Jumalan kärsivällisyys ja Jumalan palvonta

Miksi Jumala sallii pahantekemisen jatkua? Mitä voimme oppia siitä, että hän osoittaa kärsivällisyyttä?

’JOS Jumala on kaikkivaltias, niin miksi hän sallii pahantekemisen jatkua tekemättä mitään sen suhteen?’ Tästä kysymyksestä on tullut yleinen pahuuden alituisen lisääntymisen johdosta. Mutta se on kysymys, mihin sinun tulisi tietää vastaus, koska se koskee suoranaisesti Jumalan palvontaasi.

Samoin kuin nykyään monet ymmärtävät väärin sen, miksi Jumala sallii pahantekemistä, samoin ihmiset ymmärsivät aikaisempienkin sukupolvien eläessä. ”Milloin pahanteon tuomio ei tule pian”, kirjoitti viisas kuningas Salomo, ”saavat ihmislapset rohkeutta tehdä pahaa.” Samalla tavalla havaitsi Salomon isä Daavid, miksi jumalattomat eivät kunnioittaneet Jumalaa: ”Hän on sanonut sydämessään: ’[Jumala] ei vaadi tilille.’” Ihmiset olivat ottaneet tällaisen asenteen Juudan valtakunnan lopussa, sillä he sanoivat sydämessään: ”Ei Herra tee hyvää eikä pahaa.” Niin, he selittivät pahantekemisen todistukseksi siitä, että Jumala oli heikko tai ettei hän välittänyt. He rupesivat uskomaan, ettei hän ryhtyisi mihinkään toimenpiteisiin. – Saarn. 8:11; Ps. 10:13, Um; Sef. 1:12.

Mutta vastoin sitä, mitä ihmiset ajattelivat, Jumala oli kiinnostunut, ja hän ryhtyi tilintekoon. Noin neljäkymmentä vuotta sen jälkeen kun profeetta Sefanja kirjoitti edellä olevat sanat, Jumala toimeenpani tuomionsa tuomalla Babylonian sotajoukot parantumatonta kansaansa vastaan. Mutta miksi hän odotti niin kauan ennen kuin toteutti tuomionsa? Koska Jumala on kärsivällinen.

TODISTUS JUMALAN KÄRSIVÄLLISYYDESTÄ

Miten toivottava onkaan kärsivällisyyden ominaisuus, varsinkin henkilössä, jolla on valtaa! Se on aidon rakkauden, pitkämielisyyden ja itsehillinnän ilmaus. Websterin sanakirjan (Webster’s Third New International Dictionary) mukaan ”kärsivällisyys” määritellään ”kyvyksi tai tottumukseksi kestää pahaa, vastoinkäymistä tai kipua mielenlujuudella”. Ja ”kärsivällinen” merkitsee sellaista, joka ”kantaa kivut tai koettelemukset tyynesti tai valittamatta, ilmaisee voimaa vaikeuden tai ruumiillisen tai henkisen ahdistuksen kestämisessä, osoittaa sietämiskykyä ärsytyksen tai painostuksen aikana”. Ja eräs toinen sanakirja sisällyttää siihen ajatuksen, että on ”tyynesti tai ilman tyytymättömyyttä odottava; myös häiriintymätön esteistä, viivytyksistä . . . sitkeä”.

Miten ihmeellisellä tavalla kaikkivaltias Jumala ilmaiseekaan tätä ominaisuutta! Kun suojeleva kerubi vieroitti Eedenissä ensimmäisen ihmisparin pois hänestä, niin miten sen onkaan täytynyt tuottaa tuskaa hänelle! Kuitenkin hän salli kapinan jatkua ja kasvaa, vaikka hänellä oli voima pyyhkäistä se olemattomiin heti paikalla. Mutta millä tavalla on tämän ilkeän kapinan ja siitä johtuvan jumalattomuuden historian sietäminen ollut hyödyksi? Miksi osoittaa kärsivällisyyttä kapinallisia ihmisiä kohtaan?

Jumala on ollut kärsivällinen tärkeässä ja hyödyllisessä tarkoituksessa. Ensinnäkin, opettaakseen kaikille kerta kaikkiaan, että hän on kaikkivoipa Jumala, joka voi toteuttaa julistamansa päätökset siitä huolimatta, millainen vastustus lieneekin. (2. Moos. 9:16) Toiseksi, salliakseen Aadamin ja Eevan syntisille jälkeläisille tilaisuuden katua ja käyttää hyväkseen hänen pelastusvarauksiaan. Tämän Jumalan kärsivällisyyden huomattava esimerkki nähtiin Nooan päivinä ennen vedenpaisumusta.

Siihen aikaan ”ihmisten pahuus oli suuri maan päällä ja . . . kaikki heidän sydämensä aivoitukset ja ajatukset olivat kaiken aikaa ainoastaan pahat”. Tämä pahanteko sai Jumalan tulemaan ”murheelliseksi sydämessänsä”, mutta hän ei hävittänyt kärsimättömästi ihmiskuntaa. Ei, Jumala ryhtyi kärsivällisesti toimenpiteisiin varatakseen pelastustien jokaiselle, joka katuisi. Hän neuvoi Nooaa rakentamaan suuren arkin ja saarnaamaan sanomaa, mikä varoitti uhkaavasta tuhosta. Yli 2 400 vuotta myöhemmin apostoli Pietari huomautti, että ”Jumalan pitkämielisyys odotti Nooan päivinä, silloin kun valmistettiin arkkia”. Eikö tämä kärsivällisyyden harjoittaminen ollut armollista huomaavaisuutta Jumalan puolelta? – 1. Moos. 6:5, 6; 1. Piet. 3:20; 2. Piet. 2:5.

Jumala jatkoi kärsivällisyyden osoittamista vedenpaisumuksen jälkeen. ”Hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta. Sillä hän muisti, että he ovat liha.” Mutta Jumalan kansa Israel halveksi hänen kärsivällisyyttään, kuten psalminkirjoittaja kertoo: ”Kuinka usein he niskoittelivat häntä vastaan korvessa ja murehduttivat hänen mielensä erämaassa! Ja yhä edelleen he kiusasivat Jumalaa ja vihoittivat Israelin Pyhän.” Jumala kesti kuitenkin tämän uskottoman kansan tuottaman tuskan ja ahdistuksen, mutta mitä enemmän hän osoitti kärsivällisyyttä, sitä pahemmaksi kansa tuli. On totisesti aivan oikein Jumalan puolelta, että hän lopulta toteuttaa tuomionsa! – Ps. 78:38–41.

JUMALAN KÄRSIVÄLLISYYS NYKYÄÄN

Ihmiskunta on saavuttanut nykyään aikakausien huippukohdan. Pahanteko on saavuttanut korkeimman asteensa. Ihmiskunta pilkkaa Raamatun vanhurskaita periaatteita ja ivaa sen sanomaa uudesta maailmasta. Mutta – samoin kuin Nooan aikanakin – Jumala kestää kärsivällisesti nämä ahdistavat olosuhteet. Monet käsittävät kumminkin väärin tämän kärsivällisyyden todistukseksi siitä, että Jumala ei vaadikaan tilille. He jäljittelevät todellisuudessa uskottomia juutalaisia, jotka sanoivat ennen kuin Jumala toimeenpani tuomionsa: ”Ei Herra tee hyvää eikä pahaa.” Mutta he olivat väärässä, ja samoin osoittautuu, että kaikki nekin ovat väärässä, jotka omaksuvat nykyään samanlaisen asenteen. Tämä on yksi niistä ydinkohdista, mitkä apostoli Pietari esittää toisen kirjeensä kolmannessa luvussa.

Käytettyään Nooan aikaa valaisuna siitä, että Jumala ryhtyy toimimaan pahantekemistä vastaan, Pietari vakuutti, että nykyinen maailma on säästetty ”jumalattomain ihmisten tuomion ja kadotuksen päivään”. Mutta milloin se tulee? Apostoli varoitti kärsimättömyydestä. Kristittyjen täytyy saada oikea näkökulma – Jumalan näkemys asioista. ”Mutta tämä yksi älköön olko teiltä, rakkaani”, hän kirjoitti, ”salassa, että ’yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä’.” Vaikka olikin kulunut 2 400 vuotta siitä kun ”silloinen maailma hukkui vedenpaisumukseen”, niin Pietari tähdensi sitä, että se tapahtui Jumalan kannalta katsoen noin kaksi ja puoli päivää sitten. Lisää vielä 1 899 vuotta sen jälkeen kun nämä sanat kirjoitettiin noin vuonna 64 jKr., ja sittenkin se kaikki on Jumalan näkökannalta katsoen vähemmän kuin kaksi kolmasosaa viikosta! Voimmeko me tosiaan syyttää Jumalaa hitaudesta? – 2. Piet. 3:3–8.

Pietari todisti, ettei sitä voida oikeutetusti tehdä. ”Ei Herra viivytä lupauksensa täyttämistä”, hän jatkoi, ”niinkuin muutamat pitävät sitä viivyttelemisenä, vaan hän on pitkämielinen teitä kohtaan.” Niin, Jumala sallii pahantekemisen jatkua, koska hän on kärsivällinen ihmisiä kohtaan, ”sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen”. Voitko sinä arvostaa tätä? Miten Jumalan kärsivällisyys vaikuttaa sinuun? Rakastatko sinä häntä enemmän hänen niitä kohtaan osoittamansa huomaavaisuuden takia, jotka eivät ole vielä saaneet kuulla hänen lupauksistaan? Vai rakastatko sinä häntä vähemmän, koska sinä haluat, että hänen lupauksensa täyttyisivät sinun hyväksesi suoraa päätä? – 2. Piet. 3:9.

NOUDATA JUMALAN ESIMERKKIÄ

Kypsä kristitty harjoittaa kärsivällisyyden jumalallista ominaisuutta. Hän haluaa koko sydämestään jumalattomuuden loppua ja Jumalan lupaaman uuden maailman tuloa, mutta hän ei polje jalkaansa eikä lakkaa palvelemasta Jumalaa siksi, ettei se tule niin pian kuin hän toivoisi. Eikö sellainen olisi lapsellista? Lapsi ei malta odottaa, ja katkeroituneena niihin, jotka saattavat odotuttaa häntä, hän rupeaa usein tekemään pahaa. Mutta Pietari kieltää olemasta sellainen: ”Sentähden, rakkaani, pyrkikää tätä odottaessanne siihen, että teidät havaittaisiin tahrattomiksi ja nuhteettomiksi, rauhassa, hänen edessänsä.” – 2. Piet. 3:10–14.

Jumala osoittaa kärsivällisyyttä hyvässä tarkoituksessa, eivätkä kristityt saa koskaan unohtaa sitä. Pietari jatkaa muistuttaen meitä: ”Ja lukekaa meidän Herramme pitkämielisyys pelastukseksi, josta myös meidän rakas veljemme Paavali hänelle annetun viisauden mukaan teille on kirjoittanut.” Jehova oli esittänyt monta vuotta aikaisemmin: ”Ei ole minulle mieleen jumalattoman kuolema, vaan se, että jumalaton kääntyy tieltänsä ja elää.” Tätä varten Jehova Jumala pidättää Harmagedonin tuhoa. Hänen kärsivällisyytensä koituu satojentuhansien ihmisten pelastukseksi, ja saattaapa niiden luku, jotka käyttävät sitä hyväkseen, vielä nousta miljooniinkin! – 2. Piet. 3:15; Hes. 33:11.

Kuulutko sinä niihin, jotka käyttävät hyväkseen Jumalan kärsivällisyyttä? On tärkeätä kuulua heihin, koska sinun elämäsi on kysymyksessä! Älä petä itseäsi ja rupea uskomaan, että Jumala ei käy tilille tai ettei hän havaitse tekojasi. ”Hänen omat silmänsä katselevat, hänen omat säteilevät silmänsä tutkivat ihmislapset. Jehova itse tutkii vanhurskaan niinkuin jumalattomankin” ja ”kaikki jumalattomat hän hukuttaa”. Melkein kaksituhatta vuotta kristityt ovat odottaneet Hänen tuomiontoimeenpanoaan pahantekijöille, ja Raamatun ennustus osoittaa sen ajan olevan nyt käsillä. – Ps. 11:4, 5; 145:20.

Nyt ei siis ole aika ainoastaan käyttää hyväkseen Jumalan kärsivällisyyttä kääntymällä katuvana etsimään hänen Sanastaan opetusta, vaan noudattaa hänen esimerkkiään osoittamalla myös kärsivällisyyttä. Sinä voit tehdä tämän monella tavalla. Lapset eivät ehkä tottele oikaisua ja opetusta niin nopeasti kuin toivoisit. Muista sen tähden, että he ovat lapsia ja että hulluus on kietoutunut heidän sydämeensä. Osoita kärsivällisyyttä heitä kohtaan, niin kuin Jehovakin osoittaa sinua kohtaan. Aviomiehiä ja vaimoja vaaditaan myös usein osoittamaan kärsivällisyyttä toisiaan kohtaan. Noudata Jumalan esimerkkiä ja ole kärsivällinen. Muista, kuinka Jehova niin monta vuotta ilmaisi kärsivällisyyttä vaimonkaltaista kansaansa Israelia kohtaan. Osoita siis kärsivällisyyttä tehden koko ajan niin kuin Pietari neuvoi: ”Odottaessanne ja pitäessänne tarkoin mielessänne Jehovan päivän läsnäolon.” – 2. Piet. 3:12, Um.