Pelastus perheellesi ja lähimmäisillesi
”Mutta jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.” – 1. Tim. 5:8.
1, 2. Millaiset ovat nykyään maan päällä vallitsevat olosuhteet vedenpaisumusta edeltäneisiin verrattuina?
KUINKA monet ihmiset pysähtyvät nykyään maan päällä huomatakseen olevansa Jehova Jumalan, Luojan, edessä samassa asemassa kuin Nooa oli juuri vedenpaisumuksena tunnetun Jumalan suuren hävitys- ja puhdistustyön edellä? Jeesus sanoi tästä sukupolvesta, missä me nyt elämme: ”Sillä niinkuin oli Nooan päivinä, niin on Ihmisen Pojan tulemus oleva. Sillä niinkuin ihmiset olivat niinä päivinä ennen vedenpaisumusta: söivät ja joivat, naivat ja naittivat, aina siihen päivään asti, jona Nooa meni arkkiin, eivätkä tienneet, ennenkuin vedenpaisumus tuli ja vei heidät kaikki; niin on myös Ihmisen Pojan tulemus oleva.” – Matt. 24:37–39.
2 Nooan aikaa koskeva kertomus sanoo: ”Herra näki, että ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja . . . kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat. . . . ja maa tuli täyteen väkivaltaa.” (1. Moos. 6:5, 11) Ihmisten Jumalan päätösten vastaisesti tekemä paha vaati häntä välttämättä poistamaan heidät maan pinnalta, ja sen Hän tekikin. Maailma on samalla tavalla nytkin pahuuden ja väkivallan täyttämä, ja Jehova on jälleen ryhtymäisillään toimenpiteisiin pahantekijöitä vastaan. Samoin kuin rakkauden suuri Jumala pelasti vanhurskaan Nooan ja hänen perheensä tuholta, on pelastus nykyäänkin niiden yksilöiden ja perheiden saatavissa, jotka ovat halukkaita vanhurskauteen.
3. Mikä sanoma on vietävä kansoille, ja keiden se on vietävä?
3 Pelastuksen hyvä uutinen täytyy tehdä tunnetuksi maailmalle, mitä odottaa Jumalan Harmagedonin-sodan yleishävitys. ”Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: ’Sinun Jumalasi on kuningas!’” (Jes. 52:7) Jehovan uskollinen kansa täyttää iloiten tätä ennustusta, ja pelastuksen ja rauhan hyvää uutista julistetaan nyt koko maailmassa. Tehdään suuria uhrauksia, jotta uhkaavasta tuhosta varoitettaisiin ja pelastustietä julistettaisiin sillä tavoin, että miljoonat ihmiset saisivat sen tiedon, mikä on välttämätön heidän pelastumisekseen Harmagedonissa tulevalta Jumalan hävitykseltä. Tätä sanomaa saarnataan kansoissa, kaupungeissa, pienissä kylissä ja maaseuduilla, kuten Jeesus ennusti Matteuksen 24:14:nnessä: ”Ja tämä valtakunnan evankeliumi pitää saarnattaman kaikessa maailmassa, todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu.”
4. Minkä ensisijaisen seikan evankeliuminpalvelija voi sivuuttaa lähimmäistensä tavoittamisen innossaan?
4 Jehovan innokkaat palvelijat ponnistelevat äärimmilleen viedäkseen lähimmäisilleen tämän elämänantavan Sanan. Saarnaaminen ja opettaminen niiden keskuudessa, joilla on kuuleva korva, on aikaa ja voimia kysyvää toimintaa. Joskus me uppoudumme siinä määrin pelastuksen saattamiseen lähimmäisillemme, että emme kiinnitä riittävästi huomiota omien perheittemme pelastumiseen. Mutta jokaisen tulisi kuitenkin ottaa oma huonekuntansa ensiksi huomioon. Apostoli Paavali esittää tämän säännön: ”Jos joku ei pidä huolta omaisistaan ja varsinkaan ei perhekuntalaisistaan, niin hän on kieltänyt uskon ja on uskotonta pahempi.” – 1. Tim. 5:8.
5. a) Kenen teitä meidän on seurattava ja miksi? b) Mikä opettamisvelvollisuus on asetettu perheitten päämiehille?
5 Huolenpito perheestä on sen tähden Jehovan periaate, ja jokaisen täytyy mukautua Hänen vanhurskaisiin teihinsä. Jehova sanoo: ”Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, . . . Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” (Jes. 55:8, 9) Tämän maailman tiet perheisiin nähden eroavat Jehovan teistä. Kristitty ei voi seurata tätä maailmaa. Miten Jehova voi opettaa kansaansa pitämään huolta perheestä? Hän sanoo isille: ”Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan, painukoot sydämeesi. Ja teroita niitä lastesi mieleen ja puhu niistä kotona istuessasi ja tietä käydessäsi, maata pannessasi ja ylös noustessasi.” (5. Moos. 6:6, 7) ”Painakaa sydämiinne kaikki ne sanat, jotka minä tänä päivänä teen todistajiksi teitä vastaan, niin että käskette lapsianne tarkoin täyttämään kaikki tämän lain sanat. Sillä ei ole se turha sana, joka ei koskisi teitä, vaan siinä on teidän elämänne; ja sen sanan varassa te elätte kauan.” (5. Moos. 32:46, 47) Nämä sanat merkitsevät elämää. Ne on puhuttu erityisesti perheitten päämiehille, jotta heille pantaisiin Jumalan käskystä velvollisuus opettaa lapsilleen Jehovan tiet, mitkä johtavat pelastukseen. Tämän opetuksen laiminlyöminen johtaa tuhoon.
6, 7. Mikä aviomiehen velvollisuus on perheen naispuolisia jäseniä kohtaan, ja miten Raamattu todistaa tämän?
6 Tämä Jumalan valitulle kansalle annettu neuvo vahvistaa hänen lakinsa jatkuvan periaatteen, mikä soveltuu samalla tavalla kristittyihin nykyään. Kristittyjen aviomiesten ensisijainen Jumalan asettama vastuu koskee heidän perheittensä huolenpitoa ja pelastusta. Tämä soveltuu kaikkiin huonekunnan jäseniin, vaimoon, isoäitiin ja lapsiin – sekä poikiin että tyttöihin. Kaikilla on samanlainen oikeus pelastua. Sen hyvin alhaisen aseman tähden, missä naisia pidetään monissa maissa, on mitä tärkeintä, että kristityt pitävät mielessään Jumalan periaatteen eikä maailman periaatetta.
7 Apostoli Pietari, joka itse oli nainut mies, sanoi Jumalan pyhän hengen henkeyttämänä kirjoittaessaan vaimoista: ”Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi.” (1. Piet. 3:7) Kristityillä aviomiehillä on sen tähden Jumalan asettama velvoitus osoittaa asiaankuuluvaa kunnioitusta heikompaa astiaa kohtaan. Eräissä kansoissa ja joillakin paikkakunnilla ei naisia pidetä kunniassa, vaan heidät jätetään huomioonottamatta, heitä kohdellaan alhaisempina, ikään kuin he olisivat vain omaisuutta; käsitelläänpä heitä joissakin tapauksissa orjinakin. Miehet ajattelevat: ”Minä olen mies, hän on vain nainen”, tai: ”Minä olen aviomies, pää, ja vaimon täytyy totella minua. Hänen asemansa on minun palvelemiseni.” Häntä ei tunnusteta henkilöksi, yksilöksi. Mutta tämä ei ole kristillinen näkemys. Se ei ole ’kunnian osoittamista heikommalle astialle’, jolla on Jumalan edessä samanlainen oikeus pelastua. Niiden, jotka haluavat saada Jehovan hyväksynnän, täytyy vaeltaa hänen teitään.
8. Millä tavalla Jehova Jumala kohtelee miehiä ja naisia tasavertaisina?
8 Molemmilta sukupuolilta vaaditaan samaa kristillistä menettelyä. Pelastumisoikeus on samaten tarjolla paitsi vaimoille, myöskin äidille, sisarelle, tyttärelle ja muille huonekunnan naisille. Apostoli Paavali osoittaa meille oikean asenteen: ”Ei ole orjaa eikä vapaata, ei ole miestä eikä naista; sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” (Gal. 3:28) Herramme Jeesuksen Kristuksen uhriin perustuvan Jehovan ansaitsemattoman hyvyyden hyöty soveltuu samaten mieheen kuin naiseenkin. Hän vuodattaa henkeään sekä miehille että naisille. Samat Jehovan käskyt soveltuvat kumpiinkin. Sama iankaikkisen elämän toivo tarjotaan heille.
9. Mikä vakava kysymys tulisi tehdä jokaiselle perheenpäälle, ja mikä seuraus on hänen laiminlyönnistään?
9 Kysyköön kukin kristitty perheen pää näiden periaatteitten valossa itseltään: ”Ovatko minun huonekuntani naiset niin talousvelvollisuuksien painamat, että he ovat raatajia, joilta hengellinen ravinto on riistetty?” Jos näin on, niin he tulevat hengellisesti heikoksi ja ovat perintönsä menettämisen vaarassa. Tämä on totisesti hyvin vakavaa aviomiehille, koska heidän täytyy kantaa vastuu näistä vaaroista. Otaksukaamme, että vaimo, äiti, sisar tai tytär ei saisi laiminlyönnin takia ravintoa luonnolliselle ruumiilleen ja tulisi heikoksi, ja sairaaksi, vaikka aviomies on hyvässä terveydessä. Se olisi häpeä. Maan lakikin voisi rangaista sellaista aviomiestä! Kuinka paljon enemmän pitääkään Jehova Jumalan laki vastuussa aviomiestä, joka on laiminlyönnin takia aiheuttanut hengellisen sairauden tai kuoleman huollossaan oleville! Paavali osoitti, että kristityn oikea menettely on pitää samalla tavalla huolta vaimosta kaikessa: ”Mutta myös teistä kukin kohdaltaan rakastakoon vaimoaan niinkuin itseään.” – Ef. 5:33.
10. Miten on miehen ja vaimon välinen toveruus kuvailtu, ja miten saavutetaan parhaat tulokset?
10 Eräs isän vastuuvelvollisuus on järjestää kaikki osallistumaan välttämättömiin taloustehtäviin. Kun kaikki perheenjäsenet ottavat niihin osaa, niin taakka jakautuu. Tämä menettely on paljon parempi kuin sellaisen päämiehen, joka sanoo: ”Pitäkööt naiset huolen talouspulmista. Se on naisten työtä.” Herra Jeesus kuvasi aviomiehet ja -vaimot yhteeniestettyinä. Juhta- eli härkäpari vetää yhdessä. Siksi ne saavat tuloksia aikaan. Koska kristityt aviomiehet ja -vaimot ovat iestetyt yhteen, niin heidän täytyy vetää yhdessä taloustaakkaa ja evankeliuminpalvelusvelvollisuuksia. Tämä ei salli aviomiehen rientää edelle tutkimisessa, kenttäpalveluksessa eikä kokouksissa. Hänen uskollinen vaimonsa täytyy pitää hänen rinnallaan teokraattisessa edistymisessä, sillä molemmat ovat iestoveruksia, jotka vetävät rinnan. Aviomiehet, edistyvätkö teidän vaimonne teokraattiseen kypsyyteen samaa vauhtia kuin te itsekin? Jolleivät, niin johtuuko se teidän laiminlyönnistänne? Muistakaa, että vahvan täytyy auttaa heikkoa, niin kuin apostoli Pietari sanoo: ’Osoittakaa heille kunnioitusta kuin heikommalle astialle.’ – 1. Piet. 3:7.
HUONEKUNNAN HYVÄ HOITO
11. a) Millä tavalla perheenpään tulee opettaa? b) Miten perhe on kuin pieni seurakunta?
11 Isän täytyy talon päämiehenä varata samanlaiset tilaisuudet hengellisissä asioissa. Tämä vaatii hyvää järjestelyä, hyvin johdettua, järjestyksellistä taloutta. Ensimmäiseksi on välttämätöntä huolehtia totuuden opettamisesta perheelle. Vain tällä tavalla se voi vaeltaa pelastustietä. Perheen pitämiseksi tällä oikealla tiellä sanotaan Jumalan Sanassa opetustapaa ’mieleen teroittamiseksi’. (5. Moos. 6:7) Tätä vastaava heprealainen sana merkitsee toistamista, yhä uudelleen sanomista, opettamista toistamalla usein. Se johtuu juurisanasta, mikä merkitsee uudelleen tekemistä, jotta saisi aikaan syvän vaikutuksen. Isän täytyy opettajana toistaa pitäen ahkerasti ja vakavasti Jehova Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen tuntemuksen aina huonekunnan mielessä. Vaaditaan aikaa, kärsivällisyyttä ja huolenpitoa. Isä, joka on syvästi huolissaan perheensä hyvinvoinnista ja pelastuksesta, kiinnittää huolellisesti huomiota hyvän teokraattisen järjestyksen kaikkiin yksityisseikkoihin kodissa, samoin kuin seurakunnan palvelija hoitaa jokaista seurakunnan hyvinvoinnille välttämätöntä pikkupiirrettä. Seurakunnassa pidetään huolta tutkistelusta, lukemisesta, rukouksesta, kokouksista, kenttäpalveluksesta, sairaitten ja vanhojen luona käymisestä ja niin edelleen. Samoin tulee olla kodissakin. Vastuu tästä on perheen päällä. Perhe on kuin pieni seurakunta. Hyvät perheet muodostavat hyviä seurakuntia. Hyvin johdettu kristitty koti on menestyvän kristillisen toiminnan perusta. Kaikilla sen jäsenillä täytyy olla aikaa tutkia, lukea, käydä kokouksissa ja rukoilla. Hyvä ja viisas isä huolehtii näistä asioista johtaen siten hyvin huonekuntaansa.
12. Miten aikataulukko auttaa?
12 Tästä syystä tarvitaan perheelle aikataulukkoa. Isän tulee ensimmäisenä pitää siitä kiinni. Hänen itsekurinsa antaa oikean johdon muulle perheelle. Tämän aikataulukon täytyy varata perheelle täysi tilaisuus koko teokraattiseen ohjelmaan osallistumiseen. Siihen täytyy kuulua perhetutkistelu, perheen lukutilaisuudet, kokouksissa käynti, osallistuminen kenttäpalvelukseen, henkilökohtainen tutkiminen ja erityisesti kokoontuminen yhteisrukouksiin. Perheenpää, joka järjestää aikataulukon kaikille näille toiminnoille, auttaa varmasti perhettään pelastumaan.
13. Mitkä kysymykset perheenpään tulee tehdä itselleen? Mitä vaaditaan? Mitä varten?
13 Pysähtyköön kukin kristitty perheenpää hetkeksi kysymään itseltään: ”Missä on minun teokraattinen perhetaulukkoni? Milloin minä aviomiehenä kokosin viimeksi perheeni yhteen tutkimaan Raamattua? Lukeeko minun perheeni säännöllisesti Raamattua tässä kodissa? Kokoonnummeko me säännöllisesti käyttämään kallisarvoista etua kääntyä rukouksessa ansaitsemattoman hyvyyden armoistuimen puoleen saadaksemme viisautta ja voimaa teokraattisen palveluksen suorittamiseen ja yhteisen pelastuksen saavuttamiseen?” Ne kristilliset perheet, joiden aikataulukot ovat jo varanneet tilaisuuden näihin palveluksiin, tietävät hyvin siitä koituneet siunaukset. Ne, jotka eivät ole tehneet sitä, tekevät hyvin, jos kiinnittävät huomion näihin jumalisiin menettelyihin. Perheenpää, joka johtaa hyvin, tietää, että perheen toimintojen ajoittaminen taulukon mukaan on toivottava tila, mutta sen saaminen tehokkaaseen toimintaan vaatii kuria sekä häneltä itseltään että perheeltä. Jehova Jumala opettaa ja kurittaa lapsiaan heidän hyväkseen. Niin täytyy maallisen isänkin opettaa ja kurittaa lapsiaan: ”Sillä mikä on se lapsi, jota isä ei kurita? Mutta jos te olette ilman kuritusta, josta kaikki ovat osallisiksi tulleet, silloinhan te olette äpäriä ettekä lapsia. . . . Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän.” (Hepr. 12:7, 8, 11) Jehova pitää lapsensa pelastustiellä opetuksen ja kurin avulla rakkautensa takia; samoin opettaa ja kurittaa ihmisisäkin lapsiaan pitääkseen heidät pelastuksen tiellä.
14, 15. a) Milloin ja kenen toimesta tulee opetuksen alkaa? b) Mitkä ovat kurinkäytön oikeat ja väärät tavat?
14 Lapsen opettamisen ja valmentamisen tulee alkaa hyvin varhaisesta iästä. Muista, että äidin kasvatus on suuriarvoinen elämään valmentamisen ohjelmassa. Hän istuttaa oikeat periaatteet nuoren lapsen mieleen. Lapsuusikä on oppimisikä, opeta siis lapsia niiden nuorina ollessa kunnioittamaan Jehova Jumalaa ja hänen Sanaansa. Tämä vaatii sekä isän että äidin täydellistä yhteistoimintaa lapsen valmentamiseksi vanhurskauden tiellä. – 2. Tim. 1:5.
15 Kuria tulee toteuttaa rakkaudessa. Karkeus, hallitsevuus, diktatorinen asenne, huuto, kärsimättömyys, kovakätisyys – näillä ei ole sijaa jumalisen huonekunnan kurissa. Käytä päinvastoin järkeä, ystävällisyyttä, kärsivällisyyttä, ymmärtämystä, onnellisuutta, lujuutta ja rakkautta. Pidä mielessäsi, että Jehova on varannut kallista aikaa opettaakseen ja selittääkseen meille asioita, koska hän rakastaa meitä. Käsiteltäköön perhettä samalla tavalla rakkaudessa.
16. Miksi ei yksistään se riitä, että on syntynyt kristityssä kodissa? Mitä muuta vaaditaan?
16 On eräitä, jotka eivät arvosta lasten huolellisen raamatullisen valmennuksen välttämättömyyttä. Näkyy ajateltavan, että riittää, kun on syntynyt kristityssä kodissa, niin kuin toisinaan sanotaan: ”Minun poikani syntyi totuudessa.” Kukaan ei ole syntynyt totuudessa, sillä vastasyntyneen lapsen mieli on tyhjä. Sanoihan kuningas Daavidkin: ”Äitini on minut synnissä siittänyt.” (Ps. 51:7) Ei ole välttämätöntä ainoastaan syntyä kristityssä kodissa, vaan täytyy myöskin antaa valmennusta, koska antautuneen kristityn lasta pidetään ”pyhänä”. (1. Kor. 7:14) Nuoren evankeliuminpalvelijan Timoteuksen menestyksellinen kasvatus aloitettiin hänen lapsuudessaan. ”Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut, ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, niin että pelastut.” (2. Tim. 3:14, 15) Vain vanhurskaudessa tapahtuvan valmennuksen, kurin ja opetuksen avulla voi nuorta mieltä johtaa siihen pisteeseen, että se saavuttaa henkilökohtaisen suhteen Jehova Jumalaan.
17. Ketkä ovat perheen parhaat seuralaiset, ja miten hyvät tavat voidaan turmella?
17 Mutta kaikki nämä hyödylliset tottumukset, mitkä johtavat sinun perheesi pelastukseen voidaan kuitenkin menettää huonossa seurassa. ”Älkää eksykö. ’Huono seura hyvät tavat turmelee.’” (1. Kor. 15:33) Vältä väärää seuraa täyttämällä perhe-elämä hyvällä ja terveellisellä seuralla. Vanhemmat, varatkaa aikaa ollaksenne oman perheenne tovereita ja seuralaisia. Aviomiehet, muistakaa, että te olette oman vaimonne ja lastenne oikea seura. Perheelle täytyy varata myöskin terveellistä virkistystä, muuten saatetaan havaita vääriä huvittelumuotoja.
18. Mikä päämäärä on kristittyjen vanhempien pidettävä lasten edessä heidän pelastumisekseen?
18 Onko se elintapa, mihin te, vanhemmat, ohjaatte lapsianne, pelastukseen johtava? Millaista toivetta tai kunnianhimoa te istutatte lastenne mieleen? Täyttyvätkö he sillä ajatuksella, että on ihailtavaa saada hallita tärkeätä asemaa tässä vanhassa maailmassa, vai tulevatko he sen paremman ajatuksen kyllästämiksi, että voisivat suorittaa tärkeää tehtävää uudessa maailmassa? Opetatteko te heitä sijoittautumaan siihen vararikkoiseen laitokseen, mikä vanha maailma on, vai valmennetaanko heitä elämään totuuden ja vanhurskauden hyväksi taivaan ja maan suuren Luojan kiitollisina ylistäjinä? Kumpi on tärkeämpää lapsille nykyään: hyvä tilikö pankissa säästettyinä markkoina laskien, vai hyvä tilikö Jehovan silmissä pelastettuina ihmishenkinä laskien? Mihin teidän lapsianne valmennetaan? Pidetäänkö kokoajan lähetyspalvelusta heidän mielessään suurena etuna, itsensä Korkeimman Jumalan lahjana? Painetaanko heidän mieleensä, että pelastus tulee toisille saarnaamalla? Näin opetetuista lapsista tulee elämän pelastajia siunaukseksi heille itselleen sekä toisille. Vanhemmat, jotka kiinnittävät oikeaa huolta ja ajatusta näihin asioihin, pelastavat perheensä sekä lähimmäisensä.
JAKAANTUNUT HUONEKUNTA
19. Minkä neuvon Jumalan Sana antaa vaimolle, jolla on vastustava mies? Miten tämä on sovellettava ja millaisin toivein?
19 On paljon huonekuntia, joissa toinen aviopuoliso on antautunut Jehovalle tekemään hänen tahtonsa, mutta toinen ei ole. He ovat epäsuhtaisesti iestetyt. Antautunut palvelija on syvästi huolissaan aviopuolison pelastumisesta. Uskova vaimo yrittää varmasti pelastaa miehensä. Se saattaa osoittautua sydäntäsärkeväksi tehtäväksi. Vihaisesti vastustava mies saattaa jopa kieltää vaimoa puhumasta hänelle tai lapsille Jumalan Sanaa. Mitä vaimo tekee? Apostoli Pietari antoi suoran ohjeen. Hän sanoo vaimoille: ”Nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa [syvästi kunnioittaen, Um].” (1. Piet. 3:1, 2) Kun vaimo ei voi voittaa miestä suullisesti saarnaamalla, niin hän voi tehdä sen omalla käytökseltään, millä saattaa olla mitä voimakkain vaikutus. Älä menetä koskaan toivoasi. Muista, mitä apostoli Paavali kirjoitti: ”Sillä mistä tiedät, vaimo, voitko pelastaa miehesi?” – 1. Kor. 7:16.
20. Minkälainen asenne miehen on välttämättä otettava epäuskoiseen vaimoon nähden? Onko se, että hän on omaksunut totuuden, muuttanut aviosuhdetta?
20 Samat seikat on otettava huomioon silloinkin kun on kysymyksessä uskova mies ja epäuskoinen vaimo. Apostoli Paavalin sanat jatkavat: ”Tai mistä tiedät, mies, voitko pelastaa vaimosi?” (1. Kor. 7:16) Suuri tahdikkuus ja rakkaus on tarpeen. Aviomiehen täytyy olla kärsivällinen, armollinen ja suvaitsevainen. Jehovan palvojaksi tuleminen ei tuo helpotusta hänelle eikä hänen aviovelvollisuuksilleen, vaan päinvastoin lisää niitä. Vaimon oikeuksiin eivät kuulu ainoastaan aineelliset tarpeet, vaan myöskin seura. Kristillinen vaellus ei salli aviomiehen uppoutua niin täydellisesti palvontaansa, että hän todellisuudessa laiminlyö vaimonsa.
21. Miten mies voi sovelluttaa vaimoonsa nähden apostoli Paavalin noudattamaa periaatetta, ja mitä hän ei tee, jos hän toivoo voittavansa vaimonsa? Mitä hän kysyy itseltään?
21 Aviomies, joka toivoo voittavansa vaimonsa tosi palvonnan tielle, tekisi hyvin noudattaessaan sitä periaatetta, mitä apostoli Paavali toteutti niitä kohtaan, jotka hän yritti pelastaa. ”Olen ollut juutalaisille ikäänkuin juutalainen, voittaakseni juutalaisia; . . . heikoille minä olen ollut heikko, voittaakseni heikot; kaikille minä olen ollut kaikkea, pelastaakseni edes muutamia.” (1. Kor. 9:20, 22) Hän paneutui heidän olosuhteisiinsa. Hän otti myötätuntoisesti huomioon heidän pulmansa. Hän ei suhtautunut tyhmästi eikä laimeasti, vaan arvostavasti heidän vakaumuksiinsa, vaikka hän tiesi ne vääriksi. Ollen itse tullut juutalaisesta uskonnosta Paavali ei pilkannut eikä halveksinut eikä menetellyt suvaitsemattomasti juutalaisia kohtaan, joita hän koetti pelastaa. Hän tiesi, että hän voi toivoa pelastavansa heidän henkensä ainoastaan opastamalla heidän ymmärryksensä paremmalle tielle. Samalla tavalla tekisivät aviomiehetkin hyvin, jos eivät pilkkaisi eivätkä olisi suvaitsemattomia, sillä jos he menettelevät näin, niin he ajavat vaimonsa kauemmaksi. Kysyköön mies itseltään: ”Miten minä toivoisin tulevani käsitellyksi, jos olisin samassa asemassa?” Kun olet ratkaissut tämän, niin menettele hänen kanssaan sillä tavalla. Rakkauden täytyy olla toiminnassa. Paavali sanoo: ”Rakkaus on pitkämielinen, rakkaus on lempeä, . . . ei katkeroidu, . . . kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii. Rakkaus ei koskaan häviä.” – 1. Kor. 13:4–8.
22. Mitkä pulmat mm. nousevat evankeliuminpalvelijoitten eteen, ja mitä heidän täytyy tehdä?
22 Kukaan ei halua laiminlyödä rakkautta perhettään kohtaan, mutta on eräitä, jotka ovat palvelijoina seurakunnassa ja toimivat niin ahkerasti seurakunnan asioissa, komitean kokouksissa ja kenttäpalveluksessa, etteivät voi viettää hetkeäkään perheensä kanssa. He saattavat helposti sanoa: ”Kyllä minä arvostan kaikkea huolenpitoa, mitä tulee osoittaa varmistaakseni perheeni pelastuksen. Rakastan vaimoani ja perhettäni ja haluan nähdä heidän pelastuvan samoin kuin lähimmäisenikin, mutta minulla on niin kiire evankeliuminpalvelusvelvollisuuksissani, että saan tuskin aikaa perheelleni. He ovat kumminkin totuudessa eivätkä valita sitä, ettei minulla ole aikaa heille.” Eikö todellisuudessa ole kysymys kaikkien näiden vaatimusten tasapainottamisesta meidän aikanamme? Pantakoon tässä tasapainotuksessa oikea paino perheen eduille. Jehova Jumala ei suinkaan odota miehen käyttävän kaikkea aikaansa seurakunnan toiminnoissa, veljiensä ja lähimmäistensä auttamisessa saamaan pelastusta ja jättämään toisaalta kokonaan oman huonekuntansa pelastumisesta huolehtimisen syrjään. Miehen vaimo ja lapset kuuluvat etusijassa hänen vastuulleen, niin kuin apostoli Paavali sanoo: ’Jos joku ei pidä huolta omista huonekuntalaisistaan, niin hän on pahempi kuin epäuskoinen.’ – 1. Tim. 5:8.
23. Mistä hänen täytyy pitää ensi sijassa huolta, ja mihin on pyrittävä?
23 On siis paljon, paljon parempi, että veli huolehtii ensiksi oman huonekuntansa jäsenten pelastumisesta. Aineellinen huolenpito ei yksin riitä. Pitääksemme huolen tarvittavista seikoista meidän täytyy ensiksi huolehtia hengellisestä hyvinvoinnista, mikä johtaa heidän pelastumiseensa. Me kaikki haluamme elää Jumalan uudessa maailmassa. Vedä perhe lähemmin yhteen. Kaikkien Jehovan pelossa olevan perheen jäsenten täytyy auttaa toisiaan olemaan oikealla puolella. Harmagedonin suuri taistelu lähestyy. Pyri koko perheen varjeltumiseen! Kun teet näin, niin huonekuntasi siunattuna osana on suuri onnellisuus ja rauha.
[Kuva s. 536]
PALVELUSVELVOLLISUUDET
PERHEVELVOLLISUUDET