Uskolliset naisevankeliuminpalvelijat – siunaus uuden maailman yhteiskunnalle

”Nainen, joka pelkää Jehovaa, hankkii ylistystä itselleen.” – Sananl. 31:30, Um.

 1. Mitkä ominaisuudet ovat sen naisen tunnus, joka ”hankkii ylistystä itselleen”, ja mm. millä tavoilla hänen läsnäolonsa kristillisessä seurakunnassa on hyödyllinen?

MILLAINEN siunaus Jumalaa pelkäävä nainen onkaan! Olkoonpa hän nuori tai vanha, naimaton tai nainut, voimakas ja hyvässä terveydessä tai ruumiillista voimaa vailla, niin jos hän on nainen, joka pelkää Jehovaa ja joka palvelee häntä kuuliaisesti ja uskollisesti, niin hän ”hankkii ylistystä itselleen”. (Sananl. 31:30, Um) Jos hän on naimisissa, niin millainen siunaus Jumalaa pelkäävä vaimo onkaan miehelleen ja lapsilleen! Ja olkoonpa tällainen nainen nainut tai naimaton, niin millainen siunaus hän onkaan kristilliselle seurakunnalle! Jehovan todistajat ovat tosiaan syvästi kiitollisia siitä, että heillä on keskuudessaan uskollisia naisevankeliuminpalvelijoita. Heidän intonsa ja luja nuhteettomuutensa ovat rohkaisun lähde, ja seurakunnat rikastuvat heidän naisellisista myötätuntoisen kiinnostuksen ja ymmärtämyksen ominaisuuksistaan, kun kaikki toimivat yhdessä yksimielisyydessä lampaitten etsinnässä ja huoltamisessa.

 2. Miksi sulous ja sievyys eivät ole naisen tosi viehättävyyden ratkaisevia tekijöitä?

² Sellaiset naiset ovat tosiaan kauniita Jehovan ja Jumalaa pelkäävien miesten silmissä. Kauneus on viehättävää, ja viehättävyys on todella toivottava ominaisuus. Olisi totisesti luonnotonta, jollei nainen haluaisi olla viehättävä toisille. Sananlaskut sanoo: ”Suloinen nainen saa kunniaa.” (11:16) Mutta Sananlaskujen 31:30 (Um) sanoo samalla: ”Sulous voi olla pettävä, ja sievyys voi olla turha, mutta nainen, joka pelkää Jehovaa, hankkii ylistystä itselleen.” Sievyys ja pinnallinen sulous ilman Jehovan pelkoa olisi tosiaan turhaa ja pettävää. Nämä eivät ole siis ratkaisevia tekijöitä naisen todelliselle viehättävyydelle. Tosiaankin, nainen saattaa olla erittäin sievä ruumiillisesti ja kuitenkin mitä epämiellyttävin miehestä, jolla on kypsä arvostelukyky. Mielenlaatunsa takia, kenties olemalla riidanhaluinen, muuten viehättävä vaimo voi karkottaa miehensä pois yhtä varmasti kuin vuotavasta katosta tippuva vesi karkottaa hänet sateella. – Sananl. 27:15.

NAISEN TEOKRAATTINEN ASEMA

 3. Mihin teokraattiseen asemaan Jehova on asettanut naisen?

³ Mikä tahansa saa lisäkauneutta, kun se nähdään sopivassa ympäristössä eli asemassa, koska se sopii siihen. Poissa siitä asemasta se menettää paljon kauneudestaan ja saattaa tosiaan tulla aivan tavalliseksi, jopa rumaksi. Samoin on Jehova valmistanut sopivan aseman naiselle teokraattisessa asiainjärjestelyssään. Apostoli kirjoitti henkeytettynä 1. Korinttolaiskirjeen 11:3:nnessa: ”Kristus on jokaisen miehen pää ja . . . mies on vaimon pää ja . . . Jumala on Kristuksen pää.”

 4. Miksi Jehova on järjestänyt pään aseman järjestöönsä, ja merkitseekö se, että mies on asetettu vaimon pääksi, hänen halventamistaan?

⁴ Joidenkuiden voi olla vaikea hyväksyä tätä Jumalan sanan periaatetta, joka määrää miehen ja naisen välisen suhteen. Ne, jotka puoltavat ”naisten emansipaatiota eli itsenäistymistä”, voivat väittää sitä vastaan ja ajatella, että sen hyväksyminen olisi taka-askel. Mutta se, mitä apostoli kirjoittaa, ei tarkoita naisen halventamista enempää kuin sekään, että Kristus on miehen pää, halventaa miestä. Eikä Kristus itse ole varmastikaan tyytymätön pitämään Jehovaa Päänään. Mies ei ole tietenkään Kristus, mutta eihän Kristuskaan ole Jumala. ”Ei Jumala ole epäjärjestyksen, vaan rauhan Jumala”, ja rauha vaatii pään, sen, että joku ottaa vastuun toiminnan eri puolien ohjaamisesta, kun kysymyksessä on useampia kuin ainoastaan yksi henkilö. – 1. Kor. 14:33.

 5. a) Miten nainen voi siis olla tyytyväinen ja onnellinen ottaen huomioon Jehovan asiainjärjestelyn? b) Mikä on seurauksena naiselle, joka yrittää kilpailla miehen kanssa pään asemasta?

⁵ Miehen ja naisen yhteydessä Jumala, joka oli luonut miehen ensiksi, määräsi hänelle sen mukana seuraavien vastuiden ohella perheen päämiehen aseman, että hän on vaimonsa pää. Tämä tarkoitettiin perheen siunaukseksi, kaikkien sen jäsenten rauhaksi ja onneksi. Nainut nainen, joka tunnustaa tämän tosiasian ja jolla on aviomiehenä mies, joka suorittaa osansa kristittynä päänä, on todella erittäin siunattu. Hän on siinä asemassa, minkä Jumala järjesti hänelle, ja hänellä on täysi syy olla tyytyväinen ja onnellinen. Ymmärtäväinen nainen arvostaa tätä ja on kiitollinen. Nainen, joka hylkää aseman, minkä Jumala on määrännyt hänelle, ja joka yrittää kilpailla miehen kanssa päänä, menettää kauneutensa naisena. Hän ei ole enää ”naisellinen”. (1. Piet. 3:7, Um) Vaikka viisas mies sanoikin asian räikeästi, niin hän puhui siitä huolimatta todenmukaisesti lausuessaan: ”Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla.” – Sananl. 11:22.

 6. Miten Pietari kuvailee naineen naisen teokraattisen viehättävyyden?

⁶ Se, että nainen tunnustaa Jehovan järjestelyn ja onnellisena mukautuu siihen, on välttämätöntä hänen omalle ilolleen ja tyytyväisyydelleen ja tekee hänestä mitä arvokkaimman uuden maailman yhteiskunnalle. Apostoli Pietari kuvailee naineitten naisten arvoa ja viehättävyyttä tässä teokraattisessa asemassa seuraavin sanoin: ”Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa [syvässä kunnioituksessa, Um]. Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista [eikä päällysvaatteiden kantamista, Um], vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis.” – 1. Piet. 3:1–4.

NAISEVANKELIUMINPALVELIJAN SOPIVA ASU

 7. Onko väärin, että nainen kiinnittää huomiota ulkonäköönsä, mutta mihin koristukseen hänen tulee kuitenkin kiinnittää suurin huomio?

⁷ Onko meidän näistä Pietarin sanoista ymmärrettävä, että naisen ei sovi kiinnittää huomiota ulkonäköönsä? Ei lainkaan. Pietari ei sano, että tukan palmikoiminen ja kultakoristeiden kantaminen olisi itsessään väärin enempää kuin päällysvaatteitten pitäminenkään. Pietarin päivinä ja varhempinakin aikoina oli yleisenä tapana, että naiset pitivät tukkansa hyvin pitkänä, eikä sen palmikoiminen tapahtunut ainoastaan kauneuden vaan myös käytännöllisyyden vuoksi. Mutta samoin kuin meidän aikanamme, silloinkin eräät naiset käyttivät paljon aikaa tukkansa laittamiseen ja kaunistivat usein tukkansa kultakoristein siinä määrin, että siitä tuli päähänpiintymä, ja he olivat enemmän huolissaan ulkonäöstään kuin siitä, millaisia he olivat todella sisäisesti. Pietari osoittaa sen tähden, mille tulee panna painoa, mikä on oleva päähuolena, nimittäin ”salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuus”.

 8. Miksi naisevankeliuminpalvelijan tulee käyttää hyvää makua pukeutumisessaan?

⁸ Kun naisevankeliuminpalvelija kulkee talosta taloon puhumassa ihmisille Jumalan valtakunnan hyvästä uutisesta, niin hän edustaa Kristusta samoin kuin mieskin. Naisevankeliuminpalvelija haluaa näin ollen käyttää hyvää makua pukeutumistavassaan pitäen mielessään tehtävänsä arvokkuuden eikä pukeudu koskaan siten, että se saisi kenenkään kompastumaan hänen viemäänsä sanomaan. Sen julkisen tavan vuoksi, jolla hän suorittaa palvelustaan, hän on suuressa määrin yleisesti nähtävänä. Huomioitsijat ovat taipuvaisia päättelemään hänen sanomansa hänen ulkonäöstään.

 9. Mitä maailman taipumusta naisevankeliuminpalvelija karttaa ja miksi?

⁹ Samalla kun naisevankeliuminpalvelija on aistikkaalla tavalla nainen pukeutumiseltaan, hän karttaa maailman menettelyä sen pyrkiessä korostamaan liikaa sukupuolisuutta käyttämällä ylenpalttisesti ehostusta ja pukutyylejä, mitkä ovat aistillisia ja kiihottavia. Tällainen ei ainoastaan estäisi ihmisiä pitämästä häntä vakavasti kristittynä evankeliuminpalvelijana, vaan lisäksi hän todennäköisemmin tekisi aivan päinvastaisen vaikutuksen. (Jes. 3:16–23) Hän karttaa siis panemasta maailman tavoin pääpainoa sukupuoliselle houkutukselle, ikään kuin se olisi yksinomainen tarkoitus elämässä, eikä näin ollen lankea siihen ansaan, että alkaisi liiaksi huolehtia sellaisista asioista tai menisi sellaisiin äärimmäisyyksiin, että hänen ulkonäkönsä olisi pikemminkin hämmentävä kuin säädyllisesti viehättävä.

10. Mitä muuta äärimmäisyyttä tulee karttaa, ja miten Paavali neuvoo 1. Timoteuksen kirjeen 2:9, 10:nnessä pukeutumaan?

¹⁰ Mutta me emme halua vetää ihmisten huomiota pois sanomastamme silläkään, että meiltä puuttuisi ilmeisesti kiinnostusta henkilökohtaista ulkonäköämme kohtaan. Raamattu ei tuomitse jalokivien ja korujen tai muidenkaan sellaisten esineiden käyttöä, joiden voidaan katsoa tehostavan kauneutta, ts. kun niitä käytetään kohtuullisesti ja hyvää makua ilmaisten. (1. Moos. 24:22; 2. Moos. 35:22) Kristitty valvoja Paavali ilmaisee oikean suhtautumistavan itsestään huolehtimiseen, kun hän kirjoitti: Minä tahdon, ”että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla, vaan hyvillä teoilla, niinkuin sopii naisille, jotka tunnustautuvat jumalaapelkääviksi”. (1. Tim. 2:9, 10) Olkoonpa naisevankeliuminpalvelija missä maassa tahansa ja olkootpa paikalliset pukeutumistavat millaiset hyvänsä, niin hänen kohtuullisuutensa ja jumalanpelkonsa auttaa häntä ratkaisemaan, miten tulee pukeutua sopivasti mihinkin tilaisuuteen ja olosuhteisiin.

11. a) Mikä ilmaisee todella naisen olevan Jumalan palvelija ja toden teolla viehättävä? b) Mitä ”hiljaisen ja rauhaisan hengen” omaaminen merkitsee?

¹¹ Mutta naisen ilmaisevat todella Jumalan palvelijaksi hänen hyvät työnsä evankeliuminpalveluksessa. Kun hänellä on ”hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuus”, niin se leimaa hänet tosi kauniiksi ja viehättäväksi naiseksi. Tämä asu erottaa kristityn naisen toisista naisista. ”Hiljaisen ja rauhaisan hengen” omaaminen merkitsee tyyntä ja tasaista mielenlaatua ja sen säilyttämistä ahdistuksen aikoinakin. Se merkitsee mielen tyytyväisyyttä, sydäntä, joka on vapaa kateudesta, ylpeydestä tai pahansuopaisuudesta. Se merkitsee mielenlaatua, mikä auliisti mukautuu Jehovan tahtoon ja on halusta ja iloiten yhteistoiminnassa palvelijatovereitten kanssa uuden maailman yhteiskunnassa. Hyväsydäminen ja lempeämielinen nainen pysyy aina siunauksena niille, joiden seurassa hän on. Ja, mikä on vieläkin tärkeämpää, hänellä on Jehovan suosio, mikä johtaa iankaikkiseen elämään hänen uudessa vanhurskaassa järjestyksessään.

MUINAISAIKAIN USKOLLISIA NAISIA

12. Mistä Saara on erinomainen esimerkki, ja miten hän oli siunattu?

¹² Katsellen taaksepäin ajassa apostoli Pietari jatkaa: ”Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivon Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää.” (1. Piet. 3:5, 6) Katsohan, millaisen siunauksen uskollinen Saara sai Jehovalta. Uskollisen patriarkan Aabrahamin vaimona hänestä tuli Iisakin, ”Hengen mukaan syntyneen” pojan, äiti ja siten eräs Jeesuksen Kristuksen esiäideistä. (Gal. 4:29) Nykyisistä kristityistä naisista, jotka ilmaisevat samoja ominaisuuksia kuin Saara, erityisesti Pietarin käsittelemää ominaisuutta, naisellista alistuvaisuutta uskollisuudessa ja kuuliaisuudessa, puhutaan Saaran ”lapsina”, samoin kuin niitä, jotka pysyvät Aabrahamin uskossa, kutsutaan hänen ”lapsikseen”. – Gal. 3:7.

13. Mitkä ominaisuudet ilmaisivat Rebekan Iisakille sopivaksi morsiameksi?

¹³ Entä eräs toinen Jeesuksen esiäiti, Rebekka, joka kuvaillaan siihen aikaan, jolloin Aabrahamin palvelija tapasi hänet, nuoreksi naiseksi, joka ”oli näöltään hyvin ihana”? Mutta ei vain Rebekan ulkonäkö ollut viehättävä eikä hänen ulkonainen suloisuutensa se tärkeä ominaisuus, mikä tuotti hänelle siunauksen. Aabrahamin palvelija näki hänet Iisakin tulevaksi morsiameksi sen tähden, että hän osoittautui ahkeraksi ja siveäksi.

14. Minkä kokeen Rebekka kesti, kokeen, mikä vaati häntä ilmaisemaan näitä ominaisuuksia?

¹⁴ Sillä yksinkertaisella kokeella, mitä palvelija päätti käyttää, ei ollut mitään tekemistä ulkonaisen kauneuden kanssa. ”Niin tapahtukoon, että se tyttö, jolle minä sanon: ’Kallista tänne vesiastiaasi juodakseni’, ja joka vastaa: ’Juo, minä juotan kamelisikin’, on juuri se, jonka sinä olet määrännyt palvelijallesi Iisakille.” Ja juuri niin kävi. Kun palvelija pyysi Rebekalta juotavaa, tämä heti myöntyi sanoen kunnioittavasti: ”Juo, herrani”, ja tarjoutui juottamaan kamelitkin, ”kunnes ne ovat juoneet kyllikseen”. Se ei ollut mikään pieni työ, sillä juotettavana oli kymmenen kamelia. Kun Aabrahamin palvelija ilmoitti sitten myöhemmin tehtävänsä, niin Rebekka halukkaasti hyväksyi edun tulla Iisakin vaimoksi. Ei ole ihme, että kun Iisak lopulta tapasi Rebekan, niin ”hän rakasti häntä”. – 1. Moos. 24:14–21, 58, 67.

15. Miten kertomus Iisakista ja Rebekasta sisältää ajankohtaisen ohjeen avioliittoa harkitsevalle nuorelle miehelle?

¹⁵ Tämä Raamatun kertomus on myös ajankohtainen antaessaan täten neuvoja niille kristityille miehille, jotka saattavat harkita avioliittoa, siitä, mitä heidän tulee odottaa puolisolta. Rebekka oli kaunis tyttö, mutta Aabrahamin palvelija tiesi, ettei se yksin riittänyt. Hän varmistui siitä, että tyttö omasi oikeat sydämen ominaisuudet ollakseen pätevä tulemaan isäntänsä pojan vaimoksi. Nuori mies on viisas, jos hän varmistautuu siitä, että tytöllä, jonka kanssa hän aikoo mennä naimisiin, on samanlaiset ominaisuudet, ja miehen tulee olla itsensä kyllin kypsä voidakseen päättää tämän, jolleivät hänen vanhempansa ratkaise asiaa hänen puolestaan. Vaikka nuorella miehellä onkin monissa maissa vapaus valita itse puolisonsa, mitä vapautta Iisak ei käyttänyt Rebekan suhteen, niin se osoittaisi silti kypsyyttä hänen puoleltaan, jos hän olisi valmis kuuntelemaan vanhempien henkilöiden neuvoja, erityisesti vanhempiensa, jos he ovat itse kypsiä kristittyjä, vaikka loppuratkaisu jäisikin hänelle itselleen.

16. a) Minkä edun Debora sai? b) Mitkä edut tulivat Mirjamille, mutta miten hänen elämällään on varoittava ääni?

¹⁶ Toisetkin uskolliset muinaiset naiset saivat nauttia erityisiä palvelusetuja Jehovalta. Esimerkiksi Deborasta tuli naisprofeetta, ja hänellä oli riemullinen tilaisuus työskennellä yhdessä tuomari Baarakin, Israelin sotajoukkojen komentajan, kanssa, joka tuhosi Kanaanin kuninkaan Jaabinin sotajoukot Jehovan avulla ja vapautti kansan kaksikymmenvuotisesta sorrosta. (Tuom. 4:1–5:31) Mirjam sai varmasti iloita monista siunatuista palveluseduista veljensä Mooseksen mukana, kun tämä johdatti Israelin kansan pois Egyptistä ja erämaan läpi. Mirjam palveli muun muassa myös profeettana ja naislaulajien johtajana. (2. Moos. 15:20) Mutta hänen esimerkillään on myös varoituksen ääni. Kun hän astui teokraattisen tehtävänsä ulkopuolelle ja puhui Jumalan palvelijaa Moosesta vastaan, niin hänet lyötiin spitaalilla. Tämän sairauden inhottavuus ilmensi totisesti hänen käyttäytymisensä epämiellyttävyyttä Jehovan ja Mooseksen silmissä. Seurauksena oli, että hänet eristettiin joksikin aikaa Israelin leiristä. – 4. Moos. 12:1–16.

17. Mitä hyviä ominaisuuksia Dorkas ilmaisi? Entä Lyydia? Mitkä siunaukset he saivat?

¹⁷ Ajattele sitten niitä uskollisia naisia, jotka saivat siunauksia Jeesuksen ja varhaiskristillisen seurakunnan aikana. Ajattele, mitä tapahtui anteliaalle ja työteliäälle Tabitalle eli Dorkakselle. Tämä Joppen kaupungin opetuslapsi oli ahkera ompelijatar, joka ”teki paljon hyviä töitä ja antoi runsaasti almuja”. Eräänä päivänä hän sairastui ja kuoli. Ja miten odottamattoman siunauksen hän saikaan, kun apostoli Pietari herätti hänet kuolleista! (Apt. 9:36–42) Sitten oli Lyydia Tyatirasta, myös ahkera nainen, ”purppuranmyyjä”. Hänen sydämensä oli mitä vastaanottavin Paavalin hyvän uutisen saarnaamiselle, ja hän osoitti kiitettävää vieraanvaraisuutta tarjoamalla asunnot kotoaan apostolille ja hänen lähetystovereilleen. Tosiaan Luukkaan oli kirjoitettava, että ”hän vaati meitä” tulemaan. Hänen kotiaan käytettiin ilmeisesti myöhemmin uskovien kokouspaikkana, ja hänen nimensä elää Raamatun kertomuksessa todistuksena hänen hyvistä töistään. – Apt. 16:14, 15, 40.

18. Mistä Priskilla oli erinomainen esimerkki, ja miten hän osoitti tämän, sekä mihin palvelusetuihin se johti?

¹⁸ Priskilla on myös eräs nainen, joka mainitaan useissa kohdissa Kristillisissä kreikkalaisissa kirjoituksissa. On kiinnostavaa, että niissä kuudessa kohdassa, joissa hänen nimensä esiintyy kertomuksessa, hänet mainitaan aina miehensä yhteydessä. Tämän kanssa hän osoitti vieraanvaraisuutta Paavalille hänen vieraillessaan Korintossa ja teki epäilemättä paljon sikäläisen uuden seurakunnan vahvistamiseksi. Ainakin yhdessä tapauksessa tämä uskollinen pariskunta pani ”oman kaulansa alttiiksi” pelastaakseen Paavalin ja ansaitsi siten kaikkien seurakuntien kiitoksen. Miehensä kanssa Priskilla matkusti Paavalin mukana Efesoon, missä hän sai edun auttaa vaikutusvaltaista Apollosta totuuden täsmälliseen tuntemukseen, ja hänen kodistaan tuli seurakunnan kokouspaikka sillä seudulla. Hän on täten erinomainen esimerkki nykyisille naisille, joilla on etu olla antautuneitten miesten vaimoina, miesten, jotka voivat olla seurakunnan valvojia, matkustavia evankeliuminpalvelijoita tai lähetystyöntekijöitä ulkomailla. Heidän uskollinen tukensa tuo mukanaan riemullisia palvelusetuja. – Apt. 18:2, 18, 26; Room. 16:3–5; 1. Kor. 16:19; 2. Tim. 4:19.

19. Missä kahdessa Jeesuksen palvelusajan tilaisuudessa Martan sisar Maria toimi tavalla, mikä tuotti hänelle siunauksen?

¹⁹ Kun ajattelemme Jeesuksen ajan uskollisia naisia, ei kenenkään muun nimi tule herkemmin mieleen kuin Betanian Marian, Martan ja Lasaruksen sisaren. Kuka ei olisi kuullut siitä tilaisuudesta, missä Jeesus vieraili Martan kotona ja Maria ”asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa”? Jeesus kiitti häntä tästä. Eräässä myöhäisemmässä tilaisuudessa Maria voiteli Jeesuksen kallisarvoisella hyvätuoksuisella öljyllä spitaalisen Simonin kodissa. Kun toiset, mm. Juudas Iskariot, arvostelivat hänen tekoaan, niin Jeesus sanoi: ”Hän teki hyvän työn minulle. . . . Hän teki, minkä voi. . . . Totisesti minä sanon teille: missä ikinä kaikessa maailmassa evankeliumia saarnataan, siellä sekin, minkä tämä teki, on mainittava hänen muistoksensa.” – Luuk. 10:38–42; Mark. 14:3–9; Joh. 12:1–8.

20. a) Löydämmekö me samanlaisia naisia nykyisestä uuden maailman yhteiskunnasta? b) Mitä palvelusetuja heillä on käytettävänään?

²⁰ Entä nykyään? Löydämmekö tämänkaltaisia naisia palvelemassa nykyisen kristillisen seurakunnan mukana? Sellaisia naisia kuin Saara, joka antoi niin hienon esimerkin vaimon alistuvaisuudesta, yhtä viehättäviä ja ahkeria naisia kuin Rebekka, kuin vieraanvarainen Lyydia ja antelias Dorkas, kuin kuuliainen ja uskollinen Priskilla ja kuin Maria, joka ”teki, minkä voi”, tosi palvonnan hyväksi? Kiitos Jehovan, me löydämme! Ja millaisia riemastuttavia etuja onkaan avoinna tällaisille naisille nykyään! Uskovien miesten ohella he saavat nauttia samoja etuja, antautua tekemään Jehovan tahdon, mennä kasteelle, tulla hyvän uutisen palvelijoiksi. He voivat johtaa Raamatun kotitutkisteluja kiinnostuneille ja osallistua valmentamaan omia lapsiaan niin ikään antautuneiksi evankeliuminpalvelijoiksi. He voivat ryhtyä kokoajan palvelijoiksi tienraivaajina tai erikoistienraivaajina tai lähetystyöntekijöinäkin ulkomailla tai kenties päästä palvelemaan Beetelissä.

21. Miten antautuneet naiset voivat siis katsella Jehovalle suoritettavan palveluksensa etuja?

²¹ Ottaen huomioon kaiken tämän ei kenenkään antautuneen naisen tarvitse tuntea olevansa millään tavalla ahtaalla Jehovan palvelemistilaisuuksien puutteessa. Päinvastoin, naisevankeliuminpalvelijoilla on täysi tilaisuus laajentaa palvelusetujaan, ja jokainen antautunut nainen haluaa ’tehdä, minkä voi’, edistyäkseen kypsyyteen, suorittaakseen osansa uskollisesti Jumalan kansan keskuudessa ja siten olla suuriarvoinen Jumalan silmissä ja saada kristityiltä tovereiltaan kunnioittavaa ylistystä.

[Kuva s. 256]

”Juo, herrani.”