joita ovat mm. kunnianarvoisa herra pastori, kirkkoherra, Hänen Korkea-arvoisuutensa, Isä, Pyhä Isä ynnä muut imartelevat nimitykset. Maailman uskonto on tietenkin tuonut osalle ihmisistä sitä, mitä he haluavat. Joillekuille se antaa yhteiskunnallisen aseman; joillekuille poliittista valtaa; toisille se tuo aineellista voittoa. Jotkut kirkossakävijöistä ajattelevat, että heidän täytyy Jumalaa palvoakseen käydä kirkossa tai kuulua kirkkoon, koska kristikunta väittää palvovansa Jumalaa, koska se väittää edustavansa Raamattua ja olevansa totuuden säilyttäjä.

²³ Mutta mitä Jer. 25:34, 35 sanoo tästä? Siitä, mitä tapahtuu kristikunnan johtajille, samoin kuin siitäkin, mikä oli kohtaava juutalaisia johtajia kohta Jerusalemin kukistumisen jälkeen vuonna 607 eaa., se sanoo: ”Parkukaa, te paimenet, ja huutakaa, vieriskelkää tuhassa, te lauman valtiaat; sillä aika on tullut teidän joutua teurastettaviksi. Te hajoatte pirstoiksi, te kaadutte niinkuin kallisarvoinen astia.”

²⁴ Kristikunnan väärien uskontojen ja niiden papiston loppu ei siis tule siten, että niistä jäsenet hitaasti katoaisivat. Sen sijaan aivan niin kuin kaunis maljakko, ”kallisarvoinen astia”, äkkiä putoaa jalustaltaan katselijoiden kauhuksi, niin papisto ja sen väärä uskonto romahtavat äkkiä ja yllättäen tuhoon.

25. a) Miten on Suuren Babylonin kukistumisen nopeus osoitettu samaten Ilm. 18:10, 21:ssä? b) Miltä näiden raamatullisten tosiasioitten arvostaminen voi suojella meitä?

²⁵ Mitä sanoo myös Ilm. 18:10 Suuren Babylonin kukistumisen nopeudesta? ”He [surijat, mukaan luettuina monet liikemiehet] seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa ja sanovat: ’Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!’” Ja sitten jakeessa 21 jatketaan: ”Ja väkevä enkeli otti kiven, niinkuin suuren myllynkiven, ja heitti sen mereen sanoen: ’Näin heitetään kiivaasti pois Babylon, se suuri kaupunki, eikä sitä enää löydetä’.” Tämän tosiasian arvostaminen voi suojella meitä taipumukselta lykätä tuonnemmaksi Jehovan päivää vain siksi, että babylonilaisella uskonnolla on vielä huomattava vaikutus joillakin alueilla.

Oikea asenne on suoja

 1. a) Milloin Pietari kirjoitti kehottaen kristittyjä ’pitämään tarkoin mielessään Jehovan päivän läsnäolon’? b) Miten kauan sen jälkeen Jehovan ”päivä” oli tuleva?

APOSTOLI Pietari kirjoitti noin vuonna 64 kristilliselle seurakunnalle ja kehotti sen jäseniä ’pitämään tarkoin mielessään Jehovan päivän läsnäolon’. Kun kristityt lukivat nuo sanat ensi kerran, niin oli vielä noin kuusi vuotta roomalaisten toimeenpanemaan Jerusalemin tuhoon, Jumalan tuomion ”päivään” tuolle kaupungille. (Apt. 2:14–21) Se tapahtui yli 1 900 vuotta ennen kuin Jehovan tuomion ”päivä” koittaa kristikunnalle ja nykyiselle asiainjärjestelmälle. Kuitenkin Pietarin sanat soveltuivat silloin eläneisiin kristittyihin.

2, 3. Miksi voidelluille kristityille on ollut koko kuluneiden 1 900 vuoden ajan tärkeätä ’pitää tarkoin mielessään Jehovan päivä’?

² Miksi kristittyjen, jotka elivät niin kaukana Jumalan lopullisen tuomion ”päivästä”, tarvitsi ajatella tällä tavoin? Koska mikä muunlainen asenne tahansa olisi johtanut heidät maailmaan kietoutumisen ansaan ja saanut heidät panemaan luottamuksensa ja toivonsa maailmallisiin asioihin. Heidän oli pidettävä mielessään, että se, mikä oli heidän ympärillään, oli tuleva tuhotuksi. Sitä paitsi heidän täytyi todistaa nuhteettomuutensa Jumalalle siten, etteivät he ’rakastaneet maailmaa eivätkä sitä, mikä maailmassa on’, sillä heidän edessään oli aikanaan kuolema, ja mitä heidän elämänsä olisi silloin osoittanut