”Työksi” kutsutun lahjan arvostaminen

”Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat.” – Saarn. 9:10.

 1. Miten jotkut ihmiset suhtautuvat työhön ja miksi? Mitkä kysymykset teemme sen tähden?

TÄNÄ historian aikana, jolloin ihmiset tekevät vähemmän työtunteja ja vaativat enemmän palkkaa työstään, olisi kaikkien, jotka etsivät onnea siitä, mitä tekevät, ja myös Jumalan hyväksymystä, viisasta tutkia omaa suhtautumistaan työhön. Maailmassa nykyään vallitsevan tyytymättömyyden voidaan suureksi osaksi katsoa johtuvan ihmisistä, jotka ovat tyytymättömiä työhönsä. Yhä useammat työntekijät varsinkin nuorten keskuudessa ovat taipuvaisia pitämään työtä kirouksena, rangaistuksena tai kovana kohtalona, mistä pitäisi päästä eroon mikäli mahdollista. He valittavat, että työ uuvuttaa voimat ja jättää työntekijän liian väsyneeksi, jotta hän nauttisi elämästä. He perustelevat asiaa: ’Miksi tehdä työtä, jos se hävittää elämisen ilon?’ ’Liian monet työskentelevät ilman että elävät’, he sanovat. Osoittaakseen työn epämieluisuuden työmiehet usein viittaavat niiden teollisuus-, virasto- ja sosiaalityöntekijöitten moniin vastalauseisiin ja lakkoihin, jotka eivät ole huolissaan ainoastaan palkoista vaan myös työajasta ja työolosuhteista. Jotkut ajattelevat, että aherruksesta vapaa maailma olisi ihanne-elämää. Harvat pitävät työtä siunauksena tai lahjana Jumalalta. Mikä on sinun asenteesi työhön? Pidätkö sitä Jumalalta tulevana siunauksena vai vain välttämättömänä pahana? Miten työhön pitäisi suhtautua?

 2. a) Miten työhön suhtaudutaan Raamatussa? b) Mitä Raamattu sanoo laiskoista ihmisistä? c) Miksi meillä ei tule olla mitään yhteistä laiskojen kanssa?

² Pyhä Raamattu suosittelee työtä. Se sanoo, että ihmisen tulee syödä, juoda ja ”nauttia hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa”. Jumalan tahto on, että ihminen ”iloitsee teoistansa”. (Saarn. 5:17; 3:13, 22) Raamatussa ei missään kohdassa suosita joutilaisuutta, velttoutta ja laiskuutta elämäntapana. Ihmistä kehotetaan päinvastoin ’ponnistelemaan tarmokkaasti’. Uutteruutta ylistetään. Ihmisen tulee ’tehdä kaikki, mitä hän voimallaan tehdyksi saa’. (Luuk. 13:24, Um; Saarn. 9:10; Hepr. 6:10, 11) Laiskoja ihmisiä kehotetaan: ”Mene . . . muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.” (Sananl. 6:6) Huolettomuus yhdistetään tyhmiin. Heidän ’huolettomuutensa tuhoaa heidät’. (Sananl. 1:32, Um) ”Joka laiskasti kättä käyttää”, havaitsee pian syöksyneensä köyhyyteen, sen sijaan että se olisi ihanteellinen elintapa. Ne, jotka rakastavat nukkumista, torkkumista ja kädet ristissä oleilemista, eivät varmastikaan kulje kohti onnea vaan tuhoa. (Sananl. 10:4; 18:9; 24:33, 34) Sen tähden ei ihmisillä, jotka harjoittavat oikeaa uskontoa, Raamatun uskontoa, voi olla mitään yhteistä velttojen, laiskojen ihmisten kanssa. Jumalan kansaan kuuluvia ei ole kutsuttu toimettomaan, laiskaan elämään, vaan toimeliaaseen, sykkivään elämään jäljittelemään Jumalaansa Jehovaa. Juuri tämä toimelias, tuottoisa elämä on se lahja Jumalalta, joka johtaa tosi onneen. – Joh. 5:17.

JUMALA JA HÄNEN POIKANSA OVAT TYÖNTEKIJÖITÄ

 3. Mitä voidaan sanoa Jumalasta työntekijänä ja hänen töittensä vaikutuksesta ihmiskuntaan?

³ Avaa silmäsi ja katsele ympärillesi. Sinun tarvitsee luoda vain yksi silmäys todetaksesi, että sinua ympäröivät työt, joiden lukumäärä on laskematon, joiden kauneus on verraton ja joita on ihana katsella. Nämä työt kuuluvat ilmaisuun ’Jumalan ihmeelliset teot’. (Ps. 145:4, 5; 148:3–10) Ylhäällä on taivaat, jotka ”julistavat Jumalan kunniaa”; ja ”taivaanvahvuus ilmoittaa hänen kättensä tekoja”. Maa hyvin monilajisine eläimistöineen ja kasvistoineen pakottaa ylistämään. Arvostava psalminkirjoittaja julisti: ”Kuinka moninaiset ovat sinun tekosi, Herra! Sinä olet ne kaikki viisaasti tehnyt, maa on täynnä sinun luotujasi.” (Ps. 19:2–5; 104:24) Koko kaikkeus on kirjaimellisesti täynnä Jumalan töitä. Niiden lukumäärä on valtava ja saa ylistyksen pulppuilemaan. Niiden kauneus on kunnioitusta herättävä. Niiden suuruus ja viisaus herättää ylistystä ja kiitosta. Niiden vaikutus on nöyrryttävä. Psalmista sanoi: ”Kun minä katselen sinun taivastasi, sinun sormiesi tekoa, kuuta ja tähtiä, jotka sinä olet luonut, niin mikä on ihminen, että sinä häntä muistat, tai ihmislapsi, että pidät hänestä huolen?” (Ps. 8:4, 5; 92:6; 150:2) Kaikki nämä luodut saavat osakseen Jumalan alituista huomiota ja huolenpitoa.

 4. Kuka oli Jumalan ensimmäinen luomus, ja mitä todisteita on siitä, että hän oli työntekijä?

⁴ Kaikki Jumalan työt ovat vertaansa vailla, täsmällisiä ja aitoja. Ne kaikki on tehty viisaasti. Raamatun Sananlaskujen kirjassa esitetään personoitu viisaus Jehova Jumalan rinnalla luomistyössä hänen ”mestarityöntekijänään”. (Sananl. 8:12, 22–31, Um) Apostoli Johannes ilmoitti henkeytettynä tämän Mestarityöntekijän olleen ”Sana”, Jumalan ensimmäinen luomus, hänen ainosyntyinen Poikansa, joka tuli myöhemmin maan päälle Jeesukseksi Kristukseksi. Johannes sanoi: ”Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään.” (Joh. 1:1–3) Ja Paavali sanoi, että ”hänen välityksellään saatettiin kaikki muu olemaan”. (Kol. 1:17, Um) Tämä Jumalan viisas Poika osoittautui mestarityöntekijäksi maan päällä. Yksikään mies häntä ennen tai hänen aikansa jälkeen ei ole suorittanut niin paljon eikä kenelläkään ole ollut sellaista vaikutusta ihmisen historiaan. Metusalah, joka eli 969 vuotta, ei jättänyt jälkeensä yhtään muistamisen arvoista työtä. Hänen pitkää elämäänsä voitaisiin pitää täytenä haaskauksena. Toisaalta Johannes kirjoittaa tarkasteltuaan evankeliumikertomuksia Jeesuksen maallisista töistä: ”On paljon muutakin, mitä Jeesus teki; ja jos se kohta kohdalta kirjoitettaisiin, luulen, etteivät koko maailmaan mahtuisi ne kirjat, jotka pitäisi kirjoittaa.” (Joh. 21:25) Kumman elämä oli onnellisempi – Jeesuksenko vai Metusalahin? Jeesus eli kuitenkin vain 33¹/2 vuoden lyhyen ajanjakson. Hän oli ilmeisesti uuttera työntekijä!

 5. Kenen työtapoja Jeesus noudatti? Esitä todistus.

⁵ Kun ihmiset yrittivät estää Jeesusta tekemästä ystävällisyyden tekoja sapattipäivänä, niin hän vastasi viitaten Jehovan taukoamattomaan toimintaan viikon kaikkina päivinä sanoen: ”Minun Isäni on tehnyt jatkuvasti työtä tähän asti, ja minä teen jatkuvasti työtä.” (Joh. 5:17, Um) Miksei hyviä töitä pitäisi tehdä sapattina? Lakkaako Jumalan aurinko paistamasta, koska on sapatti? Seisovatko joet paikallaan? Lakkaako ruoho kasvamasta? Eivätkö hedelmät kypsy ja linnut laula? Eikö Jumala ahkeroi huolehtien luomakuntansa tarpeista? Miksi hänen Voideltunsa pitäisi sitten kieltäytyä suorittamasta rakkauden töitä vain siksi, että on sapatti? Jeesus noudatti työtavoissaan taivaallisen Isänsä esimerkkiä. ”Minun ruokani on se, että minä teen lähettäjäni tahdon ja täytän hänen tekonsa”, sanoi Jeesus. (Joh. 4:34) Kenen esimerkkiä sinä noudatat työtavoissasi? Mikä on sinun asenteesi työhön?

IHMINEN ON TYÖNTEKIJÄ

 6. Mitä todisteita on siitä, että ihminen luotiin tekemään työtä, ja miksi työtä voidaan sanoa ”Jumalan lahjaksi”?

⁶ Jumala teki maallisen ihmisen työntekijäksi. Ei ainoastaan Raamattu sano näin, vaan myös ihmisen rakenne, hänen lihaksistonsa, käsiensä ja jalkojensa muotoilu, osoittaa, että jonkinlainen työ on ehdottoman välttämätön hänen hyvinvoinnilleen. Kaikki kasvu riippuu toiminnasta. Ilman ponnistelua ei tapahdu ruumiillista eikä älyllistä kehitystä, ja ponnistelu merkitsee työtä. Työ antaa merkitystä ja tarkoitusta elämälle. Ihmisen aikaansaannokset ovat suorastaan ihmisen mitta. Työ, joka vaatii ihmisen voimia ja antaa hänelle tyydytystä ja sallii hänen ilmaista itseään, on turva huikentelua ja aistillisuutta vastaan. Ihmiset, jotka tekevät kovasti työtä, ovat tavallisesti onnellisimpia. Mutta ne, jotka eivät tee työtä rakkaudesta sitä kohtaan vaan rahan tai jonkin muun itsekkään tarkoituksen takia, eivät todennäköisesti saa paljon onnea elämässä. Kova työ tekee ihmisen nälkäiseksi, joten hän syö ja nauttii sitä enemmän ruoastaan. Se tekee hänet janoiseksi, joten hän juo. Se tekee hänet väsyneeksi, mikä saa hänet nukkumaan makeasti. ”Jokaisen ihmisen tulisi syödä ja tosiaan juoda ja nähdä hyvää kaikesta kovasta työstään”, sanoo Raamattu. ”Se on Jumalan lahja.” ”Ihmiselle ei ole mitään parempaa kuin että hän syö ja tosiaan juo ja saattaa sielunsa näkemään hyvää kovan työnsä vuoksi. Tämänkin minä olen nähnyt, juuri minä, että se on tosi Jumalan kädestä.” (Saarn. 3:13; 2:24; Um) Näetkö sinä työsi siunauksena tosi Jumalalta? Se on välttämätöntä, mikäli aiot saada pysyvää onnea ja tyydytystä työstäsi.

 7. a) Merkitseekö elämä täydellisyydessä työttömyyttä ihmiselle? b) Mikä tekee työn merkitykselliseksi?

⁷ Ensimmäinen ihminen Aadam eli täydellisessä ympäristössä, mutta hänen piti niissäkin paratiisiolosuhteissa olla työntekijä. Hänen ei pitänyt vain nojailla ja viettää aikaa vetelehtien. Jumala käski Aadamia viljelemään Eedenin puutarhaa ja pitämään siitä huolta. (1. Moos. 2:15) Se merkitsi työtä. Se vaati aloitekykyä, mielikuvitusta ja kekseliäisyyttä. Eedenin hoitajana Aadam voi kuvitella itsensä Jumalan työtoveriksi, joka toteutti Luojan tahtoa ja tarkoitusta maan päällä. Hänen työnään oli koko maan tekeminen paratiisipuutarhaksi ja sen kansoittaminen täydellisellä ihmissuvulla. (1. Moos. 1:28) Se ei ollut suinkaan pikku tehtävä; sen toteuttaminen vaati rohkeutta ja ahkeruutta. Mutta juuri tämä työ teki hänen elämästään tarkoituksellisen. Tieto siitä, että on Jumalan työtoveri, tuottaa tyydytystä ja iloa. Mistä tahansa tämä tietoisuus puuttuu nykyäänkin, työ kadottaa tarkoituksellisuutensa ja merkityksellisyytensä. Se käy pian ikäväksi, pitkäveteiseksi, kiusankappaleeksi, eikä sillä ole pysyvää päämäärää tai tarkoitusta.

 8. Mihin Aadam samoin kuin ihmiskunta siitä pitäen pyrki ja millaisin seurauksin?

⁸ Mutta Aadam piti parempana menetellä vastoin Jumalan tahtoa. Hän toimi tyydyttäen omia hillittömiä halujaan ja mielitekojaan, mikä tie osoittautui tuhoisaksi hänelle itselleen ja koko ihmiskunnalle hänen jälkeensä. (Room. 5:12) Ihmiskunnan valtava enemmistö on Aadamin ajasta lähtien noudattanut hänen arvotonta esimerkkiään. Ihmiset omistautuvat pyrkimyksiin, jotka ovat miltei yksinomaan itsekkäitä. Jumala ei ole lainkaan heidän ajatuksissaan. (Ps. 10:4; 14:1) Heidän työnsä ei suurimmalta osaltaan liity Jumalan tahtoon ihmiskunnan suhteen, eivätkä he voi kuvitella itseään Jumalan työtovereiksi. Heidän työllään ei ole mitään rakentavaa merkitystä. Siksi se, mitä he tekevät, jättää heidät tyhjiksi ja tyytymättömiksi. (Saarn. 2:22, 23) Jos ihmiskunta olisi osoittautunut halukkaaksi toteuttamaan Jumalan tarkoitusta maan muuttamisesta paratiisipuutarhaksi, niin ajattelehan, mikä ihana paikka maa olisikaan näiden tuhansien vuosien jälkeen! Ja miten monilta kyyneleiltä, kuinka paljolta verenvuodatukselta, mistä kurjuudesta ja kärsimyksestä ihmiskunta olisikaan säästynyt kaikissa osissa maata!

KUTSUTUT SUORITTAMAAN ERIKOISTYÖTÄ

9, 10. Miksi Nooalle annettiin erikoistyömääräys, ja mitä se sisälsi?

⁹ Aadamin luomisesta siihen saakka, kun Nooa oli 600 vuoden vanha, 1 656 vuoden ajan, ihmiskunnan pyrkimykset olivat melkein tyystin materialistisia ja itsekkäitä seurausten ollessa tuhoisat. Raamatun kertomus sanoo: ”Maa turmeltui Jumalan edessä, ja maa tuli täyteen väkivaltaa. Niin Jumala näki, että maa oli turmeltunut; sillä kaikki liha oli turmellut vaelluksensa maan päällä.” (1. Moos. 6:11, 12) Tämä selitys tuo jotenkin mieleen maan nykyisen asiaintilan. Jeesus Kristus vakuutti tämän asiainjärjestelmän loppua koskevassa ennustuksessaan asiaintilan olevan tällainen, kun hän sanoi: ”Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus [läsnäolo, Um] oleva.” (Matt. 24:37–39) Tällaisina maan päällä vallitsevina kriittisinä aikoina Jumala kutsuu ihmisiä suorittamaan hänelle erikoistyötä. Nooa oli yksi tällaisen tehtävän saanut.

¹⁰ Tätä Jumalan miestä, Nooaa, käskettiin rakentamaan arkki itsensä ja huonekuntansa sekä kaikkien eläinten säilyttämiseksi hengissä. Se vaati erityistä voimaa ja päättäväisyyttä, sillä se merkitsi suuren puutavara- ja muun tarvikemäärän kokoamista. Samoin sen suuren eläinlauman ohjaaminen, joka myöhemmin meni arkkiin, vaati suunnittelua ja järjestyksellistä käsittelyä. Tämä työ edellytti raaka-aineitten, eläinten tapojen, ruoan, arkkitehtuurin, puusepäntyön ja vedenpitäväksi tekemisen tuntemusta. Nooan tehtävään kuului myös vanhurskauden saarnaaminen ja noudattaminen. Ja tämä työmies Nooa oli yli 500 vuoden vanha, kun hän alkoi rakentaa arkkia. – 1. Moos. 6:9–22; 7:6; 2. Piet. 2:5.

11. Miksi voimme sanoa, että Nooan työ merkitsi hänen pelastustaan eikä vain näytettä hänen uskostaan?

¹¹ Hoidettuaan kaikki esivalmistelut Nooa meni arkkiin vuonna 2370 eaa. järjestetyn yhdyskunnan kanssa, jonka päämies hän oli. Sen kuuvuoden ja kymmenen päivän ajan, minkä hän oli arkissa, hän teki työtä. Hän johti epäilemättä hartaita keskusteluja, kiitosrukouksia, ruokki eläimiä, poisti jätteet ja piti ajanlaskua. Se oli merkityksellistä työtä. Se merkitsi hänen pelastustaan. Opetuslapsi Jaakob sanoi: ”Te näette, että ihminen tulee vanhurskaaksi teoista eikä ainoastaan uskosta.” (Jaak. 2:24) Nooan työt todistivat hänen uskonsa. Mitä sinun työsi todistavat? Nooan esimerkki vakuuttaa meille, että Jumala päättää, mitkä työt ovat sopivia ja mitkä eivät. Jumala antaa nyt varoituksen, että hän ”tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa”. (Saarn. 12:13, 14) Nooa osoitti olevansa aikansa tasalla. Voidaanko sinusta sanoa samaa? Miten sinä suhtaudut työhön, Jumalan työhön?

JUMALAN KANSSA TYÖSKENTELEVÄ KANSA

12. Miten Israelista tuli Jumalan työtovereitten muodostama kansa?

¹² Siinä tarkoituksessa, että Jumala oli tuottava kansan, sellaiset miehet kuin Aabraham, Iisak ja Jaakob sekä muut saivat huomattavia työmääräyksiä Jehovalta. Heprealaiskirjeen 11. luku kertoo heidän uskontöistään. Lopulta Jehova järjesti vuonna 1513 eaa. Siinain vuoren luona Israelin kansan yksinomaista tarkoitustaan varten sanomalla: ”Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.” Kansa vastasi näihin sanoihin yksimielisesti: ”Kaiken, mitä Herra on puhunut, me teemme.” (2. Moos. 19:5, 6, 8) Apostoli Paavali sanoi, että tämän lakiliiton tarkoitus oli johdattaa juutalaiset Kristuksen luo, ”että me uskosta vanhurskaiksi tulisimme”. – Gal. 3:23–25.

13. a) Mitä voidaan sanoa pappien velvollisuuksista ja siitä, miten heistä tuli kyvykkäitä tehtävissään? b) Minkä seikan tämä auttaa meitä näkemään tehtävänämme olevasta työstä?

¹³ Ainutlaatuisen Israelin kansan keskuudessa oli eri sukukunnilla nimenomaiset työvelvollisuutensa. Esimerkiksi pappisvelvollisuudet rajoittuivat Aaronin perheen miesjäseniin, muiden Leevin sukukuntaan kuuluvien toimiessa heidän apulaisinaan. (4. Moos. 3:3, 6–10) Tabernaakkelin pystyttäminen, purkaminen ja kantaminen oli ei-papillisten leeviläisten työtä. Heidän työnsä oli hyvin järjestetty kuningas Daavidin alaisuudessa, joka nimitti esimiehet, virkailijat, tuomarit, portinvartijat ja rahastonhoitajat. Myöhemmin, kun Salomon temppeli oli rakennettu, suuri joukko avusti pappeja esipihoilla ja ruokailuhuoneissa synti- ja polttouhreihin liittyvissä tehtävissä, puhdistustyössä, punnitsemisessa, mittaamisessa ja erilaisissa vartiotehtävissä. Suuri osa tästä oli kovaa ja innoittamatonta työtä. Eräässä tilaisuudessa pappeja oli yhteensä 1 760, kaikki ”kelvollisia [kyvykkäitä, Um] toimittamaan palvelusta Jumalan temppelissä”. (1. Aikak. 9:10–13) Nämä olivat pappeja, joilla oli erinomaisia kykyjä. Emme voi kuitenkaan kuvitella, että kaikki nämä papit olivat saaneet erikoisen pätevyyden tai lahjakkuuden syntyessään, että heille olisi ollut poikkeuksellisen helppoa olla taitavia määrättiinpä heidät mihin tahansa tehtävään. Ei, mutta kun he olivat ahkeria oppimaan tehtävänsä ja kiinnittivät järkähtämättä huomionsa heille annettuihin velvollisuuksiin, niin he kaikki tulivat aikanaan tunnetuiksi siitä, että olivat erittäin kyvykkäitä miehiä Jehovan työhön. Tämä valottaa sitä tosiasiaa, että ihmiset voivat tehdä töitä, joista he pitävät tai eivät pidä. Jos ihminen paneutuu asiaan, mikään työ ei ole niin karkeaa tai alhaista, ettei hän voisi jalostaa sitä; mikään työ ei niin ikävystyttävää tai elotonta, ettei hän voisi puhaltaa siihen hiukan eloa; mikään työ ei niin tylsää, ettei ihminen voisi elävöittää sitä mielikuvituksellaan, jos hän vain antautuu siihen.

14. Minä papit pitivät itseään, ja mikä apostoli Paavalin ilmaisema asenne voi auttaa meitä työssämme?

¹⁴ Jehovan papit pitivät itseään työssään Jumalan työtovereina, mikä sai heidät pitämään tehtäviään etuna eikä vain suoritettavana tavallisena työnä. Tehtäviensä alhaisuudesta huolimatta he voivat säilyttää sellaisen erinomaisen hengen, jota apostoli Paavali tähdensi sanoen: ”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” Hän sanoo edelleen: ”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille.” (1. Kor. 10:31; Kol. 3:23) Mutta vaikka ihmiset katsovatkin olevansa Jumalan työtovereita, niin heidän täytyy silti ponnistella. Tämä tarmokas, ahkera ponnistelu Jumalan työtoverina johtaa lopulta saavutuksiin ja tosi onneen. Suhtaudutko sinä työhön tällä tavalla?

15. Miten heprealaiset suhtautuivat työhön, ja mitä ajateltiin ahkeruudesta ja taitavuudesta?

¹⁵ Pappiensa tavoin muinaiset heprealaiset eivät koskaan epäilleet työn tärkeyttä. Sitä pidettiin mitä kunniallisimpana, pyhänä velvollisuutena, Jumalalta saatuna lahjana. Talmud opettaa: ”Joka ei opeta pojalleen ammattia, ikään kuin kasvattaa häntä rosvouteen.” ”Työ on suuresti ylistettävä, sillä se ylentää työntekijän ja elättää hänet.” Raamattu kiittää ahkeruutta ja taitavaa työtä sanoen: ”Jos näet miehen, kerkeän [taitavan, Um] toimissaan, hänen paikkansa on kuningasten, ei alhaisten, palveluksessa.” (Sananl. 22:29) Ahkeruus merkitsi samaa kuin rikkaus. (Sananl. 10:4; 12:27) Kristitty apostoli Paavalikin korosti: ”Kuka ei tahdo työtä tehdä, ei hänen syömänkään pidä.” – 2. Tess. 3:10.

16. Miten heprealaiset naiset suhtautuivat työhön, ja mitä Sananlaskut sanoo siitä?

¹⁶ Heprealaisten naistenkin keskuudessa ylistettiin uutteruutta. Naista, joka teki halukkaasti työtä käsillään, kiitettiin suuresti ”kelpo vaimona”. ”Hän . . . halullisin käsin askartelee.” – Sananl. 31:10, 13, 31.

17. Miksi juutalaisia vankeja pidettiin suuressa arvossa?

¹⁷ Kun heprealaiset kunnioittivat näin suuresti työtä, niin ei ole vaikeata ymmärtää, miksi he kansakuntana menestyivät. Ei ole myöskään vaikea ymmärtää, miksi voittajakansat arvostivat heitä vankeina. Nebukadnessar samoin kuin Tyyron kuningaskin löysi epäilemättä vangeiksi ottamiensa tuhansien joukosta kaikenlaisia taitavia juutalaisia ammattimiehiä: seppiä ja metallityöntekijöitä, puuseppiä ja muurareita, laivanrakentajia, sekä villan että pellavan kehruu- ja kutomistaidon mestareita, suutareita, räätäleitä ja maalareita. – 2. Aikak. 2:13, 14.

TYÖN JA LEVON ARVO

18, 19. Mitä voimme sanoa levosta, ja miksi illan tarkoitusta ei tule vääristää?

¹⁸ Elämä on miellyttävän jaksollista. On aika tehdä työtä ja aika levätä. Jumalan Israelille antamat sapattilait määräsivät, että seitsemännen osan ihmisen työtunneista piti olla vapaata aherruksesta. Tämän piti antaa lepoa ruumiille ja parantaa mieltä, ja se on omiaan vahvistamaan, elävöittämään ja pitämään ihmisen vireessä. Ihmisen piti levätä ja palvoa sapattipäivänä. Ruumis vaati lepoa samalla kun mieli ja sydän hankkivat voimaa, jota ne saivat palvonnasta, Jumalan ajatuksilla ravitsemisesta. (Matt. 4:4) Koska ihmisen täytyy palvoa Jumalaa elääkseen, niin on täysin järkevää, että tämän palvonnan on oltava vapaa kaikista hajottavista tekijöistä. Vaikka työ on tärkeä, niin täytyy myös olla aika hiljaiselle mietiskelylle, jotta voisi arvioida ponnistelujaan ja tuntea tällaisen arvioinnin perusteella, että elää ja saa jotakin aikaan. Tällä ei tahdota saada ajattelemaan, että työntekijät kuluttaisivat päivän tunnit unelmoiden. Ei, vaan että päivän päätyttyä omistettaisiin hieman aikaa hiljaiseen mietiskelyyn. Ilta sopii hyvin tähän tarkoitukseen.

¹⁹ Illan tarkoitusta ei tulisi kuitenkaan käyttää väärin eikä nurinkurisesti. Se on monilla aika, joka kulutetaan ”rock”-musiikin kuunteluun, aika, jolloin juodaan alkoholijuomia yökerhoissa ja tanssitaan kiivaasti diskoteekeissa, mikä kaikki tekee miehen tai naisen uupuneemmaksi ja väsyneemmäksi kuin koko päivän työ. Mutta Jumala antoi illan sellaista lepoa varten, mikä aidosti saattaa ruumiin ja mielen entiselleen. Kunnollinen lepo kuten kunnollinen työkin tuo hyvinvointia ja iloa.

20. Miksi ihmisten tulee tehdä kysymyksiä nyt suorittamastaan työstä, ja miksi ei ole syytä epätoivoon?

²⁰ Mikään ei ratkaise ihmisen arvoa yhtä suuressa määrin kuin työ, jota hän tekee päivästä päivään. Jumala antoi ihmiselle kädet ja lihakset toimintaa varten. Hänen tekonsa määräävät siis hänen arvonsa. Jumalahan tuomitsee itse asiassa ihmiskunnan sen tekojen mukaan. (Ilm. 20:12) Siitä syystä meidän on hyvä kysyä itseltämme: Mitä olemme tehneet elämällämme? Mitä töitä olemme suorittaneet tai mihin voisimme viitata, mikä osoittaisi arvollisuutemme? Jos sinulla on vähän tai ei mitään näytettävää siltä ajalta, jonka olet ollut maan päällä, niin älä ole epätoivoinen. Hyvä uutinen on se, ettei ole vielä liian myöhäistä muuttua. On vielä aikaa, jonka kuluessa voit tehdä Jumalan kunniaksi hyödyllistä työtä, josta voit saada iankaikkisen tyydytyksen. Jumalalla on näinä kriittisinä vaikeina aikoina työ, johon voit ryhtyä tullen hänen työtoverikseen. Seuraava kirjoitus kertoo tästä työstä ja siitä, miten sinä voit osallistua siihen ikuiseksi onneksesi.

[Kuva s. 490]

Mentyään Jumalan käskystä rakentamaansa arkkiin Nooa hoiti eläimet ja teki muuta työtä. Miten sinä suhtaudut Jumalan työhön?