Miksi hillitä kielensä?

KIRJOITETUSTA sanasta on usein sanottu: ”Kynä on voimakkaampi kuin miekka.” Puhutulla sanalla voi samaten olla voimakas vaikutus toisiin. Hyödyllinen puhe voi vaikuttaa suuresti hyvään suuntaan. Mutta hillitsemätön kieli voi saada aikaan suunnattomasti vahinkoa.

Seuraava Raamatun sananlasku osoittautuu totisesti todeksi: ”Sävyisä kieli on elämän puu, mutta vilpillinen kieli haavoittaa mielen.” (Sananl. 15:4) Viisaan ihmisen tyyni puhe voi auttaa hänen kuulijoitaan välttämään kuolemaan johtavan menettelyn. Toisaalta taas vääristelevä puhe aikaansaa vaikeuksia ja masennusta, vahingoittaa kuulijoita ja tekee heidät alakuloisiksi.

Koska kielellä voi olla näin voimakas joko hyvä tai paha vaikutus, niin kielen täydellinen hallinta olisi luonnollisesti toivottavaa. Mutta se on epätäydellisille ihmisille mahdotonta. Opetuslapsi Jaakob teki seuraavan tunnustuksen: ”Me kaikki kompastumme monta kertaa. Jos joku ei kompastu sanassa, niin hän on täydellinen mies ja kykenee pitämään kurissa myös koko ruumiinsa. . . . Sillä jokainen villieläinten sekä lintujen ja matelijoiden ja meriluomusten laji on ihmiskunnan kesytettävissä ja onkin sen kesyttämä. Mutta kieltä ei kukaan ihmisistä voi kesyttää.” – Jaak. 3:2, 7, 8.

Merkitseekö tämä sitä, että meidän ei tulisi yrittääkään hillitä kieltämme? Ei. Kielen hillitseminen saattaa olla hyvin vaikeaa. Mutta se ei ole puolustus sen väärinkäytölle. Huomaa mitä opetuslapsi Jaakob kirjoittaa edelleen: ”Se [kieli] on levoton ja vahingollinen, täynnä kuoleman tuottavaa myrkkyä. Sen avulla me siunaamme Jehovaa, niin, Isää, ja sen avulla me kuitenkin kiroamme ihmisiä, jotka ovat syntyneet ’Jumalan kaltaisiksi’. Samasta suusta tulee esiin siunaus ja kirous. Ei ole paikallaan, veljeni, että tämä jatkuu tällä tavoin.” – Jaak. 3:8–10.

On luonnollisen sopivaisuustajun vastaista, että jäsentä, joka siunaa Jumalaa, käytetään herjaamaan ja parjaamaan niitä, joita hän rakastaa – hänen kuvakseen tehtyjä ihmisiä. Vaikka jotkut saattavat puolustella sitä ja sanoa, että se on vain kiukun purkamista, niin on mahdotonta ajatella, että moinen kielenkäyttö voisi olla milloinkaan sopivaa. Se on yhtä mieletöntä kuin olisi odottaa lähteen pulppuavan sekä makeaa että karvasta vettä tai jonkin kasvin tai puun kantavan aivan erilaisia hedelmiä. Opetuslapsi Jaakob kysyikin osuvasti: ”Ei kai lähde pulppua samasta lähteensilmästä makeaa ja karvasta? Veljeni, ei kai viikunapuu voi tuottaa oliiveja tai viiniköynnös viikunoita?” – Jaak. 3:11, 12.

Ihminen voi sitä paitsi vahingoittaa itseäänkin pysyvästi väärällä kielenkäytöllä. Opetuslapsi Jaakob tähdensi tätä seikkaa. Verrattuaan väärän kielenkäytön vaikutuksia pieneen tuleen, joka voi sytyttää laajan metsäpalon, Jaakob sanoi: ”Kieli on jäsentemme joukossa epävanhurskauden maailma, sillä se tahraa koko ruumiin ja sytyttää luonnollisen elämän pyörän liekkiin ja syttyy itse liekkiin Gehennasta.” – Jaak. 3:5, 6.

Kieli voi tosiaan olla ”epävanhurskauden maailma”. Ajattelehan, mitä kaikkea pahaa se voi saada aikaan häväistysjutuilla, panettelulla, väärällä todistuksella, vääristelyllä, petollisella propagandalla ja väärällä opetuksella. Ihminen, joka käyttää kieltään väärin, ”tahraa” koko ruumiinsa. Hänen puheensa paljastaa, millainen hän on sisimmässään persoonana. Esimerkiksi ihmisellä, jonka todetaan yhä uudelleen valehtelevan, ajatellaan yleensä olevan moraalinen vika tai tahra. Toisin kuin ihminen, jonka sanaan voidaan luottaa ja jonka puhe on tervehenkistä, hän ei kerta kaikkiaan voi saada toisten kunnioitusta.

Mutta mitä tarkoitetaan sillä, että hillitsemätön kieli ”sytyttää luonnollisen elämän pyörän liekkiin”? Alkutekstissä (kreikan kielessä) ilmaisu ”luonnollisen elämän pyörä” on kirjaimellisesti ”syntymän pyörä”. Saattaa hyvinkin olla, että Jaakobin mielessä oli puupyörä, kuten vaununpyörä, jonka kuuma, savuava akseli voi sytyttää tuleen. Samoin kielikin voi sytyttää liekkiin ihmisen koko elämän kierron, johon hän tuli syntyessään. Se, että hillitsemättömän kielen sanotaan ’syttyvän liekkiin Gehennasta’, voi kiinnittää huomion sen voimaan saada aikaan tuhoisat seuraukset. Tai se saattaa merkitä sitä, että kielen väärinkäyttö voi vaikuttaa niin koko elämänkiertoon, johon ihminen tulee syntyessään, että hän voisi saavuttaa Gehennan tuomion ansaitsevan vaiheen.

Jeesus Kristus teki selväksi, että kielen väärinkäyttö voisi aiheuttaa näin vakavan seurauksen. Hän sanoi: ”Joka sanoo [veljelleen]: ’Senkin halveksittava typerys!’ ansaitsee tulisen Gehennan.” (Matt. 5:22) Niin, se joka väärin arvostelee ja tuomitsee veljensä ”halveksittavaksi typerykseksi”, ts. moraalisesti arvottomaksi henkilöksi, olisi aivan oikein Gehennan tuomion alainen. Miksi? Koska hän tuomitsemalla siten veljensä julistaisi hänen ansaitsevan Gehennan tuomion. Hän toivoisi sydämessään tällaista kauheaa tuomiota veljelleen. Siten hän itse joutuisi sen epäedullisen tuomion alaiseksi, jota hän toivoi veljelleen. Tämä mahdollinen rangaistus olisi sen Mooseksen lain määräyksen mukainen, joka vaati, että väärän todistajan piti saada sama rangaistus, jonka syytetty olisi saanut, jos hänet olisi havaittu syylliseksi. – 5. Moos. 19:17–21.

Kun otamme huomioon sen pysyvän vahingon, mikä voi johtua kielen väärinkäytöstä, niin tosi kristittyjen on tosiaan syytä noudattaa henkeytettyä neuvoa: ”Älköön suustanne lähtekö mitään ala-arvoista puhetta, vaan sellaista, mikä on tarpeen mukaan hyvää rakennukseksi, jotta se antaisi sitä, mikä on suotuisaa kuulijoille. . . . Kaikki ilkeämielinen katkeruus ja suuttumus ja viha ja huutaminen ja pilkka olkoon kaukana teistä kaiken pahuuden ohella.” – Ef. 4:29–31.

Miten tämä voi käydä päinsä? Kieli ei puhu itsestään, vaan sydämen vaikutuksesta. Jeesus Kristushan sanoi: ”Hyvä ihminen tuo sydämensä hyvästä aarteesta esiin hyvää, mutta paha tuo pahastaan esiin pahaa, sillä sydämen kyllyydestä hänen suunsa puhuu.” (Luuk. 6:45) Jos siis aiomme hillitä kielemme, meidän täytyy juuria mustasukkaisuus ja riidanhalu pois sydämestämme sekä kehittää jatkuvasti aitoa rakkautta Jumalan kuvaksi luotuja ihmisiä kohtaan. (Jaak. 3:14–16) Meidän täytyy täyttää mielemme rakentavilla asioilla. – Fil. 4:8.

Kun ymmärrämme kielen hallinnan tärkeyden, niin meidän tulisi päättää välttää tämän puhe-elimen väärinkäyttöä. Jos kompastumme sanassa, niin meidän tulee syvästi katua sitä ja anoa Jumalalta anteeksiantoa. Samalla meidän tulee yrittää edistyä sydämemme täyttämisessä hyvillä asioilla, niin että puheellamme on rakentava vaikutus toisiin.