Uskon koeteltu laatu saa aikaan kestävyyttä
”Tämä uskonne koeteltu laatu saa aikaan kestävyyttä.” – Jaak. 1:3.
1. Mitä usko on, niin kuin Raamatussa määritellään?
MITÄ usko on? Täydellisin määritelmä eli kuvaus on Raamatussa Heprealaiskirjeen 11. luvussa. Me luemme: ”Usko on sen vakuuttunutta odotusta, mitä toivotaan, selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä.” – Hepr. 11:1.
2, 3. a) Mikä on ilmaisun ”vakuuttunut odotus” merkitys uskon määritelmässä? b) Miten usko on ”selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä”?
2 ”Vakuuttunut odotus” on käännetty kreikkalaisesta sanasta, joka merkitsee ’alla seisomista’ (Kingdom Interlinear). Se merkitsee perustusta, pohjaa, tukea, luottamusta ja myös todellisuutta, olemusta, sen vastakohtaa, mikä on epätodellista eli kuviteltua.
3 Jeesus sanoi eräälle samarialaiselle naiselle: ”Jumala on Henki, ja häntä palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa”, ei tarujen eikä mielikuvituksellisten käsitysten mukaan. (Joh. 4:24) Heprealaiskirjeen kirjoittajakin jatkoi sanoen, että usko on ”selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä”. Usko panee näin ollen ihmisen toimimaan ikään kuin näkymättömät olisivat todellisia, aivan kuin hän näkisi ne. Syynä on se, että ne ovat ehdottoman todellisia, ja se, jolla on aito usko, tietää sen, vaikka ne ovatkin sillä hetkellä näkymättömiä. Sellainen, mitä saatetaan kutsua ”uskoksi”, mutta mikä ei perustu todellisuuteen, ei ole todellisuudessa uskoa vaan herkkäuskoisuutta. – Vrt. Hepr. 11:27.
4. Valaise jokapäiväisillä asioilla, mitä usko on.
4 Sinä uskot esimerkiksi, että sellaiset kaupungit kuin Moskova ja Peking ovat olemassa, vaikka et ehkä ole koskaan käynyt niissä. Kenties et ole nähnyt kuvaakaan näistä kaupungeista. Mutta olet kuullut ja lukenut uutisia sekä nähnyt näiden kaupunkien sijainnin kartoista. Tämän uskosi varmuuden takia, uskon joka ei perustu olettamukseen eikä mielikuvitukseen, sinä et empisi nousta esimerkiksi lentokoneeseen lentääksesi jompaankumpaan näistä kaupungeista, jos toteaisit matkan teon tarpeelliseksi. Sinä olisit varma, että toiveesi nähdä tuo kaupunki toteutuisi, kun lentokone laskeutuisi. Tai jos sinulla on rakas ja luotettava ystävä, joka ei ole koskaan pettänyt sinua, niin sinä uskot, mitä hän sanoo sinulle, ja menet niin pitkälle, että toimit sen mukaan sitä todellisuutena pitäen, jollei se, mitä hän sanoo, ole ehdottomasti vastoin tunnettuja tosiasioita tai hänen henkilökohtaista olemustaan, jonka sinä hyvin tunnet. Sinulla on hänen luotettavuudestaan runsaasti aikaisempia esimerkkejä, joihin perustat uskosi.
5. Kun raamatunkirjoittaja sanoo, että usko on ”selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä”, niin mitä hän oikein osoittaa uskosta?
5 Osoittaen vielä tarkemmin, mitä usko on, apostoli käyttää ”ojennusta” eli ”ojentamista” vastaavaa kreikkalaista sanaa, jonka eri kääntäjät kääntävät sanoilla ”selvä osoitus”, ”vakaumus”, ’saada vakuuttuneeksi’ ja muilla samankaltaisilla ilmaisuilla. (Hepr. 11:1; 2. Tim. 3:16; Kingdom Interlinear, Uusi testamentti nykysuomeksi, New English Bible) Kun me ojennamme jotakuta, niin me syvennymme asiaan perusteellisesti katsellen sitä joka näkökulmasta. Me tuomme esiin asiaankuuluvia tosiasioita ja vahvoja todisteita, jotka osoittavat kyseisen asian todeksi, niin että kuulija tulee ehdottoman vakuuttuneeksi voimakkaan todistusaineiston ansiosta. Usko on siis perustettava vakuuttavalle todistusaineistolle. Pelkkä tunne ei ole uskoa. Uskolla täytyy olla tosiseikkoja, aikaisempaa kokemusta tai kumoamattomia todisteita, joihin voidaan luottaa. Silloin emme pety uskotun tai toivotun suhteen. – Vrt. Room. 9:33; 10:11.
USKO VAATII JÄRKEVIÄ TODISTEITA
6, 7. Mainitse kaksi tai kolme ”todistajaa”, jotka vahvistavat uskon Jumalan olemassaoloon.
6 Voidaksemme uskoa johonkin näkymättömään meillä täytyy olla todisteita luotettavista lähteistä. Jumalan, Luojan, olemassaolosta meillä on luomakunnan todistus, joka on liian ihmeellinen pelkästään ihmisten täysin käsitettäväksi. Me näemme maan päällä elämää ja luomuksia, jotka ovat riippuvaisia toisistaan ja välttämättömiä toisilleen. Sitten meillä on Raamattu, joka kertoo meille Jumalan luoneen nämä sekä hänen tarkoituksensa siten tehdessään. Siten meillä on itse luotujen todistus sekä Jumalan sana, joka ei ole puhuttu ainoastaan yhden ihmisen vaan monien nuhteettomien ja uskollisten ihmisten kautta. – Room. 1:19, 20; Apt. 4:24.
7 Meillä on myös kyky johdonmukaiseen ajatteluun, joka sanoo meille, että luodut eivät ilmeisestikään pysty täysin käsittämään Luojaansa. Kun katselemme sen aineellisen kaikkeuden suunnatonta laajuutta, jossa asumme, niin voimme käsittää siitä ainoastaan pienoisen osan. Eikö sen Luojan täydy olla paljon sen yläpuolella, vieläpä näkymätön meille? Jumala vahvistaa tämän tosiasian profeetta Jesajan kautta: ”Kuka on kourallaan mitannut vedet ja vaaksalla määrännyt taivaitten mitat? Kuka on kolmannesmittaan mahduttanut maan tomun, puntarilla punninnut vuoret, vaa’alla kukkulat?” ”Keneenkä siis te vertaatte Jumalan, ja minkä muotoiseksi te hänet teette?” – Jes. 40:12, 18.
8. Miten Jumala antoi huomaavaisesti Aabrahamille kaksi voimakasta syytä eli todistetta uskoa ylösnousemukseen?
8 Kun Aabrahamin uskoa koeteltiin hänen poikansa Iisakin uhriksi tarjoamisen yhteydessä, niin hänellä oli ainakin kahdesta syystä usko siihen, että Jumala herättäisi Iisakin kuolleista. Hänellä oli Jumalan sana, että Iisakin kautta oli tuleva suuri kansa, ja tämä oli luonnollisesti jo riittävä. Mutta hän tiesi myös, että Iisak oli annettu hänelle ihmeen kautta siten, että hänen ja Saaran lisääntymiskyky elvytettiin tätä tarkoitusta varten. Tämä Jumalan teko oli yhtä suuri ihmetyö kuin ylösnousemus. Näistä syistä ja koska Jumala oli osoittanut uskollisuutta ja rakkautta häntä kohtaan, Aabraham päätteli, että Jumala herättäisi hänen rakkaan Iisakinsa. – Room. 4:17–21; Hepr. 11:17–19.
JUMALAN HENKI VÄLTTÄMÄTÖN TOSI USKOLLE
9, 10. a) Vaikka onkin olemassa todiste uskolle, niin miltä tämä todiste näyttää siitä, jolla ei ole uskoa? b) Millaisen uskon Jumala haluaa kansallaan olevan? c) Miten Psalmi 27:1–3 valaisee tällaista uskoa? d) Miten Matteuksen 13:11–15:ssä olevat Jeesuksen sanat osoittavat, miksi ”usko ei ole kaikkien omaisuutta”, kuten 2. Tessalonikalaisille 3:2:ssa sanotaan?
9 Eräs uskon piirre Jumalaa koskevissa asioissa – siinä, mitä hän lupaa, hänen ennustuksensa täyttävissä tosiasioissa jne. – on se, että Jumalaa tuntemattomasta henkilöstä voivat tosiseikat pinnalta katsoen näyttää tosi kristityn uskon vastaisilta tai ristiriitaisilta sen kanssa. Tämä johtuu siitä, että Jumala tahtoo kansansa uskovan häneen, samoin kuin poika uskoo hyvään isään, ja todistavan uskonsa, vaikka se, mitä Jumala on luvannut, näyttäisi etäiseltä tai mahdottomaltakin puhtaasti inhimillisestä näkökulmasta katsoen. Hän ei halua palvojikseen niitä, joiden on nähtävä kaikki kirjaimellisesti uskoakseen. Pane merkille, että Jeesus esitti usein vertauksia, jotka hän selitti myöhemmin niille, joilla oli kylliksi kiinnostusta – kylliksi uskoa häneen – tiedustellakseen. Mutta ne, joilla ei ollut vilpitöntä, etsivää sydäntä – jotka eivät uskoneet syvästi – menivät matkaansa ymmärtämättä ja uskomatta. Jeesus sanoi opetuslapsilleen:
10 ”Teidän on suotu ymmärtää taivasten valtakunnan pyhät salaisuudet, mutta noiden ihmisten ei ole suotu. Sillä sille, jolla on, annetaan lisää, ja hänellä on oleva runsaasti, mutta siltä, jolla ei ole, otetaan sekin, mikä hänellä on. Tämän vuoksi minä puhun heille kuvauksin, koska katsoessaan he katsovat turhaan ja kuullessaan he kuulevat turhaan eivätkä tajua sen merkitystä, ja heissä täyttyy Jesajan profetia, joka sanoo: ’Kuullessanne te kuulette, mutta ette suinkaan tajua kuulemanne merkitystä, ja katsoessanne te katsotte, mutta ette suinkaan näe. Sillä tämän kansan sydän on käynyt vastaanottamattomaksi, ja korvillaan nämä ihmiset ovat kuulleet osoittamatta vastakaikua.’” (Matt. 13:11–15) Kuitenkin kaikkialla juutalaisten ympärillä oli runsaasti todisteita siitä, että Messias oli todella saapunut.
11, 12. Mainitse esimerkkinä jokin ”selvä osoitus todellisuuksista”, joka on kätketty maailmalta yleensä.
11 Raamatun lukijaa ympäröivät nykyään tapahtumat, jotka ilmaisevat Messiaan valtakunnan olevan käsillä. Mutta niistä, jotka panevat toiveensa tähän maailmaan, näyttää siltä kuin olosuhteet jatkuisivat määräämättömään aikaan asti sellaisina kuin ne nyt ovat. Jeesuksen maan päällä ollessa tilanne oli samanlainen, vaikka juutalaisen asiainjärjestelmän loppu oli vain muutaman vuoden päässä. Jeesus sanoi heille:
12 ”Kun näette pilven nousevan läntisiltä seuduilta, te sanotte heti: ’Myrsky on tulossa’, ja niin tuleekin. Ja kun näette etelätuulen puhaltavan, te sanotte: ’Tulee helleaalto’, ja se tulee. Ulkokullatut, maan ja taivaan ulkonäköä te osaatte tarkastella, mutta kuinka ette osaa tarkastella tätä erityistä aikaa?” – Luuk. 12:54–56.
13. Miten 1. Korinttolaisille 2:12–14 ilmaisee, miksi aineellinen ihminen ei voi nähdä asioita, jotka ovat selvästi ilmeisiä kristitylle?
13 Joku voi sanoa: Mistä sitten johtuu, että jos usko perustuu näin voimakkaille todisteille, toiset eivät voi nähdä asioita siten kuin kristitty näkee? Apostoli selittää tämän: ”Mutta me emme saaneet maailman henkeä, vaan sen hengen, joka on Jumalasta, jotta tuntisimme sen, mitä Jumala on huomaavaisesti meille antanut. . . . Mutta aineellinen [lihallismielinen] ihminen ei ota vastaan Jumalan hengen asioita, sillä ne ovat hänestä tyhmyyttä, eikä hän voi päästä tuntemaan niitä, koska ne tutkitaan hengellisesti.” – 1. Kor. 2:12–14.
14. Esitä valaiseva esimerkki, joka osoittaa syyt siihen, miksi ne, joilla ei ole uskoa, esittävät tosiasioita väärin.
14 Uskotaanhan esimerkiksi yleisesti uskonnoissa, että kun joku kuolee, varsinkin jos se on lapsi, niin ’Jumala otti hänet’. Me kuulemme valituksen: ’Miksi Jumalan täytyi ottaa pois minun lapseni (tai minun aviomieheni)?’ Pinnalta katsoen voi näyttää siltä, että koska Jumala on kaikkivoipa, niin kaikki, mitä tapahtuu, on hänen ohjauksessaan. Mutta nämä ihmiset eivät näe, että Aadam eikä Jumala tuotti kuoleman perheeseensä kapinoidessaan tahallisesti Jumalaa vastaan ja menettäessään elämän jälkeläisiltään. (Room. 5:12) He eivät näe, että Saatana Panettelija kiisti silloin Jumalan suvereenisuuden sanoen, ettei kukaan pysyisi nuhteettomana Jumalalle koetukselle pantuna. (Job 2:4, 5) He eivät ymmärrä, että Jumala on sallinut pahuutta ja murhetta rajoitetun ajan tämän kiistakysymyksen takia. He eivät tiedä, että kuolleet lepäävät haudassa ja odottavat ylösnousemusta Jeesuksen Kristuksen välityksellä – mikä on Jumalan armollinen varaus. (Joh. 11:11–14, 24) Mutta pääasiassa he eivät tunne Jumalan persoonallisuutta, että hän ei milloinkaan toimisi niin julmasti ja itsekkäästi, että ’ottaisi’ jonkun tarvitun pois vaimolta tai vanhemmilta. – 2. Moos. 34:6, 7.
MIKSI VAADITAAN LUJAA, KESTÄVÄÄ USKOA
15. Miten uskon menetys tai heikkous on ”meidät helposti kietova synti”?
15 Koska kristityn nuhteettomuus ja hänen menettelytapansa perustuu uskoon ja koska mikä tahansa poikkeaminen oikeasta menettelystä merkitsee jonkinlaista heikkoutta hänen uskossaan, niin apostoli jatkaa uskon käsittelyään mainitsemalla esimerkkejä ja sanoo sitten: ”Niinpä siis, koska ympärillämme on näin suuri pilvi todistajia, pankaamme mekin pois jokainen paino ja meidät helposti kietova synti ja juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu.” (Hepr. 12:1) Sen tähden täytyy kristityn uskon olla korkealaatuista.
16, 17. Esitä kaksi valaisevaa esimerkkiä, jotka osoittavat miksi niiltä, jotka toivovat saavansa elää ”uudessa maassa”, vaaditaan uskoa ja korkeatasoista nuhteettomuutta.
16 Miksi kristityn uskon täytyy välttämättä olla niin korkealaatuista, että se kestää miltä suunnalta tahansa tulevan hyökkäyksen? Tarkastelkaamme asian valaisemiseksi esimerkiksi ”suurta joukkoa”, joka varjeltuu elossa ”suuressa ahdistuksessa”, kun se hävittää nykyisen maailman asiainjärjestelmän. (Ilm. 7:9–14) Suureen joukkoon kuuluvista tulee heidän mentyään puhdistettuun maahan ”uuden maan” yhteiskunnan ”perustus”. Koska he ovat perustus, niin heidän täytyy olla vahvoja. Heidän täytyy edustaa horjumatta Kaikkeuden Suvereenia Jehovaa. He tulevat elämään Ilmestyksen 20:11–15:n täyttymyksen aikaan, joten heidän vastuullaan on opettaa ylösnousseille oikea tie, Jehovan ja hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen ymmärtäminen. Näiden herätettyjen ihmisten joukossa, joita tulee kaikilta elämänaloilta ja historiallisilta aikakausilta, on epäilemättä joitakuita, jotka vastustavat totuutta, ja ”suuren joukon” uskolla täytyy olla luja perusta. Painostus tai henkilökohtaiset tunteet eivät horjuta heitä uskollisesta vaelluksesta.
17 Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden lopussa koettelee sitten Saatanan irti päästämisestä aiheutuva loppukoetus kaikkien maan päällä olevien uskon. Tämä koetus koettelee jokaisen jatkuvan nuhteettomuuden ja uskon Jumalaa kohtaan ja sen, harkitseeko hän vähäisessäkään määrin ajatusta uskottomuudesta. Tämä on välttämätöntä siitä syystä, että niille, jotka läpäisevät tämän koetuksen, annetaan ikuinen elämä. Koska he osoittavat horjumatonta uskoa, niin Jehova ja hänen koko kaikkeutensa tietää, etteivät he koskaan anna myöten eivätkä käänny pois totuudesta. – 1. Kor. 15:24–28.
18. Miten Pietari ja Jaakob osoittavat, ettei kristityn pitäisi hämmästyä, jos hänen uskoaan koetellaan eri tavoilla, jopa ankarastikin?
18 Kun näemme, että uskomme on kyettävä kestämään mikä hyökkäys tahansa, niin meidän ei pitäisi hämmästyä sitä, mitä saattaa tapahtua koetuksena – sellaistakin, mikä on aivan sen vastaista, mitä olemme koskaan odottaneet tapahtuvan. Apostoli Pietari ilmoittaa tästä kristityille sanoen: ”Rakkaat, älkää oudoksuko keskuudessanne olevaa paloa, joka tapahtuu teille koettelemukseksi, ikään kuin teille sattuisi jotakin outoa.” (1. Piet. 4:12) Jeesuksen velipuoli Jaakob on samaa mieltä: ”Pitäkää sitä kaikkea ilona, veljeni, kun kohtaatte monenlaisia koettelemuksia, koska tiedätte, että tämä uskonne koeteltu laatu saa aikaan kestävyyttä.” – Jaak. 1:2, 3.
19. Miten kristitty voi koetella omaa uskoaan?
19 Usko voi siis olla laadultaan vaihteleva. Kukin meistä voi tutkia omaa uskoaan. Apostoli Paavali neuvoo: ”Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa, tarkistakaa jatkuvasti, mitä itse olette.” (2. Kor. 13:5) Kristitty voi ajatella koettelemuksia ja pulmia, joiden eteen hän on joutunut, ja miten hän on selviytynyt niistä. Hän voi harkita, miten hän suhtautuu nykyisiin pulmiinsa ja vastuisiinsa. Edistyykö hän hengen hedelmien tuottamisessa? Tekeekö hän voitavansa toisten auttamisessa? Koituuko se, mitä hän tekee veljiään kohtaan, aina heidän hyväkseen? Julistaako hän julkisesti uskoaan?
JUMALA PALKITSEE KESTÄVYYDEN HYVÄKSYNNÄLLÄ
20. Miten koettelemusten menestyksellinen läpäiseminen vaikuttaa kristittyyn?
20 Jaakob sanoo, että tämä sinun uskosi koeteltu, tutkittu, todettu laatu saa aikaan kestävyyttä. Apostoli Pietari puhuu koettelemuksista, jotka kristityt joutuvat kokemaan, ja esittää syyn: ”Jotta uskonne koeteltu laatu, paljon suuriarvoisempi kuin kulta joka tuhoutuu huolimatta siitä että se koetellaan tulella, todettaisiin ylistyksen ja kirkkauden ja kunnian aiheeksi Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.” (1. Piet. 1:7) Mitä enemmän me läpäisemme onnistuneesti uskomme koetuksia, sitä vahvempia me olemme – me voimme kestää. Me saamme myös Jehovan hyväksymyksen ja teemme hänet ja hänen Poikansa onnelliseksi, koska me olemme nuhteettomuuskysymyksessä todistajia Jehovan puolesta. – Room. 5:3, 4.
21. Miten arvokas kestävä usko on?
21 Vahvan, kestävän uskon omaaminen on tosiaan parempi kuin suurena valloittajana oleminen, koska apostoli Johannes sanoo: ”Tämä on se voitto, joka on voittanut maailman, meidän uskomme.” (1. Joh. 5:4) Kysymys on nuhteettomuudesta eikä voimasta. Uskon avulla kestäminen on Jeesuksen Kristuksen mallin noudattamista, hänen jolla oli suurin usko ja joka oli maailman voittaja. – Joh. 16:33.
22. Miten 1. Pietarin 1:7 osoittaa koetellun uskon kestävyyden ja sen omaajan kestävyyden?
22 Niin, mikä tahansa aineellinen, kultakin, voi tuhoutua kulumalla tai joidenkin kemikaalien liuottamana. Mutta usko, joka on koeteltu ja tutkittu ja havaittu vahvaksi, aidoksi laadultaan, on ”turmeltumaton”. Sitä ei voida hävittää, koska se pohjautuu ikuiseen Jumalaan, Kaikkivaltiaaseen. Apostolihan sanoo, että Jumalaa on mahdotonta miellyttää ilman uskoa. (Hepr. 11:6) Se, jolla ei ole uskoa, ei voi uskoa totuutta. Hän ei välitä kaikkeuden suurimmasta totuudesta, Jehova Jumalalle oikeudenmukaisesti kuuluvasta suvereenisuudesta. Hän ei voi miellyttää Jumalaa, koska se, mitä hän tekee, on ristiriidassa koko kaikkeuden kanssa. Se mies tai nainen, jolla on koeteltu usko, pysyy ikuisesti, koska Jumala, joka elää ikuisesti, rakastaa ja suojelee tällaisten ihmisten elämää. – Ps. 145:18–20; Ilm. 7:15–17.
[Kuva s. 33]
Jehova ei pitänyt Aabrahamin uskoa itsestään selvänä, vaan pani hänet koetukselle hänen poikansa Iisakin uhriksi tarjoamisen yhteydessä