Ketkä herätetään kuolleista?

”Että kuolleet nousevat ylös, sen Mooseskin on osoittanut.” – Luuk. 20:37.

 1. a) Kuka osoittautui Moosesta suuremmaksi luvatuksi Profeetaksi? b) Mikä on Mooseksen ja Suuremman Profeetan suhde ylösnousemusaiheeseen?

KOLMETUHATTA viisisataa vuotta sitten elänyt profeetta Mooses esikuvasi vielä suurempaa profeettaa, joka oli nouseva Mooseksen omasta rodusta. Korkein Jumala sanoi niin Moosekselle itselleen. (5. Moos. 18:17–19) Tuhat yhdeksänsataa vuotta sitten eli kristillisen ajanlaskumme ensimmäisellä vuosisadalla tunnistettiin tämä Moosesta suurempi luvattu profeetta ihmiseksi, joka suoritti suurempia ihmetekoja kuin Mooses, ihmiseksi, joka tuli saman Jumalan nimessä kuin Mooseskin, ihmiseksi, joka tuli Mooseksen omasta rodusta ja jota kutsuttiin Jeesukseksi Kristukseksi. Lukuisat ihmiset, jotka kuulivat hänen puhuvan, sanoivat: ”Tämä on totisesti se profeetta.” (Joh. 7:40) Hänen julistettiin Jerusalemin temppelissä ja myös Jerusalemin korkeimman oikeuden edessä olevan se Profeetta. (Apt. 3:22–26; 7:37, 38, 52) On näin ollen odotettavissa, että jos Mooses paljasti niin ihmeellisen asian kuin ylösnousemuksen eli kuolleitten herättämisen, niin Jeesuksella Kristuksella Mooseksen kaltaisena, mutta Moosesta suurempana Profeettana oli oleva paljon sanottavaa kuolleitten ylösnousemuksesta. Hän sanoikin paljon siitä. Saihan hän itsekin ylösnousemuksen kuolleista.

 2, 3. Miksi Jeesus nuhteli Matt. 11:20–24:ssä Korasinia, Beetsaidaa ja Kapernaumia?

² Eräässä tilaisuudessa vuonna 31 kristillistä ajanlaskuamme tämä Moosesta suurempi Profeetta mainitsi muinaisia kansoja ja muinaisten kaupunkien asukkaita sekä ilmaisi jotain heidän tulevaisuudestaan. Hän puhui Tyyron, Siidonin ja Sodoman kaupungeista. Me luemme tästä:

³ ”Sitten hän rupesi nuhtelemaan niitä kaupunkeja, joissa useimmat hänen voimalliset tekonsa olivat tapahtuneet, siitä, etteivät ne olleet tehneet parannusta: ’Voi sinua, Korasin! Voi sinua, Beetsaida! Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet teissä, olisivat tapahtuneet Tyyrossa ja Siidonissa, niin nämä jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen. Mutta minä sanon teille: Tyyron ja Siidonin on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin teidän. Ja sinä, Kapernaum, korotetaankohan sinut hamaan taivaaseen? Hamaan [Haadekseen]a on sinun astuttava alas. Sillä jos ne voimalliset teot, jotka ovat tapahtuneet sinussa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, niin se seisoisi vielä tänäkin päivänä. Mutta minä sanon teille: Sodoman maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sinun.’” – Matt. 11:20–24; Luuk. 10:11–15.

 4, 5. a) Osoittiko Jeesus noilla sanoilla, ettei pakanallisella Tyyrolla ja Siidonilla ole ylösnousemusta kuolleista? b) Mitä Hes. 32:21–30 ilmaisee Tyyron ja Siidonin asukkaista?

⁴ Nyt tulee kysymys: Saavatko noiden muinaisten kaupunkien asukkaat ylösnousemuksen kuolleista? Onko meidän ymmärrettävä Jeesuksen tarkoittaneen, että pakanallisen Tyyron ja Siidonin asukkailla on täysin sietämätöntä tuomiopäivänä siksi, että he olivat pakanoita ja ettei heillä ole lainkaan ylösnousemusta? Mutta otaksukaamme, että Tyyron ja Siidonin asukkaat herätetään ja että heillä on siedettävämpää tuomiopäivänä kuin juutalaisella Korasinilla ja Beetsaidalla. Koska Korasinin ja Beetsaidan juutalaisilla on vähemmän suotuisaa odotettavana tuomiopäivänä, niin merkitseekö se sitä, ettei heillä ole lainkaan tilaisuutta eikä siis ylösnousemusta?

⁵ Toisin sanoen, onko meidän ymmärrettävä Jeesuksen sanojen merkitsevän sitä, että juutalaisen Korasinin ja Beetsaidan asukkaat eivät saa ylösnousemusta kuolleista enempää kuin pakanallisen Tyyron ja Siidonin asukkaatkaan? Ei. Hes. 32:21–30 sanoo päinvastoin selvästi, että pakanallisen Siidonin asukkaat ovat Šeolissa eli Haadeksessa eivätkä Gehennassa. Sen tähden heitä odottaa ylösnousemus, kun kuolema ja Haades antavat niissä olevat kuolleet tuomiopäivänä. (Ilm. 20:11–15) Tyyron kaupunki oli Siidonin siirtokunta. Sen kuolleet asukkaat ovat myös Haadeksessa.

 6. Miksi on järkevää, että Tyyron ja Siidonin asukkaat tulevat jälleen elämään ylösnousemuksessa?

⁶ On järkevää, että Tyyron ja Siidonin asukkaat ovat Šeolissa eli Haadeksessa ja tulevat takaisin elämään ylösnousemuksessa. Miksi? Koska Jeesus osoittaa selvästi, etteivät he olleet saavuttaneet sellaista uskonnollista tilaa, missä olisivat ylittäneet mahdollisuuden katua ja palata Jumalan vanhurskauteen. Heille ei ole vielä annettu täydellisintä todistusta Jehova Jumalasta ja hänen pelastusvaltakunnastaan. Jos heille olisi annettu se tilaisuus, minkä Korasinin ja Beetsaidan kaupungit olivat saaneet, niin he ”jo aikaa sitten olisivat säkissä ja tuhassa tehneet parannuksen”. He eivät ole vielä saavuttaneet sitä uskonnollista tilaa, mikä on kuvailtu Hepr. 6:4–6:ssa, ja missä heitä on ”mahdotonta . . . taas uudistaa parannukseen”.

 7. Minkä tilaisuuden ylösnousemus antaa noille muinaisen Tyyron ja Siidonin asukkaille?

⁷ Siidonilaisten ja tyyrolaisten herättäminen tuomiopäivänä antaa heille tilaisuuden saada perusteellisen todistuksen Jeesuksen Kristuksen alaisen Jumalan valtakunnan välityksellä. Silloin he voivat katua vilpittömästi, ikään kuin ”säkissä ja tuhassa”, ei toivoen saavansa elämää Jumalan taivaallisessa valtakunnassa, vaan toivoen iankaikkista elämää kaikkialta paratiisiksi muutetun maan päällä.

 8. Miten kauan Sodoma oli olemassa, ja miksi meidän ei tule päätellä, ettei Kapernaumilla ole ylösnousemusta enempää kuin Sodomallakaan?

⁸ Mitä sanomme sitten muinaisen Sodoman asukkaista, Sodoman, joka naapurikaupunkinsa Gomorran ohella oli olemassa ainoastaan siihen asti, kun Jumala antoi sataa tulta ja tulikiveä taivaasta ja hävitti Sodoman ja sen lähikaupungit? Onko meidän pääteltävä, että tuomiopäivänä ei Sodomalla ole lainkaan helppoa eikä siis helppoa vielä vastuullisemmalla Kapernaumin kaupungillakaan ja että sen tähden ei Karpernaumilla enempää kuin Sodomallakaan ole ylösnousemusta? Ei. Miksi ei? Koska Jeesus rinnasti Sodoman Tyyroon ja Siidoniin.

 9. a) Miten tiedämme, olivatko Sodoman ihmiset ylittäneet katumuksen hengellisen rajan vai eivät? b) Miten Hes. 16:46–61 puhuu Sodomasta?

⁹ Samoin kuin Tyyron ja Siidonin tapauksessa Jeesus osoitti, että niin paha kuin Sodoma olikin, se ei ollut tullut siihen tilaan, ettei se voisi katua. Siitä syystä Jeesus sanoi, että jos hänen voimatekonsa, jotka tapahtuivat Kapernaumissa, olisivat tapahtuneet Sodomassa, ”se seisoisi vielä” Jeesuksen päivänäkin. Ja tässä yhteydessä Jeesus sanoi, että Kapernaum, joka oli ollut hengellisessä merkityksessä korotettu taivaaseen, alennettaisiin Haadekseen, ei Gehennaan. Taivaan korkeutta ja Haadeksen eli Šeolin syvyyttä vastakohtina käyttäen Jeesus tarkoitti sitä, että Kapernaum oli kokeva syvimmän alennuksen. Vaikka tuo kaupunki oli Jeesuksen suuresti suosima, sitä ei ole enää olemassa enempää kuin Sodomaakaan. Mutta jos Sodomalla olisi ollut Kapernaumin tilaisuus, Sodomassa olisi ollut kymmenen tai useampia vanhurskaita ihmisiä ja se olisi ollut olemassa yli tuhatyhdeksänsataa vuotta kauemmin aina Jeesuksen päiviin ja kauemminkin. Sodoman kuolleitten ihmisten hengellinen toipuminen ei ole siis toivoton. (1. Moos. 18:22–32) Hes. 16:46–61 puhuu toiveikkaasti muinaisiin sodomalaisiin verrattavista ihmisistä.

10. Mitä Jeesus sanoi Sodomasta ja Gomorrasta lähettäessään opetuslapsensa saarnaamaan ja miksi?

¹⁰ Kun Jeesus lähetti opetuslapsensa saarnaamaan Jumalan valtakuntaa ”Israelin huoneen kadonneille lampaille”, niin hän sanoi heille: ”Missä teitä ei oteta vastaan eikä teidän sanojanne kuulla, lähtekää pois siitä talosta tai siitä kaupungista ja pudistakaa tomu jaloistanne. Totisesti minä sanon teille: Sodoman ja Gomorran maan on tuomiopäivänä oleva helpompi kuin sen kaupungin.” (Matt. 10:14, 15; Luuk. 10:10–12) Miksi oli niin? Siksi, että Sodoma ja Gomorra eivät saaneet sellaista todistusta Jumalan valtakunnasta.

11. Missä määrin Sodoma sai todistuksen erityisesti siihen verrattuna, mikä Kapernaumille annettiin?

¹¹ On totta, että Aabrahamin veljenpoika Loot asettui asumaan Sodomaan, mutta Lootilla ei ollut Valtakunnan sanomaa, eikä hän voinut esittää sitä sodomalaisille. Hän kihlasi kaksi tytärtäänkin kahdelle sodomalaismiehelle. On myös totta, että kaksi Jehova Jumalan enkeliä vieraili Sodoman kaupungissa, mutta se tapahtui ainoastaan yhdeksi yöksi jäämistä ja kaupungin ensikäden tarkastusta varten, eikä Jumalan valtakunnan saarnaamiseksi Sodomalle. Se, mitä sitten tapahtui enkeleille sinä yönä, osoitti todella Sodoman miesten syvän rappeutuneisuuden. Mutta Sodomalle ei saarnattu lainkaan katumuksen eikä kääntymyksen eikä iankaikkisen pelastuksen sanomaa. Ainoastaan Lootin tulevia vävyjä varoitettiin tulevasta tuhosta. He eivät ilmeisesti saaneet sellaista todistusta Valtakunnasta kuin Kapernaumin kaupunki sai Jeesuksen ja hänen apostoliensa päivinä. – 1. Moos. 13:12, 13; 19:1–29.

PROFEETALLINEN ESIKUVA

12, 13. a) Millaisissa epäsuotuisissa olosuhteissa sodomalaiset olivat, mutta mikä kaupunki osoittautui hengellisesti pahemmaksi kuin he? b) Mitkä kysymykset heräävät Sodoman hävityksestä 2. Piet. 2:6–10:n valossa?

¹² Jehova Jumalan enkelit eivät löytäneet edes kymmentä vanhurskasta miestä Sodomasta, puhumattakaan vanhurskaista naisista. Sodomalaiset olivat kanaanilaisia ja sen tähden sen kirouksen alaisia, minkä patriarkka Nooa julisti heidän esi-isälleen Kanaanille. (1. Moos. 9:20–25; 10:19) Mutta suhteellisesti puhuen Jeesuksen ajan Kapernaumin kaupunki oli pahemmassa hengellisessä tilassa ja tuomittavampi kuin Sodoma. Oliko näin ollen taivaasta tulleella tulella ja tulikivellä suoritettu Sodoman asukkaitten hävitys iankaikkinen tuho? Vai oliko se kuvaus niiden ihmisten ikuisesta hävityksestä, jotka rikkovat samanlaisia periaatteita, mutta moitittavammassa mitassa? Mitä 2. Piet. 2:6–10 sanoo tästä? Me luemme:

¹³ ”Hän poltti poroksi Sodoman ja Gomorran kaupungit ja tuomitsi ne häviöön, asettaen ne varoitukseksi niille, jotka vastedes jumalattomasti elävät. Kuitenkin hän pelasti hurskaan Lootin, jota rietasten vaellus irstaudessa vaivasi; sillä asuessaan heidän keskuudessansa tuo hurskas mies kiusaantui hurskaassa sielussaan joka päivä heidän pahain tekojensa tähden, joita hänen täytyi nähdä ja kuulla. Näin Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina [hävitettäviksi, Um; pidätettäviksi, Um, reunah., v:n 1950 painos] väärät, ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden.”

14. Missä määrin Loot sai pelastuksen, ja millä tavalla Sodoman hävitys oli oleva esimerkkinä?

¹⁴ Loot pelastettiin Sodoman hävityksestä, mutta häntä ei ole vielä täysin pelastettu iankaikkiseen elämään Jumalan valtakunnan alaisuudessa. Hän tarvitsee ylösnousemusta sitä varten. Pane nyt merkille, että 2. Piet. 2:6 sanoo Sodoman ja Gomorran hävityksen tapahtuneen ainoastaan ”varoitukseksi”, joka oli täynnä opetusta jumalisille kristityille sen suhteen, mitä heille tapahtuu, jos he pysyvät uskollisina Jehova Jumalalle, ja mitä heille tapahtuu varmasti, jos he noudattavat Sodoman ja Gomorran ihmisten elintapaa.

15. a) Sanooko Pietari, että Sodoman ja Gomorran asukkaat hävitettiin iäksi? b) Keiden Pietari sanoo 2. Piet. 2:12, 13:ssa tulevan ikuisesti hävitetyiksi ja miksi?

¹⁵ Olivatko nuo sodomalaiset pahempia kuin muutkaan kanaanilaiset? Eivät 3. Moos. 18:21–28:n mukaan. Eikä Pietari sano sodomalaisia ja gomorralaisia hävitetyn iäksi. Mutta antautuneet kristityt, jotka ovat vastuullisemmassa asemassa kuin Sodoma ja Gomorra, niin, vastuullisemmassa asemassa kuin epäuskoinen Kapernaumkin, piti hävitettämän iäksi. Siitä syystä 2. Piet. 2:12, 13 sanookin antautuneista, kastetuista kristityistä, jotka turmeltuvat: ”Niinkuin järjettömät, luonnostaan pyydystettäviksi ja häviämään syntyneet eläimet, niin joutuvat myös nämä, kun herjaavat sitä, mitä eivät tunne, häviämään omaan turmelukseensa, saaden vääryyden palkan.” He kärsivät samanlaisen hävityksen kuin eläimet.

16, 17. Miten Juud. 7:n Sodomaa ja Gomorraa koskevat sanat on luettava sopusoinnussa 2. Piet. 2:6:n sanojen kanssa?

¹⁶ Sodoma ja Gomorra pyyhkäistiin pois ainiaaksi kaupunkeina, ne eivät jääneet kaupunkeina olemaan Jeesuksen aikaan saakka. Mutta miten on noiden kaupunkien hävitettyjen asukkaitten laita? Meidän täytyy muistaa, mitä kristitty apostoli Pietari sanoi edellä, kun nyt luemme seuraavat sanat: ”Samoin kuin Sodoma ja Gomorra ja niiden ympärillä olevat kaupungit, jotka samalla tavalla kuin nekin harjoittivat haureutta ja eksyivät luonnottomiin lihanhimoihin, ovat varoittavana esimerkkinä, kärsiessään iankaikkisen tulen rangaistusta.” – Juud. 7.

¹⁷ Sodoman ja Gomorran asukkaista tehtiin siis ”varoittava esimerkki”, koska heidän ei sallittu olla olemassa Jeesuksen Kristuksen ja Pietarin ja Juudaan eikä toisten opetuslasten aikaan asti. Sodoman ja Gomorran ihmisiä ei kuitenkaan tuomittu Gehennaan eikä heitetty ”järveen, joka tulta ja tulikiveä palaa”, vaan heistä tehtiin varoittava esimerkki uskottomille kristityille (”jotka . . . jumalattomasti elävät”), joita rangaistaan ”iankaikkisella tulella” eli ikuisella tuholla. – Ilm. 20:14, 15; 21:8; 2. Piet. 2:6.

18. Miten kristityt, ’jotka jumalattomasti elävät’, kärsivät ankaramman rangaistuksen kuin Sodoman ja Gomorran asukkaat?

¹⁸ Jumalan enkeli hävitti suoranaisesti Sodoman ja Gomorran asukkaat tulikivellä sekoitetulla tulella, jonka vaikutukset sodomalaisiin ja gomorralaisiin olivat jatkuneet noin kaksituhatta vuotta aina Jeesuksen ja Pietarin ja Juudaan päiviin asti. Heillä ei ollut siis sitä tilaisuutta, mikä juutalaisen Kapernaumin asukkailla oli Jeesuksen aikana. Mutta ne antautuneet kristityt, jotka tulevat uskottomiksi ja jäljittelevät noita muinaisia ihmisiä, kärsivät ”ankaramman rangaistuksen”, iankaikkisen hävityksen, mitä kuvataan ”iankaikkisella tulella”. – Hepr. 10:29.

19. a) Mistä Pietari ja Juudas varoittivat siis kristittyjä? b) Minkä ”Kristuksen opin alkeitten” arvostuksen uskottomat kristityt kadottavat Hepr. 6:1–8:n mukaan?

¹⁹ Sekä Pietari että Juudas varoittivat kirjoituksillaan kristittyjä joutumasta ”Gehennan tuomion” (Um) alaisiksi ja siten tuomituiksi iankaikkiseen hävitykseen, mikä merkitsisi sitä, ettei heillä kuoltuaan olisi ylösnousemusta. Kristinuskoon kääntyneille heprealaisille lähetetyn kirjeen laatija antaa meille lisätietoja syystä, miksi uskoton kristitty tuomitaan tuhoon ilman ylösnousemustoivoa. Hepr. 6:1–8 selittää, että kristityt, jotka eivät ’pyri täydellisyyteen’, menettävät ymmärryksensä myös ”Kristuksen opin alkeitten” suhteen, jotka merkitsevät ”parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta”. Siinä on tärkeä syy meille ’pyrkiä täydellisyyteen’. Miksi?

20. Miksi kristittyjen tulee ’pyrkiä täydellisyyteen’ Hepr. 6:4–8:n mukaan?

²⁰ ”Sillä mahdotonta on niitä, jotka kerran ovat valistetut ja taivaallista lahjaa maistaneet ja Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet ja maistaneet Jumalan hyvää sanaa ja tulevan maailman ajan voimia, ja sitten ovat luopuneet – taas uudistaa parannukseen, he kun jälleen itsellensä ristiinnaulitsevat Jumalan Pojan ja häntä julki häpäisevät. Sillä maa, joka särpii sisäänsä sen päälle usein tulevan sateen ja kantaa kasvun hyödyksi niille, joita varten sitä viljelläänkin, saa siunauksen Jumalalta; mutta se, joka tuottaa orjantappuroita ja ohdakkeita, on kelvoton ja lähellä kirousta, ja sen loppu on, että se poltetaan.” – Hepr. 6:4–8.

21. Minkä synnin sellaiset kristityt tekevät lopulta tahallisesti, ja miksi ylösnousemuksen antaminen heille olisi turhaa?

²¹ Sellaiset ”Pyhästä Hengestä osallisiksi tulleet” kristityt, jotka lankeavat pois, tekevät lopulta tahallaan syntiä pyhää henkeä vastaan ja paaduttavat itsensä, niin etteivät koskaan kadu. Sellaisen synnin pyhää henkeä vastaan Jeesus Kristus mainitsi juutalaisille, jotka ilkeämielisesti selittivät väärin Jumalan pyhän hengen toiminnan hänen kauttaan. Jeesus sanoi: ”Sentähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anneta anteeksi. Ja jos joku sanoo sanan Ihmisen Poikaa vastaan, niin hänelle annetaan anteeksi; mutta jos joku sanoo jotakin Pyhää Henkeä vastaan, niin hänelle ei anteeksi anneta, ei tässä maailmassa eikä tulevassa.” (Matt. 12:31, 32) Jos siis sellaiset herätettäisiin elämään siinä asiainjärjestelmässä, mikä tulee Jumalan valtakunnan alaisuudessa, niin mitään ei voitettaisi ja tilaisuus menisi hukkaan.

22. Miksi kristittyjen on Hepr. 10:26–31:n mukaan kokoonnuttava säännöllisesti yhteen valistaakseen toisiaan?

²² Aidot kristityt haluavat välttää joutumista ”Gehennan tuomion” alaisiksi. Heidän on sen tähden kokoonnuttava yhteen säännöllisesti ja rohkaistava toisiaan sekä vahvistettava toisiaan hengellisesti. Miksi? Hepr. 10:26–31 vastaa: ”Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus [Jumalan puolelta], joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: ’Minun on kosto, minä olen maksava’; ja vielä: ’Herra on tuomitseva kansansa’. Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.”

’KUINKA PALJON ANKARAMPI’?

23. Miten paljon ankarampi on uskottomien kristittyjen rangaistus kuin niiden juutalaisten, jotka halveksivat Mooseksen lakia?

²³ Jeesus Kristus ei kuole uudelleen niiden edestä, jotka ovat kristittyinä valistuneet totuuden täsmällisellä tiedolla, mutta jotka sen jälkeen tekevät tahallaan syntiä. Nämä hylkäävät Jumalan Pojan, itse Jeesuksen Kristuksen, eivätkä pidä Jeesuksen verta sen arvokkaampana lunastamisessa ja pyhittämisessä ja liittojen vahvistamisessa kuin kenenkään toisen ihmisen verta. Kun he siis hylkäävät Jeesuksen täydellisen ihmisuhrin, niin mikä uhri heillä olisi jäljellä, joka voitaisiin uhrata Jumalalle heidän tahallisen syntinsä poistamiseksi? Ei mitään! Sen tähden heidät tuomitaan kuolemassa Gehennaan, ”tuliseen järveen” eli ”toiseen kuolemaan”. He eivät mene Haadekseen eli Šeoliin, mistä ylösnousemus on mahdollinen. Näin ollen heidän rangaistuksensa on ”ankarampi” kuin niiden israelilaisten, jotka surmattiin ”armotta” Mooseksen lain halveksimisen takia, Mooseksen, joka oli vain Jeesuksen Kristuksen profeetallinen esikuva.

24. Mitä ylösnousemusta nuo kristityt ensin odottivat, mutta minkä he kärsivät kuollessaan?

²⁴ Tahallisella kristityllä synnintekijällä ei ole sen tähden ylösnousemusta. Ylösnousemus, jota hän ensin odotti Jumalan hengestäsiinneenä lapsena, oli ”ensimmäinen ylösnousemus”, niiden 144 000 opetuslapsen ylösnousemus, jotka saavat elämän Kuningas-Papin Jeesuksen Kristuksen perijätovereina näkymättömissä taivaissa. Mutta tahallinen, anteeksi antamaton synti pyyhkäisee pois kaikki mahdollisuudet päästä tällaiseen ylösnousemukseen loistoisaan taivaalliseen elämään. Häntä kohtaa hänen kuollessaan lihassa iankaikkinen hävitys ”elävän Jumalan käsissä”.

25, 26. a) Vaikkei Juudas Iskariot ollutkaan siinnyt vuonna 33 taivaalliseen toivoon, niin miksi hänelle annettiin ”ankarampi” rangaistus? b) Mihin Juudas Iskariot meni kuollessaan ja miksi?

²⁵ Juudas Iskariot oli kristitty, joka lankesi elävän Jumalan käsiin ja sai palkakseen iankaikkisen hävityksen ”ankaramman” rangaistuksen. Juudas ei elänyt kristillisen ajanlaskumme vuoden 33 helluntaipäivään asti, jotta olisi tullut kastetuksi pyhällä hengellä ja Isän Jumalan siittämäksi taivaalliseen toivoon. Mutta hänet oli valittu Jeesuksen Kristuksen apostoliksi ja hänelle oli annettu erikoisvaltuuksia pyhän hengen avulla, kun hänet lähetettiin niiden yhdentoista muun apostolin kanssa saarnaamistyöhön. (Matt. 10:1–8) Kuitenkin Juudas petti Pelastajansa Jeesuksen Kristuksen, ei saadakseen iankaikkisen pelastuksen, vaan saadakseen kolmekymmentä hopearahaa Mestarinsa murhanhimoisilta vihollisilta.

²⁶ Juudas Iskariot kävi kauppaa niiden kanssa, joiden Jeesus sanoi tekevän sellaisia käännynnäisiä, joista tuli kaksi kertaa niin pahoja Gehennan lapsia kuin he, jotka itsekin olivat ”Gehennan tuomion” alaisia. (Matt. 23:15, 33) Juudas hylkäsi ”Jumalan Karitsan” uhrina. Näin ollen hänellä ei ole uhria uhrattavaksi tahallisen syntinsä edestä. Hänestä tuli siis ”kadotuksen lapsi”. Kun hän teki itsemurhan, hän meni Gehennaan. Hän ei saa ylösnousemusta edes lihassa maan päällä. – Joh. 6:70, 71; 17:12.

27–29. a) Kuka on toinen ”kadotuksen lapsi”, josta Paavali puhuu? b) Mitä Paavali sanoo hänestä 2. Tess. 2:3–12:ssa?

²⁷ Paitsi Juudasta on toinenkin ”kadotuksen lapsi”, josta apostoli Paavali puhuu. Tämä ei ole Juudas Iskariotin kaltainen yksilö, vaan kristityiksi tunnustautuvien luokka, joka on tullut näyttämölle vuoden 33 helluntain jälkeen ja erityisesti Jeesuksen Kristuksen kahdentoista uskollisen apostolin kuoleman jälkeen. Tämä luokka, joka tunnetaan ”kadotuksen lapsena”, koostuu nimikristillisistä johtajista, jotka ovat langenneet pois Pyhässä Raamatussa opetetuista tosikristillisistä opeista ja joista on tullut Jumalan lain rikkojia, vaikka he yhä ovat olevinaan Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen seuraajia. He ovat järjestäytyneet kristikunnan uskonnolliseksi papistoksi, joka on nykyään Suuren Babylonin (väärän uskonnon maailmanmahdin) vallitseva osa. 2. Tess. 2:3–12:ssa Paavali varoittaa meitä tästä ”kadotuksen lapsesta”:

²⁸ ”Älkää antako kenenkään vietellä itseänne millään tavalla. Sillä se päivä ei tule, ennenkuin luopumus ensin tapahtuu ja laittomuuden ihminen ilmestyy, kadotuksen lapsi, tuo vastustaja, joka korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tahi jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala. Ettekö muista, että minä, kun vielä olin teidän tykönänne, sanoin tämän teille? Ja nyt te tiedätte, mikä pidättää, niin että hän vasta ajallansa ilmestyy.

²⁹ ”Sillä laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa; jahka vain tulee tieltä poistetuksi se, joka nyt vielä pidättää, niin silloin ilmestyy tuo laiton, jonka Herra Jeesus on surmaava suunsa henkäyksellä ja tuhoava tulemuksensa ilmestyksellä, tuo, jonka tulemus tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.”

30. Miten on ilmeistä, ketä vastaan tämän ”kadotuksen lapsen” ”laittomuus” kohdistuu, ja mihin saakka hänet pidettiin kurissa?

³⁰ Tämän kollektiivisen eli monesta koostuneen ”laittomuuden ihmisen” eli ”synnin ihmisen” (Ak; As; Dy) laittomuus on korkeinta Jumalaa vastaan. Se ilmenee siitä seikasta, että tämä laiton yrittää korottautua kaiken jumalana kunnioitetun yläpuolelle. Yrittääpä hän ottaa tosi Jumalan paikankin hänen hengellisessä temppelissään. Tämä laiton haluaa palvontaa ja kunnioitusta itselleen ja syrjäyttää Jumalan Pyhän Raamatun uskonnollisten perimätietojen ja pakanallisten oppien tieltä. Hän on täynnä uskonnollista petosta ja Saatana Perkeleen, alkuperäisen valehtelijan, halukas väline. Tämä laiton pidettiin kurissa kahdentoista uskollisen apostolin kuolemaan saakka. Sen jälkeen hän työntäytyi eteenpäin helpommin ja lisäsi valtaansa niihin nähden, jotka väittivät olevansa kristittyjä.

31. a) Miksi nimitys ”kadotuksen lapsi” on sopiva hänelle? b) Miksi ei ole outoa, että kristikunnan papit vastustavat Valtakunnan sanomaa?

³¹ Mutta Herra Jeesus surmaa ollessaan läsnä taivaallisessa valtakunnassaan tämän laittoman ja tuhoaa hänet. Hän hävittää perusteellisesti tämän laittoman, mistä syystä häntä kutsutaankin ”kadotuksen lapseksi”. Ne, jotka ovat muodostaneet tämän ”laittomuuden ihmisen” kuluneitten tuhannen yhdeksänsadan vuoden aikana, saavat epäsuotuisan tuomion ja tuomitaan Gehennaan kukin kuollessaan. He eivät saa ylösnousemusta enempää kuin tuo toinenkaan ”kadotuksen lapsi”, nimittäin Juudas Iskariot. He eivät suoraan sanoen rakasta pelastukseen johtavaa totuutta. Siksi he uskovat valheen ja levittävät itsepintaisesti eksytystä. Ei ole näin ollen outoa, että kristikunnan papit vastustavat Jumalan messiaanisen valtakunnan sanomaa ja vainoavat sen sanansaattajia. Kun Suuri Babylon hävitetään iäksi, niin tämä ”laittomuuden ihminen” tuhotaan myös ”Gehennan tuomiolla”.

”PAHA PALVELIJA”

32. Mikä toinenkin kristityksi tunnustautuva ryhmä tuomitaan hävitykseen Matt. 24:45–51:ssä olevassa vertauksessa palvelijoista?

³² Toinen kristityksi väittäytyvä ryhmä, joka saa saman tuomion kuin ”laittomuuden ihminen”, on se ryhmä, jota Jeesus kutsui profeetallisesti ”pahaksi palvelijaksi” eli ”pahaksi orjaksi”. (Matt. 24:48–51, suom., Um; Luuk. 12:45, 46) Nämä ovat antautuneita ja kastettuja kristittyjä, jotka ovat siinneet Jumalan hengestä taivaalliseen toivoon ja jotka ovat liittyneet uskollisen kristillisen seurakunnan yhteyteen, jota Jeesus sanoi ”uskolliseksi ja ymmärtäväiseksi palvelijaksi” eli ”uskolliseksi ja ymmärtäväiseksi orjaksi”. (Matt. 24:45–47, suom., Um) Mutta tämä ”pahan palvelijan” luokka tulee kapinalliseksi ja yrittää hoitaa Herran asioita oman mielensä mukaan sekä palvelee itseään lihallisen hillittömän halunsa mukaan ja kohtelee pahasti ”uskolliseen ja ymmärtäväiseen palvelija”-luokkaan kuuluvia.

33. a) Miksi ”pahan palvelijan” luokka on moitittavampi kuin Herran huonekunnan ulkopuolella olevat ulkokultailijat? b) Minkä muiden Jeesuksen vertauksessa kuvattujen luokkien kanssa tämä palvelija osoitetaan samanlaiseksi?

³³ Herra Jeesus Kristus tavoittaa ”pahan palvelijan” juuri tällaisesta huonosta käyttäytymisestä. Hän rankaisee häntä ”ankarimmin” ja ajaa hänet pois talosta uskonnollisten ulkokultailijoiden pariin, mihin tämä ”pahan palvelijan” luokka kuuluu. Koska kristittyjen ”pahan palvelijan” luokka on ollut Herran todellisessa huonekunnassa ja koska sille on ollut uskottu hänen arvokkaat hengelliset asiansa, niin se on vielä moitittavampi kuin huoneen ulkopuolella olevat ulkokultailijat. He ovat lisäksi syypäitä petturuuteen uskollisia kristittyjä veljiään kohtaan, samoin kuin Juudas Iskariotkin oli Herraa Jeesusta Kristusta kohtaan. He eivät saa ylösnousemusta enempää kuin Juudaskaan. Samanlainen kuin ”pahan palvelijan” luokka tai siihen sisältyvä on ”paha ja laiska palvelija”, joka sai yhden leiviskän Herraltaan, kuten on kuvattu Jeesuksen vertauksessa Matt. 25:15, 16, 22–30; niin ikään se ”paha palvelija”, joka kieltäytyi käymästä kauppaa Herransa yhdellä leiviskällä, niin kuin Jeesus kuvailee Luuk. 19:13, 20–27:ssä. Pyhä Raamattu ei anna mitään toivoa sellaisten ylösnousemuksesta taivaalliseen elämään.

[Alaviitteet]