-
Haaratoimiston kirjeValtakunnan Palveluksemme 1978 | Tammikuu
-
-
Haaratoimiston kirje
Rakkaat Julistajat
Tavanomaisen toimintamme lisäksi meillä on viime kuukausina ollut täällä paljon tehtävää, kun olemme tehneet järjestelyjä sen hyväksi, että kaikki tämän maan vanhimmat voivat käydä Valtakunnan palveluskoulun uuden kurssin.
6.–9. joulukuuta 27 kierros- ja piirivalvojaa ja kierrosvalvojan sijaista kävi ensimmäiseksi tämän Valtakunnan palveluskoulun uuden kurssin ja piti siitä suunnattomasti. Kurssin tarkoitus on auttaa vanhimpia suorittamaan parempaa palvelusta paimennustyössä, opettamisessa, hyödyllisen johdon varaamisessa kenttäpalveluksessa, neuvojen antamisessa ja tuomintatehtävissä sekä työskentelyssä yhdessä vanhimmistona.
Yksi heistä sanoi: ”Kurssi oli paljon parempi kuin osasin toivoa.” Eräs toinen sanoi: ”Kuinka usein meitä muistutettiinkaan ’saarnaamaan sanaa’, kun annamme neuvoja ja vastaamme kysymyksiin.” Ja vielä eräs sanoi: ”Olemme nyt täynnä ajatuksia siitä, mitä voimme tehdä auttaaksemme veljiämme myönteisellä tavalla.”
Nämä samat veljet kävivät myös lyhyessä ajassa lävitse uuden tienraivaajien palveluskoulun oppikurssin. He olivat innoissaan siitä. He sanoivat siitä mm.: ”Se on käytännöllinen!” ”Se on todellista Raamatun tutkimista.” ”On ilmeistä, että Jehova on hyvin kiinnostunut tienraivaajista.”
Sitten 13. ja 14. joulukuuta tuli Beeteliin vielä kahdeksantoista muuta veljeä, joista useimmat tulevat osallistumaan opettamiseen Valtakunnan palveluskoulun kurssilla omilla kierroksillaan. He tulivat tänne valmistautuakseen tätä opettamistehtävää varten. Kaikkiaan 36 eri veljeä osallistuu opettamiseen kursseilla Suomessa.
-
-
”Rakastakaa toisianne . . . hartaasti sydämestä”Valtakunnan Palveluksemme 1978 | Tammikuu
-
-
”Rakastakaa toisianne . . . hartaasti sydämestä”
1 Miten suhtaudut veljiisi ja sisariisi seurakunnassa? Kun olet ottanut vastaan totuuden ja muovannut elämäsi Jumalan tahdon mukaiseksi, niin pidätkö kutakin seurakunnan jäsentä – kutakin veljeä ja sisarta – samalla kallisarvoisella verellä ostettuna ja Jumalan yhtäläisesti rakastamana? Jos pidät, niin rakkaudessasi ei ole ulkokultaisuutta – rakastat hellittämättömän hartaasti sydämestä – ja se ilmenee teoissa. Ilmaisetko sinä tällaista rakkautta? – 1. Piet. 1:22.
MITEN VOIMME OSOITTAA TÄLLAISTA RAKKAUTTA?
2 Me haluamme auttaa hengellisesti kaikkia, joita voimme. Mutta unohdammeko kiireisen elämänkulkumme takia ihmisten muut tarpeet? Jotkut esimerkiksi saattavat olla ruumiillisesti kykenemättömiä lapioimaan lunta, viemään pois jätteitä tai siivoamaan kotia, eivätkä he ehkä pysty taloudellisista syistä myöskään palkkaamaan ketään näihin tehtäviin. Tai pulmana saattavat olla kodin korjaustyöt. Vanhahkot tai sairaat saattavat arvostaa, jos hieman maalaat tai korjaat heidän kotiaan. Joissakin tapauksissa saatat toimittaa heille ruoka- tai muita ostoksia tai huolehtia joistakin muista välttämättömistä asioista heidän puolestaan. Sen lisäksi, että julistamme julkisesti Jumalan nimeä, Heprealaiskirjeen 13:16 kehottaa meitä: ”Älkää unohtako hyvän tekemistä ja toisten kanssa jakamista, sillä sellaisiin uhreihin Jumala on hyvin mielistynyt.”
3 Meillä kaikilla on erikoisvastuu leskistä heidän ahdistuksessaan, kuten Jeesuksen velipuoli osoitti Jaakobin 1:27:ssä. Yksinäisyys vaivaa monia omaisensa menettäneitä tai vanhempia ihmisiä. Sekä vanhat että nuoret sisaret voisivat käydä vuorotellen leskien tai sairaana olevien sisarten luona. He voisivat lukea yhdessä, ommella tai keskustella tai auttaa liikuntakyvytöntä soittamaan toisille tai kirjoittamaan todistuskirjeitä. Silloin tällöin muutama sisar voisi laittaa aterian ja viedä sen sellaisen luo, joka ei pääse kodistaan liikkeelle. Kaikki asianosaiset voivat tällöin iloita rakkauden ja hyvän toveruuden ilmapiiristä. Veljet, nuoremmat veljet mukaan luettuina, voisivat auttaa sairaita tai liikuntakyvyttömiä veljiä.
4 Millainen rakkauden ja ykseyden side voidaankaan luoda seurakuntaan, jos kaikki ’rakastavat toisiaan hellittämättömän hartaasti sydämestä’! Joskus se maksaa aikaa ja rahaa. Mutta halukkuutemme auttaa veljiämme osoittaa rakkautemme aitouden. (Joh. 13:34, 35) Lisäksi Jumala voi tasata asioita ja lisätä siunauksiamme monin tavoin, niin kuin hän lisääkin. – 2. Kor. 8:14; 9:13, 14.
-
-
’Kaiken päivää minä kiitän sinua’Valtakunnan Palveluksemme 1978 | Tammikuu
-
-
’Kaiken päivää minä kiitän sinua’
1 Sekä kristillisen seurakunnan sisä- että ulkopuolella olevat tarvitsevat hengellistä rohkaisua. Perheenjäsenet tarvitsevat sitä. Kauan mukana olleet yhtä hyvin kuin totuudessa uudet tarvitsevat sitä. Masentuneet tai muita ongelmia murehtivat tarvitsevat sitä. (1. Tess. 5:14, 15) Voit osoittautua siunaukseksi monille heistä. Millä tavoin? Olemalla sellainen, joka käyttää tilaisuuksia hyväkseen keskustelemalla heidän kanssaan hengellisistä asioista.
2 Kuningas Daavid sanoi Jehovalle Psalmissa 145:2: ”Joka päivä [kaiken päivää, UM] minä kiitän sinua.” Kuinka virkistävää sen onkaan täytynyt olla toisille hengellismielisille ihmisille, jotka olivat Daavidin seurassa. Daavid havaitsi, että hänellä on paljon puhuttavaa, sillä tämän Psalmin kolmas jae sanoo: ”Suuri on Herra ja sangen ylistettävä, ja hänen suuruutensa on tutkimaton.” Eikö se saakin kaikki, jota edistyvät Jehovan suuruuden ymmärtämisessä, tuntemaan samalla tavoin?
3 Miten voidaan hankkia tällainen sydämestä lähtevä arvostus Jehovaan? Psalmi 145:5 vastaa Daavidin sanoilla: ”Sinun valtasuuruutesi kirkkautta ja kunniaa ja sinun ihmeellisiä tekojasi minä tahdon tutkistella.” Niin, jotta ihmisessä heräisi halu ylistää Jehovaa ”kaiken päivää”, hänen täytyy varata aikaa mietiskelläkseen Jehovan luomistöitä. Ajan varaaminen säännöllisesti Jehovan Raamatussa kuvailtujen menneitten ”ihmeellisten tekojen” tutkistelemiseen lisää myös sydämemme arvostusta. Se, että me alituisesti liitämme Jehovalle esittämiimme rukouksiin kiitoksenilmauksia, lähentää meitä edelleen Jehovaan. Joka tapauksessa täytyy pitää huolta siitä, ettei anna aikaa haaskaavien tai hengellisyyttä vaarantavien tekijöiden, kuten esimerkiksi television liiallisen katselun, tulla esteeksi. On hyvä muistaa, että siitä, mitä puhumme, heijastuu hyvin se, mitä on sydämessämme. Kun meillä on sisimmässämme hengellistä hyvää, olemme luonnollisesti siunaukseksi toinen toisillemme. – Luuk. 6:45.
4 Oppiessamme arvostamaan enemmän Jehovan ihmeellisiä ominaisuuksia, hänen hyvyytensä mukaan luettuna, huomaamme ’julistavamme hänen hyvyyttään’ Psalmin 145:7:n mukaisesti. Kenenkään ei tarvitse kehottaa meitä puhumaan hengellisistä asioista kristillisen seurakunnan sisä- tai ulkopuolella oleville. Ylistämme Jehovaa jokaisessa sopivassa tilanteessa, koska tunnemme sydämestämme juurtuneemme Jehovaan hänestä ja hänen Pojastaan hankkimamme tuntemuksen ja ymmärryksen perusteella. – Kol. 2:6, 7.
-