Kilvan juokseminen kompastelematta
”Jokainen, joka on ylpeä, on inhottava Jehovalle. . . . ylpeys käy romahduksen edellä, ja korskea henki kompastumisen edellä.” – Sananl. 16:5, 18, Um.
1. Miksi Jehova on määrännyt säännöt Sanassaan, ja mikä sääntö esiintyy toistamiseen?
KILPAJUOKSUN säännöt tulevat Jehovalta hänen Sanansa välityksellä: ”Minä opetan sinua viisauden tielläkin, minä panen sinut käymään suoruuden jäljissä. Kun sinä vaellat, niin ei sinun astuntasi joudu ahtaalle, ja jos sinä juokset, niin et sinä kompastu.” Jehova on pannut tietyt säännöt esiintymään toistamiseen Raamatussa auttaakseen kristittyjä välttämään kompastumista. Eräs näistä on kehotus, että on poistettava ylpeys, mikä on syy kompastumiseen. Se on pantava pois raskauttavana painona, sellaisena, mikä tekee edistymisen kristillisessä kilpajuoksussa vaikeaksi tai mahdottomaksikin. ”Pankaamme”, Paavali sanoi, ”pois jokainen paino.” – Sananl. 4:11, 12; Hepr. 12:1, Um.
2, 3. a) Miksi nyt on sopiva aika tietää, miksi Jehova inhoaa ylpeäsydämisiä? b) Mikä tämä ylpeys on, minkä Raamattu tuomitsee, ja miten se vaikuttaa juoksuun?
2 Tänä ”lopun aikana” on meille sopivaa ymmärtää, miksi ylpeys on niin inhottava Jehovalle ja sellainen kompastuskivi hyvälle juoksulle ”uskon oikeassa taistelussa”. Tosiaankin juuri tämä ”lopun aika” oli näkevä runsaasti ”itseään rakastavia”, ”korskeita” ja ”omanarvontunnon pöyhistämiä” ihmisiä. – 1. Tim. 6:12; 2. Tim. 3:1–4, Um.
3 Mikä tämä kompastumiseen johtava ylpeys on? Se on liian suuri luulo itsestään. Se merkitsee päinvastaiseen suuntaan juoksemista, kuin mihin apostoli viittasi: ”Minä sanon . . . jokaiselle teidän joukossanne, ettei tule ajatella enemmän itsestään kuin on tarpeellista ajatella.” ”Älkää tulko viisaiksi omissa silmissänne.” Itsetärkeyden voimakas veto aiheuttaa eräänlaisen juopumuksen. Ylpeä ihminen on juovuksissa itseimartelusta ja -arvostuksesta. Sellaiselle henkilölle on kristillisen kilpajuoksun juokseminen ”sääntöjen mukaisesti” yhtä vaikeata kuin juopuneelle juokseminen kompastumatta, koska ”ihmisen sydän on ylpeä romahduksen edellä”. – Room. 12:3, 16; 2. Tim. 2:5; Sananl. 18:12, Um.
4. Miten Jehova ja Kristus katselevat ylpeitä? Mikä siitä on seurauksena?
4 ”Ylpeys käy romahduksen edellä”, koska Jehova vihaa ylpeätä ihmistä. Hän inhoaa heitä. Hän vastustaa heitä. ”Jumala vastustaa korskeita.” Niihin seitsemään seikkaan, mitkä luetellaan Jehovan sielulle inhottaviksi, kuuluvat ”ylpeät silmät”. Kristus Jeesus, joka on personoitunut viisaus, sanoo: ”Itsekorostusta ja ylpeyttä ja huonoa tietä sekä pahanilkistä suuta minä olen vihannut.” Ollessaan maan päällä Kristus lausui järkkymättömän säännön: ”Joka korottaa itsensä, hänet nöyryytetään.” Ylpeydestä seuraa siis Jehovan ja Kristuksen puolelta tuleva vastustus ja lopulta nöyryytys itsensä korottaville ylpeille ihmisille. – Jaak. 4:6; Sananl. 6:16, 17; 8:13; Matt. 23:12, Um.
MIKSI INHOTTAVA JEHOVASTA
5, 6. Miksi sydämeltään ylpeät ovat inhottavia Jehovalle?
5 On helppo ymmärtää, miksi ne, jotka ovat ylpeitä sydämeltään, ovat ”inhottavia Jehovalle”. He eivät etsi Jumalaa eikä sitä totuutta, mikä tulee Jumalalta. ”Jumalaton ei ylimielisyytensä mukaisesti etsi, kaikki hänen ajatuksensa ovat: ’Ei ole Jumalaa.’” Sellaisten ihmisten ajatukset ovat siinä, miten he voisivat korottaa itseään. He kieltäytyvät antamasta kunniaa ja ylistystä Jehovalle. – Ps. 10:4, Um.
6 Ylpeys, pöyhkeys, korskeus – kaikki nämä ovat ominaisia jumalattomille: ”Korskeus on ollut kaulakoristeena heille.” ”Korskeat silmät ja pöyhkeä sydän, jumalattomien lamppu, ovat syntiä.” Ylpeäsydämiset eivät ainoastaan ole etsimättä Jumalaa, vaan he lisäksi vastustavat Jumalaa ja hänen palvelijoitaan. Tämä vastustaminen synnyttää vainoamishenkeä: ”Jumalaton ajaa korskeudessaan kiihkeästi ahdistettua takaa.” Ylpeä farao ajoi kiihkeästi israelilaisia takaa ja kärsi sen tähden korskean tekonsa seuraukset. Ylpeys laskee perustuksen kaikenlaiselle jumalattomuudelle, väärän uskonnon opettamisenkin moitittavalle jumalattomuudelle: ”Jos joku opettaa muuta oppia eikä mukaudu terveellisiin sanoihin, jotka ovat Herramme Jeesuksen Kristuksen, eikä siihen oppiin, mikä on sopusoinnussa jumalisen antaumuksen kanssa, niin hän on ylpeydestä pöyhistynyt eikä ymmärrä mitään, vaan on henkisesti sanakiistojen ja -väittelyjen kipeä. Näistä syntyy kateutta, riitaa, herjaavia puheita, pahoja epäluuloja, rajuja väittelyitä tyhjänpäiväisyyksistä.” Ei ihme, että ylpeät, ylpeydestä pöyhistyneet, ovat inhottavia Jehovalle! Sellaiset ihmiset ovat vastenmielisiä ihmisellekin, kuinka paljon enemmän sitten Jumalalle! – Ps. 73:6; Sananl. 21:4; Ps. 10:2; 1. Tim. 6:3–5, Um.
7. Miksi kristityn juoksijan tulee ottaa huomioon Raamatun varoitus ylpeydestä, ja kuka valaisee hyvin sitä, että ylpeys käy romahduksen edellä?
7 Mutta miksi on niin paljon varoituksia ylpeydestä, jos se on jumalattomien ominaisuus? Miksi sen pitäisi kiinnostaa kristittyä juoksijaakin? Koska ylpeys voi pilkistää esiin kristityn elämässä ja osoittautua tuhoisaksi, sillä ylpeys kuuluu ”vanhaan henkilöllisyyteen”, mikä kristityn juoksijan täytyy heittää pois, jos hän aikoo juosta ”sääntöjen mukaisesti”. Syy siihen, miksi vasta kääntynyttä miestä ei pidä suositella valvojan virkaan, on apostolin mukaan se, ”että hän saattaisi pöyhistyä ylpeydestä ja langeta Perkeleelle annettuun tuomioon”. Sekin henkiluomus, joka on nykyään Perkele, aloitti hyvin, mutta ylpeys johti kukistumiseen, ja häntä odottaa nöyryyttävä romahdus Harmagedonissa: ”Sinun sydämesi ylpistyi sinun kauneudestasi, ihanuutesi tähden sinä kadotit viisautesi. Minä viskasin sinut maahan, annoin sinut alttiiksi kuninkaille, heidän silmäherkukseen.” – 1. Tim. 3:6, Um; Hes. 28:17.
8. Mikä voi tehdä alttiiksi ylpeydelle, ja miten historia vahvistaa tämän?
8 Saatana Perkeleen tapauksesta ja vasta kääntyneen miehen valvojana palvelemista koskevasta varoituksesta käy ilmi, että vallan ja vastuun omaaminen tekee alttiiksi ylpeydelle. Olihan kerran ylpeä ja mahtava Haamankin, jonka ylpeys johti hänen kukistumiseensa. (Est. 3:5; 7:9) Oli ylpeä Nebukadnessar, joka menetti tervejärkisyytensä saatuaan ylpeydenpuuskan ja sanottuaan: ”Eikö tämä ole se suuri Baabel, jonka minä väkevällä voimallani olen rakentanut kuninkaalliseksi linnaksi, valtasuuruuteni kunniaksi!” (Dan. 4:27) Oli ylpeä kuningas Belsassar, jolle Daniel sanoi: ”Mutta sinä, hänen poikansa Belsassar, et ole nöyryyttänyt sydäntäsi.” (Dan. 5:22) Hän menetti valtakunnan ja henkensä. Oli ylpeä Herodes, joka vaati röyhkeästi kunnian itselleen, sen sijaan että olisi antanut sen Jumalalle, ja niin ”madot söivät hänet”. (Apt. 12:21–23) Tosiaan historia on pitkä kertomus voimallisten miesten ja kansojen romahduksista todistaen siten, että ”ylpeys käy romahduksen edellä”.
JULKEUS EDELTÄÄ HÄPEÄÄ
9. Minkä uskottomuuden teon kuningas Ussia suoritti, ja mikä sai hänet sellaiseen tyhmyyteen?
9 Rikkauden omistus lisää alttiutta ylpeydelle. ”Rikas mies on omissa silmissään viisas”, sanoo Jumalan Sana. Katso, mitä tapahtui Juudan kuninkaalle Ussialle. Hän oli Jehovan uskollinen palvoja, mutta hän kompastui, kun ylpeys tunkeutui hänen elämäänsä. Hänestä tuli myöhempinä vuosinaan voimakas ja menestyksellinen: ”Mutta kun hän oli tullut mahtavaksi, ylpistyi hänen sydämensä, niin että hän teki kelvottoman teon, hän tuli uskottomaksi Herraa [Jehovaa], Jumalaansa, kohtaan ja meni Herran [Jehovan] temppeliin, suitsutusalttarille, suitsuttamaan.” Pöyhistyneellä kuningas Ussialla ei ollut mitään asiaa tehdä näin. Papit nuhtelivat häntä sen takia: ”Mene ulos pyhäköstä, sillä sinä olet ollut uskoton, eikä siitä tule sinulle kunniaa Herralta [Jehovalta] Jumalalta.” Hyödyttikö tämä nuhde kuningas Ussiata? Ei, sillä ”Ussia vihastui, ja hän piti juuri suitsutusastiaa kädessään suitsuttaaksensa. Mutta kun hän vihastui pappeihin, puhkesi hänen otsaansa pitali pappien läsnäollessa Herran [Jehovan] temppelissä.” Spitaali iski hänen otsaansa! Spitaalisena kuolemaansa saakka Ussia menetti kuninkaanvelvollisuutensa, ja hänen poikansa hallitsi hänen sijastaan. Miten surullinen romahdus! Ja se kohtasi sellaista henkilöä, joka oli palvellut Jehovaa uskollisesti niin monta vuotta. Mutta tämä sääntö on varma: ”Onko julkeus tullut? Häpeäkin tulee silloin.” – Sananl. 28:11; 2. Aikak. 26:16–21; Sananl. 11:2, Um.
10. Miten me voimme hyötyä Ussian kokemuksesta?
10 Nykyiset Jehovan palvelijat, nekin, jotka eivät ole vastuuasemissa, voivat hyötyä Ussian kokemuksesta. Älä kuulu niihin ihmisiin, jotka eivät ole milloinkaan vakuuttuneita, jos he eivät ole itse kokeneet! Ei ole mitään syytä kokea sitä romahdusta, mikä seuraa ylpeyttä. Miten voi sitten hyötyä? Varomalla julkeita tekoja, minkään sanomista tai tekemistä omahyväisyydestä, kun siihen ei ole mitään asiaa. Säilytä paikkasi teokraattisessa järjestössä äläkä anna ylpeyden koskaan saada itseäsi juoksemaan väärään suuntaan, mikä johtaa romahdukseen.
YLPEYS EHKÄISEE NUHTEEN HYÖDYN
11, 12. Mistä kuningas Ussia ei hyötynyt ylpeyden takia, ja mikä opetus meidän tulee ottaa siitä?
11 Älä ole Ussian kaltainen! Hän ei hyötynyt nuhteesta ja oikaisusta. Hän olisi voinut ottaa vastaan pappien nuhteen ja lähteä heti pyhäköstä. Sellainen menettely olisi epäilemättä torjunut hänen kärsimänsä nöyryyttävän romahduksen, mutta hän antoi ylpeyden estää nuhteen vastaan ottamisen. ”Näet miehen, viisaan omissa silmissään – enemmän on toivoa tyhmästä kuin hänestä.” Pöyhistynyt Ussia väheksyi nuhdetta, jopa raivostuikin siitä. Ylpeys sokaisi hänet näkemästä nuhteen hyötyä. – Sananl. 26:12.
12 Koska kaikki Jehovan palvelijat saavat oikaisua ja kuria, niin meidän on muistettava Paavalin heprealaisille lausumat sanat: ”Te olette unohtaneet kokonaan sen kehotuksen, joka puhuttelee teitä poikina: ’Poikani, älä väheksy Jehovalta tulevaa kuria äläkä hellitä, kun hän sinua oikaisee, sillä jota Jehova rakastaa, sitä hän kurittaa, hän tosiaan ruoskii jokaista, jonka hän ottaa pojakseen.’” Jos kristitty väheksyy kuria, mikä tulee Jehovalta hänen järjestönsä kautta, kieltäytyen ottamasta nuhdetta Jumalan Sanan mukaisesti, niin sellainen henkilö on kuin Ussia, hän sallii ylpeyden evätä itseltään nuhteen hyödyn. ”Mikään kuri”, apostoli selittää, ”ei näytä tosin sillä kertaa olevan ilahduttavaa, vaan surullista, mutta se tuottaa kuitenkin jälkeenpäin niille, joita sillä on valmennettu, rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta.” Kun oikaisu tulee Jehovan järjestöltä, niin hyödy siitä. Älä anna ylpeyden jättiläisen olla tiellä. Ensin surullisena pidetty kuri antaa rauhaisan hedelmän, vanhurskauden ja elämän. ”Tartu kuriin, älä heitä sitä pois. Ota se turviisi, sillä se juuri on sinun elämäsi.” ”Kurin nuhteet ovat elämän tie.” – Hepr. 12:5, 6, 11; Sananl. 4:13; 6:23, Um.
13. Miten ylpeys voi aiheuttaa väärinymmärryksiä ja kompastumista?
13 Ei ole hämmästyttävää, että ylpeys aiheuttaa toisinaan väärinymmärryksiä kristillisessä seurakunnassa. Jos ylpeyttä on, niin sen seurauksiakin on todennäköisesti – vihaa, riitaa, liikaherkkyyttä, kateutta jne. ”Joka on pöyhkeä sielultaan, hän herättää riitaa.” Ylpeys on rauhan ja yksimielisyyden este. Väärinymmärrykset voidaan helposti oikaista, jollei ylpeyden sallita tulla tielle. On perin helppoa sallia ylpeyden aiheuttaa ylitunteellisuutta. Kun liian herkkä ihminen tuntee, että hänen ylpeyttään on haavoitettu, niin hän saattaa tehdä sellaista, mikä johtaa kompastumiseen ja romahdukseen. On tapahtunut esimerkiksi, että Jumalan palvelijaksi tunnustautuva on katkaissut tärkeän yhteyden Jumalan järjestöön lakkaamalla tulemasta kokouksiin. Ja miksi? Usein siksi, että jonkun toisen sopimaton teko on haavoittanut tällaisen henkilön ylpeyttä. Se saattaa olla todellisuudessa pelkästään kuviteltu vääryys, mutta ylpeys suurentaa koko asian paisutetuksi väärinymmärrykseksi. Mutta vaikka toinen Jehovan todistaja ei olisikaan juossut kilpaa ”sääntöjen mukaisesti”, vaikka hän olisi palvelija seurakunnassa, niin älä anna milloinkaan ylpeyden iskeä itseäsi pois kilpailusta. Onko iankaikkisen elämän palkinto vähemmän arvoinen kuin jonkun ylpeys? Harkitsehan asiaa! Milloin me sallimme ylpeyden ehkäistä juoksuamme, on kompastuminen edessä. ”Ylpeys käy romahduksen edellä, ja korskea henki kompastumisen edellä.” – Sananl. 28:25; 16:18, Um.
14, 15. Miten ylpeys saattaa johtaa luitten mätänemiseen, ja mitä meidän tulee tehdä ottaen huomioon ylpeyden vaikutukset?
14 Ylpeys saattaa johtaa vaaralliseen kilpailevaan henkeen ja toisten kadehtimiseen, joilla voi olla suurempia lahjoja. Kateus johtaa vuorostaan viileyteen ja sopusoinnun puutteeseen. Näin ollen ”älkäämme tulko itsekkäiksi ja herättäkö kilpailua toistemme kanssa kadehtien toisiamme”. Kun me muistamme, että ”kateus on mätä luissa”, niin me emme salli ylpeyden mädättää vankkoja hengellisiä luitamme, joita tarvitsemme juostessamme eteemme asetetun kristillisen kilpajuoksun. Ja kuka voi juosta hyvin luitten ollessa mätiä? – Gal. 5:26; Sananl. 14:30, Um.
15 Kun sinä näet joitakin ylpeyden pahoja seuraamuksia, miten tuhoisa ylpeys on kristilliselle juoksijalle ja miten inhottava ylpeä ihminen on Jehovan silmissä, niin varo ylpeyttä. Mutta miten voi varjeltua ylpeydeltä? Jumalan Sana osoittaa keinon.
YLPEYDEN PARANTAMINEN RAKKAUDELLA JA NÖYRYYDELLÄ
16. Miksi rakkaus on kyllin voimakas voittaakseen ylpeyden, ja millaista rakkautta nöyryyteen tarvitaan?
16 Rakkaus on kyllin voimakas voittaakseen ylpeyden ja kaikki sen pahat seuraamukset. ”Rakkaus ei kadehdi, ei kerskaa, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaansa, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa.” Rakkaus voittaa ylpeyden, jos meillä on sitä rakkautta, mihin Jeesus viittasi vastatessaan kysymykseen: ”Mikä on suurin käsky Laissa?” Jeesus sanoi: ”’Sinun täytyy rakastaa Jumalaasi Jehovaa koko sydämestäsi ja koko sielustasi ja koko mielestäsi.’ Tämä on suurin ja ensimmäinen käsky. Toinen, sen kaltainen, on tämä: ’Sinun täytyy rakastaa lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.’” Tämän kaltainen rakkaus johtaa varmasti voittamaan ylpeyden, koska se johtaa tosi nöyryyteen. – 1. Kor. 13:4, 5; Matt. 22:36–39, Um.
17. Mitä pukua me tarvitsemme juostaksemme voittaen palkinnon ja miksi?
17 Kuinka vastakkaisia ovatkaan nöyryys ja ylpeys! ”Ihmisen sydän on ylpeä romahduksen edellä, ja kunnian edellä käy nöyryys.” Ylpeys johtaa romahdukseen, nöyryys kunniaan. Me tarvitsemme nöyryyttä voittaaksemme elämän loistoisan palkinnon, me tarvitsemme sitä juostaksemme hyvin. Nöyryys on sen tähden kristittyjen juoksijoitten kannettava puku: ”Vyöttäytykää kaikki mielen nöyryyteen toisianne kohtaan, koska Jumala vastustaa ylpeitä, mutta antaa ansaitsematonta hyvyyttä nöyrille. Nöyrtykää sen tähden Jumalan mahtavan käden alle, jotta hän korottaisi teidät aikanaan.” – Sananl. 18:12; 1. Piet. 5:5, 6, Um.
18. Miten monet maailman ihmiset suhtautuvat nöyryyteen?
18 Mitä tämä nöyryys on, mikä edeltää kunniaa ja korotusta? Nöyryyttä ymmärretään hyvin vähän nykyisessä maailmassa, ja siitä on niukasti esimerkkejä. Monet maailman ihmiset pitävät nöyryyttä alhaisessa arvossa. He sekoittavat sen pelkuruuden ja heikkouden kanssa: se on heikkojen ja pelkurien hyve, he sanovat. Nöyryyttä pidetään myöskin tarmon tai kyvykkyyden puutteen verhona.
19. Miten eräät pakanat suhtautuvat ylpeyteen, ja miten valenöyryys petti ilmeisesti jotkut Kolossan kristityt?
19 Nöyryyden väärinymmärtäminen ja epäsuosio ei ole uutta. Maailman ihmiset eivät ymmärtäneet eivätkä harjoittaneet nöyryyttä Paavalin aikana. Ylpeyttä tai valenöyryyttä ylistettiin. Aristoteleen luettelemien hyveitten joukossa sanotaan ylpeyttä ja ylimielisyyttä ”hyveitten kruunuksi”. Toiset opettivat, että aineelliset asiat ovat synnynnäisesti pahoja. Näyttää siltä, että eräänlainen valenöyryys, rasittava asketismi, oli pettänyt jotkut Kolossan kristityt. Siinä oli kaksinkertainen vaara: se johti uskomaan, että elämän palkinto annetaan niille, jotka omaksuvat pelkästään kielteisen tavan luopuen aineellisista asioista. Toiseksi, se synnytti kavalan materialismin muodon, koska askeettiset kieltäymykset kohdistavat henkilön kiinnostuksen ja huomion aineellisiin asioihin. Asketismi teki näin ollen tyhjäksi tarkoituksensa: se pani keskittymään pääasiallisesti siihen, mitä henkilö sanoi halveksivansa, sellaiseen, mikä ”on kaikki tarkoitettu katoamaan käyttämisen kautta”. Varoittaakseen kolossalaisia, että sellainen nöyryyden muoto voi kompastuttaa heidät riistäen heiltä elämän palkinnon, Paavali kirjoitti: ”Älköön teiltä riistäkö palkintoa kukaan ihminen, joka on mielistynyt valenöyryyteen . . . ruumiin ankaraan kohteluun.” Ei, tosi nöyryys ei ole asketismia. – Kol. 2:18–23, Um.
20. Mitä nöyryys on, ja mitä seuraa sen väärin käsittämisestä?
20 Suomalaista sanaa ”nöyryys” englannissa vastaava sana ”humility” johtuu etäisesti latinalaisesta sanasta humus, mikä merkitsee ”maata”. Nöyryys on kirjaimellisesti mielen vaatimattomuutta; se on taipumista alas, maahan päin. Kristityllä täytyy olla tämä ominaisuus vaatetuksena: ”Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen.” Nöyryys on siis ylimielisyyden vastakohta. Mutta ”nöyryydellä” ei ole kuitenkaan mitään tekemistä orjamaisuuden, matelevaisuuden, pelkuruuden eikä tarmon puutteen kanssa. Väärä ajatus, että nöyryys on heikkoutta, riistää ihmiseltä tosi nöyryyden runsaat siunaukset. – Kol. 3:12.
NÖYRYYDEN PERUSTE
21. Mistä nöyryys alkaa, ja mikä on sen peruste?
21 Nöyryys alkaa Jumalan tuntemuksesta, rakastamisesta ja pelosta. Nöyryys syntyy sen toteuttamisesta, miten vähäisiä me olemme ja miten suuri Jumala on. Nöyryys juurtuu, kun ihmisluomus huomaa, että hän on ainoastaan lepattava kynttilänliekki, mutta että Jumala, ”iankaikkinen kuningas”, on kirkkaampi loistossaan kuin auringon hehku keskipäivällä. (Jer. 10:10) Niin, tämä on nöyryyden peruste: Jumalan äärettömän majesteettiuden ja oman pienuutemme toteaminen. Tällainen toteamus tulee tiedosta, sellaisesta tiedosta, minkä Jehova antoi Jobille, kuten on kerrottu Jobin kirjassa luvuissa 38–41 ja mikä auttoi Jobia nöyrtymään ”Jumalan väkevän käden alle”. Me tarvitsemme tällaista tietoa. Se auttaa meitä asettumaan oikeaan suhteeseen Jumalaan nähden ja tottelemaan Jaakobin 4:10:nnessä olevia sanoja: ”Nöyrtykää Herran [Jehovan] edessä, niin hän teidät korottaa.”
22. Millä perusteella nöyrämielisyys toista kohtaan lepää, ja miten tällainen nöyryys auttaa kristittyä juoksijaa?
22 Nöyrtymällä Jehovan silmissä me myöskin laskemme perusteen mielen nöyryydelle lähimmäistämme kohtaan, sillä tosi nöyryys ihmistä kohtaan pohjautuu lopulta tosi nöyryyteen Jumalan edessä. Tosi nöyryyden avulla ihminen saa kyvyn nähdä itsensä sellaisena, mikä hän todellisuudessa on, ja hän kykenee myöskin näkemään toiset sellaisina kuin he ovat. Kun hänen ei tarvitse mitenkään väheksyä heidän ominaisuuksiaan eikä menestystään, niin hän voi sydämestään arvostaa sitä, mitä he ovat ja mitä tekevät. Ihminen ei siis ajattele nöyryyden tähden itsestään enemmän kuin hänen tulee ajatella. Vaikka ”tieto paisuttaa”, niin tosi nöyryys estää korkeamman koulutuksenkin saaneita pöyhistymästä ja kompastumasta omaan ylpeyteensä. Tosi nöyryyden omaava kristitty voi juosta kilpajuoksun sääntöjen mukaisesti ”ollen tekemättä mitään riidanhalusta tai itsekeskeisyydestä, vaan katsoen mielen vaatimattomuudessa, että toiset ovat [häntä] etevämpiä”. – 1. Kor. 8:1; Fil. 2:3, Um.
MAAILMAN KÄSITYS NÖYRYYDESTÄ ON VÄÄRÄ
23, 24. Miten Kristus paljastaa vääräksi maailman käsityksen nöyryydestä, ja mikä meidän käsityksemme siitä tulee sen tähden olla?
23 Miten vääristelty onkaan maailman käsitys nöyryydestä, että se on heikkoutta tai kätketyn heikkouden verho! Todellisuudessa on ylpeys heikkoutta, nöyryys voimaa. Kristus Jeesus oli nöyrin ihminen, joka milloinkaan on vaeltanut maan päällä. Hän oli kuitenkin voimakkaista voimakkain, rohkeista rohkein, viisaista viisain, ainoa, joka ei tuntenut lainkaan heikkoutta eikä syntiä itsessään. Miten suuria tekoja hän suorittikaan, mutta ei vaatinut kuitenkaan henkilökohtaista kunniaa! (Joh. 5:19) Onko koskaan ollut hänen kaltaistaan suurta johtajaa, joka olisi voinut kuitenkin pestä opetuslastensa jalat ja sanoa: ”Minä annoin teille esikuvan, että myös te niin tekisitte”? Mikä valta hänellä olikaan: ”Kaikki on minun Isäni antanut minun haltuuni”! Ja miten nöyrä hän kuitenkin oli: ”Minä olen hiljainen [lempeä] ja nöyrä sydämeltä”! – Joh. 13:15; Matt. 11:27, 29.
24 Kaukana siitä, että nöyryys olisi älykkyyden tai tarmon puutteen verho, se on todellista voimaa ja terveyttä. Se on ponnahdin kunniaan. ”Jokainen, joka itsensä ylentää, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se ylennetään.” ”Ihmisen alentaa hänen oma ylpeytensä, mutta alavamielinen saa kunnian.” – Luuk. 18:14; Sananl. 29:23.
25. Mikä oli Kristuksen mielentila ja mikä sen seuraus, ja mitä meidän tulee näin ollen tehdä?
25 Kaikki, mitä Raamattu sanoo nöyryydestä, saa valaistuksen ja vahvistuksen tuossa suuressa esimerkissä, Kristuksessa Jeesuksessa. Meidän täytyy muokata mielemme ja elämämme hänen mukaansa. Tämä on niin tärkeätä, että apostoli käskee: ”Säilyttäkää itsellänne tämä mielenlaatu, mikä oli myöskin Kristuksella Jeesuksella.” Mikä mielenlaatu? ”Hän nöyrtyi ja tuli tottelevaiseksi aina kuolemaan, niin, kidutuspaalussa kuolemaan, asti. Juuri tästä syystä Jumala korottikin hänet ylempään asemaan.” Aivan, ”juuri tästä syystä”, koska Kristus nöyrtyi ja osoitti sen olemalla alistuvainen ja tottelevainen Jumalalle, on hänet korotettu korkeimpaan paikkaan, missä kukaan luomus voi olla maailmankaikkeudessa. Kuinka totta onkaan, että ”kunnian edellä käy nöyryys”! – Fil. 2:5, 8, 9, Um; Sananl. 15:33.
26. Miten Jumala katselee hengeltään nöyrää, ja mitä ylpeä menettää sen takia?
26 Niin, nöyryys on voimaa. Se on senlaatuista voimaa mitä me tarvitsemme juostessamme eteemme asetettua kilpajuoksua. Jumala antaa voimaa ainoastaan nöyrille: ”Kuitenkin minä otan huomioon tämän miehen – sen, joka on nöyrä ja jolla on murtunut henki ja joka vapisee minun sanani tähden.” ”Sillä näin sanoo Korkea ja Korotettu, joka on korotettuna valtaistuimelle iankaikkisesti ja jonka nimi on Pyhä: ’Minä olen valtaistuimelle korotettu korkeudessa Pyhänä, mutta myöskin hänen luonaan, jonka henki on murtunut ja nöyrä, virvoittaakseni nöyrien hengen.’” Miten tyhmää on juoksijan kieltää itseltään Jumalan virvoittava henki ylpeyden takia! Kuinka ylpeät voisivat saada voimaa Jumalalta? Vaikka he rukoilisivatkin, niin heidän rukouksensa estyvät, niin kuin Jeesus osoitti sen fariseuksen tapauksessa, jonka rukous heijasti omavanhurskaudesta johtuvaa ylpeyttä. – Jes. 66:2; 57:15, Ak; Luuk. 18:10–14.
27. Mitä nöyryys auttaa meitä tekemään, ja mitä niiden tulee muistaa, jotka tavoittelevat valvojan virkaa?
27 Kilpajuoksun juokseminen sääntöjen mukaisesti ei ole taakka, kun on tosi nöyryyttä. Todellisesti nöyrät ovat oppivaisia, he hyötyvät nuhteesta. He huomaavat, että heidän ei tule kilpailla kilpajuoksussa ja että kaikkien täytyy juosta yhdessä Jumalan rakkaudellisesta palkinnosta. Siksi he auttavat toisiaan ja rohkaisevat toisiaan. Nöyryys auttaa ”saarnaamaan sanaa” kaikille ihmisille kaikissa tilanteissa. Se auttaa valmentautumaan Valtakunnan palvelukseen, hyötymään palveluskoulussa saatavista ohjeista, oppimaan, miten on kerrottava hyvää uutista talosta taloon. Nöyryys auttaa vastuuasemissa olevia olemaan Jeesuksen kaltaisia – nöyriä ja aina luokse päästäviä. Jos joku tavoittelee valvojan virkaa, niin muistakoon, että ylpeys on käyttökelpoisuuden ja suurempien palvelusetujen esteenä Jumalan järjestössä, koska Jumala inhoaa ylpeitä ja vastustaa heitä. Muistakoon hän, että ”kunnian edellä käy nöyryys”. Muistakoon hän Jeesuksen sanat: ”Joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne.” – Matt. 20:26, 27.
28. Miten kristitty juoksija pukeutuu kilpajuoksua varten ja millaisin tuloksin?
28 Siis: pois ylpeys; paino, mikä aiheuttaa kompastumisen! Ylle kilpajuoksua varten valmistetut vaatteet! ”Vyöttäytykää . . . mielen nöyryyteen toisianne kohtaan.” ”Pukeutukaa”, käskee Paavali, ”nöyryyteen.” Tämä on puku, missä voi juosta kompastumatta, sillä ”seurauksena nöyryydestä [ja] Jehovan pelosta on rikkaus ja kunnia ja elämä”. – Sananl. 22:4, Um.