niin hänen tulee kasvattaa edelleen omaatuntoaan sen tosiasian suhteen etsimällä lisää Raamatun totuuksia ennen sen tekemistä. Silloin hän säilyttää omantuntonsa rauhassa, vaivautumattomana ja levossa. Tämä omantunnon huomioonottaminen on välttämätön, jos tahdomme säilyttää sen herkkänä karttamaan pahaa. Me emme saa toimia kovakouraisesti ja varomattomasti vastoin sen huutoja ja haavoittaa sitä siten sekä pakoittaa sitä kovettumaan ja arpeutumaan parantumisekseen ja suojeltumisekseen. Meidän ei pidä harjoittaa ulkokultaisuutta tehden tunnottomia tekoja. Paavali varoitti, että eräät lankeavat viimeisinä päivinä pois ”valheenpuhujain ulkokultaisuuden vaikutuksesta, joiden omatunto on poltinraudalla merkitty”. (1. Tim. 4:2) Poltinraudan jättämä jälki arpeutuu kudoksiltaan eikä tunne mitään. Siten merkitty omatunto ei pysty tajuamaan oikeaa ja väärää.

Paavali oli erittäin herkästi tietoinen omantunnon äänestä, ei ainoastaan omastaan, vaan myöskin toisten. Hän pidättyi tekemästä sellaista, mitä hänen oma omatuntonsa salli, jos se olisi loukannut toisten heikompaa omaatuntoa. Me luemmekin sentähden: ”En tarkoita sinun omaatuntoasi, vaan tuon toisen; sillä miksi minun vapauteni joutuisi toisen omantunnon tuomittavaksi?” (1. Kor. 8:7–13; 10:27–29) Paavali ei puolustanut tässä, niinkuin eräät ajattelevat, henkilökohtaisia oikeuksiaan eikä väittänyt, ettei toisten antaman tuomion pitänyt rajoittaa hänen toimintavapauttaan. Hän sanoi päinvastoin, että hän oli valmis pidättymään käyttämästä sitä vapautta, minkä hänen omatuntonsa salli hänelle, jos hän sitä käyttäen joutuisi toisen, heikomman omantunnon omaavan henkilön epäedullisesti tuomitsemaksi. Hän kieltäytyi mieluummin omantuntonsa vapaudesta, jos hän olisi sitä käyttämällä vaivannut heikomman veljensä omaatuntoa.

Mutta Paavali ei halunnut toisaalta pidättyä osoittamasta tunnollista kuuliaisuutta Jumalan Sanaa kohtaan siksi, että hän saattaisi loukata aikansa väärien uskontojen mukaan väärin kasvatettuja omiatuntoja. Sellaisissa tapauksissa ei paranne ollut se, että Paavali olisi hylännyt Jumalan palveluksen, vaan väärien uskontojen saastuttamien omientuntojen oikaiseva, raamatullinen valistaminen. Jumalan puhtaan palvonnan hyvät asiat saattoivat näyttää saastaisilta tahriintuneista omistatunnoista, mutta puhtailta jumalisesti harjaantuneista omistatunnoista. Paavali kirjoitti sen takia: ”Kaikki [tosi uskon mukainen] on puhdasta puhtaille; mutta saastaisille ja uskottomille ei mikään ole puhdasta [väärien uskonnollisten tarujen saastutuksen takia], vaan heidän sekä mielensä että omatuntonsa on saastainen. He väittävät tuntevansa Jumalan, mutta teoillaan he hänet kieltävät, sillä he ovat inhottavia ja tottelemattomia ja kaikkiin hyviin tekoihin kelvottomia.” – Tiit. 1:13–16.

Meidän täytyy siis totella omaatuntoamme, jos se on harjaannutettu Jumalan Sanan vanhurskaitten periaatteitten mukaan. Meidän täytyy osoittaa suurta huomaavaisuutta vähemmän kypsien uskonveljiemme heikompaa omaatuntoa kohtaan. Mutta me emme saa antaa maailmanihmisten tahriintuneitten ja epäuskoisten omientuntojen olla oppainamme eikä sallia heidän kääntää itseämme pois oikeintekemisestä. Jumalisesta omastatunnostamme kiinnipitäminen saattaa vaatia kestävyyttä, mutta se on mieluista meille ja Jumalalle: ”Jos joku Jumalaan kohdistuneen omantunnon takia kestää ahdistuksissa ja kärsii epäoikeudenmukaisesti, niin tämä on mieluinen asia.” (1. Piet. 2:19, Um) Näin tulee menetellä kaikkina aikoina ja kaikissa olosuhteissa ”pitäen hyvän omantunnon”. – 1. Piet. 3:16.

Lukijain kysymyksiä

● Miten saamme sopusointuun Matteuksen 12:30:nnen Markuksen 9:39, 40:nnen kanssa? Jälkimmäistä on käytetty todisteena kaikkien Jeesuksen nimessä saarnaavien eri uskontojen hyväksi. – R. K., Ohio.

Markuksen 9:39, 40 on luonnollisesti sopusoinnussa Matteuksen 12:30:nnen kanssa. Fariseukset osoittivat Matteuksen 12:nnessa, etteivät olleet Jeesuksen puolella väärien syytöstensä tähden, ja siksi Jeesus sanoikin heille: ”Joka ei ole minun [puolellani], se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajottaa.” (Matt. 12:30) Fariseukset olivat häntä vastaan ja hajoittivat israelilaiset pois hänen luotaan. Mutta Markuksen 9:nnessä oli asianomainen mies eräs israelilainen, joka ei esittänyt vääriä tietoja Jeesuksesta, vaan uskoi hänen nimensä voimaan ja käytti sitä ajaakseen paholaisia pois. Se seikka, että hän onnistui, osoitti, ettei Jehova Jumala, Jeesuksen Isä, paheksunut tuota miestä eikä jättänyt häntä pulaan. Miten Jeesus olisi näin ollen voinut tehdä vastaväitettä? Kertomus osoittaa, ettei hän tehnyt sitä: ”Johannes sanoi hänelle: ’Opettaja, me näimme erään, joka ei seuraa meitä, sinun nimessäsi ajavan ulos riivaajia; ja me kielsimme häntä, koska hän ei seurannut meitä’. Mutta Jeesus sanoi: ’Älkää häntä kieltäkö; sillä ei kukaan, joka tekee voimallisen teon minun nimeeni, voi kohta sen jälkeen puhua pahaa. Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme.’” – Mark. 9:38–40.

Eivät kaikki Jeesukseen uskovat seuranneet häntä niiden kahdentoista apostolin mukana. Eräitä, jotka halusivat seurata Jeesusta, käskettiin menemään kotiin ja todistamaan hänestä siellä. (Mark. 5:18–20) Tällekään miehelle ei ollut siis välttämätöntä seurata kirjaimellisesti Jeesusta ollakseen hänen puolellaan. Tässä kiistakysymyksessä oli ainoastaan kaksi puolta, oli oltava joko Jeesuksen puolella tai häntä vastaan, ja koska hän ei ollut Jeesusta vastaan, niin hän oli hänen puolellaan. Helluntaista ja hengen vuodatuksesta lähtien oli tuon miehen välttämättä liityttävä kristittyjen seurakuntaan saadakseen hengen ja Jumalan hyväksymyksen siksi, että hän ei ollut Jeesusta vastaan. Asia on toinen niihin uskontojärjestelmiin nähden, jotka nyt saarnaavat Jeesuksen nimessä. Ei voida sanoa, etteivät ne kaikki olisi sentähden häntä vastaan, koska ne ovat Jehovan uskollisia todistajia vastaan, jotka saarnaavat Jeesusta ja hänen valtakuntaansa. Koska ne ovat siis näitä pienimpiä veljiä vastaan, niin ne ovat häntäkin vastaan, eivätkä saa Jeesuksen tosi seuraajina suosiollista tunnustusta pelkästään siksi, että ne käyttävät Jeesuksen nimeä. Matteuksen 7:20–23 (Um) soveltuu niihin: ”Te tunnette nuo miehet siis tosiaan heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Mestari, Mestari’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaassaolevan Isäni tahdon, pääsee sinne. Monet sanovat minulle sinä päivänä: ’Mestari, Mestari, emmekö ennustaneet sinun nimessäsi ja karkoittaneet paholaisia sinun nimessäsi ja suorittaneet monta voimallista työtä sinun nimessäsi?’ Ja kuitenkin minä tunnustan heille: Minä en ole tuntenut teitä koskaan. Menkää pois tyköäni, te laittomuuden tekijät.”

● Mikä on se anteeksiantamaton synti pyhää henkeä vastaan, mistä Jeesus puhui? – B. E., New York.

Jeesus oli juuri parantanut paholaisten riivaaman miehen, joka oli sokea ja mykkä. Ihmisjoukot ihmettelivät, mutta fariseukset pilkkasivat ja sanoivat, että Jeesus teki sen Beelsebulin avulla. Jeesus kumosi heidän väitteensä osoittamalla, että jos Saatana karkoittaisi Saatanan, niin hän olisi jakautunut itseään vastaan eikä hänen valtakuntansa pysyisi pystyssä. Ja jos Jeesus olisi ajanut paholaisia pois