Alamaisuutemme ”kaikelle ihmisen luomalle”

 1. Ketkä ovat vapaimpia ihmisiä nykyään, mutta miten he voisivat menettää vapautensa?

VAPAIDEN ihmisten täytyy olla huolellisia, etteivät he käytä vapauksiaan väärin, se on, etteivät he käytä niitä itsekkäiden laittomien tekojen verhona. Vapaimpia ihmisiä ovat nykyään ne, jotka on vapautettu ”tämän maailman ruhtinaan”, Saatana Perkeleen, kahleista, hänen, joka on ”tämän maailman jumala”, Jehova Jumalan päävastustaja. (Joh. 12:31; 2. Kor. 4:4) Nämä ihmiset on vapautettu valheen, tietämättömyyden ja taikauskon kahleista. ”Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi”, sanoi Jeesus Kristus lisäten, että ”jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja. Mutta orja ei pysy talossa iäti; Poika pysyy iäti. Jos siis Poika tekee teidät vapaiksi, niin te tulette todellisesti vapaiksi.” (Joh. 8:31, 32, 34–36) Tällaiset opetuslapset ovat vapaita tämän maailman vääristä ihmisten perimätiedoista ja filosofioista, jotka orjuuttavat ihmisiä ja pitävät heitä lujasti otteessaan. He eivät ole synnin orjia, jotka eivät olisi vapaita tekemään oikein. Mutta jos he käyttäisivät vapauttaan väärin tulemalla hillittömiksi ja siten käyttäisivät vapauttaan itsekkään laittomuuden verhona, niin he menettäisivät vapautensa. He tulisivat synnin orjiksi, vääryyden orjiksi.

 2. Miten tosi kristityt ja nimikristityt eroavat vapauden käyttämisessä?

² Nimikristityt käyttävät väärin vapauksiaan. Kristuksen tosi opetuslapset eivät käytä väärin vapauttaan, sillä Jumalan sana ohjaa heitä. He ovat viisaita. He tietävät, että vapauden väärinkäyttö johtaa harmiin ja vaikeuksiin olemassa olevien ihmisten laitosten kanssa.

 3. Milloin ja keille Pietari osoitti ensimmäisen kirjeensä, ja miten hän puhutteli heitä?

³ Kristityt noudattavat sitä Jumalan sanaa, joka ilmaistiin apostoli Pietarin välityksellä hänen ensimmäisessä kirjeessään kristityille. Noin vuosina 62–64 eli samaan aikaan kun apostoli Paavali kirjoitti kirjeensä Tiitukselle Pietari kirjoitti kirjeen kristityille Vähään-Aasiaan, mikä silloin oli osa Rooman imperiumista, mutta kuuluu nyt Turkille. Pietari ei puhutellut heitä sen paikkakunnan pysyvinä asukkaina, jossa he silloin asuivat, eikä paikalliseen yhdyskuntaan kuuluvina, vaan ”tilapäisasukkaina, jotka asuivat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa”. – 1. Piet. 1:1, Um.

 4, 5. a) Koska kristityt olivat vain tilapäisasukkaita, niin minkä tekemiseen heillä oli sitä suurempi syy? b) Koska he olivat muukalaisia ja tilapäisasukkaita, niin mitä Pietari kehotti heitä tekemään?

⁴ Koska he olivat vain ”tilapäisasukkaita”, heillä oli sitä suurempi syy olla väärinkäyttämättä kristillistä vapauttaan. Muussa tapauksessa heidän yhdyskuntansa ei olisi ehkä ymmärtänyt heitä eikä kohdellut heitä oikein, se yhdyskunta, josta he eivät olleet todellinen osa, koska he eivät ole osa tästä maailmasta, vaikka ovatkin maailmassa. (Joh. 17:14–16) Nykyajan tosi kristityt, kuten antautuneet, kastetut Jehovan todistajat, ovat tilapäisasukkaita Turkissa ja kaikissa muissakin osissa maailmaa, sillä he odottavat Jumalan luomaa uutta järjestystä. (2. Piet. 3:13) He ottavat vaarin Pietarin sanoista, jotka hän kirjoitti varoitukseksi tosi kristityille, jotteivät he menisi liian pitkälle vapaudessa, mikä heillä oli Kristuksessa. Nämä sanat kuuluvat:

⁵ ”Rakkaat, minä kehotan teitä kuin muukalaisia ja tilapäisasukkaita pidättymään lihallisista haluista, mitkä juuri käyvät taistelua sielua vastaan. Säilyttäkää käyttäytymisenne erinomaisena kansojen keskuudessa, jotta he siinä, missä he puhuvat teitä vastaan kuin olisitte pahantekijöitä, teidän erinomaisten tekojenne takia, joitten silminnäkijöitä he ovat, ylistäisivät Jumalaa hänen tarkastuspäivänään. Olkaa Herran takia alamaisia kaikelle ihmisen luomalle: niin hyvin kuninkaalle, joka on ylempi, kuin käskynhaltijoille, jotka hän on lähettänyt määräämään rangaistuksen pahantekijöille, mutta kiittämään hyväntekijöitä. Sillä niin on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä vaientaisitte järjettömien ihmisten tietämättömän puheen. Olkaa kuin vapaat ihmiset säilyttäen kuitenkin vapautenne Jumalan orjina eikä moraalisen pahuuden verhona. Kunnioittakaa kaikenlaisia ihmisiä, rakastakaa koko veljien seuraa, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.” – 1. Piet. 2:11–17, Um.

 6. Miksi ei ole mitään todellista syytä ajatella, että ”kuningas, joka on ylempi” tarkoittaa Jeesusta Kristusta?

⁶ Kuka on tämä kuningas? Keitä ovat tämän kuninkaan lähettämät käskynhaltijat? Koska Pietari kirjoitti kirjeensä kristillisille seurakunnille, niin tarkoittaako Pietarin sanonta ”kuninkaalle, joka on ylempi” kristillisen seurakunnan Päätä, Jeesusta Kristusta? Ei ole mitään todellista syytä ajatella niin. Ensimmäisessä kirjeessään Pietari ei milloinkaan suoraan mainitse Jumalan valtakuntaa, ja läheisimpänä viittauksena siihen on se, kun Pietari sanoo, että kristityt, jotka pyhitetään Jumalan hengellä, ovat ”kuninkaallinen papisto, pyhä heimo”, mikä merkitsee, että he olivat kuningas-pappeja. (1. Piet. 1:2; 2:9) Mutta Pietari ei puhu Jeesuksesta Kristuksesta kuninkaana. Pietari puhuu aina hänestä Herrana. Näin on asia myös 2. Pietarin kirjeen 1:11:nnessä, mistä luemme: ”Näin teille runsain määrin tarjotaan pääsy meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen iankaikkiseen valtakuntaan.”a

 7. Miten Pietari osoittaa, soveltuuko tämä kristillisen seurakunnan sisä- vai ulkopuolella olevaan kuninkaaseen?

⁷ Kuka sitten on 1. Pietarin kirjeen 2:13, 17:nnessä mainittu ”kuningas”? Hän ei ole Herra Jeesus Kristus eikä Jehova Jumala, ”iankaikkisuuden Kuningas”. Pietari asettaa Jumalan ”kuninkaan” vastakohdaksi sanoessaan: ”Pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.” Kun Pietari antaa kristityille tätä kuningasta koskevat käskynsä, niin mihin Pietari sijoittaa ne kristityt, joille hän kirjoittaa? Kristillisen seurakunnan sisäpuolelleko? Vai ulkopuolelleko maailmaan, missä Rooman keisari ja kuninkaat ja käskynhaltijat hallitsevat? Puhuuko Pietari kristityille heidän käytöksestään seurakunnan sisäpuolella vai heidän käytöksestään ulkopuolella tämän maailman kansojen keskuudessa? Alkulauseessa Pietari puhuttelee heitä ”tilapäisasukkaina”, ei kristillisen seurakunnan sisäpuolella, vaan Rooman provinsseissa Vähässä-Aasiassa olevina. Sitten juuri ennen kuin Pietari puhuu kuninkaasta ja käskynhaltijoista, hän muistuttaa heitä heidän asemastaan muukalaisina ja tilapäisasukkaina ja käskee heitä säilyttämään käyttäytymisensä ”erinomaisena kansojen keskuudessa”, missä heitä nimitetään pahantekijöiksi.

 8, 9. Miksi siis Pietarin oli välttämättä kerrottava kristityille, miten heidän tuli käyttäytyä, ja miksi se oli erityisen sopivaa hänen kirjeensä kirjoittamisaikaan?

⁸ Se on kristillisen seurakunnan ulkopuolella. Pietari sijoittaa siten kieltämättä kristityt, joille hän kirjoittaa, ulkopuolelle maailmaan, mistä he eivät ole osa. Siksi Pietarin tarvitsi kirjoittaa heille, miten he voisivat käyttäytyä siellä läheisessä kosketuksessa tämän maailman poliittisiin, uskonnollisiin ja yhteiskunnallisiin laitoksiin. Siitä, mitä hän sanoo kirjeessään, käy selville, että kristityt kärsivät vainoa joko pakanoiden tai kääntymättömien juutalaisten taholta kautta koko Rooman imperiumin. Siksi kristittyjen tarvitsi tarkkailla itseään. Jos Pietari kirjoitti kirjeensä noin vuosina 62–64, niin se oli vain vähää ennen kuin juutalaisten vallankumous Rooman imperiumia vastaan puhkesi Jerusalemissa, mikä tapahtui vuonna 66. Kristityt olivat saaneet uskontonsa juutalaisten välityksellä, ja kristittyjen keskus oli silloin Jerusalemissa. Siksi suuri yleisö sekoitti kristityt kääntymättömiin luonnollisiin juutalaisiin. Jos kristityt olisivat käyttäytyneet huonosti Rooman viranomaisia vastaan juuri siihen aikaan, niin he olisivat antaneet lisäsyytä pakanoille yhdistää heidät kapinallisiin juutalaisiin.

⁹ Rooman kaupunki oli lähellä vuoden 64 suuren tulipalon kauhuja ja tuhoa, ja keisari Nero aikoi vierittää syyn tähän onnettomaan tulipaloon niskoiltaan syyttämällä yleisesti epäsuosiossa olevia, väärin ymmärrettyjä kristittyjä. Antaisivatko Rooman imperiumissa asuvat kristityt väärällä käyttäytymisellään aihetta epäillä heitä tuhopolttajiksi, jotka olivat vastuussa Rooman palosta. Henkeytetty Pietari osoitti kaitselmuksesta hyvissä ajoin ja kaukonäköisesti kristityille, miten käyttäytyä Rooman imperiumissa poliittisten hallitusten alaisuudessa.

10, 11. a) Missä on se ”ihmisen luoma”, jolle kristittyjen tulee olla alamaisia? b) Miten tai keiden välitykselle ”kaikki ihmisen luoma” syntyi?

¹⁰ Tämän mukaisesti 1. Pietarin kirjeen 2:13–17:ssä meidän huomiotamme ei käännetä sisäpuolelle seurakuntaa apostoleineen, valvojineen ja apulaispalvelijoineen, vaan seurakunnan ulkopuolelle, näkyvään, kosketeltavaan maailmaan. Siksi Pietari käskee meitä: ”Olkaa Herran takia alamaisia kaikelle ihmisen luomalle.” (1. Piet. 2:13, Um) Pietari ei puhu tässä hengellisestä eikä jumalallisesta luomuksesta, mikä olisi Jumalan järjestön sisäpuolella, kuten se hengellinen luomus, josta puhutaan 2. Korinttolaiskirjeen 5:17:nnessä, Galatalaiskirjeen 6:15:nnessä, Efesolaiskirjeen 2:10:nnessä ja 4:24:nnessä ja Kolossalaiskirjeen 3:10:nnessä. ”Ihmisen luoma” on sellainen, jonka joku ihmisyksilö tai -ryhmä, kuten kunnianhimoinen ihminen tai senaatin tai eduskunnan kaltainen lakia säätävä elin, on perustanut tai järjestänyt tai aikaansaanut. Ensimmäinen ihmiskuningas oli Baabelin eli Babylonin kaupungin perustaja. Hän oli Nimrod, ”Jehovaa vastustava mahtava metsästäjä”. (1. Moos. 10:8–10, Um) Nimrod ei tietystikään itse luonut itseään ihmisluomukseksi. Hän loi eli perusti kuninkaan viran.

¹¹ Lakia säätävä eduskunta tai hallitusta muodostava komitea ei luo henkilöä, joka täyttää tietyn hallitusaseman. Tällainen eduskunta tai komitea vain luo viran tai hallitusaseman, joka täytyy täyttää. Se ei luo sitä ihmistä, joka myöhemmin täyttää tuon viran tai paikan. Kun ihminen ottaa tämän viran tai paikan ja omaksuu siihen kuuluvan arvonimen, niin sellaisena hänestä tulee tuon ihmisten eduskunnan tai kokouksen luoma; hänestä tulee ”ihmisen luoma”. Siten oman toimintansa perusteella seuraajiensa auttamana Nimrod oli ”ihmisen luoma” ensimmäisenä maallisena kuninkaana. Samoin muidenkin maailman kansojen kuninkaat ovat ihmisen luomia heidän virkansa ja virkaan asetuksensa inhimillisen alkuperän vuoksi. Käskynhaltijat, joita tällaiset kuninkaat lähettävät, ovat myös ihmisen luomia.

NIIN HYVIN KUNINKAILLE KUIN KÄSKYNHALTIJOILLE

12. Kenen takia he ovat alamaisia ja miten hänen takiaan?

¹² Pietari nimeää eli luettelee, keitä hän tarkoittaa sanonnalla ”kaikelle ihmisen luomalle” jatkamalla: ”Niin hyvin kuninkaalle, joka on ylempi, kuin käskynhaltijoille.” Sellainen kuningas ei tarkoita Herraa Jeesusta Kristusta, koska Pietari juuri viittasi häneen sanomalla: ”Olkaa Herran takia alamaisia.” Siten kristityt eivät tee jotakin suoraan Jumalan Pojalle, Herralle Jeesukselle Kristukselle, vaan hänen takiaan he ovat alamaisia ”kaikelle ihmisen luomalle”. Miten hänen takiaan? Koska he eivät halua tuottaa mitään häpeää Herralle Jeesukselle Kristukselle. He eivät halua, että heidän hänen seuraamistaan voitaisiin moittia epäjärjestykselliseksi ja maailmalliseksi kansojen keskuudessa. He haluavat kunnioittaa Herraansa olemalla lainkuuliaisia asukkaita antaen keisarille, mikä keisarin on. – Luuk. 20:25.

13, 14. a) Ketä jotkut ovat ajatelleet ”kuninkaan” tarkoittavan? b) Missä tällainen ”ihmisen luoma” on ”kuninkaana” ”ylempi” ja keille?

¹³ Jotkut ovat ajatelleet, että se kuningas, jonka Pietari tässä mainitsi kristityille Rooman imperiumissa, tarkoitti Rooman keisaria Neroa tähän aikaan. Itse asiassa jotkut nykyiset raamatunkäännökset, kuten Moffattin käännös ja An American Translation (Amerikkalainen käännös), sanovat: ”keisarille, joka on ylin”; ja The New English Bible (Uusi englantilainen Raamattu, Uusi testamentti) sanoo: ”yksinvaltiaalle, joka on ylin”.

¹⁴ Kuitenkin Palestiinan Herodes Agrippa I ja hänen poikansa Herodes Agrippa II ja Aretas Nabatealainen mainitaan kuninkaina. (Apt. 12:1; 25:13, 24; 26:1, 2; 2. Kor. 11:32) Tällainen ”ihmisen luoma” kuninkaana tai keisarina ei ole ylempi tai ylin kristillisen seurakunnan sisäpuolella. Siellä hän ei ole Jehova Jumalaa ylempi, joka on Korkein, eikä Jeesusta Kristusta ylempi, joka on Herra ja hänen ruumiinsa, seurakunnan, pää. Mutta ulkopuolella Perkeleen järjestössä kuningas on ylin paikallisesti tai keisari ylin valtakunnassa. Siten koska kristityt ovat maailmassa, jonka hallitsija ja jumala on Saatana Perkele, niin heidän on oltava realistisia ja tunnustettava tämä tosiseikka sekä toimittava sen mukaan. Kuningas tai keisari on ylempi kuin ne käskynhaltijat, jotka hän lähettää (Joh. 13:16), mutta varsinkin ylempi alamaisiaan, kansaa. Siksi kuninkaalle tai keisarille osoitettu kunnia on suurempaa kuin käskynhaltijoille osoitettu.

15. Kun me kunnioitamme kuningasta, niin keitä meidän myös täytyy kunnioittaa, ja mikä Pietarin mukaan on hänen tarkoituksensa hänen lähettäessään heidät?

¹⁵ Tietysti, jos me kunnioitamme kuningasta tai keisaria, meidän on osoitettava se kunnioittamalla myös hänen edustajiaan, ”käskynhaltijoita, jotka hän on lähettänyt”. Kun kuningas lähettää nämä ihmisen luomat, nämä käskynhaltijat, niin aikooko hän edistää pahuutta, epäjärjestystä, hämmennystä, moraalista rappeutumista ja liike-elämän tuhoamista ja lamaannuttamista? Lähettääkö kuningas käskynhaltijat vahingollisessa, ilkeämielisessä tarkoituksessa? Ei, vastaa Pietari, joka sanoo: ”Jotka hän on lähettänyt määräämään rangaistuksen pahantekijöille, mutta kiittämään hyväntekijöitä.” Heidän omien kansallisten lakiensa ja velvollisuuksiensa mukaisesti Pietari sanoo tämän olevan tarkoituksena, miksi käskynhaltija lähetettiin Pontoon, Kappadokiaan, Galatiaan, Aasiaan, Bityniaan ja muualle.

16. Mikä oli käskynhaltijoiden tehtävä Rooman imperiumissa kristittyjen suhteen?

¹⁶ Tämä käskynhaltijoiden tehtävä piti erikoisesti paikkansa Rooman valtakunnan etäisissä osissa olevista keisarillisista siirtokunnista. Muussa tapauksessa nämä käskynhaltijat olisivat vain herättäneet kapinoita siirtokunnissa. Heidät lähetettiin ylläpitämään lakia ja järjestystä. Heitä ei lähetetty erikoisesti vainoamaan tai toimimaan tosi kristittyjä vastaan. Mutta tietysti jos kristityt eivät tuottaneet Jumalan pyhän hengen hedelmiä, vaan kääntyivät tuottamaan ”lihan tekoja” ja siten tekivät samoja pahoja asioita kuin maailmallisetkin henkilöt, niin käskynhaltijat rankaisivat sellaisia kristittyjä, ei siksi, että he olivat kristittyjä, vaan koska heistä oli tullut pahantekijöitä ja kristillisyyden uskottomia esimerkkejä. Käskynhaltijat eivät kiinnittäneet huomiota yksinomaan kristittyihin. He määräsivät rangaistuksen pahantekijöille yleensä, mukaan lukien kristityt, jotka eivät totelleet Pietarin ohjeita ja tulivat pahantekijöiksi. Käskynhaltijat olivat tietysti velvollisia suomaan kristityille oikeudenkäynnin hyödyn, kun viholliset syyttivät heitä väärin. Kristittyjen epäoikeudenmukainen rangaistus ei ollut erityinen tai yksinomainen toiminta, mitä käskynhaltijat lähetettiin suorittamaan. Käskynhaltijat saattoivat jopa suojella kristittyjä.

17. a) Oliko käskynhaltijoiden tehtävänä kiittää kristillisyyttä? b) Mikä on siis kristittyjen ajatuksena, kun he yrittävät saada kiitosta, mikä on suotuisa heidän uskonnolleen?

¹⁷ Kuningas tai Rooman keisari ei kylläkään lähettänyt käskynhaltijoita kiittämään kristillisyyttä, sillä heillä oli omat jumalansa. Mutta yksityiset henkilöt, olivatpa he kristittyjä tai eivät, saattoivat saada käskynhaltijan hyväksymyksen, jos he olivat järjestystä rakastavia ja lainkuuliaisia ja hyödyllisiä yhteiskunnalle. Kristityn hyvä käytös oli suotuisa heijastus siitä uskonnosta, mitä hän harjoitti, kristillisyydestä. Jos käskynhaltija siten esitti kiitosta lainkuuliaisille kristityille, niin hän osoitti epäsuorasti kiitosta kristillisyydelle, näiden Rooman provinssissa asuvien ”muukalaisten ja tilapäisasukkaitten” uskonnolle. Kristityillä on oikea ajatus, kun he yrittävät saada kiitosta uskontonsa vuoksi, sen sijaan että heille määrättäisiin rangaistus pahanteosta. Se, mitä he haluavat, on, että ne, jotka tietämättään puhuvat heitä vastaan ”teidän erinomaisten tekojenne takia, joitten silminnäkijöitä he ovat, ylistäisivät Jumalaa hänen tarkastuspäivänään”. (1. Piet. 2:12, Um) Koska kristittyjä on heidän uskontonsa vuoksi ymmärretty väärin, niin heitä saatetaan pitää pahantekijöinä huolimatta heidän ”erinomaisista teoistaan”. Mutta tällainen vihollisten pahanpuhuminen ei välttämättä tai väistämättä aiheuta kuninkaan käskynhaltijoiden määräämää rangaistusta uskollisille kristityille.

”NIIN ON JUMALAN TAHTO”

18. Miksi meidän ei olisi Pietarin esittämässä valossa vaarallista olla siten alamaisia maailmallismielisille?

¹⁸ Mutta emmekö ole joutumassa vaaralliselle alueelle, jos sanomme, että Pietari puhui tämän vanhan maailman poliittisista kuninkaista ja käskynhaltijoista? Miten kristitty apostoli saattoi käskeä kristittyjä olemaan alamaisia maailmallismielisille? Eikö se ole tuhoisaa kristilliselle uskolle ja käytännölle? Eikö se velvoittaisi kristittyjä tottelemaan kuningasta ja hänen käskynhaltijoitaan pikemmin kuin Jumalaa? Ei millään muotoa, sillä Pietari sanoo, että tällainen alamaisuus on Jumalan tahto kristittyjen suhteen, jotka hengellisesti ovat ”muukalaisia ja tilapäisasukkaita” tässä kuninkaiden ja käskynhaltijoiden maailmassa. Sellaisella alamaisuudella on tarkoituksensa. Mikä? ”Sillä niin on Jumalan tahto, että te hyvää tekemällä vaientaisitte järjettömien ihmisten tietämättömän puheen.” (1. Piet. 2:15, Um) Jumalan tahto ei ole, että kristittyjen olisi toteltava kuninkaita ja käskynhaltijoita pikemmin kuin Jumalaa. Kristitty ei voisi ”tehdä hyvää” ja samalla totella kuninkaita ja heidän käskynhaltijoitaan siinä määrin, että hän olisi tottelematon Jumalalle ja tekisi syntiä Jumalaa vastaan. Pietari ei tarkoittanut, että kuninkaille ja käskynhaltijoille alamaisten kristittyjen tulisi rikkoa Jumalan lakeja. Tottelemattomuus Jumalalle rikkomalla hänen käskynsä ei vaienna järjettömien ihmisten tietämätöntä puhetta, ihmisten, jotka eivät halua ymmärtää kristillisyyttä.

19. a) Mikä on se ”hyvä”, minkä tekemisestä kristityt ansaitsevat kiitoksen? b) Minkä takia he tekevät sitä, ja onko heidän alistumisessa pakollista alamaisuutta?

¹⁹ Siksi ”hyvä”, mistä hyväntekijät ansaitsevat kiitoksen käskynhaltijoilta, merkitsee sitä, mitä käskynhaltijat pitävät hyvänä ja mikä kuitenkin on sopusoinnussa Jumalan lain kanssa eikä vastoin kristillisiä periaatteita. Tämänkaltaista hyvää, vaikkei sitä olekaan erikoisesti mainittu eikä määritelty Jumalan sanassa, kristityt voivat vaaratta tehdä. Hengellisesti Jumalan kansana he ovat vapaita ihmisiä. Koska he ovat Jumalan orjia, niin se vapauttaa heidät ihmisten orjuudesta. Mutta ”Herran takia” ja Jumalan valtakunnan hyvän uutisen takia heidän täytyy tehdä samoin kuin apostoli Paavalikin, tehdä itsestään kaikenlaisten ihmisten eli luomusten orjia voittaakseen pakanoita ja juutalaisia Jumalan valtakunnan puolelle. (1. Kor. 9:19–23) Kun siksi kristityt ovat alamaisia ihmisen luomille, jotka tämän maailman ihmiset tunnustavat ja joita he tottelevat, niin kristityt tekevät myös kuten Pietari sanoi: ”Olkaa kuin vapaat ihmiset säilyttäen kuitenkin vapautenne Jumalan orjina eikä moraalisen pahuuden verhona.” (1. Piet. 2:16, Um) Kristityt ovat alamaisia vapaasti, vapaaehtoisesti, eikä se vahingoita heitä. Se auttaa heitä varjeltumaan harmeilta.

VAPAUS JA KUNNIA

20. Mitä meidän kristillinen vapautemme ei oikeuta meitä tekemään, ja jos me tekisimme sitä, niin mihin käskynhaltijat olisivat velvolliset ryhtymään?

²⁰ Pietarin ajatuksen pitäisi olla meille selvä. Meidän kristillinen vapautemme ei oikeuta meitä syrjäyttämään poliittisia hallituksia eikä yrittämään elää, niin kuin niitä ei olisi olemassa siten pitäen niitä pilkkanaan ja uhmaten niitä asioissa, jotka eivät ole vastoin Jumalan tahtoa ja lakia. Sellainen epäkunnioittava käyttäytyminen saattaisi meidät vain vaikeuksiin, koska me olemme yhä tässä vanhassa maailmassa emmekä Jumalan vanhurskaassa uudessa maailmassa. On aivan oikein, että me emme harjoita moraalista pahuutta. Poliittiset käskynhaltijat eivät pidä meitä vapaina suorittamaan moraalista pahuutta, vaan täysin oikein he rankaisisivat meitä pahantekijöinä virallisten velvollisuuksiensa täyttämiseksi. Me emme saa sen vuoksi käyttää väärin vapauttamme Kristuksessa.

21. Mitä ainoata asiaa Pietari saattoi siis vain tarkoittaa puhuessaan kristittyjen alamaisuudesta ihmisen luomille?

²¹ Kun Pietari sanoo, että meidän alamaisuutemme on Jumalan tahto meitä kohtaan, ja että meidän täytyisi tehdä tämä ”Jumalan orjina”, niin hän saattoi tarkoittaa vain yhtä asiaa. Mitä? Sitä, että alamaisuutemme sellaisille ihmisen luomille kuin tämän maailman kuninkaille ja käskynhaltijoille ei ole täydellinen, rajoittamaton, vaan pelkästään suhteellinen. Se ei tee meitä heidän alhaisiksi orjikseen. Me pysymme Jumalan orjina totellen Häntä Mestarinamme ja pysymme siten vapaina muilta isänniltä. Vaikka me olemme alamaisia, me emme milloinkaan unohda, että me olemme Jumalan emmekä poliittisten kuninkaiden, keisareiden tai käskynhaltijoiden orjia.

22. Mitä asennetta ihmisen luomia kohtaan meidän ei pidä liittää alamaisuuteemme?

²² Kun me siten vapaaehtoisesti ja viisaasti olemme alamaisia, niin siihen ei pidä liittää ylenkatsetta luomuksia kohtaan vain siksi, että he ovat ihmisiä ja osa tuomitusta maailmasta. Pietari kertoo, mikä on oikea asenteemme heitä kohtaan sanoessaan: ”Kunnioittakaa kaikenlaisia ihmisiä, rakastakaa koko veljien seuraa, pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa kuningasta.” – 1. Piet. 2:17, Um.

23, 24. a) Mikä tekee sen kunnian, mitä kristityt osoittavat seurakunnan jäsenille, erilaiseksi kuin sen, mitä osoitetaan ulkopuolella oleville ”kaikille ihmisille”? b) Miksi meidän täytyy kunnioittaa ulkopuolella olevia ”kaikkia ihmisiä” ja missä määrin?

²³ Se kunnia, mitä kristityt osoittavat kaikille henkilöille seurakunnan sisäpuolella, on tietysti erilaista kuin se, mitä osoitetaan kaikille ihmisille ulkopuolella. Aivan samoin meidän täytyy osoittaa kunniaa kaikille ihmisille, jotka ovat vastuunalaisissa poliittisissa asemissa seurakunnan ulkopuolella. Se on muodollista kunniaa. Mutta ”koko veljien seuraa” kohtaan kristityillä täytyy olla enemmän kuin pelkästään muodollista kunnioitusta; heillä täytyy olla rakkautta, veljellistä rakkautta, joka osoittaa, että he ovat Kristuksen opetuslapsia. (Joh. 13:34, 35) Kunnioituksen osoittamisesta Roomalaiskirjeen 12:10 sanoo seurakunnalle: ”Olkaa veljellisessä rakkaudessa helläsydämiset toisianne kohtaan; toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne” etsimättä siten kunniaa veljiltämme.

²⁴ Me emme kuitenkaan voi syrjäyttää seurakunnan ulkopuolella korkeassa asemassa olevia maailmallisia miehiä. Meidän täytyy asianmukaisesti kunnioittaa heitä sen mukaan, mikä asema heillä on heidän alamaistensa, heidän kansojensa edustajina. Me emme tosin saa suorittaa heille palvontatervehdyksiä eli epäjumaloida heitä, tehdä heistä jumalia. Se kunnioitus, mitä me osoitamme heitä kohtaan, on vain suhteellista. Me osoitamme sitä samalla, kun teemme, mitä Pietari sanoo: ”Pelätkää Jumalaa”, tosi Jumalaa, Jehovaa. Jumalan pelon jälkeen tärkeysjärjestyksessä seuraa nykyinen velvoituksemme: ”Kunnioittakaa kuningasta”, ja niin muodoin myös käskynhaltijoita, jotka hän lähettää hallitsemaan hyvin.

ORJAT JA VAIMOT

25, 26. a) Miten käy yhä selvemmäksi, että Pietari tarkoittaa suhteellista alamaisuutta ihmisen luomille? b) Mitä Pietari sanoo talon palvelijoista?

²⁵ Kun luemme eteenpäin Pietarin ensimmäistä kirjettä, niin käy yhä selvemmäksi, että kristittyjen alamaisuus ”kaikelle ihmisen luomalle” on vain suhteellista, rajoitettua tietylle alueelle. Miten niin? Koska Pietari puhuu muistakin tapauksista, joissa kristittyjen pitää voida olla alamaisia muille. Mistä tapauksista? Orjien ja vaimojen tapauksista. Me emme voi estää syntymistämme tämän maailman erilaisten poliittisten hallitusten alaisuudessa, mutta orjina ja vaimoina olemisemme riippuu suuresti siitä, mitä me itse päätämme tehdä. Pietari sanoo:

²⁶ ”Olkoot talon palvelijat alamaiset omistajilleen kaikella asianmukaisella pelolla, ei ainoastaan hyville ja järkeville, vaan myös niille, joita on vaikea miellyttää. Sillä jos joku omantunnon tähden Jumalan edessä kestää ahdistuksissa ja kärsii epäoikeudenmukaisesti, niin tämä on mieluista [kenelle?]. Sillä mitä arvoa sillä on, jos te kestätte, kun teette syntiä ja teitä lyödään? Mutta jos te kärsitte hyvää tehdessänne ja kestätte sen, niin tämä on mieluista Jumalalle.” – 1. Piet. 2:18–20, Um.

27. a) Miten tämä osoittaa, että palvelijoiden alamaisuus on vain suhteellista? b) Mistä palvelijoiden osaksi tuleva kärsimys saa ainoastaan johtua, ja miten kristittyjen palvelijoiden on suhtauduttava siihen?

²⁷ Koska talon palvelijoita eli orjia ohjaa jatkuvasti heidän kristillinen omatuntonsa, niin heidän alamaisuutensa heidän omistajilleen ei voi olla enempää kuin suhteellista alamaisuutta. Näin täytyy olla erityisesti ei-kristillisten omistajien suhteen, jotka eivät ole hyviä tai järkeviä, vaan vaikeita miellyttää. Vaikka kristityt palvelijat eli orjat tekisivät tunnollisesti parhaansa, niin sellaiset omistajat voivat kohdella heitä väärin. Myös koska heidän kristillinen omatuntonsa ei salli heidän tehdä sellaisia moraalisesti pahoja tai jumalattomia asioita, joita heidän omistajansa saattavat vaatia, niin nämä palvelijat eli orjat voivat kärsiä epäoikeudenmukaista rangaistusta. Mutta tämä on kärsimistä ”omantunnon tähden Jumalan edessä”. Vaikka kärsimys olisi epäoikeudenmukaistakin, niin kristityn palvelijan eli orjan on kestettävä se. Hän ei saa karata eikä taistella kapinallisesti takaisin. Hänen on kestettävä se olemalla oikealla tavalla alamainen omistajalleen. Kun hän tekee niin, niin tämä on ”mieluista Jumalalle”. Se ei anna mitään huonoa vaikutelmaa kristillisyydestä, johon orja kuuluu.

28, 29. a) Mitä kristityllä palvelijalla on tällaisissa kärsimyksissä lohtunaan ja oppaanaan? b) Miten Pietari kuvailee tämän esikuvallisen käytöksen?

²⁸ Näissä ansaitsemattomissa kärsimyksissä niiden omistajien käsissä, joita on vaikea miellyttää, kristityllä palvelijalla eli orjalla on esikuva seurattavanaan. Tästä esikuvasta hän saa suurta lohdutusta. Se on esikuva, jonka varasi häntä itseään suurempi, nimittäin hänen oma Herransa ja Mestarinsa, Jeesus Kristus. Huomaa, miten Pietari lohduttaa kärsiviä kristittyjä orjia viittaamalla tähän täydelliseen esikuvaan sanoessaan:

²⁹ ”Tähän vaellukseenhan teidät kutsuttiinkin, koska Kristuskin kärsi teidän edestänne jättäen teille esikuvan seurataksenne tarkoin hänen askeleitaan. Hän ei tehnyt syntiä, eikä hänen suustaan löydetty petosta. Kun häntä herjattiin, niin hän ei ryhtynyt herjaamaan takaisin. Kun hän kärsi, niin hän ei ruvennut uhkailemaan, vaan jätti aina itsensä sen haltuun, joka tuomitsee vanhurskaasti. Hän itse kantoi meidän syntimme omassa ruumiissaan paaluun, jotta me vapautuisimme synneistä ja eläisimme vanhurskaudessa. Ja ’teidät parannettiin hänen ruoskanjälkiensä kautta’. Sillä te olitte kuin harhaan menevät lampaat, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja valvojan luo.” – 1. Piet. 2:21–25, Um.

30. Mikä tässä Esikuvassa on merkillepantavin seikka, ja miksi se on tärkeätä?

³⁰ Koska kristillisyyden Johtaja siten kärsi epäoikeudenmukaisesti, niin hänen opetuslapsensa eivät voineet odottaa välttävänsä samoja epäoikeudenmukaisia kärsimyksiä. Mutta merkillepantavin seikka on, että Johtajamme kesti sen valittamatta. Jäljitelläksemme häntä meidän täytyy tehdä samoin, olemmepa orjia tai emme. Samoin kuin Jeesuksen Kristuksen tapauksessa, sellainen epäoikeudenmukainen kärsiminen valittamatta, uhkaamatta tai herjaamatta koituu hyväksi muillekin. Vain epäoikeudenmukaisen, ansaitsemattoman kärsimyksen kestäminen on ”mieluista Jumalalle”.

31, 32. a) Keiden puoleen Pietari sitten kääntyy neuvoineen ja miksi? b) Mitä Pietari neuvoo heitä tekemään?

³¹ Rohkaistuaan ja lohdutettuaan kristittyjä orjia, jotka kärsivät epäoikeudenmukaisesti ”omantunnon tähden Jumalan edessä”, Pietari kääntyy muiden puoleen, joiden oli oltava alamaisia, vaikka heitä kohdeltiin epäoikeudenmukaisesti. Nämä olivat kristittyjä vaimoja, jotka olivat avioliitossa ei-kristillisten aviomiesten kanssa, jotka eivät totelleet Jumalan sanaa. Suunnilleen samoin kuin orjat, vaimotkin ovat omistajien omaisuutta, nimittäin aviomiestensä, joita juutalaiset nykyäänkin kutsuvat nimellä baalim eli omistajat. (Hoos. 2:16; 2. Moos. 21:22; 5. Moos. 22:22, 24; Sananl. 31:11, 23, 28) Sen sijaan että apostoli Pietari olisi neuvonut kristittyjä vaimoja hankkimaan asumus- tai avioeron epäuskoisista, antautumattomista aviomiehistään, hän viittasi orjien tapaukseen ja sanoo:

³² ”Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa. Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää.” – 1. Piet. 3:1–6.

33, 34. a) Millaista tämä vaimojen alamaisuus on, ja mitä hyviä tuloksia sillä voi olla? b) Keihin Pietari viittaa esimerkkeinä kristityille vaimoille, ja erityisesti kenen tavoin heidän pitäisi kaunistaa itsensä?

³³ Samoin kuin kristittyjen orjien tapauksessa, kristityt vaimotkaan eivät ole täysin alamaisia omistajilleen ottamatta huomioon Jumalaa tai kristillistä omaatuntoa. Vaimojenkin alamaisuus on pelkästään suhteellista, ja se täytyy saattaa tasapainoon Jumalan pelon ja Jumalan sanan tunnollisen huomioonottamisen kanssa. Jos vaimo jättäisi epäuskoisen miehensä eikä olisi alamainen hänelle tavalla, mikä miellyttäisi Jumalaa, niin miten hän voisi voittaa miehensä kristillisyyteen sanoitta uskollisen kristillisen käytöksensä avulla? Hän ei voisi aikaansaada sitä. Esimerkkeinä vaimojen alamaisuudesta Pietari ei viittaa eronneisiin eikä maailmallisiin vaimoihin, jotka vaativat ”vaimojen oikeuksia” ja tasa-arvoisuutta miesten kanssa, vaan muinaisiin ”pyhiin varmoihin”, jotka panivat toivonsa Jumalaan.

³⁴ Pietari käskee vaimoja toimimaan kuin Saaran lapset, joille Saara olisi opettanut, miten vaimojen tulee käyttäytyä. Saara tunnusti Aabrahamin aviomiehenään herraksi. Hän totteli miestään, vieläpä vaikka tämä pyysi häntä suojelemaan henkeään hänen oman vapautensa ja turvallisuutensa uhalla. (1. Moos. 12:14–20; 20:1–14) Koska Saara siten oli alamainen aviomiehelleen, niin häntä palkittiin sillä, että hän sai näytellä merkittävää osaa itsensä ja muun ihmisperheen iankaikkiseksi pelastukseksi. Hänestä tuli Iisakin äiti ja siten Herran Jeesuksen Kristuksen esiäiti. Samoin kristitty vaimo voi olla alamainen aviomiehelleen ja tehdä sen panemalla toivonsa Jumalaan, jonka silmissä hän kaunistaa itsensä ”hiljaisella ja rauhaisalla hengellä” aviomiehensä suhteen. Tämä voi aikaansaada, ei vain hänen oman pelastuksensa, vaan myös hänen aviomiehensä ja muiden.

35, 36. a) Mille me kaikki olemme velvolliset olemaan alamaisia tämän maailman olemassaolon aikana ja missä määrin? b) Miten tämä on suoja ja etu?

³⁵ Kaikki me, jotka olemme kristittyjä Jehovan todistajia, emme ole ihmisorjia tai vaimoja ja siten velvoitettuja osoittamaan alamaisuutta noilla aloilla. Mutta niin kauan kuin me Jumalan sallinnasta olemme tässä vanhassa maailmassa, me olemme poliittisten hallitusten alaisuudessa. Niin kauan kuin Jumala sallii näiden jatkaa olemassaoloaan, me olemme velvollisia ”Herran takia” ja ”Jumalan tahdon mukaan” olemaan alamaiset ”kaikelle ihmisen luomalle”. Enempää Pietari kuin Paavalikaan eivät jätä mitään epäilystä siitä, että tämä meidän alamaisuutemme näille poliittisille laitoksille on vain suhteellista ja kaikkina aikoina Jumalan sanan opettaman kristillisen omantunnon alainen. Kun me osoitamme tällaista suhteellista alamaisuutta, niin me vältämme herättämästä suuttumusta niissä ihmisissä, jotka ovat alamaisia kuninkaille, keisareille ja käskynhaltijoille, sen vuoksi ettemme osoittaisi asianmukaista kunniaa heidän hallitsijoilleen.

³⁶ Meidän suhteellinen alamaisuutemme ei miellytä vain ihmisiä, vaan erityisesti Jumalaa. Se varjelee meitä liittymästä poliittisiin salaliittoihin tai kapinoihin perustuslaillisia esivaltoja vastaan, vieläpä vaikka meitä vainotaan, koska me olemme kristittyjä Jehovan todistajia. Se riisuu meidän saarnaamamme Jumalan valtakunnan viholliset aseista, sillä he eivät löydä mitään todellista vikaa eikä todistetta meitä vastaan, paitsi jos se on tekemisissä meidän Jumalamme lain kanssa.

37. Mitä meidän siis kaikkien todetaan nyt tekevän kaikkialla, ja missä meidän alamaisuutemme hallitukselle on oleva täydellinen maailmanlaajuisesti?

³⁷ Missä tahansa me elämmekin tai minkä tahansa ihmisten hallitusmuodon alaisuudessa me olemmekin, meidän todetaan aina tekevän hyvää ja kirkastavan Jumalaa. Hänen uudessa vanhurskaassa maailmassaan Jumalan suuren päivän yleissodan jälkeen meillä on kunnia ja ilo olla alamaisia täydellisesti sille ainoalle hallitukselle, jonka täydessä valvonnassa maa silloin on, nimittäin Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen hallitsemalle Jumalan valtakunnalle.

[Alaviitteet]