9. luku
Miehet jotka voivat auttaa sinua menestymään
1, 2. a) Mitä me tarvitsemme toisilta, kun ahdistus kohtaa meitä? b) Kuka erityisesti voi antaa sitä kristillisessä seurakunnassa?
ROHKAISEVA sana ahdistuksen aikana, auttava käsi vaikeuden uhatessa – millainen siunaus ne voivatkaan olla! Sellainen apu on todella välttämätöntä, koska tiellemme ilmaantuu esteitä edetessämme kohti ikuisen elämän tavoitettamme. On varmasti siunaus, että kristillisessä seurakunnassa on uskollisia vanhempia veljiä, jotka voivat antaa hyvin tarpeellista kannustusta ja lohtua.
2 Raamattu puhuu näistä ”paimenista” ”lahjoina ihmisinä”, jotka Jeesus Kristus on antanut seurakunnan rakentamiseksi rakkaudessa. (Efesolaisille 4:7–16) Jos siis tunnet joskus heikentyväsi uskossa, olevasi hämmentynyt, ymmällä tai jopa masentunut ongelmien tai koetusten vuoksi, sinun tulisi pyytää antautuneita vanhimpia auttamaan sinua pitämään kiinni päätöksestäsi pysyä Jumalan Pojan hyväksyttynä opetuslapsena.
3. Mikä kehotus annetaan vanhimmille Pietarin 1. kirjeen 5:1–3:ssa?
3 Sen tarkasteleminen, mitä apostoli Pietari kirjoitti vanhimmille, ilmaisee hyvin, miten ja miksi he voivat olla vahvistava apu sinulle. Me luemme:
”Annan keskuudessanne oleville vanhimmille tämän kehotuksen, sillä minäkin olen vanhin heidän kanssaan ja Kristuksen kärsimysten todistaja, vieläpä siitä kirkkaudestakin osallinen, joka on tuleva ilmi: Paimentakaa huolenpidossanne olevaa Jumalan laumaa, ei pakosta, vaan halukkaasti, eikä epärehellisen voiton rakkaudesta, vaan alttiisti, eikä herroina halliten niitä, jotka ovat Jumalan perintö, vaan tulemalla laumalle esimerkeiksi.” – 1. Pietari 5:1–3.
4. Miten Pietarin sanat osoittavat, ettei hän korottanut itseään niiden vanhinten yläpuolelle, joille hän kirjoitti?
4 Me voimme iloita siitä, että on olemassa kristittyjä miehiä, jotka haluavat mukautua apostoli Pietarin neuvoon. Huolehtiessaan seurakunnan jäsenistä hengellisesti he antavat apuaan samassa hengessä, jota apostoli ilmaisi. Heidän vaikuttimenaan on rakkaus Jumalaan ja veljiinsä. Huomaa, että Pietari ei korottanut itseään niiden vanhinten yläpuolelle, joita hän kehotti tai rohkaisi. Hän puhui itsestään ”vanhimpana heidän kanssaan”, toisin sanoen ’vanhintoverina’. Apostoli viittasi näin itseensä veljenä, joka myötätuntoisesti ymmärsi heidän asemansa vanhimpana seurakunnassa. Kun vanhin osoittaa tällaista myötätuntoista asennetta ollessaan tekemisissä toisten uskovien kanssa, hän on todellinen siunaus veljilleen.
5. Miten Pietari oli ”Kristuksen kärsimysten todistaja”?
5 Pietarin sanat osoittavat myös hänen tajunneen, miten vakava vastuu hänelle oli uskottu. Hän sanoi olevansa ”Kristuksen kärsimysten todistaja, vieläpä siitä kirkkaudestakin osallinen, joka on tuleva ilmi”. Pietarilla oli ensi käden tiedot siitä, miten Jumalan Poikaa herjattiin, pahoinpideltiin ruumiillisesti ja naulattiin lopulta paaluun. Hän oli suoranainen katselija ja näki ylösnousseen Jeesuksen Kristuksen ja hänen kohoamisensa taivaaseen. Hän sanookin toisessa kirjeessään:
”Emme tehneet teille tunnetuksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja läsnäoloa seuraamalla viekkaasti keksittyjä valheellisia kertomuksia, vaan siten, että meistä tuli hänen valtasuuruutensa silminnäkijöitä. Sillä hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun suurenmoisesta kirkkaudesta kantautui hänelle tällaiset sanat: ’Tämä on minun poikani, minun rakkaani, jonka minä itse olen hyväksynyt.’ Niin, näiden sanojen me kuulimme kantautuvan taivaasta ollessamme hänen kanssaan pyhällä vuorella.” – 2. Pietari 1:16–18; vrt. Matteus 16:28–17:9.
6. Niiksi niillä vanhimmilla, joille Pietari puhui, oli hyvä syy kiinnittää huomiota hänen sanoihinsa?
6 Varmasti niillä vanhimmilla, joille Pietari osoitti rohkaisunsa, oli hyvä syy kiinnittää huomiota sellaisen vanhintoverin sanoihin, joka saattoi puhua itsestään ’Kristuksen kärsimysten todistajana ja osallisena kirkkaudesta, joka on tuleva ilmi’. Apostoli ei ainoastaan vedonnut heihin nöyrällä tavalla, vaan myös hänen oma esimerkkinsä oli jäljittelemisen arvoinen, sillä, kuten Raamatun kertomus osoittaa, hän toimeliaasti ja toisinaan jopa itsensä melkoisesti vaarantaen teki tunnetuksi toisille niitä asioita, joiden silminnäkijä hän oli. – Apostolien teot 2:22–38; 4:8–12, 19, 20; 5:29–32.
7, 8. a) Mitä vanhimman tulisi tunnustaa lauman omistuksesta? b) Miten tämän tulisi vaikuttaa siihen, miten hän kohtelee seurakuntaa?
7 Jotta vanhin nykyään olisi Pietarin kaltainen, hänen tulee tunnustaa, että seurakunnan jäsenet eivät kuulu hänelle vaan Jehova Jumalalle. Myös apostoli Paavali kiinnitti huomion tähän tärkeään seikkaan. Hän sanoi Efesoksen seurakunnan vanhimmille: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne ja koko laumaan, jonka keskuuteen pyhä henki on nimittänyt teidät valvojiksi, paimentamaan Jumalan seurakuntaa, jonka hän osti omansa verellä.” – Apostolien teot 20:28.
8 Jehova Jumala maksoi korkean hinnan hankkiessaan kristillisen seurakunnan jäsenet omaisuudekseen. Ei olisi voitu maksaa suurempaa hintaa kuin hänen synnittömän Poikansa veri. Kun vanhimmilla on Jehovan näkökanta huolenpidossaan olevan seurakunnan arvosta, se auttaa heitä olemaan ahkeria jokaisen yksilön auttamisessa pysymään Korkeimman kunniakkaana omaisuutena. Heidän olisi vastattava Jumalalle kaikesta lauman huonosta kohtelusta. Tästä syystä vanhinten tulisi pyrkiä sopivasti arvostamaan seurakunnan jokaisen jäsenen arvoa. Tämä voi voimakkaasti ehkäistä heitä asennoitumasta ylimielisesti laumaan ja kohtelemasta sitä ankaralla, määräilevällä tavalla. (Vrt. Apostolien teot 20:29.) Veljet, jotka antavat seurakunnan yksityisille jäsenille sen arvon ja kunnioituksen, mikä heille kuuluu, rakentavat heitä suuresti. Kaikilla on turvallisuuden tunne, kun vanhimmat osoittautuvat todellisiksi ”paimeniksi”, jotka pitävät huolta koko lauman hengellisestä ja ruumiillisesta hyvinvoinnista.
”EI PAKOSTA, VAAN HALUKKAASTI”
9, 10. a) Miten vanhin voisi paimentaa ”pakosta”? b) Mikä osoittaisi, että hän paimentaa laumaa ”halukkaasti”?
9 Kun joku tarvitsee apua missä tahansa tilanteessa, niin hänen on paljon helpompi lähestyä ihmistä, joka ei ainoastaan pysty antamaan apua vaan myös haluaa antaa sitä. Pietari sopivasti kehottikin vanhimpia paimentamaan ”ei pakosta, vaan halukkaasti”. (1. Pietari 5:2) Ollakseen hyvä ”paimen” seurakunnassa miehen tulisi varoa suorittamasta työtään pelkästä velvollisuudentunnosta. Jos seurakunnassa huolehtimisesta tulisi ilotonta raadantaa, vanhin täyttäisi tehtävänsä vain ”pakosta”. Lauma huomaisi tämän ja vetäytyisi pois vanhimmasta eikä haluaisi lisätä hänen taakkaansa omilla ongelmillaan. Mutta kun vanhin saa iloa vastuittensa hoitamisesta, koska hän todella haluaa tehdä tuota työtä, niin seurakunnan jäsenet vetäytyvät lähelle häntä. Tällainen halukkuus palvella on lähtöisin syvästä rakkaudesta Jumalaan ja hänen kansansa seurakuntaan. Se on todistus siitä, että vanhin suorittaa palveluksensa laumalle oikeasta vaikuttimesta.
10 Vanhimman tarvitsee tietenkin käyttää hyvää arvostelukykyä, ettei hän kuormita itseään suuremmalla työmäärällä kuin hän voi järkevästi hoitaa. Kun hän ikääntyy ja hänen terveytensä heikkenee eikä hän ehkä pysty saamaan yhtä paljon aikaan kuin aikaisempina vuosina, niin hänen tulee pyytää toisia päteviä miehiä auttamaan itseään. Hän voi silti kaikesta huolimatta saada todellista iloa toimiessaan halukkaana ”paimenena” ottaen huomioon omat rajoituksensa.
’EI SAADAKSEEN EPÄREHELLISTÄ VOITTOA, VAAN ALTTIISTI’
11. Miksi on olemassa vaara paimentaa seurakuntaa ”epärehellisen voiton rakkaudesta”?
11 Halukkuuden hengen osoittamisen lisäksi vanhimmalla tulee olla puhdas, epäitsekäs vaikutin, jotta hän osoittautuisi todelliseksi avuksi veljilleen. Apostoli Pietari varoittaa palvelemasta paimenena ”epärehellisen voiton rakkaudesta”. Paimentamismääräyksen käyttäminen aineellisen omaisuuden, ylistyksen tai vallan saamiseksi olisi sen epärehellistä käyttämistä. On totta, että Raamattu neuvoo antamaan ”kaksinkertaisen kunnian” miehille, jotka työskentelevät kovasti opettamisessa. (1. Timoteukselle 5:17, 18) Mutta sellaisen ”kaksinkertaisen kunnian” pitäisi aina tulla seurakunnan jäseniltä luonnostaan eikä koskaan niin, että vanhin pyytää sitä tai ajattelee olevansa oikeutettu odottamaan sitä tai vaatii sitä heiltä. Vanhin saattaa nousta huomattavaan asemaan ehkä sen vuoksi, että hänen olosuhteensa sallivat hänen osallistua suuremmassa määrin Valtakunnan toimintoihin kuin toiset, tai joidenkin huomattavien kykyjen vuoksi. Hänessä saattaa helposti herätä kiusaus hyötyä huomattavasta asemastaan, mikä johtaa hänet haluamaan ja jopa vihjaamaan aineelliseen, jota toiset ehkä voivat antaa hänelle. Tämä voisi seurakunnassa johtaa hänet olemaan pääasiassa varakkaampien seurassa ja laiminlyömään toiset. Hän ehkä alkaa haluta kiitosta mutta ottaa viileästi tai jopa vastahakoisesti vastaan asianmukaista arvostelua tai neuvontaa.
12, 13. Miten apostoli Paavali osoitti, että hän palveli veljiään ”alttiisti”?
12 Vaikka näin ehkä tapahtuu suhteellisen harvoille miehille kristillisessä seurakunnassa nykyään, vanhinten ei tulisi vähätellä vaaraa. Pitäisi vastustaa hyvin vähäistäkin taipumusta koettaa hyötyä aineellisesti hengellisten suhteiden avulla. Kristitty apostoli Paavali antoi oivallisen esimerkin tässä suhteessa. Hän saattoi sanoa Efesoksen seurakunnan vanhimmille:
”Pitäkää mielessänne, etten ole kolmeen vuoteen lakannut yöllä enkä päivällä neuvomasta kyynelin itse kutakin. . . . En ole himoinnut kenenkään hopeaa tai kultaa tai pukua. Tiedätte itse, että nämä kädet ovat huolehtineet minun tarpeistani ja niiden, jotka ovat olleet kanssani. Olen kaikessa osoittanut teille, että teidän täytyy näin vaivaa nähden auttaa niitä, jotka ovat heikkoja, ja pitää mielessä Herran Jeesuksen sanat, kun hän itse sanoi: ’Onnellisempaa on antaa kuin saada.’” – Apostolien teot 20:31–35.
13 Seurakunta hyötyy mittaamattomasti miehistä, jotka Paavalin tavoin työskentelevät ”alttiisti”. Hän oli iloinen palvellessaan veljiään eikä katsonut koskaan himoiten mitään, mitä he omistivat ja mistä hän ehkä hyötyisi. Hänen ilonsa tuli siitä, että hän antoi itseään ilmaiseksi rakentaessaan veljiään.
14. Mitä me opimme 1. Tessalonikalaiskirjeen 2:5–8:sta sen suhteen, mitä sisältyy seurakunnan paimentamiseen ”alttiisti”?
14 Hänen sanansa tessalonikalaisille osoittavat, miten vilpittömästi hän ja hänen seuralaisensa palvelivat:
”Emmehän ole minään aikana esiintyneet imartelevin puhein kuten tiedätte, emmekä ahneutta verhoavassa valepuvussa – Jumala on todistaja! Emme ole myöskään etsineet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta, vaikka voisimmekin olla Kristuksen apostoleina kallis taakka. Päinvastoin meistä tuli hellävaraisia teidän keskuudessanne niin kuin imettävä äiti, joka vaalii omia lapsiaan. Koska meillä siis on hellä kiintymys teihin, halusimme hyvin mielellämme antaa teille, ei ainoastaan Jumalan hyvää uutista, vaan oman sielummekin, koska olitte tulleet meille rakkaiksi.” (1. Tessalonikalaisille 2:5–8)
Todellakin, sen sijaan että Paavali olisi koettanut saada henkilökohtaista hyötyä seurakunnan jäseniltä, hän toimi kuin imettävä äiti, joka syvästi rakastaa lapsiaan ja panee heidän etunsa omiensa edelle. – Vrt. Johannes 10:11–13.
15. Millä tavalla vanhinten tulisi pyrkiä paimentamaan laumaa?
15 Sen lisäksi, että vanhimman oikeana vaikuttimena on huoli laumasta, hänen tarvitsee muistaa, miten tärkeätä on huolehtia seurakunnasta oikealla tavalla. Apostoli Pietari neuvoi, että vanhinten ei tule ’herroina hallita niitä, jotka ovat Jumalan perintö, vaan tulla laumalle esimerkeiksi’. (1. Pietari 5:3) Sopusoinnussa tämän kehotuksen kanssa vanhimmat eivät korottaisi itseään veljiensä yläpuolelle. Se olisi ristiriidassa Jeesuksen seuraajilleen antamien ohjeiden kanssa:
”Teitä älköön kutsuttako rabbiksi, sillä yksi on teidän opettajanne, kun taas te kaikki olette veljiä. Älkää myöskään kutsuko ketään isäksenne maan päällä, sillä yksi on teidän Isänne, Taivaallinen. Älköön teitä liioin kutsuttako ’johtajiksi’, sillä yksi on teidän Johtajanne, Kristus. Vaan suurimman teidän keskuudessanne tulee olla teidän palvelijanne.” (Matteus 23:8–11)
Siis sen sijaan että vanhin jakelisi käskyjä kuin herra tai yrittäisi määräillä seurakunnan jäsenten elämää, hän nöyrästi uurastaa veljiensä hyväksi. Hän rohkaisee omalla esimerkillään laumaa olemaan Kristuksen kaltainen. – Vrt. 1. Tessalonikalaisille 2:9–12.
16. Miksi uskollisia vanhimpia voidaan lähestyä luottavaisina?
16 Kun vanhimmat antavat henkilökohtaisesti oivallisen esimerkin kristillisestä elämästä ja toiminnasta, he voivat tehdä paljon auttaakseen uskovia tovereitaan lopulta osoittautumaan Jehova Jumalan hyväksymiksi. Lisäksi Jeesus Kristus, ”ylipaimen”, jonka alaisuudessa he palvelevat, palkitsee kaikki uskolliset alipaimenet loistoisassa ilmeiseksi tulossaan ”kuningasten Kuninkaana ja herrojen Herrana”. (Ilmestys 19:16; 1. Timoteukselle 6:15) Apostoli Pietari kirjoittikin: ”Kun ylipaimen on tehty ilmeiseksi, te saatte kirkkauden kuihtumattoman kruunun.” (1. Pietari 5:4) Totisesti miehet, jotka palvelevat veljiään oikeasta syystä, oikeasta vaikuttimesta ja oikealla tavalla, ovat todellinen apu seurakunnalle ja auttavat seurakunnan jäseniä saamaan suurta iloa kristillisestä elämäntavastaan. (2. Korinttolaisille 1:24) Älä epäröi käyttää hyväksesi uskollisten vanhinten apua milloin se on tarpeellista.