asetetaan ”muiden lampaitten” luokka Kuninkaan suosion oikealle puolelle. Johannekselle annettu ilmestysnäky kuvaa nämä ”muut lampaat” ”suurena joukkona” hyvätahtoisia ihmisiä, jotka on koottu yhteen äskeisinä vuosina ja jotka laulavat nyt iloiten: ”Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta.” He eivät isoa eivätkä janoa enää koskaan, ”sillä Karitsa, joka on valtaistuimen keskellä, on [ruokkiva] heitä ja johdattava heidät elämän vetten lähteille”. (Ilm. 7:9–17) Jotkut lampaat ovat olleet tässä Herran yhdessä laumajärjestössä kaksi- tai kolmekymmentä vuotta, toiset paljon lyhyemmän ajan, ja vielä toiset, kuin vastasyntyneet karitsat, tutkivat nyt tätä Vartiotorni-lehteä ensimmäistä kertaa. Mutta Jehova ja Kristus Jeesus ruokkivat kaikkia ”lampaita” yhdessä, olkootpa he nuoria tai vanhoja. ”Katso, Herra Jehova tulee kuin sankari, . . . Hän ruokkii laumaansa kuin paimen, hän kokoaa karitsat käsivarrelleen [”käsivarrellaan”; Hänen oikea käsivartensa on Kristus Jeesus (Septuaginta, Bagster; Douay; Leeser)] ja kantaa niitä sylissään ja johdattaa lempeästi niitä, joilla on vuonia.” – Jes. 40:10, 11, Am. stand.–käänn.

25. Mitä papit tekevät nyt ja mitä sitävastoin uskolliset palvelijat?

²⁵ Hyvä paimen on koonnut näitä puolikuolleita ”muita lampaita” kristikunnan tyhjentyneistä turvapaikoista niin nopeasti Herran tultua temppeliin, että se on täyttänyt papit ja heidän laumojensa valtiaat pelolla ja tuskalla ja pannut heidät parkumaan katkerassa raivossa. He näkevät, että tämä Herran vanhurskas työ erottaa ja tuo heidän kirkollisista karsinoistaan kaikki ”lampaat” jättäen jäljelle vain ”vuohet”, ja siksi he itkevät ja kiroavat ja kiristelevät hampaitaan vihaisina tästä jäsenten ja tulojen menetyksestä. ”Parkukaa, te paimenet, ja huutakaa, vieriskelkää tuhassa, te lauman valtiaat; sillä aika on tullut teidän joutua teurastettaviksi. Te hajoatte pirstoiksi, te kaadutte niinkuin kallisarvoinen astia. Mennyt on paimenilta pakopaikka ja pelastus lauman valtiailta. Kuule paimenten huutoa, lauman valtiaitten valitusta! Sillä Herra hävittää heidän [laitumensa].” (Jer. 25:34–36) On parempi, että he parkuvat nyt, sillä kohta, kun tämä työ on suoritettu, vaientaa Harmagedonissa tapahtuva kristikunnan väärien paimenten surmaaminen heidät iäksi! Ruokkikaa sen tähden laumaa, kaikki te uskolliset palvelijat!

Jumalan palvelijoille asettamat vaatimukset

1. Miten palvelijat osoittavat onnellisesti rakkautensa Paimenta kohtaan?

KUN Herra kokoaa yhä enemmän lampaita laumaansa, niin hän huolehtii riittävästi heidän kaikista tarpeistaan asettamalla palvelijoita, jotka auttavat rakkaudellisesti laumaa Herran ohjaamalla tavalla. Tämä teokraattinen tapa on esitetty Raamatussa. Muistettakoon, että apostoli Pietarin sydämeen ja mieleen painettiin erittäin voimakkaasti, kuinka välttämätöntä hänelle oli todistaa rakkautensa Kristukseen ruokkimalla ja hoivaamalla Herran lampaita. Pietari ei unohtanut koskaan tätä totuutta, koska hän kehoitti vielä kolmekymmentä vuotta myöhemmin vakavasti toisia Herran palvelijoita todistamaan samalla tavalla rakkautensa ruokkimalla ”lampaita”. Tämä Pietarin kirje samoin kuin Kristuksen suoranaiset käskyt palvelijoille yleensä on varjeltu niiden opetukseksi ja oppaaksi, joilla on erikoisvastuu nyt teokraattisessa järjestössä. Palvelijat tekevät sen tähden hyvin, jos he sekä tutkivat tämän neuvon että toteuttavat sen käytännössä. ”Jos te tämän tiedätte, niin olette autuaat, jos te sen teette.” – Joh. 13:17; Fil. 4:9.

2. Ketkä ovat niitä ”vanhimpia”, joita Pietari käskee ruokkimaan laumaa?

² ”Minä vetoan sen tähden niihin, jotka ovat vanhimpia teidän joukossanne; minä olen heidän veli-vanhimpansa”, aloittaa Pietari neuvontansa. (1. Piet. 5:1, Amer. käänn.) ”Vanhimmat” (kreikaksi: presbytérous, vanhemmat) eivät tarkoita ”valittuja vanhimpia”, jotka on asetettu jonkin seurakunnan yleisäänestyksellä virkaansa kiihkeän poliittisen taistelun jälkeen. Pietari puhuu niille, jotka ovat vanhempia eli vanhimpia kristillisen kasvun perusteella, niille, jotka ovat kypsiä ja hyvin perehtyneitä teokraattiseen lakiin ja järjestövaatimuksiin. He eivät ole välttämättä keholtaan ja mieleltään vanhoja eikä niitä, jotka ovat olleet hyvin kauan aikaa totuudessa, vaan niitä, jotka ovat kypsiä henkiseltä kasvultaan ja kehitykseltään. Vaikka Timoteus oli ehkä lähemmä kaksikymmenvuotias nuorukainen, niin hän oli siitä huolimatta kypsä henkiseltä kasvultaan ja siis vanhin. Tällaiset kypsät henkilöt valitaan vaativampiin velvollisuuksiin palvelijoiksi Herran ”lampaitten” keskuuteen. Olkoonpa sinut siis määrätty huolehtimaan Valtakunnan eduista ryhmänpalvelijana johonkin Herran kansan seurakuntaan tai jonakin apulaispalvelijana hoitamaan järjestön yksityisseikkoja, niin sinä teet hyvin ottaessasi erityisesti vaarin siitä, mitä Pietari sanoo, sillä hän puhuu sinun veli-vanhimpanasi, täysin kypsänä Herran palvelijana.

3. Miten näiden vanhimpien tulee suorittaa velvollisuutensa palvelijoina?

³ ”Vanhimpia teidän joukossanne minä siis kehoitan, minä, joka myös olen vanhin ja Kristuksen kärsimysten todistaja ja osallinen myös siihen kirkkauteen, joka vastedes on ilmestyvä: [ruokkikaa] teille uskottua Jumalan laumaa, [valvoen sitä] ei pakosta, vaan vapaaehtoisesti, Jumalan tahdon mukaan, ei häpeällisen voiton tähden, vaan sydämen halusta, ei herroina halliten niitä, jotka ovat [Jumalan perintöä], vaan ollen laumalle esikuvina.” (1. Piet. 5:1–3) Teidän, jotka olette palvelijoita, ei tule ottaa vastaan määräystä ”pakosta”, ”ikään kuin teille pakotettaisiin se” (Amer. käänn.), ”vastahakoisesti” (Weymouth), ”koska teidät pakotetaan” tekemään siten. (20. vuosis. U. T.) Ota sitävastoin nämä velvollisuudet palvelijana ”halukkaasti”, omasta vapaasta tahdostasi, innokkaana ja valppaana, iloisena ja onnellisena siitä edusta, että saat palvella siinä ominaisuudessa, missä Herra voi käyttää sinua. Ne, jotka tavoittelevat palvelijan virkaa, tavoittelevat hyvää asiaa. Heidän täytyy myöskin omaksua sen mukana seuraava vastuu. – 1. Tim. 3:1.

4. Mitä niiden tulee tehdä, jotka tuntevat olevansa kyvyttömiä, ja keitä muistaen?

⁴ Mutta entä jos joku, joka saa palvelijan toimen, tuntee olevansa kyvytön hoitamaan velvollisuuksia? Mitä hänen on tehtävä? Vastaus on yksinkertainen: Ota määräys vastaan kuin Herralta ja rukoile Jumalan henkeä ja voimaa avuksesi voidaksesi hoitaa tehtävän uskollisesti ja pätevästi. Muista, että Jehovan viha syttyi Moosesta kohtaan, kun hän vastusteli sanoen olevansa sopimaton tehtäväänsä. Saatuaan Jumalalta määräyksen mennä erikoispalvelijana ja -todistajana Egyptin jumalattoman faraon eteen Mooses vastasi tähän tapaan: ’Kuka? Minäkö, Herra? Minähän en voi puhua! Lähetä joku toinen.’ (2. Moos. 4:10–14) Muista myöskin Jeremian tapaus. Kun Jeremia määrättiin Herran palvelijaksi ja profeetaksi, niin hän kohotti kätensä ilmaan ja huudahti: ’Oi Herra, minähän olen vain lapsi; minä en osaa puhua; on parempi lähettää joku toinen.’ (Jer. 1:6, 7) Sen valittaminen, että he eivät olleet päteviä tehtävään, merkitsi näissä molemmissa tapauksissa samaa kuin olisi sanonut Herralle, että hän oli tehnyt erehdyksen valitessaan heidät.

5. Mikä osoittaa, että palvelijat eivät tarvitse korkeakoulu- eikä seminaarikoulutusta?

⁵ Vain harvat Herran palvelijoista ovat käyneet korkeakouluja, vain harvat ovat koulutettuja ja päteviä hoitamaan niitä velvollisuuksia, mitkä tulevat Herran järjestössä toimiville palvelijoille. (1. Kor. 1:26–29) Ammatiltaan monet ovat maanviljelijöitä, puuseppiä, kalastajia ja tehtaan työläisiä, harjaantuneita tehtäväänsä. Mutta muistahan, ettei Nooaakaan valittu erityiseen työhönsä siksi, että hän olisi ollut ammatiltaan laivanrakentaja. Eikä Moosesta valittu sen tähden, että hän olisi ollut kaunopuhuja, joka olisi voinut saada mahtavan faraon vakuuttuneeksi ja voitetuksi taitavalla puhumisellaan. Apostoleita ei liioin määrätty Herran erikoisläheteiksi ja -palvelijoiksi siksi, että he olisivat käyneet suuren jumaluusopillisen rabbiinikoulun. Mooses ja Daavid ja Aamos olivat ammatiltaan karjankasvattajia. (2. Moos. 3:1; Ps. 78:70–72; Aam. 7:14, 15) Pietari ja Andreas ja toiset apostolit olivat ammattikalastajia. (Mark. 1:16–20) Luukas oli lääkäri koulutukseltaan. (Kol. 4:14) Ja Jeesus, Herran Pääpalvelija, oli vain puusepänapulainen valmennukseltaan ennen voiteluaan. (Matt. 13:55) Jokaisessa näistä tapauksista teki heissä vaikuttava Jehovan pyhä henki eli toimiva voima heidät kykeneviksi ryhtymään uusiin tehtäviinsä ja täyttämään ne Herran erikoisina palvelijoina. He kehittivät saamiaan lahjoja, ja Herra siunasi heitä. Sama Jumalan henki on nytkin jokaisella Herran palvelijalla, jos hän ottaa halukkaasti vastaan määräyksensä ja työskentelee ahkerasti sen hyväksi, koettaen suorittaa uskollisesti saamansa velvollisuudet.

6. Missä tarkoituksessa palvelijain ei pidä käsitellä ”lampaita”? Miksi ei?

⁶ Pietari varoitti niitä, jotka ovat palvelijoina Jumalan laumassa, että heidän ei pidä omaksua tehtävää ”häpeällisen voiton tähden”, ”ei alhaisesta voiton himoitsemisesta” (1. Piet. 5:2, Amer. käänn.), ”ei halpamaisen voiton toivossa” (Knoxin Uusi käänn. [engl.]). Jumalan laumassa olevien palvelijoitten ei pidä keritä laumaa eikä ravita itseään sen sijaan, että ruokkisivat laumaa. Heidän ei tule riistää laumaa varkaitten tavoin, jotka tulevat ”varastamaan ja tappamaan ja tuhoamaan”. (Joh. 10:10) Heidän ei pidä omaksua kristikunnan voittoa rakastavien pappien asennetta eikä noudattaa heidän syntistä menettelyään, he kun häpäisevät ja tuhoavat ”lampaita”, hajottavat laumaa ja ryöstävät ja syövät leskien taloja tyydyttääkseen himokasta ja ahnetta ruokahaluaan. (Matt. 23:14; Mark. 12:40; Luuk. 20:47) Älä tee erehdystä: jos joku Herran laumassa oleva palvelija ryöstää veljiltään tai noudattaa millä tavalla tahansa tuollaista jumalatonta menettelyä, niin Hyvän Paimenen pyhät enkelit ryhtyvät niin nopeasti heittämään tuon arvottoman hylkiön pois, että hänen hampaansa alkavat kiristellä ja kalista. Jollei hän kadu, niin hänen loppunsa on sama kuin väärien paimenten: iankaikkinen tuho! – Matt. 13:41, 42.

7. Miksi palvelijain ei pidä herroina hallita laumaa?

⁷ Pietari varoittaa tämänkin tähden palvelijatovereitaan, etteivät he käyttäytyisi ”herroina” halliten Jumalan, perintöä, niinkuin ylpeät lahkolaispaimenet tekevät laumoissaan. ”Ei halliten ja kohdellen omavaltaisesti niitä, jotka ovat teidän hoidossanne, vaan ollen esimerkkeinä laumalle”, on apostolin hyvä neuvo. (1. Piet. 5:3, Tark. stand.-käänn.) Oletko sinä palvelijana pöyhistynyt omassa mielessäsi? Sinun vastuuasemasi ei ole totisesti mikään verrattuna Mooseksen asemaan, kun hän johti miljooniin nousevien ihmisten muodostamaa suurta kansaa eli seurakuntaa. Miksi sinun tulisi sitten pöyhkeillä itsestäsi, kun sanotaan: ”Mutta Mooses oli sangen nöyrä mies, nöyrempi kuin kukaan muu ihminen maan päällä.” (4. Moos. 12:3) Jos joku palvelija ajattelee olevansa tärkeä ja että hänet pitäisi asettaa jalustalle veljiensä yläpuolelle, jotta häneen katsottaisiin ja jotta häntä kunnioitettaisiin, niin lukekoon hän, mitä Paavali kirjoitti: ”Jos joku kuvittelee olevansa jotakin, niin hän pettää itsensä, koska hän ei ole mitään.” (Gal. 6:3, Moffatt) Älä anna palvelijantehtäväsi nousta päähäsi. Älä ole hallitseva pomo äläkä ankara diktaattori ”lampaille”. Älä unohda, että ”lampaat” kuuluvat jollekulle toiselle. He eivät ole sinun ”lampaitasi”. He ovat ”minun lampaitani”, sanoo Hyvä Paimen, ja kun hän kutsuu kutakin nimeltä, niin ”he tuntevat hänen äänensä”. He ”eivät tunne vierasten ääntä”; jos sinä siis puhut heille pomomaisella äänellä, vieraan äänellä, niin he eivät vastaa. (Joh. 10:3–5) Nöyryys ja vaatimattomuus ovat siis se sääntö, mikä vallitsee Herran lammastarhassa, ja kaikkien siinä olevien, palvelijainkin, täytyy totella tätä lakia. Kaikkien täytyy jäljitellä sitä nöyryyden ja vaatimattomuuden täydellistä esimerkkiä, minkä näemme Kristuksessa, Pääpaimenessa? ”Olkaa kaikki alamaisia toisillenne ja pukeutuneita nöyryyteen, sillä Jumala vastustaa ylpeitä, mutta antaa armon nöyrille. Nöyrtykää sen tähden Jumalan väkevän käden alle.” – 1. Piet. 5:5, 6, e. h. k.