Pysykää ”vahvoina uskossa”
”Henkeytetty ilmaisu sanoo nimenomaan, että myöhempinä ajanjaksoina jotkut luopuvat uskosta.” – 1. Tim. 4:1.
1. Pitäisikö meidän olla asiattomasti järkyttyneitä, jos joku luopuu uskosta?
OLETKO perin pohjin järkyttynyt ja asiattomasti häiriintynyt, kun näet tai kuulet jonkun tuntemasi kristityn antavan periksi epäilyksille, viilenevän ja ehkä tulevan jopa kapinalliseksi siinä määrin, että hän jättää kristillisen seurakunnan ja yrittää vetää toisia mukaansa? Jos olet, niin sinua saattaa lohduttaa sen tietäminen, että niin surullisia kuin sellaiset tapaukset saattavatkin olla, Raamattu varoittaa etukäteen niiden esiintymisestä.
2, 3. a) Mitä sana ”luopumus” merkitsee, ja kuka oli ensimmäinen luopio? b) Mitä luopumus aiheutti Israelille ja Juudalle?
2 Sanaa ”luopumus” vastaa kreikan kielessä sana, joka merkitsee ’siirtymistä syrjään jostakin’, ’poikkeamista’ ja ’kapinaa, hylkäämistä’. Ensimmäinen, joka luopui Jehovan tosi palvonnasta, oli Saatana Panettelija. Hän oli siksi ensimmäinen luopio. (Joh. 8:44) Hän sai ensimmäisen ihmisparin tulemaan luopioiksi. (1. Mooseksen kirja, 3. luku) Jo hyvin aikaisessa vaiheessa Israelin historiassa esiintyi ”luopumista” eli tosi palvonnasta ’poikkeamista’. Me luemme:
”He eivät totelleet tuomareitansakaan, vaan kulkivat haureudessa muiden jumalien jäljessä ja kumarsivat niitä. Pian he poikkesivat siltä tieltä, jota heidän isänsä, Herran käskyjä totellen, olivat kulkeneet.” – Tuom. 2:17.
3 Myöhemmin monista sekä Israelin että Juudan kuninkaista tuli luopioita, ja he johtivat hallitsemansa kansat luopumuksen tielle. Jumala rankaisi ensin Israelin pohjoista valtakuntaa sanoen: ”Minä lähetän hänet [Assyrian] jumalattoman kansakunnan [Israelin] kimppuun.” (Jes. 10:6) Ja juuri ennen babylonialaisten aiheuttamaa Juudan pääkaupungin, Jerusalemin, tuhoa Jehova sanoi: ”Jerusalemin profeetoista on jumalattomuus [luopumus, UM] levinnyt koko maahan.” (Jer. 23:15) Luopumus eli tosi uskosta luopuminen ei todellakaan tuottanut siunauksia Israelille eikä Juudalle.
Luopumus varhaiskristittyjen keskuudessa
4. Miten Jeesus varoitti luopioista?
4 Jo maallisen palveluksensa alkuvaiheessa Jeesus varoitti seuraajiaan luopioista. Hän sanoi vuorisaarnassaan:
”Menkää sisään kapeasta portista, koska se tie on leveä ja avara, joka vie tuhoon, ja monet ovat ne, jotka menevät siitä sisään, kun taas se portti on kapea ja tie ahdas, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka löytävät sen. Varokaa vääriä profeettoja, jotka tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta ovat sisältä saaliinhimoisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” – Matt. 7:13–16.
5. Mitä Paavali sanoi luopioista?
5 Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin Paavali varoitti Efesoksen kristittyjä vanhimpia: ”Minä tiedän, että poismenoni jälkeen keskuuteenne tulee sortavia susia, jotka eivät kohtele laumaa hellästi, ja omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa.” (Apt. 20:29, 30) Viimeisessä henkeytetyssä kirjeessään Paavali mainitsi nimeltä muutamia tällaisia ensimmäisen vuosisadan luopioita. Hän varoitti Timoteusta: ”Vältä tyhjiä puheita, jotka loukkaavat sitä, mikä on pyhää, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa, ja heidän sanansa leviää kuin kuolio. Näitä ovat Hymeneus ja Filetus, jotka ovat poikenneet totuudesta . . . ja he mullistavat muutamien uskon.” ”Aleksander, kupariseppä, on tehnyt minulle paljon vahinkoa . . . varo sinäkin häntä, sillä hän on vastustanut tavattomasti meidän sanojamme.” – 2. Tim. 2:16–18; 4:14, 15.
6. Mitkä ovat joitakin tyypillisten luopioitten tunnuspiirteitä?
6 Jos erittelemme näitä Jeesuksen ja Paavalin esittämiä varoituksia, niistä käyvät ilmi tyypillisten luopioiden seuraavat tunnuspiirteet:
1) Totuudesta poikkeaminen
2) Vääristelty, tyhjä puhe
3) Pyrkimys turmella joidenkuiden usko ja vetää opetuslapset mukaansa
4) Ulkokultaisuus (’sudet lampaiden vaatteissa’)
5) Tunnistettavissa hedelmistään; he ”menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa”
Tällaisten paljastavien tunnusmerkkien tarkoitus oli auttaa varhaiskristittyjä tunnistamaan luopiot nopeasti ja ’varomaan heitä’.
Luopumus ”myöhempinä ajanjaksoina”
7. Milloin tapahtui joukkoluopumus, ja missä raamatunkohdassa se oli ennustettu?
7 Luopumus, joka oli ”jo vaikuttamassa” joidenkuiden Kristuksen apostolien yhä eläessä, tuotti satoa ”myöhempinä ajanjaksoina”, toisin sanoen heidän kuolemansa jälkeen. Nuo viisi paljastavaa tunnusmerkkiä tulivat yhä ilmeisemmiksi toiselta vuosisadalta lähtien ja saavuttivat huippunsa neljännellä vuosisadalla. Tämän joukkoluopumuksen oli määrä tapahtua ennen ”Herramme Jeesuksen Kristuksen läsnäoloa” ja ”Jehovan päivää”. – 2. Tess. 2:1–12.
8, 9. a) Minkä varoituksen Pietari esitti viimeisistä päivistä? b) Olisiko tällaisia ”pilkkaajia” ja ”lakia uhmaavia” yksinomaan kristillisen seurakunnan ulkopuolella?
8 Mutta toiset raamatunkohdat tekevät selväksi, että myös nykyisen asiainjärjestelmän ”viimeisinä päivinä” esiintyisi luopumusta tosi kristillisessä seurakunnassa. Apostoli Pietari kirjoitti:
”Viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheineen pilkkaajia, jotka kulkevat omien halujensa mukaan ja sanovat: ’Missä on se hänen luvattu läsnäolonsa?’ . . . Koska teillä, rakkaat, on siis tämä ennakkotieto, niin olkaa varuillanne, ettei lakia uhmaavien erhe veisi teitä mukanaan ja ettette lankeaisi pois omasta lujittuneisuudestanne.” – 2. Piet. 3:3, 4, 17.
9 Pietari ei varoittanut veljiään pelkästään maailmassa olevista ”pilkkaajista” ja ”lakia uhmaavista”. Kristityt ovat aina tienneet hyvin siltä taholta uhkaavan vaaran. Pietari puhui myös sellaisesta vaarasta, että jotkut ”pilkkaajiksi” muuttuneet kristillisen seurakunnan jäsenet ”veisivät mukanaan” toisia halveksimalla Kristuksen ”läsnäoloa” koskevien ennustusten täyttymystä ja omaksumalla lakia uhmaavan asenteen ”uskollista ja ymmärtäväistä orjaa”, kristillisen seurakunnan hallitsevaa elintä ja nimitettyjä vanhimpia kohtaan.
Luopumuksen syitä ja seurauksia
10, 11. a) Mikä on yksi tärkeä luopumuksen syy? b) Mitkä ovat joitakin ’epäilemiseksi’ käännetyn kreikkalaisen sanan rinnakkaismerkityksiä, ja miten luopio asettuu tuomariksi?
10 Luopumuksen useista syistä tärkeimpiä on eittämättä epäilemisestä aiheutuva uskon puute. (Hepr. 3:12) On kiinnostavaa, että eräs sanakirja esittää seuraavat tiedot kreikkalaisesta verbistä, joka usein käännetään ’epäilemiseksi’: ”Diakrinō, tehdä ero, arvostella, ratkaista, tuomita, . . .; epäillä, empiä. . . . Joissakin [Uuden testamentin] kohdissa epäilys on uskon puutetta ja siten syntiä (Room. 14:23). . . . Room. 4:20:ssä ja seur. jakeissa epäilys on lähellä epäuskoa. . . . Epäilys on siten puuttuvaa luottamusta sellaiseen Jumalan tekoon, jonka hän on vielä suorittava ja jota ihmisten on odotettava. . . . [Uudessa testamentissa] epäilijä tekee syntiä Jumalaa ja hänen lupauksiaan vastaan, koska hän tuomitsee Jumalan väärin.” – The New International Dictionary of New Testament Theology.
11 Näin ollen se, joka epäilee siinä määrin, että tulee luopioksi, asettuu tuomariksi. Hän luulee tietävänsä asiat paremmin kuin hänen kristityt toverinsa ja myös paremmin kuin ”uskollinen ja ymmärtäväinen orja”, jonka kautta hän on oppinut suurimman osan, ellei kaikkea, siitä mitä hän tietää Jehova Jumalasta ja hänen tarkoituksistaan. Hän kehittää riippumattomuuden henkeä ja tulee ”ylpeämieliseksi”, mikä on ”Herralle kauhistus”. (Sananl. 16:5) Jotkut luopiot luulevat tietävänsä jopa paremmin kuin Jumala hänen säätämänsä tapahtumien järjestyksen hänen toteuttaessaan tarkoituksiaan. Kaksi muuta luopumuksen syytä ovat sen tähden kiittämättömyys ja julkeus. – 2. Piet. 2:10b–13a.
12. Mitkä ovat joitakin kapinallisuuden ja luopumuksen seurauksia?
12 Yksi välitön seuraus luopumuksen tien omaksumisesta on ilon menetys. Luopio paatuu kapinallisilla teillään. Toinen seuraus on se, ettei hän ota vastaan ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” antamaa hengellistä ravintoa, mikä johtaa hengelliseen heikkouteen ja hengen murtumiseen. Esittäessään uskollisten palvelijoittensa onnellisuuden ja luopioitten surullisen tilan vastakohtaisuuden Jehova sanoi profeetallisesti:
”Katso, minun palvelijani syövät, mutta te näette nälkää; katso, minun palvelijani juovat, mutta te kärsitte janoa; katso, minun palvelijani iloitsevat, mutta te joudutte häpeään. Katso, minun palvelijani riemuitsevat sydämen onnesta, mutta te huudatte sydämen tuskasta ja voivotatte mielimurteissanne.” – Jes. 65:13, 14.
13. Mitä tarkoitetaan ’herruuden halveksimisella’, ja mihin se johtaa? (Juud. 8, 10)
13 Sen jälkeen kun luopiot ovat antaneet myöten sellaisille lihan teoille kuin ”vihollisuudet, riita, mustasukkaisuus, vihanpuuskat, kinastelut, jakaumat, lahkot”, he lankeavat usein muitten lihan tekojen uhreiksi, esimerkiksi ”juopotteluun”, ”irstauteen” ja ”haureuteen”. (Gal. 5:19–21) Pietari varoittaa meitä niistä, jotka ”halveksivat herrautta” halveksimalla teokraattista järjestystä, jotka ”puhuvat pilkkaavasti” niistä, joille on uskottu vastuu kristillisessä seurakunnassa, ja jotka siten ’hylkäävät suoran tien’. Hän sanoo, että ’heidän viimeiset olosuhteensa ovat tulleet heille pahemmiksi kuin ensimmäiset’. – Lue huolellisesti Pietarin 2. kirjeen 2. luku.
Miten välttää ’uskosta luopuminen’
14, 15. Miten voimme välttää julkeutta?
14 Me olemme nähneet että yksi luopumuksen perussyistä on tuhoisasta epäilemisestä aiheutuva uskon puute ja että ’epäilemiseksi’ käännetty sana voi merkitä myös ’eron tekemistä, ratkaisemista’. Luopio ratkaisee itse, mikä on oikein ja mikä on väärin, mikä on ”hyvää ja pahaa” hengellisen ravinnon ollessa kysymyksessä. Hänestä tulee julkea. – Vrt. 1. Moos. 2:17; 3:1–7.
15 Välttääkseen siis uskosta luopumisen kristityn pitäisi varoa uskon puutetta, ”meidät helposti kietovaa syntiä”, ja ’juosta kestävänä eteemme asetettu kilpajuoksu’. (Hepr. 12:1; 3:12, 19) Paavali antaa meille seuraavan neuvon: ”Koetelkaa jatkuvasti, oletteko uskossa, tarkistakaa jatkuvasti, mitä itse olette.” (2. Kor. 13:5) Paavali ei kehota meitä epäilemään ”uskoa”, vaan tutkimaan itseämme sen selville saamiseksi, elämmekö me uskon mukaan vai emme. Sellaisen rehellisen itsetutkistelun pitäisi täyttää meidät vaatimattomuudella ja nöyryydellä ja suojella meitä siten luopion riippumattomuuden hengeltä ja julkeudelta.
16. a) Mikä muu ansa meidän pitäisi välttää? b) Minkä kaksitahoisen läksyn voimme oppia Berean juutalaisilta?
16 Välttääksemme uskosta luopumisen meidän täytyy myös varoa kiittämättömyyttä. Meidän tulisi olla kiitollisia siitä runsaasta hengellisestä ravinnosta, jota me saamme ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” kautta. (Matt. 24:45) Tämä ei merkitse sitä, ettei meidän tulisi vakuuttautua asioista edistyessämme. Me voimme tässä suhteessa oppia Berean juutalaisilta kaksitahoisen läksyn. Ollakseen varmoja asioista he ”tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin”, mutta he olivat myös ’jalomielisiä’, koska ”he ottivat [Paavalin ja Silaan heille saarnaaman] sanan vastaan erittäin alttiisti”. – Apt. 17:11.
17, 18. Mitä meidän pitäisi kyetä erottamaan, ja minkä asiaa koskevan neuvon Paavali esittää?
17 Tällainen arvostava alttius oppimiseen auttaa meitä kehittämään rakkautta ja hankkimaan täsmällistä tietoa täyden havaintokyvyn ohella. Nämä kristilliset ominaisuudet puolestaan aikanaan auttavat meitä erottamaan tärkeät asiat vähemmän tärkeistä. Onko jokin kohta, jota emme oikein ymmärrä, todella tärkeä? Vaikuttaako se niihin todella tärkeisiin asioihin, jotka olemme oppineet ”orja”-luokan avulla? Kannattaako meidän sen takia kompastuttaa itsemme ja ehkä toiset? Estääkö se meitä kantamasta kristillistä hedelmää?
18 Paavali neuvoo meitä: ”Sitä rukoilen jatkuvasti, että teidän rakkautenne tulisi yhä runsaammaksi täsmällisen tiedon ja täyden havaintokyvyn ohella, jotta varmistautuisitte tärkeämmistä asioista, niin että Kristuksen päivään saakka olisitte virheettömiä ettekä kompastuttaisi toisia ja olisitte täynnä vanhurskauden hedelmää, joka tulee Jeesuksen Kristuksen kautta, Jumalan kunniaksi ja ylistykseksi.” – Fil. 1:9–11.
’Epäilevien sieppaaminen tulesta’
19. a) Minkä muun eron tekeminen on välttämätöntä? b) Minkä rakentavan lisäneuvon Juudas esittää?
19 Koska meitä on varoitettu siitä, että ”jotkut luopuvat uskosta”, meidän tulisi olla valmiit ”ryhtymään ankaraan taisteluun sen uskon puolesta, joka on kerran kaikiksi ajoiksi pyhille annettu”. (1. Tim. 4:1; Juud. 3) Mutta on tehtävä ero Pietarin 2. kirjeen 2. luvussa mainittujen rauhaa häiritsevien luopioitten ja niiden kristittyjen välillä, jotka tulevat heikoiksi uskossa ja joilla on epäilyksiä täsmällisen tiedon puuttumisen vuoksi. Juudas tekee tämän eron. Sen jälkeen kun hän on varoittanut ”nurisijoista, jotka valittavat” ja jotka ”ihailevat persoonallisuuksia”, sekä ”pilkkaajista”, jotka ”aiheuttavat jakautumisia”, hän sanoo: ”Pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa, samalla kun odotatte Herramme Jeesuksen Kristuksen armoa ikuinen elämä silmämääränä. Osoittakaa myös jatkuvasti armoa muutamille, joilla on epäilyksiä; pelastakaa heidät sieppaamalla heidät tulesta.” – Juud. 16–23.
20. Miten epäilijöitä pitäisi auttaa, mutta minkä tulisi olla asenteemme, jos he kieltäytyvät avusta ja ”luopuvat uskosta”?
20 Sellaisille epäilijöille tulee siis osoittaa, että he ovat vaarassa palaa tuhoisien epäilystensä vuoksi. Heidän kristittyjen veljiensä, erityisesti vanhinten, tulisi pyrkiä auttamaan heitä sieppaamalla heidät mikäli suinkin mahdollista ”tulesta”, joka voisi tuhota heidät hengellisesti. Niiden vuoksi, jotka kieltäytyvät ottamasta vastaan sellaista kärsivällistä, rakkaudellista apua ja jotka todella ”luopuvat uskosta”, meidän ei pitäisi olla asiattoman häiriintyneitä. Me sanomme apostoli Johanneksen kanssa: ”He lähtivät meistä, mutta he eivät olleet meidän kaltaisiamme, sillä jos he olisivat olleet meidän kaltaisiamme, he olisivat pysyneet meidän kanssamme.” – 1. Joh. 2:19.
”Vahvoina uskossa” loppuun saakka
21, 22. a) Miten Pietari kannustaa pysymään lujana uskossa? b) Minkä tekemistä hengelliset israelilaiset ja ”suuri joukko” jatkavat, jotta heidän toivonsa toteutuisivat?
21 Ei ole epäilystäkään siitä, että Saatana haluaisi nähdä meidän kaikkien ’luopuvan uskosta’. Niinpä Pietari neuvoo meitä:
”Asennoitukaa häntä vastaan vahvoina uskossa, tietäen että samoja kärsimyksiä läpäistään koko veljesseurassanne maailmassa. Mutta hetkisen kärsittyänne kaiken ansaitsemattoman hyvyyden Jumala, joka on kutsunut teidät ikuiseen kirkkauteensa Kristuksen yhteydessä, saattaa itse päätökseen valmennuksenne, hän tekee teidät lujiksi, hän tekee teidät vahvoiksi.” – 1. Piet. 5:8–10.
Niiden hengelliseen Israeliin kuuluvien, jotka on kutsuttu hallitsemaan Kristuksen kanssa ”ikuisessa kirkkaudessa”, täytyy pysyä uskollisina ”koetuksen hetkellä”, jos he haluavat, ’ettei kukaan ottaisi heidän kruunuaan’. – 2. Tim. 2:10; Ilm. 3:10, 11.
22 Heidän toverinsa, ”suuren joukon” jäsenet, ymmärtävät, että heidänkin täytyy pysyä ”vahvoina uskossa”, jos he haluavat ’tulla siitä suuresta ahdistuksesta’. (Ilm. 7:9, 10, 14) Sekä ne kristityt, joilla on taivaallinen toivo, että heidän toverinsa, joiden toivona on elää ikuisesti ennallistetussa paratiisissa maan päällä, ovat päättäneet jatkaa uskollisesti ”tämän valtakunnan hyvän uutisen” saarnaamista. (Matt. 24:14) Erinomainen kasvu monissa osissa maailmaa aina tähän vuoteen 1980 asti on heille todiste siitä, että Jehovan siunaus lepää hänen järjestönsä yllä ja että työtä on yhä tehtävänä. He noudattavat sen vuoksi Paavalin neuvoa: ”Älkäämme siis luopuko hyvän tekemisestä, sillä aikanaan me tulemme niittämään, ellemme lopen väsy.” – Gal. 6:8, 9.
23. Mistä me kaikki saamme ”voimakasta rohkaisua” pysyäksemme ”vahvoina uskossa”?
23 Kun näemme ”viimeisiä päiviä” varten esitettyjen ennustusten täyttyvän silmiemme edessä, meillä on luja luottamus siihen, että ”suuri ahdistus” ja Jumalan vanhurskaan uuden järjestyksen sarastus ovat aivan ovilla. Ne suurenmoiset siunaukset, jotka ovat aivan edessämme joko taivaassa tai maallisessa paratiisissa, antavat meille ”voimakasta rohkaisua” pysyäksemme ”vahvoina uskossa” loppuun saakka ja ”tarttuaksemme eteemme asetettuun toivoon”. – Hepr. 6:17–19.
”Mutta te, rakkaat, rakentamalla itseänne pyhimmän uskonne perustalle ja rukoillen pyhän hengen avulla pitäkää itsenne Jumalan rakkaudessa, samalla kun odotatte Herramme Jeesuksen Kristuksen armoa ikuinen elämä silmämääränä.” – Juud. 20, 21.
[Tekstiruutu s. 19]
SYYT
Uskon puute
Riippumattomuuden henki
Kiittämättömyys
Julkeus
[Tekstiruutu s. 19]
SEURAUKSET
Ilon menetys
Kapinallisuus
Hengellisen ravinnon puute
Lihan teot
[Kuva s. 21]
”Pelastakaa heidät sieppaamalla heidät tulesta”