Lukijain kysymyksiä

● Sopiiko ruumiinpoltto kristityille?

Muinaisten heprealaisten keskuudessa näyttää olleen yleisenä tapana haudata kuollut maahan tai hautaholveihin. (1. Moos. 50:13; Tuom. 8:32; 1. Kun. 11:43) Mutta joissakin tapauksissa ruumiit poltettiin eri syistä. Gileadin Jaabeksen miehet veivät Saulin ja hänen poikiensa ruumiit, uskollisen Joonataninkin ruumiin, ”Jaabekseen ja polttivat ne siellä. Sitten he ottivat heidän luunsa, hautasivat ne.” (1. Sam. 31:12, 13) Daavid kiitti heitä tästä. (2. Sam. 2:4–7) Vaikkei ruumiinpoltto olekaan juutalaisten yleinen tapa nykyään siveellisistä tai henkilökohtaisista syistä, ”yleensä myönnetään, ettei Raamatusta löydetä mitään nimenomaista lakia, joka vaatisi hautaamaan ihmisruumiin”. – Jewish Encyclopedia, IV osa, s. 343.

Varhaiskristityt, joista monet olivat luonnollisia juutalaisia, näyttävät yleensä noudattaneen juutalaista maahanhautaamistapaa. Mutta koska Raamattu ei vaadi hautausta, niin he eivät pitäneet liian tarkasti kiinni mistään erikoistavasta. Ajan mittaan kuitenkin pakanalliset tavat ja pelko alkoivat hiipiä kristillisiin uskomuksiin. Katolinen tietosanakirja (The Catholic Encyclopedia) osoittaa otsakkeen ”Ruumiinpoltto” alla, että ”kreikkalaisten ja roomalaisten tavat vaihtelivat sen mukaan, mitä he ajattelivat tulevan kuoleman jälkeen”. Pakanalliset vainoojat käsittivät väärin kristillisen uskon ja luulivat kristityn ylösnousemuksen olevan riippuvainen säilyneestä ruumiista. Sama julkaisu jatkaa: ”Hävittääkseen uskon ruumiin ylösnousemukseen pakanat heittivät usein kidutettujen kristittyjen ruumiit liekkeihin uskoen tyhmyyksissään siten tekevänsä ruumiin ylösnousemuksen mahdottomaksi.” – IV osa, s. 481.

Tosi kristityllä ei tietenkään ole minkäänlaista väärinkäsitystä kuolleesta ruumiista ylösnousemuksen yhteydessä. Viitaten niihin, jotka tulevat hallitsemaan Kristuksen kanssa taivaassa, Raamattu sanoo selvästi: ”Liha ja veri [ei] voi periä Jumalan valtakuntaa.” (1. Kor. 15:50) Tämän mukaisesti Jumala varaa sopivat ruumiit niille, jotka herätetään kuolleista maalliseen elämään. Palatkoonpa siis ruumis alkuaineiksi mätänemällä maassa tai palamalla tuhkaksi, se ei millään tavalla vaikuta Jumalan kykyyn herättää kuolleista ihmistä, jos Hän haluaa sen tehdä.

Kristityt voivat sen tähden ottaa huomioon paikalliset lain vaatimukset ja yhteiskunnan tunteet ratkaistessaan tämän asian. (Fil. 1:10) Koska Jehova ei ilmaise Raamatussa paheksuvansa ruumiinpolttoa, se jää henkilökohtaisesti ratkaistavaksi asiaksi.

● Mitä apostoli Pietari tarkoitti sanoessaan, että ”yksikään Raamatun ennustus ei ole mistään yksityisestä selityksestä lähtöisin”? – E. M. USA.

Apostoli Pietari kirjoitti ennustuksesta: ”Sillä tietäkää ensiksikin se, että yksikään Raamatun ennustus ei ole mistään yksityisestä selityksestä lähtöisin. Sillä ennustusta ei ole milloinkaan tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan ihmiset puhuivat Jumalalta saamaansa, niin kuin pyhä henki heitä opasti”. – 2. Piet. 1:20, 21, Um.

Kirjoittaja ei tarkastellut aikaisemmin kirjoitettujen ennustusten sovellutusta, merkitystä eikä selitystä. Tekstiyhteys osoittaa, että hän käsitteli profeetallisen sanan varmuutta, miksi kristityt voivat luottaa siihen. (2. Piet. 1:16–19) Sitten hän osoitti, että he voivat luottaa Raamatussa kerrottuihin ennustuksiin, koska niiden alkulähde ei ollut ihmisen mielikuvitus, vaan Jehova Jumala itse.

Ihmiset voivat esimerkiksi huomioida poliittisia tai yhteiskunnallisia olosuhteita jossain maassa ja tehdä itse selittämiensä tosiasioitten perusteella joitakin tulevaisuudenennusteluja. Sellainen yksityinen selitys ja sitä seuraava ennustus ei ole Jumalasta. Näin kävi neljällesadalle väärälle profeetalle Israelin kuninkaan Ahabin hallituksen aikana. Kun noilta ammattiprofeetoilta kysyttiin, pitäisikö Ahabin ja Joosafatin taistella Gileadin Raamotia vastaan, niin ammattiprofeetat ennustivat menestystä kahdelle kuninkaalle. (2. Aikak. 18:4–11) Tämä ennustus johtui heidän henkilökohtaisesta tilanteenarvioinnistaan.

Jehovan profeetta Miika ennusti päinvastoin, ettei Ahab palaa rauhassa. Johtuiko tämä ennustus hänen henkilökohtaisesta selityksestään? Ei, vaan ennen kuin Miika puhui Ahabin kanssa, hän sanoi: ”Sen minä puhun, minkä minun Jumalani sanoo.” (2. Aikak. 18:13–27) Ahabin kuolema taistelussa todisti kiistattomasti, että väärien profeettain ennustus perustui ainoastaan heidän omaan epätäydelliseen inhimilliseen järkeilyynsä. Toisaalta Jehovan profeetta Miika ei antanut tapahtumille yksityistä selitystään, vaan Jehova teki päätöksen asioissa, joten hänen Miikan kautta antamansa ennustus oli täsmällinen ja täyttyi.

Näin ollen me voimme 2. Piet. 1:20, 21:ssä olevan selityksen mukaan luottaa Raamatussa oleviin ennustuksiin, koska ne eivät perustu asiain inhimilliseen tulkintaan, vaan ovat alkuisin Jumalasta. Hän pani pyhän henkensä avulla palvelijansa puhumaan ja merkitsemään ne muistiin.