on itsessään ennustettu todistus siitä, että me elämme tämän vanhan maailman viimeisiä päiviä: ”Viimeisinä päivinä tulee pilkkapuheinensa pilkkaajia, jotka vaeltavat omien himojensa mukaan ja sanovat: ’Missä on lupaus hänen tulemuksestansa? Sillä onhan siitä asti, kuin isät nukkuivat pois, kaikki pysynyt, niinkuin se on ollut luomakunnan alusta.’” Sitten se jatkaa ja sanoo, että tosiasiat jäävät heiltä huomaamatta ”heidän toiveensa mukaan” (Um). Heillä on silmät ainoastaan omille hankkeilleen, korvat omille suunnitelmilleen, mieli omille selityksilleen. He jäävät oman toivomuksensa mukaan sokeiksi ja kuuroiksi eivätkä ota vaarin hyvän uutisen saarnaamisesta ja Harmagedonia koskevasta varoituksesta. – 2. Piet. 3:3–5.

18. Ketkä eivät ole pimeydessä, ja mitä he näkevät Harmagedonin jälkeen?

¹⁸ Mutta niille uskollisille, jotka katselevat tämän sukupolven eteen avautuvia tapahtumia Jehovan Sanan profeetallisessa valossa, on puhuttu seuraavat sanat: ”Mutta te, veljet, ette ole pimeydessä, niin että se päivä voisi yllättää teidät niinkuin varas; sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia.” Jeesus sanoi tällaisille hengellisesti valppaille: ”Mutta autuaat [onnelliset] ovat teidän silmänne, koska ne näkevät, ja teidän korvanne, koska ne kuulevat.” (1. Tess. 5:4, 5; Matt. 13:16) Kun nämä henkilöt nyt näkevät ja kuulevat ja havaitsevat Jehovan päätökset Harmagedonin suhteen ja ottavat varteen hänen varoituksensa ja pakenevat vuorille noudattaen hänen käskyään, niin he varjeltuvat taivaasta käydyssä sodassa nauttiakseen siitä rauhasta, minkä se tuo maan päälle. He säilyttävät nämä aistit ja havaitsemiskyvyt Harmagedonin tuhoavan mullistuksen läpi käyttääkseen niitä noudattaen varjeltuville annettua kehoitusta: ”Tulkaa, katsokaa Herran [Jehovan] töitä, hänen, joka tekee hämmästyttäviä tekoja maan päällä: hän lopettaa sodat maan ääriin saakka, hän särkee jousen, taittaa keihään, polttaa sotavaunut tulessa. ’Herätkää ja tietäkää, että minä olen Jumala, korkea kansojen keskellä, korkea maan päällä.’ Herra Sebaot [sotajoukkojen Jehova] on meidän kanssamme.” – Ps. 46:9–12.

Taivaasta käytyä sotaa seuraava rauha

”Minä näin uuden taivaan ja uuden maan; sillä ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa ovat kadonneet, eikä merta enää ole. Ja hän on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä, eikä kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua eikä kipua ole enää oleva, sillä kaikki entinen on mennyt.” – Ilm. 21:1, 4.

1. Mikä Jehovan päätös on maan suhteen?

”MAA pysyy iäti.” Tämä henkeytetty lausunto todistaa vääräksi sen uskonnollisen väitteen, että maa tuhotaan. Jehova ei luonut maata autioksi, vaan ”asuttavaksi hän sen valmisti”. Tämä ilmaistu Jumalan päätös kumoaa sen väitteen, että tuli hävittää maan tuhkaksi. Jehovan päätös ei ole tuhota maata, vaan pelastaa se. Harmagedon ei hävitä sitä, vaan sen sijaan ”turmelee ne, jotka maan turmelevat”. – Saarn. 1:4; Jes. 45:18; Ilm. 11:18.

2, 3. Mitä Raamattu sanoo taivaitten ja maan hävittämisestä, ja miksi se ei voi merkitä kirjaimellisia taivaita ja kirjaimellista maata?

² Mutta eikö ole totta, että Raamattu sanoo maan olevan varattu tuomiopäivän tulelle? Kyllä se sanoo siten, ja jotkut voivat hätäisesti tehdä sen johtopäätöksen, että tämä on ristiriidassa tuon toisen kohdan kanssa, missä sanotaan maan pysyvän iäti. Niin ei kuitenkaan ole, sillä kun luetaan tulta koskeva lausunto tekstiyhteydessään, niin käy ilmi, että ”maalla” ei tarkoiteta kirjaimellista maapalloa: ”Muinaisina aikoina oli taivaat, ja maa työntyi kiinteänä esiin vedestä ja veden keskeltä Jumalan sanan voimasta, ja sillä tavoin kärsi sen ajan maailma tuhon, kun se hukutettiin vedellä. Mutta nykyiset taivaat ja nykyinen maa ovat samalla sanalla tallennetut tulelle, ja ne säilytetään jumalattomien ihmisten tuomion ja hävityksen päivään. Kuitenkin Jehovan päivä tulee niinkuin varas, ja silloin taivaat häviävät sähisevällä pauhulla, mutta alkuaineet, jotka ovat kovin kuumat, hajautuvat, ja maa ja siinä olevat työt paljastuvat. Koska nämä kaikki tulevat näin hajotettaviksi, niin millaisia henkilöitä teidän tulisikaan olla pyhissä käyttäytymistavoissa ja jumalisen antaumuksen teoissa, odottaen ja pitäen kiinteästi mielessä sen Jehovan päivän läsnäolon, jonka vaikutuksesta tulessa olevat taivaat hajoavat ja kovin kuumat alkuaineet sulavat! Mutta on uudet taivaat ja uusi maa, joita me odotamme hänen lupauksensa mukaan, ja niissä on asustava vanhurskaus.” – 2. Piet. 3:5–7, 10–13, Um.

³ Tämä lausunto viittaa ensin Nooan ajan vedenpaisumukseen, jolloin taivaitten ja maan muodostama muinainen maailma tuhottiin vedellä. Tuhosivatko tulvavedet kirjaimellisen kiertotähden Maan? Eivät suinkaan, koska Nooa ja hänen huonekuntansa varjeltuivat tulvan yli arkissa, tulivat siitä pois, kun vedet laskeutuivat, ja astuivat jalallaan saman maan pinnalle, millä he olivat seisoneet tulvan edelläkin. Kirjaimellinen maa säilyi vedenpaisumuksessa ja on pysynyt tähän päivään asti kantaen vedenpaisumuskokemuksensa arpia. Eikä Nooan päivän tulva tuhonnut suinkaan kirjaimellisia taivaita, jotka ovat monien valovuosien päässä maan pinnan yläpuolella! Kuitenkin hävisivät eräät taivaat ja eräs maa, ja niiden tilalle tulivat toiset taivaat ja toinen maa, ”nykyiset taivaat ja nykyinen maa”, jotka tuhotaan tulella. Ja niiden tilalle tulevat ”uudet taivaat ja uusi maa, joita me odotamme hänen lupauksensa mukaan, ja niissä on asustava vanhurskaus”. Samoin kuin tähtitaivaat ja tämä kiertotähti varjeltuivat Nooan tulvassa, niin ne kestävät Harmagedonin tulisen tuhonkin läpi jatkuvasti ja pysyvät iankaikkisesti. Ja miten voivat, ohimennen sanoen, nämä uskonnoitsijat, jotka pitävät kiinni tällaisesta kirjaimellisesta katsantokannasta, tulla otetuiksi taivaaseen, kun maa poltetaan poroksi, koska ”tulessa olevat taivaat hajoavat”?

4. Mitkä taivaat ja minkä maan vedenpaisumus lopetti, ja mitkä taivaat ja minkä maan Harmagedon lopettaa?

⁴ Mitkä olivat sitten ne muinaiset taivaat ja se muinainen maa, jotka tuo tulva poisti? ”Taivaat” tarkoittivat näkymättömiä henkiluomuksia, jotka olivat liittyneet Saatanan kapinaan ja ruumiillistuneet elääkseen yhdessä naisten kanssa. Tulva lopetti tämän järjestelyn. ”Maa” tarkoitti jumalattomia ihmisluomuksia, jotka elivät tällä kiertotähdellä ja jotka tuo tulva hävitti. Tämä katsantokanta ei ole mielivaltainen, yksityinen selitys, sillä Raamattu käyttää hyvin usein jonkin paikan tai alueen nimeä merkitsemään sen asukkaita, samoin kuin ihmiset puhuvat nykyäänkin Venäjästä tai Egyptistä tai Meksikosta ja voivat tarkoittaa joko paikkaa tai kansaa riippuen tekstiyhteydestä. Ota huomioon seuraavat: ”Kuulkaa, taivaat, ota korviisi, maa.” ”Kaikki maa pyrki näkemään Salomoa kuullakseen hänen viisauttaan.” ”Veisatkaa Herralle [Jehovalle], kaikki maa.” Kirjaimellisia taivaita ja kirjaimellista maata ei käsketä kuuntelemaan. Ei niillä ole korvia kuulla. Mutta taivaassa asuvat enkelit kuuntelevat, ja maassa asuva kansa voi mennä kuulemaan Salomoa, ja se voi laulaa Jehovan ylistystä. Saatana ja hänen paholaisensa ovat yhä olemassa, vaikkakaan eivät samanlaisena sovitelmana kuin ennen vedenpaisumusta, ja ne muodostavat taivaat, jotka pudotetaan asemastaan Harmagedonissa. Jehovaa vastustavat kansoiksi järjestäytyneet ihmiset muodostavat maan, minkä Harmagedonin tuliset tuomiot hävittävät. – Jes. 1:2; 1. Kun. 10:24; Ps. 96:1; 1. Moos. 6:1, 2; 2. Kor. 4:4; Ef. 6:12; Ilm. 12:9, 12; 20:1, 2.

5. Kuka on hylännyt kenet, ja miten hyvin ihminen on onnistunut rauhanyrityksissään?

⁵ Vasta sen jälkeen tulee maan päälle pysyvä rauha ihmisten enemmistön vastakkaisesta mielipiteestä huolimatta. Monet ajattelevat nykyään, ettei Jumala ole lainkaan kiinnostunut maasta, että hän on hylännyt sen. He päättelevät, niinkuin monet tekivät Hesekielin päivänäkin: ”Jehova ei näe meitä; Jehova on hylännyt maan.” Mutta Jehova ei hylkää maata eikä siinä olevia tottelevaisia ihmisiä. Kristikunnan ihmiset ovat todellisuudessa hylänneet hänet: ”Sillä minun kansani on tehnyt kaksinkertaisen synnin: minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet, ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä, särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä.” Sen sijaan että he joisivat Jehovan Sanan sisältämää elämääantavaa vettä, he kääntyvät ihmisten tieteelliseen filosofiaan ja poliittisiin suunnitelmiin. Mieluummin kuin he odottaisivat Kristuksen valtakunnan vahvistavan rauhan, he turvaavat ihmisten diplomatiaan ja epäinhimilliseen sotaan. Edellisen on kyllästänyt kansallisitsekkyys, ja jälkimmäinen kylvää vain tulevien riitaisuuksien siementä. Kun he puhuvat rauhasta, niin he valmistavat sotaa. He sanovat: ”’Rauha, rauha!’ vaikka ei rauhaa ole.” Ei ole sentähden ihme, että ”rauhan sanansaattajat itkevät katkerasti”, sillä heidän neuvottelunsa päätyvät jatkuvaan pettymykseen ja epäonnistumiseen. Ja sodasta, joka ei tuo koskaan ratkaisua, on tulossa yhä vaarallisempi vaihtoehto tänä atomikautena, kuten englantilaisen tieteiden edistämisyhdistyksen johtaja sanoi: ”Meidän täytyy katsoa suoraan sitä mahdollisuutta, että toistetut atomiräjähdykset johtavat siinä määrin yleiseen radioaktiivisuuteen, että kukaan ei voi sitä sietää eikä siltä pelastua.” Liioitteleeko Jehova siis, kun hän sanoo, että hänen täytyy pysähdyttää heidät ”turmelemasta maata”? – Hes. 8:12, As; Jer. 2:13; 6:14; Jes. 33:7.

RAUHAISA MAAILMA HARMAGEDONIN JÄLKEEN

6. Miksi Harmagedonia ei tarvitse taistella uudelleen myöhemmin?

⁶ Taivaasta käyty sota ei kylvä lainkaan tulevan riidan siementä, sillä se on vanhurskas taistelu, joka ei jätä epäoikeudenmukaisuutta jälkeensä. Ennustus sanoo: ”Mitä teillä on mielessä Herraa [Jehovaa] vastaan? Lopun hän tekee: ei nouse ahdistus kahta kertaa.” Jeesus sanoi, ettei tällaista ahdistusta enää tule. (Naah. 1:9; Matt. 24:21) Miksi sen pitäisi tulla? Kaikki rauhan rikkojat on poistettu maan päältä, ja vain rauhaa rakastavat jäävät jäljelle. He ovat kaikki antautuneet yhdelle tosi Jumalalle, Jehovalle, ja hänen periaatteensa johtavat heitä. Vallitsee ajatuksen ja toiminnan ykseys. Silloin ei uudistu enää ihmisten sodankäynti, sillä Jehovan uuden maailman yhteiskunta nauttii jo nyt, tämän taistelevan, vertavuotavan, kuolevan vanhan maailman keskellä tämän rauhaisan ennustuksen täyttymyksestä: ”He takovat miekkansa vantaiksi ja keihäänsä vesureiksi; kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan, eivätkä he enää opettele sotimaan.” – Miika 4:3.