Luja perusta luottavaisuudelle

 1. Mitä voitaisiin sanoa Jehovan kansan yhteyksistä tähän maailmaan?

NE, JOISTA on tullut Jumalan antautuneita, kastettuja palvelijoita, ovat omistaneet sielunsa hänelle. Kaikki, mitä heillä on, kaikki, mitä he ovat tai tulevat olemaan, on Jumalan käsissä – heidän nykyisyytensä, heidän tulevaisuutensa, heidän koko elämänsä ja elämäntoivonsa tulevassa Jumalan uudessa asiainjärjestelmässä. He ovat itse asiassa ”polttaneet sillat takaansa”, luopuneet kaikista mahdollisuuksista tai toivosta, mitä heillä on saattanut olla tämän maailman järjestelmässä nyt tai mitä se saattaa saada aikaan vastaisuudessa.

 2. Mitä Paavali ajatteli, vaikka maailma ja myös jotkut ”veljiksi” tunnustautuvat pilkkasivat häntä?

² Herran Jeesuksen Kristuksen apostoli sanoi tästä siitä huolimatta, että hän oli silloin vankilassa ja että pilkka ja vastustus oli saanut jotkut niin kutsutuista kristityistä ”veljistä” kääntymään pois hänestä: ”Myös näitä kärsin, mutta en häpeä. Sillä minä tunnen sen, johon olen uskonut, ja olen varma, että hän voi varjella sen, minkä olen uskonut hänen haltuunsa, siihen päivään saakka.” – 2. Tim. 1:12.

 3. Millainen luottamus kristityillä voi olla Jehovan ”päivän” tulemisen ja Jumalan ”lepoon” pääsemisensä suhteen?

³ ”Se päivä” on päivä, jota kristityt ovat kautta maailman odottaneet, päivä, jona Jumala tulee puhdistamaan maan ja saa aikaan tahtonsa tekemisen ”myös maan päällä niin kuin taivaassa”. (Matt. 6:10) Meillä on tästä Jumalan sana. Tämä aika tulee totisesti olemaan huojennuksen, levon, aikaa ihmiskunnalle. Millainen luottamus meillä voi olla siitä nauttimisen suhteen? Mitä voimakkain, sillä Raamattu sanoo, että Jumala ”lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt”, ja hän lupaa tottelevaisille, että he voivat päästä hänen lepoonsa. (1. Moos. 2:2; Hepr. 4:1, 4, 9) Uskommeko todella tämän lupauksen?

 4. Mikä tilaisuus asetettiin israelilaisten eteen, kun he tulivat pois Egyptistä, mutta miten he suhtautuivat Jumalan siitä antamaan sanaan?

⁴ Kun israelilaiset oli vapautettu Egyptin orjuudesta, heillä oli lupaus Jumalan lepoon pääsemisestä ja siitä että he saisivat elinaikanaan Luvatussa maassa ihanan levon entisestä orjuudesta ja sorrosta. He nauttisivat elämästä sellaisessa osassa maapalloa, jonka Jumala oli säilyttänyt paratiisin kaltaisena puutarhana. (5. Moos. 11:11, 12; 1. Moos. 13:10) Mutta enemmistö osoitti vakavaa uskon puutetta Jumalan heille antamaa sanaa kohtaan. He ilmaisivat tätä epäuskoa siinä määrin, että halusivat palata Egyptiin. He pitivät Jumalan sanaa eli lupausta jonakin sellaisena, mikä ei ollut enää elävä, kuolleena lupauksena, niin heikkona, että sitä ei kyettäisi toteuttamaan.

JUMALAN SANAN LUOTETTAVUUS

5, 6. a) Mikä todistaa, että Jumalan Israelille antama sana ei ollut heikko? b) Miksi me voimme luottaa täysin Jumalan sanaan nykyään, kun on kysymys pääsemisestämme hänen ”lepoonsa”?

⁵ Juuri tässä yhteydessä apostoli Paavali kirjoitti tutut sanat, jotka on merkitty muistiin Heprealaisille 4:12:een: ”Jumalan sana on elävä ja voimaa uhkuva ja on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse jopa erottamaan sielun ja hengen ja nivelet ja niiden ytimen ja kykenee havaitsemaan sydämen ajatukset ja aikomukset.”

⁶ Tämä Israelille annettu sana eli lupaus ei ollut kuollut eikä heikko. Todellisuudessa ne harvat, jotka osoittivat uskoa, pääsivät maalliseen ”lepoon” Luvatussa maassa. (4. Moos. 14:5–9, 30; Joos. 14:6–10) Samoin meillä nykyään on Jumalan kallisarvoinen lupaus elämästä uudessa vanhurskaassa järjestelmässä. Me olemme kuulleet hänen ’sanansa’, että tänä ”lopun aikana” elävä sukupolvi on oleva sukupolvi, joka tulee kokemaan ”suuren ahdistuksen”. (Matt. 24:34) Me olemme kuulleet hänen lupauksen sanansa, että me voimme päästä hänen ”lepoonsa” nyt uskon välityksellä ja että suuri joukko hänen palvelijoitaan tulee säilymään elossa tässä ahdistuksessa ja pääsemään sen jälkeiseen uuteen järjestykseen. (Ilm. 7:9–14) Tämä ”sana” on elävä ja sillä on voimaa toteuttaa kaikki, mitä Jehova on tarkoittanut; se ei petä. (Jes. 55:10, 11) Miksi ei? Jumala, joka antoi tämän sanan, on elävä ja hän työskentelee alituisesti niiden yksityiskohtien hyväksi, jotka saattavat hänen sanansa täyttymään. Hän ei ole unessa eikä hän unohda yhtäkään yksityiskohtaa ’sanastaan’, niin kuin ihmiset saattavat unohtaa. (4. Moos. 23:19) Miten näin voidaan sanoa täysin luottavaisesti?

7, 8. a) Mainitse joitakin seikkoja, jotka vahvistavat luottamustamme Jumalan sanan luotettavuuteen. b) Mitä Pietari sanoi sen luotettavuudesta aikanaan?

⁷ Eikö meillä ole selviä todisteita? Voimme viitata satoihin todisteisiin. Raamattu ja historia ovat täynnä tapauksia, joissa Jumalan sana saatettiin toteutumaan.a Ja eikö tähän sanaan uskominen ja sen soveltaminen elämäämme, toivomme paneminen Jumalan varauksiin ja hänen lupaukseensa uskominen ole vaikuttanut myönteisesti elämäämme, ole tehnyt meidät onnellisiksi? Mikä odote olisi edessämme, jos jättäisimme tämän sanan ja menisimme maailman mukana? – Matt. 16:25, 26.

⁸ Todisteeksi Jumalan sanan luotettavuudesta Jeesus, Paavali ja Pietari ennustivat juuri käsittelemämme asian – että jotkut kristityiksi tunnustautuvat voivat menettää uskon. Me näemme tämän luopumuksen selvästi kristikunnan uskonnollisissa järjestelmissä. (Matt. 13:38, 39; Apt. 20:29, 30; 2. Tess. 2:3; 2. Piet. 2:1–3) Pietari mainitsi myös aikansa kristityille, että ei hän eivätkä hänen työtoverinsa seuranneet viekkaasti keksittyjä kertomuksia, vaan silminnäkijöiden selostuksia, ja että siten heillä, ensimmäisen vuosisadan kristityillä, oli enemmän kuin pelkkiä ennustuksia. Heillä oli ”profeetallinen sana varmempana” omien silmiensä edessä, koska he olivat varsinaisten täyttymysten silminnäkijöitä. – 2. Piet. 1:16–19.

 9. Miksi meidän on yhtä tärkeätä kuin apostolien oli keskittyä Jumalan profeetalliseen sanaan?

⁹ Kuinka paljon enemmän todisteita meillä onkaan nykyään, 1 900 vuotta myöhemmin! Pietari päätteli: ”Teette hyvin kiinnittäessänne siihen [profeetalliseen sanaan] huomiota niin kuin pimeässä paikassa loistavaan lamppuun sydämessänne, kunnes päivä sarastaa ja kointähti nousee.” (2. Piet. 1:19) Jumalan sana ansaitsee sen, että kohdistamme siihen kiinteämmin huomiomme, että sydämemme keskittyy siihen. Sillä emmekö havaitse maailman parhaillaan kokemia vaikeuksia, juuri niin kuin Jumala selitti profeetallisessa sanassaan? Ja emmekö näe hyvän uutisen leviävän kautta maapallon miljoonien ihmisten kokoontuessa yhteen muodostaakseen ”suuressa ahdistuksessa” säilyvien ”suuren joukon”?

OLE HUOLELLINEN SÄILYTTÄÄKSESI TASAPAINOISEN NÄKEMYKSEN

10. a) Mitä Jumalan sana paljastaa meistä? b) Mitä kysymyksiä voimme tehdä itsellemme tässä yhteydessä?

¹⁰ Jehovan sana eli sanoma on tosi, kun se puhuu pääsemisestämme Jumalan lepoon nyt ja siinä pysymisestä ”suuren ahdistuksen” läpi, jonka jälkeen Kristuksen tuhatvuotinen hallituskausi tulee muuttamaan maan paratiisipuutarhaksi. Jumalan sana on tosiaan ’terävä kuin kaksiteräinen miekka’. Se osoittaa, mitä me todella olemme, paljastaen, mitkä ovat sydämemme ajatukset ja aikomukset. Palvelemmeko me Jehova Jumalaa siksi, että me rakastamme häntä, luotamme täysin häneen ja siihen, mitä hän sanoo? Vai olemmeko ’uupumassa hyvän tekemiseen’, odotammeko jotakin tiettyä ajankohtaa pääasiassa saadaksemme vapautuksen itsellemme vähät välittämättä muiden ihmisten elämästä? (Gal. 6:9) Arvostammeko me kaikkea sitä hyvää, mitä olemme saaneet Jehovalta ja hänen kansansa seurasta? Eikö se, mitä olemme oppineet, ole auttanut meitä perhe-elämässämme? Emmekö rakasta niitä monia aitoja ystäviä, joita olemme nyt saaneet sen ansiosta, että tunnemme totuuden? – Mark. 10:29, 30.

11. Minkä erehdyksen jotkut ovat saattaneet tehdä kristillisen vaelluksensa suhteen?

¹¹ Mahdollisesti joillakuilla, jotka ovat palvelleet Jumalaa, on elämäänsä suunnitellessaan ollut virheellinen käsitys siitä, mitä oli määrä tapahtua jonain määräaikana tai määrävuonna. He ovat siitä syystä ehkä lykänneet tai laiminlyöneet tehtäviä, joista he muutoin olisivat huolehtineet. He eivät ole kuitenkaan ymmärtäneet tämän asiainjärjestelmän loppua koskevia Raamatun varoituksia, koska he ovat ajatelleet, että Raamatun ajanlasku paljastaa tarkan ajankohdan.

12, 13. Mitä Jeesus ei tarkoittanut sanoillaan, jotka Luukkaan 21:34–36 esittää?

¹² Mitä Jeesuksen omat sanat osoittavat oikeasta asenteesta lopun suhteen – tulisiko odottaa jotakin ajankohtaa vai mitä? Hän sanoi: ”Kiinnittäkää huomiota itseenne, ettei sydämenne koskaan rasittuisi liiasta syömisestä ja paljosta juomisesta ja elämän huolista ja se päivä kohtaisi teitä äkkiä samassa hetkessä kuin ansa. Sillä se kohtaa kaikkia koko maan pinnalla asuvia. Pysykää siis hereillä koko aika rukoillen, että teidän onnistuisi päästä pakoon tätä kaikkea, minkä on määrä tapahtua, ja seisoa Ihmisen Pojan edessä.” – Luuk. 21:34–36.

¹³ Tarkoittiko Jeesus, että meidän pitäisi järjestää raha-asiamme ja muut maalliset asiamme niin, että varamme riittävät juuri johonkin määräaikaan asti, jonka saattaisimme ajatella merkitsevän loppua? Jos talomme on pahoin rappeutumassa, niin pitäisikö meidän antaa sen rappeutua ja olettaa, että tarvitsemme sitä vain muutaman kuukauden enää? Tai jos joku perheenjäsen tarvitsee mahdollisesti erikoista lääkärinhoitoa, pitäisikö meidän sanoa: ’Jätetään sikseen, koska tämän asiainjärjestelmän loppu on niin lähellä’? Jeesus ei neuvonut ajattelemaan tällä tavalla.

14. a) Kun Jeesus ja apostolit puhuivat lopun ajasta, niin mitä asennetta he suosittelivat meille? b) Merkitseekö lopun läheisyys sitä, että kristittyjen täytyy tehdä suuria muutoksia elämäntavassaan, vai miten asia on?

¹⁴ Mitä sitten Jeesus ja apostolit tarkoittivat, kun he puhuivat valppaana olemisesta lopun tunnusmerkkien suhteen, ”odottaessanne ja pitäessänne läheisenä mielessä Jehovan päivän läsnäoloa”? He tarkoittivat, että meidän tulee luottaa ehdottomasti siihen, ettei se päivä tule hetkeäkään myöhemmin kuin on Jehovan tarkoitus. Pietari sanoi, että sen pitäisi kannustaa meitä ”pyhiin käytöstapoihin ja jumalisen antaumuksen tekoihin”, valvomaan, että elämme Raamatun periaatteiden mukaan ja julistamme ahkerasti Valtakunnan sanomaa ja vakuutamme ihmisille, että on kiireellisen tärkeää kääntyä Jumalan puoleen. (2. Piet. 3:11, 12) Me kaikki voimme edistyä Jumalan palvonnassamme ja vahvistaa läheisemmän suhteen häneen. Ehkäpä olemme näihin asti tehneet parhaamme ja olemme edistyneet sitä mukaa. Merkitseekö sitten se, että loppu on hyvin lähellä, että meidän pitäisi tehdä suuria muutoksia elämäntavassamme ja tavassamme palvella Jumalaa? Ei välttämättä. Mutta saattaa olla, että meidän Raamatun mukaan tarvitsee tehdä suuria parannuksia. Lisäksi jos elämässämme on aloja, joilla voimme ’ostaa’ aikaa tämän järjestelmän turhista pyrkimyksistä, niin meidän pitäisi tehdä siten. Täten menettelemällä monet ovat kokeneet jatkuvasti kokoajan ”tienraivaus”-palveluksen iloa vuosikaudet. Jokainen meistä voi tarkistaa, mitä voi tehdä. – Ef. 5:15, 16.

15. Jos joku on järjestänyt elämänsä sitä silmällä pitäen, että loppu tulisi jonakin määräaikaa, niin mitä hänen pitäisi nyt tehdä?

¹⁵ Mutta meidän ei ole viisasta kiinnittää katsettamme johonkin tiettyyn ajankohtaan ja laiminlyödä jokapäiväisen elämän tarpeita, joista normaalisti kristittyinä huolehtisimme, esimerkiksi sitä, mitä me itse ja perheenjäsenemme todella tarvitsemme. Ehkä unohdamme, että kun se ”päivä” tulee, niin ei se muuta sitä periaatetta, että kristittyjen täytyy kaikkina aikoina huolehtia kaikista vastuistaan. Jos joku on ollut pettynyt siksi, ettei ole noudattanut tällaista ajattelutapaa, niin hänen pitäisi nyt keskittyä korjaamaan näkemystään ja ymmärtää, ettei Jumalan sana ole pettänyt häntä, vaan että hänen oma ymmärryksensä perustui väärille perusteille.

16. Jos sinä olet täysin vilpittömästi pannut luottamuksesi lujasti johonkin määräaikaan, niin mitä lohdutusta voit saada tilanteesta?

¹⁶ Mutta olettakaamme, että olet yksi niistä, jotka ovat luottaneet lujasti johonkin ajankohtaan, ja kiitettävästi olet kiinnittänyt huomiosi tiukemmin aikojen kiireellisyyteen ja siihen, miten tarpeellista ihmisten on saada kuulla. Ja olettakaamme, että nyt tilapäisesti tunnet olevasi jokseenkin pettynyt; oletko todella menettänyt jotakin? Oletko todella vahingoittunut? Uskomme sinun voivan sanoa, että olet hyötynyt noudattamalla tällaista tunnollista menettelyä. Sinulla on ollut myös tilaisuus saada todella kypsä, järkevämpi näkemys. – Ef. 5:1–17.

17. Mistä tiedämme, ettei meille ilmoiteta etukäteen tarkkaa ajankohtaa, jona Kristus ”tulee” tuomitsemaan?

¹⁷ Raamattu sanoo toistuvasti, että loppu tulee täydellisenä yllätyksenä maailmalle. Apostoli puhui siitä sanoen: ”Itse tiedätte varsin hyvin, että Jehovan [tuomion] päivä tulee juuri niin kuin varas yöllä.” (1. Tess. 5:2) Jottei tosi kristittyjä siis ’yllätettäisi niin kuin varkaita’, Jeesus sanoi opetuslapsilleenkin silloin ja meille nykyään: ”Pysykää siis valveilla, koska ette tiedä, minä päivänä Herranne tulee.” Sen jälkeen hän sanoi: ”Osoittakaa tekin olevanne valmiit, koska hetkenä, jota ette sellaiseksi luule, Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 24:42–44) Nämä Jeesuksen selvät lausunnot ilmaisevat, ettei Jumalan palvelijoille ilmoiteta ajankohtaa, jona Kristus ”tulee” tuomitsemaan, ennen kuin se todellisuudessa tapahtuu. Itse asiassa se tulee sellaisena aikana, mikä näyttää heistä ’epätodennäköiseltä’. – Luuk. 12:39, 40.

ÄLÄ ANNA KANSOJEN ’SELVIYTYMISEN’ KRIISEISTÄ PETTÄÄ ITSEÄSI

18. Miksi meidän ei pitäisi ajatella, että kaikki kansat kaikkialla joutuvat melkein nälkäkuoleman partaalle, ennen kuin ”suuri ahdistus” puhkeaa?

¹⁸ Pane merkille, mistä Jeesus todellisuudessa varoitti. Hänen sanansa eivät anna aihetta ajatella, että kun ”suuri ahdistus” tulee lähelle, maailman tilanne tulee sellaiseksi, että kaikki ihmiset kaikkialla ovat nälkäkuoleman partaalla. Kuinka silloin olisi voinut olla olemassa vaara, että Jeesuksen opetuslapset ’rasittuisivat liiasta syömisestä ja paljosta juomisesta’ siihen aikaan? Muista myös, että Jeesus käytti esimerkkeinä olosuhteita, jotka vallitsivat Nooan aikana ennen vedenpaisumusta, ja Lootin päivinä ennen Sodoman ja Gomorran tuhoa vallinneita olosuhteita. Hän osoitti, että siihen aikaan ihmisten elintapa vaikutti normaalilta. He ’söivät ja joivat, he menivät naimisiin ja heitä naitettiin, he ostivat, myivät, istuttivat ja rakensivat’ aina siihen päivään asti, jona tuho yhtäkkiä yllätti heidät. – Luuk. 17:26–30.

19. Mitä me pidämme mielessämme, vaikka kansat saattavat kyetä korjaamaan tilanteen ja pitämään järjestelmän käynnissä?

¹⁹ Niinpä mekään emme odota näkevämme tämän maailman järjestelmien miltei pysähtyvän tai tosiasiassa luhistuvan ”suuren ahdistuksen” välttämättömänä alkusoittona. Meitä ei petetä, vaikka nämä järjestelmät näyttäisivät elpyvän vakavista kriiseistä, ikään kuin tämä näennäinen toipuminen lykkäisi Jumalan tuomiopäivän saapumista. Me emme ala ’rakentaa uudelleen’ tätä maailmaa, ikään kuin tämä järjestelmä jatkuisi määräämättömästi. 1. Tessalonikalaisille 5:3:ssa olevat apostoli Paavalin henkeytetyt sanat osoittavat, että tämän maailman ihmiset tulevat todellisuudessa julistamaan: ”Rauha ja turvallisuus!” juuri ennen kuin ’äkillinen tuho samassa kohtaa heidät niin kuin ahdingon tuska raskaana olevan naisen’, eikä heillä ole mitään pakoon pääsyn mahdollisuutta.

20, 21. a) Mitä sellaista me haluamme välttää syömisessä ja juomisessa, rakentamisessa ja muussa toiminnassa, mitä tapahtui ennen vedenpaisumusta? b) Miten 1. Tessalonikalaisille 5:4–6:ssa olevat apostoli Paavalin sanat varoittavat meitä välttääksemme sen ”päivän” lähestyvän tuhon? c) Miten Paavali osoittaa Roomalaisille 13:11–14:ssä, mitä merkitsee olla hereillä?

²⁰ Syömisessä ja juomisessa tai avioitumisessa, perheen perustamisessa, ostamisessa, myymisessä, istuttamisessa tai rakentamisessa ei ole mitään väärää. Mutta on väärin menetellä niin kuin Nooan ja Lootin ajan ihmiset – uppoutua tai kietoutua näihin asioihin niin, että kadotamme näkyvistämme Jumalan tarkoitukset ja hänen vanhurskaat mittapuunsa ja panemme lihalliset asiat ensi sijalle elämässämme. Siten menetteleminen merkitsee nukahtamista hengellisesti. Apostoli Paavali sanoo päinvastaisesta menettelystä: ”Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä yllättäisi teidät niin kuin varkaat, sillä te olette kaikki valon lapsia ja päivän lapsia. Me emme kuulu yöhön emmekä pimeyteen. Älkäämme siis enää nukkuko niin kuin muut, vaan pysykäämme valveilla ja pysykäämme järkevinä.” – 1. Tess. 5:4–6.

²¹ Paavali osoittaa, mitä merkitsee olla hereillä ja osoittautua ”päivän lapsiksi” eikä pimeyden lapsiksi, Roomalaisille 13:11–14:ssä: ”Tunnette ajan, että on jo hetki teidän herätä unesta, sillä nyt meidän pelastuksemme on lähempänä kuin siihen aikaan, jolloin meistä tuli uskovia. Yö on kulunut pitkälle; päivä on tullut lähelle. Pankaamme sen tähden pois pimeyteen kuuluvat teot ja pankaamme yllemme valon aseet. Vaeltakaamme säädyllisesti niin kuin päiväsaikaan, ei mässäilyissä eikä juopottelussa, ei luvattomassa sukupuoliyhteydessä eikä irstaudessa, ei riidassa eikä mustasukkaisuudessa, vaan pukekaa yllenne Herra Jeesus Kristus älkääkä tehkö etukäteen suunnitelmia lihan halujen hyväksi.”

22. Pitäisikö sen seikan, että me emme tiedä, milloin se ”päivä” tulee, saada meidät hellittämään valppaudestamme?

²² Aivan ilmeisesti siis se, että me emme tiedä, milloin ”suuri ahdistus” puhkeaa ja milloin Jumalan Pojan tuhatvuotinen hallituskausi alkaa, ei vähennä valppauden tarvettamme nykyään. Se suuresti lisää ja korostaa tarvetta olla hereillä, valpas ja valmis. Jos tietäisimme tarkan ajan, saattaisimme joutua kiusaukseen herpaantua ja ajatella, että sitten kun se aika tulee lähemmäksi, voisimme alkaa saattaa itseämme valmiiksi. Mutta se, että me emme tiedä, vaatii meitä olemaan valmiit kaiken aikaa. Se on Jumalan sanan Raamatun ja varsinkin hänen Poikansa neuvon pääsisällys.

23. Miten Paavali kehottaa meitä menettelemään odottaessamme sitä ”päivää”?

²³ Sen tähden meihin soveltuu voimakkaasti apostolin neuvo, kun hän sanoo: ”Siksi lohduttakaa toisianne ja rakentakaa toinen toistanne jatkuvasti, niin kuin teettekin.” (1. Tess. 5:11) Me käytämme joka tilaisuuden auttaaksemme, ei vain veljiämme, vaan myös seurakunnan ulkopuolella olevia, omaksumaan menettelyn, jonka avulla heidän ’onnistuu päästä pakoon tätä kaikkea, minkä on määrä tapahtua’. (Luuk. 21:36) Jos olemme vanhempia, pyrimme antamaan hyvän esimerkin hengellisestä arvostuksesta ja valppaudesta lapsillemme, jotta hekin voisivat pysyä hereillä ja valveilla kanssamme.

ETEENPÄIN YHÄ LUOTTAVAISEMMIN

24. Mikä merkitys Raamatun ajanlaskua koskevilla tiedoilla on meille lopun läheisyyden ollessa kysymyksessä?

²⁴ Ajanlaskua koskevat tiedot eivät ole Raamatussa tarkoituksetta. Sen ajanlasku ilmaisee, että me olemme ihmisen historian kuudentuhannen vuoden lopussa. Vaikka tämä ajanlaskuun liittyvä tieto ei paljastakaan, milloin Jumalan epäsuotuisan tuomion päivä tälle pahalle asiainjärjestelmälle alkaa, se lisää yhden syyn niihin moniin, moniin muihin syihin, joita meillä jo on, voidaksemme olla luottavaisia sen suhteen, että jäljellä oleva aika on hyvin lyhyt. Se antaa lisätukea näille syille, jotka ovat perustana lujalle luottamukselle Jumalan sanaan, joka on elävä ja voimakas ja johtaa meidät vanhurskaaseen uuteen järjestykseen.

25. Koska meillä on järkevä perusta luottavaisuudelle, niin millainen asenne meillä sen tähden on?

²⁵ Niinpä siis rakkaudesta Jumalaan, rakkaudesta hänen Poikaansa, rakkaudesta totuuteen ja vanhurskauteen ja rakkaudesta itse elämää kohtaan – pysykäämme hereillä, osoittautukaamme hengellisesti eläviksi ja toimeliaiksi tänään ja joka päivä, niin onnistumme varmasti pääsemään pakoon tätä kaikkea, minkä on määrä tapahtua. Jehova Jumala, totuuden Jumala, on antanut meille vakavan ”sanansa”, eikä ”kukaan, joka perustaa uskonsa häneen, tule pettymään”. (Room. 10:11) Siunatkoon Hän ja hänen Poikansa sinua runsaasti ja jatkukoon sinun uskollinen palveluksesi sekä nyt että koko tulevaisuuden ajan.

[Alaviitteet]