Jumalan virkaanasetetut palvelijat

”Me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.” – 1. Tess. 2:13.

 1. Mitä vastakohtaisuuksia on kristikunnan pappien ja Jeesuksen virkaanasettamisen välillä?

USKONTOJÄRJESTÖT, sellaiset kuin protestanttiset ja katoliset, pitävät suurta ääntä pappiensa virkaan asettamisesta. Seurakunnan pastorin täytyy olla ensin opiskellut jumaluusopillisessa koulussa eräitä vuosia, ja kun hän on suorittanut loppututkinnon, niin hänen otaksutaan olevan valmis astumaan pappisluokkaan. Nyt seuraa huoliteltu toimitus, missä on paljon loistoa ja komeutta. Monia kirkollisia arvohenkilöitä on muotomenoja suorittamassa ja seuraamassa. Henkilö vihitään eli erotetaan Jumalansa palvelukseen ja palvontaan. Kun pappismies edistyy uskonnollisessa säädyssään papista piispaksi tai arkkipiispaksi, niin hänen täytyy läpikäydä lisää muotomenoja, joissa kirkollisten johtohenkilöiden puolelta näytellään vielä suurempaa loistoa ja komeilua. Monet kristikunnan papit asetetaan virkaan eli vihitään papillisin menoin suurissa kalliissa katedraaleissa ja tuhlailevin näyttein, jotta se olisi taidokas yleinen näytelmä. Mutta tosi kristillisyyden perustaja asetettiin virkaan taivaasta tulevan pyhän hengen välityksellä, kun mies, jolla ”oli puku kamelinkarvoista ja vyötäisillä nahkavyö” ja jonka ”ruokana oli heinäsirkat ja metsähunaja”, oli kastanut hänet Jordan-virran veden alle.

 2, 3. Vaikka Jeesus ei ollutkaan saanut mitään jumaluusopillista koulutusta, niin mikä osoittaa hänen olleen hyvin pätevä ryhtymään evankeliuminpalvelukseen?

² Mikä ero virkaanasetuksessa! Jeesus läpikävi näin yksinkertaisen toimituksen tullessaan Jehovan virkaanasettamaksi palvelijaksi. Eikä Raamatussa ole kerrottu mitään siitä, että Jeesus olisi käynyt mitään erityistä koulua valmentuakseen palvelukseen, vaikka hän tutkikin varmasti nuorena miehenä Jumalan Sanaa, Heprealaisia kirjoituksia. On aivan ilmeistä, että kirjanoppineet ja fariseukset, hänen aikansa uskonnolliset johtajat, eivät opettaneet häntä missään erityisessä koulussa. Me luemme kuitenkin, että Jeesus oli kaksitoistavuotiaana Isänsä asioilla tehden kysymyksiä noille miehille, so. kirjanoppineille ja fariseuksille. Historioitsija Luukas sanoi, että hänen vanhempansa hakivat häntä pääsiäisen jälkeen ollessaan kotimatkalla Jerusalemista ja ”etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta; mutta kun eivät löytäneet, palasivat he Jerusalemiin etsien häntä. Ja kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhäköstä, jossa hän istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. Ja kaikki, jotka häntä kuulivat, ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa.” – Luuk. 2:44–47.

³ Tämä nuorukainen, joka oli vain kahdentoista vuoden ikäinen, sanoi vanhemmilleen: ”Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?” Jeesus meni kumminkin kotiin vanhempiensa kanssa, ja kertomus kuuluu: ”Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.” – Luuk. 2:49, 52.

 4, 5. a) Mikä ratkaisuaika tuli Jeesukselle, ja miten hänen Isänsä osoitti hyväksyvänsä hänen valitsemansa työn? b) Oliko hänen virkaanasettamisensa tuhlailevan ylellinen muotomeno?

⁴ Mutta tuli aika, jolloin Jeesuksen piti olla Isänsä asialla koko aika, ja kun hän saavutti kolmenkymmenen vuoden iän, niin hän meni Johannes Kastajan luo, joka oli Jehovan profeetta ja kastoi Jordan-virrassa. Tuossa syrjäisessä paikassa ”huutavan ääni kuului erämaassa: ’Valmistakaa Herralle tie, tehkää polut hänelle tasaisiksi’.” Hän oli Johannes Kastaja, ja hän painoi Jeesuksen kokonaan veden alle ja kohotti hänet sitten sieltä. Jeesus vertauskuvasi tällä tavalla antaumuksensa Isänsä tahdon tekemiseen ja Jehova tunnusti hänet rakkaaksi Pojakseen, johon hän oli mielistynyt. ”Kun Jeesus oli kastettu, nousi hän kohta vedestä, ja katso, taivaat aukenivat, ja hän näki Jumalan Hengen tulevan alas niinkuin kyyhkysen ja laskeutuvan hänen päällensä. Ja katso, taivaasta kuului ääni, joka sanoi: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mielistynyt’.” (Matt. 3:3, 16, 17) Jeesus oli nyt Kristus, voideltu. Hän oli Jumalan virkaanasettama, ja hänen täytyi aloittaa suuri saarnaamistyönsä virkaanasetettuna evankeliuminpalvelijana. ”Ja hän, Jeesus, oli alottaessaan vaikutuksensa noin kolmenkymmenen vuoden vanha.” – Luuk. 3:23.

⁵ Kukaan ei voi sanoa Jeesuksen virkaanasettamisen olleen näytelmä, mikä olisi suoritettu monien pappien ja pappismiesten ympäröimänä. Ei ollut mitään juhlakulkuetta. Eikä hän ollut suorittanut loppututkintoa missään huomattavassa jumaluusopillisessa koulussa. Hän oli puusepän poika, itsekin puuseppä, joka oli nyt astunut eteenpäin ryhtyäkseen evankeliuminpalveluksen kutsumukseen.

 6. Miten Jeesuksen opetuslapsista tuli virkaanasetettuja evankeliuminpalvelijoita, ja miten monet noina päivinä kristityiksi tulleet määrättiin tähän palvelukseen?

⁶ Kaikki Jeesuksen opetuslapset kastettiin samalla tavalla, upotettiin kokonaan veteen, ja kun Jeesus oli opettanut heille Jumalan valtakunnan olevan läsnä, niin hän lähetti heidät saarnaamaan Valtakunnan sanomaa samoin kuin hänkin teki. He olivat hyvin valmennettuja. He tunsivat Jumalan sanan ja tahdon ja elivät niin kuin Jeesus käski heitä elämään. He eivät olleet käyneet mitään jumaluusopillista koulua, mutta silti he olivat Jumalan virkaanasetettuja evankeliuminpalvelijoita. Jehova käytti heitä myöhemmin varhaiskristittyjen järjestämisessä seurakunniksi, ja he määräsivät valvojia paimentamaan Jumalan laumaa, ei hallitsemaan sitä herroina. Jokaisesta henkilöstä, josta tuli noina päivinä kristitty, tuli virkaanasetettu evankeliuminpalvelija, koska Jehova teki heistä ’Kristuksen puolesta lähettiläitä, ja Jumala kehotti heidän kauttaan’. – 2. Kor. 5:20.

 7. Mikä Jeesuksen käsky osoittaa, että hänen opetuslapsensa olivat määrätyt evankeliuminpalvelukseen?

⁷ Jeesus puhui kuolleista noustuaan kokoontuneille opetuslapsilleen ja sanoi: ”Menkää sen tähden ja tehkää opetuslapsia kaikkiin kansoihin kuuluvista ihmisistä kastamalla heidät Isän ja Pojan ja pyhän hengen nimessä, opettamalla heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen teille määrännyt.” (Matt. 28:19, 20, Um) Apostoleita ei käsketty tekemään Kristuksen Jeesuksen tosi seuraajien kastamisessa eri lailla, kuin mitä oli tehty heille itselleenkin, eikä eri lailla kuin Kristus Jeesus oli esimerkillään näyttänyt. Ei ole näin ollen mitään muodollista uskonnollista menoa, mihin jonkun pitäisi alistua tullakseen Jumalan virkaanasettamaksi evankeliuminpalvelijaksi. Kristus Jeesus asetti yksinkertaisen mallin.

 8. Kuka suorittaa todellisuudessa Jumalan palvelijoitten virkaanasetuksen, ja mitä yhteyttä kasteella on tämän kanssa?

⁸ Veteen kastaminen ei tee luonnollisestikaan kenestäkään virkaanasetettua evankeliuminpalvelijaa. Jumala asettaa virkaan sen, joka kastetaan ja joka on jo tunnustanut Jehova Jumalan yksinvaltiaaksi Hallitsijaksi ja Kristuksen Jeesuksen Pelastajakseen sekä että hän itse on syntinen ja tarvitsee Kristuksen uhrin ansiota päästäkseen oikeaan asemaan Jumalan edessä. Kun joku on kastettu vedessä, niin sillä on suuri merkitys, koska kastettu julistaa tällöin julkisesti, että hän on antautunut eli on erotettu Jehovan palvelukseen ja palvontaan. Hänen täytyy luonnollisesti tietää, mitä hän tekee, ja hänen täytyy osoittautua jatkuvasti arvolliseksi juuri tähän korkeaan tarkoitukseen. Kun Jumala hyväksyy kastetun, niin hän asettaa hänet Jumalan palvelukseen.

 9, 10. a) Mitä virkaanasettaminen merkitsee? b) Miten Jeesus osoitti valtuutuksensa tarkoituksen?

⁹ Virkaanasettaminen merkitsee evankeliuminpalveluksen tehtäviin asettamista eli valtuutettua määräämistä. Jumala valtuutti Jeesuksen suorittamaan erikoispalvelusta, mikä oli Jumalan tahto häneen nähden. Jeesus luki Nasaretin synagoogassa palvelustoimintansa Jesajan kirjakääröstä: ”’Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta’. Ja käärittyään kirjan kokoon hän antoi sen palvelijalle ja istuutui; ja kaikkien synagoogassa olevien silmät olivat häneen kiinnitetyt. Niin hän rupesi puhumaan heille: ’Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen’.” – Luuk. 4:18–21.

¹⁰ Jesajan 61:1, 2:sessa oli ennustettu, että Kristus suorittaa tämän työn, ja siksi Jeesus saattoi lainata tämän raamatunpaikan ja sanoa, että hän täytti sen. Jeesus oli määrätty, asetettu tähän palvelukseen Jordan-virralla kasteessaan. Siellä tuli Jehovan henki häneen, ja hän oli nyt valtuutettu tekemään Jumalan työtä. Hänen oli nyt aika puhua ja antaa julkinen julistus. Jeesus teki sen totisesti!

11. Mitä Kristilliset kreikkalaiset kirjoitukset kertovat meille Jeesuksen työstä, ja siirrettiinkö hänen valtuutuksensa tämän työn tekemiseen toisille? Keille?

¹¹ Kaikki, jotka ovat lukeneet Kreikkalaisia kirjoituksia, tuntevat sen suunnattoman saarnaamis- ja opettamisohjelman, minkä Jeesus suoritti kolme- ja puolivuotisen palveluksensa aikana. He tuntevat myöskin sen työn, minkä apostolit suorittivat ja mistä apostoli Paavali puhui sanoessaan: ”Sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.” (Room. 10:10) Nykyiset kristityt eivät voi tehdä toisin. Sama tehtävä, mikä tuli Jeesukselle ja mikä oli hyvän uutisen julistaminen, vapautuksen saarnaaminen vangeille, näön tuominen sokeille ja Jehovan otollisen vuoden saarnaaminen, siirrettiin hänen uskollisille kristityille seuraajilleenkin. Jeesus itse lausui samanlaisen ja erittäin myönteisen ilmaisun tästä asiasta meidän ajallemme, kun hän sanoi Öljymäellä: ”Tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille; ja sitten tulee loppu.” (Matt. 24:14) Mutta apostolien ja kaikkien Jeesuksen seuraajien oli tehtävä hyvän uutisen saarnaaminen elämäntehtäväkseen.

PALVELUKSEN LAAJUUS

12. Miten tärkeä evankeliuminpalvelustyö on, ja mitkä ajankohtaiset kysymykset tehdään?

¹² Tämä asia, virkaanasetettuna evankeliuminpalvelijana oleminen Jumalan edessä tai maallisten hallitusten edessä, ei ole suinkaan pintapuolinen asia. Se sisältää henkilön jokaisen sanan, ajatuksen ja teon, Kristuksen Jeesuksen asettamien periaatteitten todellisen noudattamisen, niin, hänen askeleissaan vaeltamisen. Miten kauaskantoinen tämä kristityn virkaanasetus Jumalan edessä oikein on? Onko evankeliuminpalvelija sellainen, joka on asetettu virkaan vain siksi ajaksi, minkä hän saarnaa tätä hyvää uutista jollekulle? Vai onko tässä kysymys 24-tuntisesta virkamääräyksestä vuorokaudessa, koska hän on antautunut Jehova Jumalalle? Voiko henkilö luopua tunnustetusta kutsumuksestaan lyhyeksi ajaksi ja toimia eri lailla, vai onko hän velvollinen pitämään yllään alituisesti palvelusvaatteensa? Raamattu osoittaa, että Jeesus oli nuorena miehenä puuseppä, mutta hän vaihtoi kutsumustaan. Hän olisi halunnut vaihtaa kutsumustaan jo aikaisemminkin elämässään, mutta Jumalan tahto ei ollut sellainen. Hänen piti ensin saavuttaa kolmenkymmenen vuoden ikä, missä leeviläinen tuli täysin päteväksi papiksi juutalaisen lain mukaan. Kun Jumala asetti sitten hänet virkaan, niin hän asetti etusijalle mielessään Isänsä tahdon tekemisen, mikä merkitsi lähellä olevan taivasten valtakunnan saarnaamista. Hän valmensi opetuslapsensa tekemään samanlaista työtä eli noudattamaan samaa kutsumusta.

13. Mikä on ”kutsumus” sanan jumaluusopillinen merkitys? Kenen täytyy noudattaa tällaista menettelyä?

¹³ Kutsumus sanan jumaluusopillinen merkitys on: ”Kutsu Jumalan palvelukseen jossain erityisessä asemassa tai tilassa elämässä, nimenomaan pappina tai uskonnollisessa elämässä, mikä näkyy henkilön sopivaisuudesta, luonnollisista taipumuksista ja usein vakaumuksesta, että on saanut Jumalan kutsun. Asema tai tila elämässä, mihin henkilö saa tällaisen kutsun. Virallinen kutsu erityiseen kirkolliseen, kuten seurakuntapapin, virkaan.” Jeesuksella oli tosiaankin ”kutsu Jumalan palvelukseen”. Hänet oli kutsuttu erityiseen toimintaan eli elämäntehtävään. Hänen kutsumuksensa oli nyt etsiä ”ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa”. (Matt. 6:33) Samoin täytyy jokaisen Kristuksen Jeesuksen virkaanasetetuksi seuraajaksi tulevan henkilön siitä lähtien elää kristillistä elämää sillä tavalla. Jeesuksen apostolien oli tehtävä tämä osoittaakseen, että heidän kutsumuksensa oli Jumalan edessä virkaanasetetun evankeliuminpalvelijan kutsumus, vaikka ihmiset pitivätkin heitä maallisten hallitusten edessä kalastajina, veronkokoojina tai teltantekijöinä.

14. a) Milloin sellaiset kutsumukset kuin puusepän, muurarin, insinöörin tai lääkärin joutuvat toiselle sijalle? b) Miksi virkaanasetettu ei saa koskaan jättää työtään?

¹⁴ Antautuneena kristittynä oleminen nykyään ei ole osa-ajan tehtävä enempää kuin se oli silloinkaan. Se on kokoajan kutsumus. Tosi kristitty ei ole kristitty vain sunnuntaina muutamia tunteja ollessaan kirkossaan tai rukouskokouksessa. Todella antautuneen henkilön, Jumalan edessä virkaanasetetun evankeliuminpalvelijan, täytyy olla kristitty koko elämänsä ajan siitä hetkestä lähtien, jolloin hän ryhtyy seuraamaan Kristusta Jeesusta ja vaeltamaan hänen askeleissaan. Maailmassa saattaa joku sanoa, että hänen kutsumuksensa on puusepän, muurarin, insinöörin tai lääkärin ammatti ja että hän ansaitsee elatuksensa tällä ammatilla. Mutta jos tämä henkilö pyhittää elämänsä Jehova Jumalalle ja jos hänet kastetaan vedessä, niin silloin tuosta hänen harjoittamastaan maallisesta ammatista tulee toissijainen, ja hänen kristillisen palveluksensa täytyy tulla ensisijaisen tärkeäksi, hänen tosi kutsumuksekseen nyt, koska hänet kutsuttiin Jumalan palvelukseen. Jeesus sanoi: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” Kristityn ensimmäinen tehtävä, hänen pääasiallisin harrastuksensa on siis hänen kutsumuksensa kristilliseen elämään. Sen täytyy olla se. Hänen kutsumuksensa täytyy olla Jehova Jumalan edessä virkaanasetetun evankeliuminpalvelijan kutsumus. Hän saattaa jättää maallisen työnsä, mutta hän ei voi koskaan luopua jumalallisesta kutsumuksestaan Jumalan palvelukseen. Jos kristitty lopettaa evankeliuminpalveluksen, niin hän menettää iankaikkisen elämänsä. Kumpi on siis tärkeämpi?

15. Mitä antautuva julistaa, ja miten hän suhtautuu Jumalan Sanaan?

¹⁵ Antautuminen Jehovan palvelukseen ja tämän antautumisen kuvaaminen vesikasteella ei ole mihinkään maalliseen uskontojärjestöön liittymistä. Se ei ole niin vähäpätöinen askel. Se on suurinta, mitä ihminen on milloinkaan tehnyt elämässään. Hänen upottamisensa veteen on julistus kristityille tovereille ja maailman kansoille, että hän on siitä lähtien antautunut Jumalalle palvelemaan hänen evankeliuminpalvelijanaan. Tämä on hänen kutsumuksensa, ja siitä lähtien täytyy Raamatussa esitetyn koko Jumalan sanan olla hänen oppaansa. Hän on menetellyt tosi kristittynä niin kuin Paavali sanoi: ”Kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.” – 1. Tess. 2:13.

16, 17. a) Kun joku hyväksyy Jumalan Sanan, niin mitä siihen sisältyy? b) Kuinka Paavali osoitti tämän?

¹⁶ ’Te olette saaneet Jumalan sanan ja ottaneet sen vastaan’, niinhän? Mitä siihen nyt sisältyy? Apostoli Paavali sanoi siihen sisältyvän syömisen ja juomisenkin. Se saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta lukekaamme, mitä hän kirjoitti korinttolaisille: ”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle, niinkuin minäkin koetan kelvata kaikille kaikessa enkä katso omaa hyötyäni, vaan monien hyötyä, että he pelastuisivat.” (1. Kor. 10:31–33) Paavali oli kiinnostunut elämän pelastamisesta ’syömisessään tai juomisessaan tai minkä tahansa tekemisessä’. Mutta miten ihmisen syöminen ja juominen voi pelastaa elämän? Paavali selittää sen 1. Korinttolaisten 8. ja 10. luvussa.

¹⁷ Paavali tiesi, että kristittyjen oli kartettava ”epäjumalille uhrattua” (Apt. 15:29), mutta hän selitti korinttolaisille: ”Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon tähden, sillä: ’Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on’. Jos joku, joka ei usko, kutsuu teitä ja te tahdotte mennä hänen luokseen, niin syökää kaikkea, mitä eteenne pannaan, kyselemättä mitään omantunnon tähden. Mutta jos joku sanoo teille: ’Tämä on epäjumalille uhrattua’, niin jättäkää se syömättä hänen tähtensä, joka sen ilmaisi, ja omantunnon tähden; en tarkoita sinun omaatuntoasi, vaan tuon toisen; sillä miksi minun vapauteni joutuisi toisen omantunnon tuomittavaksi? Jos minä sen kiittäen nautin, miksi minua herjataan siitä, mistä kiitän?” (1. Kor. 10:25–30) On saattanut olla, että lihakaupassa myyty liha oli uhrattu epäjumalille, mutta kuinka sen tietäisi? Ostaja ei ehkä kysynyt, oliko tuo eläin tai se osa, minkä hän osti, uhrattu epäjumalalle. Siksi Paavali sanoo, että jos joku kutsuu sinut päivälliselle, niin syö, mitä hänellä on. Paavali tiesi, ”ettei epäjumala ole mitään maailmassa ja että ei ole muuta kuin yksi Jumala”. (1. Kor. 8:4, Um) Mutta jos joku kanssasi syövä sanoo: ”Tämä on epäjumalille uhrattua”, niin älä syö sitä tuon henkilön omantunnon tähden. Oman omantuntosi vuoksiko? Ei, vaan tuon toisen henkilön omantunnon tähden. Sinä saatat kompastuttaa hänet syömiselläsi.

18, 19. a) Miksi Paavali oli niin kovin huolissaan veljiensä omastatunnosta? b) Pitäisikö Kristuksen seuraajien nyt olla samalla tavalla huolissaan? Miksi?

¹⁸ Paavali todisteli, että kristityn vapauden tai tiedon ei tulisi koitua ”heikoille loukkaukseksi”. Jos sinä söisit epäjumalille uhrattua ruokaa kiitettyäsi siitä Jumalaa, niin voisit silti tuhota toisen. ”Mutta kun te näin teette syntiä veljiä vastaan ja haavoitatte heidän heikkoa omaatuntoaan, niin teette syntiä Kristusta vastaan. Sentähden, jos ruoka on viettelykseksi veljelleni, en minä ikinä enää syö lihaa, etten olisi viettelykseksi veljelleni.” (1. Kor. 8:9, 12, 13) Paavalin virkamääräys, se, että hänet oli erotettu Jumalan palvelukseen, sisälsi senkin, miten hän söi ja joi. Siihen sisältyi hänen jokainen tekonsa jokapäiväisissä asioissa. Niinpä hän sanoikin: ”Älä saata ruuallasi turmioon sitä, jonka edestä Kristus on kuollut. . . . sillä ei Jumalan valtakunta ole syömistä ja juomista, vaan vanhurskautta ja rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä.” ”’Kaikki on luvallista’, mutta ei kaikki ole hyödyksi; ’kaikki on luvallista’, mutta ei kaikki rakenna. Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta.” – Room. 14:15, 17; 1. Kor. 10:23, 24.

¹⁹ Saavatko kristityt katsella asioita eri lailla nykyään ja sallia syömisensä tai juomisensa kompastuttaa juutalaisen tai kreikkalaisen tai seurakunnassa olevan veljen? Eivät! Me olemme samassa asemassa kuin Paavali. Hän halusi toimia päinvastoin, kuten hän sanoi: ”Minäkin koetan kelvata kaikille kaikessa enkä katso omaa hyötyäni, vaan monien hyötyä, että he pelastuisivat.” (1. Kor. 10:33) Tekisitkö sinä samoin? Jos olet virkaanasetettu evankeliuminpalvelija niin kuin Paavali, niin tekisit.

SYÖMINEN, JUOMINEN, PUHE JA TYÖ

20. a) Vaikka ruokien syöminen ei ehkä olekaan nyt mikään kysymys kristityille, niin mikä on, ja mitä todisteluja esitetään sen käytöstä? b) Mikä tulee kuitenkin ottaa huomioon juomistavoissamme?

²⁰ Mutta, joku sanoo, tällaista ei tapahdu nykyään. Ihmiset eivät uhraa ruokaa epäjumalille. Miten on sitten juomatapojesi laita? Nykyään juodaan paljon, ja Paavali mainitsee juomisen tarkkailtavana seikkana. Ihmiset juovat kaikenlaisia virvokkeita, mutta eniten häiritsee joitakin ihmisiä alkoholipitoisten juomien käyttö. Ehkä joku, joka haluaa juoda viiniä, todistelee, että Paavali kehotti Timoteusta juomaan hiukan viiniä vatsansa tähden. Toinen saattaa sanoa, että Jeesuksen ensimmäinen ihmetyö oli viinin valmistus. Joku toinen taas sanoo, että viini tekee sydämen iloiseksi. Tämä kaikki on totta, ja useimmissa maissa ja valtioissa on alkoholipitoisten juomien hankkiminen ja käyttö luvallista, mutta koituuko se toisen veljen eduksi? Koituuko sellaisen virvokkeen juomisesi ”rakennukseksi”? Älkäämme ajatelko omaa etuamme, vaan toisen henkilön etua.

21, 22. a) Minkä huonon esimerkin voisi ajattelematon valvoja antaa veljille? b) Kuka muukin kuin veljet voisi kompastua?

²¹ Otaksukaamme, että jossakin Jumalan kansan seurakunnassa on valvoja, vaikutusvaltainen mies, johon suhtaudutaan kunnioittavasti, ja otaksukaamme, että hän menee jonakin iltana ystävien kanssa ulos, mutta ei valvo päihdyttävän juoman juomistaan, vaan juopuu. Raamattu sanoo hyvin täsmällisesti, että juopot eivät peri Valtakuntaa. ”Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, . . . eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, . . . saa periä Jumalan valtakuntaa.” (1. Kor. 6:9, 10) Vaikka jotkut teistä olivatkin tällaisia ennen totuuteen tuloanne, Paavali sanoo, niin teidät pestiin puhtaiksi. Miksi siis mennä takaisin tällaiseen menettelyyn jälleen ja kompastuttaa veljeäsi? Joku veli saattaa nähdä tuon juopuneen valvojan horjuen kulkevan pitkin katua. Tämä huomion tekijä järkyttyy, häiriintyy ja loukkaantuu siitä, että hänen seurakuntansa virkaanasetettu palvelija ajattelee niin vähän Jumalan edessä tapahtunutta virkamääräystään, että tulee juopoksi. Tästä huolimattomuudesta juomisessa on tullut kompastumisen aihe Jumalan seurakunnassa olevalle veljelle.

²² Seuratkaamme tuota juopunutta miestä vähän eteenpäin. Kun hän lähestyy kotiaan, niin hänen naapurinsa, jonka kanssa hän tutkii Raamattua, huomaa hänen juopumuksensa, ja hänkin kompastuu, koska hän ajatteli tämän virkaanasetetun evankeliuminpalvelijan elävän kristillistä elämää. Tuo naapuri päättää, ettei hän mene enää tutkimaan Raamattua tämän henkilön kanssa, ja sanoo vaimolleen: ”Jos Raamattu teki hänelle tuollaista, niin on parempia miehiä, joiden seurassa olla ja jotka eivät edes usko Jumalaan. Miksi muuttaisin elintapani ja tarttuisin johonkin uuteen, kun tässä eräs huomattava seurakuntalainen, joka väittää olevansa virkaanasetettu evankeliuminpalvelija, on juoppo?”

23. Millä tavalla Paavalin korinttolaisille ja roomalaisille kirjoittamissa kirjeissä olevat sanat ovat erittäin ajankohtaiset?

²³ Kuinka oikeassa Paavali olikaan sanoessaan: ”Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi.” (1. Kor. 10:31) Koituuko tämä Jumalan kunniaksi? Kristitty ei suinkaan halua kompastuttaa juutalaista, kreikkalaista, naapuriaan, ystävätään eikä ketään veljeään Jumalan seurakunnassa. Jokaisen virkaanasetetun evankeliuminpalvelijan täytyy olla kiinnostunut kaikkien ihmisten hengen pelastamisesta Jumalan uuteen maailmaan. ”Niin tavoitelkaamme siis sitä, mikä edistää rauhaa ja keskinäistä rakentumistamme. Älä ruuan tähden turmele Jumalan työtä. Kaikki tosin on puhdasta, mutta sille ihmiselle, joka syö tuntoansa loukaten [antaen aihetta kompastumiseen, Um], se on pahaa. Hyvä on olla lihaa syömättä ja viiniä juomatta ja karttaa sitä, mistä veljesi loukkaantuu.” – Room. 14:19–21.

24, 25. Millä muilla tavoilla kristityn täytyy valvoa askeleitaan?

²⁴ Kristityn täytyy valvoa askeleitaan muissakin asioissa. Paavali esittää tämän totuuden kirjoittaessaan kolossalaisille: ”Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.” – Kol. 3:16, 17.

²⁵ Paavali käskee valvomaan sanojasi ja töitäsi, mitkä vievät suuren osan ajastamme joka päivä. Miten me puhumme ihmisille ja miten teemme työtä työnantajallemme? Henkilön kristillinen valmennus käy varmasti ilmi näistä kahdesta asiasta.

26. Millaisia sanoja virkaanasetettujen palvelijoiden tulee käyttää, ja miksi meidän on toisinaan vaikea hallita puhettamme?

²⁶ Ovatko suustamme tulevat sanat säädyllisiä, puhtaita, hyödyllisiä ja kunnioitettavia? Haluaisimmeko me mielellämme Jumalan kuuntelevan itseämme kaikessa, mitä sanomme? Jaakob kirjoitti sanoistamme sanoessaan: ”Uhkuuko lähde samasta silmästä makeaa ja karvasta vettä? . . . Eikä myöskään suolainen lähde voi antaa makeata vettä.” Tuosta pienestä ruumiin jäsenestä hän sanoo: ”Kieli on tuli, . . . kieltä ei kukaan ihminen voi kesyttää; se on levoton ja paha, täynnä kuolettavaa myrkkyä. Kielellä me kiitämme Herraa ja Isää, ja sillä me kiroamme ihmisiä, Jumalan kaltaisiksi luotuja; samasta suusta lähtee kiitos ja kirous. Näin ei saa olla, veljeni.” Virkaanasetetun evankeliuminpalvelijan suun tulee opettaa ja kehottaa toisia ystävällisesti. Mitään sellaista kuin kerskailua ja totuutta vastaan valehtelemista ei tule olla. Suun tulee aina ylistää Jehovaa. ”Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille.” – Jaak. 3:6–12, 18.

27. Voiko virkaanasetetulla evankeliuminpalvelijalla olla kahdenlainen sanavarasto? Mitä Paavali ja Pietari sanovat tästä?

²⁷ Jehovan virkaanasetetuilla evankeliuminpalvelijoilla ei voi olla kahta henkilöllisyyttä, joilla on kaksi eri sanastoa, toinen puhdas ja suora, toinen saastainen ja paha. Kristitty voi valmentautua ja kyetä käyttämään hyviä sanoja, mitkä ilmaisevat hänen ajatuksensa selvästi ja voimakkaasti. Kristityllä ei ole toista sanastoa, mitä hän käyttää Jumalan kansan seurakunnassa, ja sitten toista julmien, karskien, likaisten sanojen sarjaa, mitä hän käyttää siellä, missä hän tekee työtä. Muista, mitä Paavali sanoo: ”Kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.” Pietari vahvistaa myöskin tämän käyttäen hyvin ilmaisukykyisiä sanoja: ”Sillä ’joka tahtoo rakastaa elämää ja nähdä hyviä päiviä, varjelkoon kielensä pahasta ja huulensa vilppiä puhumasta, kääntyköön pois pahasta ja tehköön hyvää, etsiköön rauhaa ja pyrkiköön siihen. Sillä Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän rukouksiansa, mutta Herran kasvot ovat pahantekijöitä vastaan.’” – 1. Piet. 3:10–12.

28. a) Miten virkaanasetetun kristityn palvelijan tulee suhtautua maalliseen toimeensa? b) Miten joku voi olla varas paitsi suorastaan ottamalla toisen tavaraa?

²⁸ Sitten on toinen puoli kristillisessä elämässä – työ. Aikaa käytetään huomattavan paljon jonkinlaisessa työssä, mutta miten tämä työ suoritetaan ja jokapäiväinen leipä ansaitaan? Itse asiassa kaikki ihmiset tekevät sopimuksen työnantajansa kanssa. Kun työnantaja palkkaa miehen suorittamaan tietyn työn, niin hän suostuu maksamaan määrätyn palkan työntekijälle. Työntekijän ei pidä vältellä työtään, tehdä vähemmän kuin hän on suostunut tekemään. Hänen tulee olla rehellinen ja antaa työnantajalle täysi mitta. Jos joku palkataan puusepäksi niin ja niin moneksi tunniksi päivässä ja jos hän saa tietyn palkan noista tunneista, niin hänen tulee ehdottomasti olla tänä aikana ahkera ja suorittaa hyvää puusepäntyötä kaikki nuo tunnit. Hänelle ei makseta joutilaisuudesta. Hänelle maksetaan työstä. Jos kristitty tekee työtä jonkun rikkaan miehen omistamassa myymälässä, niin hänellä ei ole oikeutta varastaa tuolta rikkaalta mieheltä siksi, että hän on varakas, eikä hänellä ole oikeutta varastaa ostajiltakaan ottamalla heiltä enemmän maksua kuin tavarain arvo on ja pitämällä itse erotuksen. Se on varastamista. Ihminen voi varastaa työnantajaltaan myöskin vetelehtimällä työssään. Mies odottaa, että työnantaja maksaa hänelle. Eikö työnantaja voi odottaa, että hänen maksamastaan rahasta tehdään työtä? ”Kaikki, minkä teette, . . . työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä.” Teetkö sinä?

29. Minkä asenteen apostoli Paavali otti orja Onesimukseen nähden, kun tästä tuli kristitty?

²⁹ Paavali ei ajatellut, että Onesimus, Filemonin orja, olisi pidettävä poissa työnantajaltaan. Kun Onesimus tuli kristityksi ja Paavali tiesi hänen olevan orja, niin hän lähetti hänet takaisin hänen omistajalleen. Orja, joka oli nyt kristitty, kuului yhä Filemonille, vaikka Filemonkin oli kristitty. Kirjoittaessaan Onesimuksesta Paavali sanoi: ”Pyydän sinua [Filemonia] poikani puolesta, jonka minä kahleissani synnytin, Onesimuksen puolesta, sinulle ennen hyödyttömän, mutta nyt sekä sinulle että minulle hyödyllisen; hänet minä lähetän sinulle takaisin, hänet, se on: oman sydämeni.” Vaikka Paavali havaitsi Onesimuksen, joka oli karannut omistajaltaan, mitä hyödyllisimmäksi itselleen, niin Paavali halusi kumminkin hänen menevän takaisin hänen omistajansa luo, koska se oli oikein ja koska hän kuului sinne lain mukaan, ja hän sanoi Filemonille: ”Että saisit hänet takaisin iäksi, ei enää orjana, vaan orjaa enempänä: rakkaana veljenä, ylen rakkaana jo minulle, kuinka paljoa enemmän sitten sinulle, sekä ihmisenä että Herran omana.” (Filem. 10–12, 15, 16) Raamattu osoittaa, että olkoonpa kristitty missä tilassa tahansa, orja tai vapaa työntekijä, niin hänen tulee työskennellä kuin hän tekisi sitä ”Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa”.

30. Millaisia kristittyjen täytyy siis olla?

³⁰ Kristittyjen täytyy olla rehellisiä. Heidän täytyy olla totuudenmukaisia. Heidän täytyy osoittaa, että he ovat virkaanasetettuja evankeliuminpalvelijoita, eivät ainoastaan saarnatessaan hyvää uutista, vaan kaikessa, mitä he tekevät, jotta kaikenlaisia ihmisiä pelastuisi. Täten he todistavat, että ’Jumalan sana vaikuttaa niissä, jotka uskovat’. Oletko sinä kristitty, joka teet hyviä töitä syömisessäsi, juomisessasi, puhumisessasi, työnteossasi, saarnatessasi tai tehdessäsi mitä tahansa muuta, tehden kaiken Jumalan kunniaksi, jotta joku pelastuisi? ’Etsitkö sinä rauhaa ja pyritkö sinä siihen’? Kristitty tietää, että Jehovan ”silmät tarkkaavat vanhurskaita”, hänen virkaanasetettuja evankeliuminpalvelijoitaan. – 1. Piet. 3:11, 12.