nimen tähden, saa profeetan palkan; ja joka vanhurskaan ottaa tykönsä vanhurskaan nimen tähden, saa vanhurskaan palkan.” (Kirkkoraamattu) Tämä merkitsee profeetan tai vanhurskaan vastaanottamista sen tunnustukseksi, mikä hän on. Kristilliselle kasteelle aikovien täytyy tunnustaa Isä, Poika ja pyhä henki siksi, mitä nämä ovat: Isä korkeimmaksi Suvereeniksi, Poika lunastajaksi ja kuninkaaksi ja pyhä henki Jumalan toimivaksi voimaksi, joka auttaa ihmisiä tekemään Jumalan tahdon. – Ps. 83:19; Matt. 20:28; Ilm. 19:16; Joh. 14:16, 17.

KUINKA TÄRKEÄÄ?

Kuinka tärkeää ihmisten on alistua kristilliseen kasteeseen? Tarkastele neuvoa, jonka apostoli Pietari esitti helluntaina vuonna 33 juutalaisille, jotka olivat yhteisvastuussa Messiaan eli Kristuksen naulitsemisesta paaluun ja siten synnin tekemisestä ja jotka tarvitsivat puhdistusta tästä synnistä: ”Katukaa, ja kastettakoon kukin teistä Jeesuksen Kristuksen nimessä syntienne anteeksi antamiseksi, niin saatte pyhän hengen ilmaisen lahjan.” (Apt. 2:38) Raamatun mukaan ihmisten, jotka haluavat saada anteeksi syntinsä Jeesuksen Kristuksen kautta, täytyy katua ja tulla kastetuiksi.

Merkitseekö tämä, että kastevesi pesee pois synnit? Olisi väärin tehdä sellainen johtopäätös. Kun Pietari käsittelee Nooan ajan vedenpaisumusta, hän esittää kasteelle syvemmän merkityksen ja sanoo: ”Se, mikä vastaa tätä [kahdeksan ihmisen vedenpaisumuksen vesien läpi kulkemista arkissa], pelastaa nyt myös teidät, nimittäin kaste – joka ei ole lihan saastan poistamista, vaan hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta –, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen välityksellä.” – 1. Piet. 3:21.

Kuinka me sitten pyydämme Jumalalta hyvää omaatuntoa? Menettelemällä Nooan tavoin, antautumalla ennen veden läpi menemistä. Nooan tavoin me antaudumme Jehova Jumalalle tekemän hänen tahtonsa ja ryhdymme siitä lähtien tekemään sitä. Se johtaa hyvän omantunnon saamiseen, sillä kun tiedämme tekevämme Jumalan tahdon, meillä on hyvä omatunto. Täten Jumalalle antautumisemme on todellisuudessa ”hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta”. Hyvä omatunto ei johdu omavanhurskaitten töitten tekemisestä vaan Jumalan määräämien töitten, Jumalan tahdon, tekemisestä. Sen tekemiseen me antaudumme.

Näin ollen antautumisemme Jumalalle Kristuksen kautta on ”hyvän omantunnon pyytämistä Jumalalta”. Itsessämme, epätäydellisessä, syntisessä tilassamme, me emme ole otollisia Jumalalle. Niinpä, koska me kadumme syntiä ja teemme täyskäännöksen ja antaudumme, Jehova soveltaa Kristuksen sovitusuhrin puhdistavan veren meihin ja vapauttaa meidät siten synnin langettavasta tuomiosta ja antaa meille hyvän omantunnon Häntä kohtaan. Sen tähden tottelevainen kulkemisemme kasteveden läpi vertauskuvaa antautumistamme Jehova Jumalalle Jeesuksen Kristuksen kautta.

Antaako tämä aihetta ajatella, että kasteen jälkeen ihmisen ei enää pitäisi tunnustaa olevansa syntinen? Ei suinkaan. Paavalikin, kastettu kristitty ja Jeesuksen Kristuksen apostoli, valitti: ”Niinpä minä itse olen siis mielellä Jumalan lain orja, mutta lihalla synnin lain.” (Room. 7:25) Mutta antautuneilla, kastetuilla kristityillä voi olla hyvä omatunto, koska he tietävät, että Jeesuksen uhrin synnitsovittava arvo peittää menneet synnit ja ne, joita he mahdollisesti tekevät päivästä toiseen inhimillisen epätäydellisyyden takia. (1. Joh. 2:1, 2) Sen tähden kristittyjen ei tarvitse tuntea olevansa syyllisyyden tunteiden painamia entisen elämänvaelluksensa ja perinnöllisen synnintilansa takia.

VASTA ALKU

Tulisiko ihmisten pitää kastettaan todisteena siitä, että he ovat lopullisesti ”onnistuneet” ja ovat valmiita saamaan ikuisen elämän? Se olisi epäviisasta, sillä Raamattu esittää kasteen vasta aluksi sille, että ihminen antautuu Jumalan pyhään palvelukseen. Muista, että Jeesus kastettiin messiaanisen palveluksensa alussa. Myös hänen apostoleilleen ja muille varhaisille opetuslapsilleen se oli alkuaskel. Huomasitko apostoli Pietarin lausunnon, että kaste ”pelastaa nyt myös teidät”? (1. Piet. 3:21) G. F. C. Fronmüllerin raamatunselitysteos mainitsee tästä kohdasta: ”Preesensiä [kreikan kielessä sanassa ”pelastaa” esiintyvää aikamuotoa] käytetään, koska pelastaminen on vasta alkanut eikä sitä ole vielä saatettu päätökseen.” – Matt. 10:22; Room. 13:11; Fil. 2:12; Ilm. 2:10.

Seuraavat apostoli Paavalin sanat osoittavat, että pelastumiseen tarvitaan enemmän kuin vain kaste: ”Sillä jos sinä julkisesti julistat ’tämän omassa suussasi olevan sanan’, että Jeesus on Herra, ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, niin sinä pelastut. Sillä sydämellä uskotaan vanhurskaudeksi, mutta suulla annetaan julkinen julistus pelastukseksi.” (Room. 10:9, 10) Tämän perusteella on ilmeistä, että uskon ja kasteen lisäksi pelastukseen tarvitaan sitä koskevaa ”julkista julistusta”, että Jeesus Kristus on Herra ja että Jumala herätti hänet kuolleista.

Vaikka tällainen julkinen julistus annetaan kasteen aikana, niin se ei merkitse, ettei sen jälkeen ole tarpeellista julistaa edelleen toivoaan toisten edessä. Päinvastoin Raamattu osoittaa, että meidän täytyy jatkaa sellaista julistamista seurakunnan kokouksissa, hallitus- tai oikeusviranomaisten edessä, jotka saattavat vaatia selitystä kristilliseen toivoomme, ja julistettaessa julkisesti Jumalan valtakunnan ”hyvää uutista”. – Hepr. 10:23; 1. Piet. 3:15; Matt. 24:14.

On selvää, että kaikilta, jotka haluavat saada hyväksytyn aseman Jumalan edessä, vaaditaan kristillistä kastetta. Kun otetaan huomioon, mitä kaste vertauskuvaa, niin siihen ei ole aiheellista suhtautua kevyesti eikä kasteelle tulisi mennä ilman huolellista valmistautumista. Aiotko mennä pian kasteelle? Jos aiot, niin harkitse vakavasti sen merkitystä. Päätä elää aina Jumalalle antautumisesi mukaan, jota se edustaa.

Jumalan sana on voimaa uhkuva

Apostoli Paavali kirjoitti: ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva.” (Hepr. 4:12) Kokemus, joka sattui jonkin aikaa sitten Espanjassa, vahvistaa tämän lausunnon.

Ollessaan todistamassa kadulla eräs kristitty vanhin lähestyi nuorta miestä, joka sanoi olevansa buddhalainen. Vaikka miehen mielestä oli parempi tarkkailla ihmisiä kuin lukea, hän otti vastaan Vartiotornin vanhan numeron. Häntä kutsuttiin myös kokoukseen paikalliseen Jehovan todistajien valtakunnansaliin.

Muutaman päivän kuluttua nuori mies tuli saliin. Kun hänet oli esitelty muutamille läsnäolijoille, häntä pyydettiin istumaan. Mutta hän kieltäytyi ja seisoi kaksi tuntia liikkumatta. Kun hänen kanssaan keskusteltiin kokouksen jälkeen, hän sanoi, ettei hän välittänyt lukemisesta, vaan mieluummin kuunteli ja teki havaintoja.

Mutta erään kerran vanhin kysyi nuorelta mieheltä, oliko hän koskaan lukenut Raamattua lävitse. Hän ei ollut, mutta häntä kehotettiin lukemaan, ja todistaja mainitsi, että Raamattu on itämainen kirja. Tämä buddhalainen luki koko Raamatun lävitse vain muutamassa päivässä. Siitä lähtien Jehova auttoi häntä kasvamaan hengellisesti. Nykyään hän on kastettu kristitty. Jumalan sana on tosiaan voimaa uhkuva.