Luottavaisina lopun edessä

 1, 2. Miksi Jehovan todistajia ei voida sivuuttaa nykyään, ja mikä väärä valitus heistä tehdään?

SEN sijaan että Jehovan todistajat ryömisivät maailman lopun pelosta johonkin koloon niinkuin luolaihmiset, he ovat tulleet suoraan nähtäville ja ovat kaikkein huomattavimmat kaikkiin kansoihin kuuluvien ihmisten joukossa. Tämän asiainjärjestelmän ihmiset eivät voi missään sivuuttaa ja jättää huomioonottamatta heidän toimintaansa, koska he todistavat niin pelottomasti. Tämän toiminnan ärsyttäminä he valittavat, että Jehovan todistajat ovat tosin toimeliaita, mutta he pidättävät toimeliaan tukensa tämän maailman järjestelmiltä eikä heillä ole rohkaisevaa toivonsanaa sanottavana niille. Tämän perusteella he väittävät Jehovan todistajain vihaavan ihmiskuntaa.

² Se on tyhmä johtopäätös. Se on samanlainen kuin sekin syytös, minkä Rooman valtakunnan ihmiset esittivät kristittyjä vastaan ensimmäisellä vuosisadalla, kun nämä kieltäytyivät osallistumasta tämän maailman poliittisiin, yhteiskunnallisiin, uudestiluoviin ja sotilaallisiin asioihin.

 3. Miksi he pidättyvät kannattamasta tätä maailmaa ja keiden tavoin?

³ Jehovan todistajat ovat Raamatun mukaan ainoita, jotka työskentelevät ihmiskunnan pysyväksi hyvinvoinniksi kestävällä perusteella. Miksi me kannattaisimme jumalatonta epäonnistumaa, mitä uhkaa nyt pikainen luhistuminen? Jumalan erehtymätön Sana, minkä kirjat saatettiin päätökseen ensimmäisellä vuosisadalla, ennusti, että tämä maailma oli oleva surullinen epäonnistuma. Monien vuosisatojen toiminnan nykyiset tulokset todistavat, että tämä maailma on toivoton epäonnistuma, ja saattavat siten kunniaan Jumalan Sanan tässä suhteessa. Meillä on nyt yhtä paljon hyvää arvostelukykyä ja tervettä järkeä kuin Nooalla edellisessä maailmassa. Missä, kysymme me, olisi tämä ihmissuku nyt, jollei olisi ollut tuota yhtä miestä, Nooaa, jollei hän ja hänen perheensä olisi kieltäytynyt tukemasta vedenpaisumusta edeltänyttä maailmaa ja valmistautunut sen loppuun rakentamalla suurta arkkia, missä ihmiset ja eläimet voivat säilyä? Tiede ei ole kyennyt tähän päivään mennessä osoittamaan olemattomaksi Nooan ajan vedenpaisumusta, eikä se voi selittää, miten ihmiskunta varjeltui hengissä sen valtavan mullistuksen läpi. Yksistään Raamattu pystyy selittämään sen tyydyttävästi, ja arkeologiset löydöt ja laajalle levinneet legendat, jotka osoittautuvat samasta alkuperästä lähteneiksi, tukevat sitä.

 4. Mikä oli oleva vedenpaisumuksesta pelastumiskeino – Eedenkö vai mikä?

⁴ Vuosia sen jälkeen kun ihminen karkoitettiin Eedenin puutarhasta, koska hän kapinoi Jumalan lakia vastaan, rakensi Aadamin ensimmäinen poika Kain kaupungin ja antoi sille poikansa Hanokin nimen. (1. Moos. 3:1–4:17) Mutta tuo kaupunki samoin kuin muutkin Nooan ajan vedenpaisumusta edeltäneet kaupungit (joiden jätteitä on löydetty äskettäin) hävisivät tuossa tulvassa, ja niin hävisi asumaton puutarha Eedenkin. Kun Jehova Jumala varoitti Nooaa siitä lopusta, mikä uhkasi maailmaa maapallon käsittävässä tulvassa, niin hän ei käskenyt Nooaa ja hänen perhettään menemään Eedenin puutarhaan turvaan vedenpaisumuksen ajaksi. Jumala ei ruvennut toimimaan päätöstään vastaan, niin että olisi avannut uudelleen paratiisin silloin näille Aadamin jumalisille jälkeläisillekään. Eedenin puutarha oli Jumalan määräyksestä ihmisille kielletty alue silloin. Loistava kerubi ja pyörivä tulimiekka vartioivat sen porttia. Se ei ollut mikään ”turvamaatila” Jumalan palvelijoillekaan. Kun vedenpaisumus tuli, niin se pyyhkäisi Eedeninkin pois, ja paratiisipuutarha lakkasi olemasta jättämättä jälkeäkään, mistä nyt voitaisiin todeta sen sijaitsemispaikka. Nooaa ja hänen perhettään ei käsketty tulemaan luolaihmisiksi turvallisuutensa vuoksi. Eikä Nooaa käsketty rakentamaan rakettilaivaakaan päästäkseen pois maasta jollekin toiselle taivaankappaleelle ja kansoittaakseen jonkin niistä, vaan hänen piti jäädä maan päälle. Koska Jumala tiesi siis, ettei Eedenin puutarhakaan ollut turvapaikka, niin hän neuvoi Nooaa rakentamaan arkin ja antoi hänelle mitat ja ohjeet. Ihmisen ei pitänyt palata vielä Eedenin paratiisiin.

 5. Mikä on ainoa vaellustapa, jotta nyt voisi olla optimistinen? Miksi?

⁵ Nooa ja hänen perheensä meni arkkiin ennen vedenpaisumusta menetellen siis aivan eri tavalla kuin maailma. 1. Mooseksen kirjan 6:9:nnen kertomus sanoo: ”Nooa . . . vaelsi Jumalan yhteydessä.” Kiittäkööt nykyään maan päällä olevat ihmiset häntä siitä, sillä he ovat kaikki järjestään Nooan jälkeläisiä. Noudattakoot ne ihmiset, joille ilmoitetaan maailman lopusta ja jotka ovat viisaita, tämän muinaisen esi-isänsä esimerkkiä. Pidättykööt he hänen tavallaan kannattamasta tätä tuomittua maailmaa ja vaeltakoot Jumalan yhteydessä. Se on ainoa vaeltamistapa, minkä suhteen voimme olla optimistisia, koska se johtaa varjeltumiseen tämän maailman lopussa niinkuin Nooan aikanakin.

 6. Minkä hyväksi me työskentelemme aivan toisin kuin kristikunta, ja miksi Jumala tukee meitä?

⁶ Poliitikot, sotaurhot, tiedemiehet, liikemaailman johtajat ja lahkolaispapit työskentelevät turhaan tehdessään työtä tämän maailman hyväksi. Me, jotka omaksumme Jumalan Sanan niinkuin Nooakin, työskentelemme menestykseksemme. Kristikunta on epäonnistuma, mutta ei kristillisyys, mitä se ei ole soveltanut käytäntöön. Kristikunnan jumaluusoppi on epäonnistunut, mutta ei Raamattu. Me otamme Raamatun oppaaksemme ja pyrimme noudattamaan sen opettamaa kristillisyyttä. Meidän asiamme on sentähden osoittaa ihmiskunnalle, että Raamattu ja kristillisyys eivät ole epäonnistuneet, vaan ovat elinvoimaisia nytkin sekä pystyviä johtamaan ihmisiä todelliseen menestykseen, elämään pysyvässä onnessa turvallisessa ja terveessä uudessa maailmassa. Kaikkivaltias Jumalakin haluaa osoittaa, ettei hänen Sanansa Raamattu eikä hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen esimerkin uskollinen noudattaminen ole epäonnistunut eikä epäonnistukaan koskaan. Jos me olemme siis vilpittömästi pyhittäytyneet hänelle ja hänen palvelukseensa hänen hyvien päätöstensä mukaisesti, niin hän tukee meitä ponnistellessamme hänen ja hänen Sanansa kunniaansaattamiseksi.

 7. Miten Pietari osoittaa, ettei meidän tule välittää siitä, että maailma pitää meitä omituisina?

⁷ Älä välitä siitä, jos sinua pidetään omituisena. Apostoli Pietari, jonka sanoja käytämme tarkastelumme aiheena, sanoo, että vilpittömiä kristittyjä pidettiin silloin noina apostolien päivinä hullunkurisina. Niin, ja heitä vastaan puhuttiin, koska he eivät yksinkertaisesti halunneet liittyä silloin Rooman valtakunnan hallitsemaan maailmaan. Tässä ovat Pietarin itsensä kirjoittamat sanat: ”Koska siis Kristus kärsi lihassa, niin aseistautukaa tekin samalla mielenlaadulla, koska se ihminen, joka on kärsinyt lihassa, on luopunut synneistä, jotta hän ei eläisi enää loppuaikaansa lihassa ihmisten halujen, vaan Jumalan tahdon mukaan. Sillä se aika, mikä on kulunut, riittää jo siihen, että te olette täyttäneet kansojen tahdon, kun te vaelsitte irstaan käytöksen teoissa, himoissa, liiallisessa viininjuonnissa, mässäilyissä, juomakilpailuissa ja epäjumalanpalveluksissa, joita laki ei estä. Koska te ette juokse enää heidän kanssaan tähän suuntaan samaan alhaiseen irstailun likalätäkköön, niin he ovat hämmästyneitä ja puhuvat teistä jatkuvasti herjaavasti. Mutta nämä ihmiset tekevät tilin sille, joka on valmis tuomitsemaan sekä elävät että kuolleet.” – 1. Piet. 4:1–5, Um.

 8. Miten Jeesus käski meitä suhtautumaan siihen, ja miten Nooan kokema lopputulos on sopusoinnussa sen kanssa?

⁸ Meidän ei tule hämmästyä sitä, että tämä maailma pitää meitä eriskummaisina ja outoina. Meidän ei tule lainkaan pahastua eikä joutua syyllisyydentunnon vaivaamiksi, vaikka meistä puhutaankin pilkallisesti ja ivaten. Se on sellaista, mistä tulee tuntea kiitollisuutta Jumalalle, koska meillä on etu kärsiä pilkkaa Hänen ja hänen Poikansa kanssa. Jeesus sanoi: ”Te olette onnellisia, kun ihmiset pilkkaavat teitä ja vainoavat teitä ja valehdellen puhuvat kaikenlaista pahaa teitä vastaan minun takiani. Riemuitkaa ja hypähtäkää ilosta, koska teidän palkkanne on suuri taivaissa. Sillä sitenhän he vainosivat profeettojakin ennen teitä.” (Matt. 5:11, 12, Um) Me voimme kuvitella, millä tavalla ihmisten on täytynyt puhua profeetta Nooasta ja hänen perheestään, kun nämä eivät sekaantuneet tuon vedenpaisumusta edeltäneen viimeisen vuosisadan väkivaltaan, lihalliseen turmelukseen ja ilkeisiin kuvitteluihin, suunnitelmiin ja ulkokultaiseen uskontoon. He tekivät sen siksi, että Nooan menettely tuomitsi maailman. Mutta se, että he puhuivat pahaa ja tuomitsivat Nooan ja hänen huonekuntansa, ei todistanut näiden olevan väärässä, sillä hehän varjeltuivat vedenpaisumuksessa, mutta pahanpuhujat pyyhkäistiin pois.

MIHIN TUOMIO KOHDISTUU ENSIKSI

 9. Miten Pietari puhui kristityistä, ja miksi se, että maailman loppuun oli vielä pitkä aika, ei oikeuttanut maailmallisuuteen?

⁹ Apostoli Pietari puhui kristityistä, joille hän kirjoitti, ei tämän tilapäisen maailman kiinteinä osina, vaan ”väliaikaisina ylt’ympäri hajaantuneina asukkaina”. (1. Piet. 1:1, Um) Asioihin perehtyneet kristityt ovat väliaikaisia asukkaita tässä maailmassa, koska he tietävät sen olevan tuomittu häviämään. Siksi he eivät koetakaan asettua tähän maailmaan ja tulla sen olennaiseksi osaksi osallistuakseen sillä tavalla sen synteihin ja tullakseen tuomituksi sen kanssa ja joutuakseen sen mukana tuhoon. Tällä tavalla ajattelivat Pietarin ajan kristitytkin asiaa. He odottivat tämän maailman katoavan ja pysyivät tästä syystä erossa siitä sekä säilyttäytyivät niin, ettei se tahrannut heitä. Olivatko he tyhmiä tässä suhteessa? Voimmeko pitää heitä tyhminä, kun näemme maailman nykyisen kehityksen? Emme suinkaan. Mutta joku voi sanoa, että maailman loppu oli silloin tuhannen yhdeksänsadan vuoden päässä. Entä sitten? Ydinkohta on se, että he eivät olleet väärässä uskoessaan sen kulkevan loppuaan kohti eivätkä halunneet sen vuoksi kuulua tuomittuun maailmaan. Vaikka he olisivat tietäneetkin lopun olevan vielä tuhannen yhdeksänsadan vuoden päässä, niin olisivatko he sanoneet: ”Tämä vanha maailma pysyy vielä tuhat yhdeksänsataa vuotta, ja koska se ei lopu siis minun aikanani, niin minulla on vielä kyllin tilaisuutta nauttia siitä, ja minä teenkin siten, kunnes joudun lähelle kuolemaani. Sitten minä katkaisen yhteydet tähän vanhaan maailmaan ja valmistaudun kuolemaan sopusoinnussa Jumalan kanssa”? Eivät, koska he tiesivät, että tämän maailman ystävyys merkitsee vihollisuutta Jumalan kanssa ja että jos joku rakastaa maailmaa, niin taivaallisen Isän rakkaus ei ole hänessä.

10. Miten varhaiskristityt antoivat meille oikean esimerkin, ja mitä meidän täytyy tehdä nyt tulevaa tuomiota silmälläpitäen?

¹⁰ Nuo kristityt näkivät asiat niiden oikeassa valossa ja kykenivät sentähden päättämään, olivatko asiat tosiaan arvokkaita vai arvottomia. He näkivät kuluttaneensa kylliksi menneisyydessä aikaa tämän vanhan maailman typeriin, hyödyttömiin turhuuksiin. He näkivät, että loputon vanhurskas maailma oli tulossa ja että heidän täytyi siitä lähtien osoittautua arvollisiksi elämään siinä siitä huolimatta, miten kaukana sen perustaminen olikin. He antoivat tällä tavalla meille oikean esimerkin tätä päivää varten. Meidänkään ei tule ajatella itsekkäästi, että me voisimme yhtä hyvin nauttia maailmasta, niin kauan kuin se pysyy, ja luottaa onneemme kääntyäksemme uuden maailman elämäntahtiin juuri ennen kuolemaamme tai ennen kuin tämä maailma häviää. Meidän täytyy olla noiden muinaiskristittyjen tavalla viisaita ja ymmärtää, että me ’kirjoitamme’ nyt asiakirjoja Jumalan edessä tapahtuvaa tuomiotamme varten. Jotta tuo tuomio olisi sellainen, mikä määrää meille iankaikkisen elämän uudessa maailmassa, niin meidän täytyy elää ja toimia sen mukaisesti tästä pitäen. Älkäämme pettäkö itseämme. Meidän vastuumme alkaa nyt. Vain jos me emme anna rakkauttamme ja tukeamme nyt tälle maailmalle, me voimme välttyä tulemasta tuomituiksi ja tuhotuiksi sen mukana. Ottakaamme vastaan maailman epäoikeutettu arvostelu sen johdosta, että teemme näin.

11, 12. Miksi tämä aika on ratkaisevampi kuin Pietarin päivät, mitä tulee tuomioon, ja miksi me siis emme enää jatka synnissä elämistä?

¹¹ Nyt on aika ottaa asia vakavasti. Pietari sanoo: ”Sillä on määräaika tuomion alkaa Jumalan huoneesta. Jos se nyt alkaa meistä, niin mikä on oleva niiden täydellinen loppu, jotka eivät ole kuuliaisia Jumalan hyvää uutista kohtaan?” – 1. Piet. 4:17, Um.

¹² Yksityiset kristityt olivat tuhat yhdeksänsataa vuotta takaperin, Pietarin aikaan, tuomiolla, so. ’kirjoittivat asiakirjoja’, joille heidän tuleva tuomionsa oli perustuva. Mutta nyt, tämän maailman ”lopun aikana”, eivät ainoastaan yksityiset kristityt ole tuomiolla, vaan myöskin kokonaiset uskonnolliset järjestelmät, jotka väittävät kuuluvansa ”Jumalan huoneeseen”. Tämä aika on vieläkin ratkaisevampi. Jos tuomio koskee ensin Jumalan huonetta, mihin me väitämme kuuluvamme, niin me emme voi silloin välttää jumalallisen Tuomarin ratkaisua enempää kuin kristikuntakaan, joka väittää olevansa ”Jumalan huone”. Jollemme me elä kuuliaisesti sopusoinnussa Jumalan valtakunnan hyvän uutisen kanssa, niin millaista tuomiota me voimme silloin odottaa Jumalalta, joka on ’pelastamaan ja tuhoamaan pystyvä’ Tuomari? Vanhurskasmieliselle kristityllekin on kyllin vaikeaa pitää kiinni nuhteettomuudestaan tässä turmeltuneessa maailmassa aikaansaadakseen pelastumisensa, ja miten on sitten niiden laita, jotka eivät asetukaan kristittyinä vastarintaan, vaan antavat perään tälle maailmalle ja sen kevytmielisille menoille suorastaan synnin nautinnon tähden? Pietari kysyy: ”Jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?” Niin, mihin sellaiset joutuvat? He huomaavat olevansa lujemmin tämän maailman orjuuttamia, koska he ovat kauemmin vaeltaneet synnissä, ja siksi kykenemättömiä tekemään epätoivoista rynnistystä vapautuakseen viime hetkellä ja suorittaakseen menestyksellisen paluun, ennenkuin Jumalan tuomio toteutetaan.

13, 14. Miten me voimme kärsiä murhaajina, varkaina, pahantekijöinä ja toisten asioihin sekaantujina, ja tuottaako tällainen kärsiminen kunniaa meille?

¹³ Pietarin neuvo on annettu sentähden oikealta ja turvalliselta näkökannalta katsoen, kun hän sanoo: ”Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu [toisten ihmisten asioihin]; mutta jos hän kärsii kristittynä, älköön hävetkö, vaan ylistäköön sen nimensä tähden Jumalaa.” (1. Piet. 4:15, 16) Hyvänen aika, sinä ajattelet, ei minulla ole pelkoa, että kärsisin murhaajana. Eikö? Hyvä, mutta vihaatko sinä veljeäsi ja toimitko sinä tällaisen vihaajan alhaisella tavalla? Se ei tuota sinulle onnea, vaan ainoastaan kärsimystä ja vahinkoa. Kuinka sinä sitten kärsit, ja miten Jumala tuomitsee sinut? Sillä tavalla kuin Jumala sanoo 1. Johanneksen kirjeen 3:15:nnessä: ”Jokainen, joka vihaa veljeänsä, on murhaaja; ja te tiedätte, ettei kenessäkään murhaajassa ole iankaikkista elämää, joka hänessä pysyisi.”

¹⁴ Kenties sinä sanot, että sinä et varasta toisten ihmisten aineellista omaisuutta, joten sinä et joudu koskaan kärsimään varastamisesta. Mutta varastatko sinä kristityn toverisi hyvän nimen parjaamalla? Tai varastatko sinä loistamishalullasi ja halullasi olla veljiesi palvoma sen palvonnan ja ylistyksen, mikä kuuluu Jumalalle, niinkuin Käärme teki Eedenissä? Etsitkö sinä aina veljiesi ja Jumalan kadonneitten ja hajaantuneitten ”muiden lampaitten” hyvinvointia, vai koetatko sinä itsekkäästi, kateellisesti tai loukkaantuneena ja anteeksiantamattomana vahingoittaa veljiäsi? Oletko sinä utelias ja kiinnostunut toisten ihmisten asioista enemmän kuin on oikein ja koetatko sinä tunkeilijan tavalla komennella ja määräillä heitä, sen sijaan että hoitaisit omat asiasi oikealla tavalla ja pysyisit siinä työssä, minkä Jumala on määrännyt sinun tehtäväksesi? Tällaisen vuoksi kärsiminen ei tuota sinulle Jumalan myötätuntoa ja hyväksymystä. Tämän kaltainen kärsiminen ei ole ensinkään kristillistä, vaan tuottaa sinulle häpeää.

15. Jos me kärsimme kristittyinä, niin miten meidän täytyy torjua niiden tarkoitukset, jotka saattavat meidät kärsimään, ja miksi?

¹⁵ Mutta jos sinä kärsit kristittynä, Kristuksen nimen tähden, niin sinulla ei ole mitään hävettävää. Se kärsiminen, mistä Pietari edellä puhui, on sellaista, mikä panee meidät lopettamaan tuollaisiin epävanhurskaisiin asioihin sekaantumisen. Mutta kun me kärsimme kristittyinä, niin emme saa antaa perään vihollisen aikeille. Me emme saa jättää Jumalan kirkastamista, vaan meidän täytyy osoittaa, että ne, jotka kantavat kristityn nimeä, ovat kuuliaisia Jumalalle ja järkkymättömästi antautuneita palvelemaan ja ylistämään häntä. ”Sentähden”, sanoo Pietari, ”uskokoot myös ne, jotka Jumalan tahdon mukaan kärsivät, [jatkuvasti] sielunsa uskolliselle Luojalle, tehden sitä, mikä hyvää on.” (1. Piet. 4:19) Kun kärsit uskollisena kristittynä, niin se ei ole Jumalan epäsuosion merkki, vaan se on hänen tahtonsa mukaista. Se kuuluu osana siihen maljaan, minkä taivaallinen Isä on kaatanut lapsilleen ja mikä heidän täytyy juoda.

16. Miksi me voimme hyvää tehdessämme uskoa sielumme Jumalalle, ja mitä tämä merkitsee meille?

¹⁶ Kärsivät kristityt eivät tunne olevansa Jumalan tuomitsemia, vaan luottavat siihen, ettei hän työnnä heitä pois luotaan, vaan että he saattavat uskoa sielunsa hänen huostaansa. Hän on kaikkien sielujen Luoja. Jos hän tuomitsee sinut arvolliseksi pelastumaan uuden maailman iankaikkiseen elämään, niin hän voi uudelleenluoda sinut sieluna, kun sinut herätetään kuolleista. Hän voi siten varjella sinun elämänoikeutesi sieluna uuteen maailmaan. Hän ei unohda sinun hänelle suorittamaasi uskollista palvelusta eikä kiellä sinulta koskaan sitä, mitä se ansaitsee. ”Sillä Jumala ei ole väärämielinen, niin että hän unhottaisi teidän työnne ja rakkautenne, jota olette osoittaneet hänen nimeänsä kohtaan, kun olette palvelleet pyhiä ja vielä palvelette.” (Hepr. 6:10) Jumala varjelee sentähden sinun oikeutesi uudessa maailmassa luvattuun elämään. Sinä voit siis uskoa luottavaisesti sielusi hänelle koko ajan, kun teet hyvää, tietäen, että se on varmoissa käsissä, ja mitä ihmiset tehnevätkin sinulle, niin he eivät voi vahingoittaa todellisesti sinun sielusi iankaikkisia etuja. Miten ihmeellistä onkaan, kun Harmagedon puhkeaa Jumalan tuomion toimeenpanemiseksi, jos meidät tavataan tekemästä Jumalan tahtoa ja jos sielumme on uskottu täysin uskolliselle Luojallemme! Vain sillä tavalla me voimme odottaa varjeltuvamme Harmagedonissa.

17. Miksi olemme varmoja siitä, että tämän maailman loppu tulee pian?

¹⁷ Me voimme näin ollen käydä luottavaisina kohtaamaan tämän maailman pikaista loppua. Me olemme varmoja sen loppumisesta, niinkuin Nooakin oli varma noiden jumalattomien muinaisen maailman pikaisesta päättymisestä, koska Jehova Jumala oli sanonut hänelle sen. Kuitenkin joku panee vastaan ja sanoo: ”Niin, mutta kun Pietari sanoi: ’Kaiken täydellinen loppu on tullut lähelle’, niin loppu oli tuhannen yhdeksänsadan vuoden päässä, joten kuinka te voitte olla varmoja siitä, että tuo täydellinen loppu ei ole vielä tuhannen yhdeksänsadan vuoden päässä?” On mahdollista, että koska Pietari kirjoitti kirjeensä noin seitsemän vuotta ennen Jerusalemin v. 70 (jKr.) tapahtunutta hävitystä, niin se pani hänet jossakin määrin kirjoittamaan sillä tavalla, mutta kristikunta on nyt uskottoman Jerusalemin nykyaikainen vastine, ja kristikunta on nyt vielä suuremmassa ahdistuksessa kuin Jerusalem ennen loppuaan. Koska me näemme vuodesta 1914 lähtien kaikkien niiden merkin piirteitten täyttyneen, mitkä ilmaisevat täydellisen lopun ja mitkä Jeesus kuvaili meille ennustuksessaan, niin meillä on täysi luottamus siihen, että Pietarin sanat soveltuvat nyt lopullisesti ja täydellisyydessään. (Matt. 24:3–14) Tämän maailman kaikkien asiain täydellinen loppu on tullut lähelle, ja jäljelläoleva aika on nyt mitä kallisarvoisin.

18. Miten me voimme antaa todistuksen siitä, että odotamme asiain pian täyttyvän, ja miksi me annamme tällaisen todistuksen?

¹⁸ Jos tämä on meidän vakaumuksemme, niin meidän täytyy todistaa odottavamme täydellisen lopun tulevan pian. Miten me voimme tehdä sen? Sillä tavalla, millä me elämme ja toimimme. Me olemme päättäneet antaa todistuksen siitä, että odotamme asiain pian täyttyvän, näyttääksemme uskomme Jumalaan ja herättääksemme luottamusta toisissa ja saadaksemme heidät siten oikeaan toimintaan.