11. luku
Eloon jäävät eivät saa olla ”osa maailmasta”
1, 2. a) Mitä Jeesus sanoi opetuslastensa suhteesta maailmaan? b) Mitä se ei merkitse ja miksi ei?
ME IHMISET olemme kaikki ”maailmassa”, so. me elämme ihmismaailman keskuudessa. Jeesus Kristus sanoi kuitenkin, että hänen seuraajansa eivät saa olla ”osa maailmasta”. (Joh. 17:11, 14, Um) Mitä hän tarkoitti? Meidän tarvitsee ymmärtää tämä, jos toivomme olevamme niiden joukossa, jotka varjeltuvat elämään Jumalan uudessa järjestyksessä.
2 Harkitsehan ensiksi, mitä se, että ei ole ”osa maailmasta”, ei merkitse. Se ei merkitse eristäytymistä ihmisistä. Se ei merkitse luolassa asumista erakkojen tavoin tai luostariin tai muuhun syrjäiseen paikkaan vetäytymistä. Päinvastoin, Jeesus rukoili kuolemaansa edeltäneenä iltana Isäänsä opetuslastensa puolesta seuraavasti: ”En minä pyydä sinua ottamaan heitä pois maailmasta, vaan valvomaan heitä paholaisen takia. He eivät ole osa maailmasta, niin kuin en minäkään ole osa maailmasta.” – Joh. 17:15, 16, Um.
3, 4. a) Missä toiminnoissa kristityt joutuvat välttämättä olemaan kosketuksissa maailman ihmisiin? b) Mitä heidän täytyy kuitenkin karttaa?
3 Sen sijaan että Jeesuksen opetuslapset olisivat pakoilleet ihmisiä, heidät ’lähetettiin maailmaan’ tekemään tunnetuksi totuutta. (Joh. 17:18) Heidän tuli olla ”maailman valkeutena” antamalla totuuden valon loistaa ihmisille, niin että nämä saattoivat nähdä Jumalan totuuden ihmisten elämään tekemän hyvän vaikutuksen. – Matt. 5:14–16.
4 Kristityt ovat välttämättä kosketuksissa moniin ihmisiin tehdessään työtä itsensä ja perheensä elättämiseksi ja julistaessaan Jumalan valtakunnan hyvää uutista ihmiskunnalle. Niinpä, kuten Paavali osoittaa, heidän ei odoteta ’lähtevän pois maailmasta’ ruumiillisesti. He eivät voi kokonaan ’olla seurustelematta’ maailman ihmisten kanssa. Mutta he voivat pitää huolen siitä ja heidän täytyy pitää huoli siitä, etteivät useimpien ihmiskuntaan kuuluvien harjoittamat väärät menettelyt saastuta heitä ja kristillistä seurakuntaa. – 1. Kor. 5:9–11.
5. Miten Nooan ja hänen perheensä tapaus valaisee maailmasta erillään olemisen tarvetta?
5 Niinpä heidän täytyy olla Nooan ja hänen perheensä kaltaisia. Nooan päivinä ”kaikki ihmiset olivat viettäneet turmeltunutta elämää maan päällä”. (1. Moos. 6:12, NE) Mutta Nooa ja hänen perheensä olivat erilaisia. Kieltäytymällä liittymästä muun ihmiskunnan mukana sen jumalattomaan vaellukseen ja saarnaamalla vanhurskautta Nooa ”tuomitsi maailman”, osoitti sen olevan anteeksiantamattomasti ristiriidassa Jumalan tahdon kanssa. (Hepr. 11:7; 2. Piet. 2:5) Siksi hän ja hänen perheensä jäivät eloon, kun maailmanlaajuinen tulva lopetti jumalattoman ihmiskunnan. He olivat ”maailmassa”, mutta eivät samanaikaisesti olleet ”osa maailmasta”. – 1. Moos. 6:9–13; 7:1; Matt. 24:38, 39.
MIKÄ ON OIKEAA RAKKAUTTA MAAILMAN IHMISIÄ KOHTAAN?
6. Onko sopivaa osoittaa mitään rakkautta maailman ihmisiä kohtaan?
6 Merkitseekö se, että sinusta tulee sellainen, joka ei ole ”osa maailmasta”, sinun tulemistasi ’ihmiskunnan vihaajaksi’? Ei lainkaan. Sinun tulisi sen sijaan jäljitellä Jehova Jumalaa. Jeesus Kristus sanoo Joh. 3:16:n mukaan seuraavasti: ”Niin on Jumala [ihmis-]maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Jumalan kaikenlaisia ihmisiä kohtaan osoittama huomaavaisuus ja sääli asettaa esimerkin seurattavaksemme. – Matt. 5:44–48.
7, 8. a) Mitä apostoli Johannes sanoi maailman rakastamisesta? b) Mitä se merkitsee, ja miten Johanneksen lisäselitykset osoittavat niin olevan?
7 Mutta eikö apostoli Johannes sano: ”Älkää rakastako maailmaa älkääkä sitä, mikä maailmassa on. Jos joku maailmaa rakastaa, niin Isän rakkaus ei ole hänessä”? Jos Jumala rakasti maailmaa, niin miksi apostoli sanoi näin? – 1. Joh. 2:15.
8 Raamattu osoittaa, että Jumala rakasti ihmismaailmaa pelkästään ihmisinä, epätäydellisessä, kuolevassa tilassa olevina ihmisinä, jotka tarvitsivat epätoivoisesti apua, ymmärsivätpä he sitä tai eivät. Mutta hän ei rakastanut heidän jumalattomia ominaisuuksiaan, jotka ilmenivät väärinä haluina. Eikä hän rakastanut heidän suorittamiaan jumalattomia tekoja. Apostoli Johannes varoitti rakastamasta ihmismaailman vääriä haluja ja tekoja selostaessaan: ”Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus [elämän varallisuuden komeileva näyttäminen, Um], se ei ole Isästä, vaan [on alkuisin, Um] maailmasta. Ja maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti.” – 1. Joh. 2:15–17.
9, 10. a) Miksi voidaan sanoa, että nämä halut ovat ’alkuisin maailmasta’? b) Mikä vaikutus näillä haluilla on ollut ihmiskuntaan?
9 Tosiaankin, lihan ja silmien halut ja itsensä korottamisen halu ’ovat alkuisin maailmasta’ – nehän ne kehittyivät ihmiskunnan esivanhemmissa ja johtivat heidät kapinan tielle. (1. Moos. 3:1–6, 17) Väärä halu sai heidät etsimään riippumattomuutta Jumalasta, niin että he olisivat voineet noudattaa itsekkäitä pyyteitä olematta sopusoinnussa hänen tahtonsa kanssa. Näiden itsekkäiden halujen seuraaminen johti Jumalan lakien rikkomiseen.
10 Tarkastelehan, mitä näet ympärilläsi meidän päivinämme. Eivätkö useimmat nykyajan ihmiset rakenna elämäänsä lihan ja silmien halun ja ”elämän varallisuuden komeilevan näyttämisen” ympärille? Eivätkö juuri nämä asiat muovaa ihmiskunnan enemmistön toiveita ja pyyteitä ja ohjaa heidän toimintatapaansa ja keskinäisiä menettelyjään? Kyllä, ja se on johtanut heidät rikkomaan Jumalan lakeja. Tämän tähden ihmiskunnan historia on pitkä luettelo erimielisyyttä ja sotaa, moraalittomuutta ja rikollisuutta, kaupallista ahneutta ja sortoa, ylpeää kunnianhimoa ja kuuluisuuden ja vallan tavoittelua.
11. Miksi Jumalan rakkaus maailmaa kohtaan ei siis ole ristiriidassa sen kanssa, minkä apostoli Johannes tuomitsee?
11 Me voimme täten nähdä eron sen välillä, miten maailmaa rakastetaan Jumalan esittämällä tavalla, ja sen välillä, että rakastaa sen vääriä haluja ja tapoja, minkä apostoli tuomitsee. Jumala on osoittanut rakkautta ihmismaailmaa kohtaan nimenomaan siinä tarkoituksessa, että sen jäsenille avattaisiin tie heidän vapautumisekseen noista synnillisistä haluista ja niiden huonoista seurauksista, jopa kuolemasta. Tämän rakkauden ilmaiseminen maksoi hänelle itselleen paljon, kun hän antoi oman Poikansa uhriksi ihmiskunnan lunastamiseksi. Mutta Raamattu sanoo jokaisesta, joka hylkää tämän uhrin ja jatkaa tahallaan tottelemattomuuttaan, että ”Jumalan viha pysyy hänen päällänsä”. – Joh. 3:16, 36; Room. 5:6–8.
12. Miten voimme eritellä, miellyttääkö se rakkaus, joka meillä voi olla maailman ihmisiä kohtaan, Jumalaa vai ei?
12 Miten sitten on meidän laitamme? Rakastammeko me maailman ihmisiä siksi, että olemme vilpittömästi huolissamme heistä ihmistovereinamme, ihmisinä, jotka tarvitsevat apua löytääkseen tien elämään Jumalan suosiossa? Vai rakastammeko me juuri niitä asioita, jotka estävät heitä tulemasta Jumalan palvelijoiksi – sitä riippumatonta tapaa, jolla he rikkovat Jumalan lakeja tyydyttääkseen itsekkäitä lihallisia pyyteitään ja kiinnostustaan omaan tärkeyteensä ja kunniaansa pikemmin kuin Jumalan kunniaan? Jos me pidämme ihmisistä ja olemme mielellämme heidän seurassaan näiden pahojen ominaisuuksien vuoksi, silloin me rakastamme maailmaa tavalla, josta apostoli varoitti.
13. Miten rakkaus maailmaan voisi estää ihmistä palvelemasta Jumalaa?
13 Koska Jeesuksen päivinä monet ihmiset rakastivat maailman pahoja tapoja, he välttivät asennoitumasta selvästi Jeesuksen opetuslapsiksi. He eivät halunneet menettää suosiotaan ja asemaansa ihmisten keskuudessa yhteiskunnallisissa ja uskonnollisissa piireissä. He rakastivat enemmän ihmisten ylistystä kuin Jumalan hyväksymystä. (Joh. 12:42, 43) Jotkut suorittivat armeliaisuuden tekoja tai muita uskonnollisia tekoja – mutta ensisijaisesti siksi, että he tahtoivat ihmisten, ihmismaailman, kunnioittavan heitä. (Matt. 6:1–6; 23:5–7; Mark. 12:38–40) Etkö näekin ihmisten, jopa lukuisten kristikuntaan kuuluvien, ilmentävän nykyään tätä samaa rakkautta maailman väärää menoa kohtaan? Raamattu osoittaa kuitenkin, että tämä menettely ei johda eloon jäämiseen.
PYSYMINEN VAPAANA ”TÄMÄN MAAILMAN HALLITSIJAN” VALVONNASTA
14. Kuka alisti Jeesuksen kiusaukseen hänen ollessaan maan päällä, ja mikä oli lopputulos?
14 Jumalan oma Poika joutui samankaltaisiin kiusauksiin. Hänessä yritettiin herättää itsekästä lihan ja silmien halua, ja hänet yritettiin panna komeillen näyttelemään itseään vaikutuksen tekemiseksi ihmisiin – tulemaan maailman kaltaiseksi. Hänelle jopa tarjottiin kaikkien maailman valtakuntien hallitusvaltaa siihen liittyvän loiston ohella. Hän hylkäsi tarjouksen jyrkästi. Hän tiesi miten osoittaa rakkautta maailmaa kohtaan sopusoinnussa Isänsä tahdon kanssa. Mutta keneltä tuo tarjous itsekkyyteen taipumiseksi tuli? Siltä, joka ensimmäisenä uhmasi Jehova Jumalan suvereenisuutta, samalta, joka taivutti ensimmäiset esivanhempamme osoittautumaan uskottomiksi Luojalleen, ts. Saatanalta. (Luuk. 4:5–8) Meidän on mitä tärkeintä ymmärtää tämä asia. Miksi?
15. Osoita Raamatustasi, kuka on ”tämän maailman hallitsija”.
15 Koska se osoittaa, että yleisesti katsoen ihmismaailmalla, sen maailmalliset valtakunnat ja hallitusvallat mukaan luettuina, on näkymättömänä hallitsijanaan Jumalan vastustaja. Jeesuskin sanoi tätä Jumalan päävastustajaa ”tämän maailman hallitsijaksi”. (Joh. 12:31, Um; 14:30; 2. Kor. 4:4) Myös apostoli Paavali viittasi siihen, että Saatanan valvonnassa olevat ”pahuuden henkiolennot” eli demonit muodostavat näkymättömät ’hallitukset, vallat ja tässä pimeydessä hallitsevat maailmanvaltiaat’, joita vastaan kristittyjen tarvitsee puolustautua hengellisessä sota-asussa. – Ef. 6:10–13.
16. Kuinka suuren osan maailmasta Saatana on eksyttänyt ja saanut valtaansa?
16 Vain vähemmistö on koskaan pysynyt vapaana tämän näkymättömän hallitsijan ja hänen voimiensa valvonnasta. Mutta ”maailma”, ts. ihmiskuntaan kuuluvat yleensä, ”on pahan [paholaisen, Um] vallassa”. Demonisella vaikutusvallallaan hän ”eksyttää koko asuttua maata”, mukaan luettuina sen maalliset hallitsijat, ja ohjaa heidät törmäämään Jumalaa ja hänen Kristuksen Jeesuksen johdossa olevaa valtakuntaansa vastaan. – 1. Joh. 5:19; Ilm. 12:9, Um; 16:13, 14; 19:11–18.
17. a) Mitä maailman ilmentämä ”henki” todistaa siitä, kuka johtaa ihmiskuntaa? b) Miellyttäisikö Jumalaa se, että me ilmentäisimme sellaista henkeä?
17 Tuntuuko tämän uskominen vaikealta? Eivätkö useimmat tämän maailman ihmiset ilmennä kuitenkin selvästi ”henkeä” – vallitsevaa asennetta ja liikkeelle panevaa voimaa – sekä tekoja, jotka ovat tunnusomaisia Jumalan vastustajalle? Me näemme kautta maailman valehtelemista, petosta, vihaa, väkivaltaa ja murhaa, joiden Raamattu sanoo olevan niiden ihmisten tuntomerkkejä, jotka ’ovat perkeleestä’ eli joiden hengellinen ”isä” on Saatana. (Ef. 2:2, 3; Joh. 8:44; 1. Joh. 3:8–12) Tämä maailman henki ei varmasti ole lähtöisin rakastavasta Luojasta.
18. Miten hallitusvaltaa koskeva asenteemme osoittaa, olemmeko me vapaat ”tämän maailman hallitsijan” valvonnasta?
18 Emmekö myös näe ihmisten valtavan enemmistön luottavan inhimillisiin kaavailuihin ja suunnitelmiin rauhan ja turvallisuuden tuomiseksi heidän keskuuteensa maan päälle? Miten monen ihmisen tiedät todella odottavan, että ennemmin Jumala ja hänen Poikansa valtakunta kuin inhimilliset poliittiset järjestelmät ratkaisevat maan ongelmat? Jeesus sanoi kuitenkin: ”Minun kuninkuuteni [valtakuntani, Um] ei ole [osa, Um] tästä maailmasta.” Hänen valtakuntansa ei ole ”täältä”, tästä maailmasta, koska sille eivät anna valtaa ihmiset, sitä eivät pystytä eivätkä pidä vallassa ihmiset. Sille antaa vallan Jumala. (Joh. 18:36; Jes. 9:5, 6) Jotta me olisimme niiden joukossa, joilla on toivo jäädä eloon, kun tuo valtakunta tulee kaikkia vastustajiaan vastaan, meidän tulee tunnustaa se kylmä totuus, että Saatanalla on tämän maailman ja sen järjestelmien herruus. Meidän tulee pysyä vapaana siitä säilyttämällä luja asenne Kristuksen Jeesuksen johtaman Jumalan vanhurskaan hallituksen puolesta. – Matt. 6:10, 24, 31–33.
19. Millä tavoin varhaiskristityt osoittivat, etteivät he olleet ”osa maailmasta”, kuten historia todistaa?
19 Historia osoittaa, että vaikka varhaiskristityt olivat kunnioittavia, lainkuuliaisia kansalaisia, he päättäväisesti eivät olleet ”osa maailmasta”, vaikka se aiheuttikin heille ankaraa vainoa. Heistä voidaan lukea seuraavan kaltaisia lausuntoja:
”Ne, jotka hallitsivat pakanamaailmaa, ymmärsivät tai arvostivat vähän varhaiskristillisyyttä. . . . Kristityt kieltäytyivät osallistumasta tiettyihin Rooman kansalaisten velvollisuuksiin. . . . He eivät ottaneet poliittisia virkoja.” – Heckel ja Sigman, On the Road to Civilization, A World History, s. 237, 238.
”He kieltäytyivät osallistumasta mitenkään aktiivisesti valtakunnan siviilihallintoon tai sen sotilaalliseen puolustamiseen. . . . oli mahdotonta, että kristityt olisivat voineet ryhtyä sotilaiksi, rauhantuomareiksi tai ruhtinaiksi luopumatta pyhemmästä velvollisuudesta.” – Edward Gibbon, History of Christianity, s. 162, 163.
”Origenes [joka eli ajanlaskumme toisella ja kolmannella vuosisadalla] . . . huomauttaa, että ’kristillinen kirkko ei voi osallistua sotaan mitään kansaa vastaan. He ovat oppineet Johtajaltaan, että he ovat rauhan lapsia’. Tuona aikana monet kristityt kärsivät marttyyrikuoleman, koska he kieltäytyivät sotapalveluksesta. Maaliskuun 12. päivänä v. 295 Maksimilian, tunnetun roomalaisen sotaveteraanin poika, kutsuttiin palvelemaan Rooman armeijassa, ja hän kieltäytyi ilmoittamalla yksinkertaisesti: ’Olen kristitty.’” – H. Ingli James, jonka lausuntoa lainataan teoksessa Treasury of the Christian World, toimittanut A. Gordon Nasby, s. 369.
20. Mistä maailmaa jakavista toiminnoista Jehovan palvelijat pidättyvät, jotta he pysyisivät vapaina ”tämän maailman hallitsijan” valvonnasta?
20 Kun Jehovan palvelijat säilyttävät tämän vapauden olla sekaantumatta maailman asioihin, he eivät osaltaan edistä sen erimielisyyksiä, sen jakavaa kansallismielisyyttä ja rotukiihkoa, sen yhteiskunnallisia ristiriitoja. Heidän Jumalan ohjaukseen alistuva asenteensa edistää rauhaa ja turvallisuutta kaikenlaisten ihmisten keskuudessa. (Apt. 10:34, 35) Tulevassa ”suuressa ahdistuksessa” eloon jäävät tulevat ”kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”. – Ilm. 7:9, 14.
MAAILMAN YSTÄVIÄ VAI JUMALAN YSTÄVIÄ?
21. Miksi Raamattua totteleva henkilö ei voi odottaa olevansa maailman rakastama?
21 Jeesus sanoi opetuslapsilleen: ”Jos te maailmasta [osa maailmasta, Um] olisitte, niin maailma omaansa rakastaisi; mutta koska te ette ole maailmasta, vaan minä olen teidät maailmasta valinnut, sentähden maailma teitä vihaa. . . . Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat.” (Joh. 15:19, 20) Yksinkertainen totuus on, että ainoa tapa saada maailman ystävyys on tulla sen kaltaiseksi, omaksua sen halut, kunnianhimot, ennakkoluulot, ihailla sen ajattelutapaa ja filosofiaa, omaksua sen tavat ja menettelyt. Mutta tätä maailmaa kannattavat panevat pahakseen, kun heidän virheensä paljastetaan tai heitä varoitetaan niistä vaaroista, joihin heidän menettelynsä johtaa. Siksi henkilö, joka tottelee Raamattua, kannattaa sen käytöstä ja elämäntapaa koskevia opetuksia ja puhuu sen puolesta, ei yksinkertaisesti voi välttyä maailman vihalta. – Joh. 17:14; 2. Tim. 3:12.
22. Mikä ystävyyttä koskeva valinta on meidän jokaisen edessä?
22 Raamattu ilmaiseekin, että edessämme on selvä valinta. Me luemme Jaak. 4:4:stä: ”Ettekö tiedä, että maailman ystävyys on vihollisuutta Jumalaa vastaan? Joka siis tahtoo olla maailman ystävä, siitä tulee Jumalan vihollinen.” Jumalallakin on ystävyyden mittapuut, eivätkä ne ole sopusoinnussa syntisen ihmismaailman mittapuiden kanssa. – Ps. 15:1–5.
23. a) Mikä osoittaa, että joku on maailman ystävä? b) Miten me voimme osoittaa olevamme Jumalan ystäviä?
23 Se, onko meillä Jumalan ystävyys, joka johtaa varjeltumiseen hänen uuteen järjestykseensä, riippuu paljon enemmästä kuin kuulumisestamme tai kuulumattomuudestamme joihinkin tämän maailman järjestöihin. Jos me ilmennämme maailman henkeä, omaksumme sen maailmallisen näkemyksen elämästä, silloin me tunnustaudumme maailman emmekä Jumalan ystäviksi. Maailman henki tuottaa ”lihan tekoja”, joita ovat esimerkiksi ”haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus [spiritismin harjoittaminen, Um], vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset”. Raamattu sanoo selvästi, että ”ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa”. Jos me taas olemme Jumalan ystäviä, meillä on aivan päinvastoin hänen henkensä ja sen hedelmät, jotka ovat ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen”. – Gal. 5:19–22.
24. a) Miksi on epäviisasta ruveta jäljittelemään ihmisiä, joille maailma suo kunniaa? b) Miten asenteemme aineelliseen omaisuuteen voi osoittaa, kenen ystävyyttä me todellisuudessa etsimme?
24 Kumman henkeä me siis heijastamme? Se auttaa meitä päättelemään, kumman ystäviä me todellisuudessa olemme. Koska me elämme tässä nykyisessä pahassa maailmassa alttiina sen vaikutteille, meidän ei tulisi hämmästyä, jos toteamme aiheelliseksi tehdä muutoksia elämässämme miellyttääksemme Jumalaa. Maailmalliset ihmiset suovat esimerkiksi runsain mitoin kunniaa ja ylistystä henkilöille, joiden kunnianhimoiset ponnistukset johtavat heidät suureen vaurauteen, valtaan tai kuuluisuuteen. Ihmiset pitävät sellaisia maailmallisia sankareita ja epäjumalia esikuvinaan ja jäljittelevät heidän puhetapaansa, käytöstään, ulkonäköään ja vaatetustaan. Haluatko, että sinut tunnetaan sellaisten ihmisten ihailijana? Heidän saavutuksensa ovat täysin sen vastaisia, minkä Jumalan sana kehottaa meitä tekemään elämämme päämääräksi. Raamattu opastaa meidät hengelliseen vaurauteen ja voimaan ja kunniaan saada palvella Jumalan maanpäällisinä edustajina ja puhemiehinä. (1. Tim. 6:17–19; 2. Tim. 1:7, 8; Jer. 9:23, 24) Maailman kaupallinen propaganda kääntää ihmiset materialismiin. He alkavat uskoa, että heidän onnensa on kokonaan kääritty aineellisiin omaisuuksiin, ja he pitävät niitä Jumalan sanaa tai hengellisiä arvoja tärkeämpinä. Sinä voit voittaa sellaisella asenteella maailman ystävyyden, mutta se erottaa sinut Jumalasta. Kumpi merkitsee sinulle enemmän? Kumpi johtaa suurempaan ja pysyvämpään onneen?
25. a) Mitä voimme odottaa maailman taholta, kun jätämme sen menettelyt taaksemme? b) Mikä tekee meidät kykeneviksi todella ’mielemme uudistukseen’, jotta näkisimme asiat Jumalan katsantokannalta?
25 On helppo taipua maailman kaavaan. Lisäksi tämän maailman huonon hengen takia sitä kannattavat paheksuvat, jos menettelet heistä poiketen. (1. Piet. 4:3, 4) Sinua painostetaan mukautumaan, sallimaan maailmallisen ihmisyhteiskunnan muovata sinut kaltaisekseen. Maailman viisautta – sen filosofiaa siitä, mikä merkitsee menestymistä elämässä – yritetään käyttää ajattelusi valvomiseksi. Sinulta vaaditaan siksi tosi ponnistelua ja uskoa ’mielesi uudistukseksi’, jotta näkisit asiat Jumalan katsantokannalta ja näkisit, miksi ’tämän maailman viisaus on hullutusta hänen silmissään’. (1. Kor. 1:18–20; 2:14–16; 3:18–20) Tutkimalla ahkerasti Jumalan sanaa me voimme nähdä maailman petollisen viisauden läpi, nähdä ne huonot tulokset, joita se on jo aiheuttanut, ja sen tuhoisan lopun, johon sen täytyy johtaa. Silloin me voimme myös tulla täysin ymmärtämään Jumalan menettelyn viisauden ja sen takaamat varmat siunaukset.
ELÄMÄN JA VOIMAN ANTAMINEN KATOAVALLE MAAILMALLE ON HYÖDYTÖNTÄ
26. Olisiko viisasta osallistua maailman ihmisystävällisten järjestöjen työhön silmämääränä olojen parantaminen?
26 Jotkut voivat väittää vastaan: ’Mutta eivätkö monet maailman järjestöt tee hyvää työskentelemällä ihmisten suojelemisen, terveyden, koulutuksen ja vapauden hyväksi?’ On totta, että jotkin järjestöt huojentavat tilapäisesti joitakin ihmisten vaikeuksia. Ne ovat kaikki silti osa Jumalasta vieraantunutta maailmaa ja kääntävät ihmisten huomion tämän nykyisen asiainjärjestelmän pönkittämiseen. Mitkään niistä eivät ole Jumalan maata varten varaaman hallituksen, hänen Poikansa johtaman valtakunnan, kannattajia. Loppujen lopuksi voivat jotkut rikollisetkin, jotka harjoittavat paheellista ja vahingollista toimintaa, kasvattaa perheen, huolehtia siitä ja jopa harjoittaa yhteiskunnassa hyväntekeväisyyttä. Mutta oikeuttaisivatko nämä seikat meidät mitenkään tukemaan rikollisia järjestöjä? – Vrt. 2. Kor. 6:14–16.
27. Mikä on ainoa tapa, jolla voimme auttaa maailman ihmisiä olemaan Jumalan uuteen järjestykseen varjeltuvien joukossa?
27 Voimmeko todellakaan osoittaa tosi rakkautta ihmiskuntaa kohtaan lyöttäytymällä mukaan maailman suunnitelmiin, niin että käytämme niihin aikaamme ja voimaamme saadaksemme ne menestymään? Jos haluaisit auttaa sairaita ja tartunnan saaneita, tekisitkö sen olemalla heidän seurassaan siten, että saisit heiltä samat vaivat ja sairaudet? Vai etkö olisi heille paljon suuremmaksi avuksi, jos itse pysyttelisit terveenä ja yrittäisit auttaa heitä löytämään paranemiskeinon? Nykyinen ihmisyhteiskunta on hengellisesti sairas. Kukaan meistä ei voi pelastaa sitä, sillä Jumalan sana osoittaa sen sairauden johtavan kuolemaan. (Vrt. Jes. 1:4–9.) Mutta me voimme auttaa maailmassa olevia yksilöitä löytämään tien hengelliseen terveyteen ja varjeltumiseen vanhurskaaseen uuteen järjestykseen – mikäli itse pysymme erillämme maailmasta. (2. Kor. 6:17) Ole siis viisaasti sekaantumatta maailman suunnitelmiin ja ponnistele estääksesi maailman henkeä saastuttamasta itseäsi ja välttyäksesi jäljittelemästä sen epävanhurskaita tapoja. Älä unohda koskaan, että ”maailma katoaa ja sen himo; mutta joka tekee Jumalan tahdon, se pysyy iankaikkisesti”. – 1. Joh. 2:17.