Valintamme mukaan eläminen

 1. Mitä valinnassamme pysyminen vaatii meiltä jokaiselta, kuten Sananlaskujen 16:9 ja Pietarin 1. kirjeen 1:13 osoittavat?

VALITSEMALLA elämän, jota Jumala tarjoaa, me samalla valitsemme Jumalan tiellä kulkemisen – täysipainoisen, rehdin, kristillisen elämäntavan. Meidän tulee pysyä tuolla tiellä, mikä vaatii uskoa Jumalan lupauksiin, ponnisteluja ja kestävyyttä. Mutta ponnistellessamme me odotamme Jumalan ohjaavan meitä ratkaisuissamme, samalla kun pidämme jatkuvasti kiinni alkuperäisestä perusteellisesti harkitusta valinnastamme. Raamattu sanoo: ”Ihmisen sydän aivoittelee hänen tiensä, mutta Herra ohjaa hänen askeleensa.” (Sananl. 16:9) Pietari sanoo tästä: ”Terästäkää siksi mielenne toimintaan, pysykää täysin järkevinä; pankaa toivonne siihen ansaitsemattomaan hyvyyteen, joka teille tuodaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.” – 1. Piet. 1:13.

2, 3. Mikä voi suuresti auttaa meitä, ’terästämään mielemme’ myönteiseen toimintaan?

² Miten me voimme parhaiten ’terästää mielemme’? Miten me voimme olla varmat siitä, että me todella ’pysymme järkevinä’ emmekä menetä tasapainoamme?

³ Ensinnäkin me voimme pohtia sitä vertaansa vailla olevaa siunausta, että me olemme saaneet Jumalan totuuden. Meidän elämämme on nyt parempaa, me olemme vapaampia niistä huolista, suruista ja murheista, joita maailma kokee. Jos me kärsimme, me tiedämme mistä kärsimys johtuu, ja me myös tajuamme, että jos me kestämme omaten täyden uskon ja luottamuksen, meistä tulee parempia ja hyödyllisempiä kristittyjä. Lisäksi ylösnousemustoivomme poistaa suurelta osin kuolemanpelon ja myös surun, jota tunnemme, kun joku omaisemme kuolee. Toivomme saa kaikki kokemamme epämiellyttävät asiat tuntumaan mitättömiltä edessä olevan ikuisen elämän rinnalla. Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Onnellisia ovat ne silmät, jotka näkevät, mitä te näette. Sillä minä sanon teille: monet profeetat ja kuninkaat halusivat nähdä, mitä te näette, mutta eivät nähneet, ja kuulla, mitä te kuulette, mutta eivät kuulleet.” – Luuk. 10:23, 24.

4, 5. a) Mikä sai enkelit ilmaisemaan sellaista kiinnostusta ihmisten pelastamista koskeviin asioihin kuin osoitetaan Pietarin 1. kirjeen 1:12:ssa? b) Miltä meistä pitäisi vuorostamme tuntua, kun tiedämme heidän suhtautumistapansa?

⁴ Niin, meille suotu pelastumisen mahdollisuus on verraton palkinto, ja Jumala tuo sen ihmisten ulottuville suurenmoisella tavalla. Pietari sanoo, että profeetat halusivat tietää miten se toteutuu ja että ”juuri näihin asioihin enkelit haluavat katsoa”. (1. Piet. 1:10–12) Me tiedämme, että enkelit olivat olemassa maan luomisen aikaan ja jo lukemattomia vuosia ennen sitä. (Job 38:7) He olivat nähneet Jumalan suuruuden, viisauden ja voiman ja hänen persoonallisuutensa muut piirteet miljardeissa luomistöissä. Mutta täällä maan päällä oli jotakin uutta. Miten Jumala pystyisi pelastamaan syntisen ihmiskunnan? Enkelit olivat hyvin kiinnostuneita tästä. He halusivat tietää, miten ihmiskunnan synnit voitaisiin antaa anteeksi ihmisuhrin perusteella, sillä he eivät olleet koskaan nähneet sellaista tapahtuvan. Armon suurenmoista ominaisuutta, joka on Jumalan persoonallisuuden hienompi ominaisuus, vetoavampi ja sydäntä lämmittävämpi ominaisuus kuin voima tai edes viisaus, osoitettiin siinä, kun hän lähetti Kristuksen lunastamaan ihmiskunnan. Lisäksi Jumalan rakkaus syntisiä kohtaan ilmeni siinä, että hän opasti niitä, jotka uskoivat hänen Poikaansa.

⁵ Jos enkelit pitävät tätä Jumalan armoa maailmankaikkeuden suurenmoisimpiin kuuluvana asiana, niin kuinka paljon voimakkaammin tulisikaan meidän, jotka olemme saaneet osaksemme tätä armoa ja koemme sen joka päivä, iloita siitä ja pitää sitä kaikkea muuta arvokkaampana! Mikä suurenmoisempi syy meillä voisi olla onnellisuuteen valinnassamme ja siinä pysymiseen?

Raamatun tutkiminen erittäin tärkeätä

 6. Mikä osa Raamatun lukemisella ja tutkimisella pitäisi olla elämässämme sopusoinnussa Pietarin 1. kirjeen 2:2, 3:n kanssa?

⁶ Mihin me voimme nykyään ryhtyä tehdäksemme toivostamme varman? Pietari vastaa: ”Kaivatkaa niin kuin vastasyntyneet pienokaiset sanan väärentämätöntä maitoa, jotta sen avulla kasvaisitte pelastukseen, edellyttäen että olette maistaneet, että Herra on huomaavainen.” (1. Piet. 2:2, 3) Vain vilpittömän ja huolellisen Raamatun lukemisen ja tutkimisen avulla meillä voi olla sellainen hengellinen voima, joka meillä täytyy olla. Ei ole muuta keinoa. Meidän täytyy lukea Raamattua henkilökohtaisesti, ajatella mitä se sanoo, lukea sitä perheemme kanssa ja keskustella sen totuuksista. Siten tehdessämme me kehitämme suurempaa rakkautta tuota Sanaa kohtaan ja alamme kaivata sitä yhä enemmän. Jos kerran Jumalan laki vaati Israelin kuninkaita kirjoittamaan itselleen jäljennöksen Laista, joka heillä oli omana aikanaan, ja lukemaan sitä joka päivä, niin miten me, kun meillä on koko Raamattu, joka voi tehdä meidät viisaiksi pelastamista varten, voimme lukea sitä yhtään vähemmän? – 5. Moos. 17:19, 20; 2. Tim. 3:15.

7, 8. a) Minkä johdosta Jumala kiitti Berean synagogassa olleita? b) Miksi totuuksien lukeminen suoraan Raamatusta on niin tärkeää?

⁷ Kun apostolit julistivat ”hyvää uutista”, niin keitä Jumala sanansa kautta kiitti? Berean synagogassa olleita ihmisiä, sillä Raamattu kertoo, että ”he ottivat sanan [Paavalin ja Silaan kertoman hyvän uutisen] vastaan erittäin alttiisti ja tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat [nekin jotka apostoli Paavali puhui] niin”. (Apt. 17:10, 11) He ottivat nämä asiat omikseen. He eivät pelkästään kuunnelleet hyväksyen, vaan he myös etsivät varmat raamatulliset perusteet niille asioille, joita he innokkaasti omivat mieleensä ja sydämeensä.

⁸ Meidän tulisi noudattaa noiden vilpittömien berealaisten menettelyä. Miksi? Koska me saatamme kuulla ihmisopettajien saarnaavan tai opettavan totuutta, mutta kun me luemme sen Raamatusta, siitä tulee täysin perusteltu, pysyvä, liikkeelle paneva voima meidän sydämeemme, sillä ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva ja on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse jopa erottamaan sielun ja hengen ja nivelet ja niiden ytimen ja kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset”. (Hepr. 4:12) Raamatun jatkuva tutkiminen estää meitä jäämästä hengellisiksi lapsiksi. Jumalan sana valaa sydämeemme hänen henkeään ja tekee meistä vahvoja, kypsiä. Samoin tapahtuu silloin, kun me julistamme ”hyvää uutista” toisille. Sanomallamme on enemmän voimaa, jos annamme ihmisten lukea sen Raamatusta kuin jos sanoisimme sen omin sanoin.

 9. Mikä epäedullinen vaikutus voisi koettelemuksilla ja vastoinkäymisillä olla meihin, ja mikä auttaa meitä välttämään sellaista huonoa vaikutusta?

⁹ Esittäessään pääpiirteet siitä, mitä meidän kristittyinä tulisi tehdä varmistaaksemme lopullisesti pelastuksemme ja saadaksemme palkan Jumalalta, apostoli Pietari varoittaa meitä ensimmäisessä kirjeessään masentumasta vastoinkäymisissä, koettelemuksissa ja vainoissa. Meidän ei tulisi antaa näiden asioiden katkeroittaa meitä ja tehdä meistä tottelemattomia, hillittömiä. Koska meidät on ostettu kalleimmalla mahdollisella hinnalla, Jeesuksen Kristuksen verellä, hänen joka kuollessaan meidän puolestamme kantoi meidän syntimme, meidän tulisi olla ”kuolleita” synneille. Me käsitämme, että ottamalla vastaan Kristuksen lunastusuhrin syntiemme sovitukseksi me tunnustamme, että meidän ei tule enää jatkaa synnin tekemistä. Siis mitään pahuuden muotoa, vilpillisyyttä, ulkokultaisuutta, kateutta tai parjaamista ei tulisi hetkeäkään ajatella eikä siihen antautua. – 1. Piet. 2:1.

10. Miten voimme noudattaa apostolin neuvoa, ettei maailman epäpuhtaita tapoja tulisi edes ’mainita’ meidän keskuudessamme?

¹⁰ Apostoli Paavali ilmaisee asian hyvin voimakkaasti sanomalla, että ne teot, joita maailma tekee ja joita kristittykin on voinut tehdä ennen totuuden tuntemukseen tulemistaan, ovat niin pahoja, ettei niitä tulisi edes ’mainita’ kristittyjen keskuudessa. (Ef. 5:3) Paavali tietenkin ’mainitsi’ nuo epäraamatulliset asiat mutta vain tunnistaessaan ne pahoiksi. Hän kuitenkin neuvoi, ettei kristittyjen tule viipyä niissä, kuvailla niiden synkkiä yksityiskohtia, puhua niiden suorittamistavoista tai pitää niitä keskustelunaiheina. Sen, joka on menneisyydessä antautunut tekemään tällaisia, ei pitäisi muistella niitä lihan tyydytyksen kannalta, vaan hänen pitäisi hävetä niitä. – Room. 6:21.

11. Minkä myönteisten uskomme ilmausten pitäisi olla pääasiallisen kiinnostuksemme kohteina, kuten Pietari tähdentää 1. kirjeessä 4:8, 9:ssä, ja miten sellaiset seikat ilmenevät?

¹¹ Tämän lisäksi kristityn edessä olevaa toivoa kohti vaeltamiseen liittyy muutakin kuin pahojen, kielteisten asioiden kantaminen. Apostoli Pietari kirjoittaa 1. kirjeessä 4:8, 9:ssä: ”Olkoon teillä ennen kaikkea hellittämättömän harras rakkaus toisianne kohtaan, koska rakkaus peittää paljon syntejä. Olkaa vieraanvaraisia toisianne kohtaan nurkumatta.” Meillä on jatkuva velvollisuus lähimmäisiämme kohtaan ja varsinkin niitä kohtaan, jotka ovat meille sukua uskossa. Rakkautemme antaa anteeksi monia veljiemme virheitä ja syntejä. Tosi kristityt eivät yritä löytää virheitä toisista eivätkä rupea epäilemään tai tuomitsemaan toista, koska he näkevät hänessä vikoja. Olemmeko me innokkaita osoittamaan vieraanvaraisuutta? Olemmeko me valmiita ponnistelemaan ollaksemme huomaavaisia ja avuliaita toisillemme? Vai nurisemmeko me, kun sellainen tilaisuus ilmaantuu? Jos me nurisemme, niin me estämme itseämme saamasta kaikkea sitä iloa, jonka me voisimme muuten saada, ja menetämme myös palkan, jonka saisimme hyvän tekemisestä. Jumalaa eivät miellytä sellaiset teot, jotka eivät lähde sydämestä.

Käytä lahjaasi oikein

12. a) Ketkä saavat hyödyllisiä ’lahjoja’ seurakunnassa, ja odotetaanko kaikilla olevan samoja kykyjä? b) Millä tavalla näistä tulee Jumalan ”taloudenhoitajia”, ja mikä vastuu heillä on?

¹² Pietari puhuu myös lahjojemme käyttämisestä. Jokaisella on jokin kyky tai kykyjä, mutta kenelläkään ei ole niitä kaikkia. Lisäksi joillakuilla on joitakin lahjoja suuremmassa määrin kuin toisilla. Me emme voi odottaa toisten toimivan samalla tavalla kuin me toimimme tai ikään kuin sopivan samaan muottiin. Pietari sanoo: ”Siinä määrin kuin kukin on jotakin lahjaa saanut, käyttäkää sitä toistenne palvelemiseen Jumalan monenlaisilla tavoilla ilmaisten ansaitsemattoman hyvyyden hyvinä taloudenhoitajina.” (1. Piet. 4:10) Jos jollakulla on kyky, josta on hyötyä seurakunnalle, hänen tulee pitää itseään Jumalan taloudenhoitajana tuon lahjan käytössä. Hän tietää lahjan tulevan Jumalalta, jokaisen hyvän ja täydellisen lahjan Antajalta. Siitä, jolla on tuo lahja, tulee taloudenhoitaja, joka on vastuussa lahjansa käyttötavasta sen antajalle ja isännälleen. (1. Kor. 4:2; Jaak. 1:17) Hän sai tuon lahjan Jumalan ansaitsemattomasta hyvyydestä, ja ansaitsematon hyvyys suo kristilliselle seurakunnalle kaiken mitä se tarvitsee. Tämä ansaitsematon hyvyys ilmenee monilla tavoilla seurakunnan eri jäsenten täyttäessä omalta osaltaan tuon tarpeen. Jos jollakulla meistä on jokin kyky eikä hän käytä sitä seurakunnan hyödyksi, niin hän epäonnistuu taloudenhoidossa.

13. Millä tavalla niitä, jotka puhuvat seurakunnassa, kehotetaan ’puhumaan niin kuin Jumalan pyhiä julistuksia’?

¹³ Apostoli jatkaa kuvailemalla lahjojen eri muotoja ja sitä, miten niitä tulisi käyttää. Hän sanoo: ”Jos joku puhuu, puhukoon niin kuin Jumalan pyhiä julistuksia.” (1. Piet. 4:11a) Tämä ei tarkoita sitä, että hän puhuessaan ajattelee, että hän on aina oikeassa ja että ihmisten täytyy totella häntä. Sen sijaan, kun hän puhuu, hänen ei pitäisi esittää omia mielipiteitään tai perustelemattomia väitteitä. Hänen pitäisi olla varma siitä, että se mitä hän puhuu on totta – että se perustuu yksinomaan Jumalan lausuntoihin ja on sopusoinnussa Raamatun hengen kanssa – että hän voi todistaa sanansa Raamatulla. Vain tällä tavalla hänestä voi olla hyötyä jollekulle.

14. a) Miten joku voi ’palvella’ toisia seurakunnassa sopusoinnussa Pietarin 1. kirjeen 4:11:n kanssa? b) Mitä sellaisen tulisi aina pitää mielessään palvellessaan, ja miten hänet palkitaan?

¹⁴ Puhumisesta Pietari siirtyy sitten tekoihin sanoen: ”Jos joku palvelee, palvelkoon riippuvaisena siitä voimasta, jonka Jumala varaa.” (1. Piet. 4:11a) Seurakunnan jäsen, jolla on aineelliset mahdollisuudet auttaa veljeä tai puutteenalaista lähimmäistä tai jolla on tilaisuus suorittaa jotakin hyödyllistä palvelusta, voi lisätä rakkauden ominaisuutta veljiensä keskuudessa. Jos hänellä on sellainen kyky, hänen täytyy antaa apunsa tunnustaen, että Jumala on antanut hänelle tämän tilaisuuden ja mahdollisuudet. Tämä ei ainoastaan miellytä Jumalaa, vaan tekee kristityn palveluksesta tehokkaan, sillä Jumala siunaa sellaisen, joka palvelee nöyrästi. Auttaja itse saa palkaksi enemmän uskoa ja tilaisuuden käyttää kykyään, kuten sananlasku sanoo: ”Hyväätekeväinen sielu tulee ravituksi, ja joka muita virvoittaa, se itse kostuu.” – Sananl. 11:25.

15. Millä tavalla Jumala kirkastetaan Jeesuksen Kristuksen kautta sen johdosta, että me suoritamme uskollisesti taloudenhoitomme?

¹⁵ Mikä on ensisijainen seuraus siitä, että me käytämme lahjojamme tai kykyjämme tällä tavalla? Tuoko se meidät lähemmäksi toivomme täyttä toteutumista? Tuo, sillä se saa aikaan sen tärkeimmän asian, jonka vuoksi me alun perin valitsimme Jumalan palvelemisen. Se on: ”Jotta Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi Jeesuksen Kristuksen kautta.” (1. Piet. 4:11b) Kun me teemme hyviä töitä, jotka ovat sopusoinnussa Raamatun kanssa, niin Kristus kirkastetaan, koska juuri hänen kauttaan meillä on hyväksytty asema Jumalan edessä pelastus silmämääränä. Lisäksi Jumala kirkastetaan, sillä hän on Poikansa lähettämisen Alkuunpanija; niinpä kun kirkastamme Kristusta, kirkastamme myös Jumalaa.

Miten kärsimys koituu meidän parhaaksemme

16. Miksi kristityllä voi olla syytä iloita, vaikka hän kohtaisi painostusta ja vainoakin?

¹⁶ Tällainen elämäntapa kirkastaa sekä Jehova Jumalaa että hänen Poikaansa Jeesusta Kristusta, ja se antaa tänä aikana meille iloa palvellessamme heitä. Me voimme olla tyytyväisiä ja iloisia tästä tiedosta. Saattaa ilmaantua painostusta, jopa vastoinkäymisiä ja vainoa. Me voimme siitä huolimatta säilyttää onnellisuutemme elämäntavassamme. Apostoli Pietari puhuu kahdessa kirjeessään paljon kärsimisestä – sen syystä, tarkoituksesta ja sen uskollisen kestämisen seurauksista. Hän kirjoitti oman aikansa kristityille heidän toivostaan ja Jumalan heille antamasta suojeluksesta sanoen: ”Tästä te iloitsette suuresti, vaikka monenlaiset koettelemukset ovatkin, jos niitä täytyy olla, vähäksi aikaa nykyään murehduttaneet teitä, jotta uskonne koeteltu laatu, paljon suuriarvoisempi kuin kulta joka tuhoutuu huolimatta siitä että se koetellaan tulella, todettaisiin ylistyksen ja kirkkauden ja kunnian aiheeksi Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.” – 1. Piet. 1:6, 7.

17, 18. a) Miksi apostoli Pietari kristityn kärsimyksestä puhuessaan sanoo: ”Jos Jumalan tahto sitä toivoo”? b) Miten kristityn tulisi nykyään apostoli Paavalin esimerkin mukaisesti suhtautua kärsimiseen, joka johtuu siitä, että pidämme lujasti kiinni tekemästämme valinnasta?

¹⁷ Ensimmäisen kirjeensä kolmannessa luvussa Pietari kiinnittää huomion kristityn kärsimiseen ja sanoo: ”Sillä parempi on kärsiä sen takia että teette hyvää, jos Jumalan tahto sitä toivoo, kuin sen takia että teette pahaa.” (Jae 17) Miksi hän sanoo sellaisesta kärsimisestä, että ”jos Jumalan tahto sitä toivoo”? Hän selittää: ”Rakkaat, älkää oudoksuko keskuudessanne olevaa paloa, joka tapahtuu teille koettelemukseksi, ikään kuin teille sattuisi jotakin outoa. Päinvastoin iloitkaa jatkuvasti, koskapa olette osallisia Kristuksen kärsimyksiin, jotta voisitte iloita ja riemuita myös hänen kirkkautensa ilmestymisen aikana. Jos teitä, soimataan Kristuksen nimen vuoksi, niin olette onnellisia, koska kirkkauden henki, niin, Jumalan henki, lepää teidän päällänne.” – 1. Piet. 4:12–14; vrt. Apt. 5:41, 42.

¹⁸ Vaikka kristitty ei mielellään kärsi eikä etsi tilaisuutta marttyyriuteen, niin hän on onnellinen, jos hänen täytyy kärsiä sen vuoksi, että hän seuraa uskollisesti Herraansa Kristusta. Kristitty ei voi saada suurempaa kunniaa kuin että hän kuolee uskonsa puolesta. Ennen kuin apostoli Paavali valitsi Kristuksen seuraamisen tien, johon sisältyi paljon pilkkaa ja kärsimystä, hänellä oli mitä loistavimmat odotteet maineen, kunnian ja aseman suhteen. Huomaa, miten hän ilmaisi tunteensa asiasta: ”Niitä asioita, jotka olivat minulle voittoja, olen pitänyt tappiona Kristuksen vuoksi. Minähän muuten pidänkin kaikkea tappiona Herrani Kristuksen Jeesuksen tuntemuksen verrattoman arvon vuoksi. Hänen takiaan olen menettänyt kaiken ja pidän sitä paljona roskana, jotta voittaisin Kristuksen . . . että tuntisin hänet ja hänen ylösnousemuksensa voiman ja osallisuuden hänen kärsimyksiinsä, alistuen hänen kuolemansa kaltaiseen kuolemaan.” (Fil. 3:7–10) Paavali halusi olla Kristuksen kaltainen joka suhteessa ja piti suurimpana kunniana sitä, että hänen ehkä täytyisi kuolla Kristuksen tavoin.

19, 20. a) Missä määrin Jumala sallii sellaisen kärsimyksen kohdata palvelijoitaan? b) Miten vastustajien ja vainoojien vihanpurkaus voi lopulta koitua Jumalan ylistykseksi? c) Mikä muu Jumalan salliman kärsimisen määrää koskeva seikka voi rohkaista meitä kestämään?

¹⁹ Lisäksi Pietari ei osoita ainoastaan sitä, että me saamme palkan, vaan sen, että kun Jumala sallii kärsimystä, hän sallii sitä vain sen verran, että se valmentaa ja kurittaa meitä sellaisella tavalla, josta me henkilökohtaisesti hyödymme. Psalmista kirjoitti: ”Ihmisten viha tulee sinulle ylistykseksi.” (Ps. 76:11) Jos Jumala sallii ihmisten purkaa vihaansa meihin, me voimme olla varmoja siitä, että meidän kärsimisemme tai kuolemamme saa hyvää aikaan. Se on meille valmennusta, mutta lisäksi Jumala tekee pahojen tarkoituksen tyhjäksi panemalla toiset kirkastamaan Jumalaa, kun he näkevät meidän kärsivän uskollisesti hänen nimensä takia. Sitä paitsi kärsimys kestää vain suhteellisen lyhyen ajan ja sitten loppuu.

²⁰ Niinpä Pietari lohduttaa kristittyjä: ”Hetkisen kärsittyänne kaiken ansaitsemattoman hyvyyden Jumala, joka on kutsunut teidät ikuiseen kirkkauteensa Kristuksen yhteydessä, saattaa itse päätökseen valmennuksenne, hän tekee teidät lujiksi, hän tekee teidät vahvoiksi.” – 1. Piet. 5:10.

21. a) Mitä henkilökohtaisia kysymyksiä meidän on nyt hyödyllistä tehdä itsellemme? b) Mitä vahvistavia ajatuksia apostoli Pietari esittää toisen kirjeensä lopussa?

²¹ Tuntuuko sinusta siltä, että olet tehnyt oikean valinnan? Tuntuuko sinusta siltä, että voit pysyä tuossa valinnassasi, et vain passiivisesti kestämällä kaikkea mitä eteen tulee vaan palvellen aktiivisesti? Oletko halukas ponnistelemaan lahjojesi käyttämisessä veljesi auttamiseen? Onko sinulla halu, niin, into auttaa toisia oppimaan ”hyvä uutinen” ja auttaa heitä tekemään itse sama valinta, ja oletko halukas auttamaan heitä pysymään lujina heidän toimiessaan valintansa mukaan? Pietari lohduttaa ja vahvistaa meitä toisen kirjeensä loppusanoilla: ”Koska teillä, rakkaat, on siis tämä ennakkotieto, niin olkaa varuillanne, ettei lakia uhmaavien erhe veisi teitä mukanaan ja ettette lankeaisi pois omasta lujittuneisuudestanne. Kasvakaa sen sijaan jatkuvasti Herramme ja Pelastajamme Jeesuksen Kristuksen ansaitsemattomassa hyvyydessä ja tuntemuksessa. Hänelle olkoon kunnia sekä nyt että ikuisuuden päivään.” – 2. Piet. 3:17, 18.

[Kuva s. 23]

Henkilökohtainen Raamatun lukeminen voi auttaa totuutta painumaan sydämeemme

[Kuva s. 24]

Voidaksesi antaa oikeaa apua varmistaudu siitä, että antamasi neuvot perustuvat Raamattuun

[Kuva s. 25]

Kun käytämme kykyjämme nöyrästi jonkin hyödyllisen palveluksen suorittamiseen, niin se edistää rakkauden ominaisuutta ja tuottaa Jumalan siunauksen