kuin muutkin aineelliset lahjat. He antavat ilmaiseksi aikaansa niiden auttamiseen, jotka haluavat tutkia Jumalan sanaa. Ja jos jotkut Jumalan kansan maanpäällisen seurakunnan yhteydessä olevat yrittävät hankkia jotakin aineellista voittoa ”suuren joukon” kustannuksella, niin sellaiset paljastetaan ahneiksi, syyllisiksi itsensä epäjumaloimiseen. Heidät poistetaan järjestöstä, mikä on sen kohtelun mukaista, jonka alaiseksi Elisa saattoi Geehasin hänen himonsa ja ahneutensa takia. Tämä noudattaa sääntöä: ”Eivät huorintekijät, . . . ei ahneet, . . . eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa.” – 1. Kor. 6:9, 10.

27, 28. Mitä ihmiset voivat nyt tehdä osoittaakseen kuuluvansa ”suureen joukkoon”?

²⁷ Näiden, jotka muodostavat ”suuren joukon”, joka tulee Jumalan voideltujen palvelijoitten yhteyteen, täytyy myös vyöttäytyä mielen vaatimattomuudella. Raamatun nykyaikainen englantilainen käännös sanoo 1. Piet. 5:5:ssä: ”Ja teidän kaikkien täytyy pukeutua nöyryyden esiliinaan palvellaksenne toisianne, sillä Raamattu sanoo: ’Jumala vastustaa ylpeitä, mutta antaa armon nöyrille.’” Esiliina saa meidät ajattelemaan jotakuta palvelevaa, toisten eduista huolehtivaa, toisille ruokaa valmistavaa. ”Nöyryyden esiliinaan” pukeutuminen sisältäisi näin ollen sen, että on nöyrä, mieleltään vaatimaton, halukas palvelemaan toisia.

²⁸ Oletko sinä halukas ’vyöttäytymään mielen vaatimattomuudella’, ’pukeutumaan nöyryyden esiliinaan’? Oletko halukas ottamaan vastaan Jehovan tien pelastukseen? Meillä on tällä 20. vuosisadalla esimerkki nöyryydestä, mielen vaatimattomuudesta, ja se tunnetaan maailmanlaajuisesti. Se ilmenee Jehovan todistajain järjestössä. Miksi et lukisi edelleen ja katsoisi, miten he ovat nöyrästi mukautuneet Jehovan pelastustiehen?

Mukaudu nöyrästi Jehovan pelastustiehen

”Sinä pelastat nöyrän kansan, mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan.” – 2. Sam. 22:28.

 1. Mitä tapahtui Jehovan todistajien seurakunnissa vuonna 1972?

JEHOVAN todistajien seurakunnissa kautta maailman tapahtui suuri muutos syyskuussa 1972. Vuodesta 1932 aina vuoteen 1972 oli kussakin seurakunnassa pidetty yhtä miestä ”seurakunnan valvojana”, ja useissa tapauksissa hän oli palvellut vuosikausia siinä ominaisuudessa. Mutta vuonna 1971 palautui Raamatusta mieleen, että kristillisissä seurakunnissa oli ensimmäisellä vuosisadalla vanhinten eli valvojien ryhmä eikä vain yksi vanhin. (1. Tim. 4:14; Fil. 1:1) Tämä huomioon ottaen noudatettiin jälleen raamatullista järjestelyä, jotta kussakin seurakunnassa toimisi vanhimmisto ja jotta tämän vanhimmiston puheenjohtaja vaihtuisi vuodesta toiseen seurakunnissa. Näin ollen tuli useimmissa Jehovan todistajien seurakunnissa, joita syyskuussa 1972 oli 28 407, joku uusi henkilö paikalliseksi esivalvojaksi.

 2. Miten muutos järjestössä auttoi edelleen Jumalan kansan tunnistamista maan päällä nykyään?

² Miten entiset ”seurakunnan valvojat” eli ”seurakunnanpalvelijat” reagoivat? Melkein jokainen heistä hyväksyi nöyrästi muutoksen ja arvosti sitä, että Jehova oli opastanut järjestönsä mukautumaan lähemmin