Kypsyyden tavoitteleminen uuden maailman yhteiskunnassa

”Tee äärimmäisesi osoittautuaksesi hyväksytyksi Jumalalle, työmieheksi, jolla ei ole mitään hävettävää, joka käsittelee totuuden sanaa oikein.” – 2. Tim. 2:15, Um.

 1, 2. a) Minkä tulee olla kristityn haluna elämässä, ja mitä hänen tulee tehdä sen saavuttamiseksi? b) Mitä siihen sisältyy, ja mikä seuraus siitä on asianomaiselle?

TAVOITTELEMINEN merkitsee ponnistelua lopullisen päämäärän saavuttamiseksi. Kristityn evankeliuminpalvelijan pyrkimyksenä on saada Jehovan hyväksymys, eikä ole mitään muuta siihen verrattavaa. Menestymisen varmistamiseksi tässä Jumalan sana kehottaa meitä: ”Tee äärimmäisesi.” Kehittyminen kypsyyteen on tietysti se tie, mikä täytyy vaeltaa kristillisen elämämme aikana. Sen arvo muihin elämän asioihin nähden kuvattiin eloisasti Paavalin sanoissa: ”Niinpä minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen minun Herrani, tuntemisen rinnalla.” Meidän tulee pitää yhtä suuressa arvossa viisauden ja kypsyyden hankkimista elämänvaelluksessamme nykyään. – Fil. 3:8.

² Siihen sisältyy paljon. Tutkimista, niin, paljon tutkimista, ja se vaatii aikaa ja henkistä ponnistelua. Mutta tarvitaan enemmänkin kuin tutkimista, koska kypsä kristitty evankeliuminpalvelija haluaa saavuttaa ”täysikasvuisen miehuuden” mitan ja omata yleispätevän käsityskyvyn voidakseen toimittaa arvokasta elämääantavaa opetusta toisille. Mitä suurempi omattu tietomäärä on, sitä suurempi on usko sekä vakaumus ja ilo ynnä vastuu.

 3. Millaiset tietolähteet tulee poistaa tutkittaessa?

³ Tutkiminen on työtä, ja samoin kuin ruumiillinen harjoittelu ja työ kehittävät ruumista, niin mielen toiminta laajentaa henkisiä kykyjä. Sen soveltaminen säännöllisesti käytäntöön on hedelmällisintä noudattaessaan kouluvalistuksen totunnaista mallia. Ajan käyttö on ilmeisesti tärkeä. Tässä oppikurssissa on aineistolähde yhtä tärkeä. Muista neuvo: ”Tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä.” Kun Paavali oli neuvonut kristittyjä tekemään äärimmäisensä palvellakseen Jehovaa, niin hän jatkoi kehottaen heitä karttamaan sellaisia tietolähteitä, mitkä loukkaavat sitä, mikä on vanhurskasta, tämän vanhan maailman asioilla: ”Karta tyhjiä puheita, mitkä loukkaavat sitä, mikä on pyhää; sillä he etenevät yhä suurempaan jumalattomuuteen.” Tämä on riittävä syy moisen tiedon poistamiseen tarkoin määrätystä ja varjellusta vaelluksestaan, koska pääkiinnostus koskee iankaikkisen elämän lähdettä ja siihen elämään pääsemisen edellytyksiä, jotta olisi mahdollista käsitellä ”totuuden sanaa oikein”. – 1. Kor. 3:19; 2. Tim. 2:16, 15, Um.

 4. a) Millaista tietoa saamme tutkimisesta? b) Riittääkö tutkiminen yksin?

⁴ Oppiaikana kerääntyy tietoa ja viisautta tavalla, mikä on jossain määrin verrattavissa siihen, kun lääketieteen opiskelija menee yliopistoon ja oppii lääkärin taidon perusteellisen opintokurssin avulla, mikä perustuu jatkuvan edistymisen järjestelmälliseen suunnitelmaan. Ensin on tiedon hankkiminen teoreettista, suureksi osaksi kirjoista ja luennoista saatavaa, ja sitä täytyy seurata käytännöllinen sovellutus, ennen kuin henkilöstä tulee praktiikkaa harjoittava lääkäri tai kirurgi. Pelkkä kurssin lopettaminen ei itsessään tee häntä päteväksi lääkäriksi, koska käytännöllinen harjoittelu on vielä välttämätön. Näin on Jehovan palvelijankin laita, koska Hän kehottaa Sanassaan kaikkia ”olemaan sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita”. – Jaak. 1:22.

 5. Miksi tutkiminen ei yksistään tee evankeliuminpalvelijaa?

⁵ Vaikka on totta, että huolellinen tutkiminen ja valmistautuminen on toivottava hyvän opettavaisen aineiston saamiseksi, niin hyvä harjoittelu on silti välttämätön, niin kuin ei lääketieteen opiskelijakaan suorita leikkausta heti tutkinnot suoritettuaan. Hän työskentelee sen sijaan jonkun kypsän lääkärin kanssa huomattavan pitkän ajan oppiakseen soveltamaan teoreettisia tietojaan, mitkä hän oli saanut varhaisemmassa opiskelussaan. Niin on evankeliuminpalvelijankin laita. Hän saa valmennusta seuraamalla kypsien evankeliuminpalvelijoitten mukana, ja sillä tavalla hän edistyy, niin että voi tulla tehokkaaksi sanan tekijäksi. Hän voi pian kehittyä ovelta-ovelle-palveluksessaan samoin kuin ensimmäisen vuosisadan kristitytkin tekivät, ja sitten hän on kykenevä jatkamaan ja suorittamaan seuraavaa palvelusmuotoa, käymään ihmisten luona heidän kodeissaan, joissa on ilmennyt kiinnostusta, ja lopulta muodostamaan Raamatun kotitutkisteluja.

 6. a) Miten voidaan mitata oman kypsyyden edistymistä? b) Mitä kypsä evankeliuminpalvelija tekee jatkuvasti?

⁶ Kypsyydentavoittelussaan uudella evankeliuminpalvelijalla tulee olla hyvä tasapaino palvelustyössään. Kun se kehitysaste on saavutettu, henkilö ei pysähdy tähän kohtaan, koska hän osallistuu mielellään myöskin toisten kypsymiseen, kun hän kypsyy siinä määrin, että hän voi auttaa toisia. Hän on sen tähden valpas ja tutkii kykyään opettaa sitä uutta henkilöä, jota hän auttaa tai valmentaa, varmistuakseen siitä, että hän antaa oikean esimerkin ja sopivan neuvon tuolle toiselle, jotta tämä vuorostaan saavuttaisi samalla tavalla kypsyyden. Kun hän voi auttaa toisia ja huomioida tuon uuden evankeliuminpalvelijan muokkautumista kuin savi savenvalajan käsissä, niin se tuottaa ilon hänen sydämelleen. Kun tämä todella kypsä evankeliuminpalvelija ja opettaja on sitten saavuttanut sen kehitysvaiheen, niin hän lähtee auttamaan uusia kenttäpalveluksessa, tutkistelussa ja raamatullisiin kysymyksiin vastaamisessa sekä kaikilla muillakin mahdollisilla tavoilla, mitkä ovat rakentavia. Ei ole mitään niin palkitsevaa ja tyydyttävää kuin sen rakkauden siteen huomaaminen, mikä kehittyy opettavan ja apua saavan välille. Tässä veljeyden läheisyydessä on kestävyyden sävy.

KYPSYYS MIEHISSÄ

 7. a) Mitä Raamattu sanoo kypsyydestä? b) Miten ’täysikasvuinen mies’ vartioi käytöstään?

⁷ Raamatussa puhutaan kiittäen kristittyjen veljien eli evankeliuminpalvelijain kehitetystä kypsyydestä. ”Vanhimpia [kypsiä miehiä], jotka seurakuntaa hyvin hoitavat, pidettäköön kahdenkertaisen kunnian ansainneina, varsinkin niitä, jotka sanassa ja opetuksessa työtä tekevät.” Täysi-ikäistä miestä vaaditaan todellakin nyt puhumaan ja saarnaamaan jatkuvasti tätä Valtakunnan hyvää uutista sekä auttamaan toisia, jotka mahdollisesti haluavat tehdä samoin, koska kun tuollainen henkilö kiinnittää alituista huomiota itseensä ja palvelukseensa, se on suuriarvoista hänelle. Kun kypsän miehen käytös on näiden esitettyjen ajatusten mukainen, niin hän käsittelee oikein totuuden sanaa. – 1. Tim. 5:17; 4:16; 2. Tim. 2:15.

 8. Mitkä ovat mm. kristityn evankeliuminpalvelijan velvollisuuksia?

⁸ Kristitylle evankeliuminpalvelijalle on myös annettu vastuu ehkä vaimonsa tai toisten huonekuntansa naisten hengellisestä hyvinvoinnista. Samoin kuin Kristus Jeesus huolehtii ruumiinsa jäsenistä, miehenkin täytyy suojella sitä vaimoa, joka on yhtä lihaa hänen kanssaan, sekä huonekuntansa lapsia ja seurakunnassa olevia kristittyjä miehiä ja naisia.

KYPSYYS NAISISSA

 9. Mitä kristityt naiset tunnustavat huonekunnassa?

⁹ Kristittyjen naisten eli sisarten täytyy tunnustaa päänsä, jotta he voisivat ymmärtää täysin asemansa ja käyttäytymistapansa, mikä koituu heidän kypsyydekseen. Naineita naisia kehotetaan rakastamaan miestään. Se on ansiokasta.

10. Millaista huomiota osoitettiin Foibelle ja miksi?

¹⁰ Varhaiskristillisen seurakunnan naisia kohtaan osoitettiin ystävällistä huomiota, ja he saivat kiitosta. Eräs täten huomattu oli Foibe, jota kohtaan apostoli Paavali oli erittäin hienotunteinen. ”Minä suljen teidän suosioonne sisaremme Foiben, joka on Kenkrean seurakunnan palvelija, että otatte hänet vastaan Herrassa, niinkuin pyhien sopii, ja autatte häntä kaikessa, missä hän teitä tarvitsee; sillä hän on ollut monelle avuksi ja myöskin minulle.” (Room. 16:1, 2) Nämä huomautukset osoittavat, että Foibe oli kypsä evankeliuminpalvelija seurakunnassa, niitä ajatteleva, jotka olivat hänen ympärillään, sekä niitä, jotka työskentelivät ahkerasti Jehovan palveluksessa.

11. a) Mitä kiitettäviä ominaisuuksia on kypsillä sisarilla? b) Millaisesta käytöksestä Paavali varoitti?

¹¹ Filippuksen neljä tytärtä, jotka olivat neitsyitä, käyttäytyivät sopivasti arvostaen täysin Jehovan sanaa, koska se sanoo heidän profetoineen eli toimineen evankeliuminpalvelijoina. (Apt. 21:9) Toisia sellaisen naisen kiitettäviä ominaisuuksia, joka ilmaisee kypsää käytöstä, esittää Paavali Timoteukselle kirjoittamassaan kirjeessä puhuen sellaisesta, ”joka on ollut yhden miehen vaimo, josta on todistettu, että hän on tehnyt hyviä töitä, on lapsia kasvattanut, vieraita holhonnut, pyhien jalkoja pessyt, ahdistettuja auttanut ja kaiken hyvän tekemistä harrastanut”. Pitäen kiinni näistä hyvistä periaatteista vanhahko nainen eli leski, joka on elänyt elämänsä hyväksyttävällä tavalla, osoittaa olevansa huomaavaisuuden arvoinen. Ominaisuudet, jotka eivät ole kiitettäviä, mutta jotka apostoli Paavali saattaa huomioomme, jottei niitä osoitettaisi, ovat seuraavanlaisia: ”He oppivat kylää kierrellessään vielä laiskoiksikin, eikä ainoastaan laiskoiksi, vaan myös juoruisiksi ja monitouhuisiksi [toisten asioihin sekaantuviksi, Um] ja sopimattomia puhumaan.” – 1. Tim. 5:9–13.

12. Mitkä ovat muita kypsän naisen ominaisuuksia?

¹² Naiset, joiden käytös on ollut sellainen, että se on saanut Jehovan hyväksymyksen, ovat olleet antautuneita huonekuntansa pään miellyttämiseen, he ovat tehneet hyvää aviomiehelleen, perheelleen ja ympärillään oleville. Kristitty vaimo on muun muassa sellainen, johon hänen miehensä voi luottaa ehdottomasti. Hän palkitsee miehensä hyvällä, valmistaa ruoan huonekunnalleen, huolehtii tarpeellisista talousvelvollisuuksista katsoen, että kaikki on järjestyksessä niin kuin kristillisen kodin tulee. Yksi kristitylle vaimolle, jolla on nämä toivottavat ominaisuudet, annetuista kiitoksista on Sananlaskujen 31. luvussa, jakeessa 26: ”Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.” Tämä osoittaa, että kypsyys ulottuu hänen kotivelvollisuuksiensa yli, koska hän on oppinut viisautta ja tuntee asemaansa seurakunnassa koskevan Jumalan sanan. Hän on nainen, joka ’pelkää Jehovaa ja hankkii ylistystä itselleen’. Kun hän pelkää Jehovaa, hän ei tee vastoin sitä, mitä vaaditaan kypsältä naiselta Jumalan järjestössä. Ne, jotka tuntevat hänet, ajattelevat hyvää hänestä ja ihailevat häntä hänen kristillisen persoonallisuutensa vuoksi sekä siksi, että hän suorittaa myös velvollisuutensa evankeliuminpalveluksessa.

NUORTEN KYPSYYS

13, 14. a) Mitä esimerkkejä meillä on vanhempien hyvästä kasvatuksesta? b) Miten kristittyjen lasten tulee suhtautua opetuksiin?

¹³ Nuoren miehen Timoteuksen äiti Eunike ja hänen isoäitinsä Loois antoivat oivallista opetusta hänelle. Kuitenkin hänen piti hyvin nuorenakin olla halukas saamaan ja ottamaan vastaan opetusta. Tämä on kiitettävää nuorissa nykyäänkin ja saa osakseen hyväksymisen. Paavali puhui tässä suhteessa hyväksyvästi Timoteuksesta sanoen: ”Jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.” (2. Tim. 3:15) Samaa nöyryyttä ja halua saada opetusta vaaditaan nuorilta samoin kuin aikuisiltakin. Jeesus sanoi, että kaikkien on oltava lasten kaltaisia tullakseen opetetuiksi. Se merkitsee opetukseen alistumista. On aina mieluista nähdä, että lapset ottavat vastaan vanhempiensa neuvot ja opetukset ja sallivat hyvän vanhempien valmennuksen muovata itseään sekä mukautuvat siihen omasta halustaan. Hekin voivat pitää mielessään sen opetuksen, että heidän tulee muistaa Luojaa nuoruutensa päivistä lähtien. (Saarn. 12:1) Tässä jälleen ilmaisi Herramme Jeesus Kristus aivan varhaisina vuosinaan hyvää henkeä osoittautuen sopivaksi esimerkiksi, kun hän oli ennen kaikkea kiinnostunut Isänsä asioista ja sanoi: ”Minun täytyy olla Isäni huoneessa.”

¹⁴ Samalla kun vanhemmilla on velvollisuus opettaa lapsilleen Jumalan sanan totuutta ja valmentaa heitä nuoriksi evankeliuminpalvelijoiksi, on lasten velvollisuus olla alttiita ja ottaa vastaan vanhempiensa valmennus, edistyä kohti kypsyyttä eikä kapinoida. – Ef. 6:1–4; Kol. 3:20, 21.

KAIKKI KEHITTÄVÄT HENGEN HEDELMIÄ

15. Mitä ominaisuuksia kristityn evankeliuminpalvelijan tulee kehittää?

¹⁵ Kaikkein tärkeintä kypsyyden ja hengellisen hyvinvoinnin saavuttamiseksi on hengen hedelmien hankkiminen. Näiden hengen hedelmien kehittämisen tulee siitä syystä kuulua oleellisena osana elämäämme ilmeten jokapäiväisessä käytöksessämme. Mitkä nämä hedelmät eli ominaisuudet ovat? Ne ovat usko, hyve, itsehillintä, kestävyys, jumalinen antaumus, veljellinen kiintymys, rakkaus. ”Sillä jos nämä vallitsevat teissä ja ovat uhkuvina, niin ne estävät teitä olemasta toimettomia tai hedelmättömiä Herramme Jeesuksen Kristuksen täsmällisen tuntemuksen suhteen.” (2. Piet. 1:5–8, Um) Tässä on täydellinen edistymislinja kypsyyteen, mikä voi ilmetä kristityn elämässä ikään tai sukupuoleen katsomatta. Apostoli Paavali puhuu näistä sydämen kauniista vaatteista ja henkilön mielenlaadusta seuraavasti: ”Pukeutukaa siis . . . sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, . . . pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.” (Kol. 3:12–14) Näihin sanoihin sisältyy paljon enemmän kuin kantamamme vaatteet; niissä esiintyy tosi kristityn kypsyys. Tässä on kuvattu Kristuksen Jeesuksen omaamat täydelliset ominaisuudet ja se virheetön esimerkki, minkä hän antoi meille.

16. Riittääkö, että kristityllä on vain hyvä mielenlaatu vai mitä muutakin ehkä tarvitaan?

¹⁶ Tämän maailman mittapuitten mukaan joku on saattanut noudattaa esimerkillistä elintapaa, mikä on verrattavissa sen nuoren miehen elämään, joka tuli Jeesuksen luo ja oli pitänyt koko lain ja jota jotkut katselivat esimerkkinä ja jota Herramme Jeesus Kristuskin rakasti. ”Jeesus katsoi häneen ja rakasti häntä ja sanoi hänelle: ’Yksi sinulta puuttuu: mene, myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna köyhille, . . . ja tule ja seuraa minua’. Mutta hän synkistyi siitä puheesta ja meni pois murheellisena, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.” (Mark. 10:21–23) Mitä häneltä puuttui? Tuo tärkeä yhdistävä ominaisuus, rakkaus. Se, että pitää lain tai vain kuuntelee hyvää sanaa ja uskoo sen, ei itsessään tuota Jehovan hyväksymystä. Tarvitaan enemmän! Tämän rikkaan miehen kysymyksessä ollessa osoittautui rakkaus puuttuvaksi, eikä hän nähnyt tarpeelliseksi seurata Jeesusta Kristusta.

SEURAUKSET KYPSYYTEEN PYRKIMISESTÄ

17. Mitä elämäntehtävää täytyy tavoitella ja minkä suhteen täytyy olla alituisesti valpas? Mikä on palkinto?

¹⁷ Jos me keskitämme alituisesti mielemme kypsyyden tilaan pyrkimiseen, niin mikä on päämäärämme eli elämänuramme? Kaikkivaltiaan Jumalan oikea, antautunut palvelija sanoo varmana ja painavasti: EVANKELIUMINPALVELUS. Tämä ura ei siedä lainkaan muunnelmia, kuten kääntyilemistä vasempaan tai oikeaan tilapäisestikään. On mentävä jatkuvasti määrätietoisesti eteenpäin. Ei jää sijaa hellittämiselle eikä veltolle suhtautumiselle antautumiseensa Jumalalle. Voisi sanoa, että sellaisen asenteen kehittymistä ei voida ajatellakaan! Joku voisi ajatella: ’Sitä ei voi koskaan tapahtua minulle’, että kypsyys ei voi hävitä sen jälkeen kun on käytetty niin paljon aikaa tosi kristityn ominaisuuksien kehittämiseen täyttäen mielen Jehova Jumalan sanalla. Sen sijaan että ajattelisimme näin, meillä tulee olla sama mieli kuin apostoli Paavalilla, kun hän sanoi: ”Minä en vielä katso sitä voittaneeni; mutta yhden minä teen: . . . minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoa, johon Jumala on minut . . . kutsunut.” Me ymmärrämme täysin, ettei sellaista taetta olekaan, että ’kerran pelastettu on aina pelastettu’, vaan meidän vaelluksemme tunnuksena on jatkuva ponnistelu eteenpäin, kunnes kristillinen tiemme päättyy joko kuolemaan Jumalan voidellun jäännöksen pieneen laumaan kuuluvilla ja sitten kuolemattomuuteen Jumalan taivaallisessa valtakunnassa, tai ”muiden lampaitten” hyväksymiseen elämään maan päällä Harmagedonin jälkeen. – Fil. 3:13, 14.

18. Minkä opetuksen voimme saada Aakanin menettelystä?

¹⁸ Me muistamme luottavaisesti edistyessämme juoksussamme kohti täysikasvuisen ihmisen mittaa Israelin kansan vaelluksessa esitetyn opetuksen, kun se oli liittosuhteessa Jehovaan. Israelin kansa poikkesi kerran toisensa jälkeen uskollisuuden ja Jumalalle antautumisen tieltä epäjumalanpalvelukseen ja ahneuteen, aineellisen voiton haluamiseen. Eräs henkilö, joka teki näin, oli Aakan. Aineellista voittoa halutessaan ja siitä johtuneessa ahneudessaan hän kurottautui sellaiseen, mikä ei kuulunut hänelle, ja todella otti sen, niin, sieppasi sellaista, mikä oli kiellettyä. Hän ansaitsi itselleen 200 sekeliä hopeaa ja 50 sekeliä painavan kultalevyn. Näiden houkutus valtasi hänet siinä määrin, että hän salaa kätki ne telttaansa. Millaisen hinnan hän maksoikaan tuosta lyhytaikaisesta rikkauden omistamisesta! Uskollinen Joosua otti selvän hänen väärinteostaan, ja sitten ei Aakania ja koko hänen perhettään ainoastaan kivitetty kuoliaaksi, vaan vielä poltettiinkin tulessa. – Joos. 7:16–26.

19. Takaako pelkkä asema Jehovan järjestössä hyväksynnän?

¹⁹ Meidän tulee pitää aina mielessämme sekin, että eräällä Israelin kuninkaalla oli yhteen aikaan suuri viisaus ja ainoalaatuinen etu rakentaa Jehovan temppeli. Kaikkien niiden ihmeellisten siunaustenkin jälkeen, joita Jehova antoi Salomolle, hänestä tuli itsekäs, ja hän syrjäytyi Jehovan tosi palvonnasta siinä määrin, että palveli muukalaisten vaimojensa jumalia. Sellainen voi johtaa vain kuolemaan. Se oli Jehovan Salomolle langettama onneton tuomio, eikä hänellä ole tulevaa elämää. (1. Kuninkaat, 11. luku) Näin ei käynyt ainoastaan lakiliiton alaisille, vaan me huomaamme niin tapahtuneen myös varhaiskristillisen seurakunnan päivinä.

20. Mitä kiusauksia täytyy varoa? Mainitse esimerkkejä.

²⁰ Oli niitä, joita pidettiin epäilemättä kypsinä kristittyinä yhteen aikaan varhaiskristillisen seurakunnan päivinä ja jotka sitten erosivat pois muiden houkutusten voittamina. Hymeneus ja Filetus, jotka puhuivat ylösnousemuksesta jo tapahtuneena ja jotka siten turmelivat eräitten uskon, erotettiin seurakunnasta kapinallisen menettelyn takia, koska he herjasivat ja eksyivät pois totuudesta. (2. Tim. 2:17–19) Materialismi osoittautui hyvin vietteleväksi ja kavalaksi, ja se oli väline, minkä avulla eräs Paavalin tovereistakin tuli petetyksi. Hän sanoi: ”Tähän nykyiseen maailmaan rakastuneena jätti minut Deemas.” (2. Tim. 4:10) Hylättyään maailman asiat hän oli haluton pysyttelemään erossa maailmasta Jehova Jumalalle suoritettavassa uskollisessa antautuneessa palveluksessa.

21. a) Mitä tapahtui yhdelle apostolille? b) Miten Pietari viittaa sellaiseen menettelyyn?

²¹ Mahdollisesti huomattavin kapinallisuuden ilmaus oli se, kun uskoton apostoli petti Kristuksen Jeesuksen kolmestakymmenestä hopearahasta. (Matt. 26:15) Ilmeisesti Juudas Iskariotin sekä toisten hänen kaltaistensa ajattelu osoittaa kypsyyden täydellistä menetystä tai sen halveksimista. Tällainen petturitoiminta on halveksittavaa, kun otamme huomioon, että he olivat pelastuneet maailman saastutukselta ja jälleen sortuneet siihen. Meidän on oltava aina tietoiset siitä, että sellainen menettely on pahempi kuin ettei olisi lainkaan tuntenut totuutta, kuten Pietari sanoo: ”Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: ’Koira palaa oksennukselleen’, ja: ’Pesty sika rypee rapakossa’.” (2. Piet. 2:21, 22) Jos nuo hairahtuneet olisivat olleet valppaina vartiossaan täsmällisen tiedon opastuksella, niin lakia uhmaavien ihmisten synti ei olisi johtanut heitä harhaan eivätkä he olisi siten suistuneet pois järkähtämättömyydestään. – 2. Piet. 3:17.

22. Oliko pois poikkeaminen eli jääminen ominaista ainoastaan varhaiskristityille?

²² Ne, jotka ponnistelevat lujasti kypsyyteen, huomaavat, että pois poikkeaminen ei ollut ainoastaan varhaiskristillisen seurakunnan erikoinen tila, koska me olemme äskeisinä vuosina nähneet ”pahan palvelijan” luokan harhaantumisen sekä monia muita yksilöitä, jotka ovat menneet takaisin vanhaan maailmaan itsekkyyden ja herjaamisen takia ja siksi, että he ovat olleet haluttomia kestämään vainoa tai ovat palanneet aviorikokseen, epäjumalanpalvelukseen ja moniin muihin Saatanan, tämän maailman jumalan, esittämiin oveliin juoniin. – Matt. 24:48–51.

23. a) Mitä mieli vaatii kypsyäkseen samoin kuin hyvä ruoka on välttämätön hyvälle terveydelle? b) Mitä kehotusta Seura mainostaa?

²³ Samoin kuin aineellisen ruoan säännöllinen jokapäiväinen ravinto on välttämätön ruumiin ylläpidoksi, täytyy myös nauttia vakituisesti ja päivittäin Jumalan sanaa mielen ravitsemiseksi. Ei vain lukeminen, vaan myös tutkiminen on välttämätöntä, koska se vaatii mielen ahkeraa käyttöä tiedon hankkimista ajatellen. Kun hengellinen arvostelukyky on henkilön tarkoituksena, niin hänen ponnistelunsa kohdistuvat Jumalan sanaan. Joosuan 1:8:nnessa muistamme vaaditun lukemaan lain kirjaa päivät ja yöt, eikä suinkaan veltosti, vaan tietyssä tarkoituksessa. Sen piti ohjata lukijaa niin, että hän voi menestyä teillään ja toimia viisaasti. Niin, Raamatun päivittäinen ahkera tutkiminen on erittäin tärkeätä. Vartiotornin Raamattu- ja Traktaattiseura on kirjoittanut 8- ja 9-kerroksisten rakennustensa – jotka sijaitsevat Brooklynissa, missä Seuran Raamattujen ja raamatuntutkistelun apuvälineitten suurin osa painetaan – julkisivuun suurin selvin kirjaimin, niin että kaikki ohikulkijat voivat nähdä, nämä erittäin tärkeät sanat: ”Lukekaa Jumalan sanaa, Raamattua, joka päivä.” Tämä on ohje kaikille maailman ihmisille, saatikka sitten kaikille kristityille!

24. a) Mitä muuta Seura varaa ihmisten auttamiseksi, vaikka ’heillä onkin Raamattunsa’? b) Miten Filippus osoitti kypsyytensä tavatessaan totuutta etsivän?

²⁴ Uuden maailman yhteiskunta on käyttänyt monet vuodet Vartiotorni-lehden sekä kirjojen ja kirjasten painettuja sivuja avuksi tutkistelussa edistääkseen Raamatun ymmärtämistä. Monet tokaisevat: ’Minulla on Raamattu; minä luen sitä.’ Mutta vaikka maailmassa on yli miljardi Raamattua, niin katso, miten surkuteltavat olosuhteet ovat silti vallalla. Tämä osoittaa, että tarvitaan enemmän kuin vain Raamatun lukemista yksikseen. Muistammehan, että kun muuan Jumalan palvelija, joka tuli paikalle, tapasi varhaiskristillisen seurakunnan päivinä erään totuuden etsijän lukemasta Jesajan kirjakääröä ja kysyi tältä, ymmärsikö hän mitä luki, niin hän vastasi: ”Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?” Filippus käytti tätä tilaisuutta auttaakseen kiinnostunutta miestä selittämällä hänelle ymmärrettävästi Jesajan ennustuksen, ja sitten hänet kastettiin. Tämä on erinomainen osoitus siitä, kuinka Filippuksen kypsyys ilmeni ennustuksen esittämisessä ymmärrettävällä tavalla tälle kiinnostuneelle. Filippuksella ei ollut tilaisuutta tutkia eikä vedota hakuteoksiin, mutta hän käytti sitä tietovarastoa, minkä hän oli jo hankkinut – ja se oli kypsyyden merkki. – Apt. 8:30–39.

25. Miten eräs toinen kypsä evankeliuminpalvelija auttoi uutta uskovaa?

²⁵ Saulus Tarsolaisen, josta myöhemmin tuli Paavali, piti päästä kosketukseen Jehovan palvelijan kanssa tiedon saamiseksi, ennen kuin hänestä tuli täysi-ikäinen evankeliuminpalveluksessa. Me muistamme, että häntä neuvottiin menemään Damaskoon, missä Ananias auttoi häntä ja opetti hänelle perustotuudet. Ananias käytti tilaisuutta hyväkseen ilmaisten kypsyytensä antaessaan Paavalille oikeaa holhousta siinä tilaisuudessa. – Apt. 9:17–19.

KYPSYMINEN SEURAKUNNAN MUKANA

26. Mikä Jehovan varaus meillä on tukemassa kypsyyttä?

²⁶ Nykyään on yli 22 000 Jehovan palvelijain seurakuntaa kaikkialla maailmassa. Ne ovat Jehova Jumalan varaamia niiden kypsyyden ylläpitämiseksi, jotka ovat jo saavuttaneet sen aseman, sekä toisten kasvattamiseksi siihen. Kaiken muunkin tavoin ei hyödyn saaminen riipu yksistään seurakunnasta, vaan myös ihmisestä itsestään.

27, 28. a) Mikä neuvo kristityille on annettu seurakunnan kokouksissa käymisen tarpeellisuudesta? b) Mitä kokousjärjestelyjä uuden maailman yhteiskunta on tehnyt ja mitä tarkoitusta varten?

²⁷ Jo varhaiskristittyjen päivistä lähtien ja heti paikalla helluntaipäivänä ilmoitettiin uskoville: ”Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen.” Monilla muillakin sanoilla Pietari kehotti heitä, ”ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa”. Yhteenkokoontumisen merkitystä tähdennettiin heti. Paavali täydensi tietysti tätä kirjoittaessaan heprealaisille, kun hän kehotti heitä: ”Valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän.” Tänä aikana, yli 25 vuotta helluntain jälkeen, oli muutamien täytynyt ruveta laiminlyömään kokouksissa käyntiä ja menettämään kypsyyttä, mikä säilyy, kun kokoonnutaan säännöllisesti yhteen. (Apt. 2:38, 40, 42; Hepr. 10:24, 25) Entä ne kristityt evankeliuminpalvelijat, jotka elävät 20. vuosisadalla, 1 900 vuotta sen jälkeen kun tämä neuvo alun perin annettiin? Olemmeko me laiminlyöviä ja osoitammeko me halveksintaa tätä kristillistä vaatimusta kohtaan, mikä käskee kokoontumaan yhteen hengellisen ravinnon saamiseksi?

²⁸ Uuden maailman yhteiskunnan välityksellä on meille varattu runsaita mahdollisuuksia. Näin heräävät seuraavat kysymykset: Käymmekö me kaikissa kokouksissa, so. viikoittaisessa Vartiotornin tutkistelussa, mikä on Seuran suurin apu uskovien auttamiseksi Jumalan sanassa? Jokaviikkoisessa palveluskokouksessa, missä evankeliuminpalvelijat saavat käytännöllistä harjaannusta palvelukseensa? Viikoittaisessa teokraattisessa palveluskoulussa, missä paino pannaan puhumisen opetukselle ja opettamista varten pidettyjen saarnojen valmistamiselle? Viikoittaisessa kirjantutkistelussa, missä käytetään jotakin raamatullista aihetta käsittelevää Seuran huomattavaa kirjaa? Sekä jokaviikkoisissa sunnuntaisin pidettävissä yleisissä esitelmissä, joissa käsitellään ajankohtaisia asioita?

29. a) Onko antautuminen ainoa tarpeellinen? b) Mikä arvo on seurakunnalla ja sen kokouksilla kristityille?

²⁹ Jotkut ovat onnettomuudeksi ottaneet sellaisen kannan antautumisensa ja kasteensa jälkeen, että muuta ei tarvitakaan. Muista, että antautuminen merkitsee vasta alkua. Onko sinulla sellainen käsitys, että kokouksissa ei tarvitse käydä säännöllisesti? Se osoittaisi sinun olevan sitä mieltä, että seurakunta ei ole ehdottomasti kristityn turvaköysi. Miksi et tee itsellesi kysymystä: Miten voin käydä joka kokouksessa? sen sijaan että ottaisit tuollaisen velton ja epäkypsän asenteen? Seurakunta on tosiaan se järjestely, minkä Jehova on perustanut kunkin edistymiseksi kypsyyteen. Ajattelehan vain, miten pohjaa luovan asiallista on olla näissä viidessä tunnin kestävässä kokouksessa viikoittain. Ne pitävät kristityt evankeliuminpalvelijat virkeinä suhteessaan kaikkivaltiaaseen Jumalaan, ajan tasalla ennustusten täyttymisen suhteen ja valppaina siinä palveluksessa, mihin osallistumme säännöllisesti. Jokainen kokous, missä käymme, edistää kypsyyttämme ja voi auttaa lisäämään veljiemme hengellisen aikuisuuden mittaa.

RUKOUS

30. a) Mikä läheinen etu auttaa kypsyyteen? b) Miten se on niin suurena apuna kypsyyden saamiseksi?

³⁰ Meille tarjoutuu tilaisuuksia puhua Jumalalle joka päivä. Niin, me voimme puhella säännöllisesti hänen kanssaan joka päivä rukouksessa. Kun tulemme Jehovan, iankaikkisuuden suuren Kuninkaan, luo rukouksessa, niin meidän tulee varmistautua siitä, että sanamme ilmaisevat asiaankuuluvaa kunnioitusta. Paavali sanoo, että meidän tulee ’olla rukouksessa kestäviä’. Tässä keskustelussa Jumalan kanssa me emme ajattele ainoastaan itseämme, vaan myös toisia. Paavalikin ilmoittaa meille osoituksen tästä: ”Minä mainitsen teidät jatkuvasti rukouksissani”, ja hänen ajatuksensa tässä suhteessa olivat, ”jotta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen hengen hänen täsmällisessä tuntemuksessaan, kun teidän sydämenne silmät ovat valaistut, jotta te tietäisitte, mikä se toivo on, mihin hän kutsui teidät.” Me näemme jälleen tässä viisauden hengen sidotun täsmällisen tiedon hankkimiseen. Tästä huomaamme, kuinka tärkeätä on, että kiinnitämme tarkkaa huomiota ja kuuntelemme, kun Jumala puhuu meille Sanansa kautta. Miten kiitollisia meidän tuleekaan olla Jehovalle, että hän on antanut suostumuksensa ja kehotuksen rukoilla häntä. Rukous on epäilemättä kanava, jonka kautta voidaan ponnistella myös kypsyyteen. – Room. 12:12; Ef. 1:16–18, Um.

VALVOJAN ASEMA, KYPSÄLLE ANNETTU PALKINTO

31. Mitkä lisäpalvelusedut voivat olla kypsän evankeliuminpalvelijan palkintona?

³¹ Kun henkilö hankkii tietoa, pyhittää elämänsä, on läheisessä yhteydessä Jehovan järjestöön ja kypsyy jatkuvasti, niin lisäedut odottavat häntä. Tietysti tulee kaikki, mitä joku tekee, tehdä kokosieluisesti kuin Jehovalle eikä ihmisten nähtäväksi. (Kol. 3:23) Valvonta-asemia seurakunnassa ei anneta kenellekään houkutukseksi ponnistelemaan kypsyyteen, vaan ne ovat päinvastoin palkintoja kypsälle henkilölle, joka haluaa palvella alttiisti ja nöyrämielisesti alistuen Jumalan mahtavan käden alle. (1. Piet. 5:2, 5, 6) Kun kristitty evankeliuminpalvelija ponnistelee jatkuvasti ”täysikasvuiseen miehuuteen”, niin hänestä saattaa tulla evankeliuminpalvelija, joka määrätään opettamaan muutamia kristittyjä, jotka kokoontuvat yksityiskodeissa. Tässä on suurenmoinen tilaisuus auttaa ja valmentaa uusia evankeliuminpalvelijoita ovelta-ovelle-palveluksessa, johtaa Raamatun kotitutkisteluja sekä tehdä uusintakäyntejä toisten luo vieden Valtakunnan hyvää uutista. Häntä voidaan suosia asettamalla hänet apulaispalvelijaksi seurakuntaan. Ehkä hänestä voi lopulta tulla jonkin seurakunnan valvoja eli johtava palvelija, joka omaksuu kaikki sen ohella tulevat vastuut ja turvaa aina Jehovaan sekä tunnustaa sen olevan lampaankaltaisten ihmisten muodostama Jehovan seurakunta.

32, 33. a) Mitä erikoistilaisuuksia voi aueta kypsyvälle evankeliuminpalvelijalle? b) Mikä auttaa pätevöitymään näihin valiotehtäviin?

³² Tämän lisäksi hänellä voi olla tilaisuus osallistua kokoajan palvelukseen mennen sinne, missä ”tarve on suuri”, palvelemaan usein vaikeissa olosuhteissa auttaen Jumalan muita lampaita. Kenties hän voi palvella kierroksen valvojana vieraillen useissa seurakunnissa, ja sitten piirinkin valvojana. Kaikkien näiden palvelusetujen lisäksi on muitakin saatavissa, kuten lähetystyö, ulkomaisille alueille meno ja ehkä pääsy jäseneksi johonkin valvontatoimistoon, jotka tunnetaan Beeteleinä, missä maassa hän asuneekin.

³³ Tätä voidaan sanoa edistymiseksi kypsyyden kehittämisessä ja saavuttamisessa. Sellainen vaellus ei ole helppoa eikä siinä voida vain laskea mäkeä, eikä se ole mikään ihmesuoritus. Se on tulos alituisesta henkisestä aherruksesta, tutkimisesta, ajattelemisesta, tekemisestä, saarnaamisesta, hengen hedelmien ilmaisemisesta ja toisiin kohdistuvasta rakkaudesta. Se merkitsee alinomaista antamista epäitsekkäästi. Kun tulee kypsäksi, niin saa tilaisuuden kantaa toisten taakkoja, mikä on kristillinen velvollisuus ja rakkaudenilmaus. – Gal. 6:2.

34. Miten Paavali osoitti kypsyytensä?

³⁴ Ihmeelliset siunaukset seuraavat totisesti kristillistä kypsyyttä. Paavali osoitti tämän, kun hän edistyi siinä määrin, että voi kutsua toisia seuraamaan itseään niin kuin hän seurasi Kristusta. Hän oli todella aito täysikasvuinen mies uskossa, ja hän sanoi hyvin ja luottavaisena, kun hän oli lopettamaisillaan juoksunsa: ”Sillä minut jo uhrataan, ja minun lähtöni aika on jo tullut. Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.” – 2. Tim. 4:6–8; 1. Kor. 11:1.

35. Miten meidän tulee suhtautua kypsyyden tavoitteluun uuden maailman yhteiskunnassa?

³⁵ Kypsyyden täytyy olla jokaisen kristillinen tavoite, ja se tuottaa suurenmoista tyydytystä ja iloa palveluksessa. Pyri kristilliseen kypsyyteen, koska suurin ilo tulee siitä, että toteaa läheisen suhteen toisiin ja Jehovaan. Kypsinä olemme aina tietoisia Jehovan siunauksista. Älä anna siis minkään vaarantaa pyrkimystäsi ”täysikasvuiseen miehuuteen” Jehovan uuden maailman yhteiskunnassa. Olkoon kypsyyden saavuttamisemme tarkoituksena Jehovan ja hänen suuren ja ylhäisen nimensä ylistäminen sekä teoilla että esimerkillä, niin että toisetkin voivat havaita sen seurattavan erinomaisen vaelluksen, mitä Paavalin filippiläisille lausumat hyvin valitut sanat valaisevat: ”Olkaamme siis, niin monet kuin meistä ovat kypsiä, tässä mielentilassa; ja jos te olette toisenmielisiä jossakin suhteessa, niin Jumala on ilmaiseva teille edellä olevan asenteen. Joka tapauksessa, missä määrin lienemmekin edistyneet, jatkakaamme kulkemista järjestyksen mukaisesti tässä samassa tottumuksessa.” – Fil. 3:15, 16, Um.