Onko sinulla evankelioimishenki?
1. Miksi hyvän uutisen julistamistyö on yksi tärkeimmistä maan päällä suoritetuista töistä?
VALTAKUNNAN hyvän uutisen julistamistyö on tärkeimpiä töitä, mitä koskaan on suoritettu maan päällä. Miksi? Koska se on se ”koetinkivi”, jota käytetään ihmiskunnan tuomitsemisessa. Hyvän uutisen hyväksyminen ja totteleminen koituu pelastukseksi; sen hylkääminen ja tottelemattomuus sitä kohtaan merkitsee tuhoa.
2, 3. a) Mainitse esimerkki siitä, miten hyvä uutinen paljastaa ihmisen todellisen asenteen. b) Mitkä kysymykset hyvästä uutisesta ihmisen on hyödyllistä tehdä itselleen?
2 Joku voi esimerkiksi olla hyvin uskonnollinen. Näyttää ehkä siltä, että hänellä on erinomainen persoonallisuus, hän vaikuttaa anteliaalta ja ihmisystävälliseltä. Mutta hänen suhtautumisensa hyvään uutiseen paljastaa, onko hän todella Jumalan ystävä, sillä Jumala tuntee ihmisten sydämen. ”Kaikki miehen tiet ovat hänen omissa silmissään oikeat”, sanoo Sananlaskujen kirjoittaja, ”mutta Herra tutkii sydämet.” (Sananl. 21:2) Kristityllä täytyy olla erinomainen persoonallisuus, mutta jos hän huolimatta tästä tai mistä muusta ominaisuudesta tahansa ei rakasta Jumalaa ja lähimmäistään, hän ei ole mitään. – 1. Kor. 13:1–3.
3 Hyväksytkö sinä hyvän uutisen? Oletko kuuliainen sille? Haluatko sinä kertoa sitä toisille? Onko sinun välttämättä julistettava hyvää uutista, jotta voisit olla kuuliainen sille?
EVANKELIOIMISHENGEN TÄRKEYS
4. Miksi meidän tulee haluta julistaa hyvää uutista?
4 Minkä hyvän uutisen saammekin, sen me luonnollisesti haluamme kertoa toisille, ja me teemme usein tämän pelkästä sen puhumisen ilosta. Mutta Valtakunnan hyvä uutinen saa meidät kertomaan sitä toisille, ei ainoastaan ilosta, vaan myös rakkaudesta lähimmäisiämme kohtaan. Evankelioimishenki on Jumalaan ja lähimmäiseen kohdistuvan rakkauden henki. Hyvä uutinen merkitsee elämää sen vastaanottajalle, joten sitä on välttämättä julistettava laajalti. Apostoli Paavali kirjoitti eräässä varhaisimmista henkeytetyistä kirjeistään, että Kristuksen ilmestyessä taivaasta niitä, jotka eivät ”ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille [hyvälle uutiselle, Um]”, ”kohtaa silloin rangaistukseksi iankaikkinen kadotus”. – 2. Tess. 1:8, 9.
5. Miten apostoli Pietari osoitti hyvän uutisen tärkeyden?
5 Apostoli Pietari tähdensi hyvän uutisen tuntemisen ja tottelemisen tärkeyttä puhuessaan kristittyjen tuomitsemisesta sanoen: ”Mutta jos se [tuomio] alkaa ensiksi meistä, niin mikä on niiden [kristityiksi tunnustautuvien] loppu, jotka eivät ole Jumalan evankeliumille kuuliaiset?” Hän lisäsi: ”Ja ’jos vanhurskas vaivoin pelastuu, niin mihinkä joutuukaan jumalaton ja syntinen?’” (1. Piet. 4:17, 18) Näin ollen henki, joka hyvän uutisen julistajalla täytyy olla, ei koske ainoastaan sen julistamista, vaan myös sen saamista lujasti pysymään kuulijain sydämessä. Miksi? Koska kristityiksi tunnustautuvien joukossa vanhurskaskin vain ”vaivoin pelastuu”.
6. Miten Raamattu käyttää sanaa ”evankelista” erikoismerkityksessä?
6 Kreikkalainen sana, jota Raamatussa on käytetty ”hyvästä uutisesta”, on euaggélion eli ”evankeliumi”. Raamattu käyttää sanaa ”evankelista” tietyistä tehtävään määrätyistä, sillä se sanoo, että kun Jeesus kohosi taivaaseen, niin hän antoi lahjoja ihmisinä, ”muutamat apostoleiksi, toiset profeetoiksi, toiset evankelistoiksi, toiset paimeniksi ja opettajiksi, tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön, Kristuksen ruumiin rakentamiseen”. (Ef. 4:11, 12) Näille ”evankelistoille” näyttää annetun Jumalan henki erityisen voimakkaana saarnaamisessa, toisten valmentamisessa ja rakentamisessa. Filippus oli yksi näistä. – Apt. 21:8, 9.
7. Miten kaikkien hyvän uutisen julistajien tulee yleisessä merkityksessä olla evankelistoja?
7 Silti ovat kaikki hyvän uutisen julistajat yleisessä merkityksessä evankelistoja. Heillä pitäisi varmasti olla evankelioimishenki. Heidän tulee julistaa hyvää uutista mutta ei pysähtyä siihen. Heidän tulee tehdä kaikki voitavansa kasvattaakseen ja rakentaakseen toisia, jotta näillä vuorostaan voisi olla sama voimakas henki. Tämän suorittamisessa heidän tarvitsee käyttää jokainen tilaisuus ja mahdollisuus puhua hyvästä uutisesta. Ensimmäisen vuosisadan kristityt antavat meille useita esimerkkejä.
HYVÄN UUTISEN JULISTAMINEN ENSIMMÄISELLÄ VUOSISADALLA
8. Miten ja missä Jeesus suoritti evankelioimistyötä?
8 Jeesus itse ”vaelsi kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään ja saarnasi ja julisti Jumalan valtakunnan evankeliumia; ja ne kaksitoista olivat hänen kanssansa”. (Luuk. 8:1) Jeesus suoritti lähes kaikki matkansa jalan. Toisinaan hän lähetti opetuslapsensa edellä, jotta kylä tai kaupunki olisi odottanut häntä ja ollut valmis kuuntelemaan häntä. (Luuk. 10:1) Hän opetti, missä saattoi tavata ihmisiä: jossakin kylässä, Jerusalemin temppelissä, yksityiskodissa, omassa asunnossaan, synagogissa, merenrannalla, vuorella. Ja hän puhui niille, jotka hän tapasi tiellä, tai ollessaan lepäämässä – lyhyesti sanoen minä aikana ja missä paikassa tahansa, missä ihmisiä oli. – Matt. 5:1; 13:1, 2; 26:6–13; Mark. 2:1, 2; 3:1–5; Joh. 4:6–10.
9, 10. Miten Filippus suoritti evankelioimista, ja miten häntä voitaisiin verrata eräisiin Jehovan todistajiin nykyään?
9 Jotkut evankelistoista matkustivat ensimmäisellä vuosisadalla aika paljon. He menivät paikkoihin, joissa Jumala ilmaisi tarvittavan heidän palveluksiaan. Me luemme, että Filippus meni Samariaan. Hänen suoritettuaan siellä hyvää työtä Jehovan enkeli ohjasi hänet menemään etelään tielle, joka johti Jerusalemista Gassaan. Siellä hän selitti hyvää uutista eräälle etiopialaiselle eunukille. Jumalan henki ohjasi hänet sieltä Asdodiin, ”ja hän vaelsi ympäri ja julisti evankeliumia kaikissa kaupungeissa, kunnes tuli Kesareaan”. (Apt. 8:4–40) Siellä tapaamme hänet myöhemmin eräästä kodista, erään perheellisen miehen luota. – Apt. 21:8, 9.
10 Filippusta voitaisiin verrata eräällä tavalla Jehovan todistajien joukossa oleviin ”tienraivaajiin”, ”erikoistienraivaajiin” ja lähetystyöntekijöihin, joilla on erikoisvaltuutus saarnaamiseen. Mutta erittäin hyvää evankelioimishenkeä ilmaisevat ne, jotka muuttavat kotinsa paikkoihin, joissa tarvitaan enemmän saarnaajia. Joillakuilla näistä on perhe niin kuin Filippuksella.
11. Miten Paavali suoritti evankelioimista?
11 Paavali oli yksi suurimmista evankelistoista. Hän matkusti laajalti Aasiassa ja Euroopassa ja julisti hyvää uutista kaikkialla, mihin hän meni. Hän yritti saarnata pääasiassa siellä, missä hyvää uutista ei ollut julistettu. Hän viipyi joissakin paikoissa melkoisen ajan perustaakseen ja vahvistaakseen seurakuntia. On kiinnostavaa panna merkille, että Paavali ylläpiti itseään aineellisesti tässä evankelioimistoiminnassa työskentelemällä eräässä ammatissa. – 2. Kor. 10:13–16; Apt. 18:1–4; 19:8–10; 1. Kor. 9:15–18.
EVANKELIOIMINEN EI MERKITSE VÄLTTÄMÄTTÄ MATKUSTAMISTA
12. Kuuluuko matkustaminen oleellisesti evankelioimiseen?
12 Vaikka on totta, että nämä evankelistat enimmäkseen matkustivat huomattavan paljon, niin ei ole välttämätöntä matkustaa toiselle paikkakunnalle saarnaamaan, jos meillä on evankelioimishenki. Evankelioimishenkihän ei ole matkustamis- ja seikkailuhenki. Kun henkilö on vapaa velvollisuuksista, jotka estäisivät häntä muuttamasta, ja kun hän tarjoutuu muuttamaan, hänet voidaan määrätä niiden välityksellä, jotka valvovat saarnaamistyötä jossakin maassa, johonkin nimenomaiseen paikkaan, missä hänen palveluksiaan eniten tarvitaan. Hänen matkustamisensa saattaa päättyä sinne, sillä hän voi asettua sinne, niin kuin Filippus asettui Kesareaan, ja julistaa jatkuvasti hyvää uutista ja rakentaa seurakuntaa sillä paikkakunnalla. Hän saattaa jäädä sinne useiksi vuosiksi, jopa elinajakseenkin, kuten monet Jehovan todistajain lähetystyöntekijät ovat tehneet.
13. Mikä esimerkki osoittaa, että me voimme suorittaa evankelioimista muuttamatta kotipaikkakunnaltamme?
13 Mutta jotkut eivät ehkä voi muuttaa joko perhevelvollisuuksien, terveydellisten tai muiden syiden takia. Jos heillä siitä huolimatta on evankelioimishenki, niin he voivat tehdä paljon hyvää sillä alueella, missä he asuvat. Esimerkkinä tästä on pieni seurakunta Arkansasin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Eräs sikäläinen todistaja on asunut sillä alueella useita vuosia. Hänen käytöksensä on ollut sellainen, että joka ainoa kilometrien säteellä ympäristössä tuntee hänen kristillisen persoonallisuutensa, ja hänellä on erinomainen rehellisyyden ja rehtiyden maine. Seurakunta on pieni, mutta jos kaikki, jotka ovat kuulleet ja omaksuneet hyvän uutisen hänen saarnaamisensa ja esimerkkinsä johdosta, olisivat pysyneet sillä alueella, niin siellä olisi suurikokoinen seurakunta niin pieneen yhdyskuntaan verrattuna. Mutta tämä mies ja hänen vaimonsa ovat työskennelleet niin kovasti ja antaneet niin hyvän esimerkin rakkaudesta ja kristillisestä elämästä ja ovat suorittaneet niin hyvin niiden uusien valmennusta, jotka ovat omaksuneet hyvän uutisen, että he ovat juurruttaneet evankelioimishengen kuulijoihinsa siinä määrin, että he vuorostaan ovat muuttaneet paikkoihin, joissa tarve on suurempi. Hämmästyttävän monet ovat menneet tästä seurakunnasta Gileadin lähetyskouluun, ja heidät on lähetetty ulkomaille palvelemaan. Olisiko tämän miehen ja hänen vaimonsa pitänyt olla masentuneita, koska he eivät voineet matkustaa paikkoihin, joissa hyvä uutinen ei ole ollut kovin tunnettu? Ei suinkaan. Jehova on siunannut heitä runsaasti, ja heidän kotiseudullaan suorittamallaan työllä on ollut maailmanlaajuinen vaikutus.
14. Jos sinulla on evankelioimishenki, niin miten sinulla on runsaasti tilaisuutta saarnata suoraan kotipaikkakunnallasi?
14 Oletpa siis missä tahansa, niin sinulla on rajattomat tilaisuudet saarnata. Hyvää uutista saarnataan ovelta ovelle. Sitten on sellaisia, joita harvoin, jos koskaan, tapaa kotoa. Näitä voit nähdä päivittäisessä työssäsi, kaupassasi tai matkoillasi. Sinä tapaat heitä istumassa autoissa pysäköintialueilla, bensiiniasemilla jonoissa tai puistoissa. Jos sinulla on sellainen henki, että haluat jaella hyvää uutista toisille, niin sinun ei tarvitse aina kaavamaisesti järjestää asioita tai määräaikaa. Sinä olet Jehovan todistaja koko ajan! Sinä kerrot toisille hyvää uutista, koska se on sydämessäsi ja sinä huomaat puhuvasi siitä tai järjestäväsi tilaisuuksia puhua siitä kaikissa olosuhteissa. – Jer. 20:9.
EVANKELIOIMINEN MERKITSEE ENEMMÄN KUIN PELKKÄÄ JULISTAMISTA
15. Miten evankelioimishenkeen kuuluu enemmän kuin vain hyvän uutisen kertominen toisille?
15 Evankelioimishenki sisältää enemmän kuin pelkkää hyvän uutisen kertomista toisille. Hyvässä uutisessa on paljon merkityksen syvyyttä, ja eräät asiat ovat ’vaikeatajuisia’. (2. Piet. 3:16) Sinun täytyy ajatella ratkaistaksesi, miten saat nämä seikat selitetyksi ymmärrettävästi sille, jolle opetat hyvää uutista. Eikä tässä kaikki, vaan tiedon saaminen mieleen on eri asia kuin sen saaminen sydämeen. Sinä huomaat, mihin siemen Jeesuksen kylväjävertauksessa putosi: sydämeen. Sinä haluat hyvän uutisen saarnaajana viljellä tätä siementä oppilaasi sydämessä. – Matt. 13:19.
16. Miten Paavali oli erinomainen esimerkki tosi evankelistasta?
16 Evankelistalla täytyy olla kiintymystä ihmisiä kohtaan, kuten apostoli Paavali ilmaisi ja mitä hän kuvaili näin: ”Mekin, teitä hellien, halusimme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan evankeliumia, vaan oman henkemmekin [sielummekin, Um], sillä te olitte meille rakkaiksi tulleet.” (1. Tess. 2:8) Paavali ja hänen palvelijatoverinsa käyttivät olemuksensa jokaisen säikeen niiden Tessalonikassa olevien hyväksi, jotka ottivat vastaan hyvän uutisen. Paavalin aika ja tarmo olivat heidän käytössään, ja hän halusi ja yritti koko sydämestään saada heidät omaksumaan saman hyvään uutiseen kohdistuvan kaiken kuluttavan rakkauden, jotta he eläisivät sen mukaisesti joka suhteessa elämässään.
17. Jos sinulla on tosi evankelioimishenki, niin miten sinä suhtaudut niihin ja toimit niiden suhteen, joille julistat hyvää uutista?
17 Tunnetko ja toimitko tällä tavalla niitä kohtaan, joille viet hyvää uutista? Jos niin teet, et ole itsekäs heitä kohtaan. Et pidä heitä omina ”lampainasi”, vaan huolehdit heistä Herralle Jeesukselle Kristukselle, Pääpaimenelle, kuuluvina. (1. Piet. 5:1–4) Sinä koetat juurruttaa heihin Jumalan henkeä. Sinä yrität tutustuttaa heidät niin paljon kuin mahdollista toisiin seurakunnassa oleviin, sillä sinä ymmärrät, että ”armolahjat ovat moninaiset, mutta Henki on sama; ja seurakuntavirat ovat moninaiset, mutta Herra on sama; ja voimavaikutukset ovat moninaiset, mutta Jumala, joka kaikki kaikissa vaikuttaa, on sama. Mutta kullekin annetaan Hengen ilmoitus yhteiseksi hyödyksi.” (1. Kor. 12:4–7) Sinä ymmärrät, ettei sinulla ole kaikkia kykyjä eikä Jehovan hengen kaikkia ilmenemismuotoja. Mutta sinä tiedät, että seurakunnan yhteydessä olemalla vastakiinnostuneet ovat siellä, missä Jehovan henki vaikuttaa voimakkaasti, ja edistyvät kypsyyteen sen seuran avulla.
RAKENTAMINEN JA VALMENTAMINEN
18. Mikä on kiinnostuksesi kohteena tutkiessasi Raamattua jonkun kanssa?
18 Evankelioimishenkeä ei voi mitata ajalla, joka käytetään toisille saarnaamiseen. Siihen sisältyy henkilön tehokkuus toisten rakentamisessa ja valmentamisessa. Henkilö, jonka kanssa tutkit, saattaa käsittää joitakin perusoppeja, kuten totuuden maallisesta paratiisista, sellaisten oppien virheellisyydet kuin ihmissielun kuolemattomuus, helvetintulen vaiva ja kolminaisuus. Hän voi saada hyvän tiedon päähänsä näistä asioista. Hän saattaa kyetä vastaamaan aivan hyvin tutkistelussa kysymyksiin. Mutta kiinnostuksen kohde sinulla ei ole pääasiassa pää vaan sydän. Mitä asioita sinä sitten haluat juurruttaa hänen sydämeensä tehdäksesi hänestä terveen, kypsän kristityn? – Hepr. 6:1–3.
19. a) Mainitse joitakin erittäin tärkeitä seikkoja, jotka pidät mielessäsi juurruttaaksesi ne oppilaasi sydämeen. b) Miten hänen tulee ruveta suhtautumaan Jumalaan?
19 Sinä haluat alituisesti tarkistaa ja aina pitää mielessäsi seuraavat tärkeät seikat, ja sinun asiasi on työskennellä kovasti auttaaksesi sitä, jonka kanssa tutkit, näkemään ne: Alkaako oppilaasi tulla tuntemaan Jehovan, ts. ymmärtääkö hän, miksi Jehova toimituttaa hyvää uutista hänelle ja toisille? Ymmärtääkö hän, miksi Jumala on sallinut pahuuden jatkua jonkin aikaa ja miksei hän toimi ihmisten toiveen mukaisesti ja pyyhkäise sitä heti paikalla pois? Näkeekö hän selvästi Jehovan suvereenisuuskysymyksen ja Jumalan laupeuden, kun hän antaa aikaa tämän asian ratkaisemiseen? Näkeekö hän, että se, mitä tapahtuu maan päällä, koskee Jumalaan paljon enemmän kuin meihin ja että vaikka Jumala kykenee lopettamaan pahan, hän pidättyy siitä ihmiskunnan omaksi hyväksi? (Vrt. 1. Moos. 6:3, 5–7.) Ymmärtääkö hän, että kaikki hyvät ominaisuudet, jotka meillä on jossakin määrin, on Jumalalla paljon suuremmassa määrässä – rakkaus, arvostus, myötätunto, huomaavaisuus, armo, kärsivällisyys? Pitääkö hän Jumalaa läheisenä ystävänä, joka on halukas tekemään mitä tahansa hyvää hänelle? Hänen täytyy tulla tuntemaan Jumala niiden Arvostajana, jotka palvelevat häntä vähäisimmässäkin palveluksessa, jonka he suorittavat sydämestään. Sen, joka miellyttää Jumalaa, täytyy uskoa, että hän on niiden Palkitsija, jotka etsivät häntä. (Hepr. 11:6) Hän on senlaatuinen Jumala. Kaikki, joilla on tosi evankelioimishenki, tietävät tämän todeksi, ja siksi he koettavat juurruttaa tämän saman halun toisiinkin, halun rakastaa ja palvella Häntä hänen verrattomien ominaisuuksiensa tähden. – 2. Moos. 34:6, 7; Ps. 145:8–21.
20, 21. a) Mitä haluamme raamatuntutkisteluoppilaittemme saavuttavan? b) Miten voimme auttaa heitä kehittämään persoonallisen suhteen Jumalan kanssa, sen sijaan että he pitäisivät meitä opettajanaan?
20 Kun sinä siis opetat ja valmennat niitä, jotka ottavat vastaan hyvän uutisen, niin sinun tulee aina pitää mielessäsi ylinnä nämä seikat ja alituisesti juurruttaa niitä kuulijoittesi sydämeen. Sinä haluat heidän saavuttavan kypsyyden, johon sisältyy kyky erottaa oikea ja väärä. (Hepr. 5:14) Opetatpa sinä heille mitä tahansa, oppivatpa he minkä kohdan hyvänsä, niin liitä se Jehovan rakkauden, armon, myötätunnon ja muiden ominaisuuksien yhteyteen. Auta heidät näkemään, että Jehova on kiinnostunut heistä, että hän auttaa heitä ja että kaikki heidän oppimansa tulee tästä suuresta Lähteestä ja hänen huomaavaisuudestaan heitä kohtaan.
21 Johdata oppilaasi tietämään, että heillä voi olla persoonallinen suhde Jumalan kanssa. He eivät opi mitään persoonatonta opinkappaletta, eivätkä he kykene ymmärtämään oman älykkyytensä eikä hyvyytensä ansiosta. Jumalan kiinnostus ihmiskuntaa kohtaan on auttanut heidät näkemään hyvän uutisen. Osoita heille, kuinka suuri Jumalan suosio on se, että Jumala on nähnyt sopivaksi sallia heidän tutkia ja ymmärtää; ilman hänen henkensä toimintaa ei hyvää uutista olisi koskaan voitu tehdä heille ymmärrettäväksi. Tämän maailman viisaat ovat kovin älykkäitä, mutta he eivät voi ymmärtää hyvää uutista. (Matt. 11:25; 1. Kor. 1:19–21) Anna heidän tietää, että sinä olet vain välikappale asioitten saattamisessa heidän huomioonsa. Jehova on kansansa Suurenmoinen Opettaja. – Jes. 30:20; 54:13.
22. Miten voimme varustaa oppilaamme kohtaamaan osakseen saamansa vainon?
22 Kun sinä opetat ja valmennat vastakiinnostunutta, niin sinä huomaat hänen saavan vastustusta, jopa vainoa. Valmista häntä tähän ja osoita hänelle, miksi vainoa tulee ja miksi Jumala sallii sitä. Auta häntä ymmärtämään raamatunkohtia, jotka osoittavat niiden, jotka saavat osakseen vainoa, olevan suuresti suosittuja. Se on todistus siitä, että hänellä on Jumalan henki. Sitä ei tarvitse hävetä eikä tarvitse olla masentunut sen johdosta, vaan päinvastoin hänen tulee sen johdosta riemuita. (Matt. 5:11, 12; Fil. 1:27, 28; 2. Tim. 1:8; Jaak. 1:2, 12; 1. Piet. 4:12–14) Vahvista häntä Mark. 10:29, 30:ssä olevilla Jeesuksen sanoilla kestämään mahdollista vastustusta, joka tulee perheen tai ystävien taholta. Sinä voit rohkaista häntä kestämään uskollisena siinä toivossa, että hän voi lopulta kyetä viemään pelastuksen niille, jotka ovat lähellä häntä ja rakkaita hänelle.
23. Mitä tärkeää seikkaa emme saa jättää huomioon ottamatta, ennen kuin kannustamme raamatuntutkisteluoppilaita lähtemään mukaamme kenttäpalvelukseen, ja miten voimme hoitaa tämän asian?
23 Koska evankelioimishenkeen sisältyy valmennus, niin meidän täytyy tehdessämme opetuslapsia heidän Mestarinsa Jeesuksen Kristuksen kaltaisiksi huolehtia siitä, että he ovat päteviä tulemaan hyvän uutisen saarnaajiksi. Ihmisiä ei tule kehottaa ryhtymään seurakunnan jäsenten kanssa saarnaamaan, ennen kuin he puhdistavat täysin elämänsä ollakseen päteviä. Heidän täytyy ymmärtää, että kaikkien, jotka kantavat Jehovan astioita, on oltava puhtaita. (Jes. 52:11, Um; 2. Kor. 7:1) Heidän täytyy nähdä, että kristillisen persoonallisuuden ”merkin” omaaminen miellyttää Jumalaa ja estää hänen vihansa kohdistumasta heihin. – Hes. 9:4–6; Ef. 4:23, 24.
24, 25. a) Millaisten ihmisten ainoastaan Jumala haluaa palvelevan häntä? b) Voimmeko vaatia Raamatun tutkijaa lopettamaan kaikki huonot tapansa ja tottumuksensa heti paikalla vai miten?
24 Jumala haluaa sellaisten ihmisten palvelevan häntä, jotka ovat läpeensä kristittyjä. Häntä ei kiinnosta paljous, se, että hänellä on vain suuri määrä hyvän uutisen saarnaajia, vaan hän vetää tästä turmeltuneesta asiainjärjestelmästä ne, jotka puhdistautuvat. Hänen henkensä, jonka hän panee niihin, jotka tottelevat häntä, on puhtauteen johtava voima. Jos joku noudattaa millaista menetelmää tahansa, joka on saastainen, niin hän toimii vastoin sitä tarkoitusta, jota varten Jumala lähettää henkensä, eikä se henki tue häntä. – 1. Tess. 4:7, 8.
25 On siis viisasta juurruttaa nämä oikein elämisen periaatteet kiinnostuneitten sydämeen alusta pitäen. Heidän ei voida luonnollisestikaan odottaa puhdistavan elämäänsä heti paikalla, mutta sinä pyrit jatkuvasti kohti tätä päämäärää, jos sinulla on tosi evankelioimishenki. Tämä voidaan toteuttaa huomaavaisesti ja tahdikkaasti sekä ilman asiaankuulumatonta sekaantumista heidän elämäänsä. Tarkoituksesi on tuntea oppilaasi ja auttaa häntä siinä, missä hän tarvitsee apua. Sitten voit ottaa hänet mukaasi valmentaen häntä osallistumaan hyvän uutisen julistamiseen.
26. Mikä on välttämätöntä, ennen kuin ketään uutta kehotetaan menemään kasteelle?
26 Myöskään kastetta ei pidä suositella, ennen kuin tiedät kyseisen henkilön todella puhdistaneen elämänsä ja eläneen puhdistuneessa tilassaan kyllin kauan, niin että se ilmaisee, ettei hän palaa entisiin tapoihinsa ja tottumuksiinsa.
27. Mikä palkka tulee evankelioimishengestä?
27 Evankelioimishenki tuo mitä suurimman onnellisuuden. Nykyään ei ole suurempaa iloa kuin se, että voi puolustaa Jehovan nimeä jumalattomassa maailmassa ja tuoda valoa ja toivoa toisille. Ja kun sitten näet niiden, joita autat, tulevan tuntemaan ja arvostamaan Jehovaa ja Jeesusta Kristusta sekä sitä, mitä he ovat tehneet, niin ilosi on kasvanut. Evankelioimishenki poistaa mustasukkaisuuden eli kateuden hengen. Se iloitsee toisten hengellisestä edistymisestä, varsinkin niiden, joita autat. Sinä ajattelet tässä suhteessa niin kuin apostoli Paavali halusi Timoteuksen ajattelevan: ”Minkä olet kuullut minulta ja minkä monet ovat todistaneet, usko se luotettaville miehille, jotka sitten ovat soveliaita muitakin opettamaan.” – 2. Tim. 2:2; 1. Kor. 10:24.
28. Jos tunnet itseltäsi puuttuvan jossain määrin evankelioimishenkeä, niin mitä voit tehdä sen saamiseksi tai lisäämiseksi?
28 Kaikki Jehovan tosi palvelijat haluavat näin ollen kehittää evankelioimishenkeää itsessään ja toisissa. Jos sinä haluat vahvistaa tätä henkeä itsessäsi, niin ole läheisesti yhteydessä niiden kanssa, joilla on tämä erinomainen asenne, ja koeta saada seurakunnan vanhinten apua. He auttavat sinua mielellään, koska he tietävät sen kirkastavan Jumalaa ja vaikuttavan heidän itsensä ja niiden pelastukseksi, joita he auttavat. – 1. Tim. 4:16.
[Kuva s. 374]
Filippuksella oli evankelioimishenki . . .
[Kuva s. 375]
. . . Onko sinulla?