nimikristillisyys ovat maailmasta saatujen tahrojen peittämiä. Kristikunnan historia on pahin koko uskonnon alalla. Se voi kerskua huoltavansa orpoja ja leskiä orpokodeissaan ja köyhäinkodeissaan, mutta tämä ei kätke sitä räikeää tosiasiaa, että se on tehnyt orpoja ja leskiä miljoonittain. Jos kysytään miten, niin vastaus on yksinkertainen: ristiretkillä ja sodissa, joita se on tukenut, lietsonut ja kannattanut siunauksellaan, rukouksillaan ja omilla miesvoimillaan. Sen sekaantuminen maailman politiikkaan on yleisesti tunnettua, ja monet poliitikotkin panevat sen pahakseen. Se on antautunut epäkristilliseen maailmallisuuteen, ja rahallisesti katsoen siitä on tullut kirkonjäsenilleen loiseläjä. Se ei ole pitänyt kieltään kurissa, vaan on opettanut kaikenlaisia vääriä, babylonilaisia oppeja uskotellen niiden olevan kristillisiä, ja se on puhunut törkeitä valheita tosi Jumalasta ja aiheuttanut kauheaa pilkkaa hänen pyhälle nimelleen, ja se on valehdellen syyttänyt hänen tosi palvojiaan. Miten sen palvontamuotojen sekaannus voisi näin ollen olla ”puhdas ja saastumaton” Jumalan kannalta katsoen? Se ei voisi mitenkään olla mahdollista!
11. Kenen kanssa ne, jotka haluavat harjoittaa ”puhdasta ja saastumatonta” uskontoa, kieltäytyvät liittoutumasta, ja mikä Jumalan käsky on tälle ajalle tämän suhteen?
11 Ihmiset, jotka haluavat, että Jehova Jumala havaitsee heidät ”tahrattomiksi”, kun tulee hänen tuomion täytäntöönpanopäivänsä, eivät voi liittoutua uskonnollisen Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, nimikristillisen osan kanssa. Jumalan käsky niille, jotka haluavat tulla tahrattomiksi tässä suhteessa, kuuluu nykyään: ”Lähtekää siitä ulos, minun kansani, ellette tahdo osallistua hänen kanssaan hänen synteihinsä ja ellette tahdo saada osaa hänen vitsauksistaan. Sillä hänen syntinsä ovat kasaantuneet aina taivaaseen saakka, ja Jumala on palauttanut mieleensä hänen epäoikeudenmukaiset tekonsa.” (Ilm. 18:4, 5) Ulkokultaisuutensa tähden, johon kristikunta on syyllistynyt Jumalan ja hänen Kristuksensa nimessä, se on tuon kansainvälisen porton, Suuren Babylonin, moitittavin osa. Älköön kukaan meistä jääkö sen tahrimaksi älköönkä osallistuko sen synteihin Jumalan edessä!
12. Mitä hengellistä aviorikosta kristikunta ei ole katunut, ja mitä sen maailmalliset toverit eivät kadu?
12 Käsittäkäämme, että kristikunta on tuomittu koko muun Suuren Babylonin ohella. Se on kieltäytynyt katumasta uskonnollisesti moraalitonta eli aviorikkoista menettelyään, ystävyyttään tämän maailman kanssa. (Jaak. 4:4) Se on muun jumalattoman maailman kaltainen senkin jälkeen, kun Jehovan kristityt todistajat ovat selvästi julistaneet sille Jumalan lähestyvän tuomion. Ilmestyskirjan 9:20, 21 puhuu profeetallisesti tällaisista synnin paaduttamista ihmisistä sanoen: ”Muut ihmiset, joita nämä vitsaukset eivät tappaneet, eivät katuneet kättensä tekoja, niin että olisivat lakanneet palvomasta demoneja ja kullasta ja hopeasta ja kuparista ja kivestä ja puusta tehtyjä epäjumalia, jotka eivät voi nähdä eivätkä kuulla eivätkä kävellä, eivätkä he katuneet murhiaan eivätkä spiritistisiä tapojaan eivätkä haureuttaan eivätkä varkauksiaan” – Ks. myös Ilm. 18:9, 11.
13. Ketkä ovat 2. Pietarin 2:20–22:n mukaan kuin tahroja seurakunnassa, ja miten nämä tahrat täytyy poistaa?
13 Kaikki tosi kristillisen seurakunnan jäsenet ovat halukkaita pitämään järjestön tahrattomana palvontamuodon suhteen. Me emme välitä saada jäsenyyteemme niitä, jotka ovat tahroja järjestössä. Apostoli Pietari puhuu sellaisista ei-toivotuista kristillisessä seurakunnassa sanoen: ”He ovat tahroja ja häpeäpilkkuja; he antautuvat hillittömällä mielihyvällä petollisiin opetuksiinsa juhliessaan kanssanne.” (2. Piet. 2:13) Jos nämä tahran kaltaiset henkilöt eivät kadu vilpittömästi eivätkä käänny pois pettävistä opetuksista, niin heidät on erotettava seurakunnasta Jumalan tosi palvonnan harjoittajien suojelemiseksi. Muutoin he ovat häpeäksi seurakunnalle sen lisäksi, että he ovat vaara Jumalan lammaslaumalle. – 2. Piet. 2:20–22.
14, 15. Mitä Juudaan 22, 23 sanoo pitävän tehdä epäilijöille ja niille, jotka syyllistyvät sukupuolisen moraalittomuuden tekoon?
14 Maailmassa nykyään esiintyvät yllättävät tapahtumat voivat herättää joidenkuiden seurakuntalaisten mielessä epäilyjä. Toiset taas saattavat heikkouden tai huolimattomuuden hetkenä tehdä sukupuolisen moraalittomuuden teon. Raamatunkirjoittaja Juudas sanoo seurakunnalle, miten tällaisten jäsenten kanssa tulee menetellä: ”Osoittakaa myös jatkuvasti armoa muutamille, joilla on epäilyksiä; pelastakaa heidät sieppaamalla heidät tulesta. Mutta osoittakaa jatkuvasti armoa toisillekin peläten, samalla kun vihaatte lihan tahraamaa aluspukinettakin.” – Juud. 22, 23.
15 Uusi testamentti nykysuomeksi sanoo tässä: ”Olkaa armahtavaiset muitakin kohtaan, mutta pitäkää varanne. Inhotkaa aistillisuudessa saastunutta vaatettakin.” Uusi amerikkalainen Raamattu (The New American Bible) sanoo: ”Olkaa varuillanne niidenkin suhteen, joita säälitte; kammokaa jopa heidän lihan tahrimaa vaatetustaankin.” Amerikkalainen käännös (An American Translation) kuuluu: ”Ja katsokaa toisia pelonsekaisella säälillä, inhoten niitä vaatteitakin, jotka heidän eläimellinen luontonsa on tahrinut.” Seurakunnan täytyy noudattaa tätä varoitusta.
16. Miksi seurakunnan täytyy tuntea varovaisuutta sääliessään katuvaa synnintekijää, joka on tehnyt sukupuolisen moraalittomuuden teon?
16 Seurakunta ei voi koskaan suhtautua suopeasti sukupuoliseen moraalittomuuteen, jos se haluaa Jehovan havaitsevan sen tahrattomaksi hänen tuomion toimeenpanopäivänään. Se voi olla armollinen ja sääliväinen niitä jäseniä kohtaan, jotka tekevät moraalittomuusteon lihan heikkouden tai muiden vaikutusten takia. Mutta näiden täytyy ilmaista todellista katumusta. Seurakunnan täytyy silti olla hyvin varovainen osoittaessaan armoa ja anteeksiantoa katuvia kohtaan peläten aina itsensä tähden, koska se ei halua heikentyä asenteessaan vanhurskauden puolesta tämän jumalattoman sukupolven keskellä, joka on vajonnut sellaisen moraalittomuuden syvyyksiin, mikä aiheutti Jehovan tuliset tuomiot muinaisille Sodoman ja Gomorran kaupungeille. – Juud. 7; 2. Piet. 2:6–8; 1. Piet. 4:3, 4.
17. Kun seurakunta tutkii syyllisyyttä ilmaisevaa todistusta jonkun jäsenensä sukupuolisesta moraalittomuudesta, niin miten sen on suhtauduttava sellaiseen todistukseen?
17 Seurakunnan täytyy pysyä Jumalan pyhän hengen täyttämänä ja kehittää sen hedelmiä, joista yksi on moraalinen itsehillintä. (Ef. 5:18; Gal. 5:22, 23) Näin ollen sen täytyy pysyä loitolla kaikenlaisesta sukupuolisesta moraalittomuudesta. Se ei katsele huvittuneen uteliaana eikä vastaavin sukupuolisen tuntein aluspukinetta, jonka tahraa todistus sen kantajan sukupuolisesta epäpuhtaudesta. Päinvastoin se vihaa, inhoaa, kammoo sellaista syyllisyyttä ilmaisevaa vaatekappaletta, joka tarvitsee pestä sukupuolisesta saastastaan. Siten se lujittaa puhtauden rakkauttaan. Se ei voi sen tähden katsella sukupuolista tyydytystä tuntien pornografista kirjallisuutta tai elokuvaa tai televisio-ohjelmaa. – Vrt. 3. Moos. 15:16, 17.
18. Mihin 1. Timoteukselle 6:11–14:ssä olevaan kehotuksen vanhinten eli valvojien tulee suhtautua vakavasti?
18 Seurakunnan jäsenten täytyy myös valppaasti pysyä tahrattomina siinä, millä tavalla he noudattavat Jumalan Kristuksen seuraajille antamia käskyjä. Vanhimmat eli valvojat, jotka jäljittelevät ensimmäisen vuosisadan Timoteus-nimistä valvojaa, tekevät hyvin suhtautuessaan vakavasti siihen, mitä apostoli Paavali kirjoitti Timoteukselle kristillisestä käytöksestä, nimittäin: ”Mutta sinä, oi Jumalan ihminen, pakene näitä [materialismin kohtalokkaita seurauksia]. Pyri sen sijaan vanhurskauteen, jumaliseen antaumukseen, uskoon, rakkauteen, kestävyyteen, lempeämielisyyteen. Taistele uskon hyvä taistelu, hanki luja ote ikuiseen elämään, johon sinut kutsuttiin ja jota varten annoit hyvän julkisen julistuksen monien todistajien edessä. Jumalan nähden, joka säilyttää kaiken elossa, ja Kristuksen Jeesuksen, joka esitti todistajana hyvän julkisen julistuksen Pontius Pilatuksen edessä, annan Sinulle määräyksen, että noudatat käskyä tahrattomalla ja nuhteettomalla tavalla Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmeiseksi tuloon saakka.” – 1. Tim. 6:11–14.
19. Millaisen meidän siis ei tule haluta maineemme olevan tottelevaisuuden ja toimintamme suhteen?
19 Tällaista kristityille annettua käskyä meidän tulee haluta totella tavalla, joka on ”tahraton ja nuhteeton” Jehova Jumalan edessä. Me emme halua, että maineemme tottelevaisuuden suhteen on tahrainen, että siinä olisi rumentavia mustia merkkejä meitä vastaan ja paljon sellaista, mistä toimintaamme voitaisiin moittia. Meidän tulee tehdä kaikkemme osoittaaksemme vilpitöntä halua olla aina tottelevaisia. Meidän tulee pitää tarkoin huolta siitä, että vaellamme nuhteettomasti Jumalamme kanssa niin kuin arkin rakentaja Nooa vedenpaisumusta edeltäneen asiainjärjestelmän ”lopun aikana”. – 1. Moos. 6:3, 9.
MILLÄ TAVALLA ”VIRHEETTÖMIÄ”?
20. Millainen virhe on tahraan verrattuna ihmisessä, ja mitä on sanottava Jeesuksesta Kristuksesta tässä suhteessa?
20 Meille on tarpeellista, että Jehova Jumala havaitsee meidät lopulta paitsi ”tahrattomiksi” myös ”virheettömiksi” ’päivänsä’ tullessa. (2. Piet. 3:14) Me tiedämme virheen olevan syvemmällä kuin tahra. Tahra on pinnalla ja voidaan pyyhkiä eli puhdistaa pois, mutta virhettä ei. Tämä on vika, rumennus, joka pilaa fyysisen täydellisyyden. Se ilmaisee, että sisällä on jokin vika, jotain epäkunnossa. Jeesus Kristus oli kokonaan täydellinen ja saattoi tämän tähden tarjoutua lunastusuhriksi ihmiskunnan edestä niin kuin ”virheetön ja tahraton karitsa”. – 1. Piet. 1:18, 19; Hepr. 9:14.
21. Missä suhteessa me yritämme olla virheettömiä Jumalan edessä, niin kuin Filippiläisille 2:14–16 kehottaa?
21 Meillä syntisen Aadamin jälkeläisillä ei luonnollisestikaan voi olla täydellistä ihmisruumista, jossa ei olisi minkäänlaista virhettä. Mutta miten on persoonallisuutemme ja sydämemme vaikuttimien laita? Me näemme aivan oikein paljon vaivaa pysytelläksemme vapaina ”maailman tahroilta”, mutta samalla me yritämme kehittää senkaltaista persoonallisuutta kuin Kristuksella on puhdassydämisinä. Olkoon meistä kaukana, että vilpittömyydessämme olisi jotakin vajavuutta, kun jäljittelemme Herraa Jeesusta Kristusta. Me emme halua olla sellaisen eläimen kaltaisia, joka esitettiin Jumalan alttarilla uhriksi Jumalalle ja jonka temppelin pappi hylkäsi, koska se oli ’virheellinen’. Meihin soveltuvat nykyään yhtä voimakkaina apostoli Paavalin 1 900 vuotta sitten esittämät sanat: ”Tehkää jatkuvasti kaikki nurisematta ja väittelyittä, jotta teistä tulisi moitteettomia ja viattomia, virheettömiä Jumalan lapsia nurjan ja kieroutuneen sukupolven keskuudessa, jonka joukossa te loistatte valaisijoina maailmassa säilyttäen lujan otteen elämän sanaan.” – Fil. 2:14–16.
22, 23. Miten Jumala pitää valon kuin virheettömien, viattomien maan päällä olevien lastensa säteilemänä loistamassa pimeyden voimien hyökkäyksestä huolimatta?
22 Eikö ”virheettöminä Jumalan lapsina” oleminen ole suurenmoinen päämäärä, mihin pyrkiä? Koska me olemme Hänen lapsinaan sellaisia, niin hän ei havaitse mitään hävettävää eikä mitään, minkä johdosta ilmaista paheksumista. Hän pitää valon, joka säteilee kauttamme ollessamme valaisijoina, jatkuvasti loistavana.
23 Meitä ei tukahduteta koskaan sammuksiin valaisijoina! Asian laita on meidän tapauksessamme sama kuin hänenkin tapauksessaan, jonka askeleita me seuraamme, Logoksen eli Jumalan Sanan. Hänestä on kirjoitettu: ”Se, mikä on tullut olemassaoloon hänen välityksellään, oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. Ja valo loistaa pimeydessä, mutta pimeys ei ole saanut sitä valtaansa.” (Joh. 1:3–5) Me odotamme, että kristikunta, joka on esittänyt Jumalan ja Kristuksen väärässä valossa, hävitetään lähitulevaisuudessa, mutta ”virheettömiltä Jumalan lapsilta” tuleva valaistus tunkee jatkuvasti läpi synkkenevän pimeyden maan päällä. Kun sitten vertauskuvallisen ’Maagogin maan Googin’ uskonnottomat laumat lähtevät joukoittain hyökkäämään näitä hengellisiä valaisijoita vastaan, ’kuin pilvi, peittääkseen maan’, niin nuo pimeyden voimat eivät pysty sammuttamaan valoa. (Hes. 38:16–19) Jumala ei salli koskaan ”moitteettomien ja viattomien” lastensa tuhoutua maan päältä!
”JA RAUHASSA”
24. Mitä Jehova ei tee maan päällä olevan järjestäytyneen kansansa suhteen vanhan järjestyksen hajotessa ja miksi ei?
24 Kun me siis olemme tulleet näin myöhäiseen vaiheeseen ihmiskunnan asioissa, kun maailma on kehittynyt jo näin pitkälle tuhoisalla tiellä, niin ei ole aika meidän kadottaa näkyvistämme sitä, mikä on aivan edessämme. Se on vanhojen ”taivaitten” ja vanhan ”maan” hajoaminen. Meidän ei tule näin ollen milloinkaan lakata käyttäytymästä sopusoinnussa tämän kunnioittavaa pelkoa herättävän tosiasian kanssa. Uusi testamentti nykysuomeksi esittää 2. Pietarin 3:11:ssä tämän asian seuraavin sanoin: ”Koska kaikki tämä hajoaa, millaisia pitääkään teidän olla. Teidän pitää omistaa elämänne kokonaan Jumalalle.” Jos tällainen yleismaailmallinen hajoaminen on edessä, niin Jehova Jumala, Kaikkeuden Suvereeni, on huolehtiva siitä ja tekevä sen kuninkaallisen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Vertauskuvalliset vanhat taivaat ja vanha maa tulevat tosiaan hajoamaan, pirstoutumaan. Mutta koko tuon vanhan asiainjärjestyksen tulisen hajoamisen aikana Suvereeni Herra Jehova ei hajota eikä pirsto maan päällä olevan järjestäytyneen kansansa yhtenäisyyttä. Hän havaitsee siihen kuuluvien toimivan ”pyhissä käytöstavoissa ja jumalisen antaumuksen teoissa”. Hänen tarkastuksensa osoittaa heidän olevan ”tahrattomia ja virheettömiä”. – 2. Piet. 3:11, 14.
25. Kun ”Jehovan päivän läsnäolo” tulee tosiasiaksi, niin mikä vastakohtaisuus tulee olemaan niiden välillä, jotka ovat Jumalan uuden järjestyksen puolella, ja niiden, jotka kannattavat vanhaa järjestystä?
25 Näin ollen se hengellinen paratiisi, jossa nämä Suvereenin Herran Jehovan hyväksytyt palvojat ovat havainneet olleensa vuodesta 1919 lähtien, pysyy vahingoittumattomana, kun maailmallisen vanhan järjestyksen tuhoisa hajoaminen tapahtuu Jumalan vihan hehkuvan kuumuuden alaisuudessa. Hänen uskollisten palvojiensa tilanne on oleva samanlainen kuin Nooan ja hänen perheensä heidän mentyään valmiiseen, merikelpoiseen arkkiin ja Jehova Jumalan suljettua sen ainoan oven kaikkien turvallisesti arkin sisäpuolelle tulleitten suojelemiseksi niiltä luonnonvoimilta, jotka hän silloin päästi valloilleen jumalattomien ihmisten ”muinaisen maailman” päälle. (1. Moos. 7:16) Mutta välinpitämätön ihmismaailma tulee verta hyytävän järkytyksen kokien havaitsemaan, että uskomaton ”Jehovan päivän läsnäolo” on yllättänyt sen! Se saa nähdä vanhan järjestyksensä muodon hajoavan olemattomiin niin kuin hajoaa kohisevaan polttouuniin heitetty lumipallo. Ihmisyhteiskunnan ykseys pirstoutuu. Ihmisyhteiskunnan ykseys murenee, niin että jokaisen käsi on veljeään vastaan. Mikä vastakohta niille, jotka silloin ovat uskollisesti Jehovan vanhurskaan uuden järjestyksen puolella!
26. Minkä suuntainen painostus uuden järjestyksen puoltajien on torjuttava, ja miksi Kristuksen rakkauden kaltainen rakkaus auttaa tässä suhteessa?
26 Keskellä vanhan järjestyksen kannattajien keskuudessa vallitsevaa maailmanlaajuista lain ja järjestyksen romahdusta Jumalan uuden järjestyksen puoltajien on torjuttava maailmananarkiaan johtava painostus. Heidän on pysyteltävä yhdessä Jumalan järjestämänä kansana säilyttäen tosi kristillisen ykseyden. Tämä vaatii heitä olemaan rauhassa keskenään. Apostoli Pietari on henkeytetyn ennaltanäkemyksen omaavana kehottanut meitä, että meidän tahrattomien ja virheettömien täytyy havaita olevan myös ”rauhassa”, kun Jehovan päivä hänen tuomiopäätöstensä toteuttamiseksi saapuu äkisti kuin varas. Meillä on keinot säilyttää rauhamme Jehova Jumalan ja toistemme kanssa. Me olemme jo kauan kehittäneet Kristuksen rakkauden kaltaista rakkautta, joka on ”täydellinen yhdysside”. (Kol. 3:14) Mutta on muutakin kuin tämä yksi sitova voima.
27. Missä muussa ilmenevä ykseys ei petä heitä ”suuren ahdistuksen” aiheuttaman hajoamisen aikana?
27 On myös se voima, jonka tärkein hedelmä on rakkaus, ja se on Jumalan pyhä henki. Meillä täytyy sen tähden olla hengen ykseys. Paitsi tätä on myös olemassa uskon ykseys, kristillisen toiminnan ykseys saarnaamisessa ja opetuslasten tekemisessä sekä ykseys ainoan elävän tosi Jumalan Jehovan kanssa hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen välityksellä. Nämä mahtavat seikat saavat aikaan sopusoinnun ja rauhan Jehovan kristittyjen todistajien järjestössä. Nämä rauhaa rakentavat seikat eivät petä heitä sen lähestyvän ”suuren ahdistuksen” aikana, joka sulattaa maailmallisen vanhan järjestyksen muodottomaksi massaksi.
28. Jotta rauha vaikuttaisi yhdyssiteenä, niin mitä yhdistäviä seikkoja meillä on, kuten Efesolaisille 4:3–6 mainitsee?
28 Pitkin matkaa tämän ”lopun ajan” kuluessa vuodesta 1914 lähtien Jehovan vanhurskaan uuden järjestyksen uskolliset kannattajat ovat keskittyneet siihen, mitä apostoli Paavali kehottaa meitä tekemään, ”pyrkien hartaasti noudattamaan hengen ykseyttä rauhan yhdistävässä siteessä. On yksi ruumis ja yksi henki, samoin kuin teidät kutsuttiin yhdessä toivossakin, johon teidät kutsuttiin; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” – Ef. 4:3–6.
29. Minkä odottamisessa me olemme myös yhtä, joten minkä tekemistä me jatkamme Pietarin antaman ohjeen mukaan?
29 Lopuksi me olemme yhtä odottaessamme tämän kuolemaisillaan olevan vanhan asiainjärjestyksen pikaista hajoamista. Minkä tekemistä me siis jatkamme, kunnes ”Jehovan päivän läsnäolo” tulee kuin varas? Apostoli Pietari antaa henkeytettynä meille, jotka haluamme osoittautua Jumalan uuden järjestyksen arvoisiksi, ohjeen mitä tehdä: ”Tehkää kaikkenne, jotta hän lopulta toteaisi teidän olevan tahrattomia ja virheettömiä ja rauhassa.” – 2. Piet. 3:10–14.