3. luku

Toivo jolla on varma tae

 1–3. a) Miksi pelkkä Jumalan olemassaoloon uskominen ei riitä meille Jumalan hyväksymyksen saamiseen? b) Mitä meidän tulee uskoa Heprealaiskirjeen 11:6:n mukaan, ja miksi tämä on tärkeätä?

MONET ihmiset väittävät uskovansa Jumalan olemassaoloon. Mutta jotta eläisi Jumalan hyväksymällä tavalla, vaaditaan paljon enemmän. Meidän tulee olla lujasti vakuuttuneita siitä, että mikä tahansa meitä kohtaava kärsimys ei ole mitään verrattuna niihin suurenmoisiin siunauksiin, jotka Kaikkivaltias Jumala antaa palvelijoilleen.

² Tästä syystä ei myöskään riitä Luojan palveleminen vain velvollisuudentunnosta, koska hän on meidän Elämänantajamme. Pelkkä velvollisuudentunto ei ole tarpeeksi voimakas pitämään meitä uskollisina, kun otamme huomioon kaikki ne koetukset, joita saatamme kohdata: ruumiillista ja sanallista pahoinpitelyä, sairautta, pettymyksiä, taloudellisia vastoinkäymisiä. Ainoastaan hellittämättömän harras, murtumaton rakkaus taivaallista Isäämme kohtaan voisi saada meidät pysymään uskollisina.

³ Voidaksemme tuntea tällaista rakkautta Jumalaan meidän täytyy uskoa, että hän itse on rakkaudellinen, hyvä ja antelias. Raamattu osoittaa, että sellainen usko on ehdottoman välttämätöntä kristityille. Se sanoo: ”Jumalaa lähestyvän täytyy uskoa, että hän on ja että hänestä tulee niiden palkitsija, jotka hartaasti etsivät häntä.” (Heprealaisille 11:6) Sen Jumalan lupauksen vähätteleminen, että hän siunaa palvelijansa, tosiasiassa vääristää tietomme hänestä. Se saattaa estää meitä tunnustamasta Jehovaa Jumalaksi, joka arvostaa syvästi kansansa hyviä töitä. (Heprealaisille 6:10) Toisaalta meidän luja luottamuksemme siihen, että Korkein on palkitsija, herättää meissä arvostavaa vastakaikua ja synnyttää meissä halun miellyttää häntä.

’VARJELLAAN PELASTUKSEEN’

 4. Miten Jehova Jumala auttaa meitä varmistamaan pelastuksen, ja mitä meidän pitäisi siis tehdä?

⁴ Me emme tietenkään ansaitse pelastusta Jumalan palvelemisemme avulla, kuten hyvän käytöksen sekä toisten hengellisen ja aineellisen auttamisen avulla. Taivaallinen Isämme on itse tehnyt kaikki järjestelyt, jotta me saisimme ikuisen elämän, ja hän auttaa meitä tekemään hänen tahtonsa ja saamaan tuon siunauksen. Jumalalta saamamme toivo rohkaisee meitä näin ollen alistumaan täysin hänen ohjaukseensa. Se, että luotamme täysin Jehovaan palkitsijana, saa meidät olemaan jatkuvasti yhteistoiminnassa hänen kanssaan hänen muokatessaan meitä aidoiksi, täysin kypsiksi kristityiksi. (Efesolaisille 4:13–15) On totta, että tällainen aktiivinen yhteistoiminta Tekijämme kanssa vaatii meitä ponnistelemaan pitääksemme kurissa syntiset taipumuksemme. Mutta Hän on juuri se, joka henkensä avulla tekee hengellisen kasvumme mahdolliseksi. Apostoli Pietarin seuraavat sanat korostavat kauniisti Jumalan osuutta kristillisen toivomme toteutumisen varmistamisessa:

”Siunattu olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, sillä suuren armonsa mukaan hän synnytti meidät uudelleen elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemisen välityksellä, turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja kuihtumattomaan perintöön. Se on varattuna taivaissa teitä varten, joita varjellaan Jumalan voimalla siihen pelastukseen kohdistuvan uskon välityksellä, joka on valmis paljastettavaksi viimeisenä ajanjaksona.” – 1. Pietari 1:3–5.

 5. Miksi ensimmäisen vuosisadan kristityillä oli hyvä syy siunata Jehovaa?

⁵ Niillä kristityillä, joille nämä sanat oli osoitettu, oli hyvä syy siunata Jehova Jumalaa, ja myös puhua hänestä hyvää eli ylistää häntä. Heidät oli synnytetty Korkeimman lapsiksi ikään kuin toisen syntymän kautta. (Johannes 1:12, 13; 3:5–8) Tämä ”uusi syntymä” tapahtui pyhän hengen heihin kohdistuvan toiminnan kautta. Heitä ei nimitetty Jumalan pojiksi minkään heistä johtuvan erikoisansion johdosta. Se tapahtui paremminkin Jumalan armon eli myötätunnon takia, jota hän ilmaisi antaessaan heille heidän syntinsä anteeksi. Samalla kun näistä Jeesuksen Kristuksen opetuslapsista tuli Kaikkivaltiaan lapsia, heistä tehtiin myös perillisiä.

 6. Muun muassa mitkä piirteet tekevät kristillisestä toivosta ”elävän”?

⁶ Perillisinä heillä oli toivo saada perintö. Tämä toivo on, kuten Pietari osoittaa, ”elävä toivo”. Se on ”elävä” useammalla kuin yhdellä tavalla. Jumalan sanoman eli sanan tavoin, joka on ”elävä ja voimaa uhkuva”, tämä toivo on elävä ja voimakas. (Heprealaisille 4:12) Ensisijaisesti tämä johtuu siitä, että tämän toivon on antanut elävä ja ikuinen Jumala, ja siitä, että se keskittyy hänen Poikaansa, joka ”ei enää kuole”. Pojalla on häviämättömän elämän voima, ja hän pystyy pelastamaan täysin ne, jotka panevat luottamuksensa häneen. (Jeremia 10:10; Habakuk 1:12; Heprealaisille 7:16, 25; 1. Pietari 1:23) Jeesus Kristus on itse Jumalan lähettämä ”elävä leipä”, ja ”jos joku syö tätä leipää, hän tulee elämään ikuisesti”. (Johannes 6:50, 51, 57) Poika antaa ”elävää vettä”, joka tulee sitä vastaanottavissa ”vesilähteeksi, joka pulppuaa välittämään ikuista elämää”. (Johannes 4:10, 14) Niin myös se ”elävä toivo”, joka annetaan ”uuden syntymisen” seurauksena, pystyy viemään omistajansa eteenpäin aina heidän palkkansa ja ikuisen elämän toteutumiseen asti.

 7. Miten ”elävä toivo” vaikuttaa niihin, jotka sen omaavat?

⁷ Tuossa toivossa on elinvoimaa. Se on virkistävä ja tarmoa antava voima sitä vaalivien elämässä. Tämä toivo vaikuttaa heidän koko elämäänsä, se ilmenee siinä, miten he käyttävät elämäänsä. Tosi uskon tavoin sellainen toivo ei voi olla kuollut, ilman hedelmää, ilman sen olemassaoloa osoittavaa toimintaa. (Jaakob 2:14–26) Se on eloisa toivo, joka elävöittää meidät, ja sen lohtu ja sen toteutumisen horjumaton varmuus rohkaisee, tukee ja vahvistaa meitä.

 8. Koska se on ”elävä toivo”, niin mitä voidaan sanoa sen toteutumisesta?

⁸ Tämä toivo on aivan erilainen kuin niiden toivo, jotka panevat luottamuksensa epätäydellisiin, kuoleviin ihmisiin, se ei ole kuollut toivo, joka tuottaa pettymyksen, koska sillä ei ole varmaa perustaa. Se ei voi jäädä toteutumatta. Jehovan muuttumaton lupaus yhdessä sen toteuttamiseen tarvittavan verrattoman voiman kanssa muodostaa varman perustan kristilliselle toivolle. – Vrt. Jesaja 55:10, 11; Heprealaisille 6:13–20.

 9. Mikä on tehnyt tästä ”elävästä toivosta” mahdollisen?

⁹ Apostoli Pietari yhdistää tämän ”elävän toivon” ”Jeesuksen Kristuksen kuolleista nousemiseen”. Kun Jumalan Poika oli pantu paaluun ja hänen opetuslapsensa näkivät hänen kuolevan, heidän toivonsa tosiasiassa kuoli hänen kanssaan. Mutta kun todisteet hänen ylösnousemuksestaan saavuttivat heidät, heidän toivonsa elpyi, sai uuden elämän, ’syttyi tuleen’ ja pakotti heidät todistamaan. (Luukas 24:13–34; Apostolien teot 4:20) Koska Jumalan Poika herätettiin henkielämään, hän saattoi esittää Isälle uhrinsa arvon, lunastushinnan. Jos Jeesusta Kristusta ei olisi herätetty kuolleista, kukaan ei olisi voinut tulla lunastetuksi synnistä ja kuolemasta. (1. Korinttolaisille 15:14–19) Ilman hänen ylösnousemustaan ei olisi voinut olla ”elävää toivoa”.

10. Miksi Pietari saattoi viitata perintöön ’turmeltumattomana, saastumattomana ja kuihtumattomana’?

¹⁰ Se suurenmoinen perintö, jota apostoli Pietari ja hänen uskovat toverinsa odottivat, on ’turmeltumaton, saastumaton ja kuihtumaton’. Koska se on turmeltumaton, niin sitä ei voida tuhota tai vahingoittaa millään tavalla. Siihen ei voitaisi liittää mitään saastaisuutta tai saastetta, koska sitä ei voida saada minkään keinottelun, petoksen tai muiden laittomien keinojen avulla. Tuo ihmeellinen perintö ei joudu koskaan häikäilemättömien ihmisten käsiin. Lisäksi päinvastoin kuin ihastuttavat kukat, jotka pian menettävät kauneutensa ja loistonsa, tämä perintö ei koskaan kautta ikuisuuden kuihdu suurenmoisuudessaan ja ihastuttavuudessaan.

11. Miksi ”perintö” on varma?

¹¹ Pietarin sanojen mukaan luvattu perintö on ”varattuna taivaissa”. Kristuksen perijätovereille se on varma. Taivaissa se on paljon varmemmassa suojassa ja tallessa kuin missään pankkiholvissa, koska näkymättömät taivaat ovat ikuisen Jumalan Jehovan pysyvä asuinpaikka. (Psalmit 103:19; 115:3, 16; Matteus 5:11, 12) Apostoli Pietari osoitti lisäksi, että Kaikkivaltias auttaisi heitä saamaan perintönsä. Korkein käyttäisi ”voimaansa” heihin henkensä avulla ja auttaisi heitä pysymään hyväksyttyinä hänen edessään ja suojelisi heidän elämän etujaan. Seurauksena tästä he eivät ”viimeisenä ajanjaksona” olisi osallisia uskottomille langetettavasta tuomiosta, vaan heidät säästettäisiin ikuista elämää varten.

12. Miten Jehova Jumala ”varjelee” meidät pelastukseen?

¹² Kaikki nykyiset uskovat voivat ensimmäisen vuosisadan kristittyjen tavoin olla luottavaisia sen suhteen, että Jehova Jumala varjelee heidät pelastusta varten. Pyhän henkensä avulla hän alun perin teki meille mahdolliseksi sen, että me voimme omata uskon, ja saman hengen avulla hän jatkuvasti vahvistaa meidän uskoamme. Tämä usko voi auttaa meitä läpäisemään kaikenlaiset koettelemukset menestyksellisesti. (1. Johannes 5:4) Eikö meillä ole näin ollen järkevät syyt olla kiitollisia Jehova Jumalalle siitä, mitä hän edelleen tekee meidän auttamiseksemme varmistamaan ikuisen elämän? Kyllä totisesti, ja erikoisesti kun otamme huomioon, että tämä ei johdu meidän omasta ansiostamme, vaan Jehovan suuresta armosta.

KUOLEMA EI VOI ESTÄÄ TOIVOMME TOTEUTUMISTA

13. Mikä takaa sen, että kristillinen toivomme lepää varmalla perustalla?

¹³ Edes kuolema ei voi estää meitä näkemästä kristillisen toivomme toteutumista. Se mitä taivaallinen Isämme teki Poikansa suhteen, antaa varman, pettämättömän takeen siitä, että toivomme lepää lujalla perustalla. Apostoli Pietari kirjoitti:

”Tosin hän [Jumalan Poika] oli edeltä tunnettu ennen maailman perustamista, mutta hänet tehtiin ilmeiseksi aikojen lopussa teidän tähtenne, jotka hänen kauttaan uskotte Jumalaan, joka herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle kirkkauden, niin että teidän uskonne ja toivonne olisi Jumalassa.” – 1. Pietari 1:20, 21.

14. Miten Jeesus Kristus oli ”edeltä tunnettu ennen maailman perustamista”, ja miten hänet ”tehtiin ilmeiseksi aikojen lopussa”?

¹⁴ Jo ennen kuin Aadam ja Eeva perustivat ihmismaailman saamalla lapsia, Jehova Jumala päätti, että hänen ainosyntyinen Poikansa olisi se, joka lunastaisi ihmissuvun synnin ja kuoleman orjuudesta. (Vrt. 1. Mooseksen kirja 3:15; 4:1, 2; Luukas 11:49–51.) Messiaan saapuessa juutalainen asiainjärjestelmä, sen papisto, uhrit ja temppelipalvelukset mukaan luettuina, astui viimeisiin päiviinsä. Messiaan tulo merkitsi ihmisen historian uuden aikakauden alkua. Tästä syystä apostoli Pietari sanoi, että Kristus ”tehtiin ilmeiseksi aikojen lopussa”.

15. Miksi Pietari saattoi sanoa, että Jeesus Kristus tehtiin ilmeiseksi ”teidän tähtenne, jotka hänen kauttaan uskotte Jumalaan”?

¹⁵ Mutta miksi apostoli sanoi, että Jumalan Poika tehtiin ilmeiseksi ”teidän tähtenne, jotka hänen kauttaan uskotte Jumalaan”? Ennen Jeesuksen maan päälle tulemista ei kukaan voinut hyötyä siitä lunastustyöstä, jonka hän suoritti. Vasta ensimmäisellä vuosisadalla uskovat saattoivat alkaa hyötyä siitä. Kristukseen uskomalla nämä uskovat uskoivat myös Isään, Häneen joka oli lähettänyt Pojan maan päälle. (Johannes 17:21) Lisäksi, kuten Pietari sanoi, se mitä Jehova Jumala teki Pojalleen – herätti hänet kuolleista ja antoi hänelle ”kirkkauden” korottamalla hänet omalle oikealle puolelleen – on järkevä syy myös uskomme ja toivomme kohdistamiseen Kaikkivaltiaaseen. Kuinka niin?

16. Mistä Jeesuksen Kristuksen ylösnousemus on takeena?

¹⁶ Korkein voi herättää myös muita palvelijoitaan kuolleista samalla tavalla kuin hän herätti Poikansa. Koska Jeesus Kristus herätettiin kuolemattomaan taivaalliseen elämään, niin hänen ensimmäisellä vuosisadalla eläneet opetuslapsensa saattoivat olla varmoja siitä, että he myös olisivat hänen kanssaan osallisia taivaallisesta kirkkaudesta. Jumalan Pojan ylösnousemus on muuttumaton tae siitä, että kuolemassa nukkuvat ihmiset herätetään elämään. – 1. Korinttolaisille 15:12–22.

17. Miten hyvin varmistettu Jeesuksen ylösnousemus on?

¹⁷ Tästä syystä Jeesuksen ylösnousemusta koskevan tosiasian piti olla hyvin varmistettu, niin kuin se olikin. Yli 500 opetuslasta näki ylösnousseen Jumalan Pojan. (1. Korinttolaisille 15:6) Nämä silminnäkijät tiesivät, että Jumalan viholliset saattaisivat riistää heidän vapautensa ja jopa tappaa heidät, jos he todistaisivat tästä suurenmoisesta ihmeestä. Siitä huolimatta Jeesuksen Kristuksen uskolliset opetuslapset todistivat tästä tosiasiasta hyvin rohkeasti. (Vrt. Apostolien teot 4:1–3; 7:52–60.) Tällainen peloton usko oli mahdollinen ainoastaan sen vuoksi, että heillä oli luotettavat todisteet hänen ylösnousemuksestaan.

KRISTUKSEN TULEMINEN KIRKKAUDESSA ON VARMAA

18. Mitä apostoli Pietari osoittaa ”Herramme Jeesuksen Kristuksen voimasta ja läsnäolosta”?

¹⁸ Kuten Poikansa ylösnousemuksen tapauksessa, Jehova Jumala piti huolta myös siitä, että Kristuksen varmasta tulemisesta ”voimalla ja suurella kirkkaudella” annettiin selvä todistus. (Matteus 24:30; Ilmestys 1:7) Apostoli Pietari sanoi:

”Ei, emme tehneet teille tunnetuksi Herramme Jeesuksen Kristuksen voimaa ja läsnäoloa seuraamalla viekkaasti keksittyjä valheellisia kertomuksia, vaan siten, että meistä tuli hänen valtasuuruutensa silminnäkijöitä. Sillä hän sai Jumalalta, Isältä, kunnian ja kirkkauden, kun suurenmoisesta kirkkaudesta kantautui hänelle tällaiset sanat: ’Tämä on minun poikani, minun rakkaani, jonka minä itse olen hyväksynyt.’ Niin, näiden sanojen me kuulimme kantautuvan taivaasta ollessamme hänen kanssaan pyhällä vuorella.” (2. Pietari 1:16–18)

Mihin tapahtumaan Pietari tässä viittasi?

19. Milloin ja miten Pietarista, Jaakobista ja Johanneksesta tuli Kristuksen valtasuuruuden silminnäkijöitä?

¹⁹ Hän viittasi Herran Jeesuksen Kristuksen kirkastumiseen. Jonkin aikaa pääsiäisen jälkeen vuonna 32 Jumalan Poika kertoi opetuslapsilleen: ”Totisesti minä sanon teille, että tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät lainkaan maista kuolemaa, ennen kuin he ensin näkevät Ihmisen Pojan tulevan valtakunnassaan.” (Matteus 16:28) Muutamien päivien kuluessa nuo Jeesuksen sanat toteutuivat. Jumalan Poika otti mukaansa apostolit Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja kiipesi korkealle vuorelle, todennäköisesti Hermonille. Tämän vuoren eräällä huipulla tapahtui seuraavaa: ”Hänen [Jeesuksen] muotonsa muuttui heidän edessään, ja hänen kasvonsa loistivat kuin aurinko, ja hänen päällysvaippansa tulivat kirkkaiksi kuin valo.” Näin näille kolmelle apostolille vahvistettiin, että Jeesuksen tuleminen valtakunnan voimassa tapahtuisi todella kirkkaudessa. Sitten muodostui ”valoisa pilvi” ja siitä kuului ääni, joka sanoi: ”Tämä on minun rakas Poikani, jonka olen hyväksynyt; kuunnelkaa häntä.” – Matteus 17:1–5.

20. Miksi usko Jeesuksen paluuseen Valtakunnan voimassa on varmalla perustalla?

²⁰ Usko Jeesuksen tulemiseen valtakunnan voimassa ei näin ollen perustunut ihmisistä alkunsa saaneisiin vääriin kertomuksiin. Siihen, että toisia yritettiin vakuuttavasti saada uskomaan siihen, että Jumalan Poika palaisi ”voimalla ja suurella kirkkaudella”, ei sisältynyt mitään juonittelua tai petosta. Pietari, Jaakob ja Johannes näkivät Jeesuksen Kristuksen kirkastettuna omien silmiensä edessä, ja he kuulivat itsensä Jumalan äänen kuuluvan valoisasta pilvestä eli ”suurenmoisesta kirkkaudesta”. Tämä ääni tunnusti Jeesuksen rakkaaksi Pojaksi. Tämä tunnustus sekä hänelle siinä suotu loistava ulkonäkö oli totisesti kunnian ja kirkkauden lahja Jeesukselle. Tämän Jehovalta tulleen suurenmoisen jumalallisen ilmestyksen vuoksi Pietari viittasi tähän vuoreen, jolla kirkastuminen tapahtui, sopivasti ”pyhänä vuorena”.

21. Mitä merkitystä kirkastusnäyllä on meille?

²¹ Mikä merkitys tällä kirkastumisella pitäisi olla uskoviin? Pietari vastaa: ”Näin ollen meillä on profeetallinen sana varmempana, ja teette hyvin kiinnittäessänne siihen huomiota niin kuin pimeässä paikassa loistavaan lamppuun sydämessänne, kunnes päivä sarastaa ja kointähti nousee.” (2. Pietari 1:19) Niin, kirkastusnäky vahvistaa profeetallisen sanan siitä, että Herra Jeesus Kristus tulee Valtakunnan voimassa. Tämä näky antoi ennakkovälähdyksen hänen kuninkaallisesta kirkkaudestaan. Ilman voimaa eli valtaa ei voi tietenkään olla kuninkaallista kirkkautta, valtasuuruutta eikä arvoasemaa. Näin ollen kirkastusnäky vahvisti myös sen, että Jeesus varmasti tulee voimassa.

22, 23. a) Miten me osoitamme ’tekevämme hyvin’ kiinnittäessämme huomiota profeetalliseen sanaan? b) Miten tuo sana on kuin lamppu?

²² Me nykyään elävät ’teemme hyvin’ kiinnittäessämme huomiota profeetalliseen sanaan, sillä elämän etujamme ajatellen mikään ei voisi olla tärkeämpää, ei mikään voisi johtaa suurempiin tai pysyvämpiin hyötyihin. Ihmiset saattavat innokkaasti lukea maailman uutisia, tarkastella politiikan, talouden ja tieteen asiantuntijoiden ennustuksia ja lopulta huomata, etteivät he ole hyötyneet lainkaan. Mutta profeetallisesta sanasta loistava valo ei koskaan johda meitä umpikujaan tai jätä meitä ristiriitaisten tienviittojen ja ohjeiden hämmentävään sokkeloon. Tämä profeetallinen sana ansaitsee siis tärkeän sijan tutkimisessamme ja mietiskelyssämme. Olemme viisaita, jos käytämme hyväksemme jokaisen mahdollisuuden kokoontua yhteen toisten uskovien kanssa, kun ”sanaa” käsitellään. Mutta siihen, että ’kiinnitämme huomiota’, sisältyy enemmän kuin huolellinen lukeminen tai kunnioittava kuunteleminen. Se merkitsee profeetallisen sanan mukaan toimimista, sitä, että antaa sen vaikuttaa käytökseemme, tapaan, jolla käytämme aikaamme, voimiamme ja varojamme. (Vrt. Jaakob 1:22–27.) Niin, me sopivasti tunnustamme tuon profeetallisen sanan aidon käytännöllisyyden jokapäiväisessä elämässämme emmekä pidä sitä pelkästään sellaisena, johon keskitymme muodollisen palvonnan aikoina.

²³ Meidän tulisi Pietarin kehotuksen kanssa sopusoinnussa antaa profeetallisen sanan olla meille kuin lamppu, joka loistaa pimeässä paikassa ja valaisee sydämemme. Jos me ’kiinnitämme huomiota’ siihen antamalla sen ohjata meitä kaikissa elämän toimissa, niin se johtaa meitä turvallisesti kunnes se suurenmoinen päivä saapuu, jolloin ”kointähti”, Herra Jeesus Kristus, ilmestyy itse koko suurenmoisessa kirkkaudessaan. (Vrt. Ilmestys 22:16.) Jumalan Pojan ilmestyminen tietää tuhoa uskottomille ja suurenmoisten siunausten suomista hänen antautuneille opetuslapsilleen. (2. Tessalonikalaisille 1:6–10) Varmasti sen toivon, joka liittyy läheisesti profeetallisen sanan täyttymiseen, pitäisi rohkaista meitä tekemään kaikkemme, jotta meidän havaittaisiin seisovan hyväksyttyinä Herramme edessä hänen ilmestymisessään. – Luukas 21:34–36.

24. Miksi me voimme luottaa Raamatun sisältämään koko profeetalliseen sanaan?

²⁴ Tosiasiassa Pyhän Raamatun sisältämään koko profeetalliseen sanaan tulee kiinnittää vakavaa huomiota ja antaa sen ohjata elämäämme. Itse tuon profeetallisen sanan luonteen ja sen, miten se alun perin kirjoitettiin, tulisi täyttää meidät luottamuksella tulevaisuuden suhteen. Jehovan profeetat eivät arvioineet joitakin ihmisten asioiden suuntauksia ja sitten lausuneet ennustuksia, jotka perustuivat heidän henkilökohtaisiin näistä kehitysvaiheista tekemiinsä tulkintoihin. Nuo ennustukset eivät olleet johtopäätöksiä, joita profeetat itse tekivät eriteltyään huolellisesti silloisia olosuhteita. Ei, vaan profeettojen mieliin vaikutti pyhä henki, ja se sai heidät esittämään Jumalan sanoman. Apostoli Pietari jatkoi: ”Te tiedätte ensiksi sen, että yksikään Raamatun profetia ei ole lähtöisin mistään yksityisestä tulkinnasta. Sillä profetiaa ei milloinkaan tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan ihmiset puhuivat Jumalalta saamansa pyhän hengen johtamina.” (2. Pietari 1:20, 21) Koska tosi ennustus ei ole lähtöisin erehtymiseen taipuvaisista ihmisistä vaan kaikkiviisaalta Luojaltamme, me tiedämme että kaikki Jumalan sanassa esitetyt ennustukset tulevat toteutumaan.

25. Mitä me voimme sanoa kristillisen toivomme varmuudesta?

²⁵ Kristillinen toivo perustuu varmoihin todisteisiin. Luotettavan silminnäkijän todistus vahvistaa sen, että kuolemassa nukkuvat ihmiset tullaan herättämään elämään ja että Jeesus Kristus tulee ilmaisemaan kirkkautensa ja voimansa. Se päivä tulee olemaan suurenmoinen, jolloin Herramme alkaa toimia kaikkia niitä vastaan, jotka kieltäytyvät palvelemasta Luojaa, ja jolloin hän vapauttaa uskolliset seuraajansa kaikesta kärsimyksestä tuomalla vanhurskaan uuden järjestyksen, jossa ei ole sairautta, kipua eikä kuolemaa. – Ilmestys 21:4, 5.