mukaisesti? Apostoli Pietari puhui siitä johtuvasta ’vilpittömästä veljesrakkaudesta’, niin, veljeyden ja rakkauden ihanasta perhesuhteesta! Ja mitä meidän on näin ollen arvostuksessamme tärkeätä tehdä? Pietari lisäsi: ”Rakastakaa toisianne hellittämättömän hartaasti sydämestä.” – 1. Piet. 1:22, Um.

MIKSI HELLITTÄMÄTTÖMÄN HARRAS RAKKAUS OLI SILLOIN TÄRKEÄ

18. Milloin Pietari kirjoitti ensimmäisen kirjeensä, ja mikä oli silloin lähellä?

¹⁸ Ymmärtääksemme, miksi hellittämättömän harras rakkaus oli tärkeä Pietarin aikana, meidän on tutkittava silloisia olosuhteita. Pietari selittää: ”Kaiken loppu on tullut lähelle. Olkaa sen tähden tervemieliset ja olkaa valppaat rukousten suhteen. Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan.” (1. Piet. 4:7, 8, Um) Loppu oli tosiaan silloin lähellä. Pietari kirjoitti jolloinkin vuosien 62 ja 64 välillä, ja kohta sen jälkeen, vuonna 70, tuli lopullisesti juutalaisen asiainjärjestelmän loppu. Rooman sotajoukot autioittivat koko Juudean alueen ja erityisesti Jerusalemin. Eräs Jeesuksen ennustus auttaa meitä ymmärtämään, miksi kristityt tarvitsivat silloin ”hellittämättömän harrasta” rakkautta toisiaan kohtaan.

19. a) Minkä tunnusmerkin Jeesus antoi, jotta kristityt olisivat tienneet lopun olevan lähellä, ja miten tämä tunnusmerkki toteutui? b) Miten kristityt pystyivät noudattamaan Jeesuksen käskyä paeta, ja oliko heidän viisasta totella?

¹⁹ Jeesus ennusti: ”Kun te näette Jerusalemin sotajoukkojen ympäröimänä, silloin tietäkää, että sen hävitys on lähellä.” (Luuk. 21:20; Matt. 24:15) Rooman sotajoukot ympäröivät Jerusalemin Cestius Galluksen johdolla marraskuussa vuonna 66. Ne työntyivät suoraan kaupunkiin, paikkaan, jota juutalaiset pitivät ”pyhänä”, ja tekivät hyökkäyksen temppelinmuuria vastaan ja kaivautuivat sen alle. Roomalaiset olisivat voineet helposti valloittaa koko kaupungin, mutta kenraali Gallus vetäytyi äkkiä ilman nähtävää syytä pois ja lähti perääntymään. Tämä antoi kristityille tilaisuuden noudattaa Jeesuksen seuraavaksi esittämää kehotusta: ”Silloin ne, jotka Juudeassa ovat, paetkoot vuorille.” (Luuk. 21:21–24) Rooman sotajoukot palasivat myöhemmin kenraali Tituksen johdolla ja tuhosivat maan sillä seurauksella, että yksistään Jerusalemissa ilmoitettiin kuolleen 1 100 000 henkeä; se oli todella ”suuri ahdistus”!

20. Mikä todistaa kristittyjen noudattaneen Jeesuksen käskyä?

²⁰ Mutta miten oli kristittyjen laita? Kolmannella vuosisadalla elänyt historioitsija Eusebius Pamphili mainitsee: ”Edelleen oli Jerusalemin seurakunnan kansa ennustuksen mukaan, joka ilmestyksessä oli annettu koetelluille miehille, saanut käskyn siirtyä pois kaupungista ennen sotaa ja asettua asumaan Perean kaupunkiin, jonka nimi oli Pella.”a Niin, ilmeisesti kristityt noudattivat Kristuksen ohjeita ja Cestius Galluksen ja hänen sotajoukkojensa vetäydyttyä pois pakenivat Pellan ympärillä olevaan vuoriseutuun ja selvisivät siten hengissä. Mutta heillä ei ollut helppoa.

21. a) Miksi Jeesus tähdensi välittömän pakenemisen tärkeyttä? b) Millaisia olosuhteita pakenevat kristityt saattoivat kokea?

²¹ Tietäen, että tilanteen kehitys Rooman sotilaitten paluun yhteydessä – kenraali Tituksen johdolla – oli pian tekevä lähes mahdottomaksi päästä pois tuomitusta kaupungista, Jeesus oli jo kauan ennemmin kehottanut: ”Joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan, mitä hänen huoneessansa on, ja joka on pellolla, älköön palatko takaisin noutamaan vaippaansa.” (Matt. 24:17, 18) Seurauksena oli, että sadat ja ehkä tuhannet tottelevaiset kristityt lähtivät kiireesti kohta kun Gallus ja hänen sotajoukkonsa olivat vetäytyneet pois eivätkä vieneet paljon omaisuutta mukanaan. Oli hyvä, että he eivät olleet raskaasti kuormitettuja, sillä matka oli pitkä, maasto mäkinen ja sääolosuhteet epäilemättä rasittavat siihen vuodenaikaan. Sellaisissa olosuhteissa voi helposti sattua pakolaisten keskuudessa kiistoja ja muita vaikeuksia. Lisäksi oli myös kysymys siitä, missä he kaikki asuisivat.

22. a) Millaiset olosuhteet vallitsivat silloin koko alueella? b) Miksi oli elintärkeätä, että kristityt noudattivat silloin Pietarin kehotusta?

²² He ovat saattaneet lopulta pystyttää hätäisesti kokoon kyhättyjä majoja Pellan ympärille, mahdollisesti perustaa jonkinlaisen pakolaisleirin sinne vuoristoon. Emme tiedä. Mutta miten olikin, heillä oli vaikeata. Se oli puutteen ja kärsimysten aikaa koko alueella. Koko juutalaisen järjestelmän loppu oli lähellä! Miten sopiva olikaan sen tähden Pietarin henkeytetty kannustus hänen kirjeensä lukijoille, jotka olivat ”tilapäisasukkaita”: ”Kaiken loppu on tullut lähelle. . . . Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan.” (1. Piet. 1:1; 4:7, 8; Um) Omatessaan sellaisen rakkauden kristityt eivät olisi itsekkäitä eivätkä toisiaan ärsyttäviä, vaan jakaisivat tarvikkeet toistensa kanssa ja rakentaisivat ja vahvistaisivat toisiaan kestämään edessään olevat koettelevat olosuhteet.

MIKSI HELLITTÄMÄTTOMÄN HARRAS RAKKAUS ON NYT TÄRKEÄ

23. Onko Raamatun varoituksilla lopun läheisyydestä merkitystä meille nykyään?

²³ Me emme halua kuitenkaan vain katsoa taaksemme tuohon aikaan, sillä Jeesuksen ennustus ”asiainjärjestelmän päättymisestä” (Um) soveltuu tähän aikaan; todellakin sen suurempi täyttymys on nyt. Samoin soveltuu nyt Pietarin samankaltainen varoitus, että ”kaiken loppu on tullut lähelle”. Jumalan tarkoitus on pyyhkäistä pois koko nykyinen paha järjestelmä ja aloittaa aivan lähitulevaisuudessa ’uudet taivaansa ja uusi maansa’! (Matt. 24:3–22; 2. Piet. 3:13) Me elämme siis aikana, jolloin Jerusalemin ja sen ympäristön hirvittävä hävitys kalpenee merkityksettömäksi nyt niin lähellä olevan ”suuren ahdistuksen” rinnalla! Koettelemukset, joita useimmat kristityt joutuvat kohtaamaan edessä olevan ”suuren ahdistuksen” aikana, saattavat olla niiden kaltaisia, jotka on saatu kestää kahdessa äskeisessä tapauksessa.

24, 25. a) Millaisen kokemuksen Malawin todistajat kestivät, ja miksi Pietarin kehotuksen totteleminen oli tärkeää heille? b) Mitä itsetutkistelua meidän olisi viisasta suorittaa?

²⁴ Ensimmäinen näistä koski Malawissa olevia Jehovan todistajia. New York Times ilmoitti 22.10.1972 otsikon ”Jehovan todistajat – pakenevat henkensä edestä” alla: ”Viime viikolla tuli pienestä Itä-Afrikan maasta Malawista tietoja laajakantoisesta ahdistelusta . . . ryhmään kuuluvien naisten raiskaamisesta, todistajien kotien polttamisesta ja lopulta maassa olleiden 23 000 kannattajan suurimman osan väkivaltaisesta karkotuksesta.” Koska Malawin todistajat olivat uskollisia Jumalan lakia kohtaan, heidät ajettiin yli rajan ja pakotettiin valtavan suureen pakolaisleiriin, jossa oli aluksi ankara pula elämän välttämättömyyksistä. Monet kuolivat vaikeuksien johdosta. Kuinka tärkeätä olikaan noissa kurjissa oloissa noudattaa henkeytettyä neuvoa: ”Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan.”

²⁵ Suurin osa Malawin todistajista läpäisi kokemuksensa uskollisina Jumalaa kohtaan ja hengellisesti lujina, ja heitä auttoi varmasti se, että he tottelivat edellä mainittua Raamatun neuvoa. Mutta miten on meidän itsemme laita? Valmistaudummeko me edessä olevien koettelemusten varalle? Kehitämmekö me harrasta hellän kiintymyksen tunnetta toisiamme kohtaan, jollaista Joosef tunsi veljeään kohtaan, Joonatan Daavidia kohtaan ja jollaista Jehova Jumala tuntee rakasta Poikaansa Jeesusta Kristusta kohtaan? Tällaisen rakkauden osoittaminen on todella tärkeätä näinä ”viimeisinä päivinä”.

26, 27. a) Mitä tapahtui joulukuussa 1972 Managuassa Nicaraguassa, ja mistä se voisi antaa pienessä mitassa esimakua? b) Miten Jehovan todistajat osoittivat rakkautta toisiaan kohtaan tuon Managuan tuhon aikana?

²⁶ Esimakua edessä olevista vaikeuksista saatettiin saada myös siinä tuhossa, josta kerrottiin Herätkää!-lehdessä 8.5.1973, missä sanottiin: ”Kilpi on yhä pystyssä. Tuo mykkä todistaja ilmoittaa: MANAGUA, 404 700 ASUKASTA. Ja kaupungin keskustassa antaa toinen hiljainen vartiomies todistuksensa. Kansallispalatsin pääsisäänkäynnin luona oleva kello on pysähtynyt näyttämään aikaa 00.35. Tuona aamuyön hetkenä lauantaina 23. joulukuuta 1972, kun vielä oli pimeää, Nicaraguan pääkaupunki tuhoutui hirvittävässä maanjäristyksessä.” Niin, kaikki toiminta kaupungissa lakkasi kerta kaikkiaan – vesijohdot eivät toimineet, sähkö sammui, itse asiassa kaikki pysähtyi. Tämä tulee kohdakkoin tapahtumaan, mutta ei ainoastaan yhdessä kaupungissa, vaan kaupunki toisensa jälkeen luhistuu – koko asiainjärjestelmä häviää! Minkä osoittaminen on meille tärkeätä tällaisissa olosuhteissa?

²⁷ Monet sadat Jehovan todistajat Nicaraguassa ja lähellä olevissa maissa osoittivat harrasta rakkauttaan, kuten Herätkää! kertoi: ”Ryhdyttiin heti ponnistuksiin näistä [maanjäristyksessä kärsineistä] todistajista ja heidän perheistään huolehtimiseksi. Aito rakkaus, joka vallitsee Jumalan kansan keskuudessa, ilmeni todella selvästi. Lauantai-iltapäivänä saapui eräs todistaja kuorma-autolla 26 kilometrin päässä olevasta seurakunnasta mukanaan yli 1 000 litraa vettä. . . . Kello 22 saapuivat kaksi ensimmäistä kuorma-autoa mukanaan tarvikkeita Jehovan todistajilta Liberiasta Costa Ricasta. Vähän myöhemmin saapui kaksi kuorma-autoa todistajilta Tegucigalpasta Hondurasista. Siten oli saatu ruokaa, vaatteita, lääkkeitä, vettä ja bensiiniä noin 24 tunnin kuluessa onnettomuudesta!”

28. a) Mitä voimme oppia tästä Managuan kokemuksesta? b) Millä muilla tavoilla Jehovan todistajat ovat saaneet valmennusta rakkauden osoittamisessa toisiaan kohtaan?

²⁸ Me voimme ottaa oppia tästä kokemuksesta. Kun joka puolella on suuria vaikeuksia ja onnettomuuksia, niin eniten, ennen kaikkea muuta, me tarvitsemme hellittämättömän harrasta rakkautta toisiamme kohtaan. Ja kun me ajattelemme asiaa, niin emmekö me ole Jehovan todistajina saaneet jatkuvasti valmennusta tällaisten olosuhteitten varalta? Me kokoonnumme säännöllisesti kokouksiin, suuriin ja pieniin, joissa saamme erinomaista opetusta ja kannustusta rakastamaan toisiamme. Meillä on myös ollut ruokaloita aterioiden varaamiseksi toisillemme, ja me olemme vieraanvaraisesti varanneet majoituksia kodeissamme kristityille tovereillemme. Kuinka erinomaista valmennusta todellakin rakkaudessa ja toisistamme huolehtimisessa! Mutta meidän on ilmaistava jatkuvasti tätä suurenmoista rakkauden ominaisuutta, jonka Jumala on antanut ihmisille, mutta joka on vääristynyt ja kieroutunut kovasti noin 6 000-vuotisen synnin ja epätäydellisyyden aikana. On tärkeätä, että me kehitämme jatkuvasti hellittämättömän harrasta rakkautta toisiamme kohtaan nyt, koska kaiken loppu on tullut lähelle.

Rakkaus peittää paljon syntejä

”Olkoon teillä . . . hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan, koska rakkaus peittää paljon syntejä.” – 1. Piet. 4:8, Um.

1, 2. a) Mitä vääriä tekoja me kaikki teemme, ja miksi me saatamme tehdä niitä vielä useammin? b) Mikä auttaa meitä voittamaan esiintyvät pulmat?

OLETKO puhunut milloinkaan terävästi jollekulle ja heti toivonut, ettet olisi niin tehnyt? Tai oletko koskaan menetellyt epäystävällisesti jollakin muulla tavalla ja sitten pahoitellut sitä? Meille kaikille on epäilemättä käynyt näin. Ja sitä mukaa kuin meihin kohdistuvat paineet ja vaikeudet lisääntyvät tämän asiainjärjestelmän lopun tullessa yhä lähemmäksi ne kerrat, jolloin me syyllistymme toisiamme vastaan tehtyyn loukkaukseen tai rikkomukseen, saattavat käydä useammin toistuviksi. Mitä meidän tulee näin ollen tehdä, kun tulee pulmia?

² Vastausta etsiessämme on hyödyllistä katsoa lähemmin, mitä 1. Piet. 4:7, 8:ssa (Um) sanotaan. Siinä mainitaan, että koska kaiken loppu on tullut lähelle, niin meidän tulee olla ”tervemielisiä”, ”valppaita rukousten suhteen”, mutta erityisesti meillä tulisi olla ’hellittämättömän harras rakkaus toisiamme kohtaan’. Pane nyt merkille, mikä syy esitetään sille,