Missä on sinun aarteesi?

”Missä aarteenne on, siellä on myös sydämenne.” – Luuk. 12:34.

 1. Mikä on ollut useimpien ihmisten suurin kiinnostuksen kohde? (Ps. 49:7–12; 144:12–14; Matt. 6:31, 32)

KAUTTA ihmishistorian monet ovat keskittyneet elämässään aineellisen omaisuuden hankkimiseen – talojen, kullan, hopean, jalokivien, suurten kotieläinlaumojen ja muun sellaisen hankkimiseen. Ihmiset ovat yrittäneet kovasti lisätä omaisuuttaan siinä toivossa, että heidän vaivannäkönsä hyödyttäisi heidän lapsiaan ja lastenlapsiaan ja vielä myöhempiäkin sukupolvia. Mutta onko syytä pitää aineellista omaisuutta aarteena, johon Jumalan palvelijoiden pitäisi keskittää päähuomionsa?

 2. Jos kristitty keskittyisi pääasiassa aineellisiin tavoitteisiin, niin miten hän olisi ”tämän maailman ihmisten” kaltainen?

² Jos kristitty omistautuisi pääasiassa aineellisiin tavoitteisiin pyrkimiseen, niin eikö hän olisi erilainen kuin ihmiset, jotka palvelevat Jumalaa? Hän olisi suuresti niiden kaltainen, jotka henkeytetty psalminkirjoittaja Daavid kuvaili ”tämän maailman ihmisiksi, joiden osa on tässä elämässä, . . . joiden pojat tulevat ravituiksi ja jotka jättävät yltäkylläisyytensä lapsilleen”. (Ps. 17:14) Sellaiset ”tämän maailman ihmiset” eivät tiedä mitään ylevämpää kuin on heidän omien henkilökohtaisten halujensa tyydyttäminen. Elämä merkitsee heille vain hyvän ansion hankkimista, perheen kasvattamista ja perinnön jättämistä jälkeensä. He eivät ajattele lainkaan velvollisuuttaan Jehova Jumalaa kohtaan.

 3. Mikä oli tärkeintä Daavidille? (Ps. 16:5–8)

³ Kuinka eri tavalla Daavid suhtautuikaan elämään! Hän sanoi: ”Mutta minä saan nähdä sinun kasvosi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella.” (Ps. 17:15) Hän oli eniten kiinnostunut vanhurskaana pysymisestä, jotta hän voisi nähdä Jumalan kasvot, ts. kokea Jumalan suosion ja siunauksen ikään kuin seisoisi Tekijänsä edessä. ’Herätessään’ Jumalalta tulevaan vakuutukseen Daavid iloitsisi siitä, että Jehova on hänen kanssaan. Psalminkirjoittajan sydän oli tosiaan kiintynyt hengellisiin aarteisiin, jotka kestävät.

 4. Mikä ratkaisee, missä aarteemme on?

⁴ Entä miten on nykyään? Missä on aarteemme asenteittemme, sanojemme ja tekojemme perusteella? Onko se täällä maan päällä vai onko se taivaissa? Aarteemme olinpaikka riippuu siitä, millaiset ovat sydämemme vaikuttimet. Jeesus Kristus sanoi: ”Missä aarteenne on, siellä on myös sydämenne.” (Luuk. 12:34) Sen harkitseminen ja soveltaminen, mitä muuta Jumalan Poika silloin sanoi, voi olla erittäin hyödyllistä kiintymyksemme kohdistamisessa oikein.

ARVIOI AINEELLISET RIKKAUDET OIKEIN

 5. a) Miksi Jeesus Kristus kieltäytyi sekaantumasta perintöä koskevaan kiistaan? b) Minkä varoituksen hän antoi silloin ja miksi? c) Minkä kuvauksen hän esitti tähdentääkseen, miten mieletöntä on pitää aineellista aiheettoman tärkeänä?

⁵ Kun tutkimme Jeesuksen sanojen tekstiyhteyttä, huomaamme, että suuri väkijoukko oli kuunnellut Jumalan Poikaa. Yksi väkijoukosta ryhtyi puhumaan: ”Opettaja, käske veljeäni jakamaan perintö kanssani.” (Luuk. 12:13) Koska Mooseksen laki määräsi, että esikoispojan piti saada kaksi osaa perinnöstä, ei mitään kiistan aihetta todellisuudessa pitänyt olla. (5. Moos. 21:17) Ilmeisesti mies, joka pyysi Jeesusta puuttumaan asiaan, halusi enemmän kuin laillisen osuutensa. Jumalan Poika tajusi, mistä oli kysymys, ja kieltäytyi puuttumasta asiaan, mutta varoitti väkijoukkoa haluamasta väärin sitä, mitä toisilla on. Hän sanoi: ”Pitäkää silmänne auki ja varokaa kaikenlaista ahneutta, koska vaikka jollakulla on runsaastikin, niin hänen elämänsä ei johdu siitä, mitä hän omistaa.” (Luuk. 12:15) Riippumatta siitä, kuinka rikas ihminen on, hän ei voi pitää itseään elossa loputtomasti. Hän kuolee niin kuin muutkin ja jättää kaiken kokoamansa rikkauden jälkeensä. Jeesus tähdensi edelleen tätä seikkaa esittäessään seuraavan valaisevan esimerkin:

”Erään rikkaan miehen maa tuotti hyvin. Niinpä hän rupesi pohdiskelemaan itsekseen sanoen: ’Mitä minä nyt teen, kun minulla ei ole mihin kokoaisin satoni?’ Niin hän sanoi: ’Minä teen näin: minä puran aittani ja rakennan isommat ja kokoan niihin kaiken viljani ja kaiken hyväni ja sanon sielulleni: ”Sielu, sinulla on paljon hyvää tallessa moniksi vuosiksi; rentoudu, syö, juo ja pidä hauskaa.”’ Mutta Jumala sanoi hänelle: ’Sinä mieletön, tänä yönä sinulta vaaditaan sielusi. Kuka sitten saa sen, minkä olet varastoinut?”’ – Luuk. 12: 16–20.

 6. Mitä Jeesuksen kuvauksen rikas mies ei ymmärtänyt, ja miten Jeesus sovelsi kuvauksen?

⁶ Rikas mies tässä kuvauksessa ei ajatellut lainkaan sitä, kuinka hän voisi käyttää rikkauttaan toisten auttamiseen. Hän oli kiinnostunut vain omasta mukavuudestaan ja toivoi hyötyvänsä kokoamastaan rikkaudesta tulevina vuosina. Hän unohti sen seikan, että hänen elämänsä voi päättyä hyvin nopeasti, ja siksi hän ei käyttänyt varojaan hyvien tekojen maineen rakentamiseen Jehova Jumalan silmissä. Niinpä hänellä ei kuollessaan ollut mitään hyvien tekojen muodossa olevaa aarretta, josta hänen Tekijänsä olisi voinut palkita hänet. Jeesus sanoikin: ”Niin käy sille, joka kerää aarteita itselleen, mutta ei ole rikas Jumalalle.” – Luuk. 12:21.

 7. Mitkä opetuslapsi Jaakobin sanat osoittavat, että kristityt voivat joutua ansaan samalla tavalla kuin Jeesuksen kuvauksen rikas mies?

⁷ Jeesuksen Kristuksen opetuslapset eivät ole immuuneja vaaralle langeta samaan mielentilaan kuin rikas mies kuvauksessa. Esimerkiksi kristitty opetuslapsi Jaakob havaitsi tarpeelliseksi moittia eräitä uskovia: ”Kuulkaa nyt, te jotka sanotte: ’Tänään tai huomenna matkustamme tähän kaupunkiin ja vietämme siellä vuoden ja ryhdymme liiketoimiin ja saamme voittoa’, koska ette tiedä, mitä elämänne on huomenna. Sillä te olette usvaa, joka hetkisen näkyy ja sitten häipyy. Sen sijaan teidän pitäisi sanoa: ’Jos Jehova tahtoo, niin me elämme ja myös teemme tämän tai tuon.’ Mutta nyt te ylpeilette suuriluuloisessa kerskailussanne. Kaikki sellainen ylpeily on pahaa.” – Jaak. 4:13–16.

 8. Milloin olisi julkeata pyrkiä pitkäaikaisiin aineellisiin tavoitteisiin ja miksi?

⁸ On todella julkeuden ja ylpeyden huippu, että ihminen ilmaisee päättäneensä pyrkiä menestyviin pitkäaikaisiin aineellisiin tavoitteisiin ja tekee siten välittämättä Jumalan tahdosta asiassa. Kukaan ei voi tietää, mitä edes seuraava päivä tuo tullessaan. Parhaatkin suunnitelmat voivat epäonnistua, tai kuolema voi tulla yhtäkkiä, odottamatta. Ihmiselämä on haurasta ja häilyvää kuin usva, eikä se siksi ole luotettava perusta toiveitten rakentamiselle. Niinpä ihminen, joka kerskailee siitä, kuinka hän tulee toteuttamaan suunnitelmansa, jättää huomioon ottamatta riippuvaisuutensa Jumalasta ja sen tosiasian, että menestymiseen tarvitaan Jumalan siunausta. Kuten opetuslapsi Jaakob oikein huomautti, sellainen ylpeilevä toiminta on pahaa.

 9. Mitä opimme 1. Timoteuksen kirjeen 6:9, 10:stä rikkauksien tavoittelemisen vaarallisuudesta?

⁹ Ihminen, joka toteuttaa piittaamattomasti materialistisia suunnitelmiaan ja työntää Jumalan häntä koskevan tahdon taka-alalle, joutuu vakavaan hengelliseen vaaraan. Kristitty apostoli Paavali varoitti: ”Ne, jotka ovat päättäneet olla rikkaita, joutuvat kiusaukseen ja ansaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin haluihin, jotka upottavat ihmiset tuhoon ja turmioon. Sillä rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri, ja tätä rakkautta tavoittelemalla jotkut ovat harhautuneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä joka puolelta monilla tuskilla.” – 1. Tim. 6:9, 10.

10. a) Mitä meidän pitäisi tehdä suunnitellessamme tulevaisuutta ja miksi? b) Pitäisikö aineellisia varoja käyttää vain henkilökohtaisten mielitekojen tyydyttämiseen, ja mitä Raamattu sanoo tästä?

¹⁰ Toisaalta jos sydämessämme on oikea vaikutin, me emme jätä huomioon ottamatta elämän epävarmuutta ja sitä, että olemme täysin riippuvaisia Jehova Jumalasta. Milloin tahansa siis teemme tulevaisuudensuunnitelmia, me harkitsemme rukoillen, miten nämä suunnitelmat sopivat yhteen Jumalan tarkoituksen kanssa. Se estää meitä kietoutumasta siinä määrin materialistisiin pyrkimyksiin, että meille jää aina vain vähemmän aikaa lujan uskon rakentamiseen. Sellainen rukouksen hengessä tapahtuva harkinta auttaa meitä myös ymmärtämään, ettei aineellisia varoja tule kerätä vain henkilökohtaisten mielitekojen tyydyttämiseksi, vaan niitä pitäisi käyttää tarpeessa olevien lähimmäisten hyödyksi. Tällainen epäitsekäs rahankäyttö on perusedellytys sille, että joku on tosi kristitty. Raamattu sanoo: ”Älköön varastaja enää varastako, vaan tehköön ennemmin kovasti työtä suorittaen käsillään sitä, mikä on hyvää, jotta hänellä olisi jotakin annettavaa tarpeessa olevalle.” (Ef. 4:28) ”Palvontamuoto, joka on Jumalamme ja Isämme näkökannalta puhdas ja saastumaton, on tämä: orvoista ja leskistä huolehtiminen heidän ahdistuksessaan ja itsensä suojeleminen maailman tahroilta.” – Jaak. 1:27.

ÄLÄ ANNA ELÄMÄN HUOLTEN VETÄÄ SINUA SYRJÄÄN

11. Minkä neuvon Jeesus Kristus esitti oikeasta asennoitumisesta jokapäiväisen elämän huoliin?

¹¹ Vaikka monet kristityt saattavat ymmärtää, että on mieletöntä koota varallisuutta vain omaksi nautinnokseen ja hyödykseen, he eivät ehkä havaitse, että elämän huolet voivat aivan yhtä helposti kääntää heidän huomionsa pois kokosieluisesta Jehova Jumalan palvelemisesta. Tätä Jeesus erikoisesti tähdensi, kun hän suunnatessaan huomionsa opetuslapsiinsa sanoi:

”Tämän johdosta minä sanon teille: Lakatkaa olemasta huolissanne sielustanne, siitä mitä söisitte, tai ruumiistanne, siitä mitä pitäisitte yllänne. Sillä sielu on arvokkaampi kuin ruoka ja ruumis arvokkaampi kuin vaatteet. Pankaa merkille, että korpit eivät kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole latoa eikä aittaa, ja kuitenkin Jumala ruokkii ne. Kuinka paljon arvokkaampia te olette kuin linnut? Kuka teistä voi huolissaan olemalla lisätä kyynärääkään elinikäänsä? Jos siis ette voi tehdä vähintäkään, miksi olette huolissanne muusta? Pankaa merkille, kuinka liljat kasvavat; ne eivät uurasta eivätkä kehrää, mutta minä sanon teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut puettu niin kuin yksi näistä. Jos nyt Jumala vaatettaa näin kedon kasvillisuuden, joka tänään on olemassa ja huomenna heitetään uuniin, niin kuinka paljoa ennemmin teidät, te vähäuskoiset! Lakatkaa siis etsimästä, mitä söisitte ja mitä joisitte, ja lakatkaa olemasta huolestuneessa jännityksessä, sillä näitä kaikkia maailman kansat tavoittelevat kiihkeästi, mutta teidän Isänne tietää, että te tarvitsette näitä. Etsikää kuitenkin jatkuvasti hänen valtakuntaansa, niin nämä lisätään teille.” – Luuk. 12:22–31.

12. Miksi on mieletöntä huolestua tavattomasti ravinnosta ja vaatteista ja alkaa vähentää hengellisiä harrastuksia?

¹² Varsinkin taloudellisten vaikeuksien tai inflaation jatkumisen aikoina meidän on hyvä miettiä näitä Jeesuksen sanoja. Mikään huolestumisen ja levottomuuden määrä maailmassa ei paranna tilannettamme. Ruumiillinen ravinto ei voi ylläpitää elämäämme ikuisesti, eikä se voi taata meille hyvää nimeä Jehova Jumalan edessä. Niinpä ihminen, joka on niin huolestunut ravinnosta, että laiminlyö Jumalan palveluksensa, todellisuudessa antaisi suuremman arvon aineelliselle ylläpidolle kuin elämälleen. Samoin ihminen, joka tulee liian huolestuneeksi vaatetustarpeistaan ja alkaa vähentää hengellisiä harrastuksia, antaisi enemmän arvoa vaatetukselle kuin ruumiilleen. Aiheeton huoli jokapäiväisten välttämättömyyksien saamisesta ilmaisee, ettei ole uskoa Jumalan kykyyn huolehtia palvelijoistaan.

13. Miksi sen, mitä Jehova on tehnyt korppien ja kedon liljojen hyväksi, pitäisi rohkaista meitä?

¹³ Kun otetaan huomioon Jehovan vertaansa vailla oleva maine Huolenpitäjänä, kenelläkään ei ole aihetta antautua sellaiseen epäuskoon. Kuten Jeesus osoitti, korpit eivät ole huolissaan siitä, mistä seuraava ateria tulee, eivätkä liljat huolestu koristuksestaan. Kuitenkin korpit ravintoa etsiessään löytävät sitä tarpeeksi ylläpidokseen, ja liljat vain kasvavat ja ovat niin loistavan värisiä, ettei edes kuningas Salomo pystynyt kilpailemaan niiden kanssa kauniilla vaatetuksellaan. Jehova Jumala on järjestänyt niin, että korpit kykenevät löytämään tarvitsemansa ravinnon ja kasvillisuus voi olla tavattoman kauniitten kukkien koristama. Voimmeko siksi kuvitella, että hän sallisi tunteettomasti palvelijoittensa nääntyä nälkään tai kulkea ilman tarpeellista vaatetusta? Totisesti emme. Niinpä tosi kristityt voivat yleensä olla vakuuttuneita siitä, että kun he eivät salli elämän huolten estää heidän Jumalan palvelustaan, niin he saavat perusvälttämättömyydet. Todellisuudessa he tulevat paremmin toimeen kuin maailman ihmiset samanlaisissa taloudellisissa olosuhteissa. Kristityt tulevat toimeen paremmin, koska he eivät tuhlaa varojaan uhkapeleihin, tupakoimiseen, juopotteluun tai muuhun sellaiseen.

JEHOVAN SUUSTA LÄHTEVILLÄ ILMAISUILLA ON YLLÄPITÄVÄ VOIMA

14. Olisivatko israelilaiset voineet säilyä hengissä erämaassa ilman Jehovan suoranaista apua, ja mitä Mooseksen sanat paljastavat tässä suhteessa?

¹⁴ Ajattele myös sitä, mitä Jehova Jumala teki israelilaisten hyväksi erämaassa. Mooses muistutti heitä: ”Muista kaikki, mitä on tapahtunut sillä tiellä, jota Herra, sinun Jumalasi, näinä neljänäkymmenenä vuotena on sinua kuljettanut erämaassa . . . Hän nöyryytti sinua ja antoi sinun nähdä nälkää, ja hän antoi sinulle mannaa syödä, jota et ennen tuntenut ja jota eivät isäsikään tunteneet, opettaaksensa sinut ymmärtämään, että ihminen ei elä ainoastaan leivästä, vaan että hän elää jokaisesta sanasta [ilmaisusta, UM], joka Herran suusta lähtee.” (5. Moos. 8:2, 3) Noin kolme miljoonaa israelilaista ei viljelemättömässä erämaassa olisi muutoin voinut pysyä hengissä neljääkymmentä vuotta. Todellisuudessa Jehova Jumala salli heidän joutua tilanteeseen, missä he ajattelivat todella kuolevansa nälkään. He valittivat Moosekselle ja Aaronille: ”Te olette tuoneet meidät tähän erämaahan antaaksenne koko tämän joukon kuolla nälkään.” (2. Moos. 16:3) Israelilaiset ajattelivat, että he olisivat tuomittuja ilman tavanomaista elämän ylläpitämiskeinoa – leipää.

15. Miksi Jehova salli israelilaisten kokea nälkää, ja missä merkityksessä manna oli hänen suustaan lähtevä ilmaisu?

¹⁵ Jehova todella nöyryytti heidät antamalla heidän kokea sellaista avuttomuutta. Hänen tarkoituksensa oli siten opettaa heille, että kun tavanomainen ravintovarasto ehtyi, niin Jehovan suun ilmaisut voivat ylläpitää ihmistä. Yliluonnollinen manna oli sellainen ilmaisu, sillä kun Jehova antoi käskyn, niin mannaa tuli. Koska Jehova Jumala piti kokonaisen kansan elossa erämaassa neljäkymmentä vuotta, niin meillä voi olla täysi luottamus siihen, että hänen suunsa ilmaisut voivat ylläpitää myös meitä nykyään.

16. Mitä Jehova on muun muassa sanonut palvelijoittensa ylläpitämisestä? (Ps. 37:3, 4, 23–26; 145:14–19)

¹⁶ Mitä Jehova on sanonut palvelijoittensa ylläpitämisestä? Henkeytetty psalmista kirjoitti: ”Herra ei hylkää kansaansa.” (Ps. 94:14) Ja Jeesus Kristus sanoi: ”Älkää siis koskaan olko huolissanne ja sanoko: ’Mitä me syömme?’ tai: ’Mitä me juomme?’ tai: ’Mitä me puemme yllemme?’ . . . Sillä teidän taivaallinen Isänne tietää, että te tarvitsette näitä kaikkia. Näin ollen etsikää jatkuvasti ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin kaikki tämä muu lisätään teille.” – Matt. 6:31–33.

17. Millaisen konkreettisen muodon Jehovan suun ilmaisu voi saada, kun se tulee ylläpitämään hänen palvelijoittensa elämää?

¹⁷ Kaikki, jotka todella etsivät Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan ensiksi, kokevat siis hänen rakkaudellisen huolenpitonsa. Vaikka he voivat todeta olevansa toivottomilta näyttävissä olosuhteissa, Jehovan suun ilmaisut voivat ylläpitää heitä. Niin kuin manna oli Jehovan suusta lähtenyt konkreettinen ilmaisu, joka piti israelilaiset elossa erämaassa, niin nykyäänkin Jehovan lupaus ylläpitää palvelijoitaan saa konkreettisen muodon. Esimerkiksi Jehova on joskus saanut toiset uskovat tai jopa epäuskoiset tulemaan tarpeessa olevien palvelijoittensa avuksi. Koska aiheeton murehtiminen elämän jokapäiväisistä huolista voi olla tuhoisaa hengelliselle näkemyksellemme, meidän on hyvä säilyttää lujana uskomme Jehovan kykyyn huolehtia meistä. – Hepr. 13:5, 6.

18. a) Miksi meidän pitäisi harkita vakavasti, olemmeko me kokoamassa aarteita taivaaseen? b) Mitä kysymyksiä me voisimme tehdä itsellemme päästäksemme selville siitä, missä todellinen aarteemme on?

¹⁸ Tähän aarteen kokoamiseen taivaaseen ei pitäisi suhtautua kevyesti. Kaikki tulevat siunaukset ja elämänodotteet riippuvat siitä. (Vrt. Luuk. 12:45–48.) Siksi jokaisen on hyvä tutkia itseään ja kysyä: Ovatko Valtakunnan edut todella ensi sijalla elämässäni? Käytänkö aikaani, voimiani ja varojani tavalla, joka koituu Jehovan nimen ylistykseksi ja lähimmäisteni hyödyksi? Voinko nähdä, että aineellinen ei ole tärkeätä elämässäni vaan että suurin iloni tulee Jehova Jumalan palvelemisesta? Vain siinä tapauksessa, että todellinen aarteemme on taivaissa, voimme vastata myöntävästi näihin kysymyksiin.

[Kuva s. 20]

Manna, Jehovalta tuleva ilmaisu, joka ylläpiti kansaa