5. luku
”Palvelijan” koeteltu nuhteettomuus palkitaan
1. a) Mikä on syntipukki? b) Tekeekö kuoleminen koko ihmiskunnan puolesta siihen liittyvän kärsimisen helpommaksi?
EI OLE helppoa kärsiä syntipukkina ja samaan aikaan säilyttää nuhteettomuutensa oikeudenmukaisuuden Jumalaa kohtaan. Alkuperäisessä merkityksessä syntipukkina oleva ihminen on syytön, ja kuitenkin hänet on tehty syylliseksi toisten puolesta tai hänet on pantu kärsimään heidän sijastaan. Sellaisessa asemassa olevan nuhteettomuuskoetta ei tee yhtään kevyemmäksi se, että hänen täytyy kantaa syyllisyyden taakkaa ja kärsiä jopa kuolemaan saakka koko ihmismaailman puolesta. Eräs henkeytetty kirjoittaja sanoikin sellaisesta tapauksesta: ”Sillä tuskin kukaan käy kuolemaan jonkun vanhurskaan ihmisen puolesta; hyvän ihmisen puolesta ehkä joku uskaltaa kuollakin.” – Room. 5:7.
2. Mitä Raamattu sanoo syntipukista muinaista juutalaista sovituspäivää koskevissa ohjeissaan?
2 Ja kuitenkin jo 16. vuosisadalla ennen ajanlaskumme alkua paljastettiin ensi kerran, että joku tulisi olemaan syntipukkina koko, ihmissuvun puolesta. Siinä lakikokoelmassa, joka annettiin Israelin kansalle Mooseksen välityksellä Siinainvuorella vuonna 1513 eaa., Jehova Jumala teki israelilaisille mahdolliseksi viettää juhlallista sovituspäivää seitsemännen kuukauden (tisrin) kymmenentenä päivänä joka vuosi. Syntien sovittamisen yhteydessä, joka tapahtui sonnin ja vuohen veren kautta, joka vietiin tabernaakkelin kaikkein pyhimpään ja vihmottiin Jumalan liiton kultaisen arkin edessä, oli vuohipukki, josta tehtiin syntipukki. Siitä, kuinka tämä vuohi valittiin ja mitä sillä tehtiin, esitetään seuraava kuvaus 3. Mooseksen kirjan 16. luvussa:
Ja [Aaron] ottakoon israelilaisten seurakunnalta kaksi kaurista [vuohta, KJ] syntiuhriksi ja yhden oinaan polttouhriksi. Ja Aaron tuokoon oman syntiuhrimullikkansa ja toimittakoon sovituksen itsellensä ja perheellensä. Sitten hän ottakoon ne kaksi kaurista ja asettakoon ne Herran eteen ilmestysmajan ovelle. Ja Aaron heittäköön arpaa niistä kahdesta kauriista: toisen arvan Herralle ja toisen Asaselille [syntipukille, KJ]. Ja Aaron tuokoon sen kauriin, jonka arpa määräsi Herralle, ja uhratkoon sen syntiuhriksi. Mutta se kauris, jonka arpa määräsi Asaselille [syntipukiksi, KJ], asetettakoon elävänä Herran eteen, että sille toimitettaisiin sovitus ja se sitten päästettäisiin erämaahan Asaselille.
Ja kun hän on loppuun toimittanut pyhäkön ja ilmestysmajan ja alttarin sovittamisen, tuokoon hän sen elävän kauriin [vuohen, KJ]. Ja Aaron laskekoon molemmat kätensä elävän kauriin pään päälle ja tunnustakoon siinä kaikki israelilaisten pahat teot ja kaikki heidän rikkomuksensa, olipa heillä mitä syntejä tahansa, ja pankoon ne kauriin pään päälle ja lähettäköön sen, sitä varten varatun miehen viemänä, erämaahan. Näin kauris kantakoon kaikki heidän pahat tekonsa autioon seutuun; ja kauris päästettäköön erämaahan. – 3. Moos. 16:5–10, 20–22.
3, 4. Mistä tiedämme, että sovituspäivän syntipukilla oli esikuvallinen merkitys?
3 Nykyaikaisemmat raamatunkäännökset kääntävät ”syntipukin” ’vuoheksi Asaselille’. Muinainen Septuaginta-käännös, jonka Aleksandrian juutalaiset tekivät Egyptissä ja jonka Charles Thomson on kääntänyt englanniksi, sanoo tätä vuohta varten heitettyä arpaa ”arvaksi ’pois pääsyä varten’”. Se sanoo myös: ”jotta sillä toimitettaisiin sovitus, niin että sen annetaan päästä menemään”. (3. Moos. 16:8–10) Muinainen latinalainen Vulgata kääntää sen ”lähettivuoheksi” (caper emissarius), joka vastaa ”syntipukkia”. Tällä vuohella, joka oli muinaisen Israelin vuotuisen sovituspäivän yksi erikoispiirre, oli esikuvallinen merkitys. Se esikuvasi jonkin hyvän tulemista ihmiskunnalle. Heprealaisille 10:1:ssä on kirjoitettuna: ”Laissa on tulevan hyvän varjo.” Ja sovituspäivän uhreja käsitellessään Heprealaisille 13:11–14 sanoo:
4 ”Niiden eläinten ruumiit, joiden veren ylimmäinen pappi vie synnin johdosta pyhään paikkaan, poltetaan leirin ulkopuolella. Siksi Jeesuskin, pyhittääkseen kansan omalla verellään, kärsi portin ulkopuolella. Menkäämme siis hänen luokseen leirin ulkopuolelle kantaen sitä soimausta, jota hän kantoi, sillä meillä ei ole täällä pysyvää kaupunkia.”
5. Miten Jesajan 53:4, 5 osoittaa, että Jehovan ”Palvelijan” oli määrä olla vastakuvallinen ”syntipukki”?
5 Jesajan ennustuksen 53. luvun mukaan Jehovan ”Palvelija” on synninkantaja, jota esikuvasi sovituspäivän syntipukki, ja sovituspäivän viettoa jatkettiin Jehovan temppelissä siihen asti, kun roomalaiset vuonna 70 tuhosivat Jerusalemin kaupungin. Profeetta Jesaja osoittaa edelleen, että messiaaninen ”Palvelija” oli oleva vastakuvallinen ”syntipukki”, kun hän sanoo: ”Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna [kiusattuna, UM], Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus [kuritus, UM] oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” – Jes. 53:4, 5.
6. Mihin Jeesuksen toimintaan apostoli Matteus yhdisti Jesajan 53:4:n täyttymyksen?
6 Toinenkin henkeytetty raamatunkirjoittaja, nimittäin Matteus Leevi, entinen veronkantaja, soveltaa Jehovan ”Palvelijaa” koskevan Jesajan ennustuksen Jeesukseen Kristukseen. Matteuksen 8:14–17 sanoo kertoessaan Jeesuksen ihmetöistä, kun hän paransi ihmisten sairauksia: ”Tultuaan Pietarin taloon Jeesus näki hänen anoppinsa olevan makuullaan ja sairaana kuumeessa. Niin Jeesus kosketti hänen kättään, ja kuume lähti hänestä, ja hän nousi ja alkoi palvella häntä. Mutta illan tultua hänen luokseen tuotiin monia demonien riivaamia, ja hän ajoi henget ulos sanalla, ja hän paransi kaikki huonokuntoiset, jotta täyttyisi se, mikä oli puhuttu profeetta Jesajan välityksellä, joka sanoi: ’Hän itse otti sairautemme ja kantoi tautimme.’” – Jes. 53:4.
7. Miten Raamattu ilmaisee, että Jeesuksen ruumiista lähti elinvoimaa, kun hän suoritti parannuksia?
7 Me emme pysty sanomaan, kuinka paljon tämä ihmeparannusten suorittaminen kulutti Jeesuksen elinvoimaa, mutta Luukkaan 6:18, 19:ssä sanotaan: ”Jopa epäpuhtaiden henkien vaivaamatkin parannettiin. Ja koko ihmisjoukko yritteli koskettaa häntä, koska hänestä lähti voimaa ja se paransi heidät kaikki.” Jeesus tunsi tämän elinvoiman lähtemisen ruumiistaan yhdenkin parantamisen ollessa kysymyksessä, kuten ilmenee tapauksesta, jonka Luukkaan 8:42–48 kertoo: ”Hänen mennessään ihmisjoukot tungeksivat hänen ympärillään. Ja eräs nainen, joka oli potenut verenvuotoa kaksitoista vuotta eikä ollut kyennyt saamaan parannusta keneltäkään, lähestyi takaa ja kosketti hänen päällysvaippansa reunusta, ja samassa hänen verenvuotonsa tyrehtyi. Niin Jeesus sanoi: ’Kuka se oli, joka kosketti minua?’ Kun he kaikki kielsivät sen, Pietari sanoi: ’Opettaja, ihmisjoukot ympäröivät sinua ja pusertavat sinua tiukasti.’ Mutta Jeesus sanoi: ’Joku kosketti minua, sillä minä tunsin, että minusta lähti voimaa.’ Kun nainen näki, ettei hän ollut jäänyt huomaamatta, hän tuli vapisten ja lankesi maahan hänen eteensä ja toi ilmi kaiken kansan edessä, mistä syystä hän oli koskettanut häntä ja miten hän oli samassa parantunut. Mutta Jeesus sanoi hänelle: ’Tytär, sinun uskosi on tehnyt sinut terveeksi; lähde matkaasi rauhassa.’” – Vrt. Mark. 5:25–34.
8. Mikä tapaus osoittaa, että Jeesuksen suorittamilla parannuksilla oli yhteyttä hänen osaansa Synninkantajana?
8 Kun on kysymys Jehovan ”Palvelijasta”, niin ne parannusteot, jotka Jeesus täten ihmeen avulla suoritti, todistivat, että hän oli Synninkantaja. Esimerkiksi kun uskonnolliset arvostelijat syyttivät Jeesusta Jumalan pilkkaamisesta siksi, että hän sanoi halvaantuneelle miehelle: ”Rohkaise mielesi, lapsi; syntisi ovat anteeksi annetut”, niin tapahtui näin: ”Ja Jeesus, joka tiesi heidän ajatuksensa, sanoi: ’Miksi ajattelette pahaa sydämessänne? Kumpi esimerkiksi on helpompaa, sanoa: ”Syntisi ovat anteeksi annetut” vai sanoa: ”Nouse ja kävele”? Mutta tietääksenne, että Ihmisen Pojalla on maan päällä valta antaa syntejä anteeksi’ – sitten hän sanoi halvaantuneelle – ’nouse, ota vuoteesi ja mene kotiisi.’ Ja hän nousi ja meni pois kotiinsa. Tämän nähdessään ihmisjoukot joutuivat pelon valtaan ja kirkastivat Jumalaa, joka oli antanut sellaisen vallan ihmisille.” – Matt. 9:2–8.
9. a) Miksi synnistä puhdistuminen on ihmiskunnalle tärkeämpää kuin ruumiillinen parantuminen? b) Mitä sellaisen puhdistumisen perusteeksi vaadittiin?
9 Vaikka monet hämmästyttävät ihmeteot todistivat, että Jeesus oli Messias, Voideltu (Apt. 10:38), niin häntä kiinnosti enemmän koko ihmiskunnan parantaminen siitä, mikä oli kaiken tämän sairastamisen perussyy. Tärkein parantaminen, mitä tarvittiin, oli parantaminen synnistä, jonka palkka on kuolema kaikkine siihen liittyvine ruumiillisine heikkouksineen ja sairauksineen. (Room. 6:23) Hengellinen paraneminen oli tärkeämpää kuin ruumiillinen paraneminen, sillä Jeesuksen tai hänen valtuuttamiensa opetuslasten suorittama ruumiillinen parantaminen ei merkinnyt parannetun ikuista pelastumista. Synnistä puhdistuminen vaati Jeesuksen Kristuksen veren vuodattamista uhrikuolemassa vastakuvallisena sovituspäivänä. – Hepr. 9:22.
10. a) Mikä sai vaikuttamaan siltä kuin Jumala olisi ’kiusannut’ Jeesusta? b) Miten hänelle annetun kurituksen tarkoitus oli, ”että meillä rauha olisi”?
10 Koska ne, jotka lain mukaan palvelivat Jerusalemin temppelissä, ja muut arvossa pidetyt uskonnolliset johtajat kohdistivat Jeesukseen uskonnollista vainoa, niin vaikutti siltä kuin Jumala itse olisi ’kiusannut’ Jeesusta. Vaikutti siltä kuin Jumala olisi iskenyt häneen haavoja niiden välityksellä, jotka näyttivät olevan Jumalan tosi palveluksessa. Mutta tämän kestäminen valittamatta oli erinomaista kuria Jeesukselle hänen taivaalliselta Isältään. Sen ankaruuden tähden se oli kuin kuritusta hänelle. (Hepr. 12:2–8) Mutta tämä kuritus oli, ”että meillä rauha olisi”, ts. sen tarkoitus, että Jeesus kesti tämän kurituksen, oli vaikuttaa meidän pääsemiseemme rauhaisiin suhteisiin Jumalan kanssa.
11. Miten Jeesus suhtautui kokemaansa kärsimykseen, ja mitä hyötyä siitä on meille?
11 Jos Jeesus olisi kapinoinut tätä kurittavaa kokemusta vastaan maan päällä, me olisimme menettäneet kaiken. Mutta yksi hänen läheisimmistä apostoleistaan, Simon Pietari, kirjoittaa meille sanoen: ”Kristuskin kärsi teidän puolestanne jättäen teille mallin seurataksenne tarkoin hänen askeleitaan. Hän ei tehnyt syntiä, eikä hänen suustaan tavattu vilppiä. Kun häntä herjattiin, hän ei ryhtynyt herjaamaan takaisin. Kun hän kärsi, hän ei ryhtynyt uhkailemaan, vaan jätti aina itsensä sen huomaan, joka tuomitsee vanhurskaasti. Hän itse kantoi meidän syntimme omassa ruumiissaan paaluun, jotta pääsisimme eroon synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. Ja ’hänen haavansa paransivat teidät’.” (1. Piet. 2:21–24) Apostoli Pietari lainaa tässä Jesajan 53:5:stä, ja hän on jälleen yksi juutalainen, joka Jumalan henkeyttämänä osoittaa Jeesuksen Kristuksen Jesajan profetiassa ennustetuksi ”Palvelijaksi”.
KUIN VASTUSTELEMATON LAMMAS
12. Miten Jesajan 53:6, 7 ennusti Jeesuksen Kristuksen alistumisen siihen, mitä Jehova salli?
12 Jeesuksen Kristuksen piti olla täysin alistuvainen Jehovan kaikkeudensuvereenisuudelle, jotta hän olisi täyttänyt sen, mitä Jesaja sanoo edelleen ”Palvelijasta” tehdessään vertailuja lampaisiin. Osoittaen meidän ja ”Palvelijan” välisen eron Jesajan 53:6, 7 sanoo: ”Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme. Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niinkuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niinkuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin ei hän suutansa avannut.”
13. a) Kehen evankelista Filippus sovelsi tämän raamatunkohdan? b) Miten me olimme kuin eksyksissä olevat lampaat hengellisesti puhuen, ja mitä tarvittiin, jotta olisimme saaneet apua?
13 Kun etiopialainen eunukki kysyi, kenestä profeetta Jesaja tässä puhui, itsestäänkö vai jostakusta muusta miehestä, evankelista Filippus sovelsi raamatunkohdan Jeesukseen Kristukseen. (Apt. 8:26–35) Epäilemättä myös Pietarilla oli tämä raamatunkohta mielessään, kun hän kirjoitti kristityille tovereilleen: ”Ja ’hänen haavansa paransivat teidät’. Sillä te olitte kuin lampaat eksyksissä, mutta nyt te olette palanneet sielunne paimenen ja valvojan luo.” (1. Piet. 2:24, 25) Koska me olimme hengellisesti kuin eksyksissä olevat lampaat, harhaillen tietämättömyydessä, erheessä ja synnissä, me tarvitsimme palauttamista oikealle tielle. Siksi meidän erheellisen vaelluksemme tähden meidän puolestamme tarvitsi teurastaa virheetön ”lammas” vastineeksi. Erinomaisesti sopusoinnussa Jesajan ennustuksen kanssa Johannes Kastaja viittasi kastettuun, voideltuun Jeesukseen ja sanoi: ”Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!” – Joh. 1:29, 36.
14. Miten Ilmestyksen 5:8–10 ilmaisee, kuka osoittautui ”karitsaksi, joka teuraiksi viedään”?
14 Kirjassa, joka on viimeisenä Pyhässä Raamatussa, Ilmestyksessä, Jeesusta Kristusta sanotaan toistuvasti ”Karitsaksi”, ja hänelle sanotaan: ”Sinut teurastettiin ja sinä ostit verelläsi ihmisiä Jumalalle jokaisesta sukukunnasta ja kielestä ja kansasta ja kansakunnasta, ja sinä teit heidät valtakunnaksi ja papeiksi meidän Jumalallemme, ja heidän on määrä hallita kuninkaina maata.” – Ilm. 5:8–10; 22:1; vrt. 1. Piet. 1:18, 19.
15. a) Miten piti paikkansa, että Jeesus oli ”ääneti” kuin lammas keritsijäinsä edessä, kun hänet vietiin oikeuteen? b) Miksi hän valitsi tällaisen menettelyn?
15 Kun tämä ”Karitsa” lopulta oli maallisen elämänsä kaupalla syytettynä, hän kieltäytyi vastaamasta häntä vastaan todistavien vääriin syytöksiin. Hän pysyi ”ääneti”, sillä hän ei halunnut sanoa mitään, mikä olisi häirinnyt hänen taivaallisen Isänsä tahdon toteutumista, joka oli ilmaistu esimerkiksi Jesajan 53:5:ssä. Hän halusi antaa sen julkisen maineen, jonka hän oli tehnyt itselleen Israelin kansan edessä, puhua puolestaan. Jos hänen maalliset tuomarinsa eivät halunneet pitää kiinni tästä oikeasta ja luotettavasta todistuksesta, niin vastuu oli heidän Korkeimman Tuomarin, Jehova Jumalan, edessä. Mutta he osoittivat, etteivät he toimisi tosiasioiden mukaisesti, vaikka Jeesus olisi rikkonutkin tarkoituksellisen vaiteliaisuutensa. Hän ei taistellut sitä vastaan, että hän oli kuoleva kuin teuraaksi vietävä karitsa lunastaakseen koko ihmiskunnan synnistä, sairaudesta ja kuolemasta. Hän luotti Kaikkivaltiaan Jumalan voimaan herättää hänet kuolleista kuolemattomaan elämään. – Matt. 26:65; Luuk. 23:8–11; Joh. 19:8–11.
”PALVELIJAN” KUOLEMA JA HAUTAUS
16. Miksi Jumala ei asettanut mitään pidäkettä vihollisille, jotka ottivat kiinni hänen ”Palvelijansa”?
16 Kaikkivaltias Jumala ei asettanut mitään pidäkettä vihollisille, kun tuli aika luovuttaa Jehovan ”Palvelija” heille. Hän antoi heidän mennä äärimmäisyyksiin asti ja siten osoittaa ilkeämielisyytensä ja vihamielisyytensä määrän. Jeesus sanoikin niille, jotka olivat tulleet Getsemanen puutarhaan pidättämään häntä pääsiäisyönä: ”Kuin ryöstäjää vastaanko te olette lähteneet miekat ja nuijat mukananne? Kun olin teidän kanssanne temppelissä päivän toisensa jälkeen, te ette ojentaneet käsiänne minua vastaan. Mutta tämä on teidän hetkenne ja pimeyden valta.” – Luuk. 22:52, 53.
17, 18. Ketkä käyttivät ”pidäkettä”, kuten Jesajan 53:8 ennusti, ja millä tavalla?
17 Kuka sitten käyttää pidäkettä ja keneen tai mihin sitä käytetään sen mukaan, mitä profeetta Jesaja nyt ryhtyy sanomaan Jehovan ”Palvelijasta”? ”Ahdistettuna ja tuomittuna [Pidäkkeen ja tuomion takia, UM] hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä. Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.” – Jes. 53:8, 9.
18 Tästä käy ilmi, että pidäkettä käyttivät Jehovan ”Palvelijan” viholliset. Se oli myös pidäke oikeudelle, rehellisyydelle, niin että sitä ei kunnioitettu eikä toteutettu. (Vrt. Ps. 40:12; Jes. 63:15) Tämä on sopusoinnussa sen kanssa, miten tätä jaetta (Jes. 53:8) lainataan Apostolien tekojen 8:33:ssa, jossa lainataan kreikkalaisen Septuaginta-käännöksen (LXX) lukutapaa. Siinä sanotaan: ”Hänen nöyryytyksensä aikana tuomio otettiin häneltä pois. Kuka kertoo hänen syntyperänsä yksityiskohdat? Sillä hänen elämänsä otetaan pois maan päältä.” Tässä käytetään siis sanaa ”nöyryytys” ”pidäkkeen” sijasta. Huomaamme kuitenkin, ettei jakeessa sanota: ’Hänen nöyryytensä aikana’, mikä viittaisi ”Palvelijan” nöyryyteen ja alistuvaisuuteen, vaan siinä sanotaan: ”Hänen nöyryytyksensä aikana.” Jeesuksen viholliset siis nöyryyttivät häntä pidättämällä oikeuden. Kun he tällä tavoin pidättivät oikeuden ja kohtuuden, niin rehellisen oikeudenkäynnin ja moitteettoman, puolueettoman oikeudenpäätöksen ”tuomio” ”otettiin häneltä pois”.
19. Miten muut raamatunkäännökset välittävät ilmaistun ajatuksen?
19 Niinpä, kuten Jesajan 53:8 (UM) ennusti, ”pidäkkeen ja tuomion takia hänet otettiin pois”. Se, mitä todella tapahtui, esitetään yksinkertaisesti S. T. Byingtonin raamatunkäännöksessä, jossa sanotaan: ”Häneltä otettiin pois laki ja järjestys.” Kaikki tietysti näytti olevan laillista eikä laillisia oikeusistuimia sivuutettu, mutta se tapa, jolla Jehovan ”Palvelijan” oikeusjuttu käsiteltiin, oli oikeudenloukkaus. Jerusalemin Raamattu (The Jerusalem Bible) sanoo: ”Väkipakolla ja lailla hänet otettiin.” Uusi englantilainen Raamattu (The New English Bible) sanoo vastaavasti: ”Ilman suojelusta, ilman oikeutta [tai alaviitteessä: Pidätyksen ja tuomion jälkeen] hänet otettiin pois.”
20. Minkä kysymyksen profeetta Jesaja tekee tässä yhteydessä?
20 Sitten Jesajan 53:8 jatkaa esittäen kysymyksen: ”Mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli?” Kreikkalaisen Septuagintan käännös tästä kuuluu: ”Kuka kertoo hänen syntyperänsä yksityiskohdat [tai: selostaa täysin hänen syntyperänsä]?” – Apt. 8:33.
21, 22. a) Mihin sana ”polvikunta” ei tässä sovellu? b) Miten eri raamatunkäännökset osoittavat tämän?
21 Sana ”polvikunta” ei tässä sovellu Apostolien tekojen 2:40:n mainitsemaan ”nurjaan sukupolveen”, jonka keskuudessa Jeesus Kristus eli. Profeetta Jesaja ei käännä huomiotamme pois kärsivästä ”Palvelijasta” tuon ”Palvelijan” aikalaisiin, jotka aiheuttivat hänen kärsimyksensä, niin kuin suomalainen Kirkkoraamattu antaa aiheen ajatella: ”Mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli?” Juutalaisen julkaisuseuran samanlaiseen käännökseen on vielä lisätty alaviite: ”Ei kukaan. Marttyyrius aiheutettiin hänelle kenenkään estämättä tai vastaan panematta.” – Jewish Publication Society, The Soncino Pressin julkaisema Jesajan kirja, s. 263, julk. 1949.
22 Sen sijaan profeetta Jesaja pitää huomiomme keskitettynä ”Palvelijaan” silloinkin, kun hän käyttää ”polvikuntaa” vastaavaa heprealaista sanaa. Tätä korostetaan lukuisissa nykyaikaisissa käännöksissä: ”Ja kuka ajatteli hänen kohtaloaan?” (The New English Bible) ”Ajaisiko kukaan hänen asiaansa?” (The Jerusalem Bible) ”Ja kuka olisi ajatellut enää hänen kohtaloaan?” (The New American Bible) ”Ja kuka ajatteli hänen kohtaloaan?” (An American Translation) ”Ja kuka välitti siitä, miten hän kaatui?” (Moffatt) Ja muinaissyyrialaisesta Pešitta-käännöksestä tehty käännös kuuluu: ”Ja kuka voi kuvailla hänen tuskaansa?” (Lamsa) Tällä tavalla huomiotamme ei siirretä pois ”Palvelijasta”.
23. Miten meidän on sitten ymmärrettävä Jesajan 53:8:ssa esitetty kysymys?
23 Jehovan ”Palvelijalla” ei pitänyt luonnollisesti olla maallisia lapsia. Siksi sillä heprealaisella sanalla, joka on käännetty ”polvikunnaksi”, ei kysytä ”Palvelijan”, Messiaan, jälkeläisiä. Tämä sana voi myös sisältää ajatuksen ”perintöoikeudesta” tai ”syntyperästä”, luonnollisesta polveutumisesta. Tässä merkityksessä on siis ymmärrettävä Jesajan herättämä kysymys: ”Ja kuka kiinnostuu edes hänen syntyperänsä [yksityiskohdista]?” ”Kuka kertoo hänen syntyperänsä yksityiskohdat?” (Jes. 53:8, UM; Apt. 8:33) Eikö siis tätä kysymystä olisi voitu herättää Jeesuksen, Messiaan, oikeudenkäyntien aikaan? Kuka juutalaisten korkeimmasta oikeudesta, Jerusalemin sanhedrinista, otti huomioon, kuka oli tämä mies, joka oli syytettynä heidän edessään? Olivatko he vilpittömästi kiinnostuneita saamaan selville tosiasiat tämän miehen syntyperästä – että hän täytti kaikki vaatimukset, jotka todistivat hänen olevan todellakin luvattu Messias? Kun ylimmäinen pappi sanhedrinin puheenjohtajana vannotti Jeesusta tekemään oikean tunnustuksen henkilöllisyydestään, koko oikeusistuin ryhtyi syyttämään häntä jumalanpilkasta ja väitti hänen sen vuoksi ansaitsevan kuoleman Mooseksen lain mukaan. – Matt. 26:59–68.
24. a) Miten Pontius Pilatuskaan ei antanut asianmukaista merkitystä ”hänen syntyperänsä yksityiskohdille”, kun Jeesus oli Pilatuksen edessä? b) Mikä oli siis lopputulos, kuten Jesajan 53:8:ssa oli ennustettu?
24 Kun roomalainen maaherra Pontius Pilatus sai tietää, että monet pitivät Jeesusta Messiaana, Kristuksena, häntä alkoi kiinnostaa asia ja hän ryhtyi ottamaan selvää hänen alkuperäisestä taustastaan. Mutta epäilyistään huolimatta hän taipui kiihkomielisen väkijoukon painostukseen, kun se vaati Jeesuksen, Messiaan, paaluunnaulitsemista, ja tuomitsi hänet kuolemaan teloituspaalussa. (Matt. 27:24–26; Luuk. 23:6–25; Joh. 18:33–19:16) Näin ollen ei ”hänen syntyperänsä yksityiskohtia” tutkittu puolueettomasti eikä niille annettu asianmukaista merkitystä, eivätkä ne, jotka käsittelivät Messiaan oikeusjuttua, tunteneet asianmukaista kiinnostusta. Koska vastaus Jesajan kysymykseen oli: ’Ei kukaan maallisista vallanpitäjistä’, niin ei ole ihme, että Jesajan 53:8:n loppuosa mainitsee edelleen: ”Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus [isku, UM] häntä.”
25. Milloin Jeesus Kristus ”temmattiin pois elävien maasta” saaden siten ”iskun”, jonka toiset ansaitsivat?
25 Tämä merkitsi, että Messiaan maallinen elämä oli loppuva lyhyeen. Ja niin kävikin, sillä Jeesus Kristus surmattiin 33 1/2-vuotiaana. Hän sai iskun, jonka toiset ansaitsivat rikkomuksensa tähden. Se ei kuitenkaan tapahtunut, ennen kuin tuli Jumalan määräaika, jolloin hänen messiaaninen ”Palvelijansa” piti temmata pois maan päällä elävien keskuudesta. Ennustuksessa, jonka Danielin 9:24–27 esittää, Jehova sanoi niiden seitsemänkymmenen vuosiviikon viimeisestä viikosta, jotka liittyivät Messiaaseen: ”Ja kuudenkymmenenkahden viikon jälkeen [jotka seurasivat edeltäviä seitsemää viikkoa] Messias temmataan pois, eikä hänellä ole mitään itselleen. . . . Ja hänen täytyy pitää liitto voimassa monille yksi viikko [vuoden 29 syksystä vuoden 36 syksyyn]; ja viikon puolivälissä [vuoden 33 keväällä] hän lakkauttaa teurasuhrin ja ruokauhrin [oman täydellisen ihmisuhrinsa nojalla].” – UM.
26. Keiden ”rikkomukseen” Jesaja viittaa 53. luvun 8. jakeessa?
26 Jälleen profeetta Jesaja 53. luvun 8. jakeessa sisällyttää mukaan oman kansansa sanomalla ”minun kansani”, joka kansa oli silloin myös Jumalan valittu kansa. Niin myös Jesaja tunnustaa oman kansansa ”rikkomuksen” ja viittaa messiaanisen ”Palvelijan”, Jeesuksen Kristuksen, viattomuuteen. Tämä Messias oli kuitenkin halukas kärsimään syyttömästi juutalaisen kansan, ”minun kansani”, tähden, kuten Jesaja sanoo. Tämä kansa erikoisesti oli syyllistynyt rikkomukseen Jehovaa, Jumalaansa, vastaan. Se oli otettu lakiliittoon Mooseksen toimiessa välittäjänä Siinainvuoren luona Arabiassa vuonna 1513 eaa. Koska se ei pitänyt lakiliittoa täysin, siitä tuli kirottu kansa, kaikkien niiden kirousten alainen, joista Mooses oli sitä ennalta varoittanut 5. Mooseksen kirjan 28:15–68:ssa. Tämä oli kirous, jota ei ollut muulla ihmisperheellä, koska mitään pakanakansoista ei ollut otettu Mooseksen välittämään lakiliittoon.
MESSIAS KIROUKSEKSI KANSAN PUOLESTA
27, 28. a) Miten lakiliiton rikkomisesta tullut kirous voitiin poistaa juutalaiselta kansalta? b) Miten Jumala suhtautui paaluun ripustettuun Lain mukaan?
27 Miten tämä kirous otettaisiin pois juutalaiselta kansalta? Siten, että joku sen omasta keskuudesta kuolisi teloituspaalussa eli -puussa. 5. Mooseksen kirjan 21:22, 23:ssa sanotaan:
28 ”Jos joku on tehnyt itsensä syypääksi rikkomukseen, josta rangaistaan kuolemalla, ja hänet surmataan, ja sinä ripustat hänet hirteen [paaluun, UM], niin älköön hänen ruumiinsa jääkö hirteen yöksi, vaan hautaa hänet samana päivänä, sillä Jumalan kiroama on se, joka on hirteen ripustettu; älä saastuta sitä maata, jonka Herra, sinun Jumalasi, antaa sinulle perintöosaksi.”
29. Miten sitten Jeesus varasi juutalaiselle kansalle keinon vapautua Lain rikkomisesta tulleesta kirouksesta, kuten apostoli Paavali selittää?
29 Jeesuksen tarvitsi siis paitsi kuolla lunastusuhrina, kuolla teloituspaalussa. Apostoli Paavali sanookin: ”Kaikki lain tekoihin luottavat ovat näet kirouksen alaisia, sillä on kirjoitettu: ’Kirottu on jokainen, joka ei pysy kaikissa Lain kirjakääröön kirjoitetuissa teoissa tehdäkseen ne.’ Sitä paitsi on selvää, ettei lain perusteella ketään julisteta vanhurskaaksi Jumalan edessä, koska ’vanhurskas tulee elämään uskosta’. Mutta Laki ei pitäydy uskoon, vaan ’se, joka ne tekee, tulee elämään niistä’. Kristus osti meidät vapaiksi Lain kirouksesta tulemalla kiroukseksi meidän sijastamme, koska on kirjoitettu: ’Kirottu on jokainen, joka on ripustettu paaluun.’ Tarkoitus oli, että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksen Kristuksen välityksellä kansoille, jotta saisimme luvatun hengen uskomme välityksellä.” – Gal. 3:10–14; 5. Moos. 27:26; 3. Moos. 18:5.
30. Mitä Jesajan 53:9 ennusti Messiaan hautapaikasta?
30 Jeesus Messias tuli kiroukseksi juutalaisen kansan sijasta, kun hän kuoli teloituspaalussa Golgatalla Jerusalemin ulkopuolella vuoden 33 pääsiäispäivänä. Kuollut Jeesus ei voinut vaikuttaa siihen, mihin hänet haudattiin. Hänen ruumiinsa olisi voitu ottaa niin kuin kirotun rikollisen ruumis, joka ei ansainnut ylösnousemusta, ja heittää Gehennaan, Jerusalemin etelä- ja lounaispuolella sijaitsevaan Hinnominlaaksoon, missä koko kaupungin jätteiden polttamista varten paloi tuli, johon jopa sekoitettiin rikkiä. Mutta Jesajan 53:9:n ennustuksen täytyi täyttyä hänessä: ”Hänelle annettiin hauta jumalattomain joukossa; mutta rikkaan tykö [rikkaan luokan seuraan, UM] hän tuli kuoltuansa, sillä hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa.”
31. Miten piti paikkansa, että Jeesuksen hauta oli ”jumalattomain joukossa” ja ”rikkaan luokan seurassa”?
31 Se, että Jeesus kuoli kahden paalussa olevan tunnetun rikollisen välissä, sijoittaisi hänen hautaamisensa tapahtuvaksi ”jumalattomain” kanssa, vaikkei häntä haudattukaan aivan heidän viereensä. Mooseksen välityksellä annetun Jumalan lain mukaan Jeesus piti ottaa paalusta alas ja haudata samana päivänä ennen auringonlaskua. Aika oli kulumassa umpeen, ja juutalaiset pyysivät Pilatusta käskemään sotilaitaan ottamaan kaikkien kolmen miehen ruumiit alas ennen kuin pääsiäispäivä päättyi. (Joh. 19:31–37) Koska Jeesuksen Kristuksen salainen opetuslapsi, rikas mies nimeltään Joosef Arimatialainen, odotti niin käyvän, hän meni ja sai maaherra Pilatukselta luvan ottaa alas Jeesuksen ruumiin ja haudata sen. Niin Jeesus haudattiin vasta hakattuun hautaan, jossa ei yksikään ruumis ollut vielä maannut. Kun tämä rikas Joosef-niminen mies oli tehnyt tämän, hän ei ymmärtänyt, että hänellä oli osuus Jesajan 53:9:n täyttymisessä, jonka mukaan Jehovan ”Palvelijalle” annettaisiin hautapaikka ”rikkaan luokan seurassa hänen kuolemassaan” (UM). – Joh. 19:38–42; Matt. 27:57–60; Mark. 15:42–46; Luuk. 23:50–53.
32. Miten vihamieliset juutalaiset osoittivat pitävänsä Jeesusta jumalattomana petkuttajana Jeesuksen kuoleman jälkeenkin?
32 Tämä Jeesuksen, Messiaan, hautaaminen ”rikkaan luokan seuraan” ei tehnyt merkityksettömäksi sitä, että hän kuoli ”jumalattomain joukossa” ja että hänet haudattiin jumalattomana. Vihamieliset juutalaiset ottivat selville, mihin Jeesuksen ruumis oli haudattu, ja he saivat maaherra Pilatuksen sinetöimään hautakiven ja sallimaan sotilasvartion asettamisen haudalle, koska he pitivät Jeesusta jumalattomana petkuttajana. He pelkäsivät, että Jeesuksen opetuslapset muutoin varastaisivat hänen ruumiinsa ja sitten sanoisivat, että hänet oli herätetty kuolleista ja siten ”viimeinen petkutus olisi pahempi kuin ensimmäinen”. Vaikka sotilasvartiosto kolmantena päivänä ilmoitti, että loistava enkeli taivaasta oli rikkonut maaherran sinetin ja vierittänyt hautakiven pois, ylipapit ja vanhimmat lahjoivat vartiosotilaat sanomaan ihmisille, että Jeesuksen opetuslapset olivat suorittaneet tämän ”viimeisen petkutuksen” ja olivat pahempia petkuttajia kuin Jeesus itse. – Matt. 27:62–66; 28:11–15.
33, 34. a) Miksi Jehova salli kaiken tämän ”Palvelijansa” nöyryyttämisen? b) Miten Jesajan 53:10:n ennustus osoitti, ettei Messias säilyttänyt nuhteettomuuttaan turhaan?
33 Kaikki tämä Jeesuksen, Messiaan, nöyryyttäminen tapahtui hänen vihollistensa käsissä, vaikka kuten Jesajan 53:9 ennusti, ”hän ei ollut vääryyttä tehnyt eikä petosta ollut hänen suussansa”. Miksi Kaikkivaltias Jumala salli tämän? Koska Saatana Panettelijan herättämä haaste, johon sisältyi jopa Jehovan ”Palvelija”, täytyi vaientaa iäksi. Hänen ”Palvelijansa” täytyi koetella täällä maan päällä ja osoittaa horjumattoman uskolliseksi Jehovan kaikkeudensuvereenisuudelle huolimatta kaikesta siitä kärsimyksestä ja nöyryytyksestä, jota Saatana Panettelijan sallittiin aiheuttaa ”Palvelijalle”. Jumalisen nuhteettomuuden säilyttäminen tässä Jehovan ”Palvelijan” vertaansa vailla olevassa koetuksessa ei olisi turhaa eikä jäisi vaille tyydyttävää palkkaa. Niinpä Jesajan 53:10 sanoo:
34 ”Mutta Herra näki hyväksi [Jehovaa miellytti, UM] runnella häntä, lyödä hänet sairaudella. Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa [ja hänen kädessään se, mikä miellyttää Jehovaa, menestyy, UM].”
PALKKA KOETELLUSTA NUHTEETTOMUUDESTA
35. a) Missä merkityksessä Jehova ’runteli’ ”Palvelijansa” ja ’löi hänet sairaudella’? b) Mikä todellisuudessa ”Jehovaa miellytti”?
35 Jehova Jumala ei henkilökohtaisesti ja suoranaisesti ’runnellut’ messiaanista ”Palvelijaansa”. Hän ei kaikesta päätellen suoranaisesti lyönyt häntä ”sairaudella” kuvaannollisesti puhuen. Yli 4000 vuotta aikaisemmin Jehova oli Eedenin puutarhassa sanonut käärmeelle sen näkymättömän kuullen, joka oli käyttänyt hyväkseen tuota käärmettä: ”Minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän.” (1. Moos. 3:15) Tämän ennustuksen täyttymykseksi Jehovan täytyi antaa Suuren Käärmeen, Saatana Panettelijan, pistää messiaanista ”Palvelijaa” kantapäähän, jopa kuolettavasti. Hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, että Suuri Käärme teki sen. Siinä mielessä, että Jehova salli sen tarkoituksensa mukaisesti, Hän ’löi hänet sairaudella’, jopa kuolettavasti. Se, mitä runtelemisen ja kuolettavan sairauden alaisuudessa todistettiin, nimittäin Jeesuksen nuhteettomuus, miellytti Jehovaa.
36. Miksi sen, joka ’panee vikauhriksi’ ”Palvelijansa” sielun, kuten raamatunkohta sanoo, täytyy olla Jehova?
36 Sen valossa, mitä Jesajan 53. luku sanoo Jehovan ”Palvelijasta”, tämä varaa ”vikauhrin” toisten puolesta. Amerikkalainen tarkistettu standardikäännös (Revised Standard Version) sanoo: ”Kun hän tekee itsensä [alaviite: ”Hepreaksi: sinä teet hänen sielunsa”] syntiuhriksi, hän tulee näkemään jälkeläisensä, hän pidentää päivänsä; HERRAN tahto menestyy hänen kädessään.” (Jes. 53:10b) Sanottaessa: ”Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi”, niin kuin se hepreaksi kuuluu, persoonan, jolle näin sanotaan, täytyisi olla Jehova Jumala, koska Hänelle muinainen Israel uhrasi esikuvalliset vikauhrit ja hänelle myös Jeesus Kristus uhraa vastakuvallisen vikauhrin koko ihmiskunnan puolesta. (Hepr. 9:24–10:14) Jehova päättää uhrin arvosta, täyttääkö se syntisten vapauttamiseen syyllisyydestään ja sen seurauksista tarvittavat vaatimukset.
37. Miten Jeesus esitti hyväksyttävän vikauhrin Jumalalle sen täyttymykseksi, mitä esikuvattiin juutalaisena sovituspäivänä?
37 Jotta hyväksyttävä vikauhri olisi voitu esittää Jehovalle taivaissa, hän herätti ”Palvelijansa” kuolleista kolmantena päivänä. Koska messiaaninen ”Palvelija” antoi ihmissielunsa vikauhriksi, häntä ei voitu herättää eloon jälleen ihmissieluksi, jolla on liharuumis ja verta ja luita. Niinpä Kaikkivaltias Jumala herätti hänet henkipersoonaksi, mutta hänellä oli yhä omistuksessaan täydellisen ihmisuhrinsa ansio eli arvo. Kun siis Jeesus Messias nousi lopulta taivaaseen ja astui taivaallisen Isänsä läsnäoloon, hän ei ollut tyhjäkätinen. Hänellä oli kädessään se, mikä vastasi eläinuhrien verta juutalaisena sovituspäivänä, nimittäin hänen vikauhrina uhraamansa ihmiselämän ansio. Sen hän esitti suurena vastakuvallisena sovituspäivänä, ja Jehova hyväksyi sen koko ihmiskunnan puolesta.
JÄLKELÄISET
38. Millä keinoin Jeesus Messias tulee saamaan ”jälkeläisiä”, jotka mainitaan Jesajan 53:10:ssä?
38 Sikäli kuin Jesajan 53. luku osoittaa, messiaanisella ”Palvelijalla” ei olisi jälkeläisiä kuollessaan. Sillä tavalla Jeesus Kristus kuolikin, lapsettomana, naimattomana. Päinvastoin kuin ensimmäisestä Aadamista, joka teki syntiä ja menetti elämän jälkeläisiltään, Jeesuksesta Messiaasta on kirjoitettu: ”Viimeisestä Aadamista tuli elämää antava henki.” (1. Kor. 15:45) Vikauhrillaan hän pystyi ostamaan takaisin synnistä ja kuolemasta kaikki Aadamin ja Eevan jälkeläiset ja voi ennallistaa heille elämän, Jumalan tuomiosta vapaan täydellisen elämän. Menetteleekö ”elämää antava henki”, Jeesus Messias, näin suurenmoisella tavalla? Menettelee, ja juuri sitä seuraavat Jesajan 53:10:n sanat tarkoittavat: ”Jos sinä panet hänen sielunsa vikauhriksi, saa hän nähdä jälkeläisiä ja elää kauan, ja Herran tahto toteutuu hänen kauttansa [ja hänen kädessään se, mikä miellyttää Jehovaa, menestyy, UM].” Tässä luvataan ”Palvelijalle” ”jälkeläisiä”.
39. Mitkä muut raamatunkohdat ilmaisevat, että messiaanisella Kuninkaalla olisi jälkeläisiä?
39 Vastaavanlainen lupaus jälkeläisistä messiaaniselle Kuninkaalle esitetään profeetallisen psalmin sanoissa: ”Sinun poikasi tulkoot sinun isiesi sijaan; aseta heidät ruhtinaiksi kaikkeen maahan.” (Ps. 45:17) Ja Jesajan 53:10:ssä oleva lisälupaus, jonka mukaan ’hän saa elää kauan’, merkitsisi, että Jehovan kuolleista herätetty ”Palvelija” olisi jälkeläisten isä pitkän aikaa. Kuinka kauan? Ikuisesti, niin kuin kuningas Daavidin messiaanista jälkeläistä koskeva Jesajan 9:5:n ennustus sanoo: ”Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.” Tällä messiaanisella Kuninkaalla olisi siis lapsia, mutta heistä ei tule hänen seuraajiaan virassa, sillä hän olisi Iankaikkinen isä, joka antaa lapsille iankaikkisen elämän.
40. Miksi ”se, mikä miellyttää Jehovaa, menestyy” messiaanisen ”Palvelijan” käsissä?
40 Tämä kuolleista herätetty Jehovan ”Palvelija” ei olisi menestyksellinen ainoastaan ensimmäisen Aadamin ostettujen, lapseksi otettujen jälkeläisten ennallistamisessa elämään iäksi, vaan myös kaikessa muussa, mitä Jehova uskoisi hänen valvontaansa. Messiaaninen ”Palvelija” tulee huolehtimaan sen toteuttamisesta tunnollisesti, ”mikä miellyttää Jehovaa”. Niinpä Jumalan varmistaman siunauksen alaisuudessa se, mihin ”Palvelija” ryhtyy, tulee menestymään Jehovan kunniaksi ja kaikkien muiden asianosaisten hyödyksi.
”TYYTYVÄINEN” SIELUNSA VAIVAN JÄLKEEN
41. Miltä Jehovan ”Palvelijasta” tuntuisi kaiken sen vaivan jälkeen, mitä hän koki ihmissieluna, kuten Jesajan 53:11:ssä ennustettiin?
41 Messiaanisen ”Palvelijan” eteen asetettiin iloinen odote. Kaiken sen vaivan jälkeen, mitä hän oli kokeva ihmissieluna, hän oli oleva tyytyväinen siihen, minkä hän näkisi toteutetuksi. Hänellä ei olisi mitään syytä olla pahoillaan kaiken sen vuoksi, mitä hänen annettiin kärsiä maan päällä. Jesajan 53:11:ssä esitetty odote oli: ”Sielunsa vaivan tähden hän saa nähdä sen ja tulee ravituksi [tyytyväiseksi, UM]. Tuntemuksensa kautta hän, minun vanhurskas palvelijani, vanhurskauttaa monet [tuottaa vanhurskaan aseman monille, UM], sälyttäen päällensä heidän pahat tekonsa.”
42. Mikä tuottaisi erityisesti tyydytystä tälle ”Palvelijalle”?
42 Tyydyttävintä, mitä tämä nuhteeton ”Palvelija” näkisi, olisi Jehova Jumalan, hänen taivaallisen Isänsä, kaikkeudensuvereenisuuden kunniaan saattaminen. Se, että hän säilytti nuhteettomuutensa Kaikkeuden Suvereenille mitä ankarimmassa koetuksessa täällä maan päällä, varasi hänen taivaalliselle Isälleen perustellun vastauksen annettavaksi Saatana Panettelijalle, joka pilkkasi Jehova Jumalaa. Tämä Vastustaja ei voisi enää koskaan avata inhottavaa suutaan hyökätäkseen Jehovan yleisjärjestön korkeinta palvelijaa vastaan. – Sananl. 27:11.
43. Minkä ”tuntemuksen” välityksellä Messias tuottaisi vanhurskaan aseman monille, jotka olivat perineet synnin Aadamilta, ja kuinka niin?
43 Suvereenin Herran Jehovan kunniaan saattamiseen liittyisi vanhurskaan aseman antaminen monille maan päällä oleville, jotka olivat perineet epävanhurskauden ja tuomion synnintekijältä Aadamilta. (Room. 5:12) ”Tuntemus”, jonka välityksellä hän saa tämän aikaan, on ilmeisesti hankittua. Se on tuntemusta, jonka hän hankki tulemalla ihmiseksi maan päälle ja kärsimällä epäoikeudenmukaisesti sairaan ja syntisen ihmiskunnan yhteydessä. Hänestä tuli ”kipujen mies ja sairauden tuttava”. (Jes. 53:3) Hänen ”tuntemuksensa” tässä viittaa kärsimiseen nuhteettomuuskokeessa katkeraan kuolemaan saakka. Sen, mitä hän ei ollut tuntenut eläessään ennen ihmiseksi tuloaan taivaassa, nimittäin tuskallista kärsimystä, joka oli seurauksena hänen uskollisuudestaan Suvereenille Herralle Jehovalle, hän sai kokea ja todella tuntea täällä maan päällä aikana, jona Saatana Panettelija on ”tämän asiainjärjestelmän jumala”, ”tämän maailman hallitsija”. (2. Kor. 4:4; Joh. 12:31) Tullessaan tämän henkilökohtaisen kokemuksen kautta tuntemaan, mitä on kärsiminen kuolemaan saakka, hän kykeni varaamaan sovitusuhrin tehdäkseen monet vanhurskaiksi.
44. Keille tämä ”vanhurskas asema” tulee ja milloin?
44 Tämä vanhurskaus eli vanhurskas asema Jumalan edessä tulee ensin Jeesuksen Kristuksen 144000 perijätoverille siten, että se luetaan heidän ansiokseen. Tällaisille apostoli Paavali kirjoitti 2. Korinttolaisille 5:21:ssä: ”Sen, joka ei tuntenut syntiä, hän teki synniksi meidän puolestamme, jotta me tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi hänen välityksellään.” Myös Roomalaisille 5:19:ssä: ”Sillä niin kuin yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet joutuivat syntisten asemaan, samoin myös yhden tottelevaisuuden kautta monet tulevat vanhurskaiden asemaan.” Aikanaan vanhurskas asema tulee Jeesuksen Kristuksen, Iankaikkisen isän, lapsille. Kun hän hallitsee maata tuhat vuotta, hän tulee kohottamaan maalliset ’jälkeläisensä’ vanhurskaaseen asemaan täydellisyydessä, jotta he voisivat todistaa olevansa kuuliaisia ja uskollisia Jehovan kaikkeudensuvereenisuudelle täydellisessä merkityksessä saadakseen ikuisen elämän lahjan. – Ilm. 20:4–6, 11–15.
45. Miksi meillä on syytä olla hyvin kiitollisia Jehovalle sellaisen nuhteettoman ”Palvelijan” varaamisesta?
45 Niiden monien hyväksi, jotka täten saatetaan vanhurskaaseen asemaan, täyttyy Jesajan 53:11:n ennustus: ’Hän sälyttää päällensä heidän pahat tekonsa.’ Toisin sanoen hän itse Jehovan messiaanisena ”Palvelijana” kantaisi rangaistuksen heidän pahoista teoistaan ja siten vapauttaisi heidät kuolemantuomiosta. Apostoli Pietari kuvailee, miten tämä tapahtui, kun hän sanoo tarkoittaen Jehovan ”Palvelijaa”: ”Hän itse kantoi meidän syntimme omassa ruumiissaan paaluun, jotta pääsisimme eroon synneistä ja eläisimme vanhurskaudelle. Ja ’hänen haavansa paransivat teidät’. Sillä te olitte kuin lampaat eksyksissä, mutta nyt te olette palanneet sielunne paimenen ja valvojan luo.” (1. Piet. 2:24, 25) Miten kiitollisia meidän pitäisikään olla siitä, mitä tämä messiaaninen ”Palvelija” on tehnyt hyväksemme! Miten kiitollisia meidän pitäisikään olla Jehovalle siksi, että hän on varannut sellaisen nuhteettoman ”Palvelijan”! – Room. 3:24–26.
”PALVELIJALLE” ”OSA MONIEN JOUKOSSA”
46, 47. Selitä profeetallinen lupaus: ”Minä jaan hänelle osan monien joukossa.”
46 Ennen Jehovan messiaanisen ”Palvelijan” tuloa oli ”monia” Jehovan uskollisia palvelijoita, jotka olivat pysyneet uskollisina Suvereenille Herralle Jehovalle ja joille Jehova antoi sopivan osan jo tämän elämän aikana. Ajattele esimerkiksi Nooaa, Aabrahamia, Iisakia, Jaakobia (Israelia), Joosefia ja Jobia. Noille monille jumalista nuhteettomuutta osoittaneille henkilöille on varattu osa Jehovan tulevassa uudessa asiainjärjestelmässä messiaanisen ”Palvelijan” yli koko maan ulottuvan valtakunnan alaisuudessa. Nuo Jehovan uskolliset palvojat olivat niiden ”monien” joukossa, joiden puolesta Hänen ”Palvelijansa” kantoi synnin taakan. Niin kuin Jehova tällä tavoin osoitti arvostavansa noiden ”monien” entisaikain uskollisten säilyttämää nuhteettomuutta, niin hän johdonmukaisesti jakaisi osan messiaaniselle ”Palvelijalleen” noiden ”monien” entisaikain uskollisten joukossa. Niinpä Jesajan 53:12 sanoo:
47 ”Sentähden minä jaan hänelle osan suurten [monien, UM] joukossa, ja väkevien kanssa hän saalista jakaa; sillä hän antoi sielunsa alttiiksi kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.”
48. Keitä ovat ne ”väkevät”, joiden kanssa Jehovan ”Palvelija” jakaa saaliin, ja missä tapahtuneen sodankäynnin johdosta?
48 ”Palvelija” ei ainoastaan saa Jehovalta ”osaa monien joukossa”, vaan hän saa myös sotasaaliin voittamalla vihollisensa ja sen Jumalan viholliset, jonka pääpalvelija hän on. Se, että hän jakaa saalista ”väkevien” kanssa, ilmaisee, että hän itse on myös ’väkevä’. Keitä nämä ”väkevät” sitten ovat? Väkevät eli mahtavat, joiden kanssa hän jakaa saaliin, ovat niitä, jotka osallistuvat hänen kanssaan sodankäyntiin. (Jes. 60:22) ”Väkevät” eivät näytä olevan taivaallisia enkeleitä, joiden kanssa messiaaninen ”Palvelija” tulee taistelemaan tulevan Harmagedonissa käytävän sodan Jehova Jumalan vihollisia vastaan. (Ilm. 16:14, 16; 19:11–14) Sen sijaan ”väkevät” ovat niitä, jotka osallistuvat samanlaiseen sodankäyntiin kuin ”Palvelija” osallistui täällä maan päällä. Jesajan 53:12 osoittaa hänen jakaneen saalista toisten kanssa sen vuoksi, mitä hän teki maan päällä aina siihen saakka, kun hänet temmattiin pois maan päältä, ”elävien maasta”. – Jes. 53:8.
49. Mitä Raamattu sanoo Jeesuksen ja hänen seuraajiensa täällä maan päällä saamista voitoista?
49 Vuoden 33 pääsiäisyönä, vähän ennen kuin Jeesus pidätettiin ja vietiin oikeuteen ja tuomittiin kuolemaan, hän sanoi uskollisille apostoleilleen: ”Maailmassa teillä on ahdistusta, mutta rohkaiskaa mielenne! Minä olen voittanut maailman.” (Joh. 16:33) Myös apostoli Paavali kirjoittaa 2. Korinttolaisille 2:14:ssä viitaten selvästi voittokulkueeseen: ”Kiitos olkoon Jumalalle, joka aina johdattaa meitä voittokulkueessa Kristuksen seurassa ja tekee tuntemuksensa tuoksun havaittavaksi meidän välityksellämme joka paikassa!” Edelleen apostoli Paavali kirjoittaa puhuessaan siitä, mitä Jumala teki Jeesuksen Kristuksen välityksellä: ”Hän on ottanut sen [meitä vastaan olleen käsin kirjoitetun asiakirjan] pois tieltä naulitsemalla sen kidutuspaaluun. Riisuen hallitukset ja vallat paljaiksi hän asetti ne julkisesti näytteille voitettuina johdattaen niitä voittokulkueessa kidutuspaalun välityksellä.” – Kol. 2:14, 15.
50, 51. Koska sodankäynti on hengellistä, niin mikä on ”saalis”, jonka Jeesus jakaa seurakuntansa kanssa?
50 Koska siis Jesajan 53:12 viittaa ilmeisesti hengelliseen sodankäyntiin, jota messiaanisen ”Palvelijan” oli käytävä, niin mikä on ”saalis”, jota hän jakaa seurakuntansa 144000 ”väkevän” kanssa? Raamatun mukaan se olisi ”lahjat ihmisinä”, ”lahjat ihmisten muodossa”, joita hän antoi seurakunnalleen vuoden 33 helluntaista eteenpäin. Viitaten sota-aiheiseen 68. psalmiin ja lainaten jaetta 19 apostoli Paavali kirjoittaa Jeesuksesta Kristuksesta:
51 ”Siksi hän sanoo: ’Kun hän nousi korkeuteen, hän vei pois vankeja; hän antoi lahjoja ihmisinä.’ Mitä nyt ilmaus ’hän nousi’ muuta merkitsee kuin sitä, että hän myös laskeutui alempiin seutuihin, se on maahan? Juuri hän, joka laskeutui, on myös hän, joka nousi paljon kaikkien taivaiden yläpuolelle, jotta hän antaisi täyteyden kaikelle. Ja hän antoi jotkut apostoleiksi, jotkut profeetoiksi, jotkut evankelistoiksi, jotkut paimeniksi ja opettajiksi, pitäen silmällä pyhien palauttamista kohdalleen, palvelustyöhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen.” – Ef. 4:8–12.
52, 53. a) Miten Kristuksen perijätoverit osoittautuvat ”väkeviksi”? b) Mikä on Jesajan 53:12:ssa mainittu ”saalis”, jonka he ottavat viholliselta, ja miksi on niin?
52 Nämä ”lahjat ihmisinä” olivat niiden vankien joukossa, jotka hän johti pois sen johdosta, että hän antoi ihmissielunsa lunnaiksi tuomitun ihmismaailman puolesta. (Matt. 20:28; 1. Tim. 2:5, 6) Sellaisia ”lahjoja ihmisinä” kuolleista herätetty, taivaaseen noussut Jeesus Kristus antaa 144000 voidellun perijätoverinsa seurakunnalle vahvistaakseen heitä kaikkia taistelemaan voitokasta sotaa tätä maailmaa ja sen jumalaa vastaan ja siten osallistumaan kanssaan Jehova Jumalan kaikkeudensuvereenisuuden kunniaan saattamiseen. Heille hän sanoo Ilmestyksen 3:21:ssä: ”Sen, joka voittaa, annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittanut ja istunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.” Voittamalla pahan maailman ja sen jumalan he osoittavat olevansa ”väkeviä”, ja Jehovan messiaaninen ”Palvelija” jakaa myös heille osan Valtakunnan eduista. Se, mitä he ovat anastaneet voitetulta viholliselta, on vihollisen peruste pilkata Jehovaa sikäli kuin on kysymys siitä, ovatko hänen palvojansa omistautuneet hänen kaikkeudensuvereenisuudelleen epäitsekkäästi. – Sananl. 27:11.
53 Tämä osallisuus Suvereenin Herran Jehovan kunniaan saattamiseen Jeesuksen Kristuksen, ”Palvelijan”, kanssa on kallisarvoinen ”saalis”, josta 144000 voittajalle annetaan osa. Tämä ei tietenkään merkitse sitä, etteivät he osallistuisi niihin loistaviin voittosaaliisiin, jotka Jehovan ”Palvelija” saa ”Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän sodassa” Har-Magedonissa. (Ilm. 19:11–21; 2:26, 27) Mutta tätä ei varsinaisesti käsitellä Jesajan 53:12:ssa, joka viittaa selvästi Jehovan messiaanisen ”Palvelijan” sovitus- eli välitystyöhön.
54. Miksi ”Palvelija” palkitaan tällä tavalla Jesajan esittämän selityksen mukaan?
54 Miksi ”Palvelija” palkittiin näin ylevällä tavalla? Jae vastaa: ”Sillä hän antoi sielunsa alttiiksi [vuodatti sielunsa, UM] kuolemaan, ja hänet luettiin pahantekijäin joukkoon, hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin puolesta.”
55. Mikä päämäärä tähtäimessä Jeesus ”vuodatti sielunsa kuolemaan”?
55 Jeesus sanoi Getsemanen puutarhassa uskollisille apostoleilleen, ennen kuin hänet pidätettiin siellä: ”Sieluni on syvästi murheellinen, aivan kuolemaan asti.” (Matt. 26:38) Kuitenkin hän antoi ihmissielunsa kuolemaan ja piti lujasti kiinni siitä tarkoituksesta, mikä oli hänen tulemisellaan ihmissieluksi: ”Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan sielunsa lunnaina monien korvaukseksi.” Hän antoi ihmissielunsa korvaukseksi kuolemalla ihmisenä. (Matt. 20:28) Hän tyhjensi itsensä vuodattamalla sielunsa kuolemaan. Tämä teki Jehova Jumalalle mahdolliseksi ’panna hänen sielunsa vikauhriksi’, jotta niille, jotka hyväksyvät Jeesuksen Kristuksen lunastusuhrin, voitaisiin antaa vanhurskas asema. – Jes. 53:10, 11.
56, 57. a) Tiesikö Jeesus, että hänessä täyttyi se, mitä oli ennustettu Jesajan 53. luvussa Jehovan ”Palvelijasta”? b) Ketkä lukivat hänet ”pahantekijäin joukkoon”, ja miksi hän kesti sellaisen nöyryytyksen?
56 Jeesus Kristus ymmärsi itse olevansa Jesajan 53. luvussa ennustettu ”Palvelija”. Hän myönsi olevansa ”Palvelija”, kun hän sanoi uskollisille apostoleilleen sinä pääsiäisyönä, jona hänet petettiin ja pidätettiin: ”Mutta nyt, jolla on kukkaro, ottakoon sen mukaan, samoin myös eväslaukun, ja jolla ei ole miekkaa, myyköön päällysvaippansa ja ostakoon yhden. Sillä minä sanon teille, että tämän, mikä on kirjoitettu, täytyy mennä minussa täytäntöön, nimittäin: ’Ja hänet luettiin laittomien joukkoon.’ Sillä se, mikä koskee minua, on täyttymässä.” (Luuk. 22:36, 37) Niinpä myöhemmin samana yönä, kun roskaväki tuli puutarhaan pidättämään häntä, siihen kuuluvilla oli nuijat ja miekat mukanaan, ikään kuin olisivat tulleet ottamaan kiinni lainsuojatonta, pahantekijää, ryöstäjää. (Mark. 14:48, 49) Se oli yön pimeydessä tapahtuvaa roskaväen salaista toimintaa. Mutta myöhemmin, päivän valoisana aikana, Jeesus luettiin julkisesti pahantekijöiden joukkoon, kun hänet oli naulittu paaluun lainrikkojana, ja sen vahvistamiseksi, että hänet luettiin pahantekijöiden joukkoon, ”he panivat paaluun kaksi ryöstäjää hänen kanssaan, toisen hänen oikealle ja toisen hänen vasemmalle puolelleen”. (Mark. 15:27) Mutta Jeesus kesti tämän nöyryyttämisensä, jotta Jehovan sana olisi voitu saattaa kunniaan totena ja erehtymättömänä ja jotta häntä hänen oman kansansa rikkomuksen vuoksi olisi voinut kohdata rangaistusisku. – Jes. 53:8.
57 Se, että Jehova Jumala palkitsi ja korotti korkealle messiaanisen ”Palvelijansa”, osoittaa, että Hän itse ei lukenut tätä ”Palvelijaa” pahantekijöiden joukkoon. Hän vain ennusti, että maailma luokittelisi messiaanisen ”Palvelijan” sillä tavalla. Jeesus Kristus kuitenkin kesti sellaisen nöyryytyksen, jonka kestäminen olisi vaikeaa Jumalan uskolliselle palvelijalle, sillä sehän näyttäisi olevan häpeäksi hänen Jumalalleen ja kunniaksi Jumalan pilkkaajalle. Mutta Jeesus joi sellaisen julkisen nöyryytyksen maljan voidakseen osoittautua armolliseksi tuomittua ja kuolevaa ihmiskuntaa kohtaan. Juuri tähän Jesajan 53:12 kiinnittää huomiomme sanoessaan: ”Hän kantoi monien synnit, ja hän rukoili pahantekijäin [toimi välittäjänä rikkojien, UM] puolesta.” – Vrt. Hepr. 2:14–18; 4:15.
58. a) Kenen armoa osoitettiin täten huomattavalla tavalla rikkoneita ihmisiä kohtaan ja missä määrin? b) Miksi hän valitsi ainosyntyisen Poikansa täyttämään hänen ”Palvelijansa” osan?
58 Hän itse toimi välittäjänä ja kantoi monien rikkojien synnin, jotta itse Jehova Jumalan armo olisi voitu ulottaa koko ihmiskunnalle. Lähettäessään messiaanisen ”Palvelijansa” ja antaessaan hänen kestää kaiken tämän kärsimyksen ja nöyryytyksen aina kuolemaan saakka Jehova osoitti omaa rajatonta armoaan meitä rikkojia kohtaan. Koko ajatus armon osoittamisesta tuomittua ihmiskuntaa kohtaan oli alkuisin Jehova Jumalasta. Hänen armonsa oli niin suuri, ettei hän säästänyt edes rakkainta taivaallista Poikaansakaan tämän takia. (Room. 8:31, 32) Hän ei halunnut armon osoittamista koskevan tarkoituksensa epäonnistuvan siksi, että hän olisi luottanut edustajaan, josta hän ei olisi voinut olla ehdottoman varma. Ainosyntyistä Poikaansa kohtaan hänellä oli erittäin suuri luottamus; Hän luotti siihen, että tämä Poika ei missään olosuhteissa pettäisi häntä, ja siksi hän valitsi tämän Pojan täyttämään ”minun palvelijani” osan. (Jes. 52:13; 53:11) Antaessaan tämän Pojan läpäistä sen ankaran kurituksen, joka oli säädetty tälle ”Palvelijalle”, Jumala osoitti rakastavansa häntä erittäin paljon. – Hepr. 12:3–6.
59. Kenen ansioksi Raamattu lukee tämän suurenmoisen ilmauksen ”rakkaudesta ihmiseen”?
59 Annettakoon kaikki kiitos Jehova Jumalalle sellaisen luotettavan ”Palvelijan” herättämisestä, jonka välityksellä Hänen oman rakkautensa ja armonsa suuruus tulee ilmi. Tämä toimenpide oli todella Hänen oman ihmisrakkautensa ilmaus, aivan niin kuin on kirjoitettu: ”Kun Pelastajamme, Jumalan, huomaavaisuus ja rakkaus ihmiseen tuli ilmeiseksi, hän pelasti meidät, ei meidän vanhurskaudessa tekemiemme tekojen johdosta, vaan armonsa mukaan sen pesun välityksellä, joka toi meidät elämään, ja uudistamalla meidät pyhällä hengellä. Tätä henkeä hän vuodatti meihin runsaasti Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen välityksellä.” – Tiit. 3:4–6.
60. a) Vaikka Jobin nuhteettomuuden säilyttäminen palkittiin runsaasti, niin miksi Jeesukselle Kristukselle annettiin paljon suurempi palkka? b) Mistä Jeesuksen uskollisuus koetuksessa maan päällä antaa vakuuden tulevaisuuden suhteen?
60 Me iloitsemme siitä, että uskollisen ”Palvelijan”, Jeesuksen Kristuksen, koeteltu nuhteettomuus on niin arvokkaalla tavalla palkittu, korkeammalla asemalla ja suuremmalla vastuulla Jehovan yleisjärjestössä. Ennakkokuvauksena tästä entisaikain kärsivällinen Job palkittiin murtumattoman nuhteettomuutensa säilyttämisestä siten, että hän sai kaksinkertaisen määrän sitä, mitä hänellä oli ollut ennen ankaraa koetustaan. (Job 42:10) Jeesuksen Kristuksen koettelemiseen maan päällä ja hänen nuhteettomuutensa säilyttämiseen sisältyi paljon enemmän, ja aivan oikein hänen palkkansakin oli paljon suurempi. Aivan yhtä varmasti kuin hän oli uskollinen niin ankaran nuhteettomuuskokeensa aikana maan päällä, hän tulee olemaan ehdottoman uskollinen suurempien vastuittensa täyttämisessä nyt tänä kriittisenä aikana ja kautta koko tulevaisuuden. – Luuk. 16:10.