Valvojat tuottakaa laumalle iloa!
1. Mikä on välttämätöntä, jotta voisi jatkaa ahkerasti siinä, mihin ryhtyykin?
ON VAIKEATA jatkaa ahkerana missään tehtävässä, jos sen suorittamisesta ei ole lainkaan iloa. Tehtävä tulee jonkin ajan kuluttua tuskaiseksi, ja halu lopettaa lisääntyy. Siitä syystä Jehova käskee palvelijoitaan ”iloitsemaan kaikista hankkeistaan”, jotta he eivät ’lannistuisi hyvän tekemisessä’. Se, joka on murheellinen ja alakuloinen, ei kykenisi auttamaan niiden huokaamista ja itkua, jotka toteavat ympärillään vanhassa maailmassa vallitsevat kauheat olosuhteet. Sananlaskujen 17:22 esittää asian näin: ”Terveydeksi on iloinen sydän, mutta murtunut mieli kuivuttaa luut.” – 5. Moos. 12:18, Um; Gal. 6:9.
2. Mitä valvojalla täytyy olla ensin, ennen kuin hän voi palvella lauman iloksi?
2 Jumalan seurakuntien valvojat pyrkivät auttamaan veljiään kestämään uskollisina Valtakunnan palveluksessa. Siitä syystä on heidän tehtävänsä katsoa, että laumassa vallitsee ilon ja riemun henki. Valvojan täytyy olla ensiksi iloinen omasta virkamääräyksestään. Jos hän antaa oman palvelusmääräyksensä tulla taakaksi itselleen ja antaa aikaansa ja voimiaan säästellen, vastahakoisesti, ikään kuin pakosta, niin hän on taipuvainen ’herrana hallitsemaan laumaa’, ja häneltä puuttuu ilo, innostus ja halukkuus. Valvojalla täytyy siis olla syvä arvostus ihmeellistä palvelusetuaan kohtaan, ja hänen on oltava kiitollinen siitä ja luottaa aina siihen, että Jehova tukee häntä pyhällä hengellään, niin että hän voi palvella lauman iloksi. – 1. Piet. 5:2, 3.
3. Mikä on valvojan pääasiallisimpana huolena?
3 Mikä palvelusmääräys jollakulla lieneekin seurakuntajärjestössä, tilienpalvelijan, lehtien-alueenpalvelijan tai muun sellaisen, niin tuon palvelijan velvollisuus ei ole ainoastaan papereittensa hoitaminen jonkin kirjanpitäjän tapaan, eikä se ole pelkästään ohjeitten välittämistä hallitsevalta elimeltä veljille. Hänen tehtävänsä tärkein puoli on pikemminkin seurakunnan hengellisestä hyvinvoinnista huolehtiminen, jotta seurakunta voisi antaa tehokkaimmin ylistystä Jehovalle. Hyvä ruumiillinen terveys heijastuu elämänhalusta. Hyvä hengellinen terveys heijastuu Jehovan palveluksen puolesta ilmenevästä innosta ja onnellisesta ja iloisesta hengestä. Ole valpas havaitsemaan hengellisen sairauden merkit: ilon puute, tunne, että saarnaamistyö on tuskallista, ja tulosten puute evankeliuminpalveluksessa. Koeta silloin rukoillen sovelluttaa raamatullista parannetta ennallistaaksesi hengelliseen terveyteen tällaiset sairaat.
4. Miten valvojan tulee antaa neuvoja, ja mitä tätä varten tarvitaan?
4 Tervettä edistystä Valtakunnan työssä ei saavuteta koskaan pakottamalla eikä moittimalla. Alussa saattaa olla hiukan edistystä tai lisäystä, mutta se loppuu siitä syystä, että veljillä ei ole iloa. On helppoa olla arvosteleva, nähdä vikoja tai heikkouksia. Tarvitaan aikaa ja rukoillen suoritettua ajattelua, jotta voisi esittää hyviä ja rakentavia neuvoja, mitkä kannustavat ja vahvistavat ja antavat silti käytännöllistä apua heikkouksien voittamiseksi. Valvoja koettaa tehdä tämän, jos hän on tosiaan kiinnostunut veljistä, jos hän itse on iloinen palveluksessaan ja jos hänellä on halu nähdä veljiensä ”iloitsevan kaikista hankkeistaan”.
5, 6. a) Mikä on yksi ilon saamisen perusvaatimuksista? b) Miten valvoja osoittaa ymmärtävänsä tämän vaatimuksen?
5 Ilon kehittämiseksi veljien keskuudessa täytyy tuntea, mikä aiheuttaa iloa. Paavali ilmaisi yhden ilon perusvaatimuksen kirjoittaessaan: ”Minä iloitsen . . . hartaan odotukseni ja toivoni mukaan.” Paavalilla itsellään oli varmasti harras odotus ja toivo saada iankaikkinen elämä Kristuksen Jeesuksen kanssa. Se selvä näkemys, mikä hänellä oli toivostaan, yhdessä sen tarjoaman palveluksen sykähdyttävien etujen kanssa antoi hänelle ilon, mikä tuki häntä kaikenlaisissa vainoissa ja vaikeuksissa. Ja miten totta tämä olikaan Mestarista, Jeesuksesta itsestään, joka ”sen ilon tähden, mikä asetettiin hänen eteensä, . . . kesti kidutuspaalun”. Olkoonpa henkilöllä toivo taivaallisesta elämästä ’pienen lauman’ jäännöksen jäsenenä tai maallisesta elämästä ”suureen joukkoon” kuuluvana, niin on tärkeätä, että tämä toivo on varma, jotta se voisi pitää hänet iloisena Jehovan palveluksessa. – Fil. 1:18–20; 3:13, 14; Hepr. 12:2, Um; Luuk. 12:32; Joh. 10:16.
6 Jotta voisi omata vahvan uskon eli ”lujan luottamuksen siihen, mitä toivotaan”, niin vaaditaan Jumalan sanan tervettä tuntemusta. Ymmärtäen tämän valvoja on itse hyvä tutkija ja kannustaa kaikkia seurakuntalaisia henkilökohtaiseen Raamatun tutkimiseen. Huolehtiessaan seurakunnan valvonnasta hän katsoo, että kokoukset ovat eloisia, rakentavia, opettavia ja kannustavia. Keskustellessaan veljien kanssa hän puhuu heidän yhteisestä toivostaan. Jos hän on valpas havaitsemaan uusia totuuksia, kannustavia ehdotuksia ja rakentavia neuvoja tutkiessaan omakohtaisesti Raamattua, Vartiotornia ja muita Seuran julkaisuja, niin hän on valmistautunut käytännöllisellä tavalla rakentamaan veljiään ja vahvistamaan heidän toivoaan. Kun käydään heikkojen tai toimettomien julistajien luona, niin älköön se olko pelkkä totunnainen käynti, mikä tehdään kenttäpalvelusraportin noutamiseksi tai saarnaamistoimintaan lähtemisen järjestämiseksi, vaan käytettäköön tilaisuutta tuon henkilön vahvistamiseksi elvyttämällä hänen tiedonhaluaan muistaen, että ennen kuin hän voi tarttua Jehovan työhön ja pysyä siinä, niin hän tarvitsee oikeaa arvostusta sitä kohtaan ja iloa sen tekemisessä. – Hepr. 11:1; 1. Tess. 5:14.
7. Millä tavalla Paavali ilmaisee hyvän valvojan oikean huolehdinnan?
7 Jos sinulla on etu olla valvoja, niin varmistaudu siitä, että sinun huolehdintasi piiriin kuuluvat kaikki seurakunnan jäsenet. Olkoon halusi auttaa jokaista iloitsemaan Jehovan palveluksessa. Ole Jeesuksen ja apostolien tavalla valmis kuluttamaan itseäsi auliisti heidän hyväkseen. Paavali lausui ajatuksensa täten: ”Siitä huolimatta, vaikka minut vuodatetaankin kuin juomauhri uhrille ja julkiselle palvelukselle, mihin usko on johtanut teidät, niin minä olen iloinen ja riemuitsen kaikkien teidän kanssanne. Olkaa nyt samalla tavalla itsekin iloisia ja riemuitkaa minun kanssani.” Pane merkille sanat: ”Riemuitsen kaikkien teidän kanssanne.” Paavali kirjoittaa edelleen eräässä toisessa lausunnossa siitä, minkä tulee olla jokaisen valvojan halu: ”Minä jään ja viivyn kaikkien teidän kanssanne teidän edistymiseksenne ja iloksi, mikä kuuluu teidän uskoonne, jotta teidän riemuitsemisenne olisi ylitsevuotava Kristuksessa Jeesuksessa minun tähteni, siksi että olen jälleen teidän luonanne.” – Fil. 2:17, 18; 1:25, 26, Um.
8. Miten valvoja tai apulaispalvelija voi ”riemuita kaikkien kanssa” seurakunnassa?
8 Sinulla voi valvojana olla hyvin kiire ollessasi Valtakunnansalissa seurakunnan kokouksissa. Kokouksen edellä ja jälkeen on välttämättömiä hoidettavia asioita seurakunnan toisten palvelijoiden kanssa. Mutta varaa silti jonkin verran aikaa, vaikkapa vain muutamia minuutteja, puhellaksesi eri veljien ja sisarien kanssa. Suurissa seurakunnissa ei ole mahdollista puhua henkilökohtaisesti kaikille veljille joka kokouksessa, mutta ota asiaksesi puhella eri henkilöille kullakin kerralla. Pane merkille ne, jotka olet jättänyt huomioon ottamatta, ja ota tavaksesi puhua heidän kanssaan seuraavassa kokouksessa ja varaa jotain rohkaisevaa sanottavaa heille. Tämä koskee samalla tavalla toisiakin seurakunnan palvelijoita. Esimerkiksi raamatuntutkistelunpalvelija saattaa havaita, että on jätetty uusi raamatuntutkisteluraportti. Ehkä se on tuon Valtakunnan julistajan johtama ensimmäinen raamatuntutkistelu. Palvelijan henkilökohtainen kiinnostus saa hänet varaamaan muutaman minuutin puhuakseen tälle veljelle ilmaistakseen ilonsa veljen edistymisestä palveluksessa sekä kyselläkseen kiinnostuneena tietoja tuosta uudesta aloitetusta tutkistelusta. Julistajat arvostavat suuresti valvojan tai jonkun toisen palvelijan ystävällistä, joskin ehkä välttämättömyyden pakosta lyhyttä keskustelua, ja se lisää paljon heidän iloaan palveluksessa. Näin tehdessäsi sinä iloitset heidän kanssaan, ja he ovat vuorostaan iloisia sinun kanssasi. Älköön sinulla olko koskaan niin kiire järjestön asioissa, että sinulla ei ole milloinkaan aikaa lausua rohkaisevaa, rakentavaa sanaa palvelustovereillesi.
9, 10. a) Mikä seurakunnan suhtautumistapa tekee valvojan palveluksen iloiseksi? b) Mikä osoittautuu vahingolliseksi seurakunnan ilolle?
9 Mutta jotta valvoja suorittaisi hyvin työnsä ja jotta hänellä olisi ilo ja tyydytys sen tekemisestä, niin hänen täytyy saada iloista vastakaikua niiden taholta, joita hän palvelee, kuten Paavali edellä ilmaisi. Jos seurakunnan jäsenet osoittavat arvostusta teokraattista järjestöä kohtaan ollen tottelevaisia ja alistuen Jumalan tahtoon ja Jumalan tahdon tekemiseen järjestyksellisellä tavalla hengen määräämien valvojien ohjauksessa, nopeina noudattamaan ehdotuksia ja neuvoja ja poistaen kaiken nurinahengen, niin kuinka tämä lisääkään valvojan onnea ja miten paljon tehokkaampi hänen huolenpitonsa onkaan lauman hengellisestä elämästä! Siis: ”Olkaa kuuliaiset johtajillenne ja tottelevaiset, sillä he valvovat teidän sielujanne niinkuin ne, joiden on tehtävä tili, että he voisivat tehdä sitä ilolla eikä huokaillen; sillä se ei ole teille hyödyllistä [olisi vahingollista teille, Um]”. – Hepr. 13:17.
10 Kuinka todet nämä sanat ovatkaan! Jos puuttuu ykseyttä ja yhteistoimintaa seurakunnan ja valvojan väliltä, mikä johtaa siihen, että valvoja huolehtii velvollisuuksistaan ”huokaillen”, kenties katkeruuden tai masennuksen hengessä, niin eikö se vahingoita meitä kaikkia ja johda ilon menetykseen kristillisissä toiminnoissamme ja kokouksissamme? Toisaalta taas ”kuinka hyvää ja suloista on, että veljekset sovussa asuvat!” Hyvä kristillinen työ voi kukoistaa tällaisessa rauhan ja ykseyden ilmapiirissä, ja hengen hedelmät kasvavat runsaina kaikkien iloksi. – Ps. 133:1.
KÄYTÄNNÖLLINEN VIISAUS JA KAUKOKATSEISUUS
11, 12. Miten voi käytännöllisen viisauden ja kaukokatseisuuden puute vaikuttaa seurakunnan rauhaan ja ykseyteen?
11 Tällaisia siunattuja olosuhteita on kehitettävä ja ylläpidettävä, ja käytännöllinen viisaus ja kaukokatseisuus auttavat paljon tässä. Näiden ominaisuuksien puute saattaa aiheuttaa olosuhteet, mitkä häiritsevät kovasti ykseyttä ja rauhaa seurakunnassa. Olemmehan esimerkiksi monet kuulleet tarinan perheestä, joka lähti ulkoiluretkelle. Kaikki lähtivät perheen autolla suurin toivein haluten viettää miellyttävän päivän maaseudulla. Vaikeudet alkoivat, kun he riitaantuivat siitä, mitä tietä olisi paras mennä. Sitten yksinäisellä taipaleella auringon paahtaessa kuumasti auto pysähtyy – isä unohti täyttää tankin bensiinillä! Kun he haluavat juoda virkistävää kahvia hermojensa tyynnyttämiseksi, niin he havaitsevat termospullon tyhjäksi – äiti ei muistanut täyttää sitä! Ja niin jatkuu, ja päivä, mikä alkoi kirkkain lupauksin, päättyy riitelyyn, joutaviin vastasyytöksiin ja kaikkien pettymykseen. Samalla tavalla teokraattisten toimintojen hienot odotteet voivat mennä pilalle suunnittelun ja kaukokatseisuuden puutteessa. Suunnitteilla saattaa olla Valtakunnansalin rakentaminen, kuljetuksen järjestäminen konventtiin, jokin erityinen kenttätoiminta eristetyllä alueella tai yleisten esitelmien sarjan pitäminen. Yksityiskohtien huolellinen suunnitteleminen etukäteen takaa hyvän menestyksen ja iloitsemisen, olkoonpa kysymyksessä mikä toimenpide hyvänsä.
12 On myös hyvä olla selvä ja täsmällinen järjesteltäessä mitä toimintaa tahansa. Epäselvyys johtaa väärinymmärryksiin, mitkä vuorostaan vievät pettymykseen ja ajan ja voiman hukkaan. Meidän tulee tosin olla kärsivällisiä ja anteeksiantavaisia ja ottaa huomioon toisten erehdykset, mutta me voimme välttää asiatonta kireyttä näissä ominaisuuksissa soveltamalla käytännöllistä viisautta ja kaukokatseisuutta, mitkä auttavat tarkoituksen menestyksellisessä saavuttamisessa. – Sananl. 11:14.
ILON SÄILYTTÄMINEN VIISAALLA VALVONNALLA
13. Miksi on tärkeätä selittää jokaisen toiminnan tai neuvon tarkoitus ja syy?
13 Se, mikä myös auttaa iloitsemaan mistä hankkeesta hyvänsä, on ei ainoastaan sen ymmärtäminen, mitä on tehtävä ja miten se on tehtävä, vaan myöskin, miksi se tehdään. Kun kannustetaan johonkin erikoistoimintaan tai painotetaan jotakin uutta menetelmätapaa tai järjestelmää, niin on aina hyvä auttaa seurakuntaa ymmärtämään syy siihen, miksi niin täytyy tehdä ja miten se hyödyttää toisia. Ilman tätä asia ei ehkä saa kokosydämistä kannatusta. Antaessaan ohjeita seurakunnalle kierrospalvelijan tulee esim. varata aikaa osoittaakseen, mitä hyötyä on jonkin tietyn ohjeen noudattamisesta, miksi se on suositeltavampi ja miten se edistää seurakunnan hyvinvointia. Silloin veljet suhtautuvat siihen kiitollisina arvostaen palvelusetua. Sillä hengellä, missä johonkin tehtävään käydään, on tosiaan paljon tekemistä sen ilon kanssa, mikä sitä tehtäessä saadaan.
14, 15. Miten tämä soveltuu perhe-elämään, mutta mitä tämä ei kuitenkaan merkitse?
14 Sama koskee lasten valmentamista. Teokraattiset vanhemmat ovat kiinnostuneita lastensa ilosta ja onnesta. Kun lapsia määrätään tehtäviin kodissa tai kun heitä oikaistaan siinä, miten he suorittavat tehtäviä, niin viisaat vanhemmat varaavat siis aikaa selittääkseen miksi, jotta lapset saisivat tyydytystä tottelevaisuudestaan ja ymmärtäisivät edistävänsä koko perheen hyvinvointia ja onnellisuutta. Tämä ei merkitse sitä, että vanhempien pitäisi myöntyä mihinkään lapsen tottelemattomuuteen. Vie aikaa, ennen kuin lapset rupeavat ymmärtämään, miksi jotkin seikat ovat oikeita ja toiset vääriä, ja tässä kehitystapahtumassa vaaditaan kuria. Mutta lasten edut ovat aina vanhempien sydämellä, ja kun vanhemmat saavat lisää ymmärrystä, niin he ovat valmiit auttamaan lapsia edistymään hyvien asioitten arvostuksessa, niin että he oppivat tyytymään siihen, mikä on oikein, ja iloitsemaan tietäessään ja tehdessään Jumalan tahdon.
15 Samoin kun valvoja on seurakunnassa kiinnostunut Jehovan palveluksessa olevien veljien ilosta ja onnesta, niin hän ei sovittele koskaan Raamatun periaatteissa. Hän ei hylkää milloinkaan hyvää teokraattista järjestystä tehdäkseen mieliksi niille, jotka ovat itsekkäästi kapinallisia. Samalla hän ei myöskään pane veljille taakkaa tarpeettomilla säännöillä, vaan yrittää palvella veljiään järjestäen heille tilaisuuksia työskennellä ja kokoontua yhteen tehokkaimmalla ja mukavimmalla tavalla.
16. a) Miten valvoja osoittaa tasapainoa vaikeuksien käsittelyssä? b) Mitkä tutkivat kysymykset voidaan hyvin tehdä tällaisissa olosuhteissa?
16 Kun seurakunnassa syntyy vaikeuksia, niin valvojan täytyy säilyttää terve tasapaino. Valvoja voi kiinnostua siinä määrin järjestön suojelemiseen, sen puhtaana pitämiseen, ettei hän näe sen henkilön tilaa, joka on mennyt harhaan, eikä hänen rakkaudellisen elvyttämisensä tarvetta. Jos joku ilmaisee ilkeyden henkeä ollen tahallaan kapinallinen ja katumaton, niin luonnollisesti saattaa erottaminen seurakunnasta olla ainoa käytettävissä oleva menettelytapa. Mutta voimmeko me elvyttää harhaantuvan muissa tapauksissa? Voisimme tosiaan kysyä itseltämme: Olisiko hänen erehdyksensä voitu estää, jos olisimme aikaisemmin ohjanneet ja neuvoneet häntä? Panimmeko riittävän ajoissa merkille hänen hengellisen heikkoutensa? Johtiko oikean ilon ja onnellisuuden hengen puuttuminen seurakunnasta hänen heikkoon tilaansa? Kun me harkitsemme vilpittömästi näitä kysymyksiä, niin me kenties tulemme näkemään vielä suuremman tarpeen kuin mikä hairahtuneella veljellämme onkaan, tarpeen, mikä vaikuttaa koko seurakuntaan sekä meihin itseemme apulaispalvelijoina. – Gal. 6:1, 2; 2. Kor. 2:7, 8.
17, 18. Mitä Filemonin ja Timoteuksen ominaisuuksia Raamattu kiittää?
17 Tietyt murhetta ja masennusta seurakunnassa aiheuttavat olosuhteet tarvitsevat ehdottomasti parantamista, ja valvoja osoittaa huolenpitonsa veljien ilosta kiinnittämällä tällaisiin asioihin heti huomionsa. (2. Kor. 1:24–2:4) Olkoon valvojan työ aina tulosta syvästä kiinnostuksesta hänen huollossaan olevan lauman hyvinvointia kohtaan hänen pitäessään mielessään erityisesti tuon lauman jäsenten pelastumisen iankaikkiseen elämään. Valvoja on sitä varten ’mielellään uhraava kaikki, uhraava itsensäkin’. – 2. Kor. 12:15.
18 Mikä siunaus tällaiset valvojat ovatkaan veljille! Heidän palveluksestaan seurakunnassa tulee suuren ilon ja rakentumisen lähde. Tällaisille valvojille on Filemonille annettu kiitos mitä sopivin: ”Minä olen saanut paljon iloa ja lohdutusta sinun rakkaudestasi, koska pyhien sydämet ovat virvoittuneet sinun kauttasi, veljeni.” Niin, he ovat kuin uskollinen Epafroditus ja Timoteus, joiden palvelus varhaiskristittyjen keskuudessa oli niin suuri siunaus heille. Timoteuksesta Paavali kirjoitti, että ”minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän [Filippin seurakunnan] tilastanne”. – Filem. 7; Fil. 2:25–30, 19–23.
19. Mikä matkustavilla valvojilla on sen tähden mielessään, kun he puhuvat veljilleen?
19 Epafroditus ja Timoteus olivat varhaiskirkon hallitsevan elimen matkustavia edustajia, ja ne veljet, jotka nykyään vierailevat seurakunnissa, kuten kierros- ja piiripalvelijat, vyöhyke- ja haaratoimistonpalvelijat, voivat hyötyä paljon heidän esimerkistään ja siitä, mitä heistä sanottiin. Kuinka suuri onkaan tarve puhua rohkaisevasti veljien sydämelle näinä päivinä, joina suuren Saatana-vihollisen taholta tuleva painostus on niin voimakas hänen yrittäessään masentaa Jehovan palvelijoita ja saada heidät lopettamaan Hänen palveluksensa! Nämä vierailevat evankeliumin palvelijat haluavat sen tähden tehdä enemmän kuin rajoittua pelkästään havaitsemiensa olosuhteiden erittelevään pohdintaan ja käytännöllisten neuvojen antamiseen niiden parantamiseksi; he puhuvat lämpimästi ja kannustaen herättääkseen veljiensä sydämessä halun iloiseen palvelukseen. Tykikuksen, ”rakkaan veljen ja uskollisen palvelijan Herrassa”, vierailu Efeson veljien luo oli suunniteltu sitä varten, ’että hän lohduttaisi heidän sydämiään’. – Ef. 6:21, 22.
20. Mihin hankkeeseen me voimme nyt osallistua ja millaisen hengen täyttäminä?
20 Edessämme olevan Valtakunnan palveluksen odotteet, ennen kuin tämän nykyisen asiainjärjestelmän hävitys Harmagedonissa saattaa loppuun meidän hyvän uutisemme saarnaamisen, ovat sydäntä sykähdyttävät. Hyväntahtoisten ihmisten kasvava virta kaikista kansoista uuden maailman yhteiskuntaan on todistus nykyisestä suuresta kokoamisesta. Miten kauan etu osallistua tähän suurenmoiseen toimintaan kestää, sitä me emme tiedä, mutta päättäkäämme osallistua siihen täysin määrin ja iloiten. Etsikäämme sitä, mikä aikaansaa rauhaa, ja iloitkaamme Jehovan kansan ilolla! – 1. Piet. 3:11, 12; Ps. 106:5.