Jumalan sanan uskolliset puolestapuhujat
”Kun saitte . . . Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.” – 1. Tess. 2:13.
1, 2. Minkä erikoispiirteen muuan itämaisen kulttuurin tutkija osoitti erottavan Raamatun muista pyhistä kirjoituksista?
ERI puolilla maailmaa asuvat ihmiset pitävät monia kirjoituksia pyhinä. Pyhässä Raamatussa on kuitenkin sellaisia erikoispiirteitä, jotka nostavat sen omaan luokkaansa, eroon muista.
2 Yhdestä tällaisesta piirteestä itämaisen kulttuurin tutkija George Rawlinson sanoi: ”Kristillisyys . . . eroaa maailman muista uskonnoista kaikkein eniten objektiivisen eli historiallisen luonteensa vuoksi. Kreikan ja Rooman, Egyptin, Intian, Persian ja yleensä idän uskonnot . . . eivät edes tosissaan edellyttäneet historiallista pohjaa. . . . Mutta Raamatun uskonnossa asianlaita on toinen. Sieltä . . . saamme selville tosiasioihin perustuvan oppijärjestelmän. Se on ehdottomasti niistä riippuvainen; se on arvoton ilman niitä, ja sitä voidaan pitää käytännöllisesti katsoen vahvistettuna, mikäli niiden osoitetaan olevan hyväksyttäviä.”a
3. Mainitse esimerkkejä Raamatun kertomuksissa olevista historiallisista tosiasioista.
3 Todisteitten tarkastelu osoittaa Raamatun kertomuksen käsittelevän ihmisiä, jotka todella ovat eläneet, ja paikkoja, jotka todella ovat olemassa. Se määrittelee huomattavien tapahtumien ajankohdat ja nimeää muiden silloisten kansojen samanaikaisia hallitsijoita. (2. Kun. 25:8, 9; Luuk. 3:1, 2) Raamattu on kirja, joka kestää huolellisen tarkastelun. Sanoihan Raamatun psalmista Jehova Jumalalle: ”Sinun sanasi on kokonansa totuus.” – Ps. 119:160.
4. Mikä merkitys sillä seikalla on, että Raamattu on ennustusten kirja?
4 Vielä vakuuttavampi kuin Raamatun historiallinen tarkkuus on kuitenkin se tosiasia, että se on luotettavien ennustusten kirja. Tässä se eroaa ratkaisevasti kaikista muista pyhistä kirjoista. Sen ennustukset eivät ole vain muutamia irrallisia mielipiteitä tulevaisuudesta. Ensimmäisestä kirjastaan, 1. Mooseksen kirjasta, viimeiseen eli Ilmestyskirjaan asti se on täynnä tulevaisuuden tapahtumia koskevia lausuntoja. – 1. Moos. 3:15; Dan. 4:14; Ilm. 21:1–5.
5. a) Tiesivätkö ne ihmiset, jotka elivät siihen aikaan, jolloin Raamatun ennustukset ensiksi lausuttiin, niiden olevan Jumalasta? b) Miten Raamatun ennustukset auttavat meitä?
5 Monet noista ennustuksista täyttyivät niiden elinaikana, jotka niistä ensin kuulivat. Silloin eläneet ihmiset näkivät siis itse, etteivät ne olleet pelkästään inhimillistä alkuperää. (1. Moos. 18:9–11; 21:1–3; Jer. 28:15–17) Kaikki Raamatun ennustukset eivät kuitenkaan keskittyneet tapahtumiin, jotka ovat jo kauan olleet menneisyyttä. Se kertoi ennakolta myös tämän 20. vuosisadan tapahtumia. Vaikka Raamatun viimeinen osa kirjoitettiin ennen ajanlaskumme ensimmäisen vuosisadan päättymistä, niin se kuvaili elävästi niitä levottomuuksia, jotka järkyttävät ihmisyhteiskuntaa meidän päivinämme. Se osoitti myös, että nämä tapahtumat ilmaisevat nykyisen asiainjärjestelmän ”viimeisten päivien” ja Jumalan valtakunnan perustamisen ajan olevan käsillä. (Luuk. 21:24–31; Ilm. 6:1–8) Osoittamalla, millainen on suhteemme Jumalan päätösten toteutumiseen ja mitä meidän olisi viisasta tehdä, Raamattu varaa meille kaikille tarpeellisia neuvoja.
6. Mikä Raamatun kirjoittajien asenteessa voittaa luottamuksemme? Valaise.
6 Raamatun kertomus voittaa luottamuksemme myös sen kirjoittajien ilmeisen nöyryyden ja rehellisyyden takia. He eivät yritä kaunistella tosiasioita, jotta heidän keskuudessaan vaikuttaneet huomattavat henkilöt näyttäisivät vanhurskaammilta kuin he todellisuudessa olivat. Hyvin suorasukaisesti he avoimesti tunnustavat omat heikkoutensa ja hairahduksensa. (2. Moos. 4:10–14; Matt. 26:31–56) Jeesuksen opetuslapset myöntävät, että heidän aikansa uskonnolliset johtajat halveksivat heitä ”koulunkäymättöminä ja oppimattomina miehinä”. (Apt. 4:13) Raamatun kirjoittajat kertovat avoimesti sekä Jumalan suorittamista vapautusteoista kansansa hyväksi että niistä ajoista, jolloin hän ilmaisi paheksuntansa sitä kohtaan. (2. Aikak. 12:1–9; 20:14–26) Tämä erehtymätön todistus rehellisyydestä, ylevistä ihanteista, puhtaista vaikuttimista ja järkevästä vakaumuksesta vetää totuutta rakastavia Raamatun puoleen.
7. Mistä muista syistä Raamattu osoittautuu vakavan huomiomme ansaitsevaksi?
7 Juuri Raamatusta me voimme löytää vastaukset kysymyksiin, jotka jäisivät muuten vaille vastausta. Miten maailmankaikkeus, kiertotähtemme Maa ja ihmiskunta ovat saaneet alkunsa? Miksi vaikeudet, sairaudet ja kuolema vaivaavat ihmiskuntaa? Helposti ymmärrettävällä kielellä Raamattu vastaa noihin kysymyksiin. (1. Moos. 1:1, 2, 26–28; 2:16, 17; 3:1–24; Room. 5:12) Se esittää myös pääpiirteittäin sen, mitä Jumala on tehnyt ihmisperheen vapauttamiseksi, ja se osoittaa, mitä meidän täytyy henkilökohtaisesti tehdä hyötyäksemme tuosta varauksesta. (Joh. 3:16, 36; Dan. 2:44) Kaikista näistä syistä Raamattu osoittautuu kirjaksi, joka ansaitsee mitä vakavimman huomiomme.
8. Miksi meidän tulee henkilökohtaisesti lukea ja tutkia koko Raamattua?
8 Miten sinä suhtaudut Raamattuun? Oletko lukenut sen – ei vain osia siitä vaan koko Raamatun kannesta kanteen? Oletko tutkinut sitä huolellisesti nähdäksesi, miten se vaikuttaa elämääsi? Sitä vaatisi varmasti käytännöllinen viisaus. Miksi? Koska elämämme riippuu Jumalasta, ja Raamattu sanoo selvästi olevansa Jumalan sana. – 2. Moos. 20:1; Ef. 6:17.
TODELLA ”JUMALAN SANA”
9. Missä merkityksessä Raamattu on ”Jumalan sana”?
9 Sanonta ”Jumalan sana” Raamatusta käytettynä merkitsee maailmalle yleensä, vieläpä kristikunnan kirkkojenkin jäsenille, hyvin vähän. He saattavat uskoa, että Raamattu on kirja, jonka hurskaat miehet kirjoittivat Jumalasta, mutta eivät sitä, että Jumala on todella sen tekijä. Kuitenkin Raamattu itse sanoo, että ”koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä” ja että ”ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta”. (2. Tim. 3:16, Um; 2. Piet. 1:21) Tämä merkitsee sitä, että vaikka monia miehiä käytettiin suorittamaan suurin osa varsinaisesta kirjoitustyöstä, niin Raamatulla on vain yksi Tekijä, Jehova Jumala. Hän välitti henkensä avulla sanomia tai näkyjä profeettojensa mieleen, ja nämä kirjoittivat ne sitten muistiin. Miten se tapahtui?
10, 11. a) Saneliko Jumala todellisuudessa Raamatun sisältämät sanat? b) Mikä liikemaailmassa yleinen menettelytapa valaisee tätä seikkaa?
10 Joissakin tapauksissa tieto välitettiin sanelemalla. Erään enkeliedustajansa kautta Jehova sanoi Moosekselle: ”Kirjoita itsellesi nämä sanat, sillä näiden sanojen mukaisesti minä olen tehnyt liiton sinun ja Israelin kanssa.” (2. Moos. 34:27; Hepr. 2:2) Mooses kirjoitti tarkoin sanelun mukaan.
11 Toisissa tapauksissa näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että Raamatun kirjoittajien sallittiin käyttää tietyssä määrin henkilökohtaista aloiteoikeutta kirjoitustyylin suhteen. Jehovan henki ohjasi heidän ajatuksiaan, mutta sanontatapa heijasti jossain määrin kirjoittajien luonteenominaisuuksia. (Saarn. 12:10; 2. Sam. 23:1, 2) Meidän aikanamme on tavallista, että liikkeen johtaja antaa sihteerilleen ohjeet kirjeen kirjoittamisesta, vaikka hän ei välttämättä puutukaan kirjeen sanontatapoihin. Sihteeri suorittaa varsinaisen kirjoittamisen noudattaen huolellisesti annettuja ohjeita ja käyttäen sellaisia ilmaisuja, joiden hän kokemuksesta tietää olevan sopusoinnussa johtajan menettelytapojen kanssa. Valmis, johtajan allekirjoittama kirje katsotaan johtajan kirjoittamaksi.
12, 13. Miksi meidän ei pitäisi olla vaikeata käsittää, että Jumala voi ilmoittaa ihmisille sanomia tai näkyjä näkymättömästä maailmasta?
12 Pitäisikö meidän olla vaikea ymmärtää, että vaikka Jumala on näkymätön palvelijoilleen, niin hän voi välittää sanomia tai näkyjä heidän mieleensä? (Apt. 28:25; Hes. 1:1–3) Meistä ei ole mitenkään outoa avata radiota ja kuunnella meille näkymättömän ihmisen ääntä monien kilometrien takaa. Kun astronautit kiersivät kuuta, he lähettivät sekä sanomia että kuvia takaisin maan päälle, ja ne olivat vastaan otettaessa hämmästyttävän selviä. Miten ihmiset tekevät sellaista? Yksinkertaisesti käyttämällä hyväkseen lakeja, jotka Jehova itse on jo pannut toimimaan.
13 Näin ollen ajatus siitä, että Jumala voi olla yhteydessä ihmisen kanssa näkymättömästä maailmasta, ei ole lainkaan järjenvastainen. Eikä myöskään se tosiasia, että ihmiset täällä maan päällä suorittivat varsinaisen kirjoittamisen, todista, ettei se, mitä he kirjoittivat, olisi ollut todellisuudessa Jumalasta. Silti on myönnettävä, että pelkästään se seikka, että näin on voinut tapahtua, ei itsessään todista, että Raamattu on Jumalasta. Mikä todistaa sen, että todellisuudessa Jumala välitti tiedon niille miehille, jotka kirjoittivat Raamatun?
TODISTUS JUMALAN TIEDONVÄLITYKSESTÄ
14. Kun Mooses tuli alas Siinain vuorelta, niin minkä sanoman hän toi israelilaistovereilleen, mutta mitkä kysymykset voitaisiin tehdä?
14 Kun israelilaiset oli vapautettu Egyptin orjuudesta, he kokoontuivat Siinain erämaahan. Mooses nousi vuorelle saamaan ohjeita Jehovalta ja tuli takaisin mukanaan sanoma kansalle. Mooses ilmoitti Jehovan sanoneen: ”Sano näin Jaakobin heimolle ja ilmoita israelilaisille: ’Te olette nähneet, mitä minä olen tehnyt egyptiläisille ja kuinka minä olen kantanut teitä kotkan siivillä ja tuonut teidät luokseni. Jos te nyt kuulette minun ääntäni ja pidätte minun liittoni, niin te olette minun omaisuuteni ennen kaikkia muita kansoja; sillä koko maa on minun. Ja te olette minulle pappisvaltakunta ja pyhä kansa.’” (2. Moos. 19:3–6) Näin Mooses kertoi kansan vanhimmille, mutta oliko se totta? Oliko Jumala todella puhunut hänelle? Mitä syytä heillä oli uskoa, että Jehova käytti Moosesta välikappaleenaan toimiessaan Israelin kanssa? – 1. Joh. 4:1
15. Mistä israelilaiset tiesivät, että Jehova oli antanut sanoman Moosekselle ja käytti häntä?
15 Vain muutamaa kuukautta aikaisemmin he olivat kaikki olleet Egyptissä. Siellä Mooses puhuen Jehova Jumalan nimessä oli ennustanut kymmenen tuhoisaa vitsausta tuolle maalle. Jokainen oli tullut niin kuin oli ilmoitettu. (2. Moos. 7:15–12:29) Varmaa on, ettei Mooses itse ollut aiheuttanut ennustamaansa heinäsirkkavitsausta eikä ruttoa. Hän ei voinut hallita luonnonvoimia eikä aikaansaada etukäteen ilmoittamaansa raemyrskyä. Varmastikaan hän ei henkilökohtaisesti tunkeutunut jokaiseen egyptiläisten kotiin ja karjasuojaan surmaamaan heidän esikoisiaan. Epäilemättä tämä oli ollut Jumalan teko, ja koska Mooses oli voinut ilmoittaa etukäteen, mitä oli tapahtuva, niin Jumalan oli täytynyt välittää tieto hänelle. Kun Mooses myöhemmin ojensi kätensä yli Punaisen meren, niin vedet olivat jakautuneet avaten heille pakotien samalla kun yliluonnollinen pilvi oli erottanut israelilaiset takaa-ajavista egyptiläisistä. Nyt Siinain vuoren juurella olevat israelilaiset olivat nähneet tämän; he tiesivät, että Jehova käytti Moosesta johtamaan heitä. – 2. Moos. 14:19–22.
16. Mitä muita merkkejä Jehova antoi Siinain vuorella ja miksi?
16 Siinain vuorella Jehova antoi nyt muita merkkejä, ja syy siihen oli – kuten hän ilmoitti Moosekselle – ”että kansa kuulisi, kun minä puhun sinun kanssasi, ja uskoisi myös sinua ainiaan”. (2. Moos. 19:9) Se oli pelottavaa kunnioitusta herättävä näyte Jumalan voimasta. ”Alkoi jylistä ja salamoida, ja paksu pilvi laskeutui vuoren ylle, ja kuului ylen kova pasunan ääni, niin että koko kansa, joka oli leirissä, vapisi pelosta. . . . Ja koko Siinain vuori peittyi savuun, kun Herra astui sille alas tulessa, ja siitä nousi savu niin kuin pätsin savu, ja koko vuori vapisi kovasti. Ja pasunan ääni koveni kovenemistaan. Mooses puhui, ja Jumala vastasi hänelle jylinällä.” (2. Moos. 19:16–19) Niillä miljoonilla, jotka olivat tämän näytelmän todistajia, oli vakuuttava todistus siitä, että se, mitä Mooses puhui ja kirjoitti Jehovan nimessä, oli todella ”Jumalan sanaa”. – Apt. 7:35–38.
17. Miten oli ilmeistä, että Jehova välitti tietoja myös myöhemmille heprealaisille profeetoille, joiden kirjoitukset ovat Raamatussa?
17 Seuraavien vuosisatojen aikana Jehova herätti toisia profeettoja: Samuelin, Naatanin, Jesajan, Jeremian, Danielin ja monia muita. Hekin puhuivat Jehovan nimessä, ja se tosiasia, että he ilmoittivat luotettavasti etukäteen Jumalan teot, todisti vakuuttavasti, että Hän välitti tietoja heille. – 5. Moos. 13:1–3; 18:21, 22.
18. a) Kun Jeesus Kristus ilmestyi maan päälle, niin mikä todisti hänen tulleen Jumalan luota? b) Miten hän suhtautui siihen mennessä kirjoitettuihin Raamatun kirjoihin?
18 Jeesus Kristus ilmaantui maalliselle näyttämölle ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla. Hän sanoi suoraan olevansa Jumalan Poika, ja tyynnyttämällä ihmeen avulla myrskyävän järven, parantamalla sairaita ja herättämällä kuolleita hän todisti todella tulleensa Jumalan luota. (Joh. 10:36; Luuk. 8:22–25; 5:17–26; Joh. 11:39–44) Miten hän suhtautui niihin Raamatun kirjoihin, jotka oli kirjoitettu siihen mennessä? Hän lainasi totuutena sitä, mitä niissä sanottiin menneisyydestä. Niiden tulevaisuutta koskevista lausunnoista hän puhui vakuuttuneena siitä, että ne toteutuisivat. (Matt. 19:1–6; 24:30; Dan. 7:13, 14) Puhuessaan ”kirjoituksista” hän tarkoitti niillä lakia, profeettoja ja psalmeja, kaikkia heprealaisia kirjoituksia. (Luuk. 24:27, 44–48) Hän uskoi niihin, opetti niitä ja ohjasi elämänsä niiden mukaan. Hän tunnusti niiden olevan Jumalansa ja taivaallisen Isänsä henkeytettyä Sanaa.
19. Mikä todisti Jumalan olleen Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajien takana?
19 Vähän Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen, siihen aikaan, kun kristillinen seurakunta muodostettiin, Jumala ilmaisi jälleen yliluonnollisilla merkeillä, keitä hän käytti puhemiehinään maan päällä. (Hepr. 2:1–4) Hän vuodatti henkensä Jeesuksen Kristuksen opetuslapsiin, jotka olivat kokoontuneet Jerusalemiin, ja teki heille mahdolliseksi puhua ihmeen avulla kieliä, joita he eivät olleet opiskelleet. Monien kansojen edustajat todistivat henkilökohtaisesti tämän ilmauksen siitä, että Jumala oli tämän kaiken takana. (Apt. 2:1–12) Niistä miehistä, joille Jumala antoi henkensä joko silloin tai vähän myöhemmin, hän valitsi Kristillisten kreikkalaisten kirjoitusten kirjoittajat. Näitä asioita ei suoritettu salakähmäisesti. Jumalan heidän välityksellään suorittamat voimateot olivat yleisesti tiedossa. Seurauksena oli, että tuhansista tuli uskovia. – Apt. 2:41; 3:1–4:4; 9:40–42.
20. Miten Jehovan todistajat näin ollen suhtautuvat Raamattuun?
20 Apostoli Paavali kirjoitti sellaisten henkilöiden muodostamalle seurakunnalle Makedoniaan: ”Ja sentähden me myös lakkaamatta kiitämme Jumalaa siitä, että te, kun saitte meiltä kuulemanne Jumalan sanan, otitte sen vastaan, ette ihmisten sanana, vaan, niinkuin se totisesti on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä, jotka uskotte.” (1. Tess. 2:13) Jehovan kristityt todistajat uskovat nyt 20. vuosisadalla samalla tavalla kuin nuo Makedonian kristityt 1. vuosisadalla. Koska he ovat itse lukeneet Raamatun ja tietävät, mitä se sisältää, niin he eivät lainkaan epäile sitä, että se todella on Jumalan sana. Uskotko sinä samoin?
21. a) Jos joku uskoo Raamatun todella olevan Jumalan sana, niin mikä etu ja vastuu hänellä on? b) Miten pitkälle uskon Raamattuun täytyy ulottua, jotta ihminen miellyttäisi Jumalaa?
21 Jos uskot, niin sinulla on etu ja velvollisuus auttaa toisia. Elleivät he ole koskaan lukeneet Raamattua, niin rohkaise heitä lukemaan se. Keskustele heidän kanssaan todistuksista, jotka osoittavat sen Jumalan sanaksi. Auta heitä tutustumaan sen opetuksiin. Tähdennä heille asian vakavuutta. Sen jälkeen heidän on tietenkin itse päätettävä, mitä he haluavat tehdä. Puolinainen usko ei kuitenkaan riitä. Mikäli joku haluaa miellyttää Jumalaa, hänen on oltava kokosydäminen; hänen täytyy olla Jumalan sanan uskollinen puolestapuhuja.
”PYHÄ PALVELUS USKOLLISUUDESSA”
22. Miten ja miksi Raamattu tähdentää uskollisuutta?
22 Raamattu itse korostaa uskollisuuden merkitystä. Miksi? Koska se on yksi Jehovan, Raamatun Tekijän, huomattavista ominaisuuksista. Israelin uppiniskaiselle kansalle Jehova sanoi profeettansa Jeremian kautta: ”Minä olen uskollinen.” (Jer. 3:12, Um) Ja kun apostoli Johannes katseli näkyä tulevista tapahtumista, niin hän kuuli niiden, jotka Jumala korottaa taivaalliseen kirkkauteen, laulavan Jumalalle: ”Suuret ja ihmeelliset ovat sinun tekosi, Herra Jumala, Kaikkivaltias; vanhurskaat ja totiset ovat sinun tiesi, sinä kansojen kuningas. Kuka ei pelkäisi, Herra, ja ylistäisi sinun nimeäsi? Sillä sinä yksin olet Pyhä [uskollinen, Um].” (Ilm. 15:3, 4) He ymmärtävät, että uskollisuus on peräisin Jehovasta ja että se on yksi hänen huomattavista ominaisuuksistaan.
23. Miksi meidän täytyy suorittaa palvelustamme Jehovalle ”uskollisuudessa”, ja mitä siihen sisältyy suhteessamme Jumalan sanaan?
23 On näin ollen ymmärrettävää, että jos ihmiset haluavat palvella Jumalaa otollisella tavalla, heidän täytyy heijastaa tätä jumalallista ominaisuutta. Sakarias, Johannes Kastajan isä, ymmärsi tämän. Täynnä pyhää henkeä hän kiitti Jumalaa siitä, että tämä soi ”meidän, vapahdettuina vihollistemme kädestä, pelkäämättä palvella häntä pyhyydessä [suorittaa hänelle pyhää palvelusta uskollisuudessa, Um] ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.” (Luuk. 1:74, 75) Mutta miten ihminen voi olla uskollinen Jehovalle, jos hän on täynnä epäilyksiä Hänen sanansa suhteen? Jos jollakulla on kysymyksiä, niin onhan johdonmukaista tehdä ne, tutkia todisteet, jotka esitetään vastaukseksi, ja sitten tehdä ratkaisu. Mutta me emme voi miellyttää Jumalaa, jos olemme puolisydämisiä ontuen jatkuvasti kahden mielipiteen välillä. (1. Kun. 18:21) ”Jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa kaikille alttiisti ja soimaamatta, niin se hänelle annetaan. Mutta anokoon uskossa, ollenkaan epäilemättä; sillä joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa ja heittelee. Älköön sellainen ihminen luulko Herralta mitään saavansa, kaksimielinen mies, epävakainen kaikilla teillään.” – Jaak. 1:5–8.
24. a) Miten uskottomuus Jumalaa kohtaan ilmenee kristikunnassa? b) Mikä muutos sellaisten tulee tehdä, jotta heistä tulisi Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajia?
24 Jotta voisimme miellyttää Luojaamme, meidän täytyy luottaa siihen, että hänen tiensä ovat oikeat. Tämä on kuitenkin ominaisuus, joka suuressa määrin puuttuu monilta kristityiksi tunnustautuvilta. Raamatussa 2. Timoteuksen kirjeen 3. luvussa ennustettiin, että yksi ”viimeisten päivien” huomattavimmista asenteista tulisi olemaan uskottomuus. Ei ainoastaan uskottomuus aviopuolisoa ja työnantajaa kohtaan, vaan myös uskottomuus Jumalaa kohtaan. Siksi ne, joiden palvonta on vain ”jumalisuuden ulkokuori”, ”kieltävät sen voiman”. (2. Tim. 3:1, 2, 5) Koska heiltä puuttuu henkilökohtainen vakaumus siitä, että Raamattu on Jumalan sana, niin he eivät suhtaudu siihen vakavasti. Se ei ole heidän elämäänsä ohjaava voima; sillä ei ole vaikutusta heihin. Muutos on kuitenkin tarpeen, jos he haluavat tulla Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajiksi. Ef. 4:23, 24:ssä (Um) kristittyjä kehotetaan: ”Teidän tulee uudistua mieleenne vaikuttavassa voimassa ja pukea päällenne uusi persoonallisuus, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa.” Oletko tehnyt sen? Oletko järkähtämättömän uskollinen Jumalalle ja ilmaisetko sen asenteellasi hänen Sanaansa, Raamattua, kohtaan? Jos teet niin, voit olla siunaukseksi toisille auttamalla heitä uskomaan Jumalan sanaan.
[Alaviitteet]
a The Historical Evidences of the Truth of the Scripture Records, s. 25, 26.
[Kuva s. 200]
Jehova antoi merkkejä Siinain vuorella. Vuori vapisi ja savusi kauttaaltaan. Miljoonat näkivät ja kuulivat todistuksen siitä, että se, minkä Mooses ilmoitti Jumalan nimessä, oli Jumalan sanaa